Alkaa näyttämään siltä, että valtionhallinnossa vuosikymmenien perinne ns. dispositioon siirtämisestä käytänteenä on lopetettava.
Tähän tarkastusviraston juttuun sinällään liittymättä dispositioon vuosien mittaan on laitettu esim. alkoholinkäytön rajat tai elämänhallinnan menettäneitä, lähentelijöitä, työpaikkakiusaajia, vieraan vallan vedättämiksi tulleita ja muita sellaisia henkilöitä joiden kohdalla on ollut epäselvää, voidaanko virkasuhde purkaa, eikä ole haluttu ottaa riskiä. Tai kenties olisi perusteita, mutta asiaa ei ole haluttu päästää julkisuuteen.
Mutta ei ole voitu antaa tehtäviäkään, kun ei ole ollut enää luottoa.
Yleensä nämä on olleet väliaikaisia.
Esim. UM on saattanut kutsua lähetystön virkamiehen Suomeen ja jättää ilman tehtäviä kunnes tämä saa asiansa kuntoon, ja kunnes sopiva uusi tehtävä löytyy, yleensä ensin kotimaassa.
Myöskään tällaiset vuosi pari eläkeikää odottamiset vailla tehtäviä ei vuosikymmenten aikana ole olleet täysin tavattomia millään hallinnonalalla. Ensin kaikki lomat pois, sitten odotus vailla työvevoitetta.
Mutta nyt sen aika on selvästi ohi.
Se millainen käytänne muodostuu tilalle on mielenkiintoista seurattavaa. Valtion virkamiehen erottamiseen on ihan lain perusteella perin suuri kynnys, eli joku muu tapa on löydyttävä ainakin sellaisissa tilanteissa, missä ei voi jäädä sairauslomallekaan, mutta työtehtäviäkään ei uskalleta antaa hoitaa.
Edit. Joskus kyse on toki ollut myös henkilösuhteista tai muusta kirkasta, mutta nämä useammin ratkeavat ns. tehtävien uudelleenjärjestelyprosessilla.
Eduskunnan oikeusasiamies antoi pääjohtaja Tytti Yli-Viikarille huomautuksen lainvastaisesta menettelystä. Virkamies sai kaksi vuotta palkkaa sillä ehdolla, että ei tehnyt mitään.
www.iltalehti.fi