Viisivuotiaana raiskattu uskaltautui teini-ikäisenä kertomaan äidilleen – mies tuomittiin neljän vuoden vankeuteen seksuaalirikoksista
Oikeuden ratkaisun mukaan lapseen kohdistuneet seksuaalirikokset olivat poikkeuksellisen törkeitä.
JAA
Pirkanmaan käräjäoikeus on antanut tuomionsa liki kymmenen vuotta sitten tapahtuneista seksuaalirikoksista. KUVA: TERHO VUORINEN / IS
Terho Vuorinen
16.6. 21:58
33-VUOTIAS mies on tuomittu Pirkanmaan käräjäoikeudessa neljän vuoden vankeuteen raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Rikosten uhri oli tekoaikaan vuoden 2012 lopulla 5–6-vuotias.
Teot paljastuivat vasta runsaat kaksi vuotta sitten, alkuvuodesta 2020, kun uhri oli jo 13-vuotias teinityttö. Uhri oli pitänyt asiaa sisällään yli seitsemän vuotta ennen kuin hän avautui niistä äidilleen.
RIKOKSET tapahtuivat tytön kotona, hänen omassa huoneessaan. Vastaaja oli äidin ystävän silloinen seurustelukumppani, 23-vuotias mies, joka oli hieman aikaisemmin muuttanut Suomeen.
Vastaaja kyläili uhrin perheen kotona muutamia kertoja. Oikeus katsoi vastaajan olleen sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa kahdesti.
Uhri kertoi yrittäneensä rimpuilla ja huutaa, mutta vastaaja oli pitänyt hänestä kiinni ja laittanut kätensä uhrin suun eteen.
– (Vastaaja) oli käskenyt hänen olemaan hiljaa ja rimpuilematta sekä olemaan kertomatta asiasta muille, oikeus kirjasi tytön kertoneen.
Oikeus katsoi vastaajan käyttäneen ”fyysistä pakottamista siinä määrin kuin on ollut tarpeen uhrin lannistamiseksi”.
VASTAAJA kiisti syytteet. Hän kertoi pelanneensa tytön kanssa huoneessa lasten konsolipelejä.
Lisäksi vastaaja väitti, ettei osannut edes puhua suomea. Oikeudessa kävi ilmi, että mies oli jo oppinut suomen alkeita.
Oikeuden mukaan tekojen yhteydessä tapahtunut kommunikaatio ei edellyttänyt erityisen hyvää kielitaitoa. Oikeus korosti myös sitä, että kommunikaatio on voinut tapahtua myös elein.
Teoilla ei ollut ulkopuolisia silminnäkijöitä, mutta oikeus piti uhrin kertomuksia luotettavina. Uhrin kertomusta tuki huoneeseen menneen vastaajan seurustelukumppanin havainto uhrista istumassa käsi kädessä vastaajan vierellä.
– Leikkimielisesti oli puhuttu, että (vastaaja) on (tytön) poikaystävä, oikeus kirjasi naisen kertoneen.
Jälkikäteen nainen sai tietoonsa, että vastaaja oli suudellut tyttöä.
– (Seurustelukumppani) oli alun perin pitänyt (vastaajan) käytöksen syynä sitä, että tämä oli lapsiystävällinen.
SEURUSTELU päättyi myöhemmin. Nainen ei yllättynyt kuullessaan ex-kumppaniinsa kohdistuvista epäilyistä alkuvuodesta 2020.
– (Seurustelukumppani) oli joskus käyttänyt (vastaajan) puhelinta ja havainnut, että puhelimella oli hakusanalla haettu lapsipornoa.
Oikeus katsoi naisen kertomuksen tukevan uhrin kertomusta merkittävällä tavalla.
– (Vastaaja) ei ollut ennestään tuntenut (tyttöä) tai tämän perhettä eikä heidän ole osoitettu tavanneen pitkäaikaisesti eikä lukuisia kertoja. Tähän nähden voidaan pitää poikkeuksellisena, että (vastaaja) on ollut kahdestaan (tytön) kanssa tämän huoneessa ja pitänyt kädestä kiinni, oikeus arvioi.
VASTAAJA vetosi siihen, että uhrin kertomuksessa olisi kysymys niin sanotusta valemuistosta eli että uhri mieltäisi jonkin kuulemansa tai näkemänsä tapahtuman itse koetuksi.
Oikeuden mukaan tytön muuttumattomat, seikkaperäiset ja yksityiskohtaiset kertomukset viittasivat kuitenkin omakohtaisuuteen. Vastaajan yhdistymisestä tapahtuneeseen kertoi myös se, että tyttö oli jo kolmannella luokalla koulussa ollessaan kysellyt äidiltään miehestä mainiten tämän nimen.
– Yhteenvetona voidaan todeta, että (tytön) kertomusta on voitu pitää aitona ja todenperäisenä, eikä siihen ole liittynyt viitteitä siihen, että kysymys olisi valemuistosta.
OIKEUDEN mukaan vastaajan syyksi luettuja tekoja voidaan pitää rikoslajeissaan poikkeuksellisen törkeinä. Poikkeuksellista oli muun muassa tekoihin liittynyt fyysinen pakottaminen.
Tekojen paljastuminen pitkällä viipeellä ei lieventänyt rangaistusta.
– (Vastaajan) olisi pitänyt jo asianomistajan iän perusteella mieltää mahdollisuus siihen, että asianomistaja ei ole kykenevä ilmoittamaan asiasta ulkopuoliselle kuin vasta myöhemmin iän kartuttua, oikeus linjasi.
Rangaistuksen puntaroinnissa vaikeusastetta lisäsi se, ettei vastaavanlaisista poikkeuksellisen törkeistä seksuaalirikoksista ollut saatavissa olennaista ohjaavaa tietoa.
– Kirjallisuudessa on esitetty, että törkeästä seksuaalihyväksikäytöstä tuomittaisiin vankeutta kolmesta vuodesta kolmeen ja puoleen vuoteen, jos tekijänä on isä tai isäpuoli ja lapsi on iältään alle kahdeksan vuotta, oikeus kirjasi ratkaisuunsa.
Tässä tapauksessa vastaaja ei ollut uhrin suhteen erityisessä luottamusasemassa. Rangaistus määrättiin kuitenkin ankarampana, koska tekoon sisältyi fyysistä pakottamista ja se katsottiin myös raiskaukseksi.
RIKOKSET ovat aiheuttaneet uhrille pitkään jatkunutta ja huomattavaa psyykkistä kuormitusta. Uhri on joutunut turvautumaan psykiatriseen hoitoon rikosten ilmitulon jälkeen. Teot aiheuttivat tytölle myös fyysistä kipua.
Oikeus määräsi vastaajan maksamaan uhrille 12 000 euroa loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä sekä 4 500 euroa kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta. Lisäksi vastaajan on korvattava uhrin oikeudenkäynti- kulut ja asianosaiskulut, yhteensä lähes 2 800 euroa.
Vastaaja vetosi vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon osalta kohtuusperusteeseen, mutta oikeus piti rikoksia niin törkeinä, ettei vetoomuksella ollut merkitystä.
Rangaistuksen kohtuullistamista vastaaja pyysi siksi, että hänellä on viisivuotias lapsi.
IS ei julkaise tuomitun nimeä uhrin henkilöllisyyden suojelemiseksi.