Vastaan osin aiheestasi ja osin sen vierestä. Kirjoitus on hyvä, terävä ja laadukas, mutta sen soveltuvuus maahanmuuttoa käsittelevään keskusteluun on yhtä kyseenalainen kuin väite, että on löydettävissä kultainen keskitie. Syy on ilmeinen: kysymykset siitä, miten ratkoa maahanmuuttoon liittyviä vakavia lieveilmiöitä ja miten käsitellä sitä tosiseikkaa, että "kaikkia tulijoita ei voi ottaa vastaan / kaikkija tulijoita ei käytännössä ole mahdollista torjua" eivät helposti redusoidu kohtuullisen yksiselitteisiin moraalisiin kysymyksiin kuten se, onko kiduttaminen milloinkaan oikein.
On selvää, että maahanmuuttoa koskevissa poliittisissa päätöksissä joudutaan tekemään kipeitä valintoja sitä koskien, kenen kärsimys on merkityksellistä ja miten kvantifioida ja arvottaa osin ristiriitaista ja enimmäkseen epäselvää dataa koskien maahanmuuton tosiasiallisia pitkäjänteisiä vaikutuksia. Käytännössä jokainen päätös pitää sisällään joukon ihmisiä, joihin sattuu*, ja ihmisillä on tarve käydä asiasta keskustelua ja tulla kuulluksi.
*se, ketä sattuu, kuinka paljon ja millä tavalla erilaisissa mahdollisissa skenaarioissa on keskustelu, jota käydään mielestäni aivan liian vähän ja aivan liian pinnallisesti. Valtaosa keskustelusta kohdistuu kärjistettyihin kysymyksiin ("Otetaanko? Vai eikö oteta? Onko oikein? Vai eikö ole?"), jotka tarjoavat niukasti ottimia sen analysoimiseen, mitä tosiasiallisia seurauksia erilaisilla poliittisilla linjauksilla on. Nämä seuraukset usein typistetään redusoituihin teeseihin ("Natsit ottavat vallan! / Islam leviää! / Ihmisoikeudet häviävät! / Naiset raiskataan! / Yhteiskunta romahtaa! / Totalitarismi pahenee!/ jne"), jotka hyväksytään tai hylätään pintapuolisin perusteluin, ja asiaa harvoin mietitään jäsennellysti sen pidemmälle. Tämä ilmiö tekee mielestäni näistä keskusteluista hyvin turhauttavia.