Lähisuhdeväkivalta on suomalaisten suurin häpeä. Tapasimme kolme väkivallan tekijää. Mistä suomalainen lähisuhdeväkivalta johtuu, ja miksi sitä ei saada kuriin?
Kumppanin kuristaminen. Se on jäänyt
Kallen, 68, mieleen kaikista pysäyttävimpänä tekona. Hetkenä, joka sai tajuamaan, ettei kaikki ole hyvin. Se lähti kuten kaikki muutkin väkivaltakerrat: vaimo sanoi jotain loukkaavaa, eikä Kalle enää pystynyt hillitsemään itseään.
Lyömistä, tönimistä, huutamista ja solvaamista, kaikkea mahdollista.
Häpeä ja syyllisyys tulivat heti tekojen jälkeen. Sitten anteeksipyyntö ja lupaus, ettei enää koskaan. Todellisuudessa Kallella ei ollut hajuakaan siitä, miten päästä eroon aggressiostaan.
Suomi on
EU:n toiseksi vaarallisin paikka naiselle. Täällä joka
kolmas nainen kokee elämänsä aikana lähisuhdeväkivaltaa.
Turvakodit pursuilevat asiakkaista. Niihin mennään, kun omassa kodissa pelottaa. Viimeisenä oljenkortena.
Läheskään kaikki väkivallan teot eivät tule viranomaisten tietoon. Silti tilastojen valossa jokaisen ystäväpiirissä, suvussa tai vähintään työpaikalla on tälläkin hetkellä joku, joka kokee suhteessaan väkivaltaa.
Tuntuu lähes absurdilta, että Suomi on YK:n
raportin mukaan maailman onnellisin maa.
Kuva: Johanna Aulén
Mikon, 31, vaimo lähti suhteesta turvakodin kautta pois lopullisesti. Takana oli riitaisa ilta, joka alkoi valojen räpsyttelyllä ja päättyi vaimon hysteeriseen itkuun lastenhuoneessa. Aamulla lähdettiin normaalisti töihin, hoitopaikkoihin ja kouluun. Illalla Mikko kävi tuttaviensa luona. Sillä aikaa vaimo ja lapset olivat pakanneet välttämättömät tavarat ja lähteneet pois.
Mikon edellisessä suhteessa oli alkoholia ja ajoittain pahaa fyysistä väkivaltaa. Nyt lapset hillitsivät alkoholinkäyttöä. Tällä kertaa väkivalta oli kontrollointia ja henkistä alistamista.
Vaimon piti olla koko ajan tilivelvollinen menoistaan. Jos kumppani lähti ulos, Mikko odotti koko ajan raporttia siitä missä mennään.
Elämästä tuli salapoliisintyötä, jossa kaikkea piti kytätä.
– Kuka on tämä sun uus Facebook-kaveri? Kuka helvetti kävi tykkäämässä sun kuvasta Instagramissa?, selittää Mikko.
Mikko mietti jokaisen kohdalla, mistä kumppani tuntee henkilön ja ovatko he harrastaneet seksiä.
Pelko siitä, että menettää toisen sai vahtimaan, mitätöimään ja mollaamaan. Mikko saattoi jättää kumppanin raivopäissään tienposkeen tai viedä rahat kostoksi yhteiseltä tililtä. Mieli löysi aina keinot satuttaa toista.
Suomi on väkivaltatyön kehitysmaa.
Lähisuhdeväkivallan muotoja on lukuisia. Fyysisen väkivallan lisäksi puhutaan esimerkiksi taloudellisesta väkivallasta, digitaalisesta väkivallasta ja seksuaaliväkivallasta. Henkinen väkivalta on mukana näissä kaikissa. Ei ole fyysistä väkivaltaa ilman pelkoa ja uhkailua.
Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jossa tekijänä on nykyinen tai entinen perheenjäsen tai muu läheinen. Se voi kohdistua lapsiin tai aikuisiin. Lähisuhdeväkivaltaa tekevät naiset ja miehet, ja sitä tapahtuu niin homo- kuin heterosuhteissakin.
Suomi saa jatkuvasti huomautuksia hälyttävästä lähisuhdeväkivaltatilanteesta.
Amnesty ja
YK nostavat säännöllisesti esiin Suomen lähisuhdeväkivaltatilastot ja riittämättömät tukipalvelut. Vaikka esimerkiksi turvakotipaikkoja on lisätty, on niitä edelleen puolet liian vähän tarpeeseen nähden.
Suomessa apua tarjotaan turvakotien lisäksi julkisella puolella sekä eri järjestöjen kautta. Käytetyimpiä ovat auttavat puhelimet sekä vertaisryhmät. Myös väkivallan tekijöille on paikallisia ryhmiä ja päivystäviä puhelimia. Haja-asutusalueella voi olla silti erittäin vaikea päästä avun piiriin.
Vuonna 2015 voimaan astunut
Istanbulin sopimus, eli Euroopan Neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, ei toteudu Suomessa.
Naisten Linjan toiminnanjohtaja
Kaisa Åberg on kyllästynyt selvityksiin ja juhlapuheisiin. Hän on työskennellyt vuosia väkivaltaa kokeneiden naisten parissa ja nähnyt, miten riittämättömillä resursseilla toimitaan.
– Suomi on väkivaltatyön kehitysmaa.
Kuka haluaa olla sellaisen ihmisen kanssa, joka haukkuu hulluksi ja huoraksi?
Mistä suomalainen väkivalta johtuu?
Kalle sanoo, että kaikkien hänen tapaamiensa miesten toimintamallit lähtevät lapsuudesta, isä- ja äitisuhteesta. Hän työskentelee nykyään väkivaltaisten miesten vertaistukihenkilönä. Monet toistavat samaa kaavaa kuin Kalle: turvattomuudesta ja hylätyksitulemisen pelosta syntyy aggressio. Tunteet ovat tuttuja lapsuudesta.
Myös Mikko pystyy jäljittämään käytöksensä suoraan omaan isäänsä. Kaikki psykologit ja työntekijät, joiden kanssa Mikko on puhunut vuosien aikana, ovat nostaneet esiin vaikean isäsuhteen.
Isä joi paljon ja oli väkivaltainen. Halveksunta ja mollaaminen tapahtui julkisesti ja kodin seinien sisällä. Kaupan kassalla saatettiin haukkua poikaa tyhmäksi.
– Jos ideaalitilanteessa isä olisi kannustava ja tsemppaava, niin minun isäni oli päinvastainen.
Isään ei voinut koskaan luottaa. Hän lupasi lopettaa juomisen ja “ostaa sitä ja tätä”, mutta muutosta ei koskaan tullut. Vielä Mikon ollessa aikuinen isä haukkui sairastunutta äitiä vähä-älyiseksi myös miniän kuullen.
Samankaltainen ailahtelevuus siirtyi sukupolvelta toiselle. Mikon suhteessa oltiin joko “helvetin tai taivaan porteilla”.
– Kuka oikeasti haluaa olla sellaisen ihmisen kanssa, joka haukkuu hulluksi ja huoraksi? Jälkikäteen ajateltuna se on järjetön ajatus, miettii Mikko.
Perheen piirissä tapahtuvia asioita pidetään yksityisinä.
Yksi yleinen vastaus lähisuhdeväkivaltaan ovat sukupolvelta toiselle siirtyneet sotatraumat. Väkivaltatutkija
Satu Lidmanin mukaan tämä on liian helppo selitys. Todellisuudessa lähisuhdeväkivaltaan on vaikea löytää selkeää syytä. Väkivaltaa on ollut ennen sotiakin.
Hänen mielestään ylisukupolvisuus selittää kuitenkin paljon. Se tarkoittaa sitä, että paha olo siirtyy sukupolvelta toiselle ja voi yksilöstä ja tilanteesta riippuen ilmentyä väkivaltana.
Syyt ovat rakentuneet historiallisesti ja kulttuurisesti vuosisatojen varrella.
Naisten Linjan Kaisa Åberg nostaa olennaiseksi syyksi hyssyttelyn ja väkivallan hyväksymisen kulttuurin. Perheen piirissä tapahtuvia asioita pidetään Suomessa edelleen yksityisinä.
Avioliitossa tehty raiskaus kriminalisoitiin vuonna 1994 ja vasta vuonna 2011 rikoslaki muuttui niin, että lieväkin pahoinpitely suhteessa on virallisen syytteen alainen rikos eikä asianomistajarikos.
Kotona pätevät eri säännöt kuin kadulla.
Korkeat lähisuhdeväkivaltaluvut eivät ole pelkästään suomalainen ongelma. Lidman sanoo, että on paljon maita, joissa yhteiskunnan rakenteet suojaavat väkivallan uhreja vielä Suomea huonommin. Esimerkiksi Venäjällä lievä lähisuhteessa tapahtuva väkivaltateko
poistettiin rikoslaista pari vuotta sitten.
Kuva: Johanna Aulén
Lähisuhdeväkivaltaan kietoutuu aina häpeä. Häpeä siitä, mihin tilanteeseen on joutunut, häpeä omasta puolesta, häpeä kumppanin puolesta, häpeä siitä, että joku saa tietää.
Myös tekijät elävät valtavassa häpeän tunteessa.
Anni, 38, ei ole uskaltanut kertoa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta edes läheisimmille ystävilleen. Hän pelkää huonon äidin leimaa ja sitä, että lapset viedään pois.
Annin tekemä väkivalta on riuhtomista ja voimallista lapsen siirtelyä. Anni on huutanut ja puhunut lapsille rumasti. Niin, että lapsi kokee, että hänessä on jotain vikaa.
Ovien paiskomista ja tavaroiden heittelyä, joka laukeaa väsyneenä ja stressaantuneena.
Äkkipikaisuuden hetki on lyhyt, ja tekojen jälkeen tulee hirveä olo. Anni pyytää anteeksi lapsilta joka kerta.
Yhden tällaisen kerran jälkeen Anni googlasi itkuisena “väkivaltainen äiti” ja löysi väkivaltaisille naisille tukea tarjoavan Maria Akatemian sivut. Pelkästään tieto siitä, että voi saada apua, helpotti.
Myöhemmin Anni pääsi mukaan vertaisryhmään, joka on auttanut ymmärtämään myös omaa toimintaa. Siellä selkiintyi myös väkivallan eri muodot ja se, että lapsi kärsii myös välinpitämättömyydestä.
– Väkivalta on myös sitä, että jättää lapsen yksin tunteidensa kanssa.
Tutkimusten mukaan naisen väkivaltaista käyttäytymistä omia lapsiaan kohtaan selittävät omat väkivaltakokemukset, ei esimerkiksi taloudellinen tai sosioekonominen asema, kuten joskus epäillään. Stressi on myös voimakas tekijä.
Anni on lähtöisin rikkinäisestä perheestä, jossa äiti käytti lapsiinsa henkistä väkivaltaa. Hän yhdistää lapsuusolot omaan käytökseensä. Kaikkien vertaisryhmässä käyneiden lapsuudesta löytyi myös yhdistävä piirre: tytöt eivät saaneet näyttää kotona negatiivisia tunteita.
Ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija, psykologi
Freia Luminka Maria Akatemiasta sanoo, etteivät yhteiskunnan rakenteet tunnista vieläkään kunnolla naisten tekemää väkivaltaa. Tietyt vaikeat tunteet naiseudesta leikataan pois, ja joskus naisten tekoja jopa vähätellään.
Suomalainen media ei ole huolissaan maahanmuuttajataustaisten naisten puolesta.
Monet väkivallan tekijöiden ja kokijoiden parissa työskentelevät vetoavat siihen, että väkivallan tunnistamiseen pitäisi kehittää parempia keinoja. Esimerkiksi neuvoloissa kartoitetaan lähisuhdeväkivaltaa, mutta riippuu työntekijän ammattitaidosta, miten väkivaltaan osataan puuttua.
Ongelmia on erityisesti vähemmistöjen ja esimerkiksi vammaisten kokeman väkivallan tunnistamisessa.
Yksi huomiotta jäävä ryhmä ovat maahanmuuttajataustaiset naiset.
Raporttien mukaan heihin kohdistuu kantaväestöä enemmän lähisuhdeväkivaltaa. Silti maahanmuuttajataustaisia naisia ei juurikaan tukiryhmissä tai auttavissa puhelimissa näy.
Kansalaisjärjestö Fenix Helsingin toiminnanjohtaja
Ujuni Ahmedin mukaan monet maahanmuuttajataustaiset naiset eivät välttämättä edes tunne henkisen väkivallan käsitettä, tai tiedä, että raiskaus avioliitossa on rikos.
Ahmed sanoo, että suomalainen media ei myöskään tunnu olevan huolissaan maahanmuuttajataustaisten naisten puolesta. Julkisessa keskustelussa maahanmuuttajien tekemien rikosten ajatellaan aina kohdistuvan kantaväestöön, vaikka riskitaso on korkeampi maahanmuuttajanaisilla.
Kielitaidottomuuden ja kulttuuristen erojen takia maahanmuuttajataustaiset naiset saattavat jäädä kaiken avun ulkopuolelle. Rakenteissa on ongelmia, jotka eivät huomioi kaikkia tasavertaisesti. Ne uhrit, joilla ei ole mitään käsitystä tästä yhteiskunnasta ja sen tukiverkosta, ovat kaikista haavoittuvimmassa asemassa.
Olisi tärkeää, että tukipalveluja suunnittelemassa olisi ihmisiä erilaisista taustoista.
Väkivallan kohteelle avun hakeminen voi olla vaarallista.
Kaikki asiantuntijat ja lähisuhdeväkivallan uhrien ja tekijöiden parissa työskentelevät sanovat samaa: väkivaltaiseen suhteeseen voi ajautua kuka tahansa. Korkeasti koulutettu, hyvin toimeentuleva, feministi, onnellisen lapsuuden elänyt tai aikaisemmin väkivaltaisiin suhteisiin jääviä vähätellyt.
Kaisa Åberg muistuttaa, ettei kukaan lyö ensimmäisillä treffeillä. Usein väkivaltaisessa suhteessa on myös hyviä hetkiä. Suhdekuviot ovat monimutkaisia ja jokainen on oman tilanteensa paras asiantuntija. Naisten Linjalla ei esimerkiksi käsketä tai painosteta ketään suoraan lähtemään suhteesta.
Väkivaltaa kokeneita naisia yhdistää Åbergin mukaan väkivallan vähätteleminen. Hyvinkin raakoja tekoja pienennetään ja ajatellaan, että aina jollain toisella on kamalampaa.
– Ei se mun kumppani nyt niin väkivaltainen ole. No okei, se on kaatanut mut ja heittänyt portaista alas, mutta ei varsinaisesti lyönyt. Tai on se lyönyt, mutta ei nyrkillä. Tai on se lyönyt nyrkillä, mutta ei tullut näkyviä jälkiä. Tai tuli näkyviä jälkiä, mutta ei tarvinnut mennä lääkäriin. Vakavinta, mitä olen kuullut on, että ei ole sattunut mitään sairaalahoitoa vaativaa, selittää Åberg.
Auttaviin puhelimiin vastaavat kuulevat usein, miten kokijat ovat omaksuneet väkivallan tekijän selitykset ja puolustelut väkivaltaiselle käytökselle. Silloin tarvitaan ulkopuolinen, joka kertoo, että kysymys on vakavasta väkivallasta ja rikoksesta, josta vastuu on tekijällä.
Väkivallan kohteelle avun hakeminen voi olla vaarallista. Sekä Naisten linjan että Nollalinjan sivuilla on ohjeita selaushistorian poistamiseen ja pikapoistumislinkki. Kummastakaan ei jää jälkeä puhelinlaskuun.
Monet näiden palveluiden asiakkaat ovat tilanteessa, jossa sähköpostit luetaan, puhelimet hakkeroidaan, selaushistoria tutkitaan, tarkkaillaan, milloin henkilö on whatsapissa aktiivisena. Väkivaltaisella puolisolla saattaa olla myös pääsy toisen tilitietoihin.
Väkivalta näkyy elämän joka osa-alueella.
Omien tunteiden työstäminen on pitkä prosessi.
Väkivaltaisten henkilöiden parissa työskentelevät sanovat, että väkivallasta voi päästä eroon kovalla työllä ja oikealla tuella. Mikko on varovainen sanoissaan.
– On aina olemassa riski, että palaan vanhoihin käyttäytymismalleihin.
Mikko sanoo, että ajatukset ovat silti välillä toiveikkaita. Tietoisuus ja asioiden käsitteleminen ammattilaisten kanssa auttavat. Hän tunnistaa jo vatsanväänteistä haitalliset ajatuskuviot.
Kalle taas painottaa vuosien kokemuksella, että väkivaltaisesta käytöksestä voi päästä eroon. Hän haluaa korostaa tervehtymisen mahdollisuutta. Väkivallasta voi parantua oikeiden tukitoimien avulla. Jokainen pystyy harjoittelemalla tunnistamaan eskaloituvan tilanteen ja esimerkiksi vetäytymään.
Anni sanoo saaneensa Maria Akatemian vertaistukiryhmän avulla uuden elämän. Omien tunteiden työstäminen on pitkä prosessi ja töitä täytyy tehdä koko ajan.
Väkivaltaa kokeneet tarvitsevat paljon tukea usein jopa vuosien jälkeen. Auttaviin puhelimiin soitetaan kaikissa eri vaiheissa, kun väkivalta on juuri tapahtunut tai myöhemmin kun traumaattisista tilanteista on jo kulunut aikaa.
Kasvavat yhteydenotot kertovat siitä, että apua osataan hakea entistä paremmin. Mutta myös siitä, että lähisuhdeväkivalta on Suomessa valtavan suuri ongelma.
Se kuinka onnellinen maa Suomi on, riippuu siitä, keneltä kysytään.
Annin, Mikon ja Kallen nimet muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.
Juttua varten on haastateltu myös THL:n erikoistutkija Johanna Hietamäkeä.
Lähdeaineistona on käytetty Laura Mannisen teosta Kaikki anteeksi.
