Itse olen viime aikoina miettinyt enemmän sitä, että miten asuminen on niin helkutin kallista? Kai ne seinät vaan maksaa niin paljon.
Kasvukeskuksissa uudesta kerrostalokaksiosta saa maksaa helposti vaikkapa 200 000 euroa. Aika monella normaalilla työssäkäyvällä voi olla jo vaikeaa saada tuollaiseen lainaa. Joku edes kohtuullisen kokoinen omakotitalo taas on äkkiä jo jotain 400 000 tms.
Vanhempia saa toki halvemmalla, mutta noissakin voi kulut nousta remonttien myötä. Syrjemmältä voi myös tietysti saada halvemmalla, mutta säästö sulaa sitten äkkiä esim. kasvaviin autoilun kuluihin.
Elämä on valintoja. Uusissa asunnoissa on uusien asuntojen hinnat, siksi en ole koskaan miettinytkään että sellaista olisin ostamassa. Korkeaa hintaahan on yritetty taklata sillä että hankintahinta on suht alhainen mutta se velaton hinta on piilotetty johonkin taloyhtiölainaan josta sitten maksat ihan pirusti "vastiketta", ja vaarallinenhan se oli taloyhtiön kaikille asukkaille jos sellaisen otti nollakoron aikana.
Asun pääkaupunkiseudulla, mutta en ole kuvitellut että voisin ostaa täältä omakotitalon varsinkaan omalla tontilla (omakotitalon ostaminen vuokratontilla kuulostaa jotenkin perverssiltä, valeomistusasumista...), tai ainakaan haluaisin ottaa niin isoa asuntolainaa jota en todennäköisesti saisi ja jos saisinkin, en pystyisi maksamaan elinaikanani pois.
Asun pääkaupunkiseudun lähiössä 80-luvun 4h-k perhekerrostaloasunnossa, tämä maksoi kai jotain 175.000€ 10 v sitten. Veikkaan ettei tämän arvo ole juurikaan siitä noussut, luultavasti tästä taloyhtiöstä saisi nyt suht samaan hintaan samanlaisen perheasunnon, ainakin hallituksen pj joskus tokaisi mikä taloyhtiön käypä m2 hinta nyt on, joka on suunnilleen sama kuin 10 v sitten. Mielestäni ihan kohtuuhintainen, ei tähän ole vielä 5-10 vuoden aikana ilmeisesti putkiremppaakaan tulossa viimeisimmän tarkastuksen mukaan, viemäriputket kun kaikeksi onneksi ovat muovia vaikka vanhahko taloyhtiö onkin, ja edelleen ok kunnossa.
Mitä kaksioihin tulee, Helsingin laitamilla tiedän 60-luvun jo putkirempatun kerrostalon josta 42m2 kaksion mielestäni saa ehkä 125k€ hintaan, ehkä hieman enemmän jos on erityisen hyväkuntoinen. Hissiä ei tosin ole mutta ei se minua haitannut kun siellä asuin kolmannessa ylimmässä kerroksessa.
Kyllä ainakin kyseisestä osoitteesta pääsee aivan hyvin vaikka Helsingin keskustaan julkisilla töihin, jos työpaikka just siellä on.
Mainitsin nyt tästä koska monista Hesarinkin artikkeleista välillä tulee kuva että pääkaupunkiseudulla asuminen tarkoittaa jossain helvetin Töölössä tai Jätkäsaaressa asumista, ei ihmekään että omistusasuminen on silloin kallista ja vaikeaa löytää ahtaassa kantakaupungissa kadunvarsilatauspaikkaa sähköautolleen yhyy. Tulkaa tänne Espoon ja Vantaan lähiöihin, kyllä täältäkin pääsee töihin pääkaupunkiseudulla jopa julkisilla, ja täällä tuppaa asuminen olemaan paljon halvempiaa, ja sähköautonkin lataaminen monesti onnistuu halvasti taloyhtiön pihalla omassa parkkiruudussa. Toki omakotitalot täälläkin maksavat maltaita, jos sellaisen haluaa halvalla niin Mäntsälässä oli yksi vanha maatila myynnissä alle 200.000€ hintaan, sähkölämmitteinen valitettavasti mutta ainakin oli iso talo ja vielä toinen rakennus siinä kyljessä.
Niin vielä mitä tulee uuden kerrostaloasunnon ostamiseen, toki voin olla väärässä mutta minua se ainakin pelottaisi kun jatkuvasti on uutisia miten sutta ja sekundaa uudet talot tuppaavat olemaan. Rappaukset irtoilevat tokana vuonna, virolainen muurari on kuulemma kussut kylppärin seinään samalla kun laastasi sitä (ilmeisesti vittuillakseen, vai eikö jaksenut mennä ulos Bajamajaan kun tuli kusihätä?), vesi tulee katosta läpi, ja yksiöt tuppaavat olemaan kauheita putkia joissa on vain yksi ikkuna siellä putken päässä.
Se olikin mielenkiintoista kun vuokrasin omaa 60-luvun yksiötä pois joka on tosi kodikas aitoine lakattuine puulattioineen, U-mallisine pohjapiirustuksineen ja koko seinän pituudelta ikkunoita, useampikin sitä käynyt vuokralaisehdokas ihasteli miten kodikas ja mukavan tuntuinen se oli verrattuna yksiöihin joita he kävivät katsomassa uusissa taloyhtiöissä, joissa ne olivat juuri noita kolkkoja putkia pienellä ikkunalla putken päässä. Ko. yksiö on ensiasuntoni ja asuisin siellä varmaan edelleen ellen olisi mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia.
Jos 40-luvulla tai sen jälkeen, niin silloin syntyneet eivät ole enää lapsia tehneet samaan malliin vaan ovat jo osa tätä nykyistä pienentyvien ikäluokkien kehitystä. Lapsibuumi oli 1950-luvulla, joten siihen osallistuminen vaatii jo kohtuu korkeita ikävuosia tässä vaiheessa. 1950-luvulla tai sen jälkeen syntyneet ovatkin sitten jo edustaneet lapsien tekemisessä ns. modernia tasoa. Tosin ihan viimeiset vuodet nyt on jääty siitäkin:
