Tuolla sinun 0,045 mrd eurolla rokottaa koronapiikillä kaikki rokottamattomat 12v-> vanhemmat suomalaiset, kahdesti. Sisältää kaikki rokotuskustannnukset.
Niin, sekin keino(ja etenkin se) kannattaa yrittää käyttää ja sitä on aika uskomattoman ahkerasti onneksi käytettykin. Tässä taisi olla vähän laajempaa yhteiskunnallista ajatusta; soten alennustila on hätätila jo itsessään ja aika paljon vakavampi ongelma kuin vaikkapa covid-pandemia. Vakavampi kuin toteutunut ja nähtävissä oleva tapahtumakulku ja kenties vakavampi kuin täysin piittaamattomassa rinnakkaistodellisuudessa olisi ollut.
Kuten sanottua, on silkkaa sattumaa että tämänkertainen herkästi tarttuva hengitystieinfektio sattui olemaan aikalaistekniikalla näinkin hyvin hallittavissa. Rokote oli paitsi mahdollinen, myös viimeistelyä vaille valmis jo hetkellä jolloin havaittiin märkä tunne kalsareissa. Tämä ei ole tutkimustyön väheksymistä vaan huomautus siitä, että puskista ilmestyvä vittumainen tauti saattaisi yhtä hyvin olla sellainen, jota ei ole lainkaan osattu tai ehditty pelätä, ja jonka hoitamiseen tai ennaltaehkäisyyn ei yksinkertaisesti tieteellinen kehitystaso riitä. Siitä tulisi silloin uusi rutto tai kolera tai ainakin espanjantauti.
Olisiko rokotekehitys 10 vuotta sitten onnistunut, tai olisiko usko riittänyt viedä vastaavat projektit maaliin? Joku siantuntija varmaan osaa antaa valistuneen arvauksen. Suuri pohjatyöhän kaiketi perustui SARS-1:n aikaan tehtyyn sivuun jääneeseen tutkimukseen, joten vastaan "ehkä". Elettiin kuitenkin jo aikaa, jolloin lepakonpaskaa oli kovasti tongittu, virusten perimää osattiin tutkia varsin tehokkaasti, ja tämänkertaista pahempi lähisukuinen tauti oli ollut uhkana. mrna-rokotetekniikkahan ei olisi sekään ollut välttämättömyys, kuten tiedämme nyt muista toimivista tuotteista.
Sen mutun uskallan heittää, että 20 vuotta sitten ei olisi onnistunut - siis ei tällä aikataululla, kenties useamman vuoden työllä ja siten, että olisi ihan oikeasti oiottu mutkia. Olisiko sellaiseen ryhdytty vailla tietoa siitä, onko onnistuminen edes mahdollista, etenkään ilman kauhukuvaa siitä, miten sars-virukset voisivat olla nykyistä kovastikin suurempi uhka? Oliko silloinen käsitys vaadittavasta lääketurvallisuudesta kenties hieman ahtaampi ja toisaalta huoli influenssan kaltaisesta tappavastakin taudista vähäisempi, ja kyky hyväksyä kuolemaa nykyistä suurempi? Kysymykset lienevät retorisia. Miten pandemian kulku ylipäänsä olisi eronnut nyt toteutuneesta? Tiedonkulku ei ollut enää ihan kivikautista, mutta toisaalta vielä 9/11 aikaan se suurelle osalle väestöä ja jopa organisaatioille muistutti enemmän Estonian tai Tsernobilin aikaa kuin nykyaikaa. En edes lähde siihen, että tupakkaa vedettiin pirusti nykyistä enemmän ja toisaalta ihmiset eivät olleet läheskään niin läskejä. Ehkä alkulähteitä voisi arvioida, koska Kiinan meininkin erosi selvästi nykyisestä ja valistumattomana maallikkoarvauksena esimerkiksi Italian ja Kiinan muotiteollisuusyhteistyö oli vielä eri tasolla.
30 tai 40 vuotta sitten? Sehän olisi huono vitsi, että tämän päivän asteikolla olisi voitu juuri mitään - toisaalta voidaan myös ajatella ettei koko homma olisi tällaisella viruksella millään päässyt tapahtumaan.
Toki mikään käytössä oleva rokote ei nytkään tautia pysäytä mutta minimoi seuraukset - sehän olisikin ollut käsittämätöntä jouluvappusettiä jos olisi hihasta ravistettu sterilisoivan immuniteetin tuottava rokote, joka olisi monessa maassa pysäyttänyt taudin tähän syksyyn mennessä kuin tossun paskaan ja lopullisesti. Mihin tätä kaikkea pitäisi verrata? Ainakaan espanjantaudin aikaan ei tällaisia murheita ollut, koska nykyaikainen rokotekehitys tai tehohoito oli niin tieteellisesti kuin resurssien puolesta mahdottomuus ja muutaman hullun visionäärin scififantasiaa.
Ensinnäkään tuskin siellä osastolla jokaisen tarvitsee olla ns. rautainen kaiken osaava ammattilainen, riittänee kun osaa pyytää apua siltä ammattilaiselta mikäli itsellä menee sormi suuhun.
Niin, ei välttämättä tarvitse. Monessa sodassakin osa miehistä osasi hädin tuskin ampua, ja tällä on eittämättä usein ollut vaikutusta lopputulokseen.
Kyseessä on kulttuurinen muutos, ja nykyään täytyy. Muutenhan potilasturvallisuus vaarantuisi. Tästä paradigmasta pidetään kiinni vaikka meillä riehuisi ebola. Nykyään voidaan olla niin kovasti huolissaan lääkeriippuvuudesta, että 85-vuotias potilas jää vaille kivunlievitystä.
Tämä ei siis ollut kannanotto vaan havainto.
Kannanotto olisi arvuutella sitä, miten kävisi jos paskoille ampujille annettaisiin kiväärin sijasta harava.