Itsellä reilu 10h nyt takana ja samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa eli en pidä lainkaan tuosta taistelusysteemistä. Heikko ja kömpelö toteutus. Toinen mistä en pidä lainkaan on tiirikointi - en ole onnistunut saamaan edes yhtä very easy -lukkoa auki, eikä kiinnosta enää edes yrittää. Tyylikäs maailma ja upeasti suunnittelut tehtävät, mutta ei tämä nyt sentään 5* peli ole.
Ei siinä kauaa mene kun very hardit aukeaa jo ihan helposti.
Ainoa asia mikä itseä tökkii on tuo roinan määrä ja niiden järjestyksessä pysyminen. Onko jollain jotain hyvää modia käytössä jolla saisi esimerkiksi merkittyä jotenkin arkussa olevia vaatteita/armoreita? Outfitin muutos yhdellä klikkauksella on hyvä, mutta en jaksa kuljettaa hirveetä määrää vaatteita ja armoteita mukana.
Ei siinä kauaa mene kun very hardit aukeaa jo ihan helposti.
Ainoa asia mikä itseä tökkii on tuo roinan määrä ja niiden järjestyksessä pysyminen. Onko jollain jotain hyvää modia käytössä jolla saisi esimerkiksi merkittyä jotenkin arkussa olevia vaatteita/armoreita? Outfitin muutos yhdellä klikkauksella on hyvä, mutta en jaksa kuljettaa hirveetä määrää vaatteita ja armoteita mukana.
Kannattaa se masterstrike hakea Tomcat duelista heti alkuunsa. Tekee taistelusta lasten leikkiä ja siinä joutuu jo seuraamaan vihollisen liikkeitä eikä ole pelkkää block+riposte spämmiä
Eipä se MS muuta tilannetta yhtään mihinkään, koska senkin käyttö perustuu 100% siihen, että odottelet vihun hyökkäävän ensin, eli samaa kökkimistä se on joka tapauksessa.
Itse olen todennut, että sivulle väistö ja nuijalla päähän on muutenkin paljon varmempi ja helpompi tapa hoitaa taistelu kuin taistelu tai sitten vaan clinchiin ja turpaan.
End gamessa toimii ainakin pelin parhailla kamoilla ja long swordilla iskujen ottaminen vastaan ilman suojausta ja mätkiminen niin kauan kuin staminaa riittää vihut kuolee muutamalla lyönnillä viimeistään ja sen jälkeen pieni hapen otto ja seuraavan kimppuun. Isommissa taisteluissa pääsee aina kiertämään seuraavan vihun selkään ja parilla lyönnillä maihin ja seuraava. Itselle peli oli liian helppo ja pelissä olisi saanut olla enemmän vaikutusta armori vs ase. Long swordilla täydessä armorissa olevaa vihua vastaan ei varmaan oikeasti alkaisi kuin korvat soimaan jos päähän lyö. Mace/War hammer varmaan kumisis jo ritarinki päässä tai rinnassa ihan eri tavalla.
Yhdeltä bugilta ei säästytty: Pebbles koittaa juosta heti pakoon / minne lie, kun viheltää sen luokse, eikä öbaut sadasosa sekunnissa hyppää sen selkään. Mikä käy ärsyttäväksi välillä. Ainoa tapa tsekata nyt, sen arvot on juosta sen rinnalla. Ja olen vielä Trosky:ssä enkä ole käynyt siellä seuraavassa paikassa. || Isommat taistelut on kyllä itselle, ihan helvetin sekavia. Täytyy tsekata joka kerta, kuka on kuka, ennenkuin hyökkää jonkun kimppuun.
Edit: Pebbles ongelma poistui itsellään, kun päästiin Kuttenberg:iin. Samalla myös "Good Old Pebbles" meni viimein päälle (öbaut 120 kilometrin jälkeen...).
Aivan järkyttävää paskaa oli taistelu ykkösessä. Vaikka sitä on parannettu varmaankin, niin ei jaksaminen ja kiinnostus riitä sohvalla makoillessa alkaa taistelemaan jollain miekalla ja kivella tms.
Eli ehkä jos kaikkia voi ampua jollain crossbowilla ja autoaimilla läheltä (ja tietysti etäämmältä), niin peli voisi maistua.
Aivan järkyttävää paskaa oli taistelu ykkösessä. Vaikka sitä on parannettu varmaankin, niin ei jaksaminen ja kiinnostus riitä sohvalla makoillessa alkaa taistelemaan jollain miekalla ja kivella tms.
Eli ehkä jos kaikkia voi ampua jollain crossbowilla ja autoaimilla läheltä (ja tietysti etäämmältä), niin peli voisi maistua.
Aivan järkyttävää paskaa oli taistelu ykkösessä. Vaikka sitä on parannettu varmaankin, niin ei jaksaminen ja kiinnostus riitä sohvalla makoillessa alkaa taistelemaan jollain miekalla ja kivella tms.
Eli ehkä jos kaikkia voi ampua jollain crossbowilla ja autoaimilla läheltä (ja tietysti etäämmältä), niin peli voisi maistua.
Crossbowin lataaminen kestää jonkun 8 - 15 sek riippuen onko kevyt vai raskas varsijousi, eikä sitä voi ladata juostessa malliin Call of Duty. Voi olla jousimiehenä pelaaminen haastavaa jos 5 ritaria miekat tanassa juoksee päälle.
Joo, tässä kaveritkin tuolla reittien varrella kun koittavat ryöstää niin juoksevat melkoista kyytiä perässä saa turbon laittaa hebasta että kerkee nätisti alas heti pysähdyksestä ja kaivaa meisseli taskusta.
Joo, tässä kaveritkin tuolla reittien varrella kun koittavat ryöstää niin juoksevat melkoista kyytiä perässä saa turbon laittaa hebasta että kerkee nätisti alas heti pysähdyksestä ja kaivaa meisseli taskusta.
Ranger run op. Mutta joo ei varmaan kovin mukavaa kumilankaa ole pelkästään rangella pelata. Jos sohvalta pelaa niin kannattaa pysyä muissa skripti paskeissa kuten cp77 ja baldur's fake 3.
Aivan järkyttävää paskaa oli taistelu ykkösessä. Vaikka sitä on parannettu varmaankin, niin ei jaksaminen ja kiinnostus riitä sohvalla makoillessa alkaa taistelemaan jollain miekalla ja kivella tms.
Eli ehkä jos kaikkia voi ampua jollain crossbowilla ja autoaimilla läheltä (ja tietysti etäämmältä), niin peli voisi maistua.
Periaatteessa jousella varustettu sniikkihahmo voi toimia, mutta aika haastavaa sekin ois ja juonitehtävissä on vähän pakko sekaantua miekkamittelöihin.
Toki jos PC:llä pelaa, niin modeilla saa buustattua jousihommia ja helpotettua meleemäiskintää.
lol, tuossa ihmettelin kun vaikeammaksi menee kokoajan niin empähän ollut huomannut noita pisteitä laitella yhtään.. oli jo 26 pojoa tallessa teki tiukkaa yksin taistella kun jollekkin rosvo leirille eksyin, muutama ärräpääkin pääsi siinä mittelössä sain kuitenkin tehtyä, nyt sitten laitoin pisteitä että saa nähä helpottuko peli yhtään.
Periaatteessa jousella varustettu sniikkihahmo voi toimia, mutta aika haastavaa sekin ois ja juonitehtävissä on vähän pakko sekaantua miekkamittelöihin.
Toki jos PC:llä pelaa, niin modeilla saa buustattua jousihommia ja helpotettua meleemäiskintää.
Kyllä tuollainen sneak hahmo on aika tehokas kunhan saa vaan skillit tarpeeksi isolle levelille. Maksimi levelillä suunnilleen saa vierestä kävellä eikä kukaan huomaa mitään. Ihmettelevät vain miksi kaveri kuoli. Melkein nopeammin saa porukkaa hengiltä kuin miekkailemalla. Kaikkia vain puukolla takaapäin ja jos joku huomaa niin juoksee karkuun ampuen nuolia jousipyssyllä. Hyvällä staminalla ja kevyellä vaatetuksella hahmo on nopeampi kuin vihut. Sitten jousipyssyllä hoitelee matkalla perään lähteneet ja sitten taas siirtyy takaan päin puukolla hiippailemaan.
Kyllä tuollainen sneak hahmo on aika tehokas kunhan saa vaan skillit tarpeeksi isolle levelille. Maksimi levelillä suunnilleen saa vierestä kävellä eikä kukaan huomaa mitään. Ihmettelevät vain miksi kaveri kuoli. Melkein nopeammin saa porukkaa hengiltä kuin miekkailemalla. Kaikkia vain puukolla takaapäin ja jos joku huomaa niin juoksee karkuun ampuen nuolia jousipyssyllä. Hyvällä staminalla ja kevyellä vaatetuksella hahmo on nopeampi kuin vihut. Sitten jousipyssyllä hoitelee matkalla perään lähteneet ja sitten taas siirtyy takaan päin puukolla hiippailemaan.
Joo, aluksihan tuo lähinnä on vaikea. Sitten kun saa vähän levua ja kamat niin hiippailu on toki ylivoimaisesti nopeampi tapa hoitaa isotkin vihujoukot, sen kun hiippailee leiriin yöllä, käy puukottamassa mahdolliset kiertovartijat ja sen jälkeen jokaiselle nukkujalle Moraa keuhkoon.
Jaahas, näköjään sama kiskoilla etenevä paska questisuunnittelu kuin ykkösessä alkaa pikkuhiljaa lyömään kasvoille tässä kakkosessakin.
Tuossa juuri pelasin Nebabov Fortressissa questin Back in the saddle ja
Aika nopeasti sain pääteltyä, että rosmot onkin ottaneet linnakkeen haltuunsa, joten pistin kaikki rosmot poikki ja pinoon. Tutkin linnan loppuun ja löysin oikean loordi pallinaaman tyrmästä. Minun piti kuitenkin jättää hänet sinne ja lähteä raportoimaan asiasta Bergoville, vaikka olin jo tyhjännyt koko linnakkeen ja heppu olisi voinut vain kävellä pois tyrmästä. Nyt koko maailma vihaa minua koska olen tapannut niin paljon "vartijoita ja siviilejä" ja lueskelin tuossa, että ilmeisesti tuo nyt lisäksi paskoo vielä jotain myöhempiä questeja jos on tappanut linnakkeen possen.
Ei kai se auta kuin ottaa aiempi reload ja antaa junankiskojen viedä hommaa eteenpäin. Ei sinänsä pitäisi yllättää tämä koska tämä oli jo ykkösen ylivoimaisesti paskin puoli, että roolipelissä ei ollut loppuviimein päätehtävissä roolipelattavaa paskan vertaa vaan asiat voi edetä tasan yhdellä tavalla ja pelaajan tehtäväksi jää lähinnä valita merkityksettömiä dialogivaihtoehtoja, jotka kaikki kuitenkin johtavat täysin samaan lopputulokseen.
Itse pelailen PS5-versiota ja kyllä tässä jonkun verran bugeja tosiaan on - lähinnä graafisia tai sitten Henry jää jumiin johonkin niin, että ei voi liikkua mihinkään.
Ainoa (joskin aika iso) pelillinen bugi tullut mikä reilun 10h pelin aikana tullut vastaan on Battle of the Frogs and Mice -sivutehtävän loppuratkaisussa eli täysin ilman syytä dialogin jälkeen Thursh hyökkää kimppuun ja joudun pieksemään hänet tajuttomaksi ja tästä tulee ikävät seuraukset. Kokeilin ladata ja yrittää eri kolmella eri dialogivaihtoehdolla mutta aina sama juttu. Tehtävä loppuu onnellisesti, mutta syystä X taistelu triggeröityy.
IGN:n mission walkthrough'n mukaan dialogivalinnoilla ei pitäisi edes olla väliä "During the confrontation, Thrush will show up, and upon choosing any of the dialogue options, the conflict will end peacefully" mutta näin ei siis käy.
Vaikka tämä lähes täydellinen rope onkin, niin ei tämä bugiton ole. Oiskohan joku yksi per neljä tuntia keskimäärin tullut vastaan. Eikös sen ensimmäisen pätsin pitänyt sisältää 1000 korjausta? Kaatunut ei ole ollenkaan n. 80h aikana.
Tässä pelissä on kyllä todella anteeksiantamattoman paskaa suunnittelua. Ei riitä että tehtiin kaksi täysin pakollista, rikkinäistä ja umpipaskaa stealth tehtävää vaan pitihän tähän saada joku vitun takaa-ajokin mikä failaa samantien ja saat latailla tallenuksia taakse että voit varautua ostamalla nopeamman hevosen. Nämä, helppo ja tyhjänpäiväinen taistelu sekä yllä mainittu kiskoilla etenevä putkijuoksu missä valinnat eivät oikeastaan vaikuta mitenkään laskee kyllä näin 80h pelitunnin jälkeen loppuarvosanaa alkuhuuman jälkeen johonkin 3.5/5. Jos aihealue yhtään kiinnosta niin 2-3/5.
Itselle tuli, kun siirryttiin Kuttenbergiin "NPCt ei ala juttelemaan Henryn kanssa, jos istuvat" bugi. Huomasin, kun piti saada aloitettua "Fight Dirty" ja se yksi hemmo istui sisällä, pöydän ääressä. Mustassa ruudussa näkyi vain lataus-ikoni. Sitten ei tapahtunut mitään. Sen jälkeen sille, ei voinut puhua enää. Onneksi tallensin, just sitä ennen. Odotin että hemmo tuli ulos. Sitten toimi keskustelu.
Toivottavasti se yksi pappi / isä mikä-lie Grund:issa ei ole tärkeä, pelin kannalta. Koitin puhua sille, just ennen tota ja se oli istumassa....
Lord Pisek:in kanssa keskustelussa oli tullut game over sillä aikaa, kun olin hakemassa kahvia & syötävää. Jätin koneen siihen n. 4-5 minuutiksi.
Pariin päivään en ole avannut enää koko peliä. Todella mukaansatempaavan pelin pariin palaa mielellään eikä luotaantyöntävän taakanomaisella nollaintressillä. Jätän kuitenkin asennuksen kovalevylle vielä, jos vaikka sitten se viideskymmenes kerta toden sanoo joskus. Hieman harmi, koska tekijät ovat selvästi sydänverellä tätä tehneet ja mukana on paljon muuttujia ja yksityiskohtia, joita arvostan paljon. Eniten varmaan kampeaa tuo "torju lyönti ja valitse kolmesta vaihtoehdosta" -taistelu.
Näyttävät olevan esirenderoituja näytöksiä joissa vaan on engineä käytetty pohjalla. Huomaahan sen siitäkin, että esim. veritippa valuu Henryn kättä pitkin tms. mitä ei pelissä itsessään voisi tehdä.
Hmm. 120 FPS peliin mennessä. Kikkailen hetken ja 15 FPS? Meneekö jostain syystä näytönohjain 2D moodiin? Lenovon läppärin Omenista kokeilin forcettaa Performance modea mutta ei auta
Tässä pelissä on kyllä todella anteeksiantamattoman paskaa suunnittelua. Ei riitä että tehtiin kaksi täysin pakollista, rikkinäistä ja umpipaskaa stealth tehtävää vaan pitihän tähän saada joku vitun takaa-ajokin mikä failaa samantien ja saat latailla tallenuksia taakse että voit varautua ostamalla nopeamman hevosen. Nämä, helppo ja tyhjänpäiväinen taistelu sekä yllä mainittu kiskoilla etenevä putkijuoksu missä valinnat eivät oikeastaan vaikuta mitenkään laskee kyllä näin 80h pelitunnin jälkeen loppuarvosanaa alkuhuuman jälkeen johonkin 3.5/5. Jos aihealue yhtään kiinnosta niin 2-3/5.
Tuossa heppa takaa ajossa on olevinaan joku bugi. Varmaan 7 kertaa piti ottaa. Noista 7 kerrasta kahtena tuo oma heppa kiihdytti alussa kuin raketti verrattuna muihin kertoihin
Tuossa heppa takaa ajossa on olevinaan joku bugi. Varmaan 7 kertaa piti ottaa. Noista 7 kerrasta kahtena tuo oma heppa kiihdytti alussa kuin raketti verrattuna muihin kertoihin
Tässä pelissä on kyllä todella anteeksiantamattoman paskaa suunnittelua. Ei riitä että tehtiin kaksi täysin pakollista, rikkinäistä ja umpipaskaa stealth tehtävää vaan pitihän tähän saada joku vitun takaa-ajokin mikä failaa samantien ja saat latailla tallenuksia taakse että voit varautua ostamalla nopeamman hevosen. Nämä, helppo ja tyhjänpäiväinen taistelu sekä yllä mainittu kiskoilla etenevä putkijuoksu missä valinnat eivät oikeastaan vaikuta mitenkään laskee kyllä näin 80h pelitunnin jälkeen loppuarvosanaa alkuhuuman jälkeen johonkin 3.5/5. Jos aihealue yhtään kiinnosta niin 2-3/5.
Arvostelu on vieläkin voimassa. Itselle kyllä silti parhaita pelejä ja uskomatonta kyllä tämä on ainut peli minkä olisin aika valmis aloittamaan uusiksi läpäistyäni. Odotan kuitenkin varmaan että DLC:itä alkaa tippumaan ja mahdollisia modeja. Sitten voisin pelata ritarin sijasta täydellä ihmisiä sänkyihin murhaavana roistona. Pakolliset stealth tehtävät, varsinkin ekat kaksi oli täyttä myrkkyä ja kömpelöitä kuin perkele, mutta muuten aloin tykästymään paljon menoon - elder scrolls stealth archer geenit aktivoitui kai mulla. Jotenkin tyydyttävää hiipiä leiriin, myrkyttää ruuat tai ihan vain iskeä veitsi nukkuvan sotilaan rinnasta läpi. Stealth painoitteisesti peli kyllä tulee olemaan vielä miljoona kertaa helpompi kun mukaan lisätään vielä varastetusta tavarasta saatavat rahat.
147 tuntiin meni eka pelikerta, enkä läheskään kaikkia tehtäviä tai 'kohtaamisia' tehnyt. Joitain paikkojakin jäi nuohoamatta kyllä. Että uusi pelikerta kohta, kun saavat sen pätsin ulos.
Hauskaa toilailua sattui sen 'harpo the great' (en muista nimeä) ja sen managerin kanssa. Ne rupes heti öykkäröimään että antavat pataan, kun ajattelin, että voisivat opettaa mulle aseetonta taistelua. Mitä vielä, kauheella uholla päälle ja minä sitten puolustin nyrkeillä parhaan mukaan.
Sattuipa vaan paikalle joku random peasant ja hetken päästä myös ratsulla joku paikallinen. Olin saanut sen managerin ketoon lyötyä, niin tulivat vuoron perään auttamaan sen nyrkkeilijän lyömisessä. Siinä hetken uhoajat makoilivat, niin manageri pyrki pystyy ja siviilit heti kimppuun. Pari lyöntiä ja manageri otti lukua. Minä tyydyin katselemaan siinä vaiheessa.
Manageri pysyikin tainnuksissa ja random pesantti lähti jo pois. mutta se nyrkkisankari pyrki ylös ja ratsumies kävi heti takaisin kimppuun. Muksasi nyrkkisankarin ketoon ja palasi nousemaan hepan selkään. Siinä kohtaa manageri virkos ja totes, että vittu nyt riitti ja lähti pakoon.
Mutta shöw ei ollut ohi: Nyrkkisankari pyrkii ylös -> ratsumies tulee vetään pataan ja lähtee hevoselle. Nyrkkisankari pyrkii taas ylös -> hevosmies lyö yhdellä iskulla kanveesiin. Tätä sitten jatkui jonkun puolen tusinaa kertaa. Minä naureskelen vieressä. Se ratsumies ei kerinnyt lähtemään pois ennen kuin nyrkkisankari virkos, joten sama ruljanssi jatkui ja jatkui. Lopulta sitten simahti lopullisesti. Että semmoinen pugilisti. Oppipahan olemaan.
147 tuntiin meni eka pelikerta, enkä läheskään kaikkia tehtäviä tai 'kohtaamisia' tehnyt. Joitain paikkojakin jäi nuohoamatta kyllä. Että uusi pelikerta kohta, kun saavat sen pätsin ulos.
Hauskaa toilailua sattui sen 'harpo the great' (en muista nimeä) ja sen managerin kanssa. Ne rupes heti öykkäröimään että antavat pataan, kun ajattelin, että voisivat opettaa mulle aseetonta taistelua. Mitä vielä, kauheella uholla päälle ja minä sitten puolustin nyrkeillä parhaan mukaan.
Sattuipa vaan paikalle joku random peasant ja hetken päästä myös ratsulla joku paikallinen. Olin saanut sen managerin ketoon lyötyä, niin tulivat vuoron perään auttamaan sen nyrkkeilijän lyömisessä. Siinä hetken uhoajat makoilivat, niin manageri pyrki pystyy ja siviilit heti kimppuun. Pari lyöntiä ja manageri otti lukua. Minä tyydyin katselemaan siinä vaiheessa.
Manageri pysyikin tainnuksissa ja random pesantti lähti jo pois. mutta se nyrkkisankari pyrki ylös ja ratsumies kävi heti takaisin kimppuun. Muksasi nyrkkisankarin ketoon ja palasi nousemaan hepan selkään. Siinä kohtaa manageri virkos ja totes, että vittu nyt riitti ja lähti pakoon.
Mutta shöw ei ollut ohi: Nyrkkisankari pyrkii ylös -> ratsumies tulee vetään pataan ja lähtee hevoselle. Nyrkkisankari pyrkii taas ylös -> hevosmies lyö yhdellä iskulla kanveesiin. Tätä sitten jatkui jonkun puolen tusinaa kertaa. Minä naureskelen vieressä. Se ratsumies ei kerinnyt lähtemään pois ennen kuin nyrkkisankari virkos, joten sama ruljanssi jatkui ja jatkui. Lopulta sitten simahti lopullisesti. Että semmoinen pugilisti. Oppipahan olemaan.
Itellä vähän vastaava kokemus. Oli joku sivutehtävä missä piti joku salametsästäjä tai vastaava käydä nitistämässä. Jossain aiemmassa tehtävässä oli maininta, että voisi viedä bailiffille. No tämän kaverin sitten löin nykeillä maihin ja kannoin varmaan 10 minuuttia bailiffin luokse. Siinä olalla sitten oli ilmeisesti kaveri herännyt (ei kyllä reagoinut mitenkään kantamiseen). Perille päästyä pudotin kaverin bailiffin jalkoihin. Puoli kylää hyökkäsi samantien kaverin kimppuun nyrkein. Kanveesiin ja ylös toistui varmaan 10 kertaa jos riittää kunnes joku kyläläisistä kyllästyi ja kaivoi miekan hetken päästä kaikki hakkasivat miekoin kaverista hengen. Ei kiinnostanut bailiffia järjestää oikeuden mukaista tuomita salametsästäjälle
Itellä vähän vastaava kokemus. Oli joku sivutehtävä missä piti joku salametsästäjä tai vastaava käydä nitistämässä. Jossain aiemmassa tehtävässä oli maininta, että voisi viedä bailiffille. No tämän kaverin sitten löin nykeillä maihin ja kannoin varmaan 10 minuuttia bailiffin luokse. Siinä olalla sitten oli ilmeisesti kaveri herännyt (ei kyllä reagoinut mitenkään kantamiseen). Perille päästyä pudotin kaverin bailiffin jalkoihin. Puoli kylää hyökkäsi samantien kaverin kimppuun nyrkein. Kanveesiin ja ylös toistui varmaan 10 kertaa jos riittää kunnes joku kyläläisistä kyllästyi ja kaivoi miekan hetken päästä kaikki hakkasivat miekoin kaverista hengen. Ei kiinnostanut bailiffia järjestää oikeuden mukaista tuomita salametsästäjälle
Vähän aiheen sivusta, mutta eikös tuossa tehtävässä meno bailiffille tapahdu "teleporttaamalla"? En ainakaan itse sitä mihinkään kantanut Toki suostuttelin ukon siihen, enkä pieksenyt tajuttomaksi
Jaahas, näköjään sama kiskoilla etenevä paska questisuunnittelu kuin ykkösessä alkaa pikkuhiljaa lyömään kasvoille tässä kakkosessakin.
Tuossa juuri pelasin Nebabov Fortressissa questin Back in the saddle ja
Aika nopeasti sain pääteltyä, että rosmot onkin ottaneet linnakkeen haltuunsa, joten pistin kaikki rosmot poikki ja pinoon. Tutkin linnan loppuun ja löysin oikean loordi pallinaaman tyrmästä. Minun piti kuitenkin jättää hänet sinne ja lähteä raportoimaan asiasta Bergoville, vaikka olin jo tyhjännyt koko linnakkeen ja heppu olisi voinut vain kävellä pois tyrmästä. Nyt koko maailma vihaa minua koska olen tapannut niin paljon "vartijoita ja siviilejä" ja lueskelin tuossa, että ilmeisesti tuo nyt lisäksi paskoo vielä jotain myöhempiä questeja jos on tappanut linnakkeen possen.
Ei kai se auta kuin ottaa aiempi reload ja antaa junankiskojen viedä hommaa eteenpäin. Ei sinänsä pitäisi yllättää tämä koska tämä oli jo ykkösen ylivoimaisesti paskin puoli, että roolipelissä ei ollut loppuviimein päätehtävissä roolipelattavaa paskan vertaa vaan asiat voi edetä tasan yhdellä tavalla ja pelaajan tehtäväksi jää lähinnä valita merkityksettömiä dialogivaihtoehtoja, jotka kaikki kuitenkin johtavat täysin samaan lopputulokseen.
Niin, tai pelaat peliä ja nautit tarinasta, etkä yritä muuttaa sitä.
Mikä ihme siinä nykyään on, ettei ihmiset osaa nauttia edes peleistä, mun mielestä tuo kohta pelissä oli yksi parhaista kun tajusin miten idiootti olin aikaisemmin ollut ja nyt palaset alkoi loksahtamaan paikoilleen.
Niin, tai pelaat peliä ja nautit tarinasta, etkä yritä muuttaa sitä.
Mikä ihme siinä nykyään on, ettei ihmiset osaa nauttia edes peleistä, mun mielestä tuo kohta pelissä oli yksi parhaista kun tajusin miten idiootti olin aikaisemmin ollut ja nyt palaset alkoi loksahtamaan paikoilleen.
Niin, kuka hullu nyt interaktiivisuutta ja valintoja haluaisi videopelissä, varsinkaan roolipelissä?! O tempora, o mores!
Jos haluan kiskoilla kulkevaa kerrontaa, niin avaan mieluummin kirjan tai katson elokuvaa, koska ne ovat valtavan paljon parempia alustoja lineaaristen tarinoiden kertomiselle kuin videopelit, joiden vahvuus ja valtti taas on interaktiivisuus. Tämän tuntuu vaan helvetin monet videopelikehittäjät "nykyään" unohtaneen kun yrittävät väkisellä vääntää epälineaarisessa formaatissa lineaarisia tarinoitaan, sillä seurauksella että kummatkin kärsii. Väkiselläkin tulee mieleen, että haluaisivat oikeasti mieluummin tehdä elokuvia kertoakseen eEpPisiÄ tAriNoiTaAn, mutta ei vaan rahkeet riitä, joten sitten tehdään tällaista puolivillaista paskaa.
Ehkä osa ihmisistä on vaan sitten pysyvästi saanut käännettyä aivonsa johonkin "popparimoodiin" ja pystyy nauttimaan tällaisesta paskasta, mutta itsellä kyllä on kirouksena helposti kasvoille hakkaava nk. ludonarratiivinen dissonanssi ja ylipäätään häiritsee jos kuvitteellisten maailmojen sisäinen logiikka ei ole kunnossa. KCD2:ssa on hyvin pitkälti sama ongelma kuin RDR2:ssa, eli juonitehtävien, välivideoiden ja niiden ulkopuolisen vapaan maailman touhun välillä on aivan järkyttävän syvä ristiriita. Välivideoissa Arttu ja Henkka ovat avuttomia toopeja, joille yksikin random rosmo on hirmuinen haaste, kun sitten niiden ulkopuolella random rosmoja pistetään poikki ja pinoon tuhatmäärin. Samoin juonitehtävissä ruikutetaan köyhyyttä ja tehdään typerää paskaa muutaman lantin takia, kun oikeasti rahaa ja roinaa on pienen valtion tarpeisiin. Hahmot pakotetaan koko ajan tekemään täysin idioottimaisia ratkaisuja, vaikka täysin ilmiselviä parempiakin vaihtoehtoja on jne.
Jossain ns. putkijuoksupeleissä tämä ei edes häiritse niin paljon, mutta tällaisissa avoimen maailman peleissä se on erityisen häiritsevää, kun loppupeleissä se avoin maailma on ihan puhdas kulissi, eikä tuo peliin oikeastaan mitään. Jännä juttu, miten Morrowind onnistui jo yli kaksikymmentä vuotta sitten tekemään tämän kaiken vitusti paremmin. Avoin maailma oli oikeasti avoin ja pelaaja sai ihan itse päättää edistääkö asioita hiippailemalla, kävelemällä taivaan halki tulipalloja alas sataen vai puhetaitoihinsa luottaen, ihan riippumatta siitä oliko kyseessä päätehtävä, sivupuuha vai ihan puhdas omaehtoinen sekoilu. Pelissä on tasan yksi välttämätön NPC, jonka kuolema estää pelin läpäisyn mutta edes tämä hahmo ei ole maagisesti kuolematon, vaan hänetkin voi kyllä halutessaan tappaa. KCD2:ssa taas suunnilleen joka toinen NPC on täysin kuolematon ja loputkin käytännössä kuolemattomia (koska respaavat). Morrowindin jälkeen on lähinnä menty taaksepäin, niin Elder Scrolls - pelisarjassa kuin roolipeleissä laajemminkin, kun pelikehittäjät (ja toki myös koko ajan tyhmenevä videopeliyleisö) ovat olleet koko ajan kiinnostuneempia Elokuvallisten Kokemusten™ luomisesta, kuin aidosti hyvien videopelien tekemisestä. Oh well.
---
Latasin uusiksi tuon Back in the saddlen ja pelasin sen "oikein", sitten seuraavassa tehtävässä
kun Henkka ja kumppanit pakotettiin ilmiselvään väijytykseen, tapoin taas jokaikisen väijyttäneen bandiitin, myös kallioilla pyssyillä ja jousilla räiskijät. Tästä huolimatta joku random snipu ilmeisesti sai tapettu kamariherran tuollaisella pyssyllä jolla ei tahdo osua edes latoon sen sisältä. Lopuksi Henkka pakotettiin välivideossa antautumaan muutamalle random bandiitille vaikka olin juuri äsken tappanut moninkertaisen määrän ja voitin sen eEpPisEn duelinkin kirjaimellisesti yhdellä ainoalla lyönnillä.
Muttajoo, eipä tämän pitäisi yllätyksenä tulla, koska ykkösessä oli ihan sama juttu ja ratakiskoa kului siinäkin melkoisia määriä. Tähän asti olen kyllä nauttinut KCD2:sta lähinnä noita sivutehtäviä tehden ja ympäriinsä omiani sekoillessa, mutta ennustan että tämän kanssa käy samoin kuin ykkösen, että kohta sitten pakkopullana väännän noita paskoja pääjuonitehtäviä eteenpäin.
Roolipelejä pelauttaneena pelinjohtajana nää on kyllä kaikkein hankalimpia pelaajia, nämä jotka kyseenalaistavat kaiken ja puuhaavat kaikenlaista epäolennaista, kieltäytyvät seuraamasta juonta ja lähtevät jollekin tangentille härväämään. Aiheuttavat harmaita hiuksia ja lisätyötä pelinjohtajalle. Se on se käsikirjoitus, jota pitäisi seurata ainakin pääosin. Mutta onhan se välillä hauskaakin lähteä improvisoimaan ja sillai. Muuta sitte kun on ostanut kalliin moduulin, opetellut sen ja tehnyt kaikkea kivaa lisähöttöä siihen, niin tämä yksi uuvatti menee ja pilaa kaiken kaikilta.
Mutta joo, jos tuodaan tämä tietokonepeleihin, niin onhan se helvetin vaikea mitään suurta ja monitahoista tarinaa eli pääjuonta rakentaa, jos oletus on että pelaaja voi tehdä ja tekeekin ihan mitä haluaa. Ja se pitäisi sitten mahdollistaa jotenkin. Mitkään hienot juonet siinä lentävät romukoppaan aika nopeasti. Onhan näitä joitain yrityksiä, niin kuin Baldur's Gate III, jossa on monia eri tapoja pelata ja päätyä ainakin hieman eri lopputulokseen. Mutta siinäkin taitaa suuret linjat pysyä samoina? En ole pelannut loppuun kyllä kertaakaan.
On kai sekin ratkaisu, että joko tehdään hyvin ylimalkainen pääjuoni tai lopputavoite ja sitten pelaaja tekee mitä tekee, tuleeko se lopputavoite saavutetuksi on sitten pelaajasta kiinni eikä sinänsä kiinnosta pelin tekijöitä? Vähän niin kuin hiekkalaatikko missä pelaaja tekee mitä haluaa, esim. No Man's Sky on vähän tämän tyyppinen. On siinäkin juoni mutta hyvin ylimalkainen ja ei välttämättä edes kiinnosta pelaajaa niin hirveästi.
KCD:n tapauksessa tekijät ovat selvästi halunneet tehdä eeppisen tarinan, jossa on juonenkäänteitä, yllätyksiä ja hieman valintojakin. Nämä valinnat eivät ehkä vaikuta pääjuoneen muuten kuin sävyttämällä sitä esim.
"Henkka voi suoraan vaikuttaa, tuhotaanko pari kokonaista kylää, yksi kummallakin kartalla. Tai sitten miten Henkka hoitaa noi kostopisnekset, käsittääkseni kuolleet vanhempansa antavat hänelle 'lopputodistuksen' siitä millainen ihminen on, pelatun perusteella?"
mutta joka tapauksessa on siellä niitäkin.
Se, että jotkut pääjuoneen liittyvät taistelut käy helpoksi, johtuu käsittääkseni siitä, että jos pelaaja ei ole tehnyt varsinaista taistelijaa, niin ois kiva että silti selviää siitä taistelusta, jotta juoni voi edetä. Nää kahden banditin random-kohtaamiset on usein paljon vaikeampia kuin mikään, mikä tulee vastaan pääjuonen vuoksi samasta syystä, epäilisin. Eli pelin voi pelata läpi varsin nopeassa tahdissa kehittämättä henkkaa ihan tappiin, jos vaan haluaa pääjuonen läpi.
No joka tapauksessa, mun mielestä pääjuoni oli varsin viihdyttävä, ikävää, jos se tuntuu pakkopullalta, koska se on käsikirjoitettu menemään tietyllä tavalla.
Niin, kuka hullu nyt interaktiivisuutta ja valintoja haluaisi videopelissä, varsinkaan roolipelissä?! O tempora, o mores!
Jos haluan kiskoilla kulkevaa kerrontaa, niin avaan mieluummin kirjan tai katson elokuvaa, koska ne ovat valtavan paljon parempia alustoja lineaaristen tarinoiden kertomiselle kuin videopelit, joiden vahvuus ja valtti taas on interaktiivisuus. Tämän tuntuu vaan helvetin monet videopelikehittäjät "nykyään" unohtaneen kun yrittävät väkisellä vääntää epälineaarisessa formaatissa lineaarisia tarinoitaan, sillä seurauksella että kummatkin kärsii. Väkiselläkin tulee mieleen, että haluaisivat oikeasti mieluummin tehdä elokuvia kertoakseen eEpPisiÄ tAriNoiTaAn, mutta ei vaan rahkeet riitä, joten sitten tehdään tällaista puolivillaista paskaa.
Ehkä osa ihmisistä on vaan sitten pysyvästi saanut käännettyä aivonsa johonkin "popparimoodiin" ja pystyy nauttimaan tällaisesta paskasta, mutta itsellä kyllä on kirouksena helposti kasvoille hakkaava nk. ludonarratiivinen dissonanssi ja ylipäätään häiritsee jos kuvitteellisten maailmojen sisäinen logiikka ei ole kunnossa. KCD2:ssa on hyvin pitkälti sama ongelma kuin RDR2:ssa, eli juonitehtävien, välivideoiden ja niiden ulkopuolisen vapaan maailman touhun välillä on aivan järkyttävän syvä ristiriita. Välivideoissa Arttu ja Henkka ovat avuttomia toopeja, joille yksikin random rosmo on hirmuinen haaste, kun sitten niiden ulkopuolella random rosmoja pistetään poikki ja pinoon tuhatmäärin. Samoin juonitehtävissä ruikutetaan köyhyyttä ja tehdään typerää paskaa muutaman lantin takia, kun oikeasti rahaa ja roinaa on pienen valtion tarpeisiin. Hahmot pakotetaan koko ajan tekemään täysin idioottimaisia ratkaisuja, vaikka täysin ilmiselviä parempiakin vaihtoehtoja on jne.
Jossain ns. putkijuoksupeleissä tämä ei edes häiritse niin paljon, mutta tällaisissa avoimen maailman peleissä se on erityisen häiritsevää, kun loppupeleissä se avoin maailma on ihan puhdas kulissi, eikä tuo peliin oikeastaan mitään. Jännä juttu, miten Morrowind onnistui jo yli kaksikymmentä vuotta sitten tekemään tämän kaiken vitusti paremmin. Avoin maailma oli oikeasti avoin ja pelaaja sai ihan itse päättää edistääkö asioita hiippailemalla, kävelemällä taivaan halki tulipalloja alas sataen vai puhetaitoihinsa luottaen, ihan riippumatta siitä oliko kyseessä päätehtävä, sivupuuha vai ihan puhdas omaehtoinen sekoilu. Pelissä on tasan yksi välttämätön NPC, jonka kuolema estää pelin läpäisyn mutta edes tämä hahmo ei ole maagisesti kuolematon, vaan hänetkin voi kyllä halutessaan tappaa. KCD2:ssa taas suunnilleen joka toinen NPC on täysin kuolematon ja loputkin käytännössä kuolemattomia (koska respaavat). Morrowindin jälkeen on lähinnä menty taaksepäin, niin Elder Scrolls - pelisarjassa kuin roolipeleissä laajemminkin, kun pelikehittäjät (ja toki myös koko ajan tyhmenevä videopeliyleisö) ovat olleet koko ajan kiinnostuneempia Elokuvallisten Kokemusten™ luomisesta, kuin aidosti hyvien videopelien tekemisestä. Oh well.
---
Latasin uusiksi tuon Back in the saddlen ja pelasin sen "oikein", sitten seuraavassa tehtävässä
kun Henkka ja kumppanit pakotettiin ilmiselvään väijytykseen, tapoin taas jokaikisen väijyttäneen bandiitin, myös kallioilla pyssyillä ja jousilla räiskijät. Tästä huolimatta joku random snipu ilmeisesti sai tapettu kamariherran tuollaisella pyssyllä jolla ei tahdo osua edes latoon sen sisältä. Lopuksi Henkka pakotettiin välivideossa antautumaan muutamalle random bandiitille vaikka olin juuri äsken tappanut moninkertaisen määrän ja voitin sen eEpPisEn duelinkin kirjaimellisesti yhdellä ainoalla lyönnillä.
Muttajoo, eipä tämän pitäisi yllätyksenä tulla, koska ykkösessä oli ihan sama juttu ja ratakiskoa kului siinäkin melkoisia määriä. Tähän asti olen kyllä nauttinut KCD2:sta lähinnä noita sivutehtäviä tehden ja ympäriinsä omiani sekoillessa, mutta ennustan että tämän kanssa käy samoin kuin ykkösen, että kohta sitten pakkopullana väännän noita paskoja pääjuonitehtäviä eteenpäin.
"Mahtaa olla rankka elämä, kun lempi pelin kritisointi menee näin ihon alle?"
Hei, kritiikki on ihan ok. Mä ymmärrän että tämä on sulle tosi tärkeä ja hyvä peli (tykkään kanssa) mutta kyllä aina voi kritisoida. Miten koskaan asiat tulee kehittymään jos junnataan samoilla kaavoilla. Tämäkin peli on loistava mutta tämä ei tarjoa oikeastaan mitään erikoista verrattuna vaikka Oblivioniin ja sama on isossa osassa nykypelejä. Kehitys on jätetty vuosien taakse ja kaikki noudattaa samoja kaavoja.
Vähän aiheen sivusta, mutta eikös tuossa tehtävässä meno bailiffille tapahdu "teleporttaamalla"? En ainakaan itse sitä mihinkään kantanut Toki suostuttelin ukon siihen, enkä pieksenyt tajuttomaksi
Toi tais olla eri tehtävä ja ton mainitsemasi tehtävän takia tuli mieleen kokeilla sitä toisessa tehtävässä, mutta ei ilmeisesti toiminut kuin siinä sinun tarkoittamassa tehtävässä. Siinä ite heiluttelin miekalla ongelmat pois.
Saahan sitä ja pitääkin kritisoida, jos näkee aihetta. Ei sen pitäisi muiden pelikokemukseen vaikuttaa? Mutta mikäs siinä usein viitatussa Oblivionissa oikeasti oli niin mahtavaa, kun näin jälkikäteen miettii? Olihan se tietysti aikaansa nähden ihan hieno pläjäys, mutta sen maailma on niin kovin, kovin kliseistä fantasiaa, "pääjuonesta" nyt puhumattakaan, oisko voinut tylsempää keksiä? Lisäksi oman levun mukaan skaalautuvat viholliset oli kyllä niin typerä idea, ai että. En muista, pelasinko edes läpi tuota. Rupes hieman puuduttamaan. Siinä mielessä esim. Witcherien rosoisuus iski paljon paremmin. (En kyllä D&D-peleistäkään hirveästi perusta). KCD:ssä taas viehättää sen sijoittuminen oikeaan historiaan, tietty maanläheisyys ja pelimaailman yksityiskohdat. Onhan se toki pienempikin skaalaltaan ja näin. Ehkä turha verrata muuten kuin tyylin ja pelifilosofian osalta?
Roolipelejä pelauttaneena pelinjohtajana nää on kyllä kaikkein hankalimpia pelaajia, nämä jotka kyseenalaistavat kaiken ja puuhaavat kaikenlaista epäolennaista, kieltäytyvät seuraamasta juonta ja lähtevät jollekin tangentille härväämään. Aiheuttavat harmaita hiuksia ja lisätyötä pelinjohtajalle. Se on se käsikirjoitus, jota pitäisi seurata ainakin pääosin. Mutta onhan se välillä hauskaakin lähteä improvisoimaan ja sillai. Muuta sitte kun on ostanut kalliin moduulin, opetellut sen ja tehnyt kaikkea kivaa lisähöttöä siihen, niin tämä yksi uuvatti menee ja pilaa kaiken kaikilta.
Roolipelejä yli neljännesvuosisadan ajan pelanneena ja vetäneenä, itse koen että paskimpia DM:iä on juurikin ne, jotka rakentelevat jotain tiukasti käsikirjoitettua tarinaa, jota sitten pakottavat pelaajat täysin epäorgaanisesti seuraamaan (railroading) tai haluavat autistisen tarkasti seurata sitä moduulia. Tässäkin on taustalla vähän sama juttu, että ei pelata sen formaatin vahvuuksiin, vaan väkisellä yritetään kertoa lineaarisia tarinoita siihen epäoptimaalisessa formaatissa. Roolipelaamisen vahvuus kun on nimenomaan on (ainakin itselleni) se, että siinä kerrotaan yhdessä tarinoita ja luodaan maailmaa, minkä seurauksena päästään joskus hyvinkin yllättäviin lopputulemiin kun kaikki pääsevät osallistumaan ja aidosti vaikuttamaan siihen, miten tarina etenee. Jos taas homma on sitä, että DM kertoo mitä tapahtuu ja säännöt mennään täysin RAWina ja tiukasti moduulin mukaan, niin on oikeastaan se ja sama pelata videopeliä.
Toki pelkkä sekoilu harvoin on hauskaa pidemmän päälle ja DM:llä on hyvä olla edes jonkinlainen yleiskuva siitä mitä tapahtuu ja prepattuna hahmoja, tapahtumia ym. mutta hyvä DM toisaalta osaa lennosta sitten soveltaa näitä tai mennä vaan virran mukana. Harmittaahan se, jos DM on ensin viikkokaupalla kirjoittanut jotain Eeppistä™ tarinaa, nysvännyt joidenkin kuvitteellisten aatelissukujen sukupuita, historiaa ja keskinäisiä käkinöitään ja pelaajia ei kiinnostakaan yhtään vaan he haluavat varastaa kylän kaikkien maajussien kalsarit ja rakentaa niistä purjeen. Toisaalta järkevä DM / peliporukka sopii heti kärkeen yhdessä raamit missä pelataan, eikä vaihtoehdot suinkaan ole täysin vapaa sekoilu tai tiukka ratakiskoilu.
Mutta joo, jos tuodaan tämä tietokonepeleihin, niin onhan se helvetin vaikea mitään suurta ja monitahoista tarinaa eli pääjuonta rakentaa, jos oletus on että pelaaja voi tehdä ja tekeekin ihan mitä haluaa. Ja se pitäisi sitten mahdollistaa jotenkin. Mitkään hienot juonet siinä lentävät romukoppaan aika nopeasti. Onhan näitä joitain yrityksiä, niin kuin Baldur's Gate III, jossa on monia eri tapoja pelata ja päätyä ainakin hieman eri lopputulokseen. Mutta siinäkin taitaa suuret linjat pysyä samoina? En ole pelannut loppuun kyllä kertaakaan.
Erona on tosin se, että BG3 ei edes yritä esittää olevansa avoimen maailman peli, vaan kohtuullisen rajattu maailma ja tarina, jossa pelaajalla kuitenkin on aika paljon vaihtoehtoisia tapoja tehdä asiat. Se on alusta loppuun varsin johdonmukainen siinä, mitä pelaajat ja pelihahmot pystyvät tekemään ja vaikka siinäkin on välivideoita, niin mitään erityisen suurta ristiriitaa näiden ja varsinaisen pelikokemuksen välillä ei ole. Vaikka suuret linjat pysyvät samoina, niin nyanssia löytyy ja pelaajalla on lähes aina kohtuullisen paljon vaihtoehtoja sen suhteen miten hänen hahmonsa asioihin reagoivat tai mitkä hänen motiivinsa asioiden tekemiselle ovat. Hyvin harvoin ohjakset otetaan pelaajalta kokonaan pois ja hahmoista tehdään "tarinallisista syistä" idiootteja, kuten vaikkapa RDR2:ssa ja KCD:ssä tapahtuu noin joka kolmas sekunti.
On kai sekin ratkaisu, että joko tehdään hyvin ylimalkainen pääjuoni tai lopputavoite ja sitten pelaaja tekee mitä tekee, tuleeko se lopputavoite saavutetuksi on sitten pelaajasta kiinni eikä sinänsä kiinnosta pelin tekijöitä? Vähän niin kuin hiekkalaatikko missä pelaaja tekee mitä haluaa, esim. No Man's Land on vähän tämän tyyppinen. On siinäkin juoni mutta hyvin ylimalkainen ja ei välttämättä edes kiinnosta pelaajaa niin hirveästi.
Pointtina on juuri se ristiriita. Hiekkalaatikko on hiekkalaatikko ja niihin ei tiukasti käsikirjoitetut tarinat vaan kertakaikkiaan sovi ja jos sitä yrittää, niin lopputulos on aina huono. Tiukasti käsikirjoitettu peli taas ei voi pelaajalle tarjota liikaa vapautta, ilman että tarinankerronta muuttuu mahdottomaksi. Hyvin isossa osassa "avoimen maailman" pelejä, se maailma on pelkkä tyhjä kulissi ja luo lähinnä ongelmia. KCD:sskin tämä ongelma tulee siitä, että se ensin luo pelaajalle illuusion ja odotuksen siitä, että kyseessä on avoin keskiaikasimulaattori, jossa pelaajalla on paljon vapausasteita tehdä asioita niin kuin huvittaa, mikä on sitten kuitenkin täydellisessä ristiriidassa sen kanssa, kuinka järjettömän lineaarisia päätehtävät loppuviimein ovat.
Ei se kovin paljon olisi vaatinut lisää ajatusta ja työtä tehdä myös noista pääjuonitehtävistä vähän monipuolisempia, mutta Vavralla ja kavereilla taisi olla vaan liian kiire toteuttaa Elokuvallista Visiotaan™. Toisaalta senkin toteuttaminen olisi ollut aika paljon helpompaa, jos olisivat vaan suosiolla tehneet kokonaisuudessaan lineaarisemman pelin, jolloin ei tarvitsisi murehtia siitä, että pelaaja "rikkoo" maailman tappamalla tärkeitä NPC:eitä tai autismoi itsensä täysin ylivoimaiseksi metsärosmoja tappaen tms.
Se, että jotkut pääjuoneen liittyvät taistelut käy helpoksi, johtuu käsittääkseni siitä, että jos pelaaja ei ole tehnyt varsinaista taistelijaa, niin ois kiva että silti selviää siitä taistelusta, jotta juoni voi edetä. Nää kahden banditin random-kohtaamiset on usein paljon vaikeampia kuin mikään, mikä tulee vastaan pääjuonen vuoksi samasta syystä, epäilisin. Eli pelin voi pelata läpi varsin nopeassa tahdissa kehittämättä henkkaa ihan tappiin, jos vaan haluaa pääjuonen läpi.
Toisaalta yhtään paremmassa pelissä pelaajaa ei pakotettaisi hoitamaan asioita pelkästään tappelemalla, vaan esim. hiippailija- tai puhujahahmoille tarjottaisiin aina aidosti vaihtoehtoiset tavat tehdä asioita.
Saahan sitä ja pitääkin kritisoida, jos näkee aihetta. Ei sen pitäisi muiden pelikokemukseen vaikuttaa? Mutta mikäs siinä usein viitatussa Oblivionissa oikeasti oli niin mahtavaa, kun näin jälkikäteen miettii? Olihan se tietysti aikaansa nähden ihan hieno pläjäys, mutta sen maailma on niin kovin, kovin kliseistä fantasiaa, "pääjuonesta" nyt puhumattakaan, oisko voinut tylsempää keksiä? Lisäksi oman levun mukaan skaalautuvat viholliset oli kyllä niin typerä idea, ai että. En muista, pelasinko edes läpi tuota. Rupes hieman puuduttamaan. Siinä mielessä esim. Witcherien rosoisuus iski paljon paremmin. (En kyllä D&D-peleistäkään hirveästi perusta). KCD:ssä taas viehättää sen sijoittuminen oikeaan historiaan, tietty maanläheisyys ja pelimaailman yksityiskohdat. Onhan se toki pienempikin skaalaltaan ja näin. Ehkä turha verrata muuten kuin tyylin ja pelifilosofian osalta?
Oblivion oli sellainen aikansa teos, nykyisinhän täysin kökkö teos ja itseäni ei ainakaan ajatus uudelleen peluusta houkuta. Kai tämä kuitenkin jonkinlaisen kultaisen standardin asetti peleille Mulla tulee itselleni ainakin väkisin mieleen KCD peleistä juurikin Oblivion jostain syystä, jopa pelimoottori tuntuu samalta vaikkei Creation Engine olekaan.
Harkitsen vakavasti että pelaisin DLC odotellessa nyt ykkösen läpi ja siitä uudelleen peluu kakkoseen.
Saahan sitä ja pitääkin kritisoida, jos näkee aihetta. Ei sen pitäisi muiden pelikokemukseen vaikuttaa? Mutta mikäs siinä usein viitatussa Oblivionissa oikeasti oli niin mahtavaa, kun näin jälkikäteen miettii? Olihan se tietysti aikaansa nähden ihan hieno pläjäys, mutta sen maailma on niin kovin, kovin kliseistä fantasiaa, "pääjuonesta" nyt puhumattakaan, oisko voinut tylsempää keksiä? Lisäksi oman levun mukaan skaalautuvat viholliset oli kyllä niin typerä idea, ai että.
Siinä on ihan syynsä, miksi mainitsin Morrowindin, enkä Oblivionia. Muistan jo silloin julkaisun aikaan olleeni hyvin pettynyt Oblivioniin, koska grafiikoita lukuunottamatta se oli lähes kaikessa huonompi kuin edeltäjänsä. Paljon rajatumpi, lineaarisempi ja tyhmempi.
Jännä, että sinua häiritsi Oblivionissa skaalautuvat vihut, mutta tuhansien grocheneiden haarniskoihin pukeutuvat maantierosvot KCD:ssä ei.
"Mahtaa olla rankka elämä, kun lempi pelin kritisointi menee näin ihon alle?"
Hei, kritiikki on ihan ok. Mä ymmärrän että tämä on sulle tosi tärkeä ja hyvä peli (tykkään kanssa) mutta kyllä aina voi kritisoida. Miten koskaan asiat tulee kehittymään jos junnataan samoilla kaavoilla. Tämäkin peli on loistava mutta tämä ei tarjoa oikeastaan mitään erikoista verrattuna vaikka Oblivioniin ja sama on isossa osassa nykypelejä. Kehitys on jätetty vuosien taakse ja kaikki noudattaa samoja kaavoja.
Niin, se on ehkä hyvä hyväksyä, että tämä KCD on avoimen maailman peli JA juonivetoinen lineaarinen peli samaan aikaan, tai ainakin vaihdellen näitä kahta. Pelihän jopa varoittaa, että meno muutuu tietyissä kohdissa. Lineaarinen juoni siirtää sut eri vaiheeseen tai paikkaan maailmassa, jossa voit härvätä aikasi omiasi ja sivutehtäivä ja sitten eteenpäin pääjuonta, kun käy tylsäksi tai olet kolunnut kaiken läpi. En näe tässä ongelmaa tai ristiriitaa. Pelintekijöillä/Vavralla on ollut oma näkemyksensä, miten pelin tulee edetä ja jos se on jollekin ongelma, niin tough shit.
Jos joku asia on ollut lievä pettymys pelissä, niin noi kirkolliset tilat. Ei taida päästä mihinkään sisälle, jotain kappelia tai paria lukuun ottamatta. Jännä, kun ykkösessä tais päästä melkein kaikkiin? Eihän se välttämättä mitään hirveästi lisäisi peliin mutta kuitenkin. Mahtaako se luostari-DLC sitten muuttaa tilannetta, en tiedä?
??? Kyllä tässä olisi voinut paljonkin enemmän valinnanvapauksia ja tapoja toimia vaikka tarinavetoinen peli onkin. Ja paino sanalle olisi voinut. Ei ollut, se on mulle ihan ok sillä nautin pelistä mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että asiat voisi tehdä paremminkin varsinkin vuonna 2025.
Päätin koittaa pärjäisivätkö Pschitoky:n vartijat & asukit, taistelussa sieltä luoteen suunnassa olevia, rintakarkureita vastaan. Johdatin 3 niistä sinne (mutta en sitä yhtä jolla on varsijousi, sitä on hankalampi juosta pakoon). Ne lahtas 3/4 osaa kylän asukeista. Tietysti just ne kaikki, joille olisi voinut puhua tai ostaa jotain. Mutta lupaavasti, jokaisen vartijan myös. Hmmm. Ehkä seuraavaksi yksi kerrallaan, ne sinne & juostaan aina vartijan taakse piiloon?.