Joukko nuoria pahoinpiteli 15-vuotiaan Nellan kostona siitä, että hän puuttui väkivaltatilanteeseen välitunnilla. Teko myös kuvattiin ja jaettiin someen. Nella kokee, että koulun aikuiset vähättelivät tekoa, vaikka se johti lopulta rikostuomioon.
Pasi Lapinkangas
6:00
Kaikki alkoi huutelusta.
15-vuotias Nella näki, miten tyttöporukka alkoi härnätä toista oppilasta kesken välitunnin. Yhtäkkiä he vetivät tätä takaa päin hiuksista. Sitten alkoi töniminen ja lyöminen.
Nella ei voinut vain katsoa sivusta. Hän meni väliin.
– Tilanne alkoi näyttää siltä, että pää olisi pian asfaltissa.
Nellan puututtua peliin porukka hälveni paikalta. Se oli kuitenkin vasta ensimmäinen erä.
Koulupäivän jälkeen Nella lähti koulusta kavereidensa kanssa varmistamaan, että oppilas, jonka kimppuun oli käyty, pääsisi turvassa kotiin.
He eivät olleet kuitenkaan yksin liikkeellä. Nella huomasi, että sama hakkaajajengi seurasi heitä, huudellen hänen peräänsä. Pian muutama nuorista juoksi Nellan kiinni ja alkoi repiä häntä kädestä.
– Huusin, että älä koske muhun! Pyysin heitä jättämään minut rauhaan.
Nuoret eivät totelleet pyyntöä, vaan kävivät kimppuun porukalla, entistä kovemmalla voimalla. Yksi tytöistä kiskaisi Nellaa selän takaa hiuksista ja toinen tökkäsi hänet voimalla katuun. Toinen kuvasi kännykällä videon, jota levitettiin myöhemmin sosiaalisessa mediassa.
Nellan muistikuvat ovat hämärät. Sen hän kuitenkin muistaa, että häntä hakattiin päähän.
Nella on huomannut osan nuorista purkavan omaa pahaa oloaan väkivallalla. – Yksi lietsoo ensin itsensä raivoon haukkumalla toista. Sen jälkeen on helppo saada muita mukaan, tahallisesti tai tahattomasti. KUVA: ANTTI HÄMÄLÄINEN/IS
Kaikkein pahinta Nellan mielestä oli se, ettei yksikään ohikulkija pysähtynyt auttamaan, vaikka kaikki tapahtui keskellä päivää vilkkaan kadun varrella.
– Yksi auto hidasti paikalle, mutta hakkaajien porukassa olevat viittoivat sillekin käsillään jatkamaan matkaansa.
Kun tilanne oli ohi ja Nella pääsi ylös, hänen oli vaikea saada henkeä.
– Vaikka olin shokissa, hengittäminen sattui. Vähän sen jälkeen alkoi sattua myös päähän. Tuli paniikki, onko minulle käynyt pahemmin, murtunut kylkiluita tai jotain.
Läheiselle kaupalle päästyään Nella soitti äidilleen ja kertoi, mitä on tapahtunut. Saman päivän aikana asiasta tehtiin rikosilmoitus.
Siihen mennessä koko tapaus oli levinnyt pitkin ”snäppiä”.
Nellan pahoinpitely oli kuvattu ja jaettu Snapchatin ryhmissä. Nella on jälkeenpäin saanut myös itse yhden videon haltuunsa. Siinä näkyy, miten nuori yläkouluikäinen tyttö iskee maassa makaavaa Nellaa voimalla päähän.
Nellaa oli jo ennen hyökkäystä nimitelty somessa, koska hän oli puuttunut välitunnin väkivaltatilanteeseen. Koulun oppilaiden Jodel-ryhmässä hänen kirjoitettiin olevan ”rotta”.
Se on Nellan mukaan ihan ”perussettiä”, mitä liikkuu somessa nuorten väkivaltatapauksiin liittyen.
– Tuntuu, että kaikissa näissä hakkausjutuissa toistuu turhanpäiväinen uhoaminen. Väitetään, että joku ”hakee roolia” tai tivataan ”onks sulla jotain asiaa”.
Pari ensimmäistä päivää tapauksen jälkeen Nella kertoo olleensa ”ihan shokissa”.
– Tajusin, että siinä olisi voinut käydä paljon pahemminkin. Ei ollut kaukana, että olisin lyönyt pääni katuun
Kouluun hän palasi vasta seuraavalla viikolla. Vanhemmat veivät ja hakivat hänet kotiin. Nella ei halunnut kulkea julkisilla, koska pelkäsi törmäävänsä hänet hakanneisiin tyttöihin.
– Parin kuukauden ajan oli kova pelko ja ahdisti liikkua eri paikoissa. Pelkäsin kaikkia saman ikäluokan tyttöjä, koska en tiennyt ketkä kaikki olivat minut hakanneiden kavereita tai kuka oli nähnyt minusta jaetun videon.
Koulun kanssa Nella vanhempineen jutteli tapahtuneesta jo samalla viikolla. Aikuisten suhtautuminen asiaan oli valtava pettymys Nellalle.
Hänen mukaansa koulu esitti ratkaisuksi sitä, että jatkossa joku opettaja kulkisi Nellan kanssa koko koulupäivän ajan, ja neuvoksi annettiin, ettei Nellan pitäisi jatkossa provosoida muita.
– Se tuntui siltä kuin minua rangaistaisiin siitä, että saman koulun oppilaat ovat käyneet kimppuuni.
Nella on huomannut, että nuorten väkivalta leimahtaa usein hyvinkin pienistä asioista, joita sitten lähdetään paisuttelemaan somessa. Usein lopputuloksena on massatapahtumaksi äitynyt pahoinpitely. KUVA: ANTTI HÄMÄLÄINEN/IS
Tapausta pyrittiin käsittelemään viimeiseen asti sovittelun kautta, mutta Nella ei halunnut sitä.
– Aivan kuin anteeksipyyntö pyyhkisi pois sen kaiken. Korjaisi teon, josta jää elinikäiset traumat. En kanna kaunaa tekijöille, mutta en pysty ehkä koskaan antamaan anteeksi sitä, mitä he minulle tekivät.
Vuosi sitten käräjäoikeus tuomitsi yhden Nellaa hakanneista nuorena henkilönä tehdystä pahoinpitelystä. Toimitus on nähnyt oikeuden asiakirjat tuomiosta. Osa Nellan kimppuun hyökänneistä nuorista oli iältään alle rikosoikeudellisen vastuun.
Oikeusprosessin läpikäyminen oli raskasta. Nellaa ahdisti olla samassa tilassa häntä satuttaneiden henkilöiden kansaa.
– Ennen oikeudenkäyntiä oksensin ahdistuksesta. En kokenut oloani turvalliseksi.
Pahoinpitelijän saama tuomio kuitenkin helpotti hänen oloaan. Tapahtuneesta on pari vuotta aikaa, ja Nella on nyt pääkaupunkiseudulla asuva 17-vuotias lukiolainen.
Menneen miettiminen ahdistaa edelleen, mutta hän on voinut jatkaa elämäänsä melko normaalisti.
Nella kokee olonsa kadulla kulkiessaan melko turvalliseksi. Enemmän hän on huolissaan tutuista pojista ja nuorista miehistä, koska he ovat yleensä väkivallan ja ryöstöjen kohteena. – Moni nuorista on tosi arvaamattomia. Aivan kuin he haluaisivat väkivaltaa ja ihannoisivat sitä. Sen takia se varmasti myös yleistyy. KUVA: ANTTI HÄMÄLÄINEN/IS
Oikeuden tuomio antoi Nellalle kokemuksen, että joku viimein puuttui vääryyteen.
– Eihän rankaiseminenkaan kaikkea korjaa. Mutta se antoi itselleni tunteen, etten minä ole tehnyt mitään väärin, vaan minua vahingoittaneet henkilöt.
Nella kokee, että koululle pahoinpitelyn läpikäymisestä teki hankalan se, että häntä lyöneet nuoret olivat maahanmuuttajataustaisia. Hänen mukaansa koulun aikuiset pelkäävät rasismisyytöksiä, minkä vuoksi vääryyksiin ei uskallettu puuttua tarpeeksi napakasti.
Samassa Nella painottaa, ettei hänen pahoinpitelyssään sinänsä ollut keskeistä se, mikä oli tekijöiden etnisyys tai tausta. Väkivalta on aina väärin, oli sen takana kuka tahansa.
Nellan mielestä nuorisoväkivaltaan suhtaudutaan yleisestikin aivan liian lepsusti.
– Jos koulupäivän aikana tapahtuu jotain, tulisi koulujen voida viedä niitä aktiivisemmin eteenpäin esimerkiksi poliisille. Toimenpiteiden pitäisi kohdistua selkeämmin tekijöiden käytökseen, ettei pimentoon jäisi se tosiasia, että he toimivat väärin.
Nellan mielestä aikuisten olisi hyvä miettiä, kenen kertomana ja millä tavoin viesti menisi parhaiten perille nuoriin. Hän ei ole varma, ymmärtävätkö aikuiset, millaiset vaikutusyritykset ovat nuorten silmissä uskottavia – ja millaiset taas eivät.
– Väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään. Siitä pitäisi puhua vakavissaan, eikä millään parin minuutin opetusvideolla.
Esimerkiksi poliisin kutsuminen koululle puhumaan voi tuntua hyvältä ajatukselta aikuisista, mutta nuoriin virkavallankaan sana ei välttämättä tepsi.
– Olisi parempi, että kouluilla kävisivät puhumassa ne, jotka ovat kokeneet tai tehneet väkivaltaa, Nella tuumaa.
Nellan mielestä nuorten oireiluun väkivallalla olisi pitänyt puuttua kunnolla jo ajat sitten. Nyt, kun nuorten väkivalta ja ryöstöt lävähtävät jälleen päin kasvoja, ollaan pahasti takamatkalla.
Hän näkee, miten väkivallan taustalla vaikuttavat monenlaiset inhimilliset vaikeudet, joten esimerkiksi syrjäytymistä olisi ennaltaehkäistävä hyvin varhaisessa vaiheessa. Silloin ongelmiin pystyttäisiin vielä puuttumaan ennen kuin ne pahenevat ja muuttuvat vaarallisiksi.
Pahimmassa tapauksessa tapahtuu jotain peruuttamatonta.
– Moni nuori lietsoo pahaa oloaan väkivallalla.
Ennen kaikkea Nella toivoo, ettei väkivallasta vaiettaisi.
– Tästä on todella tärkeä puhua. Niin kauan kun ollaan hiljaa, mikään ei muutu.
Nellan nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.