TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)
Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.
Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.
Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.
Eikös itärajalla ole valvonta ja tarkastukset? Miten sieltä tuli turvapaikahakijoita läpi? Ei toki yhtä paljon kuin Ruotsista. Itärajalla liike lakkasi vasta kun Venäjä laittoi sille stopin.
Yksi vaihtoehto on tietty poimia rajalla tarkastettaviksi vain väärän väriset tyypit, mutta siitä voi tulla vähän sanomista. Tässä pelätään pakolaisia, mutta eipä tällä hetkellä ole mitään pakolaisvyöryä Suomen suuntaan, joten siltä kannalta aika turhaa. Suurempi uhka voivat olla terroristihenkiset tyypit, mutta heillä saattaa olla aivan laillinen oikeus oleskella EU-alueella, kunnes syyllistyvät johonkin, joten rajatarkastuksista ei ole kummemmin iloa, paitsi ehkä seurannan kannalta (jos henkilöt ovat jo tarkkailun alla muualla EU:ssa).
Jos nykyiset sukupolvet eivät saa enään omiaan takaisin, niin kyllähän se eläkejärjestelmä on vain tulonsiirtoa nykysukupolvilta edellisille. Ponzikusetus.
No tähän on helppo vastata: Urho Kekkonen.
Barbarian paluu – hyväuskoiselle Euroopalle ennustetaan onnettomia aikoja
VERKKOUUTISET
49 minuuttia sitten
Professori Timo Vihavainen suututtaa uudella teoksellaan Eurooppa-utopiaan lukkiutuneet.
Barbarian paluu muistuttaa vanhan ajan tiukkaa maailmanlopulla uhkailevaa kirkkosaarnaa. Tällä kertaa syytettyinä eivät ole Yhdysvallat, Venäjä, Pohjois-Korea saati kasvihuoneilmiö vaan oikeastaan me itse, hyväuskoinen saamaton Eurooppa. Siinä missä olemme television välityksellä päässeet seuraamaan maanosamme ylevyyttä juhlatilaisuuksista Eurooppa-hymnin myötä, nyt Vihavainen soittaa meille surumarssia.
Professori Timo Vihavainen.
(Lehtikuva/Jari Lam)
Kirja on manaus monelle sellaiselle ilmiölle, joita emme halua harmitella saati tunnustaa selviksi uhkatekijöiksi. Se kyseenalaistaa nykyisen hyväuskoisen hyminän ja herättää suoranaista raivoa sitä saamattomuutta kohtaan, jota Eurooppa yhteisönä ylläpitää. Jos asioista puhutaan selvin sanoin, tämän saamattomuuden hautojat ottavat esiin syytesanan ”sananvastuu”, siis aivan orwellilaiseen tapaan.
Timo Vihavainen ottaa esimerkiksi seikan, josta Suomen vastuunkantajat eivät ole halunneet puhua – aivan kuin ongelmaa ei olisi tai mitään siihen viittaava tapahtunutkaan:
”On luontevaa ajatella, että Ruotsi on pohjoismaalaisuuden ydin ja muut siihen sitten enemmän tai vähemmän sitä marginaalia. Varmaan siihen kuulu ainakin Tanska, joka on kantanut kovasti huolta siitä, että sen vetovoima ei-toivottujen maahanmuuttajien taholla heikkenisi. ”Sydämensä avannut Ruotsi sen sijaan jatkaa niiden houkuttelemista, mutta käytännössä on työntänyt niitä parhaansa mukaan itäiseen naapuriin”.
Edellä oleva sitaatti kuvastaa Vihavaisen tapaa puhua asioista, joista meillä edellytetään puhuttavan kiertoilmauksin tai tässä yhteydessä pohjoismaisen yhteishengen suojelemiseksi suoranaisesti vaikenemalla.
Vihavainen on helppo torjua mielipiteiltään oikealle tai perussuomalaisuuteen kuuluvaksi häiriköksi, mutta kuka uskaltaa hänen tapaansa kysyä ja vielä odottaa vastauksia. Edellisessä kirjassaan hän kirjoittajakumppaneineen otti esille monia vaikeita asioita saamatta aikaan keskustelua. Mitä mieltä Suomessa saa olla: suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit (Minerva 2015) ohitettiin vähin äänin, kuin suomettuneen 1970-luvun aikana hankalat mielipidepamfletit.
Hätähuuto kasvavalle välinpitämättömyydelle
Vihavainen parjaa halpahintaviihdettä ja kulutusturhuutta. On riemastuttavaa lukea kunnon pilkkatekstiä tämän hetken realitysuosikeista ja ns. median suoltamasta matalaotsaisesta ajanvietteestä. Tässä saippuaoopperateollisuus saa kyytiä. Ne ovat tasapäistämisen työkaluja, jotka vähentävät halujamme kiinnittää huomiotamme ehkä paljon tärkeämpiin yhteiskunnallisiin kehitystrendeihin. Onko maailman kutistuttava myös tällä tavalla?
Niin sanottu arabikevät oli suomalaisillekin tiedotusvälineille suoranainen uutisoinnin kilpailukenttä. Tyhmyyden tiivistyminen toreille uutisoitiin, ihasteltiin, mutta missä on kylmä itsekriittinen jälkiviisaus?
Vihavainen seurailee niin antiikin Kreikan, Rooman kuin myöhempienkin sivistyksen muutosten ketjuja, vaan ei löydä viisautta onneen. Oman sotien jälkeisen yhteen utopiamme umpikujaan, vuoden 1968 mellakoihin, hän ei tunnu ihastuvan. Kyse oli jälkikristillisestä sukupolvesta, joka sai omakohtaisesti kokea haaveittensa romahduksen.
Hetkeä myöhemmin suomalaisetkin vasemmistolaiset opiskelijaressukat luulivat myös kykenevänsä taiteessa ja tiedonvälityksessä tekemään suuria palveluksia työtä tekeville. Pian he yllätyksekseen huomasivat, etteivät he olleet ymmärtäneet työväestöstä yhtään mitään.
Oikeastaan Vihavainen on ihastuttava nykyhetken turmeluksen muistuttaja. Tämän ajan eteenpäinmeno on niin kiivasta, että on hyvä, kun joukossamme on pahanilmanlintuja ja tulevaisuudella manailijoita eikä vain lisävauhtia vaativia. Vihavainen on pahimmillaan junttisuomen puolustaja. Jos ns. edistykselliset olisivat vastanneet vaikkapa vuosien 1940-1944 viestinnästä, Suomea ei olisi olemassa.
Saamattomuuden tyyssija
Nimikkeen barbaria alle Vihavainen liittää kaiken, mikä on omiaan heikentämään eurooppalaisten tervettä itsetuntoa. Alhainen syntyvyys ja hallitsematon maahanmuutto ovat perustaamme heikentäviä ilmiöitä.
Viherradikaaleja hän kummeksuu, kun nämä uskontoon välinpitämättöminä viihtyvät kuitenkin islaminuskoa tunnustavien henkilöiden kanssa. Viimeksi mainitut eivät muuten ole juuri kiinnostuneita ekologiasta saati tasa-arvosta.
Deutsche Bankin katastrofi on esimerkki eurooppalaisesta leväperäisyydestä. Taloudellisen nousun ja säästäväisyyden mallioppilas Saksa pyrkii maksattamaan pelivelkansa yhteisistä veronmaksajilta kerätyistä varoista. Varsinaiset romahduksen aikaansaajat pelastettiin.
"Kontrolloijat eivät kontrolloineet, saalistajat saalistivat. Nyt kun pitäisi löytää syyllisiä, ei niitä näytä olevan missään. Olisi kaiketi vallankumouksellista vaatia rahat takaisin niiltä, jotka saivat ansaitsematonta hyötyä ja määrätä korvaukset maksettavaksi niille, jotka sallivat tapahtua sen, mitä tapahtui. Selvää on, että suomalainen veronmaksaja avaa kiltisti kukkaronsa, jos vaaditaan, mutta entä muut?"
Venäjän tutkimuksen eläkkeellä oleva professori on tänään vapaa puhumaan suunsa puhtaaksi. Hänen tuomiopäivän julistuksensa saattaa kuitenkin valua kuin vesi hanhen selästä. Huolestuneisuus kun ei ole muotia, sillä vauhti ja edistys ovat tärkeämpiä kuin tieto siitä, minne ollaan menossa.
Timo Vihavainen: Barbarian paluu. Euroopan auringon laskiessa. Otava 2017.
MARKKU JOKIPII
Ihan tarpeeksi jo nyt siirretään rahaa työtätekeviltä työtävieroksuville.
Jos eläkemaksut on ansiosidonnaisia, niin pitää eläkkeetkin olla!
Ihan tarpeeksi jo nyt siirretään rahaa työtätekeviltä työtävieroksuville.
Taidat kannattaa myös könttäsummaveroa
Tätä et näe tilinauhasta: Näin suuri osa palkastasi menee edeltäjiesi eläkkeisiin
Julkaistu: 15.8. 6:01
Suurin osa maksaa palkastaan enemmän eläkemaksuja kuin veroja. Maksut menevät nykyisten eläkkeiden rahoittamiseen.
Taloustieteen Nobel-voittaja Bengt Holmström kohautti viikonloppuna sanomalla haastattelussamme, että maksussa olevia eläkkeitä pitäisi voida leikata.
Holmströmin mukaan eläkkeiden rahoittamisesta työikäisille syntyvä rasitus on kasvamassa niin suureksi, että moni nuori ”voi muuttaa vaikkapa Ruotsiin” eläkemaksuja karkuun.
Suomalainen eläkejärjestelmä toimii niin, että kukin sukupolvi maksaa pääosin edeltäjiensä eläkkeet.
Viimeisten vuosikymmenten ajan eläkkeensaajien määrä ja uusien eläkkeiden koot ovat kasvaneet reippaasti, minkä vuoksi palkasta perittävät eläkemaksut ovat nousseet.
Viime vuonna työeläkkeitä maksettiin noin 25 miljardin euron edestä, ja lähes koko summa kerättiin saman vuoden palkoista.
Kaikki eivät välttämättä edes tiedä, kuinka paljon he maksavat palkastaan eläkemaksuja nykyisten eläkkeiden rahoittamiseen.
Maksut moninkertaistuneet sitten 60-luvun
Palkansaajan tilinauhassa näkyy vain työntekijän eläkemaksuosuus, joka on tänä vuonna alle 53-vuotiailla työntekijöillä 6,15 prosenttia ja 53–62-vuotiailla 7,65 prosenttia palkasta.
Niinpä esimerkiksi 3 000 euroa bruttona tienaava alle 53-vuotias voi nähdä palkkakuitistaan maksavansa joka kuukausi 185 euron edestä eläkemaksuja.
Hän ei kuitenkaan näe, että jo sitä ennen työnantaja on maksanut keskimäärin 17,95 prosenttia bruttopalkasta vastaavan työnantajan maksuosuuden eli noin 540 euroa.
Eläkemaksuja maksetaan yksityisellä sektorilla keskimäärin 24,4 prosenttia ja kuntasektorilla 28,5 prosenttia suhteessa palkkaan.
Vaikka suurimman osan maksuista maksaakin nimellisesti työnantaja, käytännössä koko summa otetaan työntekijän palkkiosta.
Eläkemaksut ovat lakisääteisiä ja tiukasti sidoksissa palkkaan, minkä vuoksi muun muassa taloustieteilijät laskevat ne osaksi kokonaisverorasitusta.
Jos työnantajan eläkemaksuosuuden laskee osaksi ”kokonaispalkkaa”, voi sanoa, että nykyisin noin viidennes työntekijöiden palkoista menee työeläkkeiden rahoittamiseen.
Maksut olivat 1990-luvulle saakka huomattavasti nykyistä alhaisempia, koska eläkejärjestelmä pystytettiin vasta 1960-luvulla ja menot olivat alkuvaiheessa nykyiseen verrattuna pieniä.
Jos alla oleva kuvio ei näy laitteellasi, voit katsoa sen tästä linkistä.
Suurin osa maksaa enemmän eläkemaksuja kuin veroja
Eläkemaksujen nousulla on yhteys valtion ja kuntien talousahdinkoon.
Maksut ovat verovähenteisiä, joten niiden nousu pienentää verokertymää automaattisesti.
Lisäksi päättäjät ovat halunneet tasata kokonaisverotusta alentamalla tuloverotusta sitä mukaa, kun eläkemaksut ovat nousseet.
Alla olevaan taulukkoon on koottu Veronmaksajain keskusliiton ja Eläketurvakeskuksen antamien lukujen pohjalta keskituloisen palkansaajan palkasta maksetut eläkemaksut ja muut verot eri vuosina.
Kuten taulukosta käy ilmi, keskituloisen noin 3 300 euroa kuukaudessa tienaavan palkansaajan palkasta maksetut eläkemaksut ovat tänä vuonna ensimmäistä kertaa suuremmat kuin verot.
Koska eläkemaksut ovat yhtä suuret kaikilla tulotasoilla ja yli puolet palkansaajista tienaa keskiarvon alle, enemmistö työntekijöistä maksaa palkastaan enemmän eläkemaksuja kuin veroja.
Jos alla oleva kuvio ei näy laitteellasi, voit katsoa sen tästä linkistä.
Pako länsinaapuriin ei auta
Nykyiset työikäiset sukupolvet tulevat Eläketurvakeskuksen arvion mukaan saamaan selvästi vähemmän vastinetta eläkemaksuilleen kuin jo eläkkeelle jääneet sukupolvet.
Bengt Holmströmin mainitsema muutto Ruotsiin ei kuitenkaan ole rahoitusvastuuta karttavalle kummoinen pakotie.
Vaikka lakisääteiset eläkemaksut ovat Ruotsissa 18,5 prosenttia palkasta eli alhaisemmat kuin Suomessa, kattavat työmarkkinaeläkkeet nostavat kokonaismaksut suurin piirtein Suomen tasolle.
Väestön ikääntyminen nostaa eläkejärjestelmien kustannukset korkeiksi käytännössä kaikissa länsimaissa.
Suomessa eläkemaksujen ei ennusteta nousevan nykyisestä enää juurikaan, koska menojen kasvuun on varauduttu rahastoja kerryttämällä.
Teemu Muhonen
Wäyrys paven kootut töppäilyt&lausahdukset[emoji23]
Kun lueskelee näiden toiminnasta niin alkaa tuntua että joillakin on jotain kuvia noiden orgioista tms joilla ne saa noi päättämään mitä ihmeellisempiä asioita.
