- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 3 331
Piti ihan sähköpostista tarkistaa ja 10.6.2008 on lähtenyt sähköpostia Espoon maistraattiin. Luulin kyllä tehneeni tuon aikaisemmin...
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Olisin kuvitellut vanhan vihtahousun eronneen kirkosta jo huomattavan paljon aikaisemmin...Muistelisin eronneeni kirkosta vuonna 2008 tai 2009.
Niin nykyäänhän tuo kirkosta eroaminen on suhteellisen helppoa netin kautta. Itse kun erosin niin jouduin menemään kirkkoherranvirastoon täyttämään eroanomuksen tiukkojen uskistätien tiirailun alaisuudessa
Mutta nykytendessi on hyvä
Niin nykyäänhän tuo kirkosta eroaminen on suhteellisen helppoa netin kautta. Itse kun erosin niin jouduin menemään kirkkoherranvirastoon täyttämään eroanomuksen tiukkojen uskistätien tiirailun alaisuudessa
Mutta nykytendessi on hyvä
Oho, kylläpä pisti ketuttamaan, vaikka eronnut olenkin jo vuosia sitten.Ollut harkinnassa, mutta jotenkin perustellut yleishyödyllisyydellä ja heikkojen auttamisella ropoisten antamisen. Tähänpäivään asti:
http://m.iltalehti.fi/verot-2016/2016110122550556_db.shtml?
Tämä oli itselle se viimoisin niitti - ei mitään järkeä palkoissa.
Mikä vitun järki taasErosin aikoinaan kun täytin 18, mutta liityin uudestaan tänä vuonna kun naimisiin menin. Nyt kyllä täytyy tässä kuussa laittaa uudestaan eropyyntö menemään
Se järki että haluttu pastori ei luvannut vihkiä ilman että molemmat kuuluu kirkkoon. Vaimo halusi kirkkohäät niin kirkkohääthän sitä hommataan. En ole ihan niin tosimies etten voisi kirkkoon jalallanikaan astuaMikä vitun järki taas
Mulla oli siis vähän sama setti. Erosin kirkosta vuonna 2005, mutta liityin takaisin v. 2011, kun kirkkoon kuulunut mies halusi kirkollisen vihkimisen "koska enhän mä nyt turhan takia ole kaikkia näitä vuosia kirkkoon kuulunut". Mulle oli ihan sama, joten liityin takaisin. Parasta tässä on, että mies erosi kirkosta heti häiden jälkeen, mutta mä en silloin heti kehdannut Vihdoin tänä vuonna sitten sain taas erottua.Erosin aikoinaan kun täytin 18, mutta liityin uudestaan tänä vuonna kun naimisiin menin. Nyt kyllä täytyy tässä kuussa laittaa uudestaan eropyyntö menemään
Erosin -86 kirkosta. Kirkkoherranvirastossa itse kirkkoherra piti puhuttelun ja varmisti, että tiedän mitä teen. Takaisin liityin intin jälkeen, koska hain apurahaa opiskeluun (eräältä säätiöltä, en kirkolta), ja ehtona oli kuuluminen johonkin Turun seurakunnista. Sain apurahan (25 000 mk) ja seuraavana vuonna erosin jälleen kirkosta. Vähän jäi huono maku hommasta
Kaipa ne säätiöt saa itse määritellä hakuehdot apurahoihin. Hyvä kuitenkin, etteivät taustoja tarkastaneet. Olisi voinut apurahat jäädä saamattaEräs tuttu rouva, nyt jo eläkkeellä... Muutama vuosi sitten oltiin samassa duunissa, ja työkaveri ehdotti hänelle kirkosta eroamista. Naputtivat koneella eroamisen, ja se oli siinä. Paitsi että joku seurakunnasta lähestyi kirjeellä joten tyyliin että, jos haluat vielä harkita uudestaan niin tervetuloa juttelemaan Ei mennyt.
No jo on ehdot ollut sulla, että pitää kuulua kirkkoon. Onkohan edes laillista. No kyllähän tuolla rahalla opiskelijabudjetilla vähän aikaa voi kirkkoilla, mutta aika erikoista kyllä...
I En voi vieläkään ymmärtää miten vielä 2016-luvullakin aikuiset ihmiset ihan oikeasti uskovat mielikuvitusolentoihin. Pidän uskovaisia ihmisiä siksi hieman yksinkertaisina ja suoraan sanottuna typerinä.
Tuskin uskomisesta on kysymys suurimmalla osalla vaan enemmänkin perinteistä (kuten mulla) ja liittyy kirkollisiin juhliin (rippikoulu, häät, kastetilausuudet, kummius ja hautaus). Nuo ovatkin ne ainoat jotka pitivät mua kirkossa (turhan pitkään) ja rahan ahne kun olen niin kirkosta eroamisella pitäisi mun säästää kirkollisveron muodossa joitakin satasia vuodessa. Kamelin selkä katkesi lopullisesti kun näin miten kirkkokin on ruvennut hyysäämään pakoloisia ym. sekä kun järjestin äitini hautajaisia ja joka asiasta piti vielä maksaa vaikka äitini oli ikänsä kirkollisveroa maksanut.
Vielä mietityttää tuo mun tuleva hautaaminen. Pääsenkö kirkkomaahan kuten muut vai joudunko jätemyllyyn ja maanparannusaineeksi?
Vielä mietityttää tuo mun tuleva hautaaminen. Pääsenkö kirkkomaahan kuten muut vai joudunko jätemyllyyn ja maanparannusaineeksi?
Evankelis-luterilainen kirkko saa osan yhteisöveron tuotosta 2015 saakka ja siitä eteenpäin suoraa valtiontukea, ja on toisaalta velvollinen tarjoamaan hautapaikan kaikille. Hautapaikan hinta ei saa riippua siitä, kuuluiko vainaja kirkkoon.
Hautapaikan voi pyytää erilliseltä tunnustuksettomalta alueelta. Jonkin verran hautausmaita on myös vapaa-ajattelijoiden yhdistyksillä. Hautaustestamentista ks. siviilihautajaiset.fi.
http://eroakirkosta.fi/eroakirkosta/faq#minnehaudataan
Huoli pois, pääset sinne minne haluat, siis maan päällä Itse ajattelin polttohautausta, ja tuhkat mereen, niin ei jää muille sitten turhia kustannuksia ja vaivaa.
Tuskin uskomisesta on kysymys suurimmalla osalla vaan enemmänkin perinteistä (kuten mulla) ja liittyy kirkollisiin juhliin (rippikoulu, häät, kastetilausuudet, kummius ja hautaus).En voi vieläkään ymmärtää miten vielä 2016-luvullakin aikuiset ihmiset ihan oikeasti uskovat mielikuvitusolentoihin. Pidän uskovaisia ihmisiä siksi hieman yksinkertaisina ja suoraan sanottuna typerinä.
Jokos nää tuhkat saa laittaa sinne minne haluaa? Enkä nyt tarkota kenenkään postilaatikkoon, vaan vaikka sinne mereen?
Eikö joskus ollu kiellettyä esim toi mereen heittäminen tai vaikka takapihalle?
7. Voiko vainajan omaiset päättää minne tuhka sijoitetaan?
Seurakunnat tarjoavat useita vaihtoehtoja tuhkan sijoittamiseksi. Tuhkauurna voidaan sijoittaa niin kutsuttuun uurnamuuriin eli kolumbaarioon. Tässä tapauksessa uurnan on oltava säänkestävä. Tuhka voidaan sirotella hautausmaan sirottelualueelle tai muistolehtoon. Sirottelu voidaan suorittaa vain sulan maan aikana. Talvella seurakunta huolehtii uurnan säilyttämisestä siihen saakka kunnes sirottelu voidaan suorittaa. Muistolehdoissa ja sirottelualueella ei ole erillisiä muistomerkkejä tai nimikilpiä. Kynttilät ja kukat voidaan tuoda alueiden yhteismuistomerkeille. Vainajan tiedot voidaan sijoittaa yhteiseen muistopaateen.
Tuhka voidaan sirotella myös omalle maalle tai vesistöön. Haudattaessa tuhka muualle kuin omalle maalle tarvitaan maanomistajan kirjallinen lupa. Vapaamuotoinen selvitys tai seurakunnista saatavalla lomakkeella annettu selvitys tuhkan lopullisesta sijoituspaikasta on annettava silloin kun tuhkauurna noudetaan krematoriosta. Hautaustoimilain mukaan tuhkaa ei saa jakaa, vaan se on sijoitettava yhteen paikkaan vuoden kuluessa siitä kun se on noudettu krematoriosta.
Jokos nää tuhkat saa laittaa sinne minne haluaa?
En ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta Jehovan todistajiin kyllä. Kävin kasteella 15-vuotiaana, mikä oli mukamas oma valinta. Vittujakos siitä, ettei tuon ikäinen penska tajua mistään mitään eikä ole varsinkaan kykenevä muodostamaan mitään harkittua ja koherenttia maailmankatsomusta. Lapsikaste mikä lapsikaste. Joka rapauksessa olin tuosta lähtien "velvollinen" noudattamaan tuon sadistisen paskalahkon sadistisia paskasääntöjä oikeuskomitean, erottamisen ja karttamisen uhalla. Siitä syyllisyystripistä pääni ei ole koskaan toipunut, eikä varmasti tulekaan toipumaan.
Alaikäisten liittäminen uskonnollisiin yhteisöihin pitäisi kategorisesti kieltää. Oikeastaan ikärajan voisi ihan hyvin nostaa vaikka 25 vuoteen. Nykytiedon valossa aivot ja varsinkin niiden harkinnasta vastaavat osat ovat vasta silloin valmiit.
En ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta Jehovan todistajiin kyllä. Kävin kasteella 15-vuotiaana, mikä oli mukamas oma valinta. Vittujakos siitä, ettei tuon ikäinen penska tajua mistään mitään eikä ole varsinkaan kykenevä muodostamaan mitään harkittua ja koherenttia maailmankatsomusta. Lapsikaste mikä lapsikaste. Joka rapauksessa olin tuosta lähtien "velvollinen" noudattamaan tuon sadistisen paskalahkon sadistisia paskasääntöjä oikeuskomitean, erottamisen ja karttamisen uhalla. Siitä syyllisyystripistä pääni ei ole koskaan toipunut, eikä varmasti tulekaan toipumaan.
Alaikäisten liittäminen uskonnollisiin yhteisöihin pitäisi kategorisesti kieltää. Oikeastaan ikärajan voisi ihan hyvin nostaa vaikka 25 vuoteen. Nykytiedon valossa aivot ja varsinkin niiden harkinnasta vastaavat osat ovat vasta silloin valmiit.
Eräät sukulaiset ovat jehovia. En tiedä mitä nykyään hommaavat, kun muihinkaan sukulaisiin niin paljon yhteydessä ole. Mitä nyt pakolliset häät/hautajaiset/ristiäiset jne.
Tuosta perheestä lapset jossain kohtaa teineinä, kieltäytyivät lähtemästä kokouksiin ja muihin tilaisuuksiin. Eivät paljoa välittäneet seuraamuksista, eikä se käsittääkseni perheessä näkynyt juuri mitenkään. Se mitä taustalla sitten oli, en tietenkään voi tietää. Ja toinen teki itsemurhan, toinen pärjää tietääkseni hyvin omissa kuvioissaan.
Enivei pystyn samaistumaan tuohon superegoon siinä mielessä, että meillä lestadiolaisilla on synnin tuska taakkana. Tuntuu kauhealta tehdä jotain "väärää" kuten katsoa telkkaria tai kiroilla. Synnin tuska on valtava, jonka jälkeen on pyydettävä jeesuksen nimeen ja vereen anteeksi jotta olotila tasaantuisi.
Ne jotka ei ole elänyt lapsena uskonnollisessa perheessa ei voi kylläkään ymmärtää esimerkiksi syntiä uskonnollisessa mielessä ja miten tuskallista on elää sellaisessa epätoivon tilassa.
Jonkin aikaa sai, mutta kirkko vastusti ja lakia tiukennettiin uudestaan joitain vuosia sitten. Nyt hyväksytyt paikat ovat tarkkaan määrättyjä.
Onneksi tätä ei käytännössä juuri valvota, ja suomalaisistakin löytyy jonkin verran tervettä kansalaistottelemattomuutta.
Toivon vilpittömästi, että kun itse kuolen, tuhkani sirotellaan mahdollisimman laittomaan paikkaan (mielellään useaan eri paikkaan, jos se tekee rikoksesta vakavamman). Tämän toivomuksen aion tehdä kirjallisesti tiettäväksi myös omaisille.
Faijan tuhkat siroteltiin hänen toivomuksestaan eräällä golfkentällä sijaitsevan puun juureen. Oliko laillista vai ei, ihan sama nyt.
No nyt olet kyllä surullisen kujalla. Kaste ja kirkkoon kuuluminen eivät tee millään tavalla elämästä helpompaa, eikä niiden puute millään tavalla vaikeampaa. Se ei näy elämässä mitenkään, ellei henkilöltä tulla kasvokkain kysymään, että kuulutko kirkkoon tai onko sinut kastettu.Lasten suhteen on menty linjalla "pienimmän vaivan tie". Nyky-yhteiskunnassa tuo valitettavasti menee vielä kastamisen kautta. Tällä tarkoitan sitä, että enemmistön touhuihin mukaan pääseminen tarkoittaa vielä lapselle kirkkoon kuulumista. Tällöin myöskään mitään "erikoisjärjestelyjä" ei tarvita esimerkiksi koulussa.