• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Jos ministeriys on "vain työ" niin siinä on se vaara, että se työ tulee hoidettua huonosti. Tässähän on viime vuosina paljon puhuttu kaikenlaisesta downshiftaamisesta ja quiet quittingista, koska "sehän on vain työ" eikä sen kuulu olla koko elämä ja kannattaa mieluummin rentoutua ja pitää hauskaa vapaa-aikaa. Tuottavaan työhön ja palveluammatteihin tuo minusta toimii hyvin, enkä itsekään todellakaan jaksa stressata työasioista työajan ulkopuolella ja työtkin tulee tehtyä sillä tavalla että kunhan nyt ei tule mitään sanomista niin kaikki on ok. Valtion johtaminen on minusta vähän eri kategoriassa, ja siihen pitäisi suhtautua vakavasti ja sen pitää olla kyseisellä vastuuhenkilöllä tärkein asia elämässä. Onhan siinä toki palkkakin sen mukainen, että sitten kun vastuutehtävä on ohi, niin on millä mällätä ja sitten voi bilettää ja matkustella senkin edestä mitä sen neljän tai kuuden vuoden aikana on menettänyt.

Minusta tuo on vähän uskonnollinen näkemys pääministerin tehtävän pyhyydestä. Mutta on tietysti linjassa sen kanssa miksi pääministerin pitää olla kuin neitsyt maria.

Auktoriteettiuskovaisuuteen sen verran, että mikäli täydellisessä utopiassa elettäisiin, niin johtajat olisivat joko tekoälyjä tai muuten vain kaikkitietäviä asiantuntijoita. Se olisi hyvä tavoite. Kaikki inhimillinen heikkous ja virheet pois. Mutta kun ei olla, niin voidaan kuitenkin vaatia jonkinlaista kokemusta, älyä ja tietoa asioista ennen kuin laitetaan henkilö johtavaan asemaan. Tai vähintäänkin pitäisi vaatia, että johtaja kuuntelee niitä asiantuntijoita joita hänellä on käytettävissään. Minusta sekin passaisi, että ministeriehdokkaat laitettaisiin kunkin vastuualueen kiperiä kysymyksiä sisältävään tenttiin ja sitten jossain valiokunnassa arvioitaisiin vastauksia, ennen kuin voidaan hyväksyä valituksi tehtävään.

"Kaikki inhimillinen heikkous ja virheet pois", tässä kommentissa on vahva kaiku erääseen poliittiseen aatteeseen....

On hyvin vaikea ymmärtää ihmisiä, joiden mielestä nämä meriitit osoittavat osaamista, pätevyyttä ja kykyä toimia valtion johtajana.
Väitätkö siis että meillä ei valita pätevintä johtajaa vaikka se on rakennettu demokratiaan sisälle että ihmiset tietysti äänestävät parasta johtajaa? Miten korjaisit tilanteen?

Ja sitten kun laitetaan tämä neuvottelupöytään jonkun vanhan kehäketun kanssa, niin voi vaan kuvitella miten meitä viedään...
Eikö pääministerillä voi olla kokeneempia avustajia auttamassa, miksi se pitää hylätä yksin kehäkehun kanssa neuvottelupöytään?

Itse olen ymmärtänyt että Sveitsissä asiat ovat aika hyvin.
Toisaalta jos muutat Sveitsiin niin olet silti matu joka tulee varastamaan paikallisten duunit ja naiset. Näin valkoisena hyvin tienaavana ulkomailla asunava heterona törmään paikallisten asenteisiin että minun pitäisi painua takaisin mistä tulin koska en ole syntynyt maassa jossa asun. Se että tuotan hitosti verotuloja ja varallisuutta on täysin sivuseikka, koska kun olen suomesta niin paikallisen näkemyksen mukaan olen vain jostain venäjältä tullut kullankaivaja joka vie paikallisten työt.
Jos joku kuvittelee että valkoisuus ja suomalaisuus on joku suojaväri ulkomailla asuessa on aika pahasti väärässä.
 
Väitätkö siis että meillä ei valita pätevintä johtajaa vaikka se on rakennettu demokratiaan sisälle että ihmiset tietysti äänestävät parasta johtajaa? Miten korjaisit tilanteen?
Nyt en ole ihan varma oliko tuo sarkasmia, joten jätän kommentoimatta :)
 
Nyt en ole ihan varma oliko tuo sarkasmia, joten jätän kommentoimatta :)

Se oli osaksi sarkasmia, mutta myös ihan aito kysymys. Minusta tuo on ollut pitkään ongelma meidän poliittisessa järjestelmässä mutta hyviä korjausehdotuksia en ole nähnyt. Meillä kun kasvatatetaan puolueiden toimesta poliittisia broilereita jotka sitten asetetaan johtotehtäviin vain siksi että ne toimineet tarpeeksi pitkään puolueen eduksi.
Sama se on jenkeissä, kun katsoo trumppia tai bideniä niin miettii että eikö sen kokoisesta maasta oikeasti löydy pätevämpää tyyppiä presidentiksi, mutta sama ongelma, ei pätevyydellä ole mitään tekemistä presidenttiyden kanssa. Miksi sitten pääministeriyden?
 
  • Tykkää
Reactions: AIF
Se oli osaksi sarkasmia, mutta myös ihan aito kysymys. Minusta tuo on ollut pitkään ongelma meidän poliittisessa järjestelmässä mutta hyviä korjausehdotuksia en ole nähnyt. Meillä kun kasvatatetaan puolueiden toimesta poliittisia broilereita jotka sitten asetetaan johtotehtäviin vain siksi että ne toimineet tarpeeksi pitkään puolueen eduksi.

No nykyjärjestelmällä tuota ei voi korjata mitenkään. Yksi vaihtoehto voisi olla, että lailla säädettäisiin pääministerin tehtävään kelpoisuusvaatimukset, jolloin puolueet eivät voisi enää ketä hyvänsä tuohon tehtävään nimittää. Mutta vituiksihan tuo on mennyt muutenkin, kun ministereiltäkin poistettiin ne vähäiset kelpoisuusvaatimukset, mitä ennen oli.
 
Se oli osaksi sarkasmia, mutta myös ihan aito kysymys. Minusta tuo on ollut pitkään ongelma meidän poliittisessa järjestelmässä mutta hyviä korjausehdotuksia en ole nähnyt. Meillä kun kasvatatetaan puolueiden toimesta poliittisia broilereita jotka sitten asetetaan johtotehtäviin vain siksi että ne toimineet tarpeeksi pitkään puolueen eduksi.
Oikeasti poliitikot taistelee kyynärpäät ruvella päästäkseen johtotehtäviin = vallankahvaan. Valta on yksi poliitikkojen päämotivaattoreita. Lisäksi se toki vaatii hyvät vaalitulokset, sopivat olosuhteet, vähän sattumaakin, mutta ennen kaikkea vuosikausien määrätietoisen työn.
Marinin kohdalla avainasiat löytyy tylsästi cv:sta. Vuoden 2008-2014 välillä raivasi itsensä sellaiseen asemaan puolueessa (ja kansanedustajaksi), että 2017 jälkeen oli vain ajan ja sopivien olosuhteiden kohdalle osumisen kysymys, milloin nousee kärkeen.
Toki se olisi voinut tapahtua silloin kun tapahtui tai vaikka vasta vuosikymmenen päästä, mutta kova työ, verkostoitumisen ja liittoutumiset alkoi olla kasassa ja valmius tarttua tilaisuuteen heti kun mahdollista.
Sekin auttoi, että kun se tilaisuus lopulta tuli, niin juuri silloin sillä kaikkein kovimmalla kilpailijalla, eli Antti Lindtmanilla, ei ollut.
Sosialidemokraattinen puolue:
SDP:n puheenjohtaja 2020-2023, 1. varapuheenjohtaja 2017−2020, 2. varapuheenjohtaja 2014−2017

Puoluevaltuuston jäsen 2010−2014
Pirkanmaan Sosialidemokraatit ry:n piirinhallituksen jäsen 2009−2014

Tampereen sosialidemokraattinen opiskelijayhdistys TASY ry:n johtokunnan varajäsen 2013−2014, jäsen 2008 ja 2012, varapuheenjohtaja 2009−2011
Puoluekokousedustaja 2014, 2012, 2010

Tampereen sos.dem. kunnallisjärjestön edustajiston jäsen 2010−2011, varajäsen 2012−2013 ja 2008–2009


Sosialidemokraattiset Nuoret:

Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n 1. varapuheenjohtaja 2010−2012, liittohallituksen varajäsen 2008−2010
Pirkanmaan Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n varapuheenjohtaja 2009, hallituksen jäsen 2008

Tampereen Demarinuoret ry:n hallituksen jäsen 2009
 
Väitätkö siis että meillä ei valita pätevintä johtajaa vaikka se on rakennettu demokratiaan sisälle että ihmiset tietysti äänestävät parasta johtajaa?
Kyllä.
Ihmiset ei todellakaan äänestä harkinnanan pohjalta. Äänestetään tuota koska se on niin komea tai se puhui niin kivasti tai että äänestetään vaikka demareita, koska suku on aina äänestänyt demareita.

Ei tunnisteta että suomessa on puoluevaalit, jossa henkilöllä on vähän merkitystä. Ihmisten pitäisi käyttää vaalikoneita ja niiden avulla tehdä päätös. Ihmisillä pitäisi olla myös pidempi muisti mitä puolueet (ja ehdokkaat) ovat tehneet ja sanoneet. Ei tunnisteta ehdokkaiden osaamistasoa. Ehdokkaiden osaamistasosta kertoo heidän kommentointi vaalikoideiden kysymyksiin. Lisäksi ehdokkaan tasosta kertoi hyvin 2014 eurovaaleissa ja 2015 eduskuntabaaleissa ylen tekemät lyhyet videohaastattelut kaikille ehdokkaille.

Tähän ylen pitäisi laittaa rahaa että haastattelee kaikki ehdokkaat ja tuo ne täten samalle viivalle.
 
No nykyjärjestelmällä tuota ei voi korjata mitenkään. Yksi vaihtoehto voisi olla, että lailla säädettäisiin pääministerin tehtävään kelpoisuusvaatimukset, jolloin puolueet eivät voisi enää ketä hyvänsä tuohon tehtävään nimittää. Mutta vituiksihan tuo on mennyt muutenkin, kun ministereiltäkin poistettiin ne vähäiset kelpoisuusvaatimukset, mitä ennen oli.
Marinhan on poikkeuksellisen pätevä koulutustaustaltaan (hallintotieteiden maisteri). Ministereinä on toiminut aika kasa opinnoistaan selviytymättömiä ikuisia ylioppilaita, ja lisäksi vaikka lähihoitajaa ja laboranttia yms. (mitenkään väheksymättä ko. ammatteja).

Lopulta poliitikon pätevyys mitataan kaiketi edelleenkin vaaleissa. Sillä mittarilla pätevimmät on varmaan Zyzkovicz ja Tuomioja, ainakin niiden mielestä, jotka ovat heidät sinne äänestäneet 70-luvun alusta saakka yhä uudelleen ja uudelleen.
 
Listalta puuttuu:
-Terveydenhuollon totaalinen romahtaminen -> yksityiset terveyspalvelut yleistyy ja kallistuu reilusti.
-Vihersiirtymä tulee musertamaan teollisuuden -> teollisuus siirtyy ennätystahtiin muualle -> työpaikat vähenee rajusti.
---> asuminen kallistuu todella paljon
-Hätäpäissään valtio myy kaikki luonnonvarat suurille yrityksille -> Suomen pohjavedet saastutetaan peruuttamattomasti.
-Suomalainen joutuu maksamaan vedestä 1000x hintaa nykyiseen verrattuna.

Tämä ei nyt ollenkaan nostanut omaa uskoani tämän maan tulevaisuudesta :D

Eikö toivoa ole?
 
Oikeasti poliitikot taistelee kyynärpäät ruvella päästäkseen johtotehtäviin = vallankahvaan. Valta on yksi poliitikkojen päämotivaattoreita. Lisäksi se toki vaatii hyvät vaalitulokset, sopivat olosuhteet, vähän sattumaakin, mutta ennen kaikkea vuosikausien määrätietoisen työn.
Marinin kohdalla avainasiat löytyy tylsästi cv:sta. Vuoden 2008-2014 välillä raivasi itsensä sellaiseen asemaan puolueessa (ja kansanedustajaksi), että 2017 jälkeen oli vain ajan ja sopivien olosuhteiden kohdalle osumisen kysymys, milloin nousee kärkeen.
Toki se olisi voinut tapahtua silloin kun tapahtui tai vaikka vasta vuosikymmenen päästä, mutta kova työ, verkostoitumisen ja liittoutumiset alkoi olla kasassa ja valmius tarttua tilaisuuteen heti kun mahdollista.
Sekin auttoi, että kun se tilaisuus lopulta tuli, niin juuri silloin sillä kaikkein kovimmalla kilpailijalla, eli Antti Lindtmanilla, ei ollut.

Kun sinulla on vähän enemmän sisäpiirin näkemystä niin suodattaako mielestäsi meidän järjestelmämme parhaat ihmiset johtamaan valtiota? Vai onko kyse enemmän siitä kuka pelaa parhaiten puoluepelin?

Ei tunnisteta että suomessa on puoluevaalit, jossa henkilöllä on vähän merkitystä. Ihmisten pitäisi käyttää vaalikoneita ja niiden avulla tehdä päätös. Ihmisillä pitäisi olla myös pidempi muisti mitä puolueet (ja ehdokkaat) ovat tehneet ja sanoneet. Ei tunnisteta ehdokkaiden osaamistasoa. Ehdokkaiden osaamistasosta kertoo heidän kommentointi vaalikoideiden kysymyksiin. Lisäksi ehdokkaan tasosta kertoi hyvin 2014 eurovaaleissa ja 2015 eduskuntabaaleissa ylen tekemät lyhyet videohaastattelut kaikille ehdokkaille.

Mitä merkitystä yksittäisellä puolueen ehdokkaalla on jos puolueen johto kummiskin määrää marssijärjestyksen ja puolueen linjat? Tämähän on nähtävissä että esim puolueen sisällä voi olla isojakin mielipide-eroja esim ydinvoimasta (vihreät) mutta ainoa mielipide mikä oikeasti ratkaisee on puolueen johdon näkemys. Koska mikään puolue ei toimi yhden asian puolueena niin käytännössä väärä johtaja voi viedä puoluetta asiassa x suuntaan johon muu puolue ei halua, mutta ne silti pitää sen johtajana muista syistä. Joten se että äänestät itsesi näköisiä ihmisiä puolueeseen ei välttämättä auta yhtään ja jos puolueen johto ajaa oman mielipiteesi vastaisi asioita niin äänestämällä tätä puoluetta äänestät itseäsi vastaan.
 
Mitä merkitystä yksittäisellä puolueen ehdokkaalla on jos puolueen johto kummiskin määrää marssijärjestyksen ja puolueen linjat? Tämähän on nähtävissä että esim puolueen sisällä voi olla isojakin mielipide-eroja esim ydinvoimasta (vihreät) mutta ainoa mielipide mikä oikeasti ratkaisee on puolueen johdon näkemys. Koska mikään puolue ei toimi yhden asian puolueena niin käytännössä väärä johtaja voi viedä puoluetta asiassa x suuntaan johon muu puolue ei halua, mutta ne silti pitää sen johtajana muista syistä. Joten se että äänestät itsesi näköisiä ihmisiä puolueeseen ei välttämättä auta yhtään ja jos puolueen johto ajaa oman mielipiteesi vastaisi asioita niin äänestämällä tätä puoluetta äänestät itseäsi vastaan.
Nimen omaan. Mun pointti on se että ensin pitää valita puolue ja sen jälkeen sieltä 2-3 parasta ehdokasta omien sen perusteella mitä ovat kysymyksiin vastanneet ja kommentoineet. Vilkaisee ehdokkaan cv:n ja omaesittelyn. Sitten jos yle edelleen tekisi nämä videohaastattelut katsoisi ne ja tekisi tämän kaiken pohjalta lopullisen päätöksen.
 
Kun sinulla on vähän enemmän sisäpiirin näkemystä niin suodattaako mielestäsi meidän järjestelmämme parhaat ihmiset johtamaan valtiota? Vai onko kyse enemmän siitä kuka pelaa parhaiten puoluepelin?



Mitä merkitystä yksittäisellä puolueen ehdokkaalla on jos puolueen johto kummiskin määrää marssijärjestyksen ja puolueen linjat? Tämähän on nähtävissä että esim puolueen sisällä voi olla isojakin mielipide-eroja esim ydinvoimasta (vihreät) mutta ainoa mielipide mikä oikeasti ratkaisee on puolueen johdon näkemys. Koska mikään puolue ei toimi yhden asian puolueena niin käytännössä väärä johtaja voi viedä puoluetta asiassa x suuntaan johon muu puolue ei halua, mutta ne silti pitää sen johtajana muista syistä. Joten se että äänestät itsesi näköisiä ihmisiä puolueeseen ei välttämättä auta yhtään ja jos puolueen johto ajaa oman mielipiteesi vastaisi asioita niin äänestämällä tätä puoluetta äänestät itseäsi vastaan.

Kaikissa ratkaisuehdotuksissa on ongelmansa. Itse lähtisin ehkä jossain määrin purkamaan koko puoluejärjestelmää ja edustajat toimisivat eduskunnassa yksilöinä. Toki se lisäisi äänestäjän vastuuta ottaa selvää ehdokkaista ja heidän valmiuksistaan. Tämä toisi toki mukanaan sen ongelman, että jos esimerkiksi joku äärimmäisen kova asiantuntija ja kokenut poliitikko valittaisiin miljoonan äänen vyöryllä eduskuntaan, niin sillä on silti siellä vain yksi ääni. Joku töhö perähörkkälästä joka juuri ja juuri ylitti äänikynnyksen olisi eduskunnassa samalla viivalla. Tätä voisi korjata toki sillä tavalla, että ihmisiä ei valittaisi suoraan kadulta eduskuntaan, vaan sinne pitäisi päästä kipuamaan vallan ulkokehien ja paikallistoiminnan kautta. Jokaisessa kylässä oma paikallisneuvosto josta sitten valitaan ihmiset kaupunginhallitukseen josta sitten valitaan ihmiset lääninhallitukseen josta sitten valitaan ihmiset valtion parlamenttiin jne.
 
Joten se että äänestät itsesi näköisiä ihmisiä puolueeseen ei välttämättä auta yhtään ja jos puolueen johto ajaa oman mielipiteesi vastaisi asioita niin äänestämällä tätä puoluetta äänestät itseäsi vastaan.
Tämä on todellakin ongelma. Itsekin otin viime kuntavaaleissa riskin ja äänestin haitallista puoluetta, koska toivoin ehdokkaani kykenevän vaikuttamaan puolueen toimintaan. Ehdokkaani ei päässyt läpi, joten ääneni meni täysin väärään paikkaan.
 
Tämä on todellakin ongelma. Itsekin otin viime kuntavaaleissa riskin ja äänestin haitallista puoluetta, koska toivoin ehdokkaani kykenevän vaikuttamaan puolueen toimintaan. Ehdokkaani ei päässyt läpi, joten ääneni meni täysin väärään paikkaan.
Täällä samat ja hävettää tunnustaa, mutta kyseessä oli persu.
 
Itse lähtisin ehkä jossain määrin purkamaan koko puoluejärjestelmää ja edustajat toimisivat eduskunnassa yksilöinä

Tällaiseen utopiaan aina välillä törmää foorumeilla. Mutta: tuo on mahdottomuus. Halusit tai et, edustajat ryhmäytyvät välittömästi, sillä ryhmässä on voimaa. Ja lisäksi tietäisit, miten he ryhmäytyvät, sillä edustajat haluavat äänestäjän tietävän sen. Sillä ryhmässä on voimaa. Iso porukka saa ehdotuksensa läpi. Yksilö ei saa. Sen sijaan, että meillä on läpinäkyvä puoluejärjestelmä kuten nyt, meillä olisi epämääräisempi puoluejärjestelmä. Sanoisin että joka tavalla huonompi kuin nykyinen systeemi. Ei jatkoon.
 
Tällaiseen utopiaan aina välillä törmää foorumeilla. Mutta: tuo on mahdottomuus. Halusit tai et, edustajat ryhmäytyvät välittömästi, sillä ryhmässä on voimaa. Ja lisäksi tietäisit, miten he ryhmäytyvät, sillä edustajat haluavat äänestäjän tietävän sen. Sillä ryhmässä on voimaa. Iso porukka saa ehdotuksensa läpi. Yksilö ei saa. Sen sijaan, että meillä on läpinäkyvä puoluejärjestelmä kuten nyt, meillä olisi epämääräisempi puoluejärjestelmä. Sanoisin että joka tavalla huonompi kuin nykyinen systeemi. Ei jatkoon.

Ryhmäytyminen ja liittoutuminen on ihan ok, kunhan se tapahtuu aina kunkin yksittäisen asian vaatimalla tavalla. Puoluejärjestelmä vaatii että edustajat ovat ryhmässä keskenään vaikka olisivatkin henkilötasolla eri mieltä asioista. Yksilöinä toimiessa edustajat voisivat hakea tukea toisistaan kun tulee vastaan joku itselle tärkeäksi koettu asia, ja vastaavasti voisivat sitten joustaa sellaisissa asioissa mitä eivät koe niin tärkeäksi. Vaalikonevastauksien ja haastattelujen pohjalta äänestäjä voisi sitten koittaa erotella joukosta ne edustajat jotka todennäköisimmin toimisivat eduskunnassa samalla tavalla kuin itsekin toimisi. Toki jos niissä vastauksissa valehtelee, niin sille ei mahdettaisi mitään ennen kuin vasta seuraavissa vaaleissa, mutta se nyt on ongelma tänäänkin.
 
Ryhmäytyminen ja liittoutuminen on ihan ok, kunhan se tapahtuu aina kunkin yksittäisen asian vaatimalla tavalla. Puoluejärjestelmä vaatii että edustajat ovat ryhmässä keskenään vaikka olisivatkin henkilötasolla eri mieltä asioista. Yksilöinä toimiessa edustajat voisivat hakea tukea toisistaan kun tulee vastaan joku itselle tärkeäksi koettu asia, ja vastaavasti voisivat sitten joustaa sellaisissa asioissa mitä eivät koe niin tärkeäksi. Vaalikonevastauksien ja haastattelujen pohjalta äänestäjä voisi sitten koittaa erotella joukosta ne edustajat jotka todennäköisimmin toimisivat eduskunnassa samalla tavalla kuin itsekin toimisi.
Meinaat että valituksi tulisi 200 eniten ääniä saanutta? Ei kuulosta hyvältä. Joku kylähullu voi vaikka päästä läpi, mutta kaksi fiksua samanmielistä jää rannalle, koska äänet jakaantuivat.
 
Kun sinulla on vähän enemmän sisäpiirin näkemystä niin suodattaako mielestäsi meidän järjestelmämme parhaat ihmiset johtamaan valtiota? Vai onko kyse enemmän siitä kuka pelaa parhaiten puoluepelin?
No ei ole sellaista itsellä sitten viime vuosituhannen.

Mutta, mun silmiin poliittinen pätevyys on yhdistelmä pitkäaikaista, määrätietoista, kärsivällistä toimintaa, verkostoitumista, liittoutumista, päätöksentekokykyä ja karismaa. Puoluepelin pelaaminen ei riitä, pääministerin esimerkiksi on kyettävä tulemaan toimeen kaikkien puolueiden kanssa ja kyettävä johtamaan monipuoluehallitusta. Sitä yhteistyökykyä mittaa ihan kaikki poliittinen ja inhimillinen toiminta, siis lautakunnat, liikelaitos- ja yhtiö-edustukset, sh-piirit, maakuntatoiminta, muu järjestötoiminta, kouluneuvostot, ihan kaikki mahdollinen missä on muiden puolueiden väkeä. Ja oma palkkatyö. Tai opiskeluaikana opiskelijapolitiikka- ja järjestöt yms. Jopa urheiluseuratoiminta. Poliitikko on poliitikko ihan kaikkialla.

Esim. siksipä se Paavo Väyrynen ei ole kertaakaan onnistunut pääministeriksi nousemaan, vaikka tavoitteli sitä määrätietoisesti ja jopa härskisti 70-luvulta saakka. Ei ole ollut muilla ja varsinkaan niillä omilla sitä riittävää uskoa yhteistyökykyisyyteen, että olisi voinut tulla valituksi.

Ja toki sitä johtajuuttakin pitäisi tietysti päästä ensin näyttämään jossain. Puolue ja sen elimet ja lähellä olevat järjestöt on hyvä paikka. Kunnallispolitiikka, kuten vaikka Marinilla Tampereellaon hyvä alusta.

Ja perusjuttu: niitä henkilökohtaisia äänestäjiä on oltava ja paljon (kaikki viime aikojen edelliset PM:t on olleet omassa vaalipiirissään puolueensa tai sekä puoleensa ja koko vaalipiirin ykkösiä vaaleissa).

Tuo ei nyt ole kattava lista, mutta kun katsotaan vaikkapa nykyisiä puolueiden puheenjohtajia, niin aika hyvin ne osuu noihin melkeinpä puolueesta riippumatta.
 
Tällaiseen utopiaan aina välillä törmää foorumeilla. Mutta: tuo on mahdottomuus. Halusit tai et, edustajat ryhmäytyvät välittömästi, sillä ryhmässä on voimaa. Ja lisäksi tietäisit, miten he ryhmäytyvät, sillä edustajat haluavat äänestäjän tietävän sen. Sillä ryhmässä on voimaa. Iso porukka saa ehdotuksensa läpi. Yksilö ei saa. Sen sijaan, että meillä on läpinäkyvä puoluejärjestelmä kuten nyt, meillä olisi epämääräisempi puoluejärjestelmä. Sanoisin että joka tavalla huonompi kuin nykyinen systeemi. Ei jatkoon.

Oikea ongelma on se, että tällä hetkellä puoluejärjestelmä ja siihen liittyvät hyväveli-verkostot ja "maan tavat" ajaa politiikassa perustuslain edelle, eikä ketään kiinnosta mitä siellä perustuslaissa oikeasti lukee

Esimerkiksi yksi typerä "maan tapa" on se, että suurimman puolueen johtajasta tulee pääministeri, piittaamatta siitä, täyttääkö se edes perustuslain määritelmät siitä, kuka on ministeriksi kelpaava henkilö.

Mikäli muut puolueet neuvottelevat keskenään hallituksen jossa suurin puolue ei ole mukana ja saavat sen taakse eduskunnan enemmistön sitten suurimman puolueen ei pitäisi olla hallituksessa.

Ja yleisesti ottaen tyhmiä ihmisiä ei pitäisi valita ministereiksi vaikka he olisivat kuinka korkeissa asemissa puolueissaan - nyt noita ministerinsalkkuja jaetaan sen perusteella, että jokainen hallituspuolue vaan valitsee puolueessa korkeimmilla palleilla istuvat henkilöt ministereiksi, piittaamatta yhtään siitä, millainen kompetenssi näillä ihmisillä on siihen ministerintehtävään.

Ja sitten meilläon jotain TyttiTuppuraisia hyväksymässä sen että valtionyhtiön rahoja käytetään miljardeja lisää jotta saksalaiset jatkossakin saavat halpaa kaasua jolla rahoitetaan Putinin sotaa.

Nyt ministerinsalkku on palkinto puolueen eteen tehdystä työstä, mutta mikään virka ei koskaan saisi olla palkinto mistään. Sen pitäisi olla luottamustehtävä, johon valitaan siihen tiedollisesti/taidollisesti parhaiten soveltuva henkilö jolla on siihen myös demokraattisen hallintojärjestelmän (eduskunnan) tuki.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvässä vitsissä on totta toinen puoli. Ministeriys pitäisi olla mielestäni sellainen "kutsumustoimi" että kyseinen henkilö oikeasti haluaa toimia valtion ja kansan hyväksi ja ottaa sen vastuun harteilleen. Se on niin iso asia, että en ainakaan itse uskaltaisi kuvitella elämään mahtuvan vastuutehtävän aikana paljon muuta, ainakaan biletystä muulloin kuin loma-aikaan.
Itse en päästäisi päättäviin positioihin ihmisiä jotka niihin haluaa oikein tosissaan. Esimerkiksi vaikka joku Väyrynen, joka tosi kovasti haluaa olla johtavassa asemassa.

Marinin toimet pääministeriyden aikana taas on osoittaa että työ on hoidettu hyvin.

Koko asetelmassa on vialla se että kohuajat kohuaa että tämä on haitallinen kohu. Lopettaisivat nillittämisen niin ei olisi, eikä vapaa-ajan viettokaan ole oikeasti mikään ongelma, vaan ongelma on Suomen talibaanien itku aiheesta.
 
Meinaat että valituksi tulisi 200 eniten ääniä saanutta? Ei kuulosta hyvältä. Joku kylähullu voi vaikka päästä läpi, mutta kaksi fiksua samanmielistä jää rannalle, koska äänet jakaantuivat.

Jos se kylähullu pääsisi sieltä kyläraatista kaupunginhallituksen ja lääninhallituksen kautta valtiotasolle jollain ihmeen ilveellä, niin kai se on jotain osoittanut osaavansa. Tässä omassa skenaariossa tosiaan oli se ajatus, että ketään ei voisi kadulta suoraan valita eduskuntaan, eli päästäisiin eroon kaikista julkkiksista jotka hetken mielijohteesta päättävät asettua ehdolle. Jokainen eduskunnassa toimiva olisi täten kokenut konkari alemmilta tasoilta.
 
Ryhmäytyminen ja liittoutuminen on ihan ok, kunhan se tapahtuu aina kunkin yksittäisen asian vaatimalla tavalla. Puoluejärjestelmä vaatii että edustajat ovat ryhmässä keskenään vaikka olisivatkin henkilötasolla eri mieltä asioista. Yksilöinä toimiessa edustajat voisivat hakea tukea toisistaan kun tulee vastaan joku itselle tärkeäksi koettu asia, ja vastaavasti voisivat sitten joustaa sellaisissa asioissa mitä eivät koe niin tärkeäksi. Vaalikonevastauksien ja haastattelujen pohjalta äänestäjä voisi sitten koittaa erotella joukosta ne edustajat jotka todennäköisimmin toimisivat eduskunnassa samalla tavalla kuin itsekin toimisi. Toki jos niissä vastauksissa valehtelee, niin sille ei mahdettaisi mitään ennen kuin vasta seuraavissa vaaleissa, mutta se nyt on ongelma tänäänkin.
Kunnallispolitiikassa liittoudutaan asia kerrallaan kun ei ole ns. oppositiota. Joissain kunnissa joillain valtuustokausilla toimii hyvin. Joissain ei toimi ollenkaan. Suurimmassa osassa jotain siltä välillä.

Loppuosaan kommentoisin, että onhan se nytkin niin, että kannattaa äänestää sitä, jonka ajattelu ja edut kohtaa sun etujen kanssa parhaiten, varsinkin jos myös puolueista kohtaa parhaiten. Muutoin poliitikko ei ole mikään narujen päässä liikkuva nukke, jonka pitäisi nytkähdellä äänestäjän tahtiin.

Btw. ainakin isommilla puolueilla tehdään äänestäjäanalyysin mukaiset mallivastaukset isompiin vaalikoneisiin, joita ehdokkaat saa sitten vastatessaan käyttää (kaikki ei käytä).
Kyynisesti muotoillen vaalikone on vain peli, jossa pyritään samaan aikaan miellyttämään mahdollisimman montaa ja karkottamaan mahdollisimman vähäinen määrä. Valitettavasti.
 
Jos se kylähullu pääsisi sieltä kyläraatista kaupunginhallituksen ja lääninhallituksen kautta valtiotasolle jollain ihmeen ilveellä, niin kai se on jotain osoittanut osaavansa. Tässä omassa skenaariossa tosiaan oli se ajatus, että ketään ei voisi kadulta suoraan valita eduskuntaan, eli päästäisiin eroon kaikista julkkiksista jotka hetken mielijohteesta päättävät asettua ehdolle. Jokainen eduskunnassa toimiva olisi täten kokenut konkari alemmilta tasoilta.
Ei tämäkään kuulosta hyvältä. Kansa ei pääse valtisemaan johtajiaan ja varmasti lisäisi suhmurointia kuka valitaan ja ketä ei. Kiinassahan on tämän tyyppinen systeemi, jolla varmistetaan ettei kansa oikeasti pääse päättää asioista.

Vastapainoksi tuo sun systeemi vaati vähintään kansanäänestyksiä. Tyylin 30 000 - 50 000 allekorjoitusta ja asiasta järjestetään sitovakansanäänestys
 
Ei tämäkään kuulosta hyvältä. Kansa ei pääse valtisemaan johtajiaan ja varmasti lisäisi suhmurointia kuka valitaan ja ketä ei. Kiinassahan on tämän tyyppinen systeemi, jolla varmistetaan ettei kansa oikeasti pääse päättää asioista.

Mikä pakko tuota olisi tehdä niin että jokaisessa elimessä tyypit keskenään valitsevat ne jotka pääsevät eteenpäin? Kiinan systeemistä en tiedä, mutta jään nyt sellaiseen käsitykseen että siellä tosiaan jokaisessa päättävässä elimessä on oma hyväveliverkostonsa joka päättää kuka nostetaan seuraavaksi ylemmälle tasolle. Suomessa homma voitaisiin tehdä niinkin että kansa äänestää joka tasolla aina ne tyypit jotka valitaan jatkoon ja tärkeämpiin asemiin, mutta tosiaan aina ensin on ollut oltava vähintään yksi toimikausi siellä alemman tason päätäntäelimessä jotta nähdään miten se siellä pärjäsi ja minkälaista politiikkaa ja päätöksiä teki. Tässä vaan rajattaisiin se eduskuntavaalien ehdokkaiden pooli siihen, että täytyy olla toiminut alemman tason paikallispolitiikassa jokseenkin menestyksekkäästi (tai ainakin niin että äänestäjät tykkää).
 
Suomessa homma voitaisiin tehdä niinkin että kansa äänestää joka tasolla aina ne tyypit jotka valitaan jatkoon ja tärkeämpiin asemiin, mutta tosiaan aina ensin on ollut oltava vähintään yksi toimikausi siellä alemman tason päätäntäelimessä jotta nähdään miten se siellä pärjäsi ja minkälaista politiikkaa ja päätöksiä teki.

Tämä johtaisi nopeasti siihen että talousministeri saa aina kenkää kansalta kun tulee laskukausi ja populismi jylläisi koska kansalta saa ääniä leivällä ja sirkushuveilla. Kuka tekisi kovia päätöksiä kun se olisi käytännössä poliittinen itsemurha?
 
Mikä pakko tuota olisi tehdä niin että jokaisessa elimessä tyypit keskenään valitsevat ne jotka pääsevät eteenpäin? Kiinan systeemistä en tiedä, mutta jään nyt sellaiseen käsitykseen että siellä tosiaan jokaisessa päättävässä elimessä on oma hyväveliverkostonsa joka päättää kuka nostetaan seuraavaksi ylemmälle tasolle. Suomessa homma voitaisiin tehdä niinkin että kansa äänestää joka tasolla aina ne tyypit jotka valitaan jatkoon ja tärkeämpiin asemiin, mutta tosiaan aina ensin on ollut oltava vähintään yksi toimikausi siellä alemman tason päätäntäelimessä jotta nähdään miten se siellä pärjäsi ja minkälaista politiikkaa ja päätöksiä teki. Tässä vaan rajattaisiin se eduskuntavaalien ehdokkaiden pooli siihen, että täytyy olla toiminut alemman tason paikallispolitiikassa jokseenkin menestyksekkäästi (tai ainakin niin että äänestäjät tykkää).
Harvassa on ne kansanedustajat, jotka ei ole tulleet kunnallispolitiikan kautta. Pitää olla todella tunnettu henkilö, että saa suoraan riittävästi ääniä ilman sitä paikallistason työtä. Joo, joskus joku missi tai urheilija, ensi kevään vaaleissa joku korona-asiantuntija tai kenraali. Mutta yleensä se on alta kymmenen sellaista kokematonta, mutta tunnettua ehdokasta jotka eduskuntavaaleissa läpi menee. Persujen jytkyvuonna vähän saattoi olla enemmän tosin. He teki työnsä netissä, somessa, yleisönosastoissa ja toreilla kuitenkin.

Pääsääntöisesti tie eduskuntaan on kuitenkin aika pitkä ja työläs. Ja jotkut ihan menestyneet kunnallispoliitikot (useita vaalikausia KH:ssa ja/tai valtuuston puheenjohtajistossa) ei menestyksestään huolimatta pääse koskaan läpi eduskuntavaaleissa. Jotain vaan puuttuu ja/tai kilpailu on liian kovaa.

Lisäksi aika moni sijoittaa siihen kampanjointinsa henkilöauton - pienen asunnon verran rahaa. Ja juu paljolti omaa rahaa, esim. säästöjä ja pankkilainaa, koska ei niitä taloudellisia tukijoita nyt niin paljoa tarjolla ole.
 
Ryhmäytyminen ja liittoutuminen on ihan ok, kunhan se tapahtuu aina kunkin yksittäisen asian vaatimalla tavalla. Puoluejärjestelmä vaatii että edustajat ovat ryhmässä keskenään vaikka olisivatkin henkilötasolla eri mieltä asioista. Yksilöinä toimiessa edustajat voisivat hakea tukea toisistaan kun tulee vastaan joku itselle tärkeäksi koettu asia, ja vastaavasti voisivat sitten joustaa sellaisissa asioissa mitä eivät koe niin tärkeäksi. Vaalikonevastauksien ja haastattelujen pohjalta äänestäjä voisi sitten koittaa erotella joukosta ne edustajat jotka todennäköisimmin toimisivat eduskunnassa samalla tavalla kuin itsekin toimisi. Toki jos niissä vastauksissa valehtelee, niin sille ei mahdettaisi mitään ennen kuin vasta seuraavissa vaaleissa, mutta se nyt on ongelma tänäänkin.

Mikään ei muuttuisi vaikka puolueet katoavat. Ryhmät alkaisivat keksiä ihan samanlaisia sääntöjä ja käytäntöjä kuin mitä puolueissa nytkin on. Ja jos joku ei noudattaisi niitä, hän menettäisi ryhmän voiman. Ryhmäytyminen on leivottu sisään järjestelmään, eikä siitä pääse eroon. Musta ongelma on se, että ihmiset eivät tätä tajua, vaan äänestävät sitä hyvältä tuntuvaa ehdokasta joka nostaa esille asian joka ei välttämättä ole puolueen korkealla prioriteetilla. Puolueohjelma on se tärkeä asia. Mutta lisäksi voisi olla kiva nähdä potentiaalisia hallitusohjelmia ennen äänestystä. Eli blokkivaalit.
 
Mikään ei muuttuisi vaikka puolueet katoavat. Ryhmät alkaisivat keksiä ihan samanlaisia sääntöjä ja käytäntöjä kuin mitä puolueissa nytkin on. Ja jos joku ei noudattaisi niitä, hän menettäisi ryhmän voiman. Ryhmäytyminen on leivottu sisään järjestelmään, eikä siitä pääse eroon. Musta ongelma on se, että ihmiset eivät tätä tajua, vaan äänestävät sitä hyvältä tuntuvaa ehdokasta joka nostaa esille asian joka ei välttämättä ole puolueen korkeimmalla prioriteetilla. Puolueohjelma on se tärkeä asia. Mutta lisäksi voisi olla kiva nähdä potentiaalisia hallitusohjelmia ennen äänestystä. Eli blokkivaalit.
Muuten olen samaa mieltä, mutta blokivaaleista en ole ihan varma. Ruotsista nähtiin, kuinka Ruotsidemokraatit suljettiin kaikesta ulos ja lopulta tämä hajotti porvariblokin. No nyt se on muodostunut uudelleen, mutta keskusta on vaihtanut blokkia ja ruotsidemokraateista saattaa tulla isompi, kuin maltillinen kokoomus ja tällä tulee olemaa omat vaikutuksensa.
 
Mikään ei muuttuisi vaikka puolueet katoavat. Ryhmät alkaisivat keksiä ihan samanlaisia sääntöjä ja käytäntöjä kuin mitä puolueissa nytkin on. Ja jos joku ei noudattaisi niitä, hän menettäisi ryhmän voiman. Ryhmäytyminen on leivottu sisään järjestelmään, eikä siitä pääse eroon. Musta ongelma on se, että ihmiset eivät tätä tajua, vaan äänestävät sitä hyvältä tuntuvaa ehdokasta joka nostaa esille asian joka ei välttämättä ole puolueen korkealla prioriteetilla. Puolueohjelma on se tärkeä asia. Mutta lisäksi voisi olla kiva nähdä potentiaalisia hallitusohjelmia ennen äänestystä. Eli blokkivaalit.
Hyvä huomata, että puolueohjelmastakin yleensä lähes jokainen rivi on äänestyksellä päätetty, joskus äänestellään yksittäisestä sanasta tai välimerkin paikastakin. Joten (olkoon vertailuluku sata) ne tavoiteohjelman 51-49 tai edes 60-40 rivit ei ole niitä, joiden eteen puolueena eniten painetaan hommia. Vaan ne on niitä 90-10 tai 80-20 rivejä, joiden puolesta panokset laitetaan pöytään.
 
Tähän voisit tietysti listata jotain, mitä Marin on hoitanut hyvin, niin ei menisi pelkäksi höpöttelyksi.
Työnsä.

Sen lisäksi vielä koronahommelit ja natohommelit.

Laittoi perunajauhot keskustalaisten suuhun kun yrittivät jotain kummia aiemmin. Tapaus "johtopäätökset".

Äärikonservatiivien incelien ulina viikonlopun vietosta ei liity työn hoitoon, on vaan noloa.
 
Kerrataanpa nyt taas Marinin meriitit, osaaminen ja pätevyys. Ennen pääministerin pestiä hänen kokemuksensa on:
- 1 kausi kansanedustajana
- 2 kautta Tampereen kaupunginvaltuustossa
- työkokemus: myyjä

On hyvin vaikea ymmärtää ihmisiä, joiden mielestä nämä meriitit osoittavat osaamista, pätevyyttä ja kykyä toimia valtion johtajana.

Ei ole vielä siis oppinut korruption aakkosia, kyykyttämään köyhiä ja muuta mukavaa. :) :thumbsup: Kyllä se siitä vielä karaistuu varmasti jos pääsevät ens kaudella Kokoomuksen kanssa samaan hallitukseen.
 
Mikä maa sun mielestä muuten olisi sellainen ihannemaa, jonne kannattaisi muuttaa täältä pois ja jossa ei ole näitä ongelmia?


Norjaan tai Sveitsiin, ei ole kuitenkaan vielä itselläni akuutti asia. Tilanne voi kuitenkin tulevaisuudessa muuttua jos tämä nykyinen touhu jatkuu. Kuten Bno1 tuossa aikaisemmin totesi, vaikka olisin ulkomailla töissä hyväpalkkaisessa työssä, olisin silti paikallisille Venäjältä tullut kullankaivaja.


Olin tällä viikolla asiakaspalaverissa ruotsalaisten kanssa jotka kuittailivat Marinin bilekohuista. Mitä siihen voikaan sanoa? Suomalaiset on humalaisia kakkosluokan kansalaisia jotka eivät osaa laittaa asioitansa kuntoon. Sämre folk vuosisatojen ajan ja mikään ei näyttäisi muuttuvan. Me olimme 2000 -luvun vaihteessa pariteetissa varallisuudessa ja BKT per capita ruotsalaisiin nähden, mutta en usko, että tulemme nykyisellä poliittisella järjestelmällä heitä enää saavuttamaan. 2000-luvun alussa uskoin että Suomessa pystytään luomaan vielä paljon enemmän hyvinvointia kuin mitä nyt on. Kuinka väärässä silloin olinkaan.




Toisaalta jos muutat Sveitsiin niin olet silti matu joka tulee varastamaan paikallisten duunit ja naiset. Näin valkoisena hyvin tienaavana ulkomailla asunava heterona törmään paikallisten asenteisiin että minun pitäisi painua takaisin mistä tulin koska en ole syntynyt maassa jossa asun. Se että tuotan hitosti verotuloja ja varallisuutta on täysin sivuseikka, koska kun olen suomesta niin paikallisen näkemyksen mukaan olen vain jostain venäjältä tullut kullankaivaja joka vie paikallisten työt.
Jos joku kuvittelee että valkoisuus ja suomalaisuus on joku suojaväri ulkomailla asuessa on aika pahasti väärässä.
 
Kerrataanpa nyt taas Marinin meriitit, osaaminen ja pätevyys. Ennen pääministerin pestiä hänen kokemuksensa on:
- 1 kausi kansanedustajana
- 2 kautta Tampereen kaupunginvaltuustossa
- työkokemus: myyjä

On hyvin vaikea ymmärtää ihmisiä, joiden mielestä nämä meriitit osoittavat osaamista, pätevyyttä ja kykyä toimia valtion johtajana.

Unohtui tärkein meriitti jonka ansiosta urallaan todennäköisimmin edennyt ja miksi sitä suosiota on tullut Suomen rajojen ulkopuolenkin myötä.

- Nuori ja kaunis nainen
 
Ja juuri tästä syystä melkein kaikki ministerit on aina olleet nuoria kauniita naisia.

Eikun hetkinen, eihän tämä käykään yhtään yhteen mutuilun kanssa.

Niin joskus ennen on ollut järki mukana ministerien valinnassa. Se on vaan nykyaikana unohtunut kun nuoruutta hehkutetaan jotenkin hyvänä asiana vaikka se vain on synonyymi kokemattomuudelle.
 
En nyt ihan ymmärrä. Jos ministerit on nuoria naisia, vs. Isoja miehiä, niin ei se kyllä juuri sisäiseen politiikkaan vaikuttaisi.
 
Sipilän hallitus meni päin peetä. Niin miten arvioit tämän Marinin hallituksen onnistuneen, kun oli kuitenkin hereillä kun oli COVID-19, Ukrainan sota ja NATO-hakemus.
 
Sipilän hallitus meni päin peetä. Niin miten arvioit tämän Marinin hallituksen onnistuneen, kun oli kuitenkin hereillä kun oli COVID-19, Ukrainan sota ja NATO-hakemus.
Sipilä sentään yritti laittaa taloutta kuntoon. Nykyhallitus ei edes yritä. Ja ihan vain tiedoksesi: sitten kun tätä kreikantietä jatketaan tarpeeksi kauan, niin te tukien varassa elävät kärsitte eniten. Rikkaat nostaa tilinsä tyhjäksi ja muuttaa ulkomaille. Ja ennenkuin edes ehdotat maastapoistumisveroa, niin jo sen ehdottaminen karkottaa pääomat pois suomesta.
 
Marinhan on poikkeuksellisen pätevä koulutustaustaltaan (hallintotieteiden maisteri). Ministereinä on toiminut aika kasa opinnoistaan selviytymättömiä ikuisia ylioppilaita, ja lisäksi vaikka lähihoitajaa ja laboranttia yms. (mitenkään väheksymättä ko. ammatteja).

Lopulta poliitikon pätevyys mitataan kaiketi edelleenkin vaaleissa. Sillä mittarilla pätevimmät on varmaan Zyzkovicz ja Tuomioja, ainakin niiden mielestä, jotka ovat heidät sinne äänestäneet 70-luvun alusta saakka yhä uudelleen ja uudelleen.

Yhtään syvällisempää haastattelua/keskustelua en Marinilta ole kuullut, jossa hän avaisi ajatuksiaan yhteiskunnallisista, taloudellisista tai poliittisista asioista. Näinä aikoina netti on täynnä kaiken maailman podcasteja. Mielellän kuulisin sellaisen keskustelun Marinilta ja täällä pyysinkin että joku sellaisen tänne linkkaisi.

Mutta mikäli sellaista keskustelua ei ole, niin väitän että Marin ei ole pätevä pääministerin pestiin. Yliopistokoulutustausta ei todellakaan riitä siihen. Kyseessä on valtakunnan tärkein tehtävä. Yliopistosta valmistunut ilman vahvaa työkokemusta estää todella monta ihan tavallistakin tehtävää.
 
Yhtään syvällisempää haastattelua/keskustelua en Marinilta ole kuullut, jossa hän avaisi ajatuksiaan yhteiskunnallisista, taloudellisista tai poliittisista asioista. Näinä aikoina netti on täynnä kaiken maailman podcasteja. Mielellän kuulisin sellaisen keskustelun Marinilta ja täällä pyysinkin että joku sellaisen tänne linkkaisi.

Mutta mikäli sellaista keskustelua ei ole, niin väitän että Marin ei ole pätevä pääministerin pestiin. Yliopistokoulutustausta ei todellakaan riitä siihen. Kyseessä on valtakunnan tärkein tehtävä. Yliopistosta valmistunut ilman vahvaa työkokemusta estää todella monta ihan tavallistakin tehtävää.
Ketkä ministereistä ovat päteviä tällä hetkellä tehtäviinsä. Itselle tulee mieleen ainoastaan Kaikkonen. Muuten kyllä harvoin on nk päteviä politiikkoja tehtävissään.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
301 595
Viestejä
5 138 901
Jäsenet
82 002
Uusin jäsen
Hilas

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom