Keskustelua Suomen maahanmuutosta, maahanmuuttopolitiikasta ja niihin liittyvistä ilmiöistä (KR 2.0)

[EliEli]

Ei ole kovinkaan yksinkertaista "kärrätä" vanhempia lähemmäksi. Eikä moni heistä itsekään halua muuttaa pitkäaikaisesta kodistaan esimerkiksi isompaan kaupunkiin.

On, ja haluaa jos muuten viruisi yksinään ilman hoitoa kaukana kaikesta.
Kyse on enemmän tahdon puutteesta kuin siitä että jokin olisi kovin vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Päällimmäisenä syynä mukavuudenhalu, ei haluta lisäpaineita edes omien vanhempien hoitamisesta.

Läheskään kaikilla ei ole mahdollisuuksia etätoihin. Toki joissakin tehtävissä joillakin aloilla on.

Siksi se onkin vain yksi mahdollinen ratkaisuvaihtoehto, niille joille etätyöt ovat mahdollisia. Esitin lukuisia muitakin vaihtoehtoja, vaikka vanhemman kärräämisen lähemmäksi lapsiaan ja lapsenlapsiaan, kuten isoäitini tapauksessa tehtiin.

Suomessa ei myöskään tunneta sellaisia omaisten hoitoon tarkoitettuja vapaita, joita vaikka Italiassa on.

Eikä välttämättä tarvitsekaan tuntea, ja jos sellainen nähdään kovin tarpeelliseksi, sellainen voidaan toki säätää. On paljon muitakin maita kuin Italia missä ei ole kyseistä systeemiä ja silti vanhemmista pidetään huolta.

Omaisen hoitaminen tarkoittaa siis helposti pitkäaikaista taloudellista ahdinkoa (joka näkyy sitten itsellä eläkkeellä asti), koska vaikka omaishoidon tukea saisi, sillä ei ole mitään tekemistä perheen elättämisen kanssa.

Sisarukset voivat jakaa taloudellisen ja ajallisen vastuun, kuten isoäitini ja äitini tapauksessa oli.

Kun etsitään ratkaisua toisesta kulttuurista, joka toimii täysin eri tavalla kuin suomalainen, niin kannattaa ottaa huomioon, että yksinkertaisilta paperilla vaikuttavat asiat eivät välttämättä ole sitä todellisuudessa.

Varmasti monet joutuvat epämukavuusalueelle kun asiat eivät hoidukaan niin kuten luulivat, esim. ettei itse tarvitse osallistua omien vanhempiensa hyvinvoinnista huolehtimiseen heidän viimeisinä elinvuosinaan. Tai kun käsittää että perhana ehkä niitä lapsia pitäisi sittenkin hankkia, ihan jo omaksi turvakseen, tai yrittää järjestellä edes taloyhtiössä jotain missä yksinasuvia vanhuksia pyrittäisiin valvomaan ja auttamaan tarvittaessa (näin tehtiin korona-aikana esim. meidän taloyhtiössämme, asia otettiin puheeksi taloyhtiön kokouksessa).

"Sisaruksia tuppaa olemaan enemmän". Niinpä. Suomessa ei tuppaa.

Lisää lapsia saa panemalla. Ne jotka eivät saa joutuvat miettimään vaihtoehtoisia ratkaisuja, ehkä sitten keskittymällä kybällä omaan uraansa jotta on varaa vanhuksena palkata lähihoitaja Muhammad Ismail Kerpuleissön hoitamaan itseään.

Tunnen myös ihmisiä jotka itse sanoavat nähneensä hoivakodeissa yms. sellaista menoa etteivät vanhempiaan tai itseeän koskaan sellaiseen halua. Ehkä sekin johdattaa ajatukseen että ehkä omat lapset olisivat hieman helläkätisempiä itseään kohtaan kuin aggressiivinen hoitaja jota ärsyttää tuntemattoman vääräuskoisen vanhuksen jatkuva ulina. Sidotaan sänkyyn että pysyy paikallaan ja voi pitää kahvitauon.

 

[ExtraEvil6666]

On, ja haluaa jos muuten viruisi yksinään ilman hoitoa kaukana kaikesta.



Kyse on enemmän tahdon puutteesta kuin siitä että jokin olisi kovin vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Päällimmäisenä syynä mukavuudenhalu, ei haluta lisäpaineita edes omien vanhempien hoitamisesta.

Oma tuttu koti on monelle ikäihmiselle erittäin tärkeä. Jopa siinä vaiheessa, kun siellä ei oikeastaan enää pystyisi asumaan. Olin aikanaan toissä kotipalvelussa ja hyvinkin huonokuntoiset ikäihmiset eivät kotoaan halunneet muuttaa, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus.

Sukulaisissa oli yksi tällainen ikäihminen, joka "kärrättiin" kotoaan vastoin tahtoaan. Kuoli kuukauden päästä siitä, vaikka oli ollut sitä ennen aika hyvässä kunnossa. Kyse ei todellakaan ole aina jostakin mukavuudenhalusta, vaan siitä, että ikäihmisen vieminen turvallisesta kodista itselle outoon ympäristoon ei välttämättä johda koviin hyvään tulokseen.

Siksi se onkin vain yksi mahdollinen ratkaisuvaihtoehto, niille joille etätyöt ovat mahdollisia. Esitin lukuisia muitakin vaihtoehtoja, vaikka vanhemman kärräämisen lähemmäksi lapsiaan ja lapsenlapsiaan, kuten isoäitini tapauksessa tehtiin.

Hyvä, että se teillä toimi.

Eikä välttämättä tarvitsekaan tuntea, ja jos sellainen nähdään kovin tarpeelliseksi, sellainen voidaan toki säätää. On paljon muitakin maita kuin Italia missä ei ole kyseistä systeemiä ja silti vanhemmista pidetään huolta.

Italiahan on juuri sellainen perhekeskeinen yhteiskunta, jossa vanhuksista huolehditaan enemmän kotona kuin Suomessa. Siellä on luotu järjestelmiä, joilla tämä on käytännossa mahdollista ja samalla on mahdollista elättää muuta perhettä.

Sisarukset voivat jakaa taloudellisen ja ajallisen vastuun, kuten isoäitini ja äitini tapauksessa oli.

Hyvä, että se onnistui teillä. Tämä ei ole kaikilla mahdollista. Ei esimerkiksi ole ketään kenen kanssa jakaa vastuuta.

Varmasti monet joutuvat epämukavuusalueelle kun asiat eivät hoidukaan niin kuten luulivat, esim. ettei itse tarvitse osallistua omien vanhempiensa hyvinvoinnista huolehtimiseen heidän viimeisinä elinvuosinaan. Tai kun käsittää että perhana ehkä niitä lapsia pitäisi sittenkin hankkia, ihan jo omaksi turvakseen, tai yrittää järjestellä edes taloyhtiössä jotain missä yksinasuvia vanhuksia pyrittäisiin valvomaan ja auttamaan tarvittaessa (näin tehtiin korona-aikana esim. meidän taloyhtiössämme, asia otettiin puheeksi taloyhtiön kokouksessa).

Tarkoitatko, että jos ei pysty alkamaan omaishoitajaksi, ei huolehdi vanhempiensa hyvinvoinnista?

Lisää lapsia saa panemalla. Ne jotka eivät saa joutuvat miettimään vaihtoehtoisia ratkaisuja, ehkä sitten keskittymällä kybällä omaan uraansa jotta on varaa vanhuksena palkata lähihoitaja Muhammad Ismail Kerpuleissön hoitamaan itseään.

Tunnen myös ihmisiä jotka itse sanoavat nähneensä hoivakodeissa yms. sellaista menoa etteivät vanhempiaan tai itseeän koskaan sellaiseen halua. Ehkä sekin johdattaa ajatukseen että ehkä omat lapset olisivat hieman helläkätisempiä itseään kohtaan kuin aggressiivinen ulkomaalainen hoitaja jota ärsyttää tuntemattoman vanhuksen jatkuva valitus. Sidotaan sänkyyn että pysyy paikallaan ja voi pitää kahvitauon.

Jos ajatellaan niitä henkiloitä, joiden vanhemmat ovat siinä iässä, että tarvitsevat hoivaa, niin siinä iässä voi kyllä paneskella ihan rauhassa ilman pelkoa lapsista. Ja myos ne lapset tarvitsevat hoivaa, joten sitten oltaisiin tilanteessa (jossa moni tietysti on tälläkin hetkellä), että omat lapset tulee hoitaa, mutta samalla pitäisi hoitaa omat vanhemmat ja lisäksi vielä huolehtia jotenkin perheen toimeentulosta. Suomessa ei ole olemassa järjestelmää, jolla kaikki nämä hoituvat yhtäaikaa.

Itse olen ollut vanhustyossä aikanaan ja ei siellä kyllä oltu aggressiivia ikäihmisiä kohtaan. Toki poikkeuksia on kaikilla aloilla.

Mutta tämä ei kyllä liity enää ketjun aiheeseen.