Kissat, nuo universumin hallitsijat ja ihanat karvapallerot

Koirien kanssa paini on mukavaa ja pysyy lauman järjestys selkeänä. Molemmat tykkää.

Kissan kanssa jos joutuu painiin suostuu peliin sen ehdoilla ja kissi voittaa isännän juostessa ensiapukaapille jättäen kunnon verivanan jälkeensä, worst case silmä auki. Sitä luulee pitävänsä kunnolla kiinni mutta jos irti pääsee voi olla tukassa ruovittamassa sekunnin murto-osassa.

(jep, paikalla pitäminen lääkärissä on eri asia ja kunnon välineet siihen)
 
Jos olet etsimässä Ale-kirjoista kissa-aiheista luettavaa (joo, jotkut meistä lukevat vielä wanhanaikaisia painettuja kirjoja), niin oma suositus olisi John Bradshaw: Kissan mieli.

Erittäin mielenkiintoinen kirja. Kirjoittaja on 30 vuotta tutkinut kissoja ja niiden käyttäytymistä. Kirja pölläyttää jotain vanhoja luuloja kissoista, ainakin itse huomasin että olen ajatellut joistain asioista väärin, kun sain lukea loogisen kumoavan selityksen. Sain muutamia arvokkaita vinkkejä kirjasta. Luulin että tiedän suurinpiirtein kaiken kissojen hoidosta, onhan minulla kissoja ollut kymmeniä vuosia. :)

Kirja on siis tietokirja, ei kauniita kissojen kuvia sisältävä joutava kirja, jossa täysin joutavia tietoja tyyliin että "kissalla on turkki" (pääsääntöisesti).

Itse ainakin yllätyin. Ostin vain hetken mielijohteesta kun sattui edullisemmin saamaan, ja tuli nyt kirjan melkein kokonaan luettua, mieleeni jakaa tieto tämmöisen olemassa olosta, jotain sattuu kirjoittamaan.
CM170118-111302001-70pros.png
 
Mä tilasin Preecolta tämmöisen kiipeily-/raapimispuun tolle 4,5kg karvahanurille. Korkeutta pari metriä. Katsotaan nyt millainen paske on.

kissan-raapimispuu-200-cm-harmaa.jpg
 
No kyllä tässä kelpaisi se aurinko palvelijoillekin.:dead: On ollut kyllä aurinkoisia päiviä Helsingissä todella vähän. Alkaa pikkuhiljaa nousemaan patti otsaan. Mutta kai huomenna täälläkin tuo outo valoilmiö on nähtävissä.

CM160213-134745002b.png
 
Minulta löytyy kaksi kissaa ja olen niille aiemmin rakentanut kahteen päällekkäin olevaan ikean kaappiin vessat. Tuo toimii muuten ihan ok, mutta olen semisti laiska noiden putsaamisen kanssa ja normisti teen sen joka toinen päivä. Toinen kissoistani on todella tarkka kippojen siisteyden suhteen ja välillä siitä johtuen ei halua käydä kipossa pissalla vaan valitsee mieluummin maton. Olen pitkään haaveillut jostain automaattisesti toimivasta kiposta ja nyt sitten pissoja siivoillessa päätin toimia. Tilasin tämmöinen: Litter-Robot™ III Open Air | Self-Cleaning Cat Litter Box

Onko jollain kokemuksia tästä tai vastaavasta? Suolainen 600€ hintalappu, mutta ajattelin, että olisi pidemmällä aikavälillä sen arvoista ja pääsisi ehkä jossain vaiheessa tuosta nykyisestä kippokompleksista eroon.

Tässä vielä video laitteesta:
 
Melko hc vekotin. Luulis käyttävän hiekkaa melkosesti?
 
Meidän kissat pelkäis kuollakseen tuollaista.
Riittävän monta riittävän tilavaa vessaa ja laadukas hiekka niin ei tarvitse ihan päivittäin putsata.
 
Melko hc vekotin. Luulis käyttävän hiekkaa melkosesti?

Ei tuon ymmärtääkseni pitäisi juurikaan enempää vaatia kuin normaalikaan. Ehkä jopa vähemmän koska tulee kippoja putsattua vähän isommalla kädellä ja siinä menee puhdasta hiekkaa hukkaan suht paljon. Jännä kyllä nähdä mitä nuo kissat tuumaa tuosta. Nykyisessä järjestelmässä on kyllä se hyvä puoli, että hiekkaa ei kulkeudu paljoa kämppään kun ne jää aika tehokkaasti kaappiin sisään. Ehkä pitää hommata robotti-imuri hoitamaan sitä hommaa :D
 
Meidän kissat pelkäis kuollakseen tuollaista.
Riittävän monta riittävän tilavaa vessaa ja laadukas hiekka niin ei tarvitse ihan päivittäin putsata.

Niin kuin kirjoitinkin, niin minulla on kaksi kissaa ja niillä ihan ok kokoiset 2x47l kipot. Joka toinen päivä ei riitä aina toiselle kissoistani ja enempää en kyllä haluaisi kun ei löydy sopivaa paikkaa.
 
Ihmisillä on vissiin erilaiset käsitykset vaivasta. Minusta olisi vaivalloisempaa siivota hiekkis harvoin (kerran päivässä on aika harvoin), kun sinne on ehtinyt kerääntyä tavaraa vaikka kuinka. Mieluummin siivoan useammin ja kertasiivous on pikkuhomma.
 
Ei tuon ymmärtääkseni pitäisi juurikaan enempää vaatia kuin normaalikaan. Ehkä jopa vähemmän koska tulee kippoja putsattua vähän isommalla kädellä ja siinä menee puhdasta hiekkaa hukkaan suht paljon. Jännä kyllä nähdä mitä nuo kissat tuumaa tuosta. Nykyisessä järjestelmässä on kyllä se hyvä puoli, että hiekkaa ei kulkeudu paljoa kämppään kun ne jää aika tehokkaasti kaappiin sisään. Ehkä pitää hommata robotti-imuri hoitamaan sitä hommaa :D

Jos meinaat hommata, niin jaa kokemukset! Alkoi itseäkin kiinnostaa, kun tuo vessojen tonkiminen ei varsinaisesti ole lempipuuhaa. Oma katti on vielä niin "prinsessa", että menee vessaan vaan puoliksi sisälle ja kirmaa karkuun heti kun hommat on hoidettu.
 
Jos meinaat hommata, niin jaa kokemukset! Alkoi itseäkin kiinnostaa, kun tuo vessojen tonkiminen ei varsinaisesti ole lempipuuhaa. Oma katti on vielä niin "prinsessa", että menee vessaan vaan puoliksi sisälle ja kirmaa karkuun heti kun hommat on hoidettu.

Joo tilasin tuon eilen Ranskasta Ebayn kautta. Varmaan menee viikon verran että posti kiikuttaa ovelle. Laitan sitten infoa!
 
Sait sen 3 framiin kiinni. Ennätys ja yllätit housut kintuissa. Pissii sun muroihin kostoksi...
 
Ihmisillä on vissiin erilaiset käsitykset vaivasta. Minusta olisi vaivalloisempaa siivota hiekkis harvoin (kerran päivässä on aika harvoin), kun sinne on ehtinyt kerääntyä tavaraa vaikka kuinka. Mieluummin siivoan useammin ja kertasiivous on pikkuhomma.
Riippuu varmaan myös kissestä paljon, meillä kun on pelletit piisaa että kakat poimii "asap" (ainakin ny samana päivänä, mieluummin toki samoin tein jos kotosalla on silloin), pissan suhteen neiti ei ole nirso ja siellä voi hyvinkin olla liki neljäsosa laatikkoa jo ihan purua ennen kuin käy lapiolla ottamassa suurimman osan pois. Suurin piirtein 3-4 kertaa suurimmat purut pois vain pienellä korvauspellettimäärällä ja sitten vaihtaa kaikki seuraavalla kerralla.
 
Monikissataloudessa tulee useampi kissaloota siivottua aamuin & illoin. Hemmetin iso metallinen kissahiekkalapio ja riuskat otteet niin lähtee paskat & kuset yleensä nohevasti paitsi jos jollain sattuu olemaan vähän löysä päivä.
Kakkapusseina noita Pirkan tjsp 3 litran pakastepusseja jotka on 75 kappaleen paketissa ja maksaa pyöreesti euron per paketti. Pari muovista isoa lapiota olen saanut varresta poikki, metallinen kestänyt nyt viitisen vuotta. Varmuuden vuoksi aikanaan ostin niitä 2 kappaletta, joten toisen käyttöönotto odottaa tulevaisuutta.

Käytössä siis tämmöinen reilun kokoinen lapio (kahva poikeaa kuvan kahvasta).

391357717696_1.jpg


Terkuin talouden Kakkamestari.

Ja tässä osa paskalootien käyttäjistä alhaalta ylös Kaapo, Eepo, Elmo. Sunnuntaina tekivät sitä mitä tekevät joka päivä :D


KaapoEepoElmo.jpg
 
Elmon naama on aika suippo. Mikä sitä vaivaa
 
Elmon naama on aika suippo. Mikä sitä vaivaa
Meninköhän ansaan...
Noh vastataan kuitenkin: Oricat.fi | Itämainen pitkäkarva

Oricat sanoi:
Itämainen pitkäkarva on hoikka ja elegantti, mutta myös lihaksikas. Jalat ovat sirot ja korkeat käpälät tiivit ja pienet. Häntä on pitkä ja hännässä on pitkä silkkinen karva.

Pää on kiilamainen, profiililinja on suora. Korvat ovat suuret ja avoimet jatkaen pään profiilinjoja kolmiomaista linjaa.Silmät ovat vihreät, mantelin muotoiset sekä vinosti sijoittuneet.

Tässä toinen samaisen rodun edustaja: Mokoma

P1018246.JPG
 
En oo nähny tommosta naamaa kissalla ennen. Muistuttaa koiran nokkaa
 
En oo nähny tommosta naamaa kissalla ennen. Muistuttaa koiran nokkaa
Kannattaa käydä joskus kissanäyttelyssä!

Itse kävin ensimmäisen kerran muistaaksen 1990 tienoilla. En juuri muita tiennyt kotikissan (maatiainen) lisäksi kuin siamilaisen ja persialaisen. Riitti siinä ihmeteltävää näyttelyssä. Sitten saavuin kissan kohdalle, jonka kaltaista kauneutta en ollut koskaan nähnyt. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Olin ihan ihmeissäni, että mikä tämä kaunissa kissa on. Jämähdin tämän rodun häkkien ääreen pitkäksi aikaa, laukaten edes takaisin ihmettelemässä. Kyseessä oli abessinialainen. Ensimmäiseksi näkemäni aby sattui vielä olemaan varmaan sen ajan Suomen menestynein aby (voitti ties mitä mennen tulleen näyttelyissä pitkin maailmaa), muistaakseni nimi meni näin, Mi-Amor Dona Di-Anna. Nimi jäi mieleen koska näitä abessinialaisia käytiin katsomassa useammassakin näyttelyssä. Rakastuin nimenomaan riistanväriseen abessinialaiseen, joka onkin abyn alkuperäinen väri. Kuvat harvoin antavat kunnon kuvaa, koska abyn hieno ns. ticking turkki pitää itse nähdä (varsinkin riistanvärisen).

Harmittavasti puhutaan noinkin kaukaisesta ajasta, joten ko. pienestä söpöliinistä ei löytyne netistä kuvia, josta selviäisi sen aikaisten abyjen ulkonäkö (mielestäni muuttunut hieman, mitä muutama vuosi sitten kävin näyttelyssä pitkästä aikaa, samoin amerikkalaiset ovat myös erilaisia).

Tästä em. kohtaamisesta meni kai vuoden verran kun meillä (sen aikaisen tyttöystävän kanssa) oli ensimmäinen aby. Sitten hankittiin ensimmäinen somalikissa (ikään kuin puolipitkäkarvainen aby). Ja tyttis kiinnostui näyttelyssä juoksemisessa (minä en), joten hän juoksi näiden kanssa ulkomaita myöten näyttelyissä. Myöhemmin tuli silloin todella harvinainen sininen somalikissa ja rumba jatkui.
Tässä ensimmäinen abyni. Oli maailman viisain, rakkain, kaunein kissa. Olin hänen luottoihminen ja voi sitä molemminpuolista välittämistä. Kuva otettu 1990-luvulla. Joten tästä(kin) rakkaasta on jo aika mennyt ohi. Muistot, hienot sellaiset, jäivät. Ikävä on silti.
rol02.png

Nykyään olen täysin omistautunut löytökissoihin. Ymmärrän rotukissat, mutta oma sydän on nykyään kodittomien ja kaltoinkohdeltujen kissojen puolella. Jos olisin Bill Gates, laittaisin lähes kaikki kissojen arvostuksen kohottamiseen ja kodittomien kissojen avuksi. Ja tietenkin muutenkin eläinten hyväksi. Eläimet kun sattuvat olemaan lähellä sydäntä, minkä arvannee esim. sigustanikin. Molemmat nykyiset rakkaat kissat ovat löytökisso. Jotain olen heistä jo aikaisemmin kertonutkin, ainakin tässä ja tässä. Osin varmaan päällekkäisiä juttuja, ovathan kyseessä rakkaat perheenjäsenet. Maailman parhaat kissat. :)

Mutta pointti tosiaan on, että jos kissat kiinnostaa, ja ilmeisesti näin on koska täällä kommentoit, niin näyttelyssä näet mitä kaikkia rotuja on. Ja onpa siellä kotikissa-luokkakin, jossa ns. roduttomat kissat kisaavat. Ja vinkiksi, ei kannata arvostella ääneen, jos et jonkun kissan ulkonäöstö pidä; Kuten yleensäkin, ulkonäkö on subjektiivista eikä ole hyvän tavan mukaista arvostella yleensäkään ulkonäköjä, ei ihmisten eikä heidän rakkaiden eläinten ;)
 
Jos joskus rotukissan hommaa niin sit semmonen joku norjan jätti kissa kiinnostaa. En nyt mitään virallista nimeä muista mutta ne on hienoja
 
; Kuten yleensäkin, ulkonäkö on subjektiivista eikä ole hyvän tavan mukaista arvostella yleensäkään ulkonäköjä, ei ihmisten eikä heidän rakkaiden eläinten ;)

En minä sitä haukkunut, kysyin vain mikä siinä on vikana :)
 
Ehdottomasti kannattaa vähän laajentaa kissatietämystään ainakin jos itsellä kissoja on. Hyvät kissakirjat usein sivuavat myös kissarotuja.

Itse olen myös vannoutunut maatiaisten ja löytökissojen suojelija. Omasta huushollista löytyy kolme maatiaista jotka ovat kaikki omalla tavallaan resque-tapauksia. Mahtavia persoonia ja minusta maailman kauneimmat kissat. Toivottavasti kissat kuuluvat elämääni niin kauan kuin minussa henki pihisee ja kun näistä nykyisistä perheenjäsenistä aika jättää niin tulevatkin kissat tulevat olemaan pelastettuja maatiaisia.
 
Jos joskus rotukissan hommaa niin sit semmonen joku norjan jätti kissa kiinnostaa. En nyt mitään virallista nimeä muista mutta ne on hienoja
Tarkoittanet norjalaista metsäkissaa. Siitä vielä hiukan isompi rotu on maine coon. Ovat hyvin samanoloisia, minä en maallikkona meinaa niitä aina toisistaan erottaa. Isoin livenä näyttelyssä näkemäni maine coon oli 12-kiloinen, oli kyllä vaikuttava ilmestys. Toisaalta, suurin hoidossani ollut maatiainen oli 11-kiloinen, eikä ollut lihava. Löytökissa jostain jättigeeniä kantavasta puolivillistä populaatiosta. Ihmiset luulivat sitä maine cooniksi, koska se oli vieläpä pitkäkarvainenkin.
 
En minä sitä haukkunut, kysyin vain mikä siinä on vikana :)
En tarkoittanut kommentiasi täällä, vaan ihan yleisesti jos siellä näyttelyssä joku alkaisi taivastelemaan. Minulla on näet yksi ystävä, joka nuoruudessa meni möläyttelemään persialaisista pahasti. :facepalm:

Jos joskus rotukissan hommaa niin sit semmonen joku norjan jätti kissa kiinnostaa. En nyt mitään virallista nimeä muista mutta ne on hienoja
Norjalaiset metsäkissat ja Maine Coonit ovatkin komeita kavereita, varsinkin urokset. Suurimmillaan sylintäydeltä kissaa. :)
 
Viimeksi muokattu:
Siitä vielä hiukan isompi rotu on maine coon.

Maine Coon *Dumbo* ja hänestä pari kuvaa:

Dumbon%20hymy.JPG
P1018252.JPG


Ylempi kuva otettu 7 vuotta sitten, alempi vajaa vuosi sitten. Painoa noin 9 kiloa, läskiä 0. Ikää 9 vuotta.

Alla kilpikonnavärityksellinen Maine Coon nimeltään *Lapsi*, luonne on ikuisen lapsen luokkaa, äkkipikainen kuin mitä. Ei ole ihan ensimmäinen kilpparivärityksinen Coon joka on äksy naaras. (Kilpikonnavärityksellä olevat kissat ovat lähes aina narttuja).

P1018216.JPG
 
Itse olen myös vannoutunut maatiaisten ja löytökissojen suojelija. Omasta huushollista löytyy kolme maatiaista jotka ovat kaikki omalla tavallaan resque-tapauksia. Mahtavia persoonia ja minusta maailman kauneimmat kissat. Toivottavasti kissat kuuluvat elämääni niin kauan kuin minussa henki pihisee ja kun näistä nykyisistä perheenjäsenistä aika jättää niin tulevatkin kissat tulevat olemaan pelastettuja maatiaisia.
Hienoa! Täysin samoilla linjoilla ollaan. Minulla on tosiaan ollut vuosikymmeniä kissoja, rotukissoja ja maatiaisia, mutta esim. toinen nykyisistä löytökissoistani on kyllä viisain kaikista. Ei kai reppana olisi 8 viikkoisena muuten Helsingin kalliossa hylättynä/karanneena tms. pärjännyt jonkun aikaa omillaan. Aivan upea kissa pikkuisesta kuitenkin tuli.
 
^^ Upeita ovatten!
Meilläkin asuu äksy kilpparirouva. Sitähän sanotaan, että kilpparit ovat kipakoita luonteeltaan, mutta tuskinpa turkin väri korreloi luonteen kanssa. Varmaan sukupuolella enemmän tekemistä luonteen kanssa. Urosten sanotaan olevan lupsakampia kuin naaraiden ja ainakin omalla pienellä otannalla yleistys pitää paikkansa. Meidänkin uros on lunki löllykkä, joka ei tekisi kellekään pahaa.
 
Urosten sanotaan olevan lupsakampia kuin naaraiden ja ainakin omalla pienellä otannalla yleistys pitää paikkansa.
Olen tämän kuullut, ja havainnut pitävän aika hyvin kutinsa. Leikatut pojat ovat usein herkemmin todella ihmisrakkaita. Mutta tietenkin on paljon poikkeuksia suuntaan ja toiseen. Näin jonkinlaisella otannalla johon kuuluu itsellä ja tutuilla olleet naaraskisut.

Mutta jos mahd. niin tarjoan kodin ihan kummalle sukupuolella vain. Tällä hetkellä en pysty enempää ottamaan kuin mitä minulla kaksi kisua on.
 
Eräs eläinlääkäri kertoi itselleni vuosia sitten, että mikäli sellainen harvinaisuus sattuu, että kolli on kolmivärinen niin se on steriili. Eli melkein varmasti voi sanoa nähdessään kolmivärisen (kilppari tms.) kissan sen olevan narttu..
 
Eräs eläinlääkäri kertoi itselleni vuosia sitten, että mikäli sellainen harvinaisuus sattuu, että kolli on kolmivärinen niin se on steriili. Eli melkein varmasti voi sanoa nähdessään kolmivärisen (kilppari tms.) kissan sen olevan narttu..
Ei ihan näin, vaan jos kissassa on punaista (kansankielellä "oranssia" tai "toffeen väriä") ja mustaa (tai mustan muunnosta harmaata) (=kilpikonna) niin kissa on suurella todennäköisyydellä naaras. Kilppariurokset ovat harvinaisia, ja usein ne ovat steriilejä, muttei aina.

Muuta mielenkiintoista kissagenetiikkaa: Kokovalkoisella ja sinisilmäisellä kissalla kuurouden riski on (muistaakseni) kymmenkertainen. Jos kissalla on vain toinen silmä sininen, niin voi olla että vain sinisen silmän puoleinen korva on kuuro. Valkoisilta kissoilta tarvitaankin näyttelyihin - käsittääkseni silmien väristä huolimatta - aina kuulotodistus. Meillä asuu valkoinen kissa, jolla on ainoastaan valikoiva kuurous :D

Niin ja en malta olla nillittämättä, että "narttu" sanotaan vain koirasta. Narttukoira mutta naaraskissa.
 
Ei ihan näin, vaan jos kissassa on punaista (kansankielellä "oranssia" tai "toffeen väriä") ja mustaa (tai mustan muunnosta harmaata) (=kilpikonna) niin kissa on suurella todennäköisyydellä naaras. Kilppariurokset ovat harvinaisia, ja usein ne ovat steriilejä, muttei aina.

Muuta mielenkiintoista kissagenetiikkaa: Kokovalkoisella ja sinisilmäisellä kissalla kuurouden riski on (muistaakseni) kymmenkertainen. Jos kissalla on vain toinen silmä sininen, niin voi olla että vain sinisen silmän puoleinen korva on kuuro. Valkoisilta kissoilta tarvitaankin näyttelyihin - käsittääkseni silmien väristä huolimatta - aina kuulotodistus. Meillä asuu valkoinen kissa, jolla on ainoastaan valikoiva kuurous :D

Niin ja en malta olla nillittämättä, että "narttu" sanotaan vain koirasta. Narttukoira mutta naaraskissa.

Kiitos selvennyksestä :) Tosiaan vuosia aikaa kun moinen minulle kerrottiin :) Enkä ala väittelee nyt onko narttu vai naaras, pääasia että kaikki ymmärtää :D
 
Tyylikäs tuo viestin 262 ylempi kissa: naamalla sellainen "kiviäkin kiinnostaa" ilme.
 
Ai jai miten suloisia tapauksia edellä. Kissat ja eläimet yleensäkin, elämän suola.

Meiltäkin löytyy todisteita edellä esitetyistä tilan valtauksesta. Tuolloin vielä entisessä asunnossa tila oli todella pieni. Herra teki aika selväksi, että nyt olisi aika jättää hiiri hänen huoleksi ja lopettaa se ruudun tuijottaminen, ja keskittyä hänen huomioimiseen. Vai jäisikö tällainen viesti sinulta huomaamatta katsoessasi ao. kuvia? ;)

IMG_20150729_130240-30pros.png
IMG_20150729_130541-30pros.png
 
Tuosta tuli mieleen että laitoin toissapäivänä kissoille tarkoitettuja pakastelihapullia sulatettuina tarjolle. Meidän sfinksi oli sitten ahneena syönyt ne kaikki ja oksentanu olkkarin matolle. Olin ihan vaikuttunut siitä kasan koosta :eek:
 
Minulla on kymmeniä ellei satoja kuvia kissasta näppiksen päällä, kissasta seisomassa näytön edessä, kissasta istumassa näytön edessä (ja läpsimässä hiiren osoitinta), kissasta makaamassa hiiren/hiirimaton päällä, kissasta makaamassa sylissä läppärin näppiksen päällä... :D Ne todella osaavat ottaa tilan ja huomion eikä niitä pätkääkään kiinnosta olisiko sinulla töitä tehtävänä...
 
Tuosta tuli mieleen että laitoin toissapäivänä kissoille tarkoitettuja pakastelihapullia sulatettuina tarjolle. Meidän sfinksi oli sitten ahneena syönyt ne kaikki ja oksentanu olkkarin matolle. Olin ihan vaikuttunut siitä kasan koosta :eek:
Meidän yksi kissa on selvä bulimikko. Sen ei saa antaa ahmia liikaa kerralla, tai se oksentaa :rolleyes:
 
Tsiisus mitä kuvia.

Miksi kissa menee aina matolle oksentamaan ja sitten vielä pakittaa samalla, jotta vana olisi mahdollisimman pitkä?
Paras on jos kuulee sen kakomisen äänen ja ehtii työntämään jonkun lehden tai muun paperin sinne lattialle kissan suun alle. Meidän kissat ei ainakaan hätkähdä siitä mitenkään vaan oksentavat kiltisti siihen paperin päälle.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 843
Viestejä
4 548 917
Jäsenet
74 855
Uusin jäsen
Nåksuu

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom