Kissat, nuo universumin hallitsijat ja ihanat karvapallerot

Juu, meilläkin kissat sekoavat ihan totaalisesti muunmuassa muutamien eri eläimien sydämistä, "tappavat" niitä paloja pieksämällä ja retuuttamalla pitkin keittiötä kunnes lopulta syövät hyvällä ruokahalulla ja murisevat toiselle jos tulee liian lähelle.

No hyvä näin :tup:

Oma kissi on, että joo ei :speak:
 
Olen Herra ja hidalgo, Vallu poika nyt rapiat 5,7 kg ja 7kk :)

264368059_443893157137294_2394481523547848990_n.jpg
 
Vanhassa hitsitalossa on kiva asua...kerrostaloasujat yleensä säästyy hiirien löytämiseltä lattialta kun kissa kantaa voitot takan eteen...onneks ei syö,kunhan leikkii ja sitten tappaa.

Asuintiloissa harvoin näkynyt hiiriä mutta yläpohjassa joskus rapisee ja kun ei myrkkyä viitsi elukoitten takia laittaa(eikä loukkuja) niin kissa on kyllä hyvä tappaja.

Lasket kissan vintille ja yleensä menee se tunti ja kissa raahaa voitot näytille.

En taida kehdata lahdatusta hiirestä kuvia laitella,kukin kuvitelkoot kuristetun hiiren...

Mites muut? Onko metsästysviettiä vielä vai lötkö seurakissa mille kelpaa vain sheba?

Viime talvena oli toisella kissalla pitkä sessio kun puoli vuorokautta istui keittiön puuhellan vieressä kyttäämässä, olihan siellä sitten se hiiri minkä vihdoin sai tapettua mutta pitkä oli kissan pinna.
 
Mites muut? Onko metsästysviettiä vielä vai lötkö seurakissa mille kelpaa vain sheba?
Noh, meidän poika toi ulkohäkistä rotan sisään syksyllä. Se oli vähän et ei niitä nyt sisään tarvisi kantaa, hieman käänteistä :rofl:
Perushiiriä se tuntuu saavan aika säännöllisesti.
Vintille kans joskus päästetty jahtiin, mutta tulee niin mustanpölyisenä pois, että ei olla hetkeen päästetty.
 
Toinen kissoista usein varsinkin kesällä painaa valonnopeutta ulos ovesta kun sellaisen avaa, on karussa yleensä jonkun puoli tuntia ja palaa sisään jonkun pikkulinnun tai päästäisen kanssa. Kerran oli harakka mukana ja kerran joku isompi jyrsijä jota en tunnistanut. Harvemmin niitä syö, yleensä repii pään irti eteisessä ja menee torkuille. Helvetin sadisti.
 
Nuoremman kissan (Kion) saman pentueen veljellä todettiin vakava anemia joskus loka-marraskuun vaihteessa ja Kionilla pari viikkoa sen jälkeen sama homma. Muistaakseni ei vielä selvinnyt voisiko olla jotain geneettistä syynä. Verinäytteet lähetettiin jonnekin yksityiseen labraan/geenipankkiin, kun tämmöiset tapaukset on erittäin harvinaisia. IMHA-epäily kyseessä.

Kortisonihoidot aloitettiin, mutta ei ollut riittävästi vaikutusta(vähennettiin myös liian aikaisin ell päätöksestä :/ ) ja kävi verensiirrossa kolmisen viikkoa sitten. Meidän vanhempi kissa(Kovu, nuoremman velipuoli) toimi luovuttajana. Kionin olo oli älyttömästi parempi heti verensiirron jälkeen. Oikean silmän paine oli käynyt yli 40(ei täysin luotettava luku mutta sinnepäin, normaali jotai 10-20) ja siihen aloitettiin tippalääkitys.

Tässä odotettiin pääsyä verensiirtoon.
IMG_20211210_174556.jpg


IMG_20211210_175044.jpg


Kontrollikäyntejä on ollut muutama verensiirron jälkeen ja suositeltiin oikean silmän tarkistus silmäeläinlääkärillä. Käytin eilen ja tuomio oli: verkkokalvo irti ja silmä täysin sokea eikä tule enää palautumaan. Kuulemma kissoilla on tunneista kiinni näön selviäminen, jos verkkokalvo irtoaa. Vasemmassa silmässä oli myös käynyt irti, mutta oli painunut takaisin. Näkö on siinä heikentynyt, mutta ei vaadi hoitoa. Saatiin erilainen tippalääkitys ja seurataan kontrolleissa, parantuuko oikean silmän uveiitti sen verran ettei silmää tarvitsisi poistaa.

Tässä kuvassa näkyy punainen heijastus oikeasta silmästä. Vasemmasta tulee normaali harmahtava/vihertävä heijastus kun valo osuu siihen hämärässä. Oikea on "pimeä".

IMG_20211228_192755__02.jpg


Kion on todella reipas ja rohkea edelleen. Kovu on paljon arempi.
IMG_20211228_191838.jpg


Positiivista on se, että anemia on mennyt paljon parempaan suuntaan. Lähes kaikki veriarvot on normaalin viiterajoissa, kun ne pahimmillaan oli auunnilleen niin alhaiset kun voi olla. Vielä ei kuitenkaan uskalla henkäistä helpotuksesta.

Rahaahan tähän on mennyt varmaan 3-4t€ kaikkine kontrolleineen ja tarkistuksineen. Olisi pitänyt se vakuutus ottaa, jos olisi jotain korvannut. :smoke: Avovaimo maksanut toki suunnilleen kaikki kun sen omistamat kissat. Itse bensat(pitäny ajaa Sodankylä-Rovaniemi useamman kerran ja Sodankylä-Oulu väliä pari kertaa) ja jotai muuta pientä maksanut.

Kissathan onneksi sopeutuu hyvin puoli/täysisokeuteen ja on jo selvää kehittymistä havaittavissa. Pöydiltä alastulo on varovaista, mutta hienosti osaa hypätä niille. Toivottavasti Kion saadaan kuntoon ja sillä olis vielä monta hyvää vuotta edessä. :tup:

Onneksi aloitin isyysvapaan samoihin aikoihin, kun Kionilla todettiin tuo anemia niin on ollut aikaa suhailla ees taas. :smoke: Ei kuitenkaan harmita missään nimessä.
 
Oli hieno huomata, kuinka Kovu lakkasi painimasta Kionin kanssa, kun Kion sairastui. Ei ole yrittänytkään kiusata sitä. Viime päivinä ovat vähän jo pesseet toisiaan ja Kion jopa jahtasi Kovua hetken aikaa. Kovu myös menetti vähän ruokahaluaan ja piti löytää uusia mieluisia ruokia, kun nuo sika-kana raakapullat ei enää maistuneet. Hoksasin, että K-Supermarketiin oli taas tullut myyntiin sian sydänkuutioita ja ne maistuvat edelleen. Viimeksi söi pentuna, kun ne poistuivat valikoimasta pitkäksi aikaa.
 
Onkos kellään tiedossa Helsingistä eläinlääkäriä joka ajaisi kissan takut nukutuksella? Olen Veteiraa käyttänyt mikä ei sinällään ole paha paikka, matka sinne on vain pitkä. Tuntuu että noita vaihtoehtoja ei kauheasti ole missä pistäisivät kissalta tajun pois toimenpiteen ajaksi? Toinen kissa on vähän hankalampi tapaus joka ei anna itseään harjata ollenkaan vaikka kuinka on yrittäny totutella ja pitkäkarvaiselle se ei ole kauhean hyvä juttu.
 
Miisan kanssa leikkimistä.

Kuvista näkee hyvin miten Miisa nuolee aina masusta lähes kaikki karvat pois.

Tilanne lähti siitä kun Miisa hyppäsi joitakin vuosia sitten keittiön ikkunalaudalle missä oli lämpökynttilä ja mahakarvoja kärähti pikkuisen.

photo-collage.png
 
Käytin torstaina kontrollissa. Silmänpaineet normaalit ja veriarvot viiterajoissa. Hieman pudotettiin kortisonin määrää ja seuraavaa kontrollia pitää varailla 2-3 viikon päähän. Lääkäri arvioi, että ainakin puoli vuotta menee vielä ennenkuin kortisonin voi kokonaan jättää pois. Painoa on tullut lisää 300g kuukauden takaisesta eli aikalailla samassa ollaan nyt kuin ennen sairastumista.

IMG_20220114_110011.jpg
 
Tässähän meinasi käydä pahin mahdollinen. Ihmettelin kun parvekkeella tuli hiljaista, kissaa ei näy missään. Koitin huhuilla (tuntee nimensä), etsiä taskulampun kera piilot ja rapisutella herkkupurkkia mikä tuo kissen yleensä esiin nopeammin kuin salama ehtii kissaa sanoa, ei mitään.
Sitten huomasin parvekkeen vasemmanpuolimmaisen lasin olevan raollaan enemmän kuin pitäisi. Sen kohdalla on "kaihdin"säleikkö, mutta kyllä pieni kissa välistä mahtuu parvekelasien väärälle puolen. Olen siitä varma, että olin asettanut sen "lukkoon" raolleen, joten joko kissa keksinyt miten se avataan tai tuuli heiluttanut sopivasti että lukko auennut.
No, ei muuta kuin sydän kurkussa ulos pikavauhtia, sieltä löytyi onneksi ihan takapihan rapun viereisestä nurkasta, käytännössä suoraan parvekkeeni alta. Pudotusta pari kerrosta (toinen asuinkerros). Vähän meinasi lähteä karkuun kun olin ottamassa syliin ja piti ottaa kissestä kiinni lujempaa kuin normaalisti uskaltaisi, mutta ei tainnut käydä mitään kun rauhoittui rappukäytävään päästyä nopeasti sylissä. Ollut siitä lähtien normaali, tai ehkä jopa kaivannut läheisyyttä kun pysyi sylissä normaalia pidempään ja parkkeerasi näppäimistön ja näytön väliin kehräämään ja kiehnäämään.
:swhew:
 
Tuossa noita meidänkin kisuja:

Topi, oiskohan 12vee ja reilun viis kiloa. Viikset vie painosta kilon.
20210131_191604.jpg


Ja sitten hymypoika Leo, mitähän tuo painais, varmaan lähemmäs 6kg. Ikää suunnilleen 9vee.

WhatsApp Image 2022-02-11 at 20.48.12.jpeg


Yhteiskuva vielä:

WhatsApp Image 2022-02-11 at 20.51.57.jpeg

Varmaan jotain herkkuja ollu tarjolla, kun odottelevat asennossa.
 
Eilen illalla nukkumaan käydessä aamun kahdestatoista karvaisesta tassusta oli jäljellä enää kahdeksan. :sori:

Kummasti koti tuntui aamulla tyhjältä. Monia melko läheisiä ihmisiä on hautaan asti saatettu ja ikinä koskaan ei ne viimeiset minuutit ole olleet täynnä sellaista surun tunnetta, kuin karvatassun viimeiset hetket maan päällä. Varmaan päässä hieman vikaa.
 
Eilen illalla nukkumaan käydessä aamun kahdestatoista karvaisesta tassusta oli jäljellä enää kahdeksan. :sori:

Kummasti koti tuntui aamulla tyhjältä. Monia melko läheisiä ihmisiä on hautaan asti saatettu ja ikinä koskaan ei ne viimeiset minuutit ole olleet täynnä sellaista surun tunnetta, kuin karvatassun viimeiset hetket maan päällä. Varmaan päässä hieman vikaa.
Osanotto :itku:
 
Eilen illalla nukkumaan käydessä aamun kahdestatoista karvaisesta tassusta oli jäljellä enää kahdeksan. :sori:

Kummasti koti tuntui aamulla tyhjältä. Monia melko läheisiä ihmisiä on hautaan asti saatettu ja ikinä koskaan ei ne viimeiset minuutit ole olleet täynnä sellaista surun tunnetta, kuin karvatassun viimeiset hetket maan päällä. Varmaan päässä hieman vikaa.
Kun reilut 15 vuotta perheessä ollut kissamme jouduttiin lopettamaan, niin vedin elämäni kovimmat kännit. Ja minä olen vetänyt sen verran monet kännit nuorempana, että oli kyse sellaisesta 10 Richterin järistyksestä. Myöhemmin hankitut kaksi kissaa ovat hyvin rakkaita, mutta ison karvamöykyn veroista ei tule. En usko kuolemanjälkeiseen elämään tai muuhunkaan yliluonnolliseen, mutta jos sellainen on olemassa, niin tiedän kenet haluan tavata ensimmäisenä.
 
Meillä on tällä hetkellä kaksi yli 16v kissaa ja kieltämättä vähän alkaa jännittää koska noista aika jättää. Molemmat ovat viimeisen vuoden sisällä käyneet eläinlääkärin tarkastuksessa eikä vielä ole mitään fataalia ainakaan perustarkastuksessa löytynyt mutta kyllähän noilla alkaa jo ikä painaa. Hampaat alkavat olla heikossa kunnossa ja jotain pientä nivelkremppaakin alkaa olemaan mutta vielä sentään kipittävät kuin pikkukissat. Eläinlääkärikin oli oikein yllättynyt kun toisen veriarvot olivat tarkastuksessa kuin 4-vuotiaan kissan eli ei arvoissa pienintäkään viitettä vanhuudesta.

Kyllähän noista jo näkee että eivät ihan nuoria ole, eivät enää loiki ihan niin holtittomasti ja muutenkin ovat aikalailla rauhallisempia. Saa nähdä missä vaiheessa alkavat "hajoamaan" eli pitää ruveta miettimään vaikeita päätöksiä.
 
Me jouduttiin eilen lopettamaan meidän 18v kissamme:
IMG_20211111_140618718.jpg

Tämä oli meidän seurassamme 15 vuotta ja olihan tämä jo pitkään tiedossa että lähtö on suht lähellä kun kintuissa oli lihaskato ja kävely meni aina vaan huonommaksi.
Toissa pävänä tuli normaalisti vastaan yövuoron jälkeen, mutta iltapäivällä alkoi oksentamaan, paskomaan ja kusemaan kaikkialle. Sitten vetäyty saunaan lauteitten alle, mutta välillä kävi kyllä juomassa tosin nipin napin pysyi pystyssä.
No eilen vietiin sitten lääkärille ja näemmä munuaiset pettäneet, joten meidän kissamme elämä päättyi sitten sinne.

Jotenkin nyt niin tyhjä sekä hyvin surullinen olo kun ei ole kissaa ovella vastassa, tai tule sänkyyn viereen nukkumaan tai vatsanpäälle rapsutettavaksi.
On tuo 15 vuotta vaan pitkä aika että kissaankin on todella kiintynyt. Ja tätä kirjoittaessakin alkoi vielä asia itkettämään.

No alettiin kuitenkin miettimään että ilman lemmikkiä ei olla. Joten pakkohan uus on hommattava... tosin tällä kertaa varmaankin koira.
 
ruuti.jpeg


Maanantaina 21.2. päättyi Ruutin matka. Sydän laajeni, painoi keuhkoihin ja lopetti syömisen 2vk sitten. Lääkkeet eivät auttaneet.
15 vuotta oli vierelläni. En löydä sanoja. Tehtiin kaikki yhdessä. Menee kauan, että tottuu siihen ettei Ruutia enää ole.
 
ruuti.jpeg


Maanantaina 21.2. päättyi Ruutin matka. Sydän laajeni, painoi keuhkoihin ja lopetti syömisen 2vk sitten. Lääkkeet eivät auttaneet.
15 vuotta oli vierelläni. En löydä sanoja. Tehtiin kaikki yhdessä. Menee kauan, että tottuu siihen ettei Ruutia enää ole.

Tiedän mitä se on, viime syksynä lähti kanssa meidän vanha Herra ketä oli kaverina kaikessa puuhassa 17,5 vuotta, voimia sulle , ainoastaan aika auttaa suruun ja ikävään .
 
Onkos kellään tiedossa Helsingistä eläinlääkäriä joka ajaisi kissan takut nukutuksella? Olen Veteiraa käyttänyt mikä ei sinällään ole paha paikka, matka sinne on vain pitkä. Tuntuu että noita vaihtoehtoja ei kauheasti ole missä pistäisivät kissalta tajun pois toimenpiteen ajaksi? Toinen kissa on vähän hankalampi tapaus joka ei anna itseään harjata ollenkaan vaikka kuinka on yrittäny totutella ja pitkäkarvaiselle se ei ole kauhean hyvä juttu.

Vanha viesti jo mut vastaan silti kun ei muitakaan tullu.. Mevetillä oon joskus käyny juurikin tuosta syystä ja nukuttivat kissan toimenpiteen ajaksi. Tuolloinen kissa oli juurikin luonteeltaan sellainen ettei toimenpide tulisi muuten edes onnistumaan. En nyt tiedä onko tuo sitten yhtään helpommassa paikassa kuin tuo mainitsemasi Veteira.
 
Pääsi kissoilta pussiruoat loppumaan (heitteillejättöä vastaava tapahtuma, tunnustan) ja tarjoilin pahimpaan hätään lohikuutioita. Toinen maisteli pari palaa hämmentyneenä, toinen vain nuuhki ja poistui paikalta. Syömättä jäi suurimmaksi osaksi. Näköjään vain heikkolaatuisimmat einekset ovat riittävän hyvää! :confused:
 
Pääsi kissoilta pussiruoat loppumaan (heitteillejättöä vastaava tapahtuma, tunnustan) ja tarjoilin pahimpaan hätään lohikuutioita. Toinen maisteli pari palaa hämmentyneenä, toinen vain nuuhki ja poistui paikalta. Syömättä jäi suurimmaksi osaksi. Näköjään vain heikkolaatuisimmat einekset ovat riittävän hyvää! :confused:
Meillä vähän sama juttu, lohi, silakat ja katkaravut yms tuore kelpaa, mutta appa jee kun keittää Pirkan pakasteseitiä.
 
Aiemman kissani kanssa kävi kerran noin. Kauppa oli jo kiinni, mutta onneksi löysin kaapista purkin tillillä maustettua tonnikalaa öljyssä. Huuhtelin sen parhaani mukaan lävikössä ja laitoin tarjolle. Kyllähän se söi, mutta suunnilleen joka palasen jälkeen kissa katsoi minua hyvin arvostelevasti. Toisaalta ihmisen ruoista leikkeleet kelpasivat sille, se saattoi varastaa savunautaviipaleen leivän päältä. Nykyisille kissoilleni kelpaa jopa meetvursti. En minä noita niille varsinaisena ruokana tietenkään syötä, vaan joskus hyvin harvoin pieninä herkkupaloina.
 
Pääsi kissoilta pussiruoat loppumaan (heitteillejättöä vastaava tapahtuma, tunnustan) ja tarjoilin pahimpaan hätään lohikuutioita. Toinen maisteli pari palaa hämmentyneenä, toinen vain nuuhki ja poistui paikalta. Syömättä jäi suurimmaksi osaksi. Näköjään vain heikkolaatuisimmat einekset ovat riittävän hyvää! :confused:
Meillä taas ollaan nirsoja niin päin, että mitkään pussiruoat ei mene. Varmaan kaikki merkit kokeiltu, käydään vaan haistelemassa ja ehkä korkeintaan lipitetään nesteet lautaselta. Syö sen sijaan sitten joko raakaa kanafilettä, possun sydäntä pieninä paloina tai nappuloita. Maksaa raakana parin viikon välein.

IMG_20220304_103358__01~2.jpg
 
Kokeilin about kaikki marketista löytyvät märkäruuat 10€/kg hintaluokassa ja nämä kelpaa parhaiten. Raakaruokaa ei voi syöttää kortisonin takia.

 
Meillä pussiruokien kanssa saa olla sen verran tarkkana, että kauppaketjujen omia halpismerkkejä on ihan turha tarjota, sama juttu Whiskasin suhteen. Whiskas ei kelvannut näiden edeltäjällekään, joten se siitä mainoslauseesta "sitä kissa ostaisi" :)
 
Meillä ei varmaan ns. kaikkein halvimmat menisi mutta Felix as good as it looks (Jelly) toimii heille (Latz siis). Tosin suurena herkkuna mitä aina silloin & tällöin (eli 4-8 päivää tuota ns. normi ruokaa, sitten tätä) antaa on Wild Freedom Adults mistä riittää hyvin 3-4 päivää per purkki.

Tietysti syövät myös kuivamuonaa mitä on jatkuvasti saatavilla (muuten ei tuo 85-100g / 2 kissalle aamusta ja illasta riittäisi eli tuosta tulee joku 20-25g per annos) sekä tietysti vettä automaatista.
 
Meillä kanssa Latz/Felix menee aamuisin kun joutuu meidän wanhuksille lääkettä laittamaan joukkoon, tuon joukossa menee 100% varmasti kun takuulla maistuu (ja minä joudun ruokkimaan aamulla joten en jaksa heti herättyä miettiä ja kiukutella). Muuten sitten emäntä tietää muista merkeistä mitä nuo suostuvat syömään milloinkin jos joutuu lääkkeitä antamaan ja muutenkin. Whiskas on meillä ehdoton no-no, toinen ei suostu yleensä syömään ollenkaan ja toinen kyllä syö mutta joko oksentaa tai ripuloi siitä.

Kuivaruokaa noille ei meillä anneta kuin herkkuna kun se ei oikein isommissa määrin noille sovi mutta tykkäävät jahdata kun heittelee pitkin kämppää välillä muutamia naksuja. Toinen vaan alkaa olla liian ahne ja meinaa repiä raksupussin kourasta tai syödä käden kun yrittää noita heitellä.

Jännästi sitten tosiaan nuo tykkäävät joistakin paremmista ruoista, joita taas ei suostuta syömään mitenkään. Ja välillä viikon verran joku kelpaa mutta sitten kyllästytään eikä syödä millään ja joutuu taas tarjoamaan jotain muuta välissä.

Ja voi kun esim maksaa tekee itselle ruoaksi niin molemmat yrittävät kaikin keinoin saada huijattua itselleen paloja, pyörivät jaloissa kun yrittää ruokaa laittaa. Ja toinen on sei, toinen on ihan hulluna ja jos meinaa sulattaa sei-paloja niin pitää piilottaa johonkin, on niin hulluna seihin että loikkii tiskipöydälle ja ryöstää paloja vaikka ei muuten kumpikaan tiskipöydälle koskaan muuten loikkaakaan kun on niin opetettu.
 
Jos nyt ns. "ihmisten ruuista" mietitään niin maksamakkara on sellaista mistä molemmat kyllä pitävät, samaten erilaiset "ohut ylikypsä saunapalvikinkku" (laittaa siivun vaikka kahtia ja molemmille oma palansa, tosin kannattaa varautua siihen että ottavat sen kyllä nätisti kädestä varoen että eivät satuta sinua mutta tiputtavat sitten "maahan" tai mikä onkaan alusta ja syövät siitä omaa tahtiaan, eli esim. sohvalla ei kannata tarjota) tai esim. Pizzan päälle tekemäni "Ylikypsä palvikinkkupala (350g)" noista siis antaa pientä palaa joskus kun tulevat kärttämään viereen.

Ehkä söisivät (ja kärttävät kyllä) mutta itse välttäisin antamasta voimakkaasti maustettuja liharuokia (tai jos antaa niin esim. pihvin "sisältä" pientä palasta eikä sitä marinoitua ulko-osaa näin teen itse, samaten jos broileria pyytävät niin pieni pala sisältä eikä "voimakkaasti" maustettua nahkaa).

Kannattaa myös muistaa antaa jäähtyä kunnolla jos antaa kissoille ja mieluusti paloittelee tarpeeksi pieniksi paloiksi. Toki ne leikkivät vaikka antaisi kokonaisen raa' an sydämen tms. mutta jos tarkoitus on antaa kissojen syödä sitä ruokaa eikä vaan piilottaa jonnekin sohvan alle niin... Yleensäkin vahvoja mausteita kannattaa välttää, vaikka ehkä kissa (kuten koirakin) saataa syödä jos isäntä/emäntä kehuu vieressä ei suola/sokeri/mausteet tee hyvää niille.

Nyt jo edesmennyt kissa oli opetettu ja oppinut varsin nirsoksi. Söi ainoastaan Shebaa ja siitäkin vain yhtä ainoata laatua. Eli jos vain pystyy kannattaa yrittää vaihdella niitä ruokia jo kohtuu nuorena (tosin tuloksena se "vanhempi" kissa voi sitten jättää syömättä jotain, eli ei kannata ostaa isoja varastoja kun katsoo mitä syövät) ja esim. joku "My Star is an Adventurer" jää toiselta aika pitkälti syömättä (nuolee ne hyytelöt ja antaa toisen syödä sattumat vaikka niitä muusaisi). Mistä ainakin itselleni jää hieman surkea fiilis kun toinen joutuu "näkemään nälkää".

Kuivaruuista parempi puolisko tekee jotain "sekoitusta" mihin laittaa 3+ eri ropsumakua ja hyvin näyttää kelpaavan. Eli sitä "kalliimpaa" (esim. Wild Freedom) voi hyvin sekoittaa Smillaan ja esim. Ultima Cat:iin. Toki jos eivät ole ennen syöneet kannattaa aina jos mahdollista ottaa pieni joku 200-400g kokeilupussi eikä heti kerrasta 10kg isoa.

Käytössä on myös "leikkikalu / pulma-astia" koska muuten jos laittaisi pienelle lautaselle noita ropsuja ne olisivat ympäri asuntoa ja ensimmäinen kissa aina kippaisi koko lautasen lattialle. Toki riippuu kissasta mikä on heille hyvä mutta ainakin täällä tämä oli tarpeeksi monipuolinen mutta myös yksinkertainen että kumpikaan ei näe nälkää mutta ei ahnehdi niitä liikaa vaan ottaa aina tassulla yksi kerrallaan tuolta ruokaa. Ainakin meillä pitivät enempi tuosta kuin isommasta "torni" mallisesta joka on jäänyt aika pitkälti käyttämättä.

Tuo "kestää pesun astianpesukoneessa" on ns. "kiva" mutta meillä tuo on ostettu 2017 marraskuussa eikä ole tarvetta pesulle ollut. Tosin ympäröivää lattiaa joutuu sitten useammin ottamaan harjalla (ne "noukkivat" yhden ropsun kerrallaan tuosta, ronkkivat sen käpälällä lattialle ja syövät sen sitten hieman samaan tapaan kuin söisi keksin lattialla = tulee pieniä muruja joita ne eivät osaa tai viitsi sitten poimia / nuolla lattialta) mutta se on aika pieni paha vs etsiä niitä murusia ympäri asuntoa jos saisivat "leikkiä" ropsuilla ympäriinsä ja jahdata niitä kuten helposti kävisi pienen avoimen astian kanssa.
 
Täällä tuli karvanaamalle jokin yliherkkyys possulle. Tykkäsi tuosta possunsydämmestä paljon ja tulikin sitten annettua sitä jonkin verran perusruokana. Nyt taas alkaa lentämään semmoinen varpusparvi että jos sitä syö. Samoiten annoin parina päivä peräkkän todella pienen suikaleen saunapalvia niin taas lensi tavara persiistä että hyvä ettei joutunut pesemään koko kylppäriä kun kissa kävi kyykkimässä.
Toki nykyään suostuu syömään muutakin kuin raakaa kanaa ja sitä possunsydäntä.
Raaka tonnikala on kyllä semmoista herkkua että oksat pois (Prisman kalatiskiltä harvoin).
 
Terho 2v, vanhempien sisäkissa, mahtava kaveri.
Onpas hyvin saman näköinen kaveri kuin meillä. Silmät lähinnä erottaa. Ei oo kyllä luonteeltaan mikään älytön hulivili.

Hehe, meillä on heti toinen karvatti jääkaapilla tonkimassa, kun oven aukaisee. Muilla sama?
Kertoman mukaan tää meidän toinen katti aukoi vanhassa kämpässään jääkaappia. Täällä ei tietääkseni, ei oo ainakaan onnistunut, mutta keittiön kulmakaappiin koittaa pyrkiä. Siellä ois kissanruoat sekä -namit.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
262 468
Viestejä
4 552 713
Jäsenet
74 989
Uusin jäsen
Verri_T

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom