Taas tätä samaa sitä itseään.
AY-liike on joka kerta ollut valmis keskustelemaan verovapaudesta, jos sama ulotetaan koskemaan myös esim. Elinkeinoelämän keskuliittoa ja Suomen yrittäjiä.
Jostain syystä aina tämän jälkeen käy näin:
"Kokoomus, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen yrittäjät poistuivat keskustelusta"
Ei anneta taaskaan faktojen pilata hyvää tarinaa, jatkakaa.
Tähän olisi kiva saada vähän tarkempaa kuvausta.
Mitä tarkoitat verovapaudella, järjestöjen verovapautta, etujen verovapautta, vai jäsenmaksujen vähennyskelpoisuutta.
Pöytäkeskusteluissa AY toiminnan verotuksesta puhuttaessa puhutaan milloin mistäkin.
Jotenkin tuntuu käsittämättömältä, että kukaan työntekijäasemassa oleva näkee nykyisen hallitusohjelman toteuttamiskelpoisena.
Tässä ollaan tekemässä peruuttamattomia muutoksia työlainsäädäntöön. Työnantajapuolelle ei tule mtn uusia velvoitteita, ainoastaan työntekijän asemaa heikennetään ja roimasti.
Jos yhtään katsoo asioita pidemmälle, niin työnantajien intressit järjestäytyä tulee heikkenemään ja työehtosopimusten yleissitovuus romahtamaan.
Kansalle luvataan 100 000 uutta työpaikkaa (toki samaan aikaan 100 000 irtisanotaan ASIALLISESTA syystä
). Jengi on valmis seuraamaan sivusta tätä leikkuria, kunhan oma työpaikka säilyy, työehtoja saa toki heikentää. Kohta ollaan valmiita maksamaan siitä, että saa käydä töissä.
Ylivoimaisesti paskin hallitusohjelma koskaan.
Jos noin yleisellä tasolla, niin ymmärtääkseni on niitä muutoksia joille on tukea, toivottuja, ja sitten niitä joihin suhtaudutaan kriittisemmin.
Olen nyt esittänyt, että työntekijän irtisanominen voidaan (ja näin jatkuvasti tehdään) nykyisen lainsäädännön puitteissa tehdä, kun perusteet siihen täyttyvät.
Kyllä voidaan tehdä ja voidaan tehdä vaikka ei olisi ns perusteita.
Se, että esim. vain ~3% näistä henk. koht. irtisanomisista riitautetaan, tulisi jo kertoa että lainsäädännön kriteerit irtisanomiseen eivät ainakaan ole liian korkeat.
Ei se siitä kerro, vaan siitä että niitä riitautetaan tuon verran.
Vahva irtisanomissuojan mieleltään olevan työllistymistä estävä, suojan lieventäminen katsotaan parantavan työllistymistä.
Vahvairtisanomissuoja tuo turvaa työntekijälle joka on vakavaraisen työantajan palveluksessa vaki sopparilla, heikko irtisanomisuoja tuo epävarmuutta, varsinkin henkilökohtaisissa vaikeaissa tilanteissa.
Isot organisaatio kestävät paremmin , voivat laskea kustannuksiin ja palkanmaksu kykyyn että epätehokasta työvoimaa on talossa, ja isot talot ovat vaikuttamassa niihin soppareihin, mutta ei nekään ihan immuuneita ole.
Pienemmille hintalappu eri.
Melkein mistä tahansa työntekijästä pääsee eroon jos tarve tulee, jos ei ole niitä virallisia syitä, niin sitten sopimalla yhteisymmäryksessä, eli lähinnä paljonko maksetaan, että lähdet, jos ei sopua, niin lappu kouraan ja käräjillä katsotaan hintalappu.
Sopimista käytetään paljon, toimii silloin jos työantajan kassa sen kestää.
Toinen on sitten järjestelyt joilla esim saadaan tilanne missä tuotannolliset ja taloudelliset syyt toimii, tämä voi olla aika ongelmallinen ja aikaa vievä ja ei aina välttämättä toteutettavissa järkevästi.
Tilanteiden syntymisen välttely, toki ne perusjutut, johtaminen, tukeminen, ei laajenneta , ei palkata. Mutta jos halutaan kasvaa, ja usein vastakohta on kuihtuminen, joten sitä työvoimatarvetta tyydytetään, alihankinnalla, vuokratyövoimalla, määräaikasilla sopimuksille, jne. Välillä hyviä kaikille, mutta jos kyse siitä että säädösten kankeuden takia joudutaan tekemään toisin kuin optimi, niin tuskin tekijän ja teettäjän etu.