@sinihiekka Ei ole väliä niinkään sillä voittaako ketään, vaan onko se yrittäminenkään hauskaa. Jos olet pelannut oikeasti aika vaikeaa peliä kuten Sekiro: Shadows Die Twice tai jotain vanhaa kuten Ninja Gaiden, niin eihän niissäkään päästä heti alussa juuri puusta pitkälle ennen kuin yritetään ja epäonnistutaan, mutta niitä on silti hauska pelata, tosin Ninja Gaiden on aika överi vaikea sitten myöhemmin. Se että kaikki tuntuu kumimaiselta ja ettet ymmärrä mitä sinun pitää tehdä, miksi kaikki tuntuu niin viiveiseltä ja et ole varma edes kuinka monta kertaa sinun pitää vastustajaasi kumauttaa, ei ole minusta hauskaa vaan silkkaa arpomista. Kyllä hyvän pelimekaniikan tunnistaa heti kättelyssä kuten tuossa Sekirossa, kun pääset ensimmäistä vastustajaa niittämään. Toki puhutaan luultavasti yksinkertaisemmasta taistelusta Sekiron kohdalla, mutta yksinkertaisesta on hyvä lähteä ja syventää pikku hiljaa, eikä vain läntätä pöydälle työkalut ja todeta että näitä tulet sitten tarvitsemaan. Sopiva ei vähättelevä opastus on aina paikallaan.
Mitä nykypäivän ropeihin tulee niin en todellakaan kaikkia ole pelannut, mutta tunnetuimmista esim. Wasteland 2 oli aika hyvin tehty, perinteinen kylläkin, mutta hiotulla taistelulla. Dark Soulsit ovat myös ropeja hengeltään hahmonkehityksen suhteen, tosin mitään varsinaista avointa maailmaa ei ole ja vuoropuhelua ei ollenkaan. Nyt kun miettii niin eihän tuollaisia avoimen maailman ropeja ole koskaan juuri tullutkaan ja vielä harvempi niistä on ollut mitenkään hyviä, se on oma taitolajinsa tehdä sellainen. Hienoa että tämä Warhorse Studios on ainakin yrittänyt, mutten missään tapauksessa pitäisi heidän peliään toivoa herättävänä esimerkkinä nykyaikaisesta ropesta, ennemminkin jonain kokeellisena risteytyksenä sekoittaa Oblivionia ja The Witcher 3:ea ilman kunnollista suuntavaistoa.
Se että jostain pelistä paljon puhutaan tai jos kasuaalimpi yleisö löytää jostain uutta sisältöä itselleen, ei ansaitse vielä pelille pallia historiassa, vaan laatu mitataan saumattomana viihdyttävänä kokonaisuutena. Pyörää ei tarvitse aina keksiä uudestaan, eikä Kingdom sitä yritäkään, vaan ainoastaan koittaa tehdä tuollaisen avoimen maailman ropen astetta syvällisemmäksi vuorovaikutuksen suhteen, missä eittämättä varmaan lopulta onnistutaankin, mutta kaikki muu tämän ympärillä kun on kosahtanut, niin ei jää paljoa käteen. On hyvin tyypillistä muutenkin että uudet studiot etsivät vielä itseään, miksi juuri se ensimmäinen peli ei tule naulaamaan sitä mitä yhteisessä visiossa haettiin. Palasia on nyt pöydällä ja ne näyttävät kieltämättä hyvältä, mutta aivan kuten aina menneessäkin puhtaalta pöydältä aloittaessa, ei mitään kunnollista ole heiltä vielä tarjolla.
Aika kultaa muistot ja sitä rataa. Hyviä eri tyyppisiä ropeja on tullut alusta asti aina tähän päivään saakka.