• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Jotenkin tämä vaan tuntuu Marinin puolesta sellaiselta viimeiseltä keskarin näyttämiseltä Suomelle ja suomalaisille.
Viimeinen keskari kun kutsutaan kunniatohtoripromootioon pääpuhujaksi ja heti perään on kutsu maailman vaikutusvaltaisten ihmisten keskustelutilaisuuteen.

Jännä ettei Ano Turtiainen näyttänyt tollatavalla keskisormea.
 
Jotenkin tämä vaan tuntuu Marinin puolesta sellaiselta viimeiseltä keskarin näyttämiseltä Suomelle ja suomalaisille.

Valtio hassaa samanlaiseen touhuun ihan helvetisti rahaa koska ihmiset voivat niin tehdä. On työhön liittyviä matkoja ja revitään kaikki mahdollinen hyöty irti menemällä harmaalta alueelta mustan puolelle. Ihmiset ovat itsekkäitä ja samaan laariin ne vassaritkin kuuluu.
 
Jotenkin tämä vaan tuntuu Marinin puolesta sellaiselta viimeiseltä keskarin näyttämiseltä Suomelle ja suomalaisille.
Tuntuu, miltä tuntuu, mutta tosiasia on, että noissa Bilderbergeissä on käyneet valtion piikkiin edelliset ja tulee käymään seuraavatkin pääministerit. Siinä on yhteiskunnallakin oma intressi, että noissa ollaan mukana.

Myös valtionvarainministereitä on osallistunut. Onkin mielenkiintoista, onko vuoden kuluttua persujen Purra mukana, olettaen että hän on nyt todennäköinen rahaministeri. Toki nuo on kutsutilaisuuksia.
 
huhhuh, kyllä om härski muija toi ihanan voimakas ja nuorekas Sanna.
Sanna Marin lensi New Yorkiin ja Bilderberg-kokoukseen – Lasku veronmaksajille yli 24 000 euroa

ihan niinkuin tiesin heti, että Marinin oma egon kohotusmatka tulee maksettavaksi veronmaksajille.
24000€ yhestä matkasta??


Miksi näitä ei nykyään pidetä etäyhteydellä, niinkuin muitakin EU jne höpöhöpö palavereita?
Eikä kukaan ole huolissaan lentämisestä aiheutuvista päästöistä? :O
Tuo oli New Yorkiin kun Sipilän hallituksen aikaan Brysselin matkat saattoivat maksaa 25k - 40k. Stubb lensi puolustusvoimien koneella jonka hintaa veronmaksajille en tiedä, Soini ja Sipilä taas käyttivät välillä yksityiskonetta. Marin sentään käytti reittilentoja eikä yksityiskonetta. Vasemmistolaisuutta mennä tavan kansan parissa eikä porvareiden tapaan yksityiskoneella taikka armeijan koneella ;)
 
Närää varmaankin aiheuttaa se, että kokoomustaustainen ikääntynyt presidentti lentelee turistiluokassa ja työväenpuolueen kohta entinen pääministeri painelee Euroopan sisäisetkin matkat vähintään busineksessa.
 
Tuo oli New Yorkiin kun Sipilän hallituksen aikaan Brysselin matkat saattoivat maksaa 25k - 40k. Stubb lensi puolustusvoimien koneella jonka hintaa veronmaksajille en tiedä, Soini ja Sipilä taas käyttivät välillä yksityiskonetta. Marin sentään käytti reittilentoja eikä yksityiskonetta. Vasemmistolaisuutta mennä tavan kansan parissa eikä porvareiden tapaan yksityiskoneella taikka armeijan koneella ;)
Tässä sitä oikeaa vasemmistolaisuutta.

 
Suomettunut kommari tuo halonen oli. Ja typerä kansa äänesti sen vielä kahdesti pressaksi.
Halonen on taustaltaan demari, ei kommunisti. Ja ennen kaikkea ay-, tasa-arvo- ja ihmisoikeuspoliitikko. Ensimmäinen presidentti, jonka voiton ratkaisi naiset. Varmastikin noista jälkimmäisistä syistä ja tutkitusti vieläpä yli puoluerajojen.
 
Halonen on taustaltaan demari, ei kommunisti. Ja ennen kaikkea ay-, tasa-arvo- ja ihmisoikeuspoliitikko. Ensimmäinen presidentti, jonka voiton ratkaisi naiset. Varmastikin noista jälkimmäisistä syistä ja tutkitusti vieläpä yli puoluerajojen.
Siinähän ne kaikki Halosen meriitit tulikin mainittua. Suomen ensimmäinen naispresidentti.

Onneksi ainakin osa naisista on sen jälkeen oppinut, että olisi hyvä olla muitakin ominaisuuksia kuin oikea sukupuoli.
 
Suomettunut kommari tuo halonen oli. Ja typerä kansa äänesti sen vielä kahdesti pressaksi.
Eli Suomen kansan enemmistö on ollut 80-luvulta lähtien vasemmistolaista. Enemmistö presidenteistä on ollut vasemmistosta lähtöisin. Sitä ennen Kekkonen oli selvästi vasemmistoa ja oli suomettumisen mestari.
 
Närää varmaankin aiheuttaa se, että kokoomustaustainen ikääntynyt presidentti lentelee turistiluokassa ja työväenpuolueen kohta entinen pääministeri painelee Euroopan sisäisetkin matkat vähintään busineksessa.

Taitaa se Salekin lentää nuo mannertenväliset vähintäänkin business luokassa.

Ja Euroopan sisäisillähän ero busineksen ja turistiluokan välillä on tyyliin priority boarding ja pikkasen parempi voileipä. Tai varmaan nykyään, että saa sen voileivän.
 
Onkin mielenkiintoista, onko vuoden kuluttua persujen Purra mukana, olettaen että hän on nyt todennäköinen rahaministeri. Toki nuo on kutsutilaisuuksia.
Tätä odotellessa, varmasti on laatuviihdettä tarjolla tietyissä keskusteluryhmissä kun Purra osallistuu Bilderberg kokouksiin ja sitä myötä suljettujen ovien takana tapahtuviin saatanallisiin rituaaleihin. :kahvi:
 
Toivottavasti jenkeissä ymmärretään kitistä Blinkenin matkakuluista tänne Suomeen. Ja tosiaan tulevaisuudessa myös nostaa tapetille tulevat ministerien ja etenkin pääministerien matkakulut, mikäli lentoja ei taiteta Ryanairin Value-lipulla.
 
Toivottavasti jenkeissä ymmärretään kitistä Blinkenin matkakuluista tänne Suomeen. Ja tosiaan tulevaisuudessa myös nostaa tapetille tulevat ministerien ja etenkin pääministerien matkakulut, mikäli lentoja ei taiteta Ryanairin Value-lipulla.
Onko aikaisemmin toimitusministeristön jäsenet vielä tehneet valtionvierailuja tähän tyyliin? Varsinkin, kun tässä selvästi oli kyse pelkästään pissiksen omasta PR kiillotuksesta.

Yleisesti kotimaan politiikkaan liittyen:
Miksi tällaista turhaa matkustamista ei oikeasti vähennetä?
Mitä hemmetin ilmastotoimia sellaiset on, että suhataan lentokoneella edustamaan ympäri maapalloa?
Mitä ne säästötoimet on, että tuhlataan verorahoja surutta?
 
Onko aikaisemmin toimitusministeristön jäsenet vielä tehneet valtionvierailuja tähän tyyliin? Varsinkin, kun tässä selvästi oli kyse pelkästään pissiksen omasta PR kiillotuksesta.

Yleisesti kotimaan politiikkaan liittyen:
Miksi tällaista turhaa matkustamista ei oikeasti vähennetä?
Mitä hemmetin ilmastotoimia sellaiset on, että suhataan lentokoneella edustamaan ympäri maapalloa?
Mitä ne säästötoimet on, että tuhlataan verorahoja surutta?
No tätä lentäen edustamaan säntäämisen tarpeellisuutta voisi kysyä sitten ihan melkein miltä maalta hyvänsä, jos siis ilmastopuoli otetaan mukaan keskusteluun. Tuskin on sidonnaista mihinkään pissiksiin.
 
Toivottavasti jenkeissä ymmärretään kitistä Blinkenin matkakuluista tänne Suomeen. Ja tosiaan tulevaisuudessa myös nostaa tapetille tulevat ministerien ja etenkin pääministerien matkakulut, mikäli lentoja ei taiteta Ryanairin Value-lipulla.

Montako matkusti pienemmällä summalla? Onhan toi Marinin lasku järjetön varsinkin kun kyseessä on ihan hänen oma asia eikä suomen. Suomi ei saanut kunniatohtoriutta vaan Marin yksin. Kyseessä siis oli ihan yksityismatka.
 

Montako matkusti pienemmällä summalla? Onhan toi Marinin lasku järjetön varsinkin kun kyseessä on ihan hänen oma asia eikä suomen. Suomi ei saanut kunniatohtoriutta vaan Marin yksin. Kyseessä siis oli ihan yksityismatka.
Missä mielessä se oli yksityismatka? Jos oli niin hän maksoi itse. Jos ei niin oli työtehtäviin liittyvä. Sai tuon pääministeritoimistaan eikä yksityisansioistaan niin toivottavasti ei ollut lomamatka.
 
Halonen on taustaltaan demari, ei kommunisti. Ja ennen kaikkea ay-, tasa-arvo- ja ihmisoikeuspoliitikko. Ensimmäinen presidentti, jonka voiton ratkaisi naiset. Varmastikin noista jälkimmäisistä syistä ja tutkitusti vieläpä yli puoluerajojen.
Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja; siinä on sellainen pari. Suomalainen lustraatio olisi toivottava asia.
 
Halonen on taustaltaan demari, ei kommunisti. Ja ennen kaikkea ay-, tasa-arvo- ja ihmisoikeuspoliitikko. Ensimmäinen presidentti, jonka voiton ratkaisi naiset. Varmastikin noista jälkimmäisistä syistä ja tutkitusti vieläpä yli puoluerajojen.

Ja aika paraatiesimerkki siitä, miksi viranhoidon kannalta toisarvoiset asiat (kuten että nyt täytyy saada joku "lasikatto" murrettua) valintaperusteena on todella hölmöä. Toki demokraattista.
 
Ja aika paraatiesimerkki siitä, miksi viranhoidon kannalta toisarvoiset asiat (kuten että nyt täytyy saada joku "lasikatto" murrettua) valintaperusteena on todella hölmöä. Toki demokraattista.

Taisi olla ekoissa vaaleissa valintaperusteena "ei ole Esko A".
 

Järkevää, mutta yllättävää, että juurikin tällä hallituskokoonpanolla olisi tulossa ihan hallitusohjelmaan kirjaus aiheesta. Mutta se tarkoittanee, että aika suurella todennäköisyydellä menee läpi.
Presidentin valtaoikeuksia on haluttu järjestelmällisesti kaventaa ja parlamentarismia vahvistaa 80-luvun lopulta saakka.

Niinistö kuitenkin kykeni maksimoimaan oman valtansa ja sai kehityskulun hetkeksi pysähtymään. Kun Niinistön aika on ohi, se kehitys sitten vaan palaa sille aikaisemmalle polulleen.

Ja onko se nyt niin yllättävää, kun kokoomuksella (tai ylipäätään kellään muulla kuin vihreillä ja hmph. varauksin kepulla) ei vieläkään ole varteenotettavaa ehdokastarjokasta.
 
Toivottavasti Väyrynen lähtee vielä mukaan
Ei Väykkä enää ole varteenotettava. Ja Kepu sääntömuutoksella muutenkin pelasi Paavon ulos, eli jos lähtee, lähtee omillaan. Ja saa vain ykkösprosenttien äänisaaliin.

Toivottavasti silti lähtee. Tuohan se aina väriä kampanja-ajalle.
 
Niinistö kuitenkin kykeni maksimoimaan oman valtansa ja sai kehityskulun hetkeksi pysähtymään. Kun Niinistön aika on ohi, se kehitys sitten vaan palaa sille aikaisemmalle polulleen.
Luojan kiitos meillä on Sauli Niinistö presidenttinä.
Edellinen presidentti oli Putinin kaveri. Pääministeri on äärivasemmistolainen ja Nato-vastainen. Käänsi nahkatakkinsa Naton suhteen kun oli aivan pakko.
 
Ihan jo pelkästään sen takia, että se Pahkasian ennustus vuodelta -94 tulee toteen.
Riittävän pitkällä aikajänteellä kaikki Pahkasian jutut toteutunevat, joten... :nb:

Esimerkiksi Pahkasian klassinen TM (Taistelujen Maailma)-juttu, jossa koeajettiin STU 40 -panssarivaunu. Tekniikan Maailma on tainnut koeajaa panssariajoneuvoja useammankin, viimeisimpänä "TM Koeajaa ja Ampuu - K9 Panssarihaupitsi"
 

Joulukuussa 2014 Niinistö kutsui puoluejohtajat Mäntyniemeen. Eräs paikalla ollut kertoo, että Niinistö ”piti puoluejohtajille läksytyksen, jonka viesti oli, että Natosta ei pidä tehdä vaaliteemaa”.

Toinen läsnäolija sanoo, että Niinistö ei suoraan kieltänyt puhumasta Natosta eduskuntavaalien alla, mutta viesti oli selvä.

”Hän antoi ymmärtää, että oli vaarallista, jos keskustelu Natosta ryöpsähtäisi valloilleen. Että sitä pitää kyetä hallitsemaan.”

”Pääministeri sanoi pelkäävänsä Venäjää ja kannattavansa Nato-jäsenyyden hakemista. Presidentti vastasi, että kyse on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja että Nato-jäsenyyttä ei pidä hakea”, Sdp:n tuolloinen puheenjohtaja Antti Rinne kuvaili tilannetta Iltalehden jutun mukaan.

Natosta ei tullut vaaliteemaa. Presidentin puhuttelun jäljet näkyivät television vaalitenteissä. Osa puoluejohtajista hermostui ja kieltäytyi vastaamasta toimittajille, jotka kysyivät mitä Suomi tekisi, jos Venäjä hyökkäisi Viroon.

Useat HS:lle puhuneet lähteet sanovat, että presidentti Niinistö suhtautui amerikkalaisten kanssa käytäviin sotaharjoituksiin hyvin nihkeästi. Haastateltavat ihmettelevät myös sitä, miksi tp-utvassa käytiin läpi rutiininomaisia ja pieniäkin sotaharjoituksia.

”Oliko se nyt ihan valtion strategisen johtamisen ytimessä, että tp-utva käsittelee jopa kahden upseerin lähettämistä johonkin Naton harjoitukseen”, yksi sisäpiiriläinen ihmettelee.

Lokakuussa 2017 presidentti Niinistö ja puolustusministeri Niinistö kiistelivät tp-utvan kokouksessa siitä, oliko kansainvälisessä yhteistyössä edetty liian nopeasti. Seurasi tuijotuskisa.

Jussi Niinistö ei halua nyt haastattelussa kommentoida tapausta, mutta hän on käynyt asiaa läpi toimittaja Jari Korkin kanssa kirjoittamassaan kirjassa Puolustuksen paluu. Hän kuvasi presidentin käytöstä ”työpaikkakiusaamiseksi”.

Kunnon runtua ja välillä intensiivistä tuijottamista, jolla Sale ehkä yritti saada minut taipumaan tai murtumaan.

Jussi Niinistön mukaan presidentti suhtautui ”hyvin kriittisesti” vuonna 2017 Britannian kanssa solmittuun JEF-sopimukseen eli yhteiseen nopean toiminnan joukkoja koskevaan sopimukseen. Hänen mukaansa presidentti suhtautui torjuvasti myös vuonna 2018 solmittuun aiejulistukseen puolustusyhteistyöstä Yhdysvaltojen ja Ruotsin kanssa.

”Presidentti oli sitä mieltä, että olimme edenneet liian vauhdilla”, Niinistö sanoo.

Timo Soini on vanhan puoluetoverinsa Jussi Niinistön kanssa samaa mieltä siitä, miten presidentti Niinistö suhtautui Yhdysvaltoihin 2010-luvun jälkipuoliskolla.

”Kriittinen on ihan minimi-ilmaisu presidentti Niinistön suhteesta Yhdysvaltoihin. Ei hän sinne päin nojannut”, Soini sanoo.

”Meillähän käy aina niin, että presidentit alkavat ’ymmärtää Venäjää’. Ahtisaari oli ainoa, joka oli niin sanottu lännen mies. Koivisto ymmärsi Venäjää, Halonen ymmärsi Venäjää ja Niinistö ymmärsi Venäjää.”

Jussi Niinistö kokee, että presidentti Niinistö edusti ”tuomiojalaista koulukuntaa”.

”Hän oli siihen aikaan hyvin läheinen Tuomiojan kanssa. Kaikki ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjaukset, joista hän keskusteli hallituksen kanssa, hän tarkisti aina Tuomiojalta. Se oli se sama puhelinrinki, johon kuuluivat myös Heinäluoma ja Rinne”, Niinistö sanoo.

”Presidentti Niinistö ajatteli, että hänellä on luottamuksellinen suhde Vladimir Putiniin, että sitä kautta hoidetaan Suomen turvallisuutta. Sitä suhdetta hän yritti rakentaa, koska hänen ajattelunsa lähtökohta oli, että Yhdysvallat ei tule auttamaan Suomea, jos joudumme kriisiin Venäjän kanssa. En tiedä, oliko hänellä sellainen ajatus, että hän on nykypäivän Kekkonen. Välittäjä idän ja lännen välissä.”

Jos Kiova ei olisi kestänyt, Suomen turvallisuuden kannalta tilanne olisi ollut katastrofaalinen.

Jos Suomi olisi jäänyt Naton ulkopuolelle, se olisi Penttilän mukaan johtanut uuteen noottikriisiin ja suomettumisen aikaan. Suomen olisi pitänyt löytää uudenlainen kumppanuus muun länsimaailman hyljeksimän Venäjän kanssa, koska muuta vaihtoehtoa ei olisi ollut. Samalla länsimaat olisivat aseistaneet Suomea pahimman varalle.

Jussi Niinistö sanoo, että tilanne olisi ollut ”karmea”.

”Olisimme olleet kuin nalli kalliolla. Sotilaallisesti liittoutumaton maa tilanteessa, jossa Ukraina olisi murtunut. Mitäs sitten, kuka on seuraavana?”

Timo Soini on samoilla linjoilla. Hän puhuu ”kaitselmuksen” merkityksestä.


Taas masentava artikkeli suomalaisten boomeripäättäjien kyvyttömyydestä johtaa tätä maata. Jutussa on useita esimerkkejä tasavallan presidentti Niinistön USA-vastaisuudesta, "Venäjän ymmärtämisestä" sekä systemaattisista pyrkimyksistä torpata Suomen NATO-jäsenyys aina keväälle 2022 asti.

Ei me suomalaiset menty omin neuvoin Natoon. Me mentiin UKRAINALAISTEN VERELLÄ, koska Suomen ulkopoliittinen johto oli niin tsaarinuskoisia vässyköitä. Jos Kiova olisi kaatunut niin meillä olisi mennyt NATO-ovi vuosiksi, ellei vuosikymmeniksi kiinni. Suomesta olisi yhtäkkiä tullut ihan oikeasti Venäjän etupiiriä, oltaisiin menty takaisin näiden Niinistön ikäisten ikäluokan elämään. Kyse oli varmaan siitä, että Halosta, Tuomiojaa, Väyrystä ja Niinistöä äänestäneet suomalaiset halusivat viedä Suomen takaisin Venäjän vasallivaltioksi?

Isoin kysymysmerkki on kuitenkin itselleni se, miksi miljoonat suomalaiset ovat näitä pellejä äänestäneet? Rehn haukuttiin Hornet-kaupoista, Häkämies "Venäjä, Venäjä, Venäjä"-puheista ja Stubb "08/08/08"-puheista. Puolustusministeri Jussi Niinistö sai kulisseissa monta kertaa tapella tasavallan presidentti Niinistö kanssa.
 
Isoin kysymysmerkki on kuitenkin itselleni se, miksi miljoonat suomalaiset ovat näitä pellejä äänestäneet? Rehn haukuttiin Hornet-kaupoista, Häkämies "Venäjä, Venäjä, Venäjä"-puheista ja Stubb "08/08/08"-puheista. Puolustusministeri Jussi Niinistö sai kulisseissa monta kertaa tapella tasavallan presidentti Niinistö kanssa.

Siksi koska suomalaisessa mielenmaisemassa turvallisuus on sama kuin muuttumattomuus. Ei saa keikuttaa venettä. Muutosten pitää olla riskittömiä. Ei saa kyseenalaistaa ulkopoliittista puolueettomuusmantraa. Ja siihen päälle aimo annos kansallista ylpeyttä siitä miten "on osattu pelata Venäjän kanssa." Sinänsä Suomella on ollut historian aikana onnenkantamoisia mihin on osattu tarttua oikea-aikaisesti, NATO-asiassakin kävi vähän niin. Ukrainan sotamenestys ja venäläisten kompastuminen omaan korruptioonsa ja ylimielisyyteensä avasi ikkunan, mikä sitten johti yhdellä ja toisellakin poliitikolla takin kääntymiseen todella nopeasti. Mutta parempi että kääntyivät edes silloin kuin että olisi jääty vähän samaan kaveripiiriin Orbanin kanssa.
 
Siksi koska suomalaisessa mielenmaisemassa turvallisuus on sama kuin muuttumattomuus. Ei saa keikuttaa venettä. Muutosten pitää olla riskittömiä. Ei saa kyseenalaistaa ulkopoliittista puolueettomuusmantraa. Ja siihen päälle aimo annos kansallista ylpeyttä siitä miten "on osattu pelata Venäjän kanssa." Sinänsä Suomella on ollut historian aikana onnenkantamoisia mihin on osattu tarttua oikea-aikaisesti, NATO-asiassakin kävi vähän niin. Ukrainan sotamenestys ja venäläisten kompastuminen omaan korruptioonsa ja ylimielisyyteensä avasi ikkunan, mikä sitten johti yhdellä ja toisellakin poliitikolla takin kääntymiseen todella nopeasti. Mutta parempi että kääntyivät edes silloin kuin että olisi jääty vähän samaan kaveripiiriin Orbanin kanssa.
Tämä on tosiaan jollain lailla meidän yhteiskunnallisen narratiivin ydintä, ja siitä on tullut itseään toteuttava ennuste monessa asiassa.
Siis se, että olemme lastu maailman merten lainehilla, mutta meillä on joku mystinen kyky tunnistaa ja tarttua tilaisuuksiin. Tehdä lopulta vaikeatkin päätökset määrätietoisesti, vaikka ne ensin vaikeuden vuoksi olisi olleet vuosikausia jäässä.

Tässä asiassa se ei mennyt niin. Vaan sen sijaan, että olisimme itse tunnistaneet ikkunan, Biden vinkkasi siitä selväsanaisesti.
Panee jopa miettimään sitä, mistä ei olla keskusteltu eli oliko kyseessä vinkkaus momentumista vai vinkkauksen sisään leivottu kehotus tehdä valinta - ja valintaan sisältyvä vastuu seurauksista.

Joka tapauksessa valinta oli (mielestäni) oikea ja asiassa kävi kannaltamme hyvin. Sekä se kansallinen narratiivimme sai taas kerran vahvistusta.
 

Järkevää, mutta yllättävää, että juurikin tällä hallituskokoonpanolla olisi tulossa ihan hallitusohjelmaan kirjaus aiheesta. Mutta se tarkoittanee, että aika suurella todennäköisyydellä menee läpi.
Millä perusteella järkevää? Jos tuota presssan valtaa leikkaa, niin samantien lakkauttaa kokoistituutuion turhana rahareikänä.

Lisäksi vallan kolmijaon kannalta pressa on oleellisessa asemassa. Meillä on nyt jo toimeenpano ja lainsäädäntö valta aika pitkälti samoissa käsissä. Eikö suunta pitäisi olla toinen ja eriyttää lainsäädäntö sekä toimeenpano valta?
 
Tämä on tosiaan jollain lailla meidän yhteiskunnallisen narratiivin ydintä, ja siitä on tullut itseään toteuttava ennuste monessa asiassa.
Siis se, että olemme lastu maailman merten lainehilla, mutta meillä on joku mystinen kyky tunnistaa ja tarttua tilaisuuksiin. Tehdä lopulta vaikeatkin päätökset määrätietoisesti, vaikka ne ensin vaikeuden vuoksi olisi olleet vuosikausia jäässä.

Tässä asiassa se ei mennyt niin. Vaan sen sijaan, että olisimme itse tunnistaneet ikkunan, Biden vinkkasi siitä selväsanaisesti.
Panee jopa miettimään sitä, mistä ei olla keskusteltu eli oliko kyseessä vinkkaus momentumista vai vinkkauksen sisään leivottu kehotus tehdä valinta - ja valintaan sisältyvä vastuu seurauksista.

Joka tapauksessa valinta oli (mielestäni) oikea ja asiassa kävi kannaltamme hyvin. Sekä se kansallinen narratiivimme sai taas kerran vahvistusta.

Kyllä se ymmärtääkseni meni niin, että Suomi oli aloitteellinen USA:n suuntaan kun kävi selväksi että pökäle lentää tuulettimeen, mutta siinä vaiheessa reaktio olisi ollut vähän sellainen "pitäkääs nyt vähän pienempää ääntä ainakin vielä". Koska Biden kai halusi välttää eskalaatiota (niin kuin hänellä on ulkopolitiikassa ennenkin ollut), mutta Ukrainan menestyksen jälkeen ääni muuttui kellossa. Eli kyllähän meillä hetkeen tartuttiin kun se tarjoutui, mutta olihan siinä ihan tolkuttoman suuret riskit sikäli, että jos Ukraina ei olisi kestänyt, niin me todellakin olisimme pahemmassa kuin pulassa. Tietysti olisimme voineet NATO-jäsenyyden sijaan hirttäytyä vanhaan mantraan siitä huolimatta ja jäädä istuskelemaan aidalle (se on yksi osa suomalaista ylimielisyyttä, tykätään katsoa sivusta ja arvostella mutta ei haluta niin hanakasti osallistua), mutta onneksi järki sentään voitti. Ja kaikesta arvostelusta huolimatta, ainakin se on tehty oikein että puolustusvoimista on pidetty huolta.
 
Millä perusteella järkevää? Jos tuota presssan valtaa leikkaa, niin samantien lakkauttaa kokoistituutuion turhana rahareikänä.

Lisäksi vallan kolmijaon kannalta pressa on oleellisessa asemassa. Meillä on nyt jo toimeenpano ja lainsäädäntö valta aika pitkälti samoissa käsissä. Eikö suunta pitäisi olla toinen ja eriyttää lainsäädäntö sekä toimeenpano valta?

Enemmänkin tehdä siitä presidentistä se enemmän seremoniallinen henkilö, joka se on käytännössä kaikissa muissa Euroopan tasavalloissa (Ranskaa lukuunottamatta).

Parlamentaariset järjestelmät tuppaavat olemaan paremmin toimivia kuin presidenttivetoiset järjestelmät, etenkin niiden kyvyssä vastustaa autokratiaa. Suomessahan tuosta on käytännön kokemusta, kun Kekkonen kasasi itselleen valtaa ja roikkui siinä vallassa kynsin ja hampain. Ja hyvin pitkälle noiden kokemusten takia, Suomessa alettiin heikentään sitä presidentin valtaa.

Nyt siinä ollaan sellaisessa oudossa välitilassa, jossa se ei enää ole se presidenttivetoinen järjestelmä, mutta presidentille on silti jäänyt poikkeuksellisen paljon valtaa tietyissä asioissa.
Sitten kun tuohon lyödään se NATO-jäsenyys, jonka johtaminen nykyisellään kuuluu presidentille, ja EU-jäsenyys, jonka johtaminen kuuluu pääministerille, niin päästään taas näihin outoihin kahden tuolin kuvioihin. Kerta EU ja NATO tulevat kuitenkin olemaan yhä enemmän yhteydessä toisiinsa, niin on epäkätevää, että toisen kokouksissa Suomea edustaisi presidentti, ja toisen kokouksissa pääministeri. Jota ei tapahdu oikeastaan minkään muun maan kohdalla. Viimeksihän samassa tilanteessa oltiin EU-jäsenyyden kanssa, kun oli epäselvyyttä siitä, että onko EU presidentin vai pääministerin alueella. Joka sitten vuoden 1999 perustuslaissa laitettiin selvästi pääministerin vastuulle.
Joten se, että NATO-jäsenyyteen liittyvät asiat siirrettäisiin pääministerille, on kyllä täysin järkevä askel.

Mitä tulee vallan kolmijakoon, niin vaikka Montesquieu oli erittäin fiksu mies omana aikanansa, niin ei noita ancien régimen aikaisia poliittisia oppeja kannatta pilkutarkasti noudattaa 2000-luvulla. Se mikä kannattaa ottaa opiksi tuolta Montesquieulta on, että valtaa ei pidä keskittää liikaa yksittäisten henkilöiden käsiin. Tämä Suomen parlamentaarinen monipuoluejärjestelmä hoitaa tuon hyvin, vaikka sitä presidenttiä ei olisi ollenkaan.
 
Presidentin valtaoikeuksia on haluttu järjestelmällisesti kaventaa ja parlamentarismia vahvistaa 80-luvun lopulta saakka.

Kenen toimesta? Lähinnä hyväveliverkostojen.

Niinistö kuitenkin kykeni maksimoimaan oman valtansa ja sai kehityskulun hetkeksi pysähtymään. Kun Niinistön aika on ohi, se kehitys sitten vaan palaa sille aikaisemmalle polulleen.

Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla, pääministeriä ei. Käytännössä yksi puolue päättää pääministeristä.

Nytkin meillä on pääministerinä henkilö, jota ei ollut edes puolueensa johdossa kun vaalit pidettiin, joka nousi tähän asemaan täysin odottamatta kun hän kesken kauden satuttiin valitsemaan yhden puolueen johtoon kun edeltäjänsä osoittautui hommaan liian epäluotettavaksi. Ja nyt hän on ollut hommassa vielä pari kuukautta sen jälkeen kun hävisi vaalit, kun uutta ei ole vielä saatu valittua.

Tämän takia on ihan selvää, että demokratian toteutumisen takia presidentillä pitäisi olla enemmän valtaa kuin pääministerillä.
 
Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla, pääministeriä ei. Käytännössä yksi puolue päättää pääministeristä.

Nytkin meillä on pääministerinä henkilö, jota ei ollut edes puolueensa johdossa kun vaalit pidettiin, joka nousi tähän asemaan täysin odottamatta kun hän kesken kauden satuttiin valitsemaan yhden puolueen johtoon kun edeltäjänsä osoittautui hommaan liian epäluotettavaksi. Ja nyt hän on ollut hommassa vielä pari kuukautta sen jälkeen kun hävisi vaalit, kun uutta ei ole vielä saatu valittua.

Tämän takia on ihan selvää, että demokratian toteutumisen takia presidentillä pitäisi olla enemmän valtaa kuin pääministerillä.

Mutta pääministeri toimii sen eduskunnan mandaatilla. Se eduskunta edustaa sitä kansan tahtoa paljon paremmin kuin presidentti. Koska eduskunta, ja sitä kautta sen valitsema hallitus, edustavat laajempaa skaalaa poliittisia näkemyksiä ja kantoja, kuin mitä se presidentti edustaa.

Presidenttivetoisten järjestelmien heikkous demokratian kannaltahan on nähty nyt niiden molempien isojen, länsimaisten presidenttivetoisten järjestelmien osalta jo usean vuoden ajan. Eli USA ja Ranska. Molemmissa on ollut erittäin epäsuosittuja presidenttejä, ja he ovat olleet erittäin epäsuosittuja jo ihan lähdöstä. Ainoa syy, miksi heistä tuli presidenttejä, oli koska kansa näki ne toiset vaihtoehdot vielä huonompina. Trump vs Clinton, oli kahden erittäin epäsuositun ehdokkaan välinen kisa. Kuten myös Biden vs Trump. Ranskassa tuohon voidaan heittää vaikka kuinka monta edellistä presidenttiä, Macronin uudelleenvalinta niistä ehkä se selvin esimerkki.
Presidenttivetoisessa järjestelmässä se valta voi keskittyä henkilölle, jonka sinne valtaan oikeasti haluaa vain tyyliin 20% kansasta. Mutta koska ne 31% kansasta pitävät tuota vaihtoehtoa vähemmän paskana, kuin sitä, joka on sillä toisella kierroksella se toinen vaihtoehto (tai USA:ssa esivaalien jälkeen vaihtoehtona), niin tuo henkilö valitaan presidentiksi. Ja sitten hänelle kasataan massivinen määrä valtaa.

Parlamentaarisessa järjestelmässä taaskin se valta jakautuu kaikille hallituspuolueiden edustajille. Ja sitten sen pääministerin, ja muiden ministerien, pitää toimia siten, että kaikki nuo hallituspuolueet pysyvät iloisina.
 
Mutta pääministeri toimii sen eduskunnan mandaatilla. Se eduskunta edustaa sitä kansan tahtoa paljon paremmin kuin presidentti. Koska eduskunta, ja sitä kautta sen valitsema hallitus, edustavat laajempaa skaalaa poliittisia näkemyksiä ja kantoja, kuin mitä se presidentti edustaa.

Se tarkoittaa samalla sitä että kaikki päätökset ovat kädenlämpöisiä kompromisseja mihin kukaan ei ole tyytyväinen. Sekä sitä, että kun ollaan erimielisiä, päätöksenteko on jähmeää ja asioita joudutaan ajamaan eteenpäin kaikenlaisten lehmänkauppojen avulla. Ulko- ja puolustuspolitiikassa ei välttämättä ole tarjolla sellaista luksusta. Meillä presidentti on kuitenkin kansalaisten suoraan äänestämä - pääministerillä on parhaimmillaankin takana vain vähän yli 20% kannatus jos kannatusluvut katsotaan puoluekannan perusteella.

Sinänsä se, onko järjestelmä presidenttivetoinen vai pääministerivetoinen on yhdentekevä silloin kun ollaan käytännössä kaksipuoluejärjestelmässä. Kanadassa pääministeri hallitsee vähän samankaltaisilla valtaoikeuksilla kuin presidentti USA:ssa eikä oikein voida sanoa että pääministeri olisi siellä ainakaan vähemmän mielipiteitä jakava persoona kuin presidentti. Meillä puoluekenttä on sirpaleisempi, joten niitä kädenlämpöisiä kompromisseja tehdään enemmän, jolloin ihmisten turhautuneisuus ei kohdistu niin raskaasti yhteen henkilöön ja toisaalta EU määrää niin suuren osan asioista ettei meidän parlamentarismillamme ole muutenkaan enää niin paljoa merkitystä.
 
Kenen toimesta? Lähinnä hyväveliverkostojen.



Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla, pääministeriä ei. Käytännössä yksi puolue päättää pääministeristä.

Nytkin meillä on pääministerinä henkilö, jota ei ollut edes puolueensa johdossa kun vaalit pidettiin, joka nousi tähän asemaan täysin odottamatta kun hän kesken kauden satuttiin valitsemaan yhden puolueen johtoon kun edeltäjänsä osoittautui hommaan liian epäluotettavaksi. Ja nyt hän on ollut hommassa vielä pari kuukautta sen jälkeen kun hävisi vaalit, kun uutta ei ole vielä saatu valittua.

Tämän takia on ihan selvää, että demokratian toteutumisen takia presidentillä pitäisi olla enemmän valtaa kuin pääministerillä.
Valta on hallituspuolueilla, ei pääministerillä taikka presidentillä. Tarkemmin eduskunnalla.
 
Se tarkoittaa samalla sitä että kaikki päätökset ovat kädenlämpöisiä kompromisseja mihin kukaan ei ole tyytyväinen. Sekä sitä, että kun ollaan erimielisiä, päätöksenteko on jähmeää ja asioita joudutaan ajamaan eteenpäin kaikenlaisten lehmänkauppojen avulla. Ulko- ja puolustuspolitiikassa ei välttämättä ole tarjolla sellaista luksusta. Meillä presidentti on kuitenkin kansalaisten suoraan äänestämä - pääministerillä on parhaimmillaankin takana vain vähän yli 20% kannatus jos kannatusluvut katsotaan puoluekannan perusteella.

Sinänsä se, onko järjestelmä presidenttivetoinen vai pääministerivetoinen on yhdentekevä silloin kun ollaan käytännössä kaksipuoluejärjestelmässä. Kanadassa pääministeri hallitsee vähän samankaltaisilla valtaoikeuksilla kuin presidentti USA:ssa eikä oikein voida sanoa että pääministeri olisi siellä ainakaan vähemmän mielipiteitä jakava persoona kuin presidentti. Meillä puoluekenttä on sirpaleisempi, joten niitä kädenlämpöisiä kompromisseja tehdään enemmän, jolloin ihmisten turhautuneisuus ei kohdistu niin raskaasti yhteen henkilöön ja toisaalta EU määrää niin suuren osan asioista ettei meidän parlamentarismillamme ole muutenkaan enää niin paljoa merkitystä.

Politiikassa ne kädenlämpöiset kompromissit ovat yleensä niitä parhaita päätöksiä, koska harvoin se paras ratkaisu löytyy kummastakaan ääripäästä. Lisäksi eipä se päätöksenteko niissä presidenttivetoisissakaan järjestelmissä ole niin sulavaa. Jälleen kerran, ei tarvi tehdä muuta kuin vilkaista tuonne Atlantin toiselle puolelle. Heti kun presidentti ja kongressin enemmistö tulevat eri puolueista, molemmat alkavat kilpaa heittelemään kapuloita toisen rattaisiin. Yleensä ottaen sitä päätöksenteon sulavuutta pidetään juurikin parlamentaaristen järjestelmien vahvuutena.

On virheellistä verrata sitä presidentin äänimäärää siihen pääministerin äänimäärään. Se pääministeri ei ole presidentti, se pääministeri on "vain" eduskunnan valitseman hallituksen johtaja. Joka on vallassa vain sen eduskunnan luottamuksella. Eli kun puhutaan siitä, että siirretään jotain tehtäviä presidentiltä pääministerille, niin kyse ei ole siitä, että siirretään se valta 1:1 presidentiltä pääministerille. Vaan, että siirretään se valta 1:1 presidentiltä eduskunnalle. Pääministeri sitten hoitaa niitä tehtäviä eduskunnan puolesta.

Ja kaksipuoluejärjestelmä, tai tarkemmin tuo englantilainen "first past the post" vaalijärjestelmä, on sitten toki oma lukunsa. Mutta kerta Suomessa ei olla tuollaisessa järjestelmässä, vaan meillä on monipuoluejärjestelmää tukeva suhteellinen vaalitapa, niin se nyt ei ole niinkään tämän ketjun aihetta.
 
Politiikassa ne kädenlämpöiset kompromissit ovat yleensä niitä parhaita päätöksiä, koska harvoin se paras ratkaisu löytyy kummastakaan ääripäästä. Lisäksi eipä se päätöksenteko niissä presidenttivetoisissakaan järjestelmissä ole niin sulavaa. Jälleen kerran, ei tarvi tehdä muuta kuin vilkaista tuonne Atlantin toiselle puolelle. Heti kun presidentti ja kongressin enemmistö tulevat eri puolueista, molemmat alkavat kilpaa heittelemään kapuloita toisen rattaisiin. Yleensä ottaen sitä päätöksenteon sulavuutta pidetään juurikin parlamentaaristen järjestelmien vahvuutena.

No suomalaisessa järjestelmässä päätöksenteon sujuvuus perustuu lähinnä siihen että mikään ei muutu ellei ole aivan äärimmäinen pakko. Se on ongelma silloin kun niitä muutoksia tarvittaisiin kiepästi, mutta ollaan kyvyttömiä tekemään niitä ennen kun konkurssi tai muu isompi katastrofi uhkaa. Silloin reaktiot ovat väistämättä aina myöhässä, virheitä ei korjata (kun kukaan ei halua myöntää että nyt meni munilleen). Se mikä sujuu sulavasti on se että lapioidaan lisää julkista rahaa ongelmien päälle, perustetaan lisää palkintovirkoja ja kielletään ja verotetaan mahdollisimman paljon kaikkea. Muu ei sitten sujukaan. Koska ei olla yksimielisiä mistään, niin niillä kädenlämpöisillä kompromisseilla varmistetaan ettei mikään muutu. Siksi välillä vähän hämmästynkin miten paljon tunteita puoluepolitiikka herättää.

Jos nyt katsotaan vaikka NATO-jäsenyyden toteutumista, niin pelkässä parlamentarismissa se olisi hautautunut johonkin pykälämaakareiden komiteaan ja sitten kun kampaviineriosasto olisi saanut pavut laskettua niin liittymisikkuna olisi jo sulkeutunut. Sen puoleen oli parempi että oli edes joku instanssi mikä pystyi päivittämään tilannekuvan (päivänpolitiikan kiireessä sellainen tuskin olisi ollut pääministerille mahdollista, eikä välttämättä kompetenssikaan olisi riittänyt), ottamaan ohjia asian suhteen ja saamaan porukan toimimaan. Sama juttu jatkossakin, on parempi että on joku kuka keskittyy vain ulkopolitiikkaan ja puolustuspolitiikkaan kuin että yritetään väkisin tunkea kaikki mahdollinen "muun toimen oheen". Sisäpolitiikassa on sitten enemmän varaa kaikenlaisiin piirileikkeihin, sullemulle-jakosopimuksiin ja merkityksettömään moraaliposeeraukseen omille kannattajille.

On virheellistä verrata sitä presidentin äänimäärää siihen pääministerin äänimäärään. Se pääministeri ei ole presidentti, se pääministeri on "vain" eduskunnan valitseman hallituksen johtaja. Joka on vallassa vain sen eduskunnan luottamuksella. Eli kun puhutaan siitä, että siirretään jotain tehtäviä presidentiltä pääministerille, niin kyse ei ole siitä, että siirretään se valta 1:1 presidentiltä pääministerille. Vaan, että siirretään se valta 1:1 presidentiltä eduskunnalle. Pääministeri sitten hoitaa niitä tehtäviä eduskunnan puolesta.

No presidentiltä on vähennetty valtaoikeuksia jo aika paljon, joten en tiedä kannattaako sellaista instituutiota ylläpitää lainkaan jos niitä vielä vähennetään. Nähdäkseni sellainen on lähinnä rahan haaskaamista - järjestää vaalit missä valitaan seremoniamestari millä ei ole puolen puupennin vertaa merkitystä yhtään mihinkään, keneltä puuttuu kuninkaallisten nauttima mielenkiinto ja maabrändi ollakseen hyödyllinen edes markkinointimielessä. Se olisi äänestäjillekin aikamoista pilkanetkoa. Sitten pääministerin tehtäväkenttää laajennetaan vaikka pääministerit ovat nykyiselläänkin aikalailla täystyöllistettyjä. Sitten luotetaan siihen että kiireessä ja juosten kusemalla syntyy hyviä päätöksiä kunhan se on vain "parlamentaarista." Samalla viedään sitten se viimeinenkin instituutio mitä ei saastuteta päivänpolitiikan kaikkinaisella suhmuroinnilla ja perseilyllä. Tästä oli joskus Kari Suomalaisella osuva pilakuva, mutta en ala sitä nyt kirjan sivuilta skannaamaan...
 
No suomalaisessa järjestelmässä päätöksenteon sujuvuus perustuu lähinnä siihen että mikään ei muutu ellei ole aivan äärimmäinen pakko. Se on ongelma silloin kun niitä muutoksia tarvittaisiin kiepästi, mutta ollaan kyvyttömiä tekemään niitä ennen kun konkurssi tai muu isompi katastrofi uhkaa. Silloin reaktiot ovat väistämättä aina myöhässä, virheitä ei korjata (kun kukaan ei halua myöntää että nyt meni munilleen). Se mikä sujuu sulavasti on se että lapioidaan lisää julkista rahaa ongelmien päälle, perustetaan lisää palkintovirkoja ja kielletään ja verotetaan mahdollisimman paljon kaikkea. Muu ei sitten sujukaan. Koska ei olla yksimielisiä mistään, niin niillä kädenlämpöisillä kompromisseilla varmistetaan ettei mikään muutu. Siksi välillä vähän hämmästynkin miten paljon tunteita puoluepolitiikka herättää.

Jos nyt katsotaan vaikka NATO-jäsenyyden toteutumista, niin pelkässä parlamentarismissa se olisi hautautunut johonkin pykälämaakareiden komiteaan ja sitten kun kampaviineriosasto olisi saanut pavut laskettua niin liittymisikkuna olisi jo sulkeutunut. Sen puoleen oli parempi että oli edes joku instanssi mikä pystyi päivittämään tilannekuvan (päivänpolitiikan kiireessä sellainen tuskin olisi ollut pääministerille mahdollista, eikä välttämättä kompetenssikaan olisi riittänyt), ottamaan ohjia asian suhteen ja saamaan porukan toimimaan. Sama juttu jatkossakin, on parempi että on joku kuka keskittyy vain ulkopolitiikkaan ja puolustuspolitiikkaan kuin että yritetään väkisin tunkea kaikki mahdollinen "muun toimen oheen". Sisäpolitiikassa on sitten enemmän varaa kaikenlaisiin piirileikkeihin, sullemulle-jakosopimuksiin ja merkityksettömään moraaliposeeraukseen omille kannattajille.

Sanoisin, että sulla on tässä aika liioitellun negatiivinen kuva Suomen poliittisen järjestelmän toiminnasta.

Eikä tuo NATO-jäsenyys nyt ollut mitenkään siitä kiinni, että meillä on presidentillä vahvahko rooli. Voisi jopa sanoa päinvastoin, että viimeisen melkein 24 vuoden ajan Suomen presidentit ovat toimineet jarruna sen NATO-jäsenyyden osalta. Suomen olisi aikanaan pitänyt kuunnella enemmän Ahtisaarta, joka uskalsi olla avoimesti NATO-myönteinen. Oltaisiin oltu NATO:n jäseniä jo pitkään, eikä olisi tarvinnut jännittää jotain lehmänkauppoja tuon basaarikauppiaan kanssa.
Vasta sellainen massiivinen "Voi paska"-reaktio herätti Suomen hakemaan sitä NATO-jäsenyyttä, ja tuossa vaiheessa oli kyllä se hallitus vähintäänkin yhtä aktiivinen kuin presidentti. Enkä todellakaan yllättyisi, jos tulevaisuudessa käy ilmi muistelmien ja muiden myötä, että juurikin hallitus oli se taho, joka voimakkaammin puski sitä NATO-jäsenyyttä.

Ja jatkossa ne ulko- ja puolustuspolitiikka ovat yhä enemmän sidottuja siihen EU-politiikkaan. NATO-jäsenyyden myötä sitä puolustuspolitiikkaa ei enää tehdä pääasiassa yksin, vaan osana sitä NATO:a. Ja kun lähes kaikki EU-maat ovat myös NATO:n jäseniä, niin tuosta väistämättä seuraa se, että sitä puolustuspolitiikkaa tullaan käsittelemään yhä enemmän osana sitä EU-politiikkaa.
Ulkopolitiikassa myös toimitaan yhä enemmän EU:n kautta. Hyvänä esimerkkinä tästä on juurikin Venäjän vastaiset toimet. Ne on kaikki koordinoitu EU:n kanssa, jolloin niitä ulkopolitiikan päätöksiä on tekemässä hallituksen ministerit, ei presidentti.
Eli kaiken kaikkiaan, aika on yksinkertaisesti ajanut ohi siitä, että presidentillä on merkittävä rooli ulko- ja puolustuspolitiikassa.

No presidentiltä on vähennetty valtaoikeuksia jo aika paljon, joten en tiedä kannattaako sellaista instituutiota ylläpitää lainkaan jos niitä vielä vähennetään. Nähdäkseni sellainen on lähinnä rahan haaskaamista - järjestää vaalit missä valitaan seremoniamestari millä ei ole puolen puupennin vertaa merkitystä yhtään mihinkään, keneltä puuttuu kuninkaallisten nauttima mielenkiinto ja maabrändi ollakseen hyödyllinen edes markkinointimielessä. Se olisi äänestäjillekin aikamoista pilkanetkoa. Sitten pääministerin tehtäväkenttää laajennetaan vaikka pääministerit ovat nykyiselläänkin aikalailla täystyöllistettyjä. Sitten luotetaan siihen että kiireessä ja juosten kusemalla syntyy hyviä päätöksiä kunhan se on vain "parlamentaarista." Samalla viedään sitten se viimeinenkin instituutio mitä ei saastuteta päivänpolitiikan kaikkinaisella suhmuroinnilla ja perseilyllä. Tästä oli joskus Kari Suomalaisella osuva pilakuva, mutta en ala sitä nyt kirjan sivuilta skannaamaan...

No aikalailla kaikki Euroopan maat ovat päätyneet siihen ratkaisuun, että tuollainen seremoniamestari tarvitaan.

Ja taas, kyse ei ole siitä, että kasattaisiin vain lisää töitä pääministerille. Vaan että siirretään sitä työtaakkaa sieltä presidentiltä hallitukselle, joka sitten jakaa ne eri ministereille. Ja tuossa voidaan tehostaa sitä valtionjohtoa, kerta ei enää tarvita sitä edes takas palloittelua hallituksen ja presidentin välillä, mitä tuo ulko- ja turvallisuuspolitiikka nykyään on pakostakin, johtuen noista päällekäisistä vastuualueista.
 
Ja jatkossa ne ulko- ja puolustuspolitiikka ovat yhä enemmän sidottuja siihen EU-politiikkaan. NATO-jäsenyyden myötä sitä puolustuspolitiikkaa ei enää tehdä pääasiassa yksin, vaan osana sitä NATO:a. Ja kun lähes kaikki EU-maat ovat myös NATO:n jäseniä, niin tuosta väistämättä seuraa se, että sitä puolustuspolitiikkaa tullaan käsittelemään yhä enemmän osana sitä EU-politiikkaa.

Jostain syystä ajatus EU:sta osana suhmurointirinkiä ei varsinaisesti lisää luottamusta.

Eli kaiken kaikkiaan, aika on yksinkertaisesti ajanut ohi siitä, että presidentillä on merkittävä rooli ulko- ja puolustuspolitiikassa.

Samalla on varmistettu että valta on siirretty mahdollisimman kauas kansalaisista, tahoille jotka eivät ole missään vastuussa kansalaisille. Se voi jollain aikataululla näkyä siinä, miten paljon järjestelmää koetaan omaksi.

Ja taas, kyse ei ole siitä, että kasattaisiin vain lisää töitä pääministerille. Vaan että siirretään sitä työtaakkaa sieltä presidentiltä hallitukselle, joka sitten jakaa ne eri ministereille. Ja tuossa voidaan tehostaa sitä valtionjohtoa, kerta ei enää tarvita sitä edes takas palloittelua hallituksen ja presidentin välillä, mitä tuo ulko- ja turvallisuuspolitiikka nykyään on pakostakin, johtuen noista päällekäisistä vastuualueista.

Sitten saadaan presidentin tilalle pari sataa neuvontantajaa avustamaan niitä ministereitä, jolla varmistetaan että mihinkään ei voida reagoida joustavasti jos jotain yllättävää tapahtuu. Mutta kai se on se hinta mikä täytyy maksaa joidenkin ideasta siitä mitä parlamentarismin pitäisi olla. Toivottavasti ei maksa olemassaoloa jonain päivänä.
 
Samalla on varmistettu että valta on siirretty mahdollisimman kauas kansalaisista, tahoille jotka eivät ole missään vastuussa kansalaisille. Se voi jollain aikataululla näkyä siinä, miten paljon järjestelmää koetaan omaksi.

Missasitko sä nuo eduskuntavaalit, jotka juuri pidettiin 2 kuukautta sitten?

Sitten saadaan presidentin tilalle pari sataa neuvontantajaa avustamaan niitä ministereitä, jolla varmistetaan että mihinkään ei voida reagoida joustavasti jos jotain yllättävää tapahtuu. Mutta kai se on se hinta mikä täytyy maksaa joidenkin ideasta siitä mitä parlamentarismin pitäisi olla. Toivottavasti ei maksa olemassaoloa jonain päivänä.

Ei, vaan meillä on se hallitus ja ministerit jotka voivat reagoida nopeasti jos jotain yllättävää tapahtuu. Voivat reagoida jopa nopeammin, kerta hallituksen ja presidentin välillä ei enää olisi noita päällekkäisiä vastuualueita, joiden synkkaaminen aina hidastaa juttuja.
 
Missasitko sä nuo eduskuntavaalit, jotka juuri pidettiin 2 kuukautta sitten?

Viittasin kommenttiisi siitä että jatkossa ulkopolitiikka joka tapauksessa hoidettaisiin EU:n puolelta, jolloin presidentti olisi yhdentekevä muutenkin.

Ei, vaan meillä on se hallitus ja ministerit jotka voivat reagoida nopeasti jos jotain yllättävää tapahtuu. Voivat reagoida jopa nopeammin, kerta hallituksen ja presidentin välillä ei enää olisi noita päällekkäisiä vastuualueita, joiden synkkaaminen aina hidastaa juttuja.

Menee taas vähän uskon asioiksi tämä... mutta henkilö kenen vastuulla on vain yksi asia toimii yleensä pirusti tehokkaammin ja nopeammin kriitisilanteessa kuin joukko henkilöitä kenellä on n+1 muutakin asiaa kontollaan ja jotka joutuvat miettimään sen päälle kaikki puoluepoliittiset suhmuroinnit. Tästä voimme kuitenkin todeta olevamme eri mieltä. Sinä uskot ministereihin ja suomalaiseen parlamentarismiin kuin vuoreen. Minä taas en usko siihen, että se olisi kaikkine lehmänkauppoineen, suhmurointeineen kaikkineen joka tilanteessa optimaalinen tapa järjestää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ilman mitään tasapainottavaa tekijää.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
301 374
Viestejä
5 131 550
Jäsenet
81 975
Uusin jäsen
Focustis

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom