Kirkosta eroaminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Topsu7
  • Aloitettu Aloitettu
Piti ihan sähköpostista tarkistaa ja 10.6.2008 on lähtenyt sähköpostia Espoon maistraattiin. Luulin kyllä tehneeni tuon aikaisemmin...
 
18-vuotis syntymäpäivänä erosin ja päivääkään en ole katunut päätöstä. Mukava ollut huomata, että monet tutut, joilla on lapsia, ovat jättäneet lapsen kastamatta vaikka itse kuuluisivatkin kirkkoon. Saa penska itse sitten päättää 15-vuotiaana lähteekö riparille kuulemaan jumalan sanaa vai mitä tekee.
 
  • Tykkää
Reactions: nnh
Niin nykyäänhän tuo kirkosta eroaminen on suhteellisen helppoa netin kautta. Itse kun erosin niin jouduin menemään kirkkoherranvirastoon täyttämään eroanomuksen tiukkojen uskistätien tiirailun alaisuudessa :btooth:

Mutta nykytendessi on hyvä
 
Niin nykyäänhän tuo kirkosta eroaminen on suhteellisen helppoa netin kautta. Itse kun erosin niin jouduin menemään kirkkoherranvirastoon täyttämään eroanomuksen tiukkojen uskistätien tiirailun alaisuudessa :btooth:

Mutta nykytendessi on hyvä

Se lisäsi iloa ihan merkittävästi, kun niitä Jeesuksen morsiamia niin kovasti vitutti.
 
Niin nykyäänhän tuo kirkosta eroaminen on suhteellisen helppoa netin kautta. Itse kun erosin niin jouduin menemään kirkkoherranvirastoon täyttämään eroanomuksen tiukkojen uskistätien tiirailun alaisuudessa :btooth:

Mutta nykytendessi on hyvä

Itse menin aikanaan suosiolla maistraattiin, kun silloin se oli mahdollista myös. Kuukauden katumusaika kyllä otti vähän kaaliin, mutta onneksi sitäkään ei enää ole.
 
  • Tykkää
Reactions: nnh
Tänään tuli erovahvistus. Viikon kesti siitä kun laitoin netin kautta menemään erohakemuksen.
 
Seurakunnastahan voi toki erota, jolloin omaa pienenpientä kirkollisveroaan ei tarvitse maksaa. Mutta siitä kalliimmasta kirkosta luterilaisesta valtionkirkosta ei eroon sitten ihan helpolla pääsekkään.

Jokainen veronmaksaja pumppaa rahojaan kirkolle ja sen toimintoihin yhteensä miljardeilla euroilla. Näin me ollaan Suomessa haluttu toimia ja näin me toimitaan jatkossakin. Ja tuon uskonnon suurin sankari on henkiolento, joka raiskasi pikkutytön ja toiseksi suurin sankari sen pikkutytön lapsi.

Ja tuo valtionkirkolle rahojen pumppaaminen tai pedofiilin (jumala) fanittaminen ei aiheuta edes eroja... Mutta jos pappi on nainen, vaimoaan ei saa omistaa, pappi vihkii homon tai mikä pahinta pappi sanoo neekerin olevan tasa-arvoinen, niin sitten kansa eroaa seurakunnastaan.
 
  • Tykkää
Reactions: nnh
Ite olen siinä mielessä onnekas, että olen syntymä pakana ja molemmat vanhemmatkaan eivät kuuluneet mihkään uskontokuntaan. On säästynyt monta tonnia muuhun käyttöön.
 
Itse vasta tämän vuoden puolella. Olisko ollut silloin kun kirkkokin tuumas että islam on jees. Koska siis mitä vittua?
 
Laitoin 2015 joulukuussa eroilmoituksen. Rupes niin kyrpimään tuo matujen hyysääminen. Saavat hyysätä jonkun toisen rahoilla. Pitäis tuo emäntä saada vielä pois mutta opettajana on vähän suvaitsevaisempi varsinkin kun omassa luokassa on aina ollut paljon mamu-taustaisia. Nämä tapaukset ovat kyllä kaikki olleet ns. fiksuja eikä mitään rettelöitsijöitä.
 
  • Tykkää
Reactions: nnh
Samoihin aikoihin erosin viitisen vuotta sitten kun iski 18v plakkariin, senttiäkään kirkollisveroa en ole maksanut.
 
  • Tykkää
Reactions: nnh
Erosin aikoinaan kun täytin 18, mutta liityin uudestaan tänä vuonna kun naimisiin menin. Nyt kyllä täytyy tässä kuussa laittaa uudestaan eropyyntö menemään :eek:
 
Itse erosin joskus 2006 - 2007, liian pitkään kyllä tuli roikuttua maksaen tyhjästä. Sairasta yleensäkin että meillä on kirkko jolla on valtion antamat edut (verotus, monopoli jne.) mutta ei velvollisuuksia (esim. tasa-arvon noudattaminen).
 
Erosin aikoinaan kun täytin 18, mutta liityin uudestaan tänä vuonna kun naimisiin menin. Nyt kyllä täytyy tässä kuussa laittaa uudestaan eropyyntö menemään :eek:
Mulla oli siis vähän sama setti. Erosin kirkosta vuonna 2005, mutta liityin takaisin v. 2011, kun kirkkoon kuulunut mies halusi kirkollisen vihkimisen "koska enhän mä nyt turhan takia ole kaikkia näitä vuosia kirkkoon kuulunut". Mulle oli ihan sama, joten liityin takaisin. Parasta tässä on, että mies erosi kirkosta heti häiden jälkeen, mutta mä en silloin heti kehdannut :D Vihdoin tänä vuonna sitten sain taas erottua.
 
Erosin -86 kirkosta. Kirkkoherranvirastossa itse kirkkoherra piti puhuttelun ja varmisti, että tiedän mitä teen. Takaisin liityin intin jälkeen, koska hain apurahaa opiskeluun (eräältä säätiöltä, en kirkolta), ja ehtona oli kuuluminen johonkin Turun seurakunnista. Sain apurahan (25 000 mk) ja seuraavana vuonna erosin jälleen kirkosta. Vähän jäi huono maku hommasta:sori:
 
Ikävä kyllä vanhempani kastoivat minutkin kirkkoon mielipiteitäni kyselemättä, perinteisiä suomalaisia tapauskovaisia kun ovat. Äitini tosin erosi kirkosta myöhemmin, en tiedä kuitenkaan tarkkaan koska ja miksi. Isä taitaa kuulua edelleen kirkkoon. Nyt aikuisena olen kysynyt, että miksei hänkin eroa kun ei kuitenkaan mikään oikea uskovainen ole. Ei kuulemma jaksa jonkun pienen kirkollisveron takia sellaista tehdä eikä näe muutakaan syytä miksi erota pitäisi.

Itse erosin kirkosta vuonna 2008 samantien, kun sain päätäntävallan asiasta itselleni. En tietenkään ole katunut enkä ole sen uskovaisemmaksi tullut. Päin vastoin, mielestäni ihan kaikki uskonnot ovat helvetin typeriä ja hidastavat nykyaikaisen yhteiskuntamme kehitystä. En voi vieläkään ymmärtää miten vielä 2016-luvullakin aikuiset ihmiset ihan oikeasti uskovat mielikuvitusolentoihin. Pidän uskovaisia ihmisiä siksi hieman yksinkertaisina ja suoraan sanottuna typerinä.
 
Aikoinaan kun erosin kirkosta, riitti pelkkä e-mail kirkkoherran virastoon vai oliko se eroakirkosta.fi, jossa ilmoitin henkilötunnuksen kera että eroan kirkosta. muutama päivä myöhemmin postista tuli paperi jossa prosessi on viety loppuun ja eroamiseni oli hyväksytty. Eroamispäivä oli 24.12. Se oli tavallaan mun joululahja.
 
  • Tykkää
Reactions: nnh
Erosin -86 kirkosta. Kirkkoherranvirastossa itse kirkkoherra piti puhuttelun ja varmisti, että tiedän mitä teen. Takaisin liityin intin jälkeen, koska hain apurahaa opiskeluun (eräältä säätiöltä, en kirkolta), ja ehtona oli kuuluminen johonkin Turun seurakunnista. Sain apurahan (25 000 mk) ja seuraavana vuonna erosin jälleen kirkosta. Vähän jäi huono maku hommasta:sori:

Eräs tuttu rouva, nyt jo eläkkeellä... Muutama vuosi sitten oltiin samassa duunissa, ja työkaveri ehdotti hänelle kirkosta eroamista. Naputtivat koneella eroamisen, ja se oli siinä. Paitsi että joku seurakunnasta lähestyi kirjeellä joten tyyliin että, jos haluat vielä harkita uudestaan niin tervetuloa juttelemaan:tup: Ei mennyt.

No jo on ehdot ollut sulla, että pitää kuulua kirkkoon. Onkohan edes laillista. No kyllähän tuolla rahalla opiskelijabudjetilla vähän aikaa voi kirkkoilla, mutta aika erikoista kyllä...
 
Eräs tuttu rouva, nyt jo eläkkeellä... Muutama vuosi sitten oltiin samassa duunissa, ja työkaveri ehdotti hänelle kirkosta eroamista. Naputtivat koneella eroamisen, ja se oli siinä. Paitsi että joku seurakunnasta lähestyi kirjeellä joten tyyliin että, jos haluat vielä harkita uudestaan niin tervetuloa juttelemaan:tup: Ei mennyt.

No jo on ehdot ollut sulla, että pitää kuulua kirkkoon. Onkohan edes laillista. No kyllähän tuolla rahalla opiskelijabudjetilla vähän aikaa voi kirkkoilla, mutta aika erikoista kyllä...
Kaipa ne säätiöt saa itse määritellä hakuehdot apurahoihin. Hyvä kuitenkin, etteivät taustoja tarkastaneet. Olisi voinut apurahat jäädä saamatta :nb:

Edit. Näyttävät vieläkin jakavan, mutta stipendejä, ja kovasti pieniä. Minä muistaakseni jätin avoimen hakemuksen.

-"Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto julistaa haettavaksi Emil Niemelän rahastosta enintään 5 kpl 2.000 euron suuruisia stipendejä.

Stipendit myönnetään testamentin ehtojen mukaan vakavamielisille opiskelijoille, joiden tulee olla kirjoilla Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymään kuuluvassa seurakunnassa."
 
Viimeksi muokattu:
I En voi vieläkään ymmärtää miten vielä 2016-luvullakin aikuiset ihmiset ihan oikeasti uskovat mielikuvitusolentoihin. Pidän uskovaisia ihmisiä siksi hieman yksinkertaisina ja suoraan sanottuna typerinä.

Tuskin uskomisesta on kysymys suurimmalla osalla vaan enemmänkin perinteistä (kuten mulla) ja liittyy kirkollisiin juhliin (rippikoulu, häät, kastetilausuudet, kummius ja hautaus). Nuo ovatkin ne ainoat jotka pitivät mua kirkossa (turhan pitkään) ja rahan ahne kun olen niin kirkosta eroamisella pitäisi mun säästää kirkollisveron muodossa joitakin satasia vuodessa. Kamelin selkä katkesi lopullisesti kun näin miten kirkkokin on ruvennut hyysäämään pakoloisia ym. sekä kun järjestin äitini hautajaisia ja joka asiasta piti vielä maksaa vaikka äitini oli ikänsä kirkollisveroa maksanut.

Vielä mietityttää tuo mun tuleva hautaaminen. Pääsenkö kirkkomaahan kuten muut vai joudunko jätemyllyyn ja maanparannusaineeksi?
 
Tuskin uskomisesta on kysymys suurimmalla osalla vaan enemmänkin perinteistä (kuten mulla) ja liittyy kirkollisiin juhliin (rippikoulu, häät, kastetilausuudet, kummius ja hautaus). Nuo ovatkin ne ainoat jotka pitivät mua kirkossa (turhan pitkään) ja rahan ahne kun olen niin kirkosta eroamisella pitäisi mun säästää kirkollisveron muodossa joitakin satasia vuodessa. Kamelin selkä katkesi lopullisesti kun näin miten kirkkokin on ruvennut hyysäämään pakoloisia ym. sekä kun järjestin äitini hautajaisia ja joka asiasta piti vielä maksaa vaikka äitini oli ikänsä kirkollisveroa maksanut.

Vielä mietityttää tuo mun tuleva hautaaminen. Pääsenkö kirkkomaahan kuten muut vai joudunko jätemyllyyn ja maanparannusaineeksi?

Eiköhän sut multiin saada ihan niin kuin muutkin :btooth:

Nuo kirkolliset juhlat voi tietenkin olla joillekin syy pysyä kirkossa mutta minusta se on ihan turhaa. Mitä rippikoulusta jää kenellekään käteen? Olen sen toki itsekin käynyt ja ihan ajanhukkaa koko homma, yksi hiihtoloma mennyt hukkaan. Häitä voi viettää melkein samalla lailla kuin kirkkoon kuuluvatkin. Kirkossa tapahtuva siunaustilaisuus ei liturgialtaan juurikaan varsinaisesta vihkimisestä poikkea. Omissa häissä kukaan häävieraista ei huomannut että olimme jo menneet viikkoa aikaisemmin maistraatissa naimisiin ja kirkossa tapahtui avioliiton siunaus (vaimo kuuluu kirkkoon ja halusi isot juhlat), poislukien kaverit ja lähisuku joka oli maistraatissa paikalla. Avioliittoon siunaamisen jälkeen oli ihan normaalit isot hääjuhlat. Mukava päivä oli se. Maistraattitilaisuus on kieltämättä karu ja lyhyt.

Kastetilaisuuksissa on tietysti tullut oltua. Ei se että sylikummiksi pääsee kirkkoon kuuluvana mitään takaa lapsen elämässä. Itsestä se on kiinni miten paljon lapsen elämään haluaa kuulua, kuului kirkkoon tai ei.
 
Vielä mietityttää tuo mun tuleva hautaaminen. Pääsenkö kirkkomaahan kuten muut vai joudunko jätemyllyyn ja maanparannusaineeksi?

http://eroakirkosta.fi/eroakirkosta/faq#minnehaudataan

Evankelis-luterilainen kirkko saa osan yhteisöveron tuotosta 2015 saakka ja siitä eteenpäin suoraa valtiontukea, ja on toisaalta velvollinen tarjoamaan hautapaikan kaikille. Hautapaikan hinta ei saa riippua siitä, kuuluiko vainaja kirkkoon.

Hautapaikan voi pyytää erilliseltä tunnustuksettomalta alueelta. Jonkin verran hautausmaita on myös vapaa-ajattelijoiden yhdistyksillä. Hautaustestamentista ks. siviilihautajaiset.fi.

Huoli pois, pääset sinne minne haluat, siis maan päällä:dead: Itse ajattelin polttohautausta, ja tuhkat mereen, niin ei jää muille sitten turhia kustannuksia ja vaivaa.
 
http://eroakirkosta.fi/eroakirkosta/faq#minnehaudataan



Huoli pois, pääset sinne minne haluat, siis maan päällä:dead: Itse ajattelin polttohautausta, ja tuhkat mereen, niin ei jää muille sitten turhia kustannuksia ja vaivaa.

Jokos nää tuhkat saa laittaa sinne minne haluaa? Enkä nyt tarkota kenenkään postilaatikkoon, vaan vaikka sinne mereen?
Eikö joskus ollu kiellettyä esim toi mereen heittäminen tai vaikka takapihalle?
 
En voi vieläkään ymmärtää miten vielä 2016-luvullakin aikuiset ihmiset ihan oikeasti uskovat mielikuvitusolentoihin. Pidän uskovaisia ihmisiä siksi hieman yksinkertaisina ja suoraan sanottuna typerinä.
Tuskin uskomisesta on kysymys suurimmalla osalla vaan enemmänkin perinteistä (kuten mulla) ja liittyy kirkollisiin juhliin (rippikoulu, häät, kastetilausuudet, kummius ja hautaus).

Juu, kyllä minä sen ymmärrän. Kirjoitinhan itsekin, että vanhempani ovat/olivat tapauskovaisia ja tiedän mitä sana tarkoittaa. Olen tosiaan myös kysynyt isältäni miksi hän edelleen kuuluu kirkkoon, vaikka ei selvästi mikään uskovainen ole. Kuitenkin jopa ihan siihen meidän evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu myös heitä, jotka ihan aidosti uskovat enkeleihin, jeesukseen ja jumalaan. Rukoilevat ja käyvät kirkossa. Islamista tai muiden uskontojen uskovaisista nyt puhumattakaan. Kyllä niitä aikuisia oikeasti uskovia riittää ihan helvetisti tällä maapallolla. Ne ihmiset ovat siis mielestäni yksinkertaisia ja suoraan sanottua typeriä. Hidastavat yhteiskuntaamme.
 
Jokos nää tuhkat saa laittaa sinne minne haluaa? Enkä nyt tarkota kenenkään postilaatikkoon, vaan vaikka sinne mereen?
Eikö joskus ollu kiellettyä esim toi mereen heittäminen tai vaikka takapihalle?

7. Voiko vainajan omaiset päättää minne tuhka sijoitetaan?
Seurakunnat tarjoavat useita vaihtoehtoja tuhkan sijoittamiseksi. Tuhkauurna voidaan sijoittaa niin kutsuttuun uurnamuuriin eli kolumbaarioon. Tässä tapauksessa uurnan on oltava säänkestävä. Tuhka voidaan sirotella hautausmaan sirottelualueelle tai muistolehtoon. Sirottelu voidaan suorittaa vain sulan maan aikana. Talvella seurakunta huolehtii uurnan säilyttämisestä siihen saakka kunnes sirottelu voidaan suorittaa. Muistolehdoissa ja sirottelualueella ei ole erillisiä muistomerkkejä tai nimikilpiä. Kynttilät ja kukat voidaan tuoda alueiden yhteismuistomerkeille. Vainajan tiedot voidaan sijoittaa yhteiseen muistopaateen.

Tuhka voidaan sirotella myös omalle maalle tai vesistöön. Haudattaessa tuhka muualle kuin omalle maalle tarvitaan maanomistajan kirjallinen lupa. Vapaamuotoinen selvitys tai seurakunnista saatavalla lomakkeella annettu selvitys tuhkan lopullisesta sijoituspaikasta on annettava silloin kun tuhkauurna noudetaan krematoriosta. Hautaustoimilain mukaan tuhkaa ei saa jakaa, vaan se on sijoitettava yhteen paikkaan vuoden kuluessa siitä kun se on noudettu krematoriosta.

http://tuhkaksi.fi/kysymyksia-vastauksia/

Maalle tai merelle, vesistöön. Onnistuu, hautaustoimilaki on aika simppeli tuhkauksen suhteen ja sallii paljon erilaisia mahdollisuuksia. Tuosta kyllä voi lukea ettei sitä mitenkään taideta valvoa, miten ne tuhkat lopulta sijoitetaan.

Arkkuhautauksen kyseessä ollen onkin sitten aika paljon erilaisia säännöksiä, ihan siitä lähtien minkälainen, kokoinen, mistä materiaalista, miten ja minne jne.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030457

Tuokaan linkki ei kauheasti auta, koska arkkuhommeleissa on hyvin tarkkaan määritelty ne arkun ominaisuudet, en nyt ulkoa muista, ja äskettäin niitäkin on muutettu, koskien materiaaleja mitä arkussa voi käyttää. Edelliset pykälät luin vuosia sitten, ja sen jälkeen säännöksiä on muutettu. Mutta on niissä omat juttunsa, jos meinaa tehdä DIY arkun. Arkussa pitää olla tietyn korkoiset jalat, mahdollisten "vuotojen" takia tietty tiivistys pitää olla, ja mitat toki että mahtuu krematorioon, tai monttuun. Ja mitä kaikkea mahdollista.
 
En ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta Jehovan todistajiin kyllä. Kävin kasteella 15-vuotiaana, mikä oli mukamas oma valinta. Vittujakos siitä, ettei tuon ikäinen penska tajua mistään mitään eikä ole varsinkaan kykenevä muodostamaan mitään harkittua ja koherenttia maailmankatsomusta. Lapsikaste mikä lapsikaste. Joka rapauksessa olin tuosta lähtien "velvollinen" noudattamaan tuon sadistisen paskalahkon sadistisia paskasääntöjä oikeuskomitean, erottamisen ja karttamisen uhalla. Siitä syyllisyystripistä pääni ei ole koskaan toipunut, eikä varmasti tulekaan toipumaan.

Alaikäisten liittäminen uskonnollisiin yhteisöihin pitäisi kategorisesti kieltää. Oikeastaan ikärajan voisi ihan hyvin nostaa vaikka 25 vuoteen. Nykytiedon valossa aivot ja varsinkin niiden harkinnasta vastaavat osat ovat vasta silloin valmiit.
 
Jokos nää tuhkat saa laittaa sinne minne haluaa?

Jonkin aikaa sai, mutta kirkko vastusti ja lakia tiukennettiin uudestaan joitain vuosia sitten. Nyt hyväksytyt paikat ovat tarkkaan määrättyjä.

Onneksi tätä ei käytännössä juuri valvota, ja suomalaisistakin löytyy jonkin verran tervettä kansalaistottelemattomuutta.

Toivon vilpittömästi, että kun itse kuolen, tuhkani sirotellaan mahdollisimman laittomaan paikkaan (mielellään useaan eri paikkaan, jos se tekee rikoksesta vakavamman). Tämän toivomuksen aion tehdä kirjallisesti tiettäväksi myös omaisille.
 
Viimeksi muokattu:
En ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta Jehovan todistajiin kyllä. Kävin kasteella 15-vuotiaana, mikä oli mukamas oma valinta. Vittujakos siitä, ettei tuon ikäinen penska tajua mistään mitään eikä ole varsinkaan kykenevä muodostamaan mitään harkittua ja koherenttia maailmankatsomusta. Lapsikaste mikä lapsikaste. Joka rapauksessa olin tuosta lähtien "velvollinen" noudattamaan tuon sadistisen paskalahkon sadistisia paskasääntöjä oikeuskomitean, erottamisen ja karttamisen uhalla. Siitä syyllisyystripistä pääni ei ole koskaan toipunut, eikä varmasti tulekaan toipumaan.

Alaikäisten liittäminen uskonnollisiin yhteisöihin pitäisi kategorisesti kieltää. Oikeastaan ikärajan voisi ihan hyvin nostaa vaikka 25 vuoteen. Nykytiedon valossa aivot ja varsinkin niiden harkinnasta vastaavat osat ovat vasta silloin valmiit.

Eräät sukulaiset ovat jehovia. En tiedä mitä nykyään hommaavat, kun muihinkaan sukulaisiin niin paljon yhteydessä ole. Mitä nyt pakolliset häät/hautajaiset/ristiäiset jne.
Tuosta perheestä lapset jossain kohtaa teineinä, kieltäytyivät lähtemästä kokouksiin ja muihin tilaisuuksiin. Eivät paljoa välittäneet seuraamuksista, eikä se käsittääkseni perheessä näkynyt juuri mitenkään. Se mitä taustalla sitten oli, en tietenkään voi tietää. Ja toinen teki itsemurhan, toinen pärjää tietääkseni hyvin omissa kuvioissaan.

Tuosta ikärajasta en voisi olla enempää samaa mieltä, joku raja pitäisi olla noihin outoihin asioihin mihin lapset tai nuoret pakotetaan.
 
En ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta Jehovan todistajiin kyllä. Kävin kasteella 15-vuotiaana, mikä oli mukamas oma valinta. Vittujakos siitä, ettei tuon ikäinen penska tajua mistään mitään eikä ole varsinkaan kykenevä muodostamaan mitään harkittua ja koherenttia maailmankatsomusta. Lapsikaste mikä lapsikaste. Joka rapauksessa olin tuosta lähtien "velvollinen" noudattamaan tuon sadistisen paskalahkon sadistisia paskasääntöjä oikeuskomitean, erottamisen ja karttamisen uhalla. Siitä syyllisyystripistä pääni ei ole koskaan toipunut, eikä varmasti tulekaan toipumaan.

Alaikäisten liittäminen uskonnollisiin yhteisöihin pitäisi kategorisesti kieltää. Oikeastaan ikärajan voisi ihan hyvin nostaa vaikka 25 vuoteen. Nykytiedon valossa aivot ja varsinkin niiden harkinnasta vastaavat osat ovat vasta silloin valmiit.

HEH. Aina olen miettinyt minkälainen jehovaliike onkaan.

Minut ollaan lapsesta asti kasvanut vanhoillislestadiolaisuuteen iskän ja äitin toimesta.
En tiedä miten kastaminen toimii Jehovan todistajien piireissä, mutta vanhoillislestaidolaiset kastetaan ristiäisissä. Kävimme Helsingin rauhanyhdistyksessa, joka on suurin pyhättö lestoille koko maassa.
Sen lisäksi suviseuroissa, jotka monet varmaan täältä ainakin suunnilleen tietää. Suviseurat järjestetään keskikesän jälkeen ja tapahtumaan osallistuu kymmeniätuhansia vanhoillislestadiolaisia.

Olen itte käynyt lapsesta teini-ikään asti varmaan kymmenissä suviseuroissa. Päätarkoitus on siis tulla kuulemaan Jumalan sanaa, jota puhuja välittää mikrofonilla niinsanotusta Isosta Teltasta seurakentän ympärille asennetuista kaiuttimista.

Enivei pystyn samaistumaan tuohon superegoon siinä mielessä, että meillä lestadiolaisilla on synnin tuska taakkana. Tuntuu kauhealta tehdä jotain "väärää" kuten katsoa telkkaria tai kiroilla. Synnin tuska on valtava, jonka jälkeen on pyydettävä jeesuksen nimeen ja vereen anteeksi jotta olotila tasaantuisi.

Ne jotka ei ole elänyt lapsena uskonnollisessa perheessa ei voi kylläkään ymmärtää esimerkiksi syntiä uskonnollisessa mielessä ja miten tuskallista on elää sellaisessa epätoivon tilassa.
 
Eräät sukulaiset ovat jehovia. En tiedä mitä nykyään hommaavat, kun muihinkaan sukulaisiin niin paljon yhteydessä ole. Mitä nyt pakolliset häät/hautajaiset/ristiäiset jne.
Tuosta perheestä lapset jossain kohtaa teineinä, kieltäytyivät lähtemästä kokouksiin ja muihin tilaisuuksiin. Eivät paljoa välittäneet seuraamuksista, eikä se käsittääkseni perheessä näkynyt juuri mitenkään. Se mitä taustalla sitten oli, en tietenkään voi tietää. Ja toinen teki itsemurhan, toinen pärjää tietääkseni hyvin omissa kuvioissaan.

Paras ratkaisu, jonka Jehovan todistajien lapset voivat tehdä, on olla käymättä kasteella, vaikka vanhemmat ja seurakunnan vanhimmat kuinka painostaisivat. Silloin ei (yleensä) mene välit lähisukulaisiin siinä vaiheessa, kun tajuaa, kuinka sairaasta ideologiasta on kyse.

Suomessa on yhä jostain käsittämättömästä syystä porkkanana se vapautus asevelvollisuudesta, vaikka se syrjii kaikkia muita aseistakieltäytyjiä ja vaikka Jehovan todistajien kansainvälinen järjestö on hyväksynyt siviilipalveluksen jo pitkään.
 
Vuosia sitten erosin, vaimo myös. Joskus kaveriporukassa oli puhetta, aikalailla lähes kaikki on ajan myötä eronneet. Moni sukulainenkin eronnut, mummokin puhui että voisi erota. Ehdotin mummolle että voin hänen puolestaan täyttää erohakemuksen, mutta epäili että niin vähän vuosia ettei kalliiksi tule kuitenkaan. Mummolla syynä oli se kun otti päähän kun niin paljon autetaan kaikkia muita kuin suomalaisia.
 
Luin Esko Valtaojan Kaiken käsikirjan silloin muutama vuosi sitten kun se ilmestyi ja erosin kirkosta, heh. Aiemminkin mielessä toki pyöri, mutta tuon kaverin ajatukset jotenkin erityisesti motivoivat.
 
Enivei pystyn samaistumaan tuohon superegoon siinä mielessä, että meillä lestadiolaisilla on synnin tuska taakkana. Tuntuu kauhealta tehdä jotain "väärää" kuten katsoa telkkaria tai kiroilla. Synnin tuska on valtava, jonka jälkeen on pyydettävä jeesuksen nimeen ja vereen anteeksi jotta olotila tasaantuisi.

Ne jotka ei ole elänyt lapsena uskonnollisessa perheessa ei voi kylläkään ymmärtää esimerkiksi syntiä uskonnollisessa mielessä ja miten tuskallista on elää sellaisessa epätoivon tilassa.

Melko rankkaa luettavaa täällä. Oma perheeni ei koskaan ole ollut uskonnollinen, eipä isäkään kuulunut kirkkoon, ainakaan häiden jälkeen.

Näin ulkopuolisena, vaikea enää sanoa mitään tähän, kun elän vain sen tiedon kanssa mitä milloin mistäkin saanut lukea. Hyvä että olette päässeet edes jotenkin ulos noista piireistä, vaikka arvet on niin, menneet on menneitä ja suunta eteenpäin. Suuri respect.
 
Jonkin aikaa sai, mutta kirkko vastusti ja lakia tiukennettiin uudestaan joitain vuosia sitten. Nyt hyväksytyt paikat ovat tarkkaan määrättyjä.

Onneksi tätä ei käytännössä juuri valvota, ja suomalaisistakin löytyy jonkin verran tervettä kansalaistottelemattomuutta.

Toivon vilpittömästi, että kun itse kuolen, tuhkani sirotellaan mahdollisimman laittomaan paikkaan (mielellään useaan eri paikkaan, jos se tekee rikoksesta vakavamman). Tämän toivomuksen aion tehdä kirjallisesti tiettäväksi myös omaisille.

Faijan tuhkat siroteltiin hänen toivomuksestaan eräällä golfkentällä sijaitsevan puun juureen. Oliko laillista vai ei, ihan sama nyt.
 
Faijan tuhkat siroteltiin hänen toivomuksestaan eräällä golfkentällä sijaitsevan puun juureen. Oliko laillista vai ei, ihan sama nyt.

´No ei niitä tuhkia saisi golf kentälle sirotella eikä minnekkään yksityisaluielle. Sama asia kun tulisin sun takapihalle paskomaan ja ripuloimaan.
 
Nostetaan hieman panoksia

Jokainen, joka uskoo oikeasti joihinkin henkiolentoihin, pitäisi laittaa suljetulle osastolle mielisairaalaan ja pakkolääkitys päälle, kunnes henkiolennot alkaa loittonemaan mielestä.

Nyt jos joku on sitä mieltä, että tämä olisi kauheaa uskonvapauden poljentaa, niin pitää muistaa että mielisairaaloiden asukit näkevät monia muitakin henkiolentoja. Ja nämä muut pyritään lääkitsemään kuntoon. Miksi yksi mielenterveyden häiriö on erikoisasemassa.

Yhdestä erikoisasemasta puheenollen. Jonakin päivänä mielisairaalaan tuodaan akuutti potilas, joka kertoo olevansa varma siitä, että Spaghetti-hirviö on tulossa noutamaan hänet ja hänen lähipiirinsä. Tämä hihhuli viedään suljetulle osastolle Suomessa ja lääkitään kunnolla. Mutta Hollannissa ja Uudessa Seelaanissa tälle toivotetaan hyvää päivänjatkoa, koska Pastafarismi on näissä maissa laillinen uskonto.

Loppujen lopuksi, todistustaakka jumalien, spaghettihirviöiden yms. olemassaolosta on niillä, jotka väittävät näitä olevan olemassa. Käänteinen todistustaakka ei toimi, koska silloin kuka hyvänsä voi väittää mitä hyvänsä olevan olemassa eikä tätä voi kiistää, koska muut eivät havaitse koko asiaa. Joten, todisteet pöytään koko maailman kritiikille alttiiksi mahdollisten xyz olentojen olemassaolosta, tai ilmoittautukaa suljetulle.
 
Erosin kirkosta joitain vuosia sitten lähinnä taloudellisten seikkojen perusteella. Sen verran vähän aikuisiällä kirkko on missään roolissa (naimisiinkin mentiin maistraatissa, vaikka molemmat meistä tuolloin kuuluivatkin vielä kirkkoon), että en koe tuota laitosta mitenkään isompana uhkana.

Lasten suhteen on menty linjalla "pienimmän vaivan tie". Nyky-yhteiskunnassa tuo valitettavasti menee vielä kastamisen kautta. Tällä tarkoitan sitä, että enemmistön touhuihin mukaan pääseminen tarkoittaa vielä lapselle kirkkoon kuulumista. Tällöin myöskään mitään "erikoisjärjestelyjä" ei tarvita esimerkiksi koulussa.

Mitään haittaa kirkkoon kuulumattomuudesta itselläni ei ole tullut, eli täysi-ikäisenä ja naimisissa olevana ei eroamista huomaa todellakaan mistään. Jos huvittaa vaikkapa käydä kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja, niin kukaan ei kysy ovella verotustodistusta.

Tuntuisi, että väistämättä kirkon nykyinen asema tullaan jossain vaiheessa purkamaan. Tuleekohan tuolloin käyttöön pääsymaksut?
 
Lasten suhteen on menty linjalla "pienimmän vaivan tie". Nyky-yhteiskunnassa tuo valitettavasti menee vielä kastamisen kautta. Tällä tarkoitan sitä, että enemmistön touhuihin mukaan pääseminen tarkoittaa vielä lapselle kirkkoon kuulumista. Tällöin myöskään mitään "erikoisjärjestelyjä" ei tarvita esimerkiksi koulussa.
No nyt olet kyllä surullisen kujalla. Kaste ja kirkkoon kuuluminen eivät tee millään tavalla elämästä helpompaa, eikä niiden puute millään tavalla vaikeampaa. Se ei näy elämässä mitenkään, ellei henkilöltä tulla kasvokkain kysymään, että kuulutko kirkkoon tai onko sinut kastettu.

Ainoa ongelma on se, että jos lapselle ei ole asiaa kerrottu etukäteen, niin koulussa voi tulla "ongelmia", kun lapsi menee ymmälleen asioista, jotka kavereille ovat tavallaan selviä. Minäkin koin ykkösluokalla sen, kun uskonnon tunnilla opettaja kyseli, että kuka on toiminut oppilaiden sylikummina jne. Jotenkin tulin vaivautuneeksi asiasta, kun en tuohon aikaan edes tiennyt, että onko minua kastettu, enkä lopulta uskaltanut äitiltänikään kysyä siitä. En ollut koskaan aiemmin kohdannut asiaa ja sitten yhtäkkiä olisi pitänyt seitsenvuotiaana osata käsitellä sitä.

Mutta: edes 20 vuotta sitten ketään ei kiinnostanut, eikä sillä ollut missään tilanteessa merkitystä, onko minua kastettu tai kuulunko kirkkoon. Suomihan on siitä sairas maa, että kenet tahansa saa altistaa luterilaiselle aivopesulle, mutta luterilaiset eivät voi valita mitään muuta. (Ehkä se on muuttunut jossain välissä mutta muistelen jääneen keskustelun tasolle.) Vasta yläasteen lopulla ymmärsin, ettei minun oikeastaan uskonnottomana tarvitse minnekään kirkkoon lähteä, vaikka toki vanhempani olivat minut laittaneet käymään tavallisila uskonnon oppitunneilla eikä minulla heidän puoleltaan ollut mitään erityisvapauksia.

Asialla alkoi olla jotain väliä vasta lukiossa, kun jätin menemättä kirkkoon sillä verukkeella, etten kuulu kirkkoon. (Yläasteella asia hoidettiin vielä flunssaperusteisella poissaolokuittauksella.) Samoin armeijassa kieltäydyin kaikesta mahdollisesta vedoten siihen, etten ole mikään hihhuli.

On siis vain lapsen etu, ettei häntä liitetä uskontokuntaan, koska silloin säästyy turhalta vaivalta.
 
Ymmärräthän, että olet aika jäävi kommentoimaan, kun itse olet kirkkoon kuulumattomana joutunut uskonnon tunneille?

Kirjoittamastasi paistaa selvästi se, että tämmöisestä järjestelystä on nimenomaan koitunut sinulle vaivaa ja tuommoiselta olen omat lapseni säästänyt sillä, että menkööt joukon mukana.

En kehota ketään toimimaan samalla tavalla, kukin tehkööt miten lystää.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
260 512
Viestejä
4 523 619
Jäsenet
74 634
Uusin jäsen
anterotyyrri

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom