Kissat, nuo universumin hallitsijat ja ihanat karvapallerot

Oma edesmennyt kisumisu pelkäsi kuollakseen vessaa/kylppäriä, ei koskaan mennyt ominpäin sisälle (mutta kävi joka kerta hiipien ovenraosta tirkistelemässä pimeyteen, kun piti ohi mennä) ja jähmettyi kauhusta jos nosti vessan puolelle, sännätäkseen hetken päästä miljoonaa sängyn alle. Toisaalta taas saattoi ihan muina kissoina tulla hengailemaan sinne samaan aikaan kun joku on suihkussa, ja leikkimään vaikkapa sitä leikkiä missä vessapaperirulla tyhjennetään telineestä lattialle tai pudotetaan kaikki tavarat pesukoneen päältä. ;)

Porukoiden nykyisellä missellä taas on fiksaatio pyykinpesuun, käskyttää usein aamuisin vaativasti naukumalla mutsia pistämään koneen pyörimään, ja vahtii _joka kerta_ silmä kovana kun kone pyörii, ja haistelee putkia tarkan näköisenä kun vesi lähtee valumaan koneesta kohti viemäriä. Yleensä koko ohjelman ajan, välillä tylsistyy ja käy makailemassa lattialle jakkaran alle, mutta hetken päästä taas valpastuu jos kone muuttaa ääntään ja menee katsomaan hassusti pyörivää ja litisevää kuvaa ruudusta.

On ne kyllä vekkuleita otuksia ja todellakin jokaisella ihan oma luonteensa vaikka toki usein paljon yhtäläisyyksiäkin löytyy.
 
Tässä meidän pikku ragdolli. Ikää 19 viikkoa ja painoa n. 2,9 kg. Energiaa tuntuu olevan parinkin pennun edestä ja jatkuvasti pitäisi olla leikkimässä. Herra tahtoisi joka päivä ulkoilemaan valjaissa, mutta pesusta ei vielä hirveästi nautiskele.:D

nettiin.JPG
 
Tässä meidän pikku ragdolli. Ikää 19 viikkoa ja painoa n. 2,9 kg. Energiaa tuntuu olevan parinkin pennun edestä ja jatkuvasti pitäisi olla leikkimässä. Herra tahtoisi joka päivä ulkoilemaan valjaissa, mutta pesusta ei vielä hirveästi nautiskele.:D

nettiin.JPG
Vettä, hyi! :mad:
 
Pikku tiikeri mielipaikassaan. Saattaa mennä useampi tuntikin tuolla keikkuessa, ennen kuin nälkä yllättää ja täytyy tulla sisälle syömään.

DSCF438232d14094d241718c.jpg

Pienikokoinen kissa tuli, erittäin läheisyyden haluinen, tykkää nukkua vieressä. Päiväulkoilija sitten tuli. Koko ajan yritti karata pihalle, ja alkoi kuseskelemaan sänkyihin. Loppui kun pääsi ulkoilemaan irti (asustelee ihan maalla, kaukana yleisistä teistä). Kai sellainen villi luonne on olevinaan. Pysyy onneksi pihapiirissä, kun pelkää naapurin kollia, joka ajelee sitä takaa. Onneksi on niin läski, ettei saa kiinni. Yhden toisen vierailevan kissan kanssa sitten taas ovat kavereita. :bored:
 
Mulla pyörii tontilla useinkin jonkun naapurin(?) kissa. Ei tule sisään tai reagoi mitenkään muuten, kuin lähtemällä karkuun. Heitin sille makkaranpalan grillistä, mutta ei kelvannut. Nähtävästi on kiinnostuneempi rastaista ja muista linnuista mitkä pörrää pusikoissa ja pihalla.

Ei ole pantaa tai muuta näkyvää tunnistetta. Eipä tuo haittaa jos myyriä ja muita otuksia vie isännälleen tuliaisiksi. :)
 
Ei ole kissa-asiaa (kuin ehkä pidetäänpä nyt ne kissat kiinni, kun linnuilla on pesintää, ja pienet eläimet heikkona kuivuudesta).

Ajattelin laittaa tännekin muistutuksen, että poikkeuksellisesta kuivuudesta kärsivät nyt pienet luonnovaraiset eläinystävät. Meistä kissanystävistä monet ovat varmaan myös eläinten ystäviä yleisimminkin, joten tuskin haittaa tällainen viesti.

Eli kyse on tästä järkyttävästä kuivuudesta, josta luonnonvaraiset eläimet kärsivät kovasti. Ihmiseltä on todella pieni vaiva viedä pieni astia vettä paikkaan (jopa kaupungissa) jossa olettaa eläinten liikkuvan, tai missä yleensä puro tms. solisisi. Mutta apu voi olla todella suuri, hengen pelastava. En ole mestari neuvomaan, joten poimin juttua mitä tässä alkanut olemaan tiedotusvälineissä. Niistä löytyy tietoa.

d49a7d32c1184803a6f6d32b902a962c.jpg

Jos olisitte niin ystävällisiä, ja auttaisitte eläimiä. Kiitos.:itku:


Hesarin jutusta (En laita quoteen, jotta näkyisi sellaisena kokonaan):
--- CUT ---
8cd5c173e203486aa7d4ac392020ed15.jpg

Luonnosta ei enää monin paikoin löydy vettä siileille. (KUVA: RONI REKOMAA)

Kuuma ja kuiva alkukesä on näännyttämässä siilit, oravat ja pikkulinnut. Jokainen voi olla janoisten eläinten sankari jättämällä omalle pihalleen vettä laakeaan astiaan.



KUUMUUS koettelee luonnonvaraisia eläimiä poikkeuksellisella tavalla. Sateiden loistaessa poissaolollaan ja jopa purojen kuivuessa monet eläimet eivät ole saaneet juomavettä enää mistään. Moni onkin saattanut törmätä hoiperteleviin ja nääntyneisiin siileihin ja oraviin, jotka tuntuvat hakeutuvan ihmistä lähelle.

Suomen eläinsuojeluyhdistyksen liiton vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja Mari Waltzer kertoo, että tänä keväänä huolestuneita yhteydenottoja on tullut poikkeuksellisen paljon. Useimmin soitot koskevat nuukahtaneita siilejä, oravia ja pikkulintuja, joille halutaan tarjota apua.

Waltzer kertoo, että kaikki luonnonvaraiset eläimet todennäköisesti kärsivät yhtä lailla hädästä, mutta kaikki eivät vain liiku asutuksen lähellä.

”Tämä on todella huolestuttavaa. En muista, että toista samanlaista buumia vedenpuutteen vuoksi olisi ennen ollut. Eläimet tulevat ihmistä lähelle ja juovat tarjottua vettä. Ne suorastaan tulevat luoksemme pyytämään meiltä apua.”

TILANNE on Waltzerin mukaan huolestuttava erityisesti siilien ja pääskysten kohdalla, joiden määrä on muutenkin vähentynyt viime aikoina.

”Kantaa ollaan saatu hieman nostettua, mutta saa nähdä, miten ne tämän kuivuuden kestävät.”

Vedenhukasta kärsivä eläin palaa yleensä tolpilleen saatuaan vettä. Aina näin ei kuitenkaan käy, ja joskus apu tuleekin liian myöhään.

”Kerran minulle soitti henkilö, joka oli törmännyt niin heikkoon oravaan, ettei se enää suostunut ottamaan vettä vastaan. Orava nuukahti ja kuoli puhelun aikana”.

JOS vedenhukasta kärsivän eläimen kohtaa, Waltzer neuvoo jättämään sen lähelle vettä pieneen astiaan. Jos eläin näyttää nuukahtaneelta eikä lähde karkuun, sen voi ottaa talteen esimerkiksi laatikkoon ja soittaa luonnonvaraisia eläimiä hoitavalle henkilölle. Myös lääkeruiskulla voi laittaa eläimen suuhun vettä, mutta silloin pitää olla varovainen, ettei vesi mene eläimen hengitysteihin.

Ennakoivaksi avuksi Waltzer suosittelee jättämään matalia vesiastioita, kuten vanhoja lautasia, omalle tontille eläimiä varten. Vesiastioita kannattaa jättää varsinkin paikkoihin, joissa luonnonvettä ei ole saatavilla.

MARTTALIITON johtava asiantuntija Asta Kuosmanen kehottaa varsinkin oman pihan omistavia henkilöitä huomioimaan eläinten hädän. Siileille ja oraville tulisikin kesäisin jättää juomavettä laakeaan astiaan, josta ne ylettävät juomaan.

Samalla voi pitää huolta siitä, että juomavesi on puhdasta eikä levä ole päässyt lisääntymään astiassa. Kuosmanen kehottaa tarkistamaan juoma-astian tällaisella kelillä joka päivä, sillä vettä juodaan ja sitä haihtuu kuumalla ilmalla nopeasti. Jo parissa päivässä isokin astia saattaa olla typötyhjä.

KUIVA kevät on eläimille kuivaa kesää vaarallisempi, sillä näin alkukesästä erilaiset marjat ja hedelmät eivät ole vielä kypsyneet syömiskelpoisiksi. Myöhemmin kesällä luonnonvaraiset eläimet saavat nestettä erilaisista luonnonantimista.

”Oravalle voi tarjota mehukasta hedelmää, esimerkiksi päärynä ja vesimeloni on niille herkkua”, vinkkaa Waltzer.

Kuivuneen eläimen tunnistaa usein jo sen liikkumisesta ja olemuksesta, mutta asian voi esimerkiksi oravien kohdalla myös varmistaa.

”Oravaa voi nostaa hellästi niskanahasta ylöspäin. Jos nahka jää pystyyn eikä palaudu enää takaisin, eläin kärsii selvästi vedenhukasta”, kertoo Waltzer.

Huolestuneiden kansalaisten puheluihin vastaava Waltzer pitää ihmisten auttamisen halua hienona ja merkittävänä asiana.

”Mahtava juttu, että ihmiset haluavat auttaa, ja ovat selvästi huolissaan luonnosta ja luonnon hyvinvoinnista. Ehkä tämä kertoo siitä, että emme ole vielä kaupungistuneet ihan kokonaan.”

d010823b3ada4df6ab56defd35d5c724.jpg


--- CUT ---


helsinginuutiset.fi sanoi:
2750070.jpg

Myös ruokaa voi tarjota. Siilille maistuu esimerkiksi koiran ja kissan kuivamuona veteen liotettuna. Arkistokuva. arkistokuva/ Crista Lassfolk-Feodoroff

Ja toivon, ettei kukaan nyt vedä hernettä nenään. Vaikket sietäisi vaikkapa oravia, niin jos pidetään ne mölyt mahassa. Eläimillä on hätä. Hieman sydäntä. Eikä minun ole tarkoitus enempää häiritä OT viesteillä.

Kiitos.
 
Viimeksi muokattu:
Voi pientä. Toivottavasti elämä olisi pienellä tästä eteenpäin turvallista, iloista ja paljon rakkautta mukana.
 
Tässä meidän 10 viikkoinen rescue pentu. Oli löytynyt hylättynä paikallisen sairaalan pihalta.

7FF48994-8BC7-4953-ADA9-154F4F203AA2.jpeg
Kovasti rapsutuksia pikkuselle, toi katse tuo kovasti roskia silmään, onpa hän söpö.

Minkälainen "ihminen" hylkää noin avuttoman ressukan omilleen noin aikaisin...
 
Kovasti rapsutuksia pikkuselle, toi katse tuo kovasti roskia silmään, onpa hän söpö.

Minkälainen "ihminen" hylkää noin avuttoman ressukan omilleen noin aikaisin...
Voihan se olla villistä emostaan eksynytkin. Tärkeintä on, että on nyt hyvässä hoivassa uusilla palvelijoillaan. :D
 
Voi pientä. Toivottavasti elämä olisi pienellä tästä eteenpäin turvallista, iloista ja paljon rakkautta mukana.

Minkälainen "ihminen" hylkää noin avuttoman ressukan omilleen noin aikaisin...

Voihan se olla villistä emostaan eksynytkin. Tärkeintä on, että on nyt hyvässä hoivassa uusilla palvelijoillaan. :D

Asutaan Abu Dhabissa ja täällä kulkukissoja on todella paljon. Eli ihan emon hylkäämästä tapauksesta on kyse. Pelastajat olivat vieneet pikkuisen erään naisen luokse, joka pulloruokkii pentuja ja etsii niille kodin.

Nyt ollaan jo käyty eläinlääkärin tarkastuksessa ja ensimmäisessä rokotuksessa. Kaikki oli kunnossa ja karvapallo vaikuttaa nauttivan uudesta elämästään.
 
@Oupii Kiitos sinulle kun tarjosit pienelle (mikäs on nimi pienellä?) kodin. :love: Hieno teko.
 
Sopinee tänne :geek::

Kohta 15:56 eteenpäin, jos suora linkitys ei toiminut.
 
Tulipa tälläinen vähän hölmö "ongelma" tai epämiellyttävä asia vastaan eilen. Omat pikku kakkapäät on aika pitkäkarvaisia ja eilen toisen käytyä jöötillä oli peffakarvoihin jäänyt jonkun verran sitä itseään roikkumaan. Poitsu tuli puskemaan ja tervehtimään normaaliin tapaan kunnes aloin ihmettelemään että mikäs tässä nyt oikein haisee. Muutaman kerran oli onnistunut istahtamaan matkalla matolle josta sitten löytyi hieman tavaraa, oli mukava hinkutella pois. Miten ihmeessä kissalta saa kaikista helpoiten pestyä ylijäämäpaskat persiistä? Kaveri ei ollut ilmeisesti aluksi huomannut että sinne oli karvoihin jäänyt roikkumaan jätöksiä niin seurasin sitä orjallisesti ympäri asuntoa ja pyyhin sitä kostealla kertakäyttökangasliinalla peffasta aina pois. Koitin sitä pitää tasan yhden kerran paikallaan ja hinkutella niitä hanurista pois mutta tämä ei ollut kovin mieluisa kokemus, käsistä nyt löytyvien skraadujen perusteella.

Tuli hieman hölmö olo kun seurasi toista ympäri kämppää välillä sen persettä pyyhkien. Tietysti sen olisi vähän isommalla voimalla saanut pidettyä paikoillaan mutta en kyllä haluaisi toiselle mitään traumoja aiheuttaa siitä että pervo omistaja haluaa nyt hinkutella perseestä, eihän se sitä ymmärrä. Ja tosiaan, ensimmäistä kertaa tämmöinen tapahtui, mutta vastasuuden varalta joku kokeneemman jippo tähän olisi mukava saada :)
 
Meillä on pari Neva Masquarade ja kikkareiden löytyminen on jonkinverran normaalia. Varsinkin tuolla kollilla joka on jokeenkin välinpitämätön mitä siellä perässä roikkuu. Sen maha on muutenkin ollut herkempi kuin sisarellaan joten sen pyllyä on pesy sen koko elämän ajan. Neuvona ei voikeastaan vois sanoa muuta kuin, että pese sitä peräpäätä, kyllä se kissa siihen tottuu (toivottavasti/mahdollisesti). Toki meillä on se etu, että tuota kollia on pennusta asti pesty, joten sitä ei näytä haittaavan. Tuntuu enemmän siltä, että se vaan nauttii tilanteesta jossa se saa köllötellä selällään samalla kun alapäätä pestään, ehkä sen mielestä se itse pääsee helpommalla. Käytännössä tuo tapahtuu niin, että kissa makaa selällään vasten käsivartta ja kämmenellä tukee sen peräosaa ja pidee-suihkulla huljuttelee lavuaarin alla. Suurin ongelma on tuossa että kolli painaa sen 8,5 kg joten sen yhellä kädellä kannateleminen ei oo herkkua. Tietysti huo hoidetaan emännä kanssa kahdestaan aina kun on mahdollista mutta yksinkin se onnistuu.

Meidän nartttu nevan peräpäätä taas ei ole hirveästi tarvinnu pestä koko sen nelivuotisen elämän aikana. Se ei nauti tilanteesta, mutta ei varsinaisesti ala kyllä riehuakkaan, kun asian hoitaa päättäväisyydellä. Jos tuota haluaa estää tai helpottaa niin trimmaa peräkarvoitusta lyhyemmäksi. Esim niin että ottaa kamman johon kerää leikattavat karvat ja sitten leikkaa kampaa vasten saksilla. Pelkillä saksilla ei kannata mennä soheltamaan joska vaarana on, että sielä katoa nipsauksessa jotain olellista, mitä ei ollut tarkoitus. Ts. pidä kampa aina, huom AINA saksien terän ja kissan ihon välissä ja leikkaa siis vain ns kamma turvalliselta puolelta. Eikä sitä karvaa kannata edes yrittää trimmata todella lyhyeksi.
 
Lisäys edelliseen. Tuo meidän kollihan on hauska siinämielessä, että se naukuu kovaan ääneen aina kun on käynyt vessassa ja kävelee sieltä poispäin. Vähän niinku se ilmoittaa, että pyyhkimään! Vaikka siis mitään sotkua ei olisi edes tullut. :) Narttukissa ei tee noin. Pentuna varsinkin piti melkein joka käynnin jälkeen tarkastaa, että ei tullu sotkua ja sitten pestiin jos sotkua tuli, niin ehkä se on jääny sille päälle. Mutta ei tuo @Sivustakatsoja :n ongelma ole missään tapauksessa hölmö ole, vaan ihan normaalia eläimen kanssa elävän elämää.
 
Onko ideoita miten saisi meidän Norjalaisen metsäkissan loputonta ulko-oven takana tapahtuvaa naukumista loppumaan? Haluaa siis ulos. Ollaan käyty päivittäin ulkona ja ulosvienti on sellaisella hetkellä ettei vingu ulos, vaan on esimerkiksi parvekkeella tai jossain muualla kun ulko-ovella. Ettei oppisi, että maukumalla pääsee pihalle.

Maukumiseen ei reagoida mitenkään. Ei kielletä tai yritetä houkutella muualle, että tajuaisi saavansa huomioita.

Ei vaan tunnu riittävän. Ja tämä tapaus on sitkeä. Siis äärimmäisen sitkeä. Voi huutaa 20 minuuttia putkeen ovella, raapia ovea välillä ja tulla hetkeksi olkkariin kertomaan hädästä ja lähteä taas takaisin huutamaan.

En ole keksinyt mitään muuta järkevää aktiviteettiä mihin sillä riittäisi into minuuttia kauempaa.

Vinkkejä?
 
Onko ideoita miten saisi meidän Norjalaisen metsäkissan loputonta ulko-oven takana tapahtuvaa naukumista loppumaan? Haluaa siis ulos. Ollaan käyty päivittäin ulkona ja ulosvienti on sellaisella hetkellä ettei vingu ulos, vaan on esimerkiksi parvekkeella tai jossain muualla kun ulko-ovella. Ettei oppisi, että maukumalla pääsee pihalle.

Maukumiseen ei reagoida mitenkään. Ei kielletä tai yritetä houkutella muualle, että tajuaisi saavansa huomioita.

Ei vaan tunnu riittävän. Ja tämä tapaus on sitkeä. Siis äärimmäisen sitkeä. Voi huutaa 20 minuuttia putkeen ovella, raapia ovea välillä ja tulla hetkeksi olkkariin kertomaan hädästä ja lähteä taas takaisin huutamaan.

En ole keksinyt mitään muuta järkevää aktiviteettiä mihin sillä riittäisi into minuuttia kauempaa.

Vinkkejä?
Itse lähdin oman kissan tapauksessa vaan keksimään muita virikkeitä ja toimi. Eli siis laserilla houkuttelin aina muiden lelujen luo, jota jäi potkuttamaan. Sitten hankin jotain aktivoivampaa eli kiliseviäpalloja ja rapisevia hiiriä, joihin sai sitten purkaa intohimoaan. Pikkuhiljaa se maukuminen sitten loppui.
 
Hei. Nyt kun näitä perhanan helteitä taas on tulossa (pohjoisessa on jo) niin muistakaa, että myös kissat voivat tarvita apua viilennyksen muodossa. Eli kaikki kissat eivät suinkaan ole innoissaan näin lämpimästä. Oma kisuni, joka on aina antanut vinkkejä pitävänsä viileästä päinvastoin kuin yleensä kissat.

Jos mahdollista, niin verhoja koko auringon paisteen ajaksi, että on jokin, mielellään muutenkin viileämpi huone, niin ilman auringon paahdetta. Ikkunoita auki järkevästi (ettei kissa livahda ulos, sekä ei ole välttämättä järkeä pitää ikkunaa auki siellä paahteisimmalla puolella).

Ns. vesikampausta on joskus tullut tehtyä. Kampaus-nimestään huolimatta päätä ei saa kastella (korvat varsinkin suojattava), mutta selkää olen kastellut viileällä vedellä.

Toinen on ottaa kylmäkalle pakastimesta, laittaa se kissan nukkumapaikalle pyyhkeeseen, sanomapaperiin tms. suojatuna (ellei itse nukkumapaikka suojaa paleltumilta). Valitettavasti kisu ei meinaa hyväksyä mitään erikoista, mutta olen tällä tavalla saanut hänet kyllä jäämään hetkeksi (itsehän tuo parhaiten tietää) viereen. Kerran selvästi nautti viileästä.

Tuulettimista ei liene kissalle mitään apua, kun kissat eivät hikoile.

Pistäkää parhaita vinkkejä joilla autatte kisujanne. Ja pitäkää hyvää huolta kisuistanne.

Tässä vielä todiste. Repussa oli kauppareissun jäljiltä kylmäkalle ja jäähileinen vesipullo (kävin vähän pidemmällä kaupassa, ja otan kylmäketjut tosissani varsinkin kalan kanssa). Ja kukas siinä tuolille unohtuneen repun päällä viihtyikään. :) Hän on aina tykännyt viileästä. Syksylläkin kun on jo itsellä liian vilakkaa parvekkeella olla mukana, niin ei millään haluaisi tulla viileästä pois.
IMG_20180708_154849-50pros.png
 
Tuulettimista ei liene kissalle mitään apua, kun kissat eivät hikoile.
Kyllä kissat hikoilevat polkuanturoiden kautta. Oma kisu tykkää viilentää tassujaan esim. viileää kiviseinää vasten. Ja kattotuulettimen allakin näyttää viihtyvän kuumilla keleillä.
Eläinlääkärissä paniikissa hikoilee niin paljon, että pöytään jää märkiä tassunjälkiä:D
 
Kyllä kissat hikoilevat polkuanturoiden kautta. Oma kisu tykkää viilentää tassujaan esim. viileää kiviseinää vasten. Ja kattotuulettimen allakin näyttää viihtyvän kuumilla keleillä.
Eläinlääkärissä paniikissa hikoilee niin paljon, että pöytään jää märkiä tassunjälkiä:D
Ok. Hyvä tietää. Tarkoitin tosin, ettei tuo kissalle samanlaista apua kuin hikoilevalle ihmiselle. Eli ettei tuudittausi siihen kun itsellä on ihan hyvä olla, niin kokeilkaa itse turkikseen pukeutuneena. ;)
 
@Taneli- Onnea. Ja herran jestas. Onko olemassa mitään eläinlajia, jossa pentu olisi kauniimpi kuin kissoilla (ja kissaeläimillä yleensäkin)? Ei ole.:love:

Edit. Pakollista ääneen pohtimista. Viime syyskuussa tähdeksi taivaalle lennähtänyttä Paavo-kissaani olen monesti miettinyt, että millainen on tämä sydämeni ikiajoiksi vienyt läikkänenu pentuna mahtanut olla. Kuinka pieni pörrökasa. Varmasti mahdottoman kaunis. Paavohan tuli meille n. 2 vuotiaana, tarkkaa ikää ei ollut tiedossa.

Kissanpennut ovat ehkä jopa liian suloisia, koska ihmiset ottavat kenties liian helposti.

Aika nuoren näköinen pentu. Kai se kuitenkin on vähintään 12-viikkoinen?
Toivottavasti vähintään on.

Kissalle on parempi olla mielellään yli 12 vko kuin alle. Pennulle muodostuu mm. vastustuskykyyn liittyviä juttuja noihin aikoihin. Eli mieluummin överit kuin vajarit, tässäkin. ;)
 
Viimeksi muokattu:
Aika nuoren näköinen pentu. Kai se kuitenkin on vähintään 12-viikkoinen?
 
Viimeksi muokattu:
Jotkut varmaan muistavat, kun kauan sitten kerroin meidän tilanteesta. Meillä on siis viisi kissaa, 3 poikaa ja 2 tyttöä. Yksi pojista kiusasi tyttöjä, ja tytöt pissailivat mihin sattuu ja olivat jatkuvasti meidän Antonin pöllytettävänä. Tilanteeseen kokeiltiin ratkaisua, jossa Anton oli äidilläni 1-2 yötä viikossa.

Kävipä hassusti, ja äiti kiintyi Antoniin. Niinpä Anton jäi sitten äidin luo asumaan :rofl: Tämän jälkeen tilanne on parantunut tooodella paljon; tytöt pissaavat pääasiassa laatikkoon, ensimmäistä kertaa elämässään tulevat vieraiden lähelle, antavat silittää ja jopa leikkivät vieraiden kanssa. Anton taas on onnellinen uudessa kodissaan, kun saa jakamattoman huomion ja omaa rauhaa. Me ollaan saatu vihdoin sisustettua asuntoa ilman pelkoa, että tytöt pissaavat kalusteet pilalle. :tup:
 
Tässä meidän 10 viikkoinen rescue pentu. Oli löytynyt hylättynä paikallisen sairaalan pihalta.

7FF48994-8BC7-4953-ADA9-154F4F203AA2.jpeg

Nätti kissa. Meillä kanssa rescue kissa, tosin jo 10v. Löytyi aikoinaan erään anttilan parkkipaikan läheltä menossa reippaasti vilkkaasti liikennöityä autotietä kohden, vaimo sai napattua kisulin kiinni ja kiikutti lähimpään eläinlääkäriin. Kisulle tehtiin siellä kunto tarkastus jossa todettiin, että pentu oli noin 4vk vanha ja hyvässä kunnossa. Olihan tämä karvapallero otettava kotiin kahden aiemman kollin kaveriksi :). Mitään tietoa ei ole mistä kissa oli lähtösin, pentu oli kuitenkin ihan lämmin ja kuiva kiinniotettaessa vaikka oli sateinen syyspäivä.
 
Meillä Miisa ei ole juurikaan liikkunut päiväsaikaan näillä helteillä.

On tykännyt vaan makoilla ja ulkonakin valjaissa jaksaa tutkia vain hetken aikaa luontoa ja napata pari hyönteistä. Sen jälkeen päättää jämähtää paikalleen makaamaan.

Vasta joskus 23 aikaan illalla kun olen antanut viimeisen kerran märkäruokaa, kissa saa hirveät hepulit ja sutii kaikki matot rullalle :)
 
Meillä Miisa ei ole juurikaan liikkunut päiväsaikaan näillä helteillä.

On tykännyt vaan makoilla ja ulkonakin valjaissa jaksaa tutkia vain hetken aikaa luontoa ja napata pari hyönteistä. Sen jälkeen päättää jämähtää paikalleen makaamaan.

Vasta joskus 23 aikaan illalla kun olen antanut viimeisen kerran märkäruokaa, kissa saa hirveät hepulit ja sutii kaikki matot rullalle :)

Iltavillit, täällä vielä kaksi nuorehkoa koiraa liittyy 15v Rouvan ralliin. Parempi katsoa vain vierestä.
 
Kissaongelmia. Kaksi 8v leikattua tyttökissaa taloudessa ja nyt toinen on alkanut haastamaan riitaa ja merkkailemaan ihan kunnolla. Rauhallisempi kissa selvästi pelkää aggressiivisempaa, kun kulkeekin seiniä pitkin luimistellen. A hyökkäilee R:n kimppuun ja kyttää mm laatikon lähellä eikä päästä R:ää asioille. Joskus keskittyminen herpaantuu ja R pääsee asioilleen, niin eikö A tule kaapimisen kuultuaan paikalle rähinöimään. Välillä yltyvät kunnon tappeluun ja A:lla on nenä viiltoja täynnä. Aina se saa R:ltä turpiinsa, jos R ei pysty tilanteesta pakenemaan.

Lisäksi tosiaan merkkailu. Aikasemmin A on satunnaisesti pissannut väärään paikkaan ja R ollut asioissaan kovin tunnollinen laatikolle, mutta nyt A ihan suoranaisesti kusee seinään. Ei koskaan ihmisen nähden, mutta pari kertaa jäänyt toimitus kesken ihmisen tultua paikalle.

Mitä nyt on kokeltu:
- A kävi lekurilla. Vähän oli tulehdusarvot koholla ja söi antibioottikuurin. Ei auttanut. Kipulääkettä pari viikkoa. Ei auttanut.
- Ruokakupit eri puolille taloa ja rauhoitettun ruokailu.
- Kolmas laatikko.
- Feliway Friends pössytin käynyt nyt kuukauden ajan.

Onko kellään ideoita, mitä tehdä?

Edit: Mietiskelin vielä muutoksia kissojen elämässä ja onhan niitä viimeisen vuoden ajalta paljon. Muutto, yksi lapsi perheeseen lisää, pääsy ulkotarhaan, kun ennen olleet vain sisällä, kissanhiekka pelleteiksi... Mikään näistä ei kuitenkaan ajoitu ongelmien alkuun vaan kaikki joko reilusti ennen tai vasta jälkeen.

Ruuan vaihtuminen senioriruuaksi on ehkä ainut, mikä ajoittuu samoihin aikoihin kuin merkkailu ja tappelu alkoi. Merkki pysyi kuitenkin samana. Ei kai tällaisella voi noin suurta merkitystä olla?
 
Kissaongelmia. Kaksi 8v leikattua tyttökissaa taloudessa ja nyt toinen on alkanut haastamaan riitaa ja merkkailemaan ihan kunnolla. Rauhallisempi kissa selvästi pelkää aggressiivisempaa, kun kulkeekin seiniä pitkin luimistellen. A hyökkäilee R:n kimppuun ja kyttää mm laatikon lähellä eikä päästä R:ää asioille. Joskus keskittyminen herpaantuu ja R pääsee asioilleen, niin eikö A tule kaapimisen kuultuaan paikalle rähinöimään. Välillä yltyvät kunnon tappeluun ja A:lla on nenä viiltoja täynnä. Aina se saa R:ltä turpiinsa, jos R ei pysty tilanteesta pakenemaan.

Lisäksi tosiaan merkkailu. Aikasemmin A on satunnaisesti pissannut väärään paikkaan ja R ollut asioissaan kovin tunnollinen laatikolle, mutta nyt A ihan suoranaisesti kusee seinään. Ei koskaan ihmisen nähden, mutta pari kertaa jäänyt toimitus kesken ihmisen tultua paikalle.

Mitä nyt on kokeltu:
- A kävi lekurilla. Vähän oli tulehdusarvot koholla ja söi antibioottikuurin. Ei auttanut. Kipulääkettä pari viikkoa. Ei auttanut.
- Ruokakupit eri puolille taloa ja rauhoitettun ruokailu.
- Kolmas laatikko.
- Feliway Friends pössytin käynyt nyt kuukauden ajan.

Onko kellään ideoita, mitä tehdä?

Edit: Mietiskelin vielä muutoksia kissojen elämässä ja onhan niitä viimeisen vuoden ajalta paljon. Muutto, yksi lapsi perheeseen lisää, pääsy ulkotarhaan, kun ennen olleet vain sisällä, kissanhiekka pelleteiksi... Mikään näistä ei kuitenkaan ajoitu ongelmien alkuun vaan kaikki joko reilusti ennen tai vasta jälkeen.

Ruuan vaihtuminen senioriruuaksi on ehkä ainut, mikä ajoittuu samoihin aikoihin kuin merkkailu ja tappelu alkoi. Merkki pysyi kuitenkin samana. Ei kai tällaisella voi noin suurta merkitystä olla?


Hyvinkin tuttu tarina omista kissoistani (poika&tyttö). Varmaan olet koittanut viritellä reviiriä/turvapaikkoja tuolle altavastaavalle kissalle?
Meillä keittiön matto toimi turvapaikkana, jossa oli mieluisia leluja ja raapimisalusta. Omistajan hajuiset vaatteet myös mieluisia turvapaikkoja.

Dominoivan kissan kanssa leikkiminen että saa energiansa purettua?

Ihan noin väkivaltaista taistelua ei meillä ollut, mutta hyvin samoja kikkoja ja oireita meillä.

Onko tuo käytös nyt alkanut äkisti vai ollut pitempäänkin?
 
Hyvinkin tuttu tarina omista kissoistani (poika&tyttö). Varmaan olet koittanut viritellä reviiriä/turvapaikkoja tuolle altavastaavalle kissalle?
Meillä keittiön matto toimi turvapaikkana, jossa oli mieluisia leluja ja raapimisalusta. Omistajan hajuiset vaatteet myös mieluisia turvapaikkoja.

Dominoivan kissan kanssa leikkiminen että saa energiansa purettua?

Ihan noin väkivaltaista taistelua ei meillä ollut, mutta hyvin samoja kikkoja ja oireita meillä.

Onko tuo käytös nyt alkanut äkisti vai ollut pitempäänkin?
Ollaan turvapaikoiksi tehty niille niiden itse valtaamat alueet. A:lle yläkerran aula ja R:lle kodinhoitohuone. Käytös alkoi aika äkisti huhti-toukokuussa.

Aikaisempina vuosina A on oireillut kesäaikana pissailemalla ja raapimalla itseään. Luultiin sitä ensin allergiaksi, mutta myöhemmin pääteltiin sen olevan matkustuksesta aiheutuva stressi. Nyt ollaan vuoden ajan jätetty kissat aina mökkireissujen ajaksi kotiin, mutta toki siitäkin tulee niille stressiä. Eli voi tämä sitäkin olla. Sitten taas toisaalta allergiaoireilu tuli taas mieleen, kun tuo alkoi kaikki samaan aikaan kun kevät ja siitepölyt pääsivät kunnolla vauhtin. Nyt pääsevät ulkotarhaan, mitä aikaisempina vuosina ei ole ollut ja muutenkin ollaan vähän enemmän luonnon keskellä kun ennen. Tappelut on kuitenkin ihan uutta. Sitä ei ole ennen ollut. Pientä sähinää ja murinaa, jos toisella on herkupala, mutta nyt on kunnon mouruamista ja... miksihän tuota kissatappelun ääntä nyt kuvailisikaan. En nyt löydä sanaa, mutta ehkä "kissatappelu" on riittävän kuvaava.
 
Merkkailuongelmiin käytetään joissain tapauksissa mielialalääkitystä, jos mitkään muut keinot eivät tepsi.
 
Mites teillä kisut ovat pärjänneet helteiden kanssa?

Täällä oli tiistaina lähellä, että pikkuista olisi pitänyt lähteä viemään lääkäriin. Alkoi jo huohottelemaan, vaikkei tehnyt mitään.:itku:

Tällä kisulla on niin ihmeellinen tuo turkki. Ensiksikin, mistään kissastani ei ole koskaan lähtenyt niin vähän karvaa. Furminaattorillakin saa haroa melko turhaan. Sitten ne karvat ovat jännän tuntuisia. Tosi tiiviin tuntuisia, silkkisiä, pehmeitä. Tulee tuntu, ettei auta kuin kunnolla turkin kasteleminen viileällä vedellä kasteleminen, kun esim. Paavo-vainaalle riitti sellainen "vesikampaus" että vähän kasteli selästä ja masusta. Mutta Paavo muutenkin rakasti lämpöä, eli oli sellainen perinteinen kissa, "heat seeker". Mutta ei tämä pieni kisu. Aina tykännyt viileästä. Joskus talvella käydään parvekkeella, niin minulle tulee nopeammin kylmä kuin tälle kaverille (heh, Paavo ei edes tullut parvekkeelle talvella, kävi korkeintaan kynnyksellä katsomassa).

Niin, tuntui että tilanne huononi kun menin vähän kastelemään kisun turkkia. Olisiko jotenkin enemmäkin estänyt lämmön poistumista?

Kyllä niin toivon, että loppuisi nämä helteet kokonaan tältä kesältä. Itse kestän kyllä, mutta minä ajattelen aina ensin heikomman mukaan, eli nyt siis että miten kisu pärjää. Olen kyllä kaikenlaista vaivaa nähnyt eteen. Onneksi nyt on ollut pari helpompaa päivää. Näin siis Helsingissä.

Kaikkea hyvää kisuillenne. Pitäkää heistä hyvää huolta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta edes rahalla hankkia esim. ilmalämpöpumppua. Näin on itselläni. Kaiken muun teen kyllä.

Ja edellisestä viestistäni poiketen: tuulettimella on suuri rooli. Tärkeää on että ilma liikkuu. Esim. illalla kun alkaa helpottamaan, niin jos ei ole mahdollisuutta läpivetoon, tai ei ole mitään tuulenvirettä joka saisi ilman vaihtumaan, niin ei se itsekseen tule se viileämpi ilma sisään. Itse olen nyt iltaisin käyttänyt suurehkoa tuuletinta parvekkeen ovella puhaltamaan sisältä ulos, ja nimenomaan ylhäältä jossa kuumempi ilma (kaiketi) on, ja tuntui että näin viileämpi ilma alkoi virrata paremmin sisään oven alaosasta. Niin ja minulla on siis verkko-ovi kesäisin, voin jättää koko yöksi auki ilman pelkoa että kisu lähtee seikkailulle.

No niin, lopetellaanpa jo. :D
IMG_20180715_095532.png
 
Oli pakko avata parvekkeen ovi ja laittaa Miisa valjaisiin.

Tuntuu olevan helpotus meille kaikille, kun saa ilman kiertämään kunnolla asunnossa.

Tämäkin päivä meni ihan turhaan kotona kun luultiin, että tulee sateita ja ukkosia. No, onneksi pääsee illalla edes saunaan.

miisa.jpg
 
Noniin. Miisa meni sitten maistamaan tämmöistä parvekkeella. Ilmeisesti Härkälude.

Kissa sai heti haistamisen jälkeen ihme hepulin ja juoksi täysiä sisälle tehden samalla puolen metrin voltteja.

Hetken aikaa hankasi voimakkaasti tassulla kuonoa ja nyt se ei enää uskalla mennä parvekkeelle.

Ötökästä lähti jotain outoa pistävää hajua, jota kantautui myös sisälle asti.

Toissa päivänä sitä pisti ampiainen tassuun ja tassu oli turvoksissa koko päivän. Eikähän se kohta opi, että nenää kannata tunkea jokaiseen paikkaan.

koppis.PNG
 
Liekö Rouva kissalle tullut dementia, maukuu ja show pystyssä jotta ruokaa pitäisi saada, vaikka kupissa reilut puolet jäljellä. Kun käy rapistelemassa kuppia, niin heti menee syömään. Onhan Rouvalla ikää jo se 15v.
 
Hei. Nyt kun näitä perhanan helteitä taas on tulossa (pohjoisessa on jo) niin muistakaa, että myös kissat voivat tarvita apua viilennyksen muodossa. Eli kaikki kissat eivät suinkaan ole innoissaan näin lämpimästä. Oma kisuni, joka on aina antanut vinkkejä pitävänsä viileästä päinvastoin kuin yleensä kissat.
Meillä kissa rakastaa lämmintä - näilläkin helteillä se on useimmiten löytynyt siitä kohdasta lattiaa, johon tiiviisti kiinni vedettyjen verhojen raosta on päässyt aurinko paistamaan - mutta yhden kerran se kaipasi viilennystä.

Silloisessa autossa ei ollut ilmastointia ja siellä on tukahduttavan kuuma. Pysähdyimme antamaan kisulle vettä ja laitoimme kipon takapenkin jalkatilaan. Muutaman lipaisun otti vettä, ja sen jälkeen kippasi kipon ympäri kumimatolle ja kävi luomaansa lätäkköön köllöttelemään :D

Siinä se sitten makasi loppumatkan. Normaalisti tassujen kastuminen aiheuttaa lähinnä kauhua.
 
Kissat on olleet väsyneitä pitkälle iltaan ja ruokakaan ei silloin maita. Vilkastuvat vasta kun lämpö on laskenut siedettävälle tasolle myöhään illalla ja sitten onkin yhtäkkiä kova nälkä.
 
Viimeksi muokattu:
Omastakin kodista löytyy pitkäkarvainen otus ja kyllähän nuo välillä vahingossa istuvat tuotostensa päälle tms jolloin sitä jää peräkarvoihin kiinni. Yleensä tulee pestyä perä ihan lavuaarissa huljuttelemalla ja (eläin)shamppoolla. Eihän nuo siitä kauheasti tykkää, mutta onnistuu harjoittelemalla yksin tai vielä helpommin kahdestaan.

Lisäksi tuli huomattua että noilla pitkäkarvaisilla välillä tuppaa jäämään hiekkaa myös kiinni jos se on liian hienojakoista. Super Carino on ollut hiekkana sopivan karkeaa ettei se a) jää kiinni ja b) kulkeudu ympäri taloa.
 
Taas tällainen enempi tiedotus. Mutta tiesitkö että kissatkin saattavat tarvita luovutetusta verestä saatavia verituotteita esim. leikkausten yhteydessä? Harvalle asia tulee mieleen, mutta kannattaa miettiä, löytyisikö sieltä kotisohvalta tiikeri josta olisi todelliseksi sankarikissaksi? :tup:

helsinki.fi/fi/yliopistollinen-elainsairaala sanoi:
Yliopistollisessa eläinsairaalassa toimii veripankki, johon kaivataan jatkuvasti uusia potilaita. Kuka tahansa lemmikki voi joutua tilanteeseen, jossa luovutettu veri voisi pelastaa sen elämän.
helsinki.fi/fi/yliopistollinen-elainsairaala sanoi:
Kuka kissa tahansa saattaa yhtäkkiä joutua tilanteeseen, jossa luovutettu veri voisi pelastaa sen elämän. Sankarikissoja tarvitaan!

Kissojen veripankki toimii vakavasti sairaiden kissapotilaiden auttamiseksi. Vapaaehtoisten verenluovuttajien verta sekä verestä erotettuja punasoluja ja veriplasmaa käytetään pääasiassa tehohoitoyksikössä hoidettavana oleville vakavasti sairaille tai loukkaantuneille potilaille.
helsinki.fi/fi/yliopistollinen-elainsairaala sanoi:
Kissapotilas saattaa tarvita verituotteita esimerkiksi menetettyään verta loukkaantumisen vuoksi, vakavan tulehduksen seurauksena tai sairastaessaan jotakin anemiaan johtavaa sairautta. Vaativaan leikkauksen joutuvat potilaat voivat tarvita kokoverensiirron tai muita verituotteita.

Jokainen rekisteriin ilmoitettu kissa on meille – ja ennen kaikkea sairaille kissapotilaille - äärimmäisen tärkeä.

Tarkemmat tiedot ao. linkistä, mutta tähän heti vielä vaatimukset luovuttaja-sankarikissalle:

Verenluovuttajakissan tulee olla:
  • Terve ja kiltti, helppo käsitellä
  • 1-8 vuoden ikäinen
  • Vähintään 5 kg painoinen
  • Sisäkissa (saa ulkoilla kytkettynä valjaissa ja ulkotarhassa)
  • Rokotettu ja loishäädetty säännöllisesti
  • FeLV- ja FIV-negatiivinen, jos tiedossa
    (HUOM: nämä virussairaudet testataan juuri ennen luovuttamista kaikilta kissoilta)
  • Asunut Suomessa viimeiset 12 kuukautta
  • Ei ole saanut koskaan verensiirtoa

Lisätietoa tästä osoitteesta: Veripankkitoiminta | Helsingin yliopisto

PS. Omat kissat eivät ole ikinä onneksi tarvinneet, mutta tiedän läheltä tapauksen jossa veri pelasti kissan. Itse olen saanut verta kaksi kertaa, joten siitä on elämälle hyötyä.

Jos oma kissa täyttäisi vaatimukset (painosta jää vaille paljon, ja ikäkin on jo rajalla), en miettisi hetkeäkään, vaan käytäisiin luovuttamassa.
 
Viimeksi muokattu:
Hmm, tyttöystävän kollegan kissa tulossa meille hoitoon. Ei jostain syystä suostu syömään kotona ollessaan, muualla syö kyllä. Eläinlääkäri todennut terveeksi ja määrännyt pahoinvointi- ja masennuslääkkeet. Ikää on kissalla 7v.

Taloudessa muitakin kissoja mutta ilmeisesti ne eivät tuota kiusaa tai estä syömästä, kuvittelisin silti että voi liittyä asiaa kun kerran muualla suostuu syömään. Onko kellään heittää muita vinkkejä tai arvelua?
 
Ei mennyt 1-vuotis rokotusreissu niinkuin strömsössä, eläinlääkärin mielestä iho oli vähän kellertävä (ja kyllähän se oli kun sitä osasi katsoa, ei sitä vaan huomaa kun muutos tapahtuu pikkuhiljaa kotona) joten verikokeille ja ultraan. Ultrassa näkyi maksassa tai sen vieressä jotain määrittelemätöntä ylimääräistä. 230e+ lasku eikä rokotuksia.
Nyt jännätään mitä verikokeet kertovat (osa piti lähettää johonkin ulkopuoleiseen labraan kuulemma, mikä nosti hintaa melkein satasella) ja sen jälkeen arvotaan mitä tehdään.
 
Ei mennyt 1-vuotis rokotusreissu niinkuin strömsössä, eläinlääkärin mielestä iho oli vähän kellertävä (ja kyllähän se oli kun sitä osasi katsoa, ei sitä vaan huomaa kun muutos tapahtuu pikkuhiljaa kotona) joten verikokeille ja ultraan. Ultrassa näkyi maksassa tai sen vieressä jotain määrittelemätöntä ylimääräistä. 230e+ lasku eikä rokotuksia.
Nyt jännätään mitä verikokeet kertovat (osa piti lähettää johonkin ulkopuoleiseen labraan kuulemma, mikä nosti hintaa melkein satasella) ja sen jälkeen arvotaan mitä tehdään.
Tuo on kyllä ikävää :/ Toivottavasti syy löytyy ja saadaan karvapallero kuntoon!
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 664
Viestejä
4 536 531
Jäsenet
74 861
Uusin jäsen
Juusoroccat

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom