Kitaran soittaminen

[lelfonso]

Kitaran soitto alkoi toissa kesänä akustisella. Aika pian tuli huomattua että oma mielenlaatu on enemmän rock ja punk henkistä, niin vajaa vuosi sitten tuli ostettua paikallisesta kivijalasta valmis sähkökitarasetti, Squier Affinity Stratocaster HSS-mikityksellä ja siihen oheisvälineet. Vahvistin tuli päivitettyä Boss Katana mk2:n tuossa pari kuukautta sitten, mutta muuten oikein tyytyväinen on tullut oltua kyseiseen settiin. Siis sillä tasolla, että ainakaan välineet ei rajoita harrastusta ja kehitystä. Oikein mukava harrastus, melkein päivittäin tulee seinältä napattua kitara kouraan ja soiteltua 15-30min.

Tekisi mieli vaihtaa alkuperäiset 9-42 kielet vähän jämäkämpiin, esim. 10-52 kieliin. Nyt vibrassa on "koneistossa" kaksi jousta, niin tarviiko sinne lisätä kolmas kun laittaa jämäkämmät kielet? Kitaran mukana tuli yksi ylimääräinen jousi ja mulla meni varmaan puoli vuotta edes tajuta minne sen voisi laittaa
Lisäksi tekisi mieli tehdä kitaraan samanlainen modi kuin esim. Anssi Kelalla, eli poistaa tone-potikat ja siirtää volume potikka alemmaksi ettei ole tiellä. Mitenköhän tämä on toteutettu? Kolvaaminen onnistuu, mutta pitäisi löytää kaavio tähän.

 

[Laquel]

Kitaran soitto alkoi toissa kesänä akustisella. Aika pian tuli huomattua että oma mielenlaatu on enemmän rock ja punk henkistä, niin vajaa vuosi sitten tuli ostettua paikallisesta kivijalasta valmis sähkökitarasetti, Squier Affinity Stratocaster HSS-mikityksellä ja siihen oheisvälineet. Vahvistin tuli päivitettyä Boss Katana mk2:n tuossa pari kuukautta sitten, mutta muuten oikein tyytyväinen on tullut oltua kyseiseen settiin. Siis sillä tasolla, että ainakaan välineet ei rajoita harrastusta ja kehitystä. Oikein mukava harrastus, melkein päivittäin tulee seinältä napattua kitara kouraan ja soiteltua 15-30min.

Tekisi mieli vaihtaa alkuperäiset 9-42 kielet vähän jämäkämpiin, esim. 10-52 kieliin. Nyt vibrassa on "koneistossa" kaksi jousta, niin tarviiko sinne lisätä kolmas kun laittaa jämäkämmät kielet? Kitaran mukana tuli yksi ylimääräinen jousi ja mulla meni varmaan puoli vuotta edes tajuta minne sen voisi laittaa
Lisäksi tekisi mieli tehdä kitaraan samanlainen modi kuin esim. Anssi Kelalla, eli poistaa tone-potikat ja siirtää volume potikka alemmaksi ettei ole tiellä. Mitenköhän tämä on toteutettu? Kolvaaminen onnistuu, mutta pitäisi löytää kaavio tähän.

Seymour duncanin sivuilta löytyy kaaviot vaikka mille setupeille:

Strat Wiring Diagram | Seymour Duncan

The world's largest selection of free guitar wiring diagrams. Humbucker, Strat, Tele, Bass and more!

www.seymourduncan.com

Luultavasti pitää joko laittaa yksi jousi lisää lisääntyneet jännityksen tasapainottamiseksi tai sitten pitää kaksi jousta laittaa näin vinoon. Testaamalla selviää. Sanon kyllä että jos sulla on kitara E-standard vireessä niin tulee aika jäykkä soitettava ainakin omaan makuun 10-52 setillä fender skaalalla. Ite tykkään telellä käyttää E-standardissa 9-46 kieliä ja gibsonin lyhemmällä skaalalla 10-46 kieliä. Toki jos sulla tosi raskas soittotatsi niin mikäs siinä. Mäkin junnuna käytin jotain 11-54 settiä kun netin sedät kerto että ei millään perus paksusilla voi soittaa hevii

 

[pappatech]

Joo, meinasin kommentoida samaa, että ysi-neljäkakkosista kun hyppää suoraan johonkin kymppi-viiskakkosiin, niin voi olla tatsissa jo aika iso ero. Kymppi-nelikutonen on semmonen jokapaikan setti, että jos ei tarvii kovin kovaa roimia tai virittää alavireiseksi, niin lähtisin sillä setillä liikkeelle, jos haluaa vähän paksumpaa kieltä. Aina voi sitten vaihtaa vielä paksumpaa E:tä, jos tarvii esim. virittää droppiin.

Täytyy kattoa tohon omaan customiin tuo kanssa, että volapotikka ei saa olla tossa tallamikin alla plekukäden tiellä. Mulla se ei välttämättä kompatessa niin haittaa, mutta liidisoitossa on tietyissä tilanteissa tiellä.

 

[Markqq]

Wonderwall menee aikalailla nappiin perussointukierroilla. Sormet ei taas kestä painaa noita alimpia kieliä putkeen koko biisi verran niin on pakko soveltaa.
Edellee kaivaa toi teorian puute täs tekemisessä. Oisko antaa tälläselle metallikitaristille ja hempeälle akustikitaristille jotain osvittaa mitä kannattaisi ehdottomasti käydä eka läpi?

 

[pappatech]

Wonderwall menee aikalailla nappiin perussointukierroilla. Sormet ei taas kestä painaa noita alimpia kieliä putkeen koko biisi verran niin on pakko soveltaa.

En osaa tohon jälkimmäiseen oikein kommentoida tähän hätään, mutta tähän, niin koita vaan jatkaa noiden otteiden soittamista, kun sormet yhtään kestää. Toi vaihe menee kyllä ohi.

Tuo biisi kuulostaa valitettavan väärältä, jos ne alimmat kielet ei oo kiinni. Ne antaa niin oman sävynsä biisin sointuihin.

 

[Mehtikkö]

Teoriasta lähtisin liikkeelle ihan perus(länsimaisen 7-säveleisen) skaalan muodostamisesta.

 

[Disfear]

Wonderwall menee aikalailla nappiin perussointukierroilla. Sormet ei taas kestä painaa noita alimpia kieliä putkeen koko biisi verran niin on pakko soveltaa.
Edellee kaivaa toi teorian puute täs tekemisessä. Oisko antaa tälläselle metallikitaristille ja hempeälle akustikitaristille jotain osvittaa mitä kannattaisi ehdottomasti käydä eka läpi?

Missä tilanteissa ja millä tavoin tarkemmin se teorian puute kaivelee? Ihan siis mielenkiinnosta kysyn, kun oman soittoharrastukseni alkutaipaleilla ei hetkeen tullut tilanteita, joissa se olisi pahasti häirinnyt. Tai no salaa häiritsi sitten jossain vaiheessa se, että koin sen niin vaikeaksi ja hämmentäväksi, mutta biisejä ja tekniikkaa pystyi silti opetella.

Tosi hyvä kyllä jos se kiinnostaa, ehdottomasti antaa tukea etenemiselle.

edit. Alla ehdotetut duuriskaalat sekä eri musalajit kuulostaa fiksulta. Tykkäsin itse jo teini-iässä mm. kitaraopettajan innoittamana kaikenlaisesta Al Di Meolasta, Paco de Lucíasta, Claptonista, Knopflerista sun muusta. Melodioiden, soittotyylin ja teorian suhteen fuusio/flamenco/jazz ja jopa pelätty AOR aukaisee hyvin silmiä. En väitä että olisin mitenkään näitä kaikkia esikuvia onnistunut runsaasti ulosmitata omassa soitossani, mutta on niistä väkisin jotain hyötyä ollut.

 

[Rokkijani]

Teoriaa varten voisi olla hyvä jokin (netti)kurssi. Toki ilmaisia videoita ym. on vaikka kuinka, mutta maksullisissa on perusteista etenevä selkeä paketti. Itse ainakin olen sellainen luonne, että tarvitsen johdonmukaisesti etenevän paketin eikä niin että valitsen itse aiheita sieltä sun täältä.

Minulla on kurssi thinkspace educationilta, mutta se on enemmänkin syntikkapainotteinen.

Kitaraan liittyen Bernthillä on jotain ja musiciswin youtube kanavalla. Hyvä on sekin.

 

[pappatech]

Edellee kaivaa toi teorian puute täs tekemisessä. Oisko antaa tälläselle metallikitaristille ja hempeälle akustikitaristille jotain osvittaa mitä kannattaisi ehdottomasti käydä eka läpi?

Vähän tämmönen out of the box -ehdotus, mutta jos lähtee soittamaan laajemmin eri tyylejä, niin siinäkin altistuu tavallaan jo ihan huomaamattaan musiikin teorialle. Klasaria soittelemalla tulee duurit ja luonnollinen, melodinen sekä harmoninen molli vähän niin kuin väkisin tutuiksi samoin kuin se, millaisia melodioita noilla voi rakentaa. Jazzissa taas käytetyt skaalat, soinnut ja tavallaan se koko biisien melodinen rakenne ihan erilainen. Sieltä tarttuu väkisin moodeja, vähän erikoisempia sointuja ja niin edelleen, jos sitä maailmaa lähtee kahlaamaan. Eri maiden kansanmusassa voi olla kaikenlaisia, aivan omia tyylejään esittää melodioita ja niin edelleen.

Stereotyyppinen testometalli on minusta musiikillisesti varsin köyhää, joten sieltä on vaikea ammentaa määräänsä enempää, miksi ois minusta hyvä soitella vähän laajemmin erilaista matskua, niin on helpompi sit tajutakin, mitä se kaikki teoria käytännössä tarkoittaa ja miten ne jutut musiikissa ilmenee.

Ja joo, joku systemaattisesti etenevä kurssi tai kurssikokonaisuus on varmaan se, miten teoriaa kannattais lähteä opiskelemaan. Vaikea heitellä mitään yksittäisiä juttuja, kun asiat rakentuu toistensa päälle.

 

[Randomizer]

Teoriasta lähtisin liikkeelle ihan perus(länsimaisen 7-säveleisen) skaalan muodostamisesta.

Tämä. Opettelee duuriskaalan koko kaulan alueelta selkärankaan niin samalla on myös klassiset moodit hallussa, kunhan tajuaa ensin mistä on kyse. Kaikki perusmusiikki lähtee duuriskaalasta(myös valtaosa metalliriffeistä, joissa käytetään synkempia moodeja yleensä). Mieluiten vielä C:stä, koska se on kvinttiympyrän perusta.

 

[korvaoo]

Noista Katanoista kun useampikin maininnut, niin nakkaan vähän omia mielipiteitä ko. rasiasta kun sellaisella 50W mk2:lla olen nyt satunnaisesti soitellut lähinnä treenioloissa:
1. Soundit on ihan jees kun jaksaa säätää ja saa soittaa isoilla volumeilla. Puolen vatin asetus lienee ihan ok kotioloissa, mutta koko vahvistin aukeaa kunnolla vasta puoliteholla kun naapurit alkaa valitella korvakipuja. Mietin salaa itsekseni että herkempi kaiutin voisi olla tuossa kyllä enempi kuin rok.
2. käyttöliittymä on idioottimaisesta pari pykälää vielä pahempaan suuntaan, käynnistäessä oletuksena tuossa on jotain schaissea päällä riippumatta namiskoista. Hämää enempi kuin vähän, kun delay pomppii ja kaiut kaikuu vaikka namiskat on nollissa. Sitä pystyy jollain tasolla ohjelmoimaan että mimmosen soundin se oletuksena antaa, mutta tuo ei kai toimi ihan juuri niin kun soittajapoika haluaa. Ainakaan kyseisessä yksilössä tuo ei tuntuisi pysyvän muistissa niin ettei olisi oletuksena joku vingutin päällä.
3. pedaleita (muitakin kuin hämärä kanavaswitch) tuo syö kuin leipää, ainuttakaan ei jää lattialle riesaksi vitsi vitsi, mutta pedaalilauta toimii ihan kohtuullisesti pois lukien mun kompura ja säröbuusteri jotka tuolla sitten taas ei toimi jostain syystä kovin hyvin vaan aiheuttaa melkoisen mutinan mennessään... Lienee kuitenkin enempi kiinni noista pedaaleista mitä ton rasian syömähaluista, kun kaiut ja tremolot sekä wahitkin toimii ihan jees.
4. kuulokeliitäntä on jees, mutta line out puuttuu tuosta 50 wattisesta, joka ei olisi edes hankala tuohon toteuttaa. Suunnittelun kukkanen ehdottomasti tai säästöä täysin väärässä kohden koska tuon kokoista mielellään käyttäisi keikoilla niin että saisi signaalin PA:lle mutta monitorointi toimisi vahvistimen kautta.
5. Tuo on mukavan kevyt, tosin ei kai ihan keveintä mahdollista laatua, mutta ei heti sydän pysähdy jos pitää kantaa treenikseltä autoon tai huoneen reunalta toiselle.
6. sekä miinus että plus on kyllä hinta, laatutuntumaan verrattuna tommonen vajaa 300 euroa ei ole paha, mutta tänäpäivänä noita vähän vastaavia pömpeleitä alkaa saamaan jo 150 euron luokkaan ja parilla sataa jo merkkikamppeitakin, jolloin tuon ooveehoo alkaa olemaan vähän korkeahko ollakseen "vain" Bossin mallintava "halpis".

Paljon noita kuulemma käytetään eri kouluissa ja vastaavissa sekä isosti kai myyty yksityisillekin, eli ei tuo täysin kuraa voi olla laadultaan tai toiminnaltaan. Itse kyllä arastelen edelleen kaikkea tuollaista hienoa mallinnusta ja yliaktiivista efektipuuroa, mutta ihan kelpo rasia tuo on. Se että ostaisinko itselle, niin riippuu ihan siitä että mihin käyttöön tuon katsoisin tulevan? Kotisoitossa turhankin tehokas, mutta jos olisi rokkitreenejä tai pieniä klubikeikkoja niin joo-o, ehkä. Soittaisinko tuolla mieluummin kun Bluetonen fried eyellä joka tällä hetkellä markkeeraa kotivahvistimen paikkaa? Juu tuskin... Ottaisinko tuon mieluummin kulmakuppilaan punkbändin keikalle mitä Bluetonen? no ihan varmasti. Eli ei lainkaan huono vaihtoehto jos tuo laatutaso ja multikikkaremakkara kelpaa.

 

[Markqq]

Teoriasta lähtisin liikkeelle ihan perus(länsimaisen 7-säveleisen) skaalan muodostamisesta.

Kiitos, otan nämä työn alle nii pysyy roti tässä tekemisessä. Sitten kun nuo on hallussa, niin katsotaan seuraavaa kuviota

Spoileri: Green Day - American Idiot

Tässä taas uutta virheellistä veiviä!

 

[TomJones]

Nyt kun olette oppineet perustaidot kitaran rämpyttämisessä, niin on aika tehdä oma sävellys...

Asiallisia vinkkejä löytyy https://www.youtube.com/@SignalsMusicStudio kanavalta.
Toivon että sävellätte sitten astetta parempaa poppia, hyödyntäen eri moodeja hienosti, eli ei sitä samaa kuraa mitä on monilla tapana vääntää.

Toi kundi tuolta signals music studio kanavalta teki rytmikurssin Signals Rhythm Guitar Course - Signals Music Studio oon sitä itse alun verran kahlannut.
Kannattaa varmaan tutustua, pitäis onnistua ilmaiseksi (maksoin muutaman egen ite koska vaikutti ettei se ilmaisuus oikein toiminu mun taidoilla).

 

[James]

vastaavia pömpeleitä alkaa saamaan jo 150 euron luokkaan ja parilla sataa jo merkkikamppeitakin,

Kertoisitko esimerkkejä?

 

[korvaoo]

Kertoisitko esimerkkejä?

Thomann auki ja valitsemaan, tuossa kuitenkin esimerkkejä pari:

Fender Mustang LT25

Electric Guitar Combo Power: 25 W, Equipped with: 1x 8" speaker, New signal processor, 50 Factory presets, 30 User presets, Gain, Volume, Treble, Bass, Master controls, Preset Select, Buttons: Back, Save, Menu, Tap Tempo / Tuner, 20 Amp types, 25...

www.thomann.de

Marshall Code 25

Combo for Electric Guitar Power rating: 25 Watt, Equipped with 1x 10" loudspeaker, 100 Adjustable presets, 14 Preamp models, 4 Power amp models, 8 Loudspeaker models, 24 Professional effects, Up to 5 effects at the same time, Bluetooth & USB...

www.thomann.de

toki eivät ole "kuin" 25 wattisia, mutta koti ja treenioloissa enemmän tuossakin on kun tarpeeksi

Harley benttonia, mooeria ja rolandia näyttäisi saavan 150 euron kahta puolen yli 25 wattisina.

 

[BongisKhan]

Vahvareista kun on puhetta, niin voin kyllä erittäin lämpimästi suositella tätä:

Harley Benton TUBE15 Celestion

Class AB Combo for Electric Guitar 1 Channel, Class AB, Power: Switchable 15 W / 1 W, Preamp tubes: 3x ECC83 / 12AX7, Power amp tubes: 2x EL84, Equipped with: 12" Celestion Seventy speakers, Controls: Gain, Volume, Tone, Bass, Middle, Treble,...

www.thomann.de

Saundit on todella hyvät ja featuret (täysputkivahvari, efektiluuppi, tehovalinta) tuossa hintaluokassa täysin lyömättömät. Netistä löytyy paljon kehuvia arvosteluja ja äänidemoja. Tuo on ilmeisesti käytännössä sama vehje kuin pari kertaa kalliimpi Laneyn 15W putkivahvari. Täysin sama vehje myynnissä myös Monoprice - brändillä.

 

[James]

Thomann auki ja valitsemaan, tuossa kuitenkin esimerkkejä pari:

Fender Mustang LT25

Electric Guitar Combo Power: 25 W, Equipped with: 1x 8" speaker, New signal processor, 50 Factory presets, 30 User presets, Gain, Volume, Treble, Bass, Master controls, Preset Select, Buttons: Back, Save, Menu, Tap Tempo / Tuner, 20 Amp types, 25...

www.thomann.de

Marshall Code 25

Combo for Electric Guitar Power rating: 25 Watt, Equipped with 1x 10" loudspeaker, 100 Adjustable presets, 14 Preamp models, 4 Power amp models, 8 Loudspeaker models, 24 Professional effects, Up to 5 effects at the same time, Bluetooth & USB...

www.thomann.de

toki eivät ole "kuin" 25 wattisia, mutta koti ja treenioloissa enemmän tuossakin on kun tarpeeksi

Harley benttonia, mooeria ja rolandia näyttäisi saavan 150 euron kahta puolen yli 25 wattisina.

No ei nämä nyt kyllä ihan mitään Katana viiskymppisiä "vastaavia" ole, käyttö taitaa noilla rajoittua kyllä melko puhtaasti yksinsoitteluun kun Katana kuitenkin venyy tarvittaessa puoli pykälää pitemmälle...?

 

[Jazzii]

Wonderwall menee aikalailla nappiin perussointukierroilla. Sormet ei taas kestä painaa noita alimpia kieliä putkeen koko biisi verran niin on pakko soveltaa.
Edellee kaivaa toi teorian puute täs tekemisessä. Oisko antaa tälläselle metallikitaristille ja hempeälle akustikitaristille jotain osvittaa mitä kannattaisi ehdottomasti käydä eka läpi?

Suosittelen hankkimaan Tohtori Toonika kirjan teorian opiskeluun. Itselleni teoria oli pitkään jonkinlainen "kirosana" kun ei vaan aivot saanut otetta siitä, mistä ne nuotit otelaudalta löytyy kun nuotteja katsoi. Piano on loistava apuväline teorian hahmottamiseen, joten sellainen (Esim midi koskettimet) olisi hyvä hankinta kitaran kaveriksi.
E: Kolmisoinnut olisi myös hyvä hahmottaa otelaudalle varhaisessa vaiheessa.

Pari yleishyödyllistä linkkiä:
Sight readin trainer
Otelaudan nuotit

 

[BongisKhan]

Joo, iso peukku kyllä sillä että opettelee edes vähän pianoa, koska sen kautta tosi monet asiat on omasta mielestä jotenkin paljon helpompi hahmottaa. Periaatteessahan ne ihan samat sävelet eri oktaaveissa molemmilla soittimilla on kyseessä ja kitarallakin pitää otelauta osata jos haluaa enemmän teoriaan sukeltaa, mutta jotenkin vaan pianon koskettimilla asioiden hahmottaminen on ainakin itselle paljon helpompaa.

 

[Rokkijani]

Joo, iso peukku kyllä sillä että opettelee edes vähän pianoa, koska sen kautta tosi monet asiat on omasta mielestä jotenkin paljon helpompi hahmottaa. Periaatteessahan ne ihan samat sävelet eri oktaaveissa molemmilla soittimilla on kyseessä ja kitarallakin pitää otelauta osata jos haluaa enemmän teoriaan sukeltaa, mutta jotenkin vaan pianon koskettimilla asioiden hahmottaminen on ainakin itselle paljon helpompaa.

Tätä kaveri joskus kuvasi niin että pianossa nuotit on selkeästi aseteltu ja kitaraan ne on lapiolla sinne viskattu.

Itsekin pianolla/midikiipparilla teoriaa hahmottelen enemmänkin.

 

[pappatech]

Tiedä onko piano vähän niin kuin poikkeuskin.. Jos miettii vaikka useampia puhaltimiakin, niin kyllä se vaan pitää tuntea soittimensa. Ite soittanu pianon (lähinnä siis pienen tapailun) lisäksi vuosikaudet hanuria ja ei ne sävelet siinäkään pelissä mitenkään maailman intuitiivisemmin välttämättä ole, mutta kun asteikot on hakattu selkärankaan, niin kyllähän ne sävelet sen jälkeen löytyy.

Pikahavainto Neuralin plugareista: toi Fortinin Cali vaatii paljon enemmän ite säätämistä. Suurin osa preseteistä ihan käyttökelvottomia sellaisenaan. Gojiralla eka presetti, ja sen ku antaa mennä vaan.

 

[Jazzii]

Tätä kaveri joskus kuvasi niin että pianossa nuotit on selkeästi aseteltu ja kitaraan ne on lapiolla sinne viskattu.

Itsekin pianolla/midikiipparilla teoriaa hahmottelen enemmänkin.

Niinpä, voi helposti hämmentyä kun sama ääni löytyy useasta eripaikkaa. Keski C (C4) hahmottaminen otelaudalle tuo heti jo vähän tolkkua hommaan. Erilaisia muisti jippoja kun keräilee, niin helpottuu homma huomattavasti. Esimerkiksi rinnakkais mollin/duurin löytämiseen: E-molli soitettuna avoimessa asemassa ja siitä liikutaan "ylös"päin kolmenauhaa, jolloin päädytään G-duuriin (3 väli ala E kielellä), tämä jippo toimii jokaisella kielellä.

 

[Stephen Elop]

No nyt lähtee... Pitkästä aikaa päätin kuvata videota ja samalla tutustuin jäleen myös metronomiin...Olipas se hankalaa pitkän tauon jälkeen. Ja nyt täytyy kyllä suositella jokaista harjoittelemaan sen kanssa. Nimittäin se että kuuntelee samaan aikaan jotain ulkopuolista ja soittaa itse sen mukana on kanssa oma taitonsa, ja sen näemmä olen onnistunut hukkaamaan.

Onneksi kamera ei ottanut ääniä kovin hyvin mukaan...metronomi on videossa kuitenkin mukana. Ja video on ihan sitä itteään ja koitan olla naamaani näyttämättä. Saa kommentoida tänne jos väkisin tuntee tarvetta kommentointiin Tästä kurasta saa irti lähintä otelautakäden sormien liikettä ja kitaran hienoa ulkonäköä vähän tummemmassa valossa. Ja samantasosta kuraa tulee myös lisää, nyt kun kerran on alotettu. Tosin seuraava video on sitten jo pätkästy, kunhan hyvä ilmainen videon trimmaus softa löytyy. VLC playerillä onnistu pätkäsy, mutta video ei ollut juutuubille kelvollinen. Tässä sitten katsojille kelvoton versio

 

[Jazzii]

Tiedä onko piano vähän niin kuin poikkeuskin.. Jos miettii vaikka useampia puhaltimiakin, niin kyllä se vaan pitää tuntea soittimensa. Ite soittanu pianon (lähinnä siis pienen tapailun) lisäksi vuosikaudet hanuria ja ei ne sävelet siinäkään pelissä mitenkään maailman intuitiivisemmin välttämättä ole, mutta kun asteikot on hakattu selkärankaan, niin kyllähän ne sävelet sen jälkeen löytyy.

Pikahavainto Neuralin plugareista: toi Fortinin Cali vaatii paljon enemmän ite säätämistä. Suurin osa preseteistä ihan käyttökelvottomia sellaisenaan. Gojiralla eka presetti, ja sen ku antaa mennä vaan.

Komppaan kyllä sitä, että oman soittimen tunteminen on se juttu loppupeleissä. Mutta teorian hahmottamiseen sanoisin, että piano on melkein "standardi", koska kaikki äänet on kromaattisesti silmien edessä ja siellä ei ole muuttujia, toisin kuin kitarassa esimerkiksi B kieli perusvireessä.

 

[Markqq]

Suosittelen hankkimaan Tohtori Toonika kirjan teorian opiskeluun. Itselleni teoria oli pitkään jonkinlainen "kirosana" kun ei vaan aivot saanut otetta siitä, mistä ne nuotit otelaudalta löytyy kun nuotteja katsoi. Piano on loistava apuväline teorian hahmottamiseen, joten sellainen (Esim midi koskettimet) olisi hyvä hankinta kitaran kaveriksi.
E: Kolmisoinnut olisi myös hyvä hahmottaa otelaudalle varhaisessa vaiheessa.

Pari yleishyödyllistä linkkiä:
Sight readin trainer
Otelaudan nuotit

Tälläne löyty nopealla googlella: Major Scale Patterns, Positions and Theory

Mut joo katsonpas nuo sun linkit läpi

 

[pappatech]

Komppaan kyllä sitä, että oman soittimen tunteminen on se juttu loppupeleissä. Mutta teorian hahmottamiseen sanoisin, että piano on melkein "standardi", koska kaikki äänet on kromaattisesti silmien edessä ja siellä ei ole muuttujia, toisin kuin kitarassa esimerkiksi B kieli perusvireessä.

Menee vähän jo semantiikaksi, mutta tuo hahmottaminen on varmaan siitä kiinni, kuka on hahmottamassa Jos ite ajattelen vaikka nyt kolmisointuja, niin kyllä minä ne nykyisellään ekana kitaran otelaudalla näen kuin pianon koskettimilla. Kakkosena tulee varmaan standardi nuottikirjoituksella.

Ja teorian opiskelussahan on vähän niin pointtinakin opetella samalla se musiikin standardinotaatio eli nuottikirjoitus, millä teoriaa käydään läpi ja mikä siirtyy sit mihin vaan soittimeen, mutta joo, en minä siitä ole eri mieltä, etteikö pianon koskettimilla ole hemmetin intuitiviinen hahmottaa esim. asteikoita.

 

[Jazzii]

Tälläne löyty nopealla googlella: Major Scale Patterns, Positions and Theory

Mut joo katsonpas nuo sun linkit läpi

Joo, googlesta löytää kyllä kaiken tarpeellisen ja vähän "liikaakin". Kitara on myös todella visuaalinen soitin siinä mielessä, että scaalojen jne muistamiseen riittää useimmiten sen muodon opettelu, joka ei välttämättä muutu vaikka sävellaji olisikin eri.

 

[Rokkijani]

Tiedä onko piano vähän niin kuin poikkeuskin.. Jos miettii vaikka useampia puhaltimiakin, niin kyllä se vaan pitää tuntea soittimensa. Ite soittanu pianon (lähinnä siis pienen tapailun) lisäksi vuosikaudet hanuria ja ei ne sävelet siinäkään pelissä mitenkään maailman intuitiivisemmin välttämättä ole, mutta kun asteikot on hakattu selkärankaan, niin kyllähän ne sävelet sen jälkeen löytyy.

Pikahavainto Neuralin plugareista: toi Fortinin Cali vaatii paljon enemmän ite säätämistä. Suurin osa preseteistä ihan käyttökelvottomia sellaisenaan. Gojiralla eka presetti, ja sen ku antaa mennä vaan.

Nämä varmasti riippuu tosiaan henkilöstä. Paul Davids taisi jossain myös suositella pianon rinnalle ottamista teorian kanssa. Toimii minulla niin.

Cali vs Gojira samaa mieltä kyllä! Gojiralla lähti heti omaa riffiä tulemaan, kun vaan presettiä laitto.

 

[pappatech]

Cali vs Gojira samaa mieltä kyllä! Gojiralla lähti heti omaa riffiä tulemaan, kun vaan presettiä laitto.

Joo, mää oon itekin hakannu tässä jotain aivotonta metallirunttausta vaan tällä yhdellä ja samalla presetillä, kun toimii sen verran hyvin.

Calissa oli niitä hemmetin vipusia niin paljon, että pitää ottaa ihan aika ja opetella se vahvari. Siitä ei tosiaan irronnu kuin semmosta piereskelyä, kun testailin. Joku leadisoundi oli ihan toimiva suht suoraan ja pari puhdasta.

 

[Randomizer]

Komppaan kyllä sitä, että oman soittimen tunteminen on se juttu loppupeleissä. Mutta teorian hahmottamiseen sanoisin, että piano on melkein "standardi", koska kaikki äänet on kromaattisesti silmien edessä ja siellä ei ole muuttujia, toisin kuin kitarassa esimerkiksi B kieli perusvireessä.

Kannattaa joskus kokeilla kitaraa avoimessa vireessä. Eli esimerkiksi kaikki avoimena soitettuna tulee E-duuri/E-molli (Devin Townsend käyttää mm. Major 7 avointa virettä). Joskus kokeillut noita, aika veikeitä juttuja saa noilla aikaan. Tosin sun lihasmuisti pitää sitten heittää romukoppaan skaalojen osalta.

 

[Jazzii]

Kannattaa joskus kokeilla kitaraa avoimessa vireessä. Eli esimerkiksi kaikki avoimena soitettuna tulee E-duuri/E-molli (Devin Townsend käyttää mm. Major 7 avointa virettä). Joskus kokeillut noita, aika veikeitä juttuja saa noilla aikaan. Tosin sun lihasmuisti pitää sitten heittää romukoppaan skaalojen osalta.

Avoimet vireet on kyllä mukavia, varsinkin akustisella oon tykkäillyt. DADGAD on kans veikee jos haluu testailla

 

[pappatech]

Testailin jonkun verran noita eri vireitä kovimpaan akkariaikaani. Tyyliin siis vaikka nyt joku John Mayerin In Your Atmosphere meni jostain avoimesta sus-vireestä ja Andy McKeen Flower taas jostain ihan omastaan jne. DADGAD:ia kanssa, sehän on suht yleinen vire akkarimaailmassa, mut ei kyllä jaksa tota eri vireiden kanssa veivuuta. Riittää itelle opettelemista ihan riittämiin kuudessa kielessä ja standardivireessä

D-drop on jääny, se mahdollistaa akkarillakin tiettyjä hienoja juttuja.

 

[Markqq]

En osaa tohon jälkimmäiseen oikein kommentoida tähän hätään, mutta tähän, niin koita vaan jatkaa noiden otteiden soittamista, kun sormet yhtään kestää. Toi vaihe menee kyllä ohi.

Tuo biisi kuulostaa valitettavan väärältä, jos ne alimmat kielet ei oo kiinni. Ne antaa niin oman sävynsä biisin sointuihin.

Kyllähä tuo alkaa menee jo ihan oikein soitettunakin. Viiltohaava meininki vaa sormissa nii pakko pitää taukoa, mut hyvältä toi kuulostaa full speedil

 

[lelfonso]

Noista Katanoista kun useampikin maininnut, niin nakkaan vähän omia mielipiteitä ko. rasiasta kun sellaisella 50W mk2:lla olen nyt satunnaisesti soitellut lähinnä treenioloissa:
2. käyttöliittymä on idioottimaisesta pari pykälää vielä pahempaan suuntaan, käynnistäessä oletuksena tuossa on jotain schaissea päällä riippumatta namiskoista. Hämää enempi kuin vähän, kun delay pomppii ja kaiut kaikuu vaikka namiskat on nollissa. Sitä pystyy jollain tasolla ohjelmoimaan että mimmosen soundin se oletuksena antaa, mutta tuo ei kai toimi ihan juuri niin kun soittajapoika haluaa. Ainakaan kyseisessä yksilössä tuo ei tuntuisi pysyvän muistissa niin ettei olisi oletuksena joku vingutin päällä.

Mulla tuo ainaki käynnistyy aina siihen "panel" tilaan eli soundina on tasan se mihin potikat osottaa.

 

[Jazzii]

YouTubesta Porvoonseudun musiikkiopiston kanavalta löytyy hienoja vetoja, tässä mainio pätkä jossa konsertoi Jarmo Nikku & Heinä Nieminen :

 

[Ad_Astra]

Niinpä, voi helposti hämmentyä kun sama ääni löytyy useasta eripaikkaa.

Sama sävel, eri ääni.

 

[Jazzii]

Sama sävel, eri ääni.

Totta. Kiitos korjauksesta.

 

[lmu2002]

Sama sävel, eri ääni.

Nyt ollaan ytimessä. Pitääkö sävel sisällään sävelkorkeuden? Jos pitää, mikä on puolestaan pelkkä sävelkorkeus?

 

[Jazzii]

Nyt ollaan ytimessä. Pitääkö sävel sisällään sävelkorkeuden? Jos pitää, mikä on puolestaan pelkkä sävelkorkeus?

Juuri siellä missä pitääkin. Uskon että Astra tarkoitti sävelen olevan sama (tässä tapauksessa keski C4), jonka voi soittaa eri asemasta kitaran otelaudalta, mutta ääni on luonteeltaan erilainen.

 

[Ad_Astra]

Nyt ollaan ytimessä. Pitääkö sävel sisällään sävelkorkeuden? Jos pitää, mikä on puolestaan pelkkä sävelkorkeus?

Uskon että ymmärrät mitä tarkoitin. Sama sävel mutta eri sointi, äänensävy, riippuen mistä kohti kaulaa soittaa.

 

[lmu2002]

Uskon että ymmärrät mitä tarkoitin. Sama sävel mutta eri sointi, äänensävy, riippuen mistä kohti kaulaa soittaa.

Totta kai. Halusin vain pohtia tuota sävel sanan sisältöä. Onpa tässä laulussa hieno sävel, Pekalla ei ole yhtään sävelkorvaa, riitasävel jne. Eli aika huolettomasti sitä käytetään ollakseen musiikin perustermistöä.
Onko sävel jokin kiinteä taajuus? Jos tuotetaan ääntä 440hz ja 880hz taajuuksilla yhtä kovaa, mikä sävel se on? Aahan se mutta mikä aa? Ja miksi aa voi olla sävel mutta 330hz ei?

Itse miellän sävelen aina ääneksi suhteessa sovittuun asteikkoon sekä varsinkin suhteessa muihin säveliin, myös ajallisesti. Yksittäinen ääni, vaikka kiven heittäminen veteen, ei ole sävel vaikka siinä voi perustaajuus ollakin. Se tarvii sen kontekstin jotta se voi olla sävel eikä vain ääni.

Tulin joskus ajatelleeksi asiaa joten pakkohan se on tuputtaa muillekin

 

[pappatech]

Onko sävel jokin kiinteä taajuus?

Ja miksi aa voi olla sävel mutta 330hz ei?

Tuohon ekaan, niin sanoisin melkein että ei. Sävelkorkeus on kiinteä taajuus, mutta aina kun soitellaan jollain instrumentilla, niin kunkin sävelen / nuotin sointi koostuu perustaajuudesta ja sen harmonisista kerrannaisista. Ja nuo kerrannaiset on se, joka antaa kullekin nuotille (ja soitettavalle instrumentille) sen ominaisen soundin. Alla varsin hyvä video aiheesta.



Tuo jälkimmäinen lienee lähinnä sopimuskysymys. A:han voi olla myös 430hz. Noita on muutamia metallilevyjäkin tuolla virityksellä ja kuulostaa aina ihanalta lähteä soittaan päälle, kun oma kitara perus A=440hz vireessä.

 

[BongisKhan]

Tuohon ekaan, niin sanoisin melkein että ei. Sävelkorkeus on kiinteä taajuus, mutta aina kun soitellaan jollain instrumentilla, niin kunkin sävelen / nuotin sointi koostuu perustaajuudesta ja sen harmonisista kerrannaisista. Ja nuo kerrannaiset on se, joka antaa kullekin nuotille (ja soitettavalle instrumentille) sen ominaisen soundin. Alla varsin hyvä video aiheesta.



Tuo jälkimmäinen lienee lähinnä sopimuskysymys. A:han voi olla myös 430hz. Noita on muutamia metallilevyjäkin tuolla virityksellä ja kuulostaa aina ihanalta lähteä soittaan päälle, kun oma kitara perus A=440hz vireessä.

Joo, ton 432 hz "ylivertaisuuden" ympärille on rakentunut suoranainen kultti. Adam Neelyllä loistava video siitä, miksi tämän kultin väitteet 432 hertsin ylivertaisuudesta on puhdasta hevonkakkaa.

 

[korvaoo]

No ei nämä nyt kyllä ihan mitään Katana viiskymppisiä "vastaavia" ole, käyttö taitaa noilla rajoittua kyllä melko puhtaasti yksinsoitteluun kun Katana kuitenkin venyy tarvittaessa puoli pykälää pitemmälle...?

25 ja 50 vattisen ero lienee lähinnä nimellinen jos ovat oikeita, eikä mainosvatteja. Kyllä noilla 25W pömpeleillä soittaa treeneissä ja pienillä keikoillakin ihan siinä mitä 50 vattisillakin. Parin mahdollisen desipelin lisäksi ero taitaa olla siinä että 25W comboa ei tarvi luukuttaa ihan niin kovaa että saa bottnet mukaan soitantaan ja jopa pienillä keikoilla mielekkäämpiä, kun lavamelu pysyy hanskoissa ja useimmiten vähän hillitymmän kokoisia.

 

[Disfear]

En itse noista taajuuksista niin tiedä, kun en ole ikinä kokenut tarpeelliseksi opetella niitä soittamista varten, mutta jäi vaivaamaan, kun ylempänä puhuttiin riitasävelestä. Olen itse tainnut kuulla vain riitasoinnuista, joita tuleekin käytettyä suhteellisen usein, mutta onko riitasävel ihan oikea käsite?

 

[pappatech]

Olen itse tainnut kuulla vain riitasoinnuista, joita tuleekin käytettyä suhteellisen usein, mutta onko riitasävel ihan oikea käsite?

Kai se on.. vaatii vaan tosiaan jonkun melodisen kontekstin, jossa joku sävel on "riitasävel". Itekseenhän sävel ei riitele itsensä kanssa

 

[Disfear]

Kai se on.. vaatii vaan tosiaan jonkun melodisen kontekstin, jossa joku sävel on "riitasävel". Itekseenhän sävel ei riitele itsensä kanssa

Niin no joo jäin miettimään itsekin, että tavallaan asia on varmaan aika itsestäänselvyys. Sävel voi olla riitasävel suhteessa toiseen säveleen, muttei itse. Piti vaan varmistaa, kun omalla teoriatietämyksellä en ihmettelisi, jos on jotain ihan perusjuttuja jäänyt oppimatta.

Teorian sijaan itse olen aina ollut tosi kiinnostunut kuuntelemaan, kun kitaristit puhuu keskenään soittamisesta. Siinä tulee samalla aika inspiroitunut olo ja toisaalta onnistuu huijata itseään, että olisi oppinut paljonkin.



Tässä on omasta mielestäni kaksi kiinnostavaa kitaristia, jotka tunnin verran länkyttävät menemään melodiasta, harmoniasta, musalajeista ja tekniikasta.

 

[Randomizer]

Riitasävel kai tarkoittaa sitä että joku nuotti ei siinä kontekstissa osu siihen moodiin/skaalaan missä biisi menee. Melko abstrakti käsitehän tuo mielestäni on, vaikka korvat kyllä heti nappaa sen riitasävelen. Monestihan noita käytetään tehokeinoina, varsinkin progessa, jaskassa ja sen semmoisessa. Usein riitasoinnuiksi mielletään myös jostain syystä dim soinnut vaikka ne sinänsä ei mitään riitasäveliä sisällä, niissä on vaan se flat 5 joka kuullostaa ahdistavalta.

 

[korvaoo]

Riitasävel kai tarkoittaa sitä että joku nuotti ei siinä kontekstissa osu siihen moodiin/skaalaan missä biisi menee. Melko abstrakti käsitehän tuo mielestäni on, vaikka korvat kyllä heti nappaa sen riitasävelen. Monestihan noita käytetään tehokeinoina, varsinkin progessa, jaskassa ja sen semmoisessa. Usein riitasoinnuiksi mielletään myös jostain syystä dim soinnut vaikka ne sinänsä ei mitään riitasäveliä sisällä, niissä on vaan se flat 5 joka kuullostaa ahdistavalta.

varsinaisessa dimisoinnussa kuitenkin on 2+2 ylinousevaa kvarttia (tritonus), keskiajalla kirkon lailla kielletty intervalli. puolidimi vai mikä ihme tuo alennettu vitonen on, sisältää sitten sen alennetun vitosen eli jälleen tritonuksen eli khyyllä siitäkin se riitasävel löytyy

 

[Randomizer]

varsinaisessa dimisoinnussa kuitenkin on 2+2 ylinousevaa kvarttia (tritonus), keskiajalla kirkon lailla kielletty intervalli. puolidimi vai mikä ihme tuo alennettu vitonen on, sisältää sitten sen alennetun vitosen eli jälleen tritonuksen eli khyyllä siitäkin se riitasävel löytyy

Juu vaan varsinainen dimsointuhan kuuluu sinänsä omaan skaalaan, ei siis ole osa klassista länsimaista duuriasteikkoa. Mut joo harva biisi on sävelletty dimsointukulussa muutenkaan, niitä vaan lainaillaan joskus. Monestihan nuo riitasäveliltä kuullostavat jutut ovat vaan ns. "lainassa" toisesta skaalasta, kuten muusikkoteoreetikot asian ilmaisevat. Varsinkin Jazzissa skaalat ja sävellajit voivat pomppia villisti yhdenkin osion aikana ja harjaantumaton korva rekisteröi ne riitasävelinä/sointuina. TJEU John Coltrane Giant Steps joka vetää kvinttiympyrää villisti sinne tänne.