Nuoremman kissan (Kion) saman pentueen veljellä todettiin vakava anemia joskus loka-marraskuun vaihteessa ja Kionilla pari viikkoa sen jälkeen sama homma. Muistaakseni ei vielä selvinnyt voisiko olla jotain geneettistä syynä. Verinäytteet lähetettiin jonnekin yksityiseen labraan/geenipankkiin, kun tämmöiset tapaukset on erittäin harvinaisia. IMHA-epäily kyseessä.
Kortisonihoidot aloitettiin, mutta ei ollut riittävästi vaikutusta(vähennettiin myös liian aikaisin ell päätöksestä :/ ) ja kävi verensiirrossa kolmisen viikkoa sitten. Meidän vanhempi kissa(Kovu, nuoremman velipuoli) toimi luovuttajana. Kionin olo oli älyttömästi parempi heti verensiirron jälkeen. Oikean silmän paine oli käynyt yli 40(ei täysin luotettava luku mutta sinnepäin, normaali jotai 10-20) ja siihen aloitettiin tippalääkitys.
Tässä odotettiin pääsyä verensiirtoon.
Kontrollikäyntejä on ollut muutama verensiirron jälkeen ja suositeltiin oikean silmän tarkistus silmäeläinlääkärillä. Käytin eilen ja tuomio oli: verkkokalvo irti ja silmä täysin sokea eikä tule enää palautumaan. Kuulemma kissoilla on tunneista kiinni näön selviäminen, jos verkkokalvo irtoaa. Vasemmassa silmässä oli myös käynyt irti, mutta oli painunut takaisin. Näkö on siinä heikentynyt, mutta ei vaadi hoitoa. Saatiin erilainen tippalääkitys ja seurataan kontrolleissa, parantuuko oikean silmän
uveiitti sen verran ettei silmää tarvitsisi poistaa.
Tässä kuvassa näkyy punainen heijastus oikeasta silmästä. Vasemmasta tulee normaali harmahtava/vihertävä heijastus kun valo osuu siihen hämärässä. Oikea on "pimeä".
Kion on todella reipas ja rohkea edelleen. Kovu on paljon arempi.
Positiivista on se, että anemia on mennyt paljon parempaan suuntaan. Lähes kaikki veriarvot on normaalin viiterajoissa, kun ne pahimmillaan oli auunnilleen niin alhaiset kun voi olla. Vielä ei kuitenkaan uskalla henkäistä helpotuksesta.
Rahaahan tähän on mennyt varmaan 3-4t€ kaikkine kontrolleineen ja tarkistuksineen. Olisi pitänyt se vakuutus ottaa, jos olisi jotain korvannut.
Avovaimo maksanut toki suunnilleen kaikki kun sen omistamat kissat. Itse bensat(pitäny ajaa Sodankylä-Rovaniemi useamman kerran ja Sodankylä-Oulu väliä pari kertaa) ja jotai muuta pientä maksanut.
Kissathan onneksi sopeutuu hyvin puoli/täysisokeuteen ja on jo selvää kehittymistä havaittavissa. Pöydiltä alastulo on varovaista, mutta hienosti osaa hypätä niille. Toivottavasti Kion saadaan kuntoon ja sillä olis vielä monta hyvää vuotta edessä.
Onneksi aloitin isyysvapaan samoihin aikoihin, kun Kionilla todettiin tuo anemia niin on ollut aikaa suhailla ees taas.
Ei kuitenkaan harmita missään nimessä.