SEY julkaissut kappaleen kissojen hylkäämisestä. Sellainen ilmiö kyllä joka on liian yleistä tänäkin päivänä, ja jota vastaan tulisi ehdottomasti saada lisää pontta lakipuolelta. Pelkkä eläintenpitokielto ja mitä lie nuhteluita siitä nykyään saa, ei kyllä mitenkään riitä näiden idioottien kohdalla sanktioksi. Luulisi että vaikka jo joku ihan järjettömän iso sakko saisi hieman miettimään. Sitten on tietysti se ongelma että millä kyseiset tapaukset saadaan narautettua...
Vaikka olisi leikattu kissa niin olen sitä mieltä että kissaa ei pidä päästää yksin vapaasti ulkoilemaan kuin korkeintaan harvaan asutulla maaseudulla ja mielellään ei sielläkään jos kissa on tärkeä. Kaupungissa nämä vapaana kulkevat kissat vaan ärsyttävät (kissattomia) ihmisiä kun "kuseksivat pitkiinsä" ja "tappaa pikkulinnut". Lisäksi olen viime kesänä kerran meinannut ajaa puskasta tielle sännänneen kissan päältä mutta onneksi kerkesi sen verran jarruttaa että kerkesi alta pois.
Yhdellä tutulla joka pietti kissoja vapaana maalla ensin katosi toinen, epäilivät päätyneen jonkun pedon saaliiksi ja loppukesästä toinen jäi tiellä ajaneen auton alle. Toisella tutulla taas jokunen vuosi sitten todennäköisesti kettu popsi mirrin poskeensa.
Olen kanssasi samaa mieltä. Mutta kun edes leikkauttaisivat ne kissat, jotka aikovat päästää vapaaksi. Vähenisi edes kissojen määrä. Sellaisia kun löytyy ihan täällä Helsingissä myös, ja niillä kisuilla on kova kohtalo kun esim. jäävät lasten käsiin tai auton alle osittain.
Saako myös muita kotieläimiä pitää vapaana (ilman valvontaa ja aidattua aluetta)? Harva kuitenkaan tietää kissan tuhoista. Yhdessä Facebook-ryhmässä omistajan kissa taittoi niskat hypätessään ikkunaa päin, koska pihaan tuli toisen kissan.
Valitettavasti kissa ongelma kuitenkin johtuu juurikin kissojen leikkaamattomuudesta. Joten sitä ei voi mainita liikaa. Peace.
yle.fi sanoi:
Lindqvist muistuttaa, että leikkaamattomat kissat ovat keskeinen osa ongelmaa.
– Eläimen omistajan vastuulla on kontrolloida eläinten lisääntymistä ja huolehtia eläimen mahdollisista jälkeläisistä. On tärkeää ymmärtää, että kissa ei pärjää omillaan luonnossa, eikä etenkään leikkaamattomien kissojen tulisi koskaan ulkoilla vapaana, sanoo Lindqvist.
James Bowenin omaelämäkerralliseen menestyskirjaan perustuva hyvän tuulen elokuva katumuusikosta, jonka elämää varjostaa huumeriippuvuus. Suuren elämänmuutoksen tuo lopulta kulkukissa, joka ottaa hänet ihmisekseen. Pääosissa Luke Treadaway, Ruta Gedmintas ja Katukatti Bob. Ohjaus Roger...
Laitetaan vielä, ja omana postauksena, modet antanevat anteeksi tärkeän asian vuoksi etten lisää edellisiin viesteihini.
SEY:llä on sivuillaan runsaasti erilaista tietoa tästä kissakriisistä, vetoomus joka kannattaa allekirjoitaa, sekä mahdollisuus lahjoittaa rahaa kissojen auttamiseksi.
Suomessa on kissakriisi. Maassamme hylätään yli 20 000 kissaa vuodessa. Vaikeaan ongelmaan tarvitaan kiireesti ratkaisuja. Seuraa kampanjaamme kissojen puolesta!
sey.fi
(tällaisia surkeassa kunnossa olevia reppanoita on tuhansittain)
Laitetaan vielä, ja omana postauksena, modet antanevat anteeksi tärkeän asian vuoksi etten lisää edellisiin viesteihini.
SEY:llä on sivuillaan runsaasti erilaista tietoa tästä kissakriisistä, vetoomus joka kannattaa allekirjoitaa, sekä mahdollisuus lahjoittaa rahaa kissojen auttamiseksi.
Suomessa on kissakriisi. Maassamme hylätään yli 20 000 kissaa vuodessa. Vaikeaan ongelmaan tarvitaan kiireesti ratkaisuja. Seuraa kampanjaamme kissojen puolesta!
sey.fi
(tällaisia surkeassa kunnossa olevia reppanoita on tuhansittain)
Kiitos tästä! Täytyy tehdä oma osuus ja allekirjoittaa kuten myös lahjoittaa, jotta tällaiset asiat saataisiin loppumaan. Tuskin saadaan loppumaan koskaan, mutta lahjoituksella ainakin pystyy auttamaan jonkun verran.
Voi että, kun tällaiset ihmiset saataisiin vastuuseen ketkä ottavat eläimiä ja toteaa ettei ole minun juttuni ja hylkää eläimen kuten roskapaperin. Hengittäviä ja tuntevia otuksia kuitenkin kyseessä.
Pistää niin vihaksi ja surulliseksi samaan aikaan.
James Bowenin omaelämäkerralliseen menestyskirjaan perustuva hyvän tuulen elokuva katumuusikosta, jonka elämää varjostaa huumeriippuvuus. Suuren elämänmuutoksen tuo lopulta kulkukissa, joka ottaa hänet ihmisekseen. Pääosissa Luke Treadaway, Ruta Gedmintas ja Katukatti Bob. Ohjaus Roger...
Bussipysäkiltä läheltä Venäjän rajaa löytyi tällä viikolla pahvilaatikko, jonka sisällä oli joukko hylättyjä kissanpentuja. Kaakkois-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen mukaan pennut eivät olleet ehtineet kylmettyä kuoliaiksi, mutta aika näyttää, onko pennuista eläjiksi.
Vastaavia tarinoita on paljon. Pari vuotta sitten Kotkassa silminnäkijät todistivat, kun liikkuvasta autosta viskattiin ulos kissanpentuja. Yksi niistä jäi heti auton alle, kaksi löytyi eläinsuojelijoiden etsintöjen jälkeen luonnosta elävinä. Sitä ei tiedetä, kuinka paljon pentuja oli yhteensä.
– Kissojen hätä ei ihmisiä liiemmin kiinnosta. Ajatellaan, että kissa kuuluu luontoon ja pärjää omillaan ja että vapaana kulkeva kissa on onnellinen kissa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan tämä ajattelu aiheuttaa valtavaa kärsimystä kissoille.
– Monesti ihmisillä on idyllinen ajatus siitä, että ulkona luonnossa ja maatalojen pihoilla tepastelee onnellisia kissoja, mutta kyllä todellisuus on paljon karumpi, Maria Lindqvist SEY:stä sanoo.
Todellisuudessa vapaana elävät kissat lisääntyvät holtittomasti keskenään. Sisäsiittoisuus aiheuttaa niille vakavia ongelmia.
Vajaat kaksi vuotta sitten Hyvinkään eläinsuojeluyhdistys löysi eteläisestä Suomesta vapaana elävän kissalauman. Suurin osa oli tiineenä olevia tyttökissoja, vaikka ne olivat vielä miltei pentuja itsekin. Jotkut kissoista kärsivät silmien tahdottomasta liikkeestä eli nystagmuksesta.
– Muutamilla silmät pompottivat kuin vanhan ajan nukeilla. Yhdellä oli niin sanottu sorkka tassun tilalla. Nämä kissat olivat kuin kauhuelokuvasta. Lähes kaikki olivat nuoresta iästään huolimatta sokeita tai lähes sokeita
Hyvinkään eläinsuojeluyhdistyksen haltuunsa ottamista 12 kissasta 11 jouduttiin lopettamaan eläinsuojelullisista syistä. Hietasen mukaan yhden kissan vatsasta kuului rapinaa vielä lopettamisen jälkeenkin, kun sitä tunnusteltiin.
– Kissan vatsa avattiin. Siellä oli paksuja käsipyyhepapereita, jalapenoa ja kananmunankuoria, joita kissa oli joutunut nälkäänsä syömään, Hietanen kirjoittaa.
Populaatioissa elävät kissat voivat kärsiä nälästä ja kylmyydestä. Jos kissalta puuttuu jalka, ravinnonhankinta vaikeutuu entisestään. Sisäsiittoisuus puolestaan aiheuttaa sen, että villeinä elävillä kissoilla on ollut epämuodostumia esimerkiksi sisäelimissä.
– Yhdellä kissalla oli ollut niin ohuet vatsanpeitteet, että suolet olivat niistä karata
Suomen eläinsuojeluliitto ajaa lakimuutosta, jonka mukaan kaikki vapaana ulkoilevat kissat ja muut kuin siitokseen tarkoitetut kissat pitää leikata. Esimerkiksi löytöeläintaloista kissat luovutettaisiin vain leikattuina. Vetoomuksen mukaan kaikki kissat pitää myös rekisteröidä jollekin omistajalle ja tunnusmerkitä.
SEY:n yhdessä Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen ja Rekku Rescuen alullepanema kampanja alkoi alkuviikosta ja jatkuu lokakuun loppuun asti.
Suomessa elää tuhansia kissoja vapaana ilman hoitoa.
yle.fi
Tämä ongelma on täysin ihmisistä lähtöisin. Pistää pikkuisen vihaksi kaikki leikkaamattomia kissoja (varsinkin uroksia, joiden leikkauttaminen on naaraita helpompi toimenpide, toki naaraat tulee leikkauttaa nekin) vapaana pitävät. Voisi kerrankin miettiä omaa nenäänsä pidemmälle.
Kisu kävi ihmettelemässä ensilumia Luulin että ois heti halunnu sisälle, mutta muutaman minuutin uskalsi olla. Ei se kyllä kesälläkään yhtään kauempaa tykänny olla tässä pihalla, niin ehkä talvellakin viihtyis enemmän lenkkipoluilla ja metsässä
Yritin kissaherran kanssa tota siristelyä ja silmien hidasta räpsyttelyä, se katteli mua siihen malliin, että suunnitteli selvästi soittavansa valkotakit hakemaan mua pehmeään koppiin..
Yritin kissaherran kanssa tota siristelyä ja silmien hidasta räpsyttelyä, se katteli mua siihen malliin, että suunnitteli selvästi soittavansa valkotakit hakemaan mua pehmeään koppiin..
Aika samanlaisia reaktioita on tullut vanhempien kissarouvalta kun olen yrittänyt siristellä sille. Eiköhän se ole vuosien varrella oppinut ihmisen hymyä tulkitsemaan, koska aina kun sille hymyilee ja lässyttää niin heittää heti selälleen ja keimailee parhaansa mukaan.
Hymyillessähän silmät helposti juuri tekevät sitä silmien sirristelyä. :-D Eli tulee tehtyä jo muutenkin oikein. Ja päälle vielä tutun ihmisen höpinät niin asia on selvä.
Hymyillessähän silmät helposti juuri tekevät sitä silmien sirristelyä. :-D Eli tulee tehtyä jo muutenkin oikein. Ja päälle vielä tutun ihmisen höpinät niin asia on selvä.
Näinhän se taitaa tosiaan olla. Mutta selvästi väkinäinen silmien siristely perusnaamalla voi aiheuttaa kisuleissa kummastusta. Kyllä ne osaa erottaa aidon ja esittämisen, monessakin asiassa.
Tulipa tännekkin tuommoinen uros karvapallo.
Tosin ei ihan käyttäydy kuin stereotyyppinen kissa, eli nukkuu yleensä keskellä (kylmää) lattiaa, ei ainankaan vielä pidä lämpimistä paikoista, laatikot jne ei kiinnosta yhtään.
Ja alkoi aivan hirveeksi nirsoksi kun annoin raakaa kanaa, tuon jälkeen ei ole suostunut syömään kuin muutaman suullisen valmisruokia (vaikka nekin olisi kanaa). Tai suostuu syömään mutta vain raakaa ruokaa mutta raukka ei "osaa" syöda isoja paloja vaan "leikkii" niillä ympäri kämppää. Mukava löytää kivipiiras sen uutena toimena ovikiilana pitämässä makkarin ovea kiinni (kissa tietenkin siellä sisällä) tai possun sydämmet jääkaapin alta.
Varsin huvittavaa oli katsoa muikun syöntiä, kissa luultavasti luuli että se muikku on vielä elossa
Tarkoituksena olisi vielä opettaa tuo käyttämään pyttyä laatikon sijaan.
Allekirjoituksia on tähän mennessä kertynyt reilu 60 000, mikä on SEY:n vs. toiminnanjohtaja Maria Lindqvistin mukaan enemmän kuin odotettiin. Kampanja päättyy tänään lauantaina. Vetoomus luovutetaan maa- ja metsätalousministeriölle marraskuussa.
– Tämä on yllättävän hieno suoritus. Luku oli yllätys. Meillä on tänä vuonna ollut pari muutakin vetoomusta ja tämä oli niistä suosituin. Olisi hienoa, jos saataisiin vielä 70 000 rikki ja se luku voitaisiin esitellä ministeriölle.
Lindqvistin mukaan kampanjan tavoitteena oli saada villinä elävien kissalaumojen aiheuttamat ongelmat kansalliseen tietoisuuteen. Koko kissapopulaatioiden ahdinko on ollut monelle vieras asia.
Itseä kiinnostaisi myös tietää ainakin suuntaanatava summa, että minkälaisia lukuja tuo lahjoituskampanja on tuottanut. Ehkä ihan sen takia, kun tuli itsekin lahjoitettua, että saivatko kasaan mitää järkevää summaa mistä voisi oikeasti olla apua.
Lähinnä siisteys ja helppous (sen jälkeen jos/kun on oppinut). Nyt saa noita kiteitä lakaista jalanalta lähes joka kerta kun menee käymään vessassa. Hiekka oli vielä pahempaa kun kulkeutui vähän minne sattui kissan tassujen mukana.
Tuhoeläinsuojaus on hoidettu useammin sikatilalla kuin nautatilalla.
www.maaseuduntulevaisuus.fi
Mitä enemmän kotieläintilalla on kissoja, sitä vähemmän tilalla on haittaeläimiksi laskettavia piennisäkkäitä. Tämä kävi ilmi Ruokaviraston ja Luonnonvarakeskuksen haittaeläin-hankkeessa.
No tietenkin, mutta kyllä monella koiraihmisellä on sellainen mentaliteetti että kissat saa hävittää kohdatessa eivätkä ne ole mitään koiraan verrattavia lemmikkejä. Moni koiraihminen pitää kissoja vaan hiirien ym pyydystämiseen
Ei pahalla, mutta eihän ne olekaan koiraan verrattavia lemmikkejä. Esim. ihmisen ja koiran vuorovaikutus on ihan toisenlaista. Koirat ovat sosiaalisia ja hakeutuvat ihmisten seuraan, kun taas kissat yleensä viihtyvät parhaiten omissa oloissaan ja yleensä niitä katteja ei edes näy missään kun ovat aina jossain piilossa lymyilemässä. Koirat myös ymmärtävät sanojen merkityksiä ja osaavat tulkita ihmisten eleitä. Ei kissoilta saa samanlaista "vastakaikua". Tämä siis ainakin omien kokemuksieni perusteella.
Molemmat on kivoja lemmikkejä, mutta kyllä se on koira, joka on ihmisen paras ystävä.
Ei pahalla, mutta eihän ne olekaan koiraan verrattavia lemmikkejä. Esim. ihmisen ja koiran vuorovaikutus on ihan toisenlaista. Koirat ovat sosiaalisia ja hakeutuvat ihmisten seuraan, kun taas kissat yleensä viihtyvät parhaiten omissa oloissaan ja yleensä niitä katteja ei edes näy missään kun ovat aina jossain piilossa lymyilemässä. Koirat myös ymmärtävät sanojen merkityksiä ja osaavat tulkita ihmisten eleitä. Ei kissoilta saa samanlaista "vastakaikua". Tämä siis ainakin omien kokemuksieni perusteella.
Molemmat on kivoja lemmikkejä, mutta kyllä se on koira, joka on ihmisen paras ystävä.
Tämäkin on tosiaan niin paljon ihmisestä (ja myös lemmikistä yksilönä) kiinni miten tuon asian kokee. Itse aikalailla 100% kissaihmisenä pidän kyllä koirista sinänsä, mutta en oikein osaa niiden kanssa luonnollisesti olla enkä oikein osaa tulkita niiden eleitä kunnolla. Näin ollen taas voisin väittää että kissa on parempi seuraeläin, koska itse saan kissojen kanssa telmimisestä niin paljon enemmän irti kuin koirien kanssa. Ja kyllä itselle on esim. lapsuudenkodin kissa ollut enemmän ystävä kuin yksikään koira tai ihminen. Jos vaikka oli kipeänä, niin kyllä vanharouva oli niin huolestunut ja välittävä, tuli lämmittämään kuumeessa ollessa vierelle vaikka yleensä ei sänkyyn tohtinut tulla, ja yritti parhaansa mukaan lohduttaa, vaikka tuli sille joskus vähän mulkku oltuakin nuorempana.
Toki minulla ei ole koskaan omaa koiraa ollut, mutta niiden kanssa jonkin verran aikaa viettäneenä luulen tietäväni osittain mistä puhun. Kissat taas ovat mielestäni kiehtovia olentoja joita on mukava seurata, ja itse rauhallisena ja omissa oloissaan viihtyvänä arvostankin enemmän lemmikkiä joka toimii samoin, mutta antaa rakkautta takaisin kuitenkin hyvin selvästi silloin kun siltä tuntuu sekä onnistuu yllättämään aina välillä toimimalla kuten ihminen toimisi. Ja ainakin omassa perhe- ja tuttavapiirissä olevat/olleet katit on aina antaneet myös paijailla, kunhan kunnioittaa heidän sääntöjään (ei liikaa, ei liian kauaa kerralla, ei heti turkinpesun jälkeen ihmiseltä haisevalla kädellä, ei käsien rasvaamisen/autoremontin jälkeen, ei humalassa jne.).
Lisäksi itse vaan jotenkin pidän enemmän kissojen itseään kunnioittavasta mentaliteetista ja yksilönvapaudesta, kun koirat taas vaikuttavat laumaeläiminä enemmän alistuvilta, tai sitten dominoivat jolloin voivat aihettaa ongelmia/olla jopa vaarallisia. Kissa dominoi aina kodissa ja puutarhassa, mutta sellaisella tietynlaisella tavalla josta itse pidän koska niiden kanssa tulee kuitenkin hyvin toimeen kun muistaa huomioida heidän ylhäisyyksiensä tarpeet ja toiveet.
Mutta kuten sanottua, yksilöitähän tässä kaikki ollaan ja varmasti löytyy kaikista leireistä joka suuntaan luonteita ja niin pois päin.
Tämäkin on tosiaan niin paljon ihmisestä (ja myös lemmikistä yksilönä) kiinni miten tuon asian kokee. Itse aikalailla 100% kissaihmisenä pidän kyllä koirista sinänsä, mutta en oikein osaa niiden kanssa luonnollisesti olla enkä oikein osaa tulkita niiden eleitä kunnolla. Näin ollen taas voisin väittää että kissa on parempi seuraeläin, koska itse saan kissojen kanssa telmimisestä niin paljon enemmän irti kuin koirien kanssa. Ja kyllä itselle on esim. lapsuudenkodin kissa ollut enemmän ystävä kuin yksikään koira tai ihminen. Jos vaikka oli kipeänä, niin kyllä vanharouva oli niin huolestunut ja välittävä, tuli lämmittämään kuumeessa ollessa vierelle vaikka yleensä ei sänkyyn tohtinut tulla, ja yritti parhaansa mukaan lohduttaa, vaikka tuli sille joskus vähän mulkku oltuakin nuorempana.
Toki minulla ei ole koskaan omaa koiraa ollut, mutta niiden kanssa jonkin verran aikaa viettäneenä luulen tietäväni osittain mistä puhun. Kissat taas ovat mielestäni kiehtovia olentoja joita on mukava seurata, ja itse rauhallisena ja omissa oloissaan viihtyvänä arvostankin enemmän lemmikkiä joka toimii samoin, mutta antaa rakkautta takaisin kuitenkin hyvin selvästi silloin kun siltä tuntuu sekä onnistuu yllättämään aina välillä toimimalla kuten ihminen toimisi. Ja ainakin omassa perhe- ja tuttavapiirissä olevat/olleet katit on aina antaneet myös paijailla, kunhan kunnioittaa heidän sääntöjään (ei liikaa, ei liian kauaa kerralla, ei heti turkinpesun jälkeen ihmiseltä haisevalla kädellä, ei käsien rasvaamisen/autoremontin jälkeen, ei humalassa jne.).
Lisäksi itse vaan jotenkin pidän enemmän kissojen itseään kunnioittavasta mentaliteetista ja yksilönvapaudesta, kun koirat taas vaikuttavat laumaeläiminä enemmän alistuvilta, tai sitten dominoivat jolloin voivat aihettaa ongelmia/olla jopa vaarallisia. Kissa dominoi aina kodissa ja puutarhassa, mutta sellaisella tietynlaisella tavalla josta itse pidän koska niiden kanssa tulee kuitenkin hyvin toimeen kun muistaa huomioida heidän ylhäisyyksiensä tarpeet ja toiveet.
Mutta kuten sanottua, yksilöitähän tässä kaikki ollaan ja varmasti löytyy kaikista leireistä joka suuntaan luonteita ja niin pois päin.
Itsellä vähän samat. Koirat on ihan ok, mutta itse en saa niistä sen enempää irti suuntaan tai toiseen. Ei olisi koira sopiva lemmikki meidän talouteen.
Kissoissahan on juuri parasta tuo että ne on "sopivasti sosiaalisia". Viihtyvät melko hyvin omissa oloissaan, mutta kyllä se ihmisen seura ja läheisyyskin kelpaa silloin kun kissasta siltä tuntuu.
Vaikka itse asiassa nuo meidän kissat ainakin ovat huomiota vailla heti kun töistä kotiutuu, eikä se ole vain ruuan takia vaan leikkihetkiäkin kovasti haluavat.
Ja mieluumminhan sitä ottaa lemmikikseen ihmisen kanssa älyllisesti tasavertaisen(tai älykkäämmän) ja sopivasti omapäisen kissan kuin käskytettävän koiran.
Mutta tämähän on aihe mikä jakaa aina mielipiteitä kahtia.
Usein asia on niin, että vieraat ihmiset eivät näe kissan hyviä puolia. Syy on ihan selvä, kun halutaan yleistää: kissa ei ole laumaeläin. Se ei tule tutustumaan, että kuka sieltä nyt tuli laumaa moikkaamaan*, toisin kuin koirilla oikeastaan jo velvollisuus kuuluu. Kissan luottamus ja sitä kautta ystävyys on ansaittava. Toisaalta, sen ansaitseminen tarkoittaa sitten sitä, että kissa myös oikeasti pitää sinusta.
Sitten voi olla arka kissa, jota on pentuna pidetty huonosti, kuten yksi kissani, joka erityisesti pelkäsi miehiä, elleivät olleet tuttuja. Kissaa ei näkynyt todellakaan missään. Mutta omalle porukalle, ja todella tutuille, kissa paistatteli koko vierailun ajan olohuoneen maton keskellä, ja otti vastaan ihmisten hellyyspuuskia urhoollisesti.
Vieras saa usein siis väärän kuvan kissoista (poikkeuksia siis on), "ei näkynyt missään", "kävi vain mulkoilemassa", "ei niistä ole mitään seuraa". Voin vakuuttaa, että jos kissaa pidetään hyvin, sille annetaan hellyyttä ja muuta huolenpitoa, ja otetaan kaikin puolin elämässä hyvin huomioon, kissa hyväksyy sinut ensin tutuksi, ja sitten vielä, aika usein kissa valitsee yhden ihmisen ns. luottoihmiseksi.
Minä olen saanut olla usean oman kissani luottoihminen, ja tällaisen kanssa ei voisi enempää olettaa väärin, jos olettaa, ettei ole mitään seuraa. Minulla on ollut kissoja, joiden on mm. joka ilta ollut päästävä syliin rinnalle makoilemaan kun menin nukkumaan. Hän laittoi aina naaman lähelle omaani, ja tarkkaan tutki aina suutani, kun tietenkin lepertelin niitä näitä. Noin puolen tunnin päästä olin höpissyt ilmeisesti tarpeeksi, ja hän poistui toisaalle nukkumaan. Tai toinen kissa (itse asiassa minulla ollut useampi tällainen), että kissa tulee aina paikalle, kun kutsun nimellä, tietyllä äänenpainolla! Muulla tavoin kutsuttaessa kissa antoi mennä huutelut toisesta korvasta ulos samantien, mutta tietyllä tavalla kutsuttuna jo kohta kuului kysyvästi "kurn"? Varsinkin ensimmäinen ns. oma kissani, joka oli abessinialainen (joten jo rotuna on ihmisrakas) tuli tästä tunnetuksi, toistin joskus tätä vieraille.
Minulla olisi valtava kokoelma kuvia, joista voisin näyttää, miten kissat ovat seurallisia. Niissä vaan näkyy oma tai muiden naama, ja en ole pitänyt tapana julkaista itsestäni kuvia. Mutta ehkä joskus laitan malliksi, sotkemalla kasvot. Esim. ehkä rakkaimmalla kissallani oli tapana heti aamulla tulla syliin, kun nousin sängystä ja istahdin sohvalle. Tiesin jo että turha keitellä kahveja ennen aamusylkkiä. Siinä hän ensin tamppasi ja pörisi niin, että joskus tuli kuolatippa suupielestä (tämä oli juuri se pienenä ilmeisesti pahoin kohdeltu ja liian pienenä hylätty oman onnensa nojaan), ja päälle nokoset, 15-60 min. Ja nousin joka aamu tämä silmällä pitäen, että minulla oli aikaa hänelle. Sama toistui yleensä illalla klo 19-20 kieppeillä, mutta silloin enemmän "seurusteliin" hereillä (puskettiin, otettiin vastaan kehuja ja silittelyjä yms.)
Tällä tavalla piti iltaisin päästä. Hän meni aina sivulle, joten jouduin tukemaan omalla kädellä. Jos en pitäisi, hän olisi tippunut sivulle. Kömpelyydestä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä hän on taitavin kissa kaikessa mitä minulla on koskaan ollut/tavannut. Hän vain luotti siihen, että minä pidän kiinni, meni hän miten tahansa sivulle. Luottamusta tämäkin. Ja näin siis vain minun sylissä. Yleensä tuosta sitten hän merkitsi minut omaisuudekseen nenään puskien. Ja pörinä oli tietenkin sen mukainen. Lämpimiä hetkiä, joita on todella suuri ikävä...
Samoin työskennellessäni koneella, syliin oli päästävä ainakin kerran. Joskus oli vähän kiire, eikä muka olisi ollut aikaa, niin silloin makoili keikkuen tuolin selkänojalla, josta sain välillä tassujen kosketuksia muistutukseksi, että täältä oltaisiin tulossa sylkkiin hei.
Toisella kissalla oli taas pakko päästä viereen nukkumaan. Illalla hyvissä ajoin tämä kisu siirtyi makkarin matolle makoilemaan. Ja kun sitten lopulta asetuin sänkyyn, hetken päästä tämä (jalkaongelmien vuoksi hylätty) entinen navettakissa ei esitellyt mitenkään ketteriä puoliaan, sillä ryminä pään puolella oli melkoinen tullessa sänkyyn (ei koskaan kuitenkaa satuttanut minua, siihen pystyi luottamaan). Siinä sitten minun yläkropan tienoilla (johon olin jo tottunut jättämään tilaa) alkoi arpominen, että nukutaanko selkä minua vasten (oma lemppari, yritin saada hänet jäämään juuri niin päin) vai tassut minuun päin, jolloin usein sain muistutuksen, että pitäisi pojalta hieman lyhentää etutassujen kynsiä, koska sitä paljasta kylkeä oli tietenkin tampattava sitten, onneksi hiljakseen. Tämäkin oli jokailtainen rutiini. Kun hän kuoli, minulla meni kuukausia tottua nukkumaan keskemmällä, kertoo sekin jotain.
Aikoinaan nuorena pojan kloppina satuin ensirakkauden löytämään Sipoosta. Sinne ei helsinkiläinen jaksanut välttämättä lähteä kuin viikonloppuisin ja lomilla. ;-) Varsinaisen "kissan" lisäksi perheen (leikattu) ulkokissa tykästyi minuun niin, että paras oli, kun kerran talvella bussipysäkiltä kävelin heidän pitkää tietä pitkin kodilleen päin, ihmettelin, että mikäs siellä tiellä on. Jotain tummaa näkyi tiellä olevan ja se lähestyi. Ja kas, tämä kisu oli tullut minua vastaan! Mistäkö tiedän? Kun sama toistui tästä eteenpäin perjantaisin. Se oli myös hellyyttävää, että normaalisti tämä kissa hengaili yöt ulkona, navetassa (joo, tämä oli maalaistalo) tai vain muualla isossa talossa, mutta perjantain ja lauantain välisen illan ja yön tämä kissa ei astunut ulos. Hän oli illalla sohvalla tai nojatuolissa sen selkänojan päällä, missä minä istuin, ja tuli nukkumaan jonnekin viereen sen pe-la yön (tästä oli jopa haittaa joskus, olihan niitä ihmisvelvollisuuksia tyttiksen kanssa). Niiden omaa porukkaa se nauratti, että kisulista oli tullut ihan minun kissani. Kissa vaistoaa kyllä kuka niistä tykkää, ja esim. huomiota ja hellyyttä osoittamalla vanhempi kissakin ystävystyy. Kun aikoinaan kolmisen vuotta jatkunut suhde loppui, jäi eniten ikävä sitä kisulia. Mahtava persoona. Nähdessäni ex-tyttiksen siskon, kysyin kissan kuulumisia. :-D
Vai ei saa seuraa, aina piilossa jne? Höpö höpö, mutta luottamusta näytetään sen luottamuksen ansainneille. Pidän myös koirista, oikeastaan lähes kaikista eläimistä. Mutta kissa vaan on itselle se ainoa oikea. Ja ansaittuasi ystävyyden, se ei katkea, syyttä ainakaan. Ja tiedät sen yhteyden olevan vapaaehtoista, kissalla ei ole tarvetta miellyttää "lauman johtajaa" kuten koirilla usein on (eikä siinä siis ole koirien kanssa mitään pahaa). Ja kissoista pidän siitä, että ne ovat puhtaita, eivät tuoksu kuin korkeintaan hyvälle ja puhtaalle, ja niiden silittelyjen jälkeen ei tule pakonomaista tarvetta pestä käsiä. Koirista tuntuu jäävän aina sellainen kuin ikään kuin "kalvo" tms. käteen. Pakko päästä taas pesemään kädet esim. jos ollaan kahvittelemassa ja on silitelty perheen koirat läpi ja ovat kuolanneet kädet innoissaan. Koirat kuitenkin käyvät ulkona jne. ;-) Ja yksi työkaverini koira oli varsin erikoinen: jos se löysi jostain metsänreunasta ihmispökäleet, se meni kierimään niihin. Kaveri oli aina ihan kypsä jos ei ehtinyt estämään sitä.
* joo joo, itsellänikin ollut kissa, jonka mielestä oli sitä mukavampaa mitä enemmän oli ihmisiä. Aina vastassa ihmisiä. Joskus liikaakin. Kun muutin nykyiseen asuntoon, ei netti toiminut millään, ja asentaja paikalle mittailemaan. Seurallinen kisu oli koko ajan "mittailemassa", kysyin että otanko kissan pois, niin ei kuulemma tarvinnut, pitää itsekin kissoissa. Noh, hetken päästä hemmo totesi, että "apua" tulee nyt liiankin kanssa, joten nostin pojan pois tieltä.
Onko täällä muita tilapäiskotitoimintaa harrastavia? Toki itsekin tällä hetkellä tauolla, mutta takana nyt neljä vuotta toimintaa jonka aikana löydettiin 35:lle kissalle oma koti. Yhdistyksenä ollut Pesu Ry joka ottaa vastaan kissoja myös villiintyneistä populaatioista, joten joidenkin kissojen kanssa on saanut tehdä ihan hiki hatussa duunia, että ne oppisivat aktiivisesti olemaan vihaamatta ihmistä. Kaikkia niitä on lopulta päässyt rapsuttamaan, yleensä riittää että syöttää oikeanlaisia ratuja tarpeeksi pitkään.
Helvetin palkitsevaa hommaa, suosittelen kyllä jos kissoista tykkää sen verran että sietää sen ettei ne heti tykkää sinusta. Se on ihan mahtava fiilis kun kissa, joka on saapuessaan ollut niin helvetin peloissaan että kusee alleen, tulee luokse ja puskee.
Onko täällä muita tilapäiskotitoimintaa harrastavia? Toki itsekin tällä hetkellä tauolla, mutta takana nyt neljä vuotta toimintaa jonka aikana löydettiin 35:lle kissalle oma koti. Yhdistyksenä ollut Pesu Ry joka ottaa vastaan kissoja myös villiintyneistä populaatioista, joten joidenkin kissojen kanssa on saanut tehdä ihan hiki hatussa duunia, että ne oppisivat aktiivisesti olemaan vihaamatta ihmistä. Kaikkia niitä on lopulta päässyt rapsuttamaan, yleensä riittää että syöttää oikeanlaisia ratuja tarpeeksi pitkään.
Helvetin palkitsevaa hommaa, suosittelen kyllä jos kissoista tykkää sen verran että sietää sen ettei ne heti tykkää sinusta. Se on ihan mahtava fiilis kun kissa, joka on saapuessaan ollut niin helvetin peloissaan että kusee alleen, tulee luokse ja puskee.
Joskus vuosia sitten tuli jonkin aikaa harrastettua, kun ei töiden takia tarvinnut reissata. Ihan hauskahan se oli kattella miten ne erilaiset kissat tulee keskenänsä toimeen, aina tosin eivät tulleet. Pesulta oon itseasiassa kattellu kissojakin, mutta jäänyt sille asteelle
Populaatiotaustaiset istuu yleensä laumaan ihan näppärästi, pienen alkuperseilyn jälkeen. Kotia vaihtavat tai muuten yksin eläneet voi olla aika haastavia tutustutettavia. Harmaita hiuksia meillä on tuottaneet omat kissat, jotka pentuja lukuunottamatta tai niitä jotka osaa olla pelkäämättä harvoin ketään kelpuuttaa laumaan. Näiden takia jäädäänkin toistaiseksi tauolle, toisella alkaa ehtoopäivät lähestymään niin ei tunnu reilulta kiusata koko ajan uusilla vierailla kissoilla vanhaa miestä. Vaikka onkin äreä persereikä joka tapauksessa, mutta kai sitä saa omassa kodissaan olla.
Vastaan tänne kissaketjuun, koska asia sopii tänne. En tiedä kuinka tuttu lemmikki kissa on, joten älä loukkaannu jos esittämäni neuvot ovat tuttuja ennestään. Tarkoitus on auttaa.
Prkl kissanpentu pitänyt yksityiskonsertia pari yötä putkeen. Neiti jolle se haettiin nukkuu kuin tukki vaikka kissa naukuu siinä 2m päässä mutta itselle ei auta edes tulpat. Ensi yönä vedän tulpat sekä Peltor Kids-kuulosuojat päähän. Taitaapi jokin verran kaivata vanhaa laumaansa.
Onhan kissa leikattu jo? Rahoittaa kissaa osaltaan, ja estää myöhemmin mouruamista ja merkkaukset pissalla.
Tärkeintä on, ettei kissa yöllä saisi tällä käyttäytymisellä huomiota aikaiseksi. Se voi olla vaikeaa, mutta tuo lopulta voiton. Tämä on koettu niin monta kertaa. Kissalle ei saa huutaa, rangaista tms. Mutta eristäminen toiseen tilaan (jossa on kuitenkin hyvät edellytykset olla) voi väliaikaisesti mielestäni tehdä. Se että kissa saattaa tällöin esim. raapia ovea ja naukua hetken aikaa entistä enemmän yms, kannattaa jättää huomiotta ja muistaa että tämä on todella pieni aika lopulta. Lopulta kissa oppii kyllä tavoille, jos johdonmukaisesti ja rauhallisesti opettaa.
Minulle tuli aikoinaan vanhemman kissan kaveriksi pentu, joka pisti aluksi rytmin sekaisin. Vanha kissakin pisti mukana menemään niin että molemmat pojan pallerot laitettiin lopulta jäähylle vessaan (iso muutenkin vessa, samassa tilassa sauna, eli tilaa oli reippaasti). Ensimmäinen yö oli rauhaton, mutta emme antaneet mitään vastetta oven raapimisella ja naukumisella. Putkasta pääsi vasta aamulla ulos. En muista montako yötä näin piti tehdä, lienee kaksi ja sen jälkeen ei enää koskaan ollut ongelmaa. Pentu oppi ja vanhempi muisti taas, että yöllä nukutaan ja muulloin saa riehua jos sattuu siltä tuntumaan, ja kissat siis saivat tästä eteenpäin nukkua kanssamme jos halusivat.
Kissa naukuu, kun se haluaa jotain. Naukuminen on opittu tapa. Kissa on saanut
sen avulla tahtonsa toteutumaan. Parasta on siis lakata palkitsemasta kissaa. Älä silitä tai ruoki naukuvaa kissaa, leiki vain nukkuvaa ja ole kuin et huomaisikaan. Jos se tuntuu hankalalta, helpota tehtävääsi hankkimalla korvatulpat.
Kuten monessa muussakin ongelmatilanteessa, tärkeintä on lakata palkitsemasta väärästä käytöksestä. Aluksi kissa yrittää korottaa ääntään, mutta vähitellen tapa unohtuu, ja saat taas nukkua rauhassa.
Tiedän, siinä yöllä kun joutuu valvomaan ja aamulla odottaa töihin lähtö, niin saattaa alkaa hermostumaan, mutta kaikenlainen huomio yölliseen naukumiseen vain opettaa kissaa tekemään näin jatkossa (muulloin tietenkin on hyvä huomioida mitä kissa naukuu, sillä naukuminen on ihmisille tarkoitettua viestintää). Oikeasti, korkeintaa pari kolme oikein toimittua yötä opettaa kisun tavoille. Tulee ottaa huomioon, että kissanpentu on vielä kuin pieni lapsi, joka tarvitsee hoivaa ja neuvoja. Kissa tarvitsee hoitoa ja ohjausta, eikä vastoin yleistä luuloa ole mikään "helppo lemmikki" joka ei tarvitse opetusta.
Vastaan tänne kissaketjuun, koska asia sopii tänne. En tiedä kuinka tuttu lemmikki kissa on, joten älä loukkaannu jos esittämäni neuvot ovat tuttuja ennestään. Tarkoitus on auttaa.
Onhan kissa leikattu jo? Rahoittaa kissaa osaltaan, ja estää myöhemmin mouruamista ja merkkaukset pissalla.
Tärkeintä on, ettei kissa yöllä saisi tällä käyttäytymisellä huomiota aikaiseksi. Se voi olla vaikeaa, mutta tuo lopulta voiton. Tämä on koettu niin monta kertaa. Kissalle ei saa huutaa, rangaista tms. Mutta eristäminen toiseen tilaan (jossa on kuitenkin hyvät edellytykset olla) voi väliaikaisesti mielestäni tehdä. Se että kissa saattaa tällöin esim. raapia ovea ja naukua hetken aikaa entistä enemmän yms, kannattaa jättää huomiotta ja muistaa että tämä on todella pieni aika lopulta. Lopulta kissa oppii kyllä tavoille, jos johdonmukaisesti ja rauhallisesti opettaa.
Minulle tuli aikoinaan vanhemman kissan kaveriksi pentu, joka pisti aluksi rytmin sekaisin. Vanha kissakin pisti mukana menemään niin että molemmat pojan pallerot laitettiin lopulta jäähylle vessaan (iso muutenkin vessa, samassa tilassa sauna, eli tilaa oli reippaasti). Ensimmäinen yö oli rauhaton, mutta emme antaneet mitään vastetta oven raapimisella ja naukumisella. Putkasta pääsi vasta aamulla ulos. En muista montako yötä näin piti tehdä, lienee kaksi ja sen jälkeen ei enää koskaan ollut ongelmaa. Pentu oppi ja vanhempi muisti taas, että yöllä nukutaan ja muulloin saa riehua jos sattuu siltä tuntumaan, ja kissat siis saivat tästä eteenpäin nukkua kanssamme jos halusivat.
Kissa naukuu, kun se haluaa jotain. Naukuminen on opittu tapa. Kissa on saanut
sen avulla tahtonsa toteutumaan. Parasta on siis lakata palkitsemasta kissaa. Älä silitä tai ruoki naukuvaa kissaa, leiki vain nukkuvaa ja ole kuin et huomaisikaan. Jos se tuntuu hankalalta, helpota tehtävääsi hankkimalla korvatulpat.
Kuten monessa muussakin ongelmatilanteessa, tärkeintä on lakata palkitsemasta väärästä käytöksestä. Aluksi kissa yrittää korottaa ääntään, mutta vähitellen tapa unohtuu, ja saat taas nukkua rauhassa.
Tiedän, siinä yöllä kun joutuu valvomaan ja aamulla odottaa töihin lähtö, niin saattaa alkaa hermostumaan, mutta kaikenlainen huomio yölliseen naukumiseen vain opettaa kissaa tekemään näin jatkossa (muulloin tietenkin on hyvä huomioida mitä kissa naukuu, sillä naukuminen on ihmisille tarkoitettua viestintää). Oikeasti, korkeintaa pari kolme oikein toimittua yötä opettaa kisun tavoille. Tulee ottaa huomioon, että kissanpentu on vielä kuin pieni lapsi, joka tarvitsee hoivaa ja neuvoja. Kissa tarvitsee hoitoa ja ohjausta, eikä vastoin yleistä luuloa ole mikään "helppo lemmikki" joka ei tarvitse opetusta.
Miksei kissaa saisi rangaista? Jos siis poissuljetaan kaikki oikeat syyt miksi kissa perseilee (esim terveydelliset syyt). Itse kyllä rankaisen meidän kissaa jos perseilee, esim suihkepullolla tai nipistämällä mahasta. Negatiivinen ja positiivinen kouluttaminen on molemmat hyväksi. Kyllä siellä luonnossakin emo tai muu kissa antaa satikutia, jos liikaa perseilee. Samalla kannattaa toistella esim EI sanaa tai muuta joka sitten assosioituu tähän ja toivottavasti tulevaisuudessa riittää lopettamaan perseilyn.
Miksei kissaa saisi rangaista? Jos siis poissuljetaan kaikki oikeat syyt miksi kissa perseilee. Itse kyllä rankaisen meidän kissaa jos perseilee, esim suihkepullolla tai nipistämällä mahasta. Negatiivinen ja positiivinen kouluttaminen on molemmat hyväksi. Kyllä siellä luonnossakin emo tai muu kissa antaa satikutia, jos liikaa perseilee.
Toki jos pystyy tekemään sen heti kun tapahtuu jotain, yöllä voi olla kuitenkin pienelle kissalle vaikea tajuta, miksi ihminen toimi niin kuin toimi, jos tapahtuu viiveellä.
Minä olen myös nimenomaan kouluttanut kaikki kissani, jolloin ne oppivat esim. että tiukasti sanottu "Alas!" tarkoittaa, että nyt ollaan esim. keittiössä tasoilla jonne kissoilla ei ole asiaa. Kouluttamisesta on ollut myöhemmin paljon apua.
Koska halusin pitää asian mahd. yksinkertaisena, kun ei tiedä ko. ihmisten kokemuksia kissoista, halusin vain tuoda esiin, että rankaiseminen voi vain sekoittaa asiaa. Ja vaikka tosiaan rankaisisi, niin väkivallattomasti, vesipullo on ollut vuosien saatossa hyvä (kunhan katsoo ettei suihki esim. omia laitteita rikki ;-)), jota ei alun jälkeen ole enää tarvinnut.
Sen sijaan esim. kissalle huutaminen yms. raivoaminen on aivan turhaa, hämmentää kissaa vain.
Kyllä kissa oppii ja on älykäs. Esim. omat kissani tietävät tekevänsä jotain kiellettyä jos joko vedän henkeä "sihahtavasti" tai sihisen "kuten kissa". Myös jokut sanat kuten "Ei" tai "Ulos?" on opittu hyvin.
Täytyy vain olla johdonmukainen ja jos kissaa kouluttaa (esim. opettaa että jokin täytyy lopettaa mistä merkkinä lausut kissan nimen, nouset nopeasti ylös tai sihiset) se täytyisi tehdä heti kun jotain tapahtuu ja jatkaa sitä kunnes tavasta opitaan eroon. Toki myös kannattaa hetki miettiä mitä tapaa haluaa käyttää, on se sitten pieni suihkepullo tai sihinä. Itse en todellakaan jaksaisi aina "huutaa" joten en ala totuttamaan kissoja moiseen.
Ei lemmikki muista tai ymmärrä jälkikäteen (esim. jos olet ollut ulkona ja tuntien päästä huomaat jonkun kaatuneen tms kun tulet kotiin) mistä sitä torutaan varsinkaan jos annat ristiriitaisia signaaleita. Muistan nuoruudestani yhden pienen bokserin (koira) jonka omistaja aina opetti sitä haukkumaan "katso auto, hauku", "katso aita, hauku", "katso, ihmisen nimi, hauku". Sitten hän myöhemmin ihmetteli miksi koira aina haukkuu kun hän ulkoilutti sitä.
Missään nimessä kissaa ei saisi kuitenkaan lyödä tai kiusata. Jopa youtubessa olevat "hauskat" videot missä kissaa rangaistaan siitä että se on mourunnut yöllä odottamalla että se nukahtaa ja sitten hiipimällä viereen ja esim. torvella tai huutamalla / kaatamalla kylmää vettä päälle tms saavat kissan vain pelästymään, juoksemaan paniikissa piiloon ja menettämään luottamuksensa sinuun. Eivät ne osaa yhdistää sitä "aikaa sitten tapahtuneeseen" kommunikointiin heidän puoleltaan. Mutta ne osaavat kyllä yhdistää tapahtuman sinuun kun naurat niille ja kuvaat niiden reaktiota.
Missään nimessä kissaa ei saisi kuitenkaan lyödä tai kiusata. Jopa youtubessa olevat "hauskat" videot missä kissaa rangaistaan siitä että se on mourunnut yöllä odottamalla että se nukahtaa ja sitten hiipimällä viereen ja esim. torvella tai huutamalla / kaatamalla kylmää vettä päälle tms saavat kissan vain pelästymään, juoksemaan paniikissa piiloon ja menettämään luottamuksensa sinuun. Eivät ne osaa yhdistää sitä "aikaa sitten tapahtuneeseen" kommunikointiin heidän puoleltaan. Mutta ne osaavat kyllä yhdistää tapahtuman sinuun kun naurat niille ja kuvaat niiden reaktiota.
Hyvä huomio. Ihan sairasta tuommoinen mitä kuvailit.
Minä en pysty enää katsomaan noita ns. hauskoja kissavideoita juurikaan, useasti kissoja kohdellaan niissä todella ala-arvoisesti, ja tekisi mieli hieman "kouluttaa" niiden videoineita. On toki niitäkin, jotka tekevät kissoille kaikenlaisia mielenkiintoisia leikkejä, ei voi nostaa kuin hattua niille, jotka jaksavat kissan ehdoilla tehdä jännittäviä ja kissan älyä ruokkivia tehtäviä.
Eilisestä kissan seurallisuus viestistä jäi leikkiminen mainitsematta. Se miksi kissat eivät viitsi koiran tavoi loputtomasti juosta pallon perään, on siinä, että kissa älykkäänä eläimenä kaipaa leikille haastetta ja vaihtelevuutta. Parin kerran jälkeen se on jo nähty sillä kertaa se pallon heittäminen. Kissa on että mitäs järkeä tässä muka on? Siihen pitää keksiä uusia kikkoja. Leikki on korviketta saalistamiselle, ja erilaiset leikkien variaatiot tuovat kissalle iloa.
Lopulta kissa ei tarvitse hirveästi leluja, ja yksinkertaiset lelut (esim. rutistettu rapiseva paperitollo) ovat usein parempia kuin kilisevät ja joka suuntaa vaarallisen oloisia höyheniä sojottavat kiinlalaiset rimpulat (varmistan ja tarvittaessa poistan leluista vaarallisen oloiset osat, kissan kurkku on todella herkkä). Meillä on ollut pitkään yksi lelun pitkä muovinen taipuisa varsi rakkaimpia leluja. Se vaan vaatii ihmisen toisen päähän ja keksimään sen sitten mitä erilaisimpiin ympäristöihin muka kissaa karkuun tms.
Sama täällä. Kissa tykkää juosta sen perässä kun vetää keppiä lattioita, sohvaa ym pitkin. Joku pari euroa maksava kuuden hiiren setti on myös ollut yksi mieluisimmista. "Karva" ja häntä niistä lähtee aika nopeaan, mutta ei se leikkiä ole hidastanut
Tilanne tuossahan oli se että olimme juuri hakeneet sen, noin 16 viikoisena. Loppui maukuminen 4 tai 5 yön jälkeen, nuo 2 ja 3 yö oli pahimpia. Kastraatioon menee kahden viikon päästä. Aika puhelias tuntuu kaverista tulevan. Leikeissäkin kunnon urinat kun hyökkää/jahtaa jotain (varsinkin kun kasvien raadot sai partsilla kyytiä).
Ovessa narussa roikkuva "hiiri" on yksi millä tykkää leikkiä kun se naru antaa liikerataa hiirelle. Mutta ehdottomat suosikit on kyllä olleet keppi missä on jousen päässä höyhen ja varressa pari pientä tiukua sekä laser-osoitin (tosin tarvitsee ihmis-operaattorin). Varsinkin tuon laserin perässä jaksaa juosta 15-20min kunnes kiinnostus häviää.
Tuolla on myös ihan älytön fetismi veteen ja viemäröintiin. Makailee tuolla kylppärissä seinäkaivon edessä tuntikaupalla ja tuijottaa sitä reikää seinässä. Suihkun jälkeen aina pitää päästä sinne märälle laatalle hengailemaan. Yritti yksi päivä tulla mukaan suihkuunkin mutta ei tykännyt kun tuli vettä selkään suihkusta (sitä ei haittaa vaikka koko maha/hännän alapuoli olisi märkä mutta selkä on eri asia).
Ei tule nukkumaan viereen, ei pysy edes sylissä 10 sek kauempaa.
Alkanut pitämään silittelystä ja rapsuttelusta minkä tekee hankalaksi se että ei pysy paikallaan 5 sek kauempaa kun pitää siirtyä 30cm ja heittäytyä toiselle kyljelle.
Edellinen kissa mikä kerkesi olemaan vaan muutaman kuukauden oli kyllä täysin erilainen (no se olikin narttu).
Heh, hyvä kissa tulee vielä. Eikä sylittömyys ole vielä ratkaistu. Toinenhan on ihan lapsi vielä. Rauhoittuu kyllä. Ja poikakissat ovat yleensä ihmisrakkaampia. Hyvä tulee.
Eilisestä kissan seurallisuus viestistä jäi leikkiminen mainitsematta. Se miksi kissat eivät viitsi koiran tavoi loputtomasti juosta pallon perään, on siinä, että kissa älykkäänä eläimenä kaipaa leikille haastetta ja vaihtelevuutta. Parin kerran jälkeen se on jo nähty sillä kertaa se pallon heittäminen. Kissa on että mitäs järkeä tässä muka on? Siihen pitää keksiä uusia kikkoja. Leikki on korviketta saalistamiselle, ja erilaiset leikkien variaatiot tuovat kissalle iloa.
Lopulta kissa ei tarvitse hirveästi leluja, ja yksinkertaiset lelut (esim. rutistettu rapiseva paperitollo) ovat usein parempia kuin kilisevät ja joka suuntaa vaarallisen oloisia höyheniä sojottavat kiinlalaiset rimpulat (varmistan ja tarvittaessa poistan leluista vaarallisen oloiset osat, kissan kurkku on todella herkkä). Meillä on ollut pitkään yksi lelun pitkä muovinen taipuisa varsi rakkaimpia leluja. Se vaan vaatii ihmisen toisen päähän ja keksimään sen sitten mitä erilaisimpiin ympäristöihin muka kissaa karkuun tms.
Jostain syystä meidän pari vuotta vanha kissa nimenomaan haluaa leikkiä noutajaa kun esineenä on paperinen mehupilli.
Toki tuota leikkiä tehdään vain se 10min maksimissaan ja sitten riittää. Mutta noutaa pillin kuin koira konsanaan ja sitten sipsuttelee takaisin pilli suussa ylpeänä.
Muoviset pullonkorkit ovat kyllä ylivertaisia kaikkiin muihin leluihin verrattuna. Noiden kanssa sopii leikkiä laminaattilattialla.
Jännä miten nyt on oppinut tulemaan pöydälle aina kun kivennäisvettä tai kokista itse ottaa, sitä korkkia kyttää.
Jostain syystä meidän pari vuotta vanha kissa nimenomaan haluaa leikkiä noutajaa kun esineenä on paperinen mehupilli.
Toki tuota leikkiä tehdään vain se 10min maksimissaan ja sitten riittää. Mutta noutaa pillin kuin koira konsanaan ja sitten sipsuttelee takaisin pilli suussa ylpeänä.
Muoviset pullonkorkit ovat kyllä ylivertaisia kaikkiin muihin leluihin verrattuna. Noiden kanssa sopii leikkiä laminaattilattialla.
Jännä miten nyt on oppinut tulemaan pöydälle aina kun kivennäisvettä tai kokista itse ottaa, sitä korkkia kyttää.
Kaverilla oli aikoinaan kissa joka tykkäsi noutaa tavan kopiopaperista rytisteltyä pientä palloa. Sen kun nakkasi niin kissa sen nouti ja toi takaisin.
Hieno Facebook-ryhmä Kissojen sterilointi/kastrointi -kampanja on palkittu tämänvuotisella Eläinsuojelun Topelius-palkinnolla. Eli tätä kautta vähävaraiset ovat saaneet yksityisten ihmisten lahjoituksista kerättyä eläinlääkäriin maksut kissan leikkauttamista varten.
"Tämänvuotisen Eläinsuojelun Topelius-palkinnon ovat saaneet kyröläinen Hanna Penttinen ja loimaalainen Joanna Jokinen.
Kaksikko perusti Facebookiin ryhmän, jossa vähävaraiset yksityishenkilöt voivat ilmoittaa tarvitsevansa apua kissan leikkauttamiskuluissa tai kuljetuksessa eläinlääkäriin. Vastaavasti avunantajat tukevat kissan leikkausta haluamallaan summalla tai tarjoavat kyytiapua.
Runsas vuosi sitten perustetun ryhmän avulla on leikattu jo lähes 300 kissaa."
Mitäs kummaa, kissa aivastelee yhtäkkiä paljon ja yrittää kaivaa nenäänsä. Pitäiskö toi viedä lääkärille vai mitä? Ei näy mitään kummaa ja yritin toki rapsuttaa nenää reilummin. Muutoin on ihan normaali kermaperse.
Mitäs kummaa, kissa aivastelee yhtäkkiä paljon ja yrittää kaivaa nenäänsä. Pitäiskö toi viedä lääkärille vai mitä? Ei näy mitään kummaa ja yritin toki rapsuttaa nenää reilummin. Muutoin on ihan normaali kermaperse.
Tietysti soitto eläinlääkäriin ei vielä maksa mitää, jos haluaa tiedustella, että kannattaako oireiden perusteella huolestua ja viedä kissaa näytille. Toivotaan vain, että eläinlääkärissä osataan olla asiallisia eikä dollarin kuvat silmissä yritetä ottaa heti.sisään. Näitäkin valitettavasti löytyy.
Luulin että ois heti halunnu sisälle, mutta muutaman minuutin uskalsi olla. 
Ei se kyllä kesälläkään yhtään kauempaa tykänny olla tässä pihalla, niin ehkä talvellakin viihtyis enemmän lenkkipoluilla ja metsässä 
Eiköhän se ole vuosien varrella oppinut ihmisen hymyä tulkitsemaan, koska aina kun sille hymyilee ja lässyttää niin heittää heti selälleen ja keimailee parhaansa mukaan.
Kyllä ne osaa erottaa aidon ja esittämisen, monessakin asiassa.
Kaveri oli aina ihan kypsä jos ei ehtinyt estämään sitä.
, mutta kaikenlainen huomio yölliseen naukumiseen vain opettaa kissaa tekemään näin jatkossa (muulloin tietenkin on hyvä huomioida mitä kissa naukuu, sillä naukuminen on ihmisille tarkoitettua viestintää). Oikeasti, korkeintaa pari kolme oikein toimittua yötä opettaa kisun tavoille.
Tulee ottaa huomioon, että kissanpentu on vielä kuin pieni lapsi, joka tarvitsee hoivaa ja neuvoja. Kissa tarvitsee hoitoa ja ohjausta, eikä vastoin yleistä luuloa ole mikään "helppo lemmikki" joka ei tarvitse opetusta.
