Jiri Keronen kirjoittaa järkeviä Halla-ahon seinällä. Loistavaa muuten että kaikilla ei ole järki lakannut toimimasta tai se ei ole jonkin HyväVeli-intressin sokaisemaa:
Onneksi olkoon, Jussi Halla-aho, Jos olisin perussuomalainen, olisit saanut ääneni, mutta eipä sitä ilmeisesti sen enempää kaivattu. Olet tehnyt hienon työn ja opettanut, että demokraattinen vaikuttaminen ei vaadi mainostoimistoja tai tsemppi-imagoa, vaan tavallinen kansalainenkin voi nousta vaikuttamisen ytimeen Internetillä ja kuivalla asiapolitiikalla. Nollabudjetti, blogi ja fiksut jutut saavat ammattipoliitikot polvilleen. Diggailen siitä, miten tällaiset ilmiöt osoittavat, miten vanha valta murtuu vääjäämättä, vaikka se kuinka koittaa kiukutella kohtaloaan vastaan.
Jussi Halla-ahon valinta ei tietenkään tullut yllätyksenä kenellekään, joka on lukenut Perussuomalaisista myös muualta kuin valtamediasta. Valtamedia maalaili kuvaa, miten Terho ja Hallis ovat yhtä vahvoja, vaikka kaikki gallupit lupasivat Hallikselle selkeää voittoa. Kumma, kun jengi, jonka ammattitaidon pointtina olisi tehdä havaintoja, voi olla kerta toisensa jälkeen niin sokeaa.
Aion tehdä ennustuksen siitä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan: Erilaiset toimittajat tulevat kertomaan, miten Halla-ahon valinta on pahin katastrofi Suomen ulkomaansuhteille sitten sen, kun Kekkonen kuoli. Kilpailevat poliitikot puolestaan käyttävät Halliksen demonisointiin kaikki voimasanat, jotka normaali suhteellisuudentajuinen ihminen rajaisi diktaattoreille ja kansanmurhaajille. Halla-ahon varsinaisiin asioihin sen sijaan ei oteta mitään kantaa.
Tämä demonisointi sekä Halla-ahon kannattajien halventaminen ja pilkkaaminen tulee jatkumaan seuraaviin vaaleihin saakka, jolloin päätoimittajat ryhtyvät hikikarpalot otsallaan väkertämään pääkirjoituksia siitä, miten Halla-ahon "antikristillinen yhden asian politiikka" jää tussuksi ja miten ei ole mitään mahdollisuutta, että Halla-ahon Perussuomalaiset voisivat menestyä. Tämän jälkeen Halla-aho kaksinkertaistaa Perussuomalaisten kannatuksen niistä pohjamudista, jonne Soini puolueen onnistui survomaan ja media kertoo, miten vaarallinen oikeistopopulismi vaanii. Ja mistään ei opita mitään.
Jotenkin meikästä tuntuu, että olen nähnyt tämän saman juonen muutaman kerran aikaisemmin. Vähänkö olisi jännää, jos media ja poliitikot onnistuisivat yllättämään meikät eivätkä toistaisi täsmälleen samaa rituaalitanssia, jota on tanssittu Brexiteistä Trumppeihin. Voisin melkein lyödä kaljapullon vetoa, että en tule yllättymään.