20 tonnilla käy koulua vuoden päivät.
Mikähän ala on niin supervarma yeron mielestä, että a) se antaa takuuvarmasti töitä b) koulutukseksi riittää vuosi c) palkkakin on niin hyvä, että sillä kuolettaa vuoden opiskelusta syntyneen 20 k kuprun ja elelee ainakin jotenkuten.
Esimerkiksi sertifikaattikoulutukset ovat alle vuoden ja varmasti lisäävät työllistymisen mahdollisuuksia.
Suurin ongelma on tämän ajatuksen sisäistäminen: työpaikan arvo on 200 000 euroa jo melko pienipalkkaisessakin työssä. Saadakseen 200 tonnia kannattaa ihan oikeasti panostaa merkittäviä summia rahaa.
Yrityksille tämä ajattelu on ihan arkipäivää: saadakseen rahakkaan diilin on likimain jokainen yritys valmis panostamaan summasta luokkaa 20% tuotekehitykseen, tuotteistamiseen, markkinointiin ja myyntiin. 20% 200 tuhannesta on muuten 40 000 euroa. 10%, eli 20 000 euron panostusta 200 000 euron kaupan saamiseksi, tuskin edes mietitään.
Tämä ei trollaamista. Ihan arkipäivää yrityksissä ja en näe mitään syytä, miksi sama logiikka ei pätisi myös työnhakuun.
Jos osaaminen on työmarkkinoille kuranttia, eikä rahaa tarvitse käyttää tuotekehitykseen (so. oman osaamisen parantamiseen), niin sitten voi toimia kuin ne yritykset, joilla tuote on kunnossa: käyttää rahaa mainostamiseen.
Yritysmaailmassa ihmistä, joka ajattelee tekevänsä satojen tonnien kaupan nollabudjetilla, pidettäisiin lapsellina. Tuon kokoiset kaupat ovat aina tiukassa ja vaativat kunnon panostamista. Pitkäaikainen työpaikka on satojen tuhansien kauppa. En ymmärrä, miksi ajatellaan, että se tulee muutama omatekemä mainos lähettämällä (hakemus = mainos).
Ymmärrän, että raha on tiukassa ja varmasti useille rahallinen panostaminen on yksinkertaisesti mahdotonta, mutta väitän myös, että monelle isoin este on henkinen: koko ajatus tuntuu mahdottomalta.
