Kaikkonen, Pekkarinen ja Saarikko ei aio tavoitella valtiovarainministerin salkkua.
Kaikkonen nyt ei olisi juuri valtionvarainministeriksi sopinutkaan, kun taustalla on se vaalirahatuomio. Lapsen tulo onkin hyvä ja salonkikelpoinen syy kieltäytyä. Sinällään toki ironista, jos vastentahtoinen ”tuppeensahattu” Vanhanen hommaan hyppää.
Pekkarisen kohdalla ongelma on ilmiselvä. EU-parlamenttipaikasta ei kannata luopua, kun syksyn puheenjohtajavaalin jälkeen uusi puheenjohtaja saattaisi hypätä itse valtionvarainministeriksi (jos siis Kepun pj. vaihtuu). Sitten Maurille ei jäisi mitään (ellei sellaisen mahdollisen tilanteen puolesta sovittaisi ministerikierrätystä pienempään salkkuun).
Saarikolle pesti olisi iso riski ja osaaminen on (vielä) kysymysmerkki. Sotepuolella hän on osoittautunut taitavaksi, OKM:ssa saa näyttää taas parhaita taitojaan ja kasvaa kohti huippua. Olisi kuitenkin myös hankala Kulmunille, koska noustessaan valtionvarainministeriksi veisi aivan täysin varmasti syksyn pj-kisan.
Lintilä on myös Kulmunille hankala. Hänkin saattaisi innostua haastamaan pj-kisassa. Lisäksi Lintilä ilmaisi kiinnostuksensa ihan liian nopeasti. Silläkin on politiikassa merkitystä.
Toisaalta. Lintilälle hyppy takaisin valtionvarainministeriöön olisi esillä olevista nimistä kaikkein helpoin ja luontevin.
Sipilä ei taida olla halukas, ja toki olisi vaikea myös hallituskumppaneille. Siitä huolimatta, että hallitusneuvottelut hänen kanssaan toimivatkin. Mutta muille hallituspuolueille julkisuudenhallinta sillä Pekkarisen mainitsemalla ”korjaamme Sipilän virheitä” -tyylillä on muodostunut suosiota kasvattavaksi strategiaksi. Se loppuisi Sipilän nimitykseen. Kepulle siis Sipilä olisi aivan loistava vaihtoehto. Mutta eipä taida ukolla olla itsellään kiinnostusta.
(Muilta puolueilta asiaa ei silti tietysti kysytä. Kepu nimittää kenet haluaa.)
Vehviläiseenkään en usko. Pohjois-Karjalasta valtionvarainministeri nyt olisi Kepun sisäisessä tasapainottelussa yllätys. Lohestakin on jossain kirjoiteltu, mutta eiköhän siinä ole myös kysymys vain vaalipiiritasapainosta; eli pohjoinen valta pysyisi. En jaksa siihen uskoa.
Jokerikortti voisi olla Kurvinen. Mutta taitaa myös olla samantapainen riski Kulmunille kuin Saarikko. Lisäksi juuri valtionvarainministerin hommaan turhan räyhäkkä kaveri. Eikä hän oikein ole spekuloinneissakaan ollut esillä.
Lopulta uskon tuon oman lähteeni skenaarioon. Vanhanen on puhuttu ympäri. Kulmuni siirtyy puhemieheksi.
(Ehkä seuraavaksi parhaat kertoimet olisi sitten Lintilällä.)
Siinä olisi kyllä ironinen klangi: Kulmunille se soi aivan kuten aiemmin PM paikalta ulosheittämänsä, omaa demaripuoluettaan vielä johtava, varapuhemies Antti Rinne.