Keskusteltaisiinko hetki rasismista?
Viime vuosina on syntynyt ilmapiiri, jossa lähes kaikki maahanmuuttoon kohdistuva kriittinen kommentointi leimataan rasismiksi. Tämä on tehnyt avoimesta keskustelusta hankalaa ja toisinaan jopa mahdotonta.
Äskettäin yhdessä hallinnoimassani Facebook-ryhmässä eräs vasemmiston ehdokas kirjoitti pitkän viestin, jonka ydin oli: maahanmuuttajista tai etnisistä ryhmistä ei saisi puhua ongelmallisessa valossa, koska myös valtaväestön edustajat tekevät samanlaisia tekoja.
Tapauksen taustalla oli kuitenkin vakava tilanne. Ryhmän jäsen kertoi joutuneensa tummaihoisten lasten kivittämäksi, kolmen kiven osuessa niskaan. Samat tekijät olivat aiemmin häiriköineet kauppojen edustalla ja heitelleet koiria sekä autoja kivillä.
Tässä kohtaa olisi syytä kääntää katse myös toiseen suuntaan, sillä Suomeen tulleet maahanmuuttajat (yleensä islamistit) eivät aina ole valmiita opettelemaan kieltä, hyväksymään paikallisia tapoja ja suhtautumaan ennakkoluulottomasti valtaväestöön. Joidenkin kohdalla asenteet voivat olla hyvinkin torjuvia ja tuovat mukanaan samat ongelmat, jotka he ovat halunneet jättää taakseen kotimaastaan lähtiessään.
Suurin osa maahanmuuttajista väittää lähteneenä pakoon vainoa tai tai jotain muuta syytä käyttäen. Valtaosa maahanmuuttajista ei todellisuudessa pakene mitään, vaan hakee parempaa elintasoa ja tuon tavoitteen hintana Suomi saa vastaanottavana maana mukanaan muiden kulttuurien asenteet, joiden kanssa valtaväestö joutuu törmäyskurssille jokapäiväisessä elämässä.
Ketkä tässä lopulta ovat rasisteja?
Oman tulkintani mukaan tilanne, joillakin on ikään kuin suojaväri, joka estää kriittisen tarkastelun. Heidän tekemisiään ei juuri käsitellä julkisesti, ja jos käsitellään, se tehdään varoen ja hyssytellen.
Sen sijaan ne, joilla ei ole tätä suojaväriä, joutuvat jatkuvasti suurennuslasin alle. Heidän virheitään ja rikkeitään kaivetaan esiin, julkaistaan päivälehdissä ja repostellaan somessa.