- Liittynyt
- 20.07.2019
- Viestejä
- 2 784
Björn Wahlroossin EVA:lle pitämä esitys Suomen perustuslain ongelmista avaa hyvin maalikolle, miksi Suomen rajalle saapuvien sosiaaliturvasiirtolaisten oikeudet ovat tärkeämpiä kuin Suomen olemassaolo valtiona.
Juttu menee niin, että vuonna 1995 Suomen perustuslakia uudistettiin EU:hin liittymisen vuoksi. EU:lta, ja eri puolueiden hörhövasemmistosiiviltä, tulevien vaatimusten vuoksi perustuslakiin kirjattiin erilaisia ihmisoikeuksiin liittyviä lakeja.
Ongelma on se, että vuonna 1995 perustuslakiin lisätyt ihmisoikeuspykälät kirjoitettiin tietoisesti joustavaksi siten, että niitä voitaisiin tulkita ajan hengen mukaisesti ajan kuluessa eteenpäin. Eli perustuslakia tulkitseville tahoille annettiin laajat vapaudet tulkita perustuslakia haluammallaan tavalla.
Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, joka oikeasti miettisi onko jokin uusi suunniteltu laki perustuslain vastainen vai ei. Vaikka jopa korkein oikeus toteasi jonkun lain perustuslain vastaiseksi, sitä ei voi poistaa lakikirjoista. Ainoastaan eduskunta voi lisätä ja poistaa lakeja. Siispä vastuu perustuslain tulkinnasta tippuu perustuslakivaliokunnalle, joka tulkitsee onko jokin päätös tai uusi laki perustuslain vastainen vaiko ei. Perustuslakivaliokunnan ongelma on se, että valtaosa tästä porukasta on henkilöitä, jotka hyppäsivät lakityöhön mukaan tultuaan valituksi kansanedustajaksi. Näin ollen suuri osa perustuslakivaliokunnan jäsenistä on täysin sen kuulemien asiantuntijoiden vietävissä, koska oma osaaminen puuttuu jotakuinkin täysin.
Wahlroossin mukaan perustuslakivaliokunnassa on vieraillut asiantuntijoina kuusi (6) oikeustieteen professoria, joiden selvitysten perusteella on tehty lähes kaikki tärkeät ja ratkaisevat päätökset. Kaikki nämä professorit on valittu tehtävään huomioimatta lainkaan heidän arvomaailmaansa ja tulkintaansa perustuslaista.
Eli toisinsanoen, Martin Scheinin kaltaiset Suomen edun vastaiseen ideologiaan jämähtäneet asiantuntijat käytännössä päättävät miten Suomen lait kirjoitetaan ja tulkitaan.
Juttu menee niin, että vuonna 1995 Suomen perustuslakia uudistettiin EU:hin liittymisen vuoksi. EU:lta, ja eri puolueiden hörhövasemmistosiiviltä, tulevien vaatimusten vuoksi perustuslakiin kirjattiin erilaisia ihmisoikeuksiin liittyviä lakeja.
Ongelma on se, että vuonna 1995 perustuslakiin lisätyt ihmisoikeuspykälät kirjoitettiin tietoisesti joustavaksi siten, että niitä voitaisiin tulkita ajan hengen mukaisesti ajan kuluessa eteenpäin. Eli perustuslakia tulkitseville tahoille annettiin laajat vapaudet tulkita perustuslakia haluammallaan tavalla.
Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, joka oikeasti miettisi onko jokin uusi suunniteltu laki perustuslain vastainen vai ei. Vaikka jopa korkein oikeus toteasi jonkun lain perustuslain vastaiseksi, sitä ei voi poistaa lakikirjoista. Ainoastaan eduskunta voi lisätä ja poistaa lakeja. Siispä vastuu perustuslain tulkinnasta tippuu perustuslakivaliokunnalle, joka tulkitsee onko jokin päätös tai uusi laki perustuslain vastainen vaiko ei. Perustuslakivaliokunnan ongelma on se, että valtaosa tästä porukasta on henkilöitä, jotka hyppäsivät lakityöhön mukaan tultuaan valituksi kansanedustajaksi. Näin ollen suuri osa perustuslakivaliokunnan jäsenistä on täysin sen kuulemien asiantuntijoiden vietävissä, koska oma osaaminen puuttuu jotakuinkin täysin.
Wahlroossin mukaan perustuslakivaliokunnassa on vieraillut asiantuntijoina kuusi (6) oikeustieteen professoria, joiden selvitysten perusteella on tehty lähes kaikki tärkeät ja ratkaisevat päätökset. Kaikki nämä professorit on valittu tehtävään huomioimatta lainkaan heidän arvomaailmaansa ja tulkintaansa perustuslaista.
Eli toisinsanoen, Martin Scheinin kaltaiset Suomen edun vastaiseen ideologiaan jämähtäneet asiantuntijat käytännössä päättävät miten Suomen lait kirjoitetaan ja tulkitaan.