Herääminen maahanmuuton realiteetteihin etenee meilläkin filosofi Arthur Schopenhauerin totuuden etenemiselle tunnistamissa vaiheissa:
1. Ensin totuutta pilkataan, sille nauretaan - Varsin pitkään tämä on ollut kohtalona jokaiselle, joka on rohjennut nostaa esille tosiasian, ettei suuren kulttuurieron maahanmuuton integraation onnistuminen ole selviö ja että kipeästi kaipaamamme työperäisen maahanmuuton sujuvoittamisen rinnalla on kyettävä haitallisen maahanmuuton minimoimiseen.
2. Toiseksi totuutta vastustetaan kiihkeästi - Ongelmia hyssytellään, kuten vasemmistopoliitikotkin jo ovat myöntäneet. Yritykset hienojakoisemmin tarkastella eri tyypin maahanmuuton vaikutuksia on kohdannut rasistileimakirveen. HS on pitänyt tätä ”vaarallisena jakamisena ”hyviin" ja "huonoihin"". Minkä tahansa osa-alueen kiristystä kutsutaan "Suomen panemiseksi kiinni". Vihreiden sisäministerien poliittisessa ohjauksessa ministeriön sisäisten riskien analyyseissä ummistetaan silmät maahanmuuton ongelmille ja roolille nuorisojengikehityksessä.
3. Kolmanneksi totuus kuitenkin hyväksytään itsestäänselvyytenä - Ensin nuorisorikollisjengejä ei Suomessa ollut edes syntymässä - nyt ne ovat poliisin mielestä jo merkittävä ongelma. Nyt asiantuntijat toteavat taas uuden vakavan mailipaalun ylitetyn, Kohta uskon, että kaikille on selvää, ettei huolestuttava kehitys tule kääntymään ilman että suuren kulttuurieron osaa maahanmuutosta pyritään minimoimaan.
Hesarin uutinen