No ei ole sellaista itsellä sitten viime vuosituhannen.
Mutta, mun silmiin poliittinen pätevyys on yhdistelmä pitkäaikaista, määrätietoista, kärsivällistä toimintaa, verkostoitumista, liittoutumista, päätöksentekokykyä ja karismaa. Puoluepelin pelaaminen ei riitä, pääministerin esimerkiksi on kyettävä tulemaan toimeen kaikkien puolueiden kanssa ja kyettävä johtamaan monipuoluehallitusta. Sitä yhteistyökykyä mittaa ihan kaikki poliittinen ja inhimillinen toiminta, siis lautakunnat, liikelaitos- ja yhtiö-edustukset, sh-piirit, maakuntatoiminta, muu järjestötoiminta, kouluneuvostot, ihan kaikki mahdollinen missä on muiden puolueiden väkeä. Ja oma palkkatyö. Tai opiskeluaikana opiskelijapolitiikka- ja järjestöt yms. Jopa urheiluseuratoiminta. Poliitikko on poliitikko ihan kaikkialla.
Esim. siksipä se Paavo Väyrynen ei ole kertaakaan onnistunut pääministeriksi nousemaan, vaikka tavoitteli sitä määrätietoisesti ja jopa härskisti 70-luvulta saakka. Ei ole ollut muilla ja varsinkaan niillä omilla sitä riittävää uskoa yhteistyökykyisyyteen, että olisi voinut tulla valituksi.
Ja toki sitä johtajuuttakin pitäisi tietysti päästä ensin näyttämään jossain. Puolue ja sen elimet ja lähellä olevat järjestöt on hyvä paikka. Kunnallispolitiikka, kuten vaikka Marinilla Tampereellaon hyvä alusta.
Ja perusjuttu: niitä henkilökohtaisia äänestäjiä on oltava ja paljon (kaikki viime aikojen edelliset PM:t on olleet omassa vaalipiirissään puolueensa tai sekä puoleensa ja koko vaalipiirin ykkösiä vaaleissa).
Tuo ei nyt ole kattava lista, mutta kun katsotaan vaikkapa nykyisiä puolueiden puheenjohtajia, niin aika hyvin ne osuu noihin melkeinpä puolueesta riippumatta.