Kyllä se on ilo tälläiseen turautukseen upotewlla rahoja. pitäskö alkaa tutkijaksi itsekin.
Veronikan tutkimus | Kansalaisen blogit
Vasemmistoliiton kansanedustaja (silloin vasta kaupunginvaltuutettu) Veronika Honkasalo sai Suomen Akatemialta rahoituspäätöksen vuosille 2015-18 yhteensä 280 000 euroa. Tutkimusaihe oli
Sukupuolten tasa-arvo, etnisyys ja seksuaalisuus: Monikulttuurinen seksuaalikasvatus Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Kyseisen tutkimuksen asiakirjat avaamalla voimme tarkastella, mitä uutta se on tuonut yhteiskunnalle siihen sijoitettujen rahojen kautta.
Ensimmäinen yllätys päätösilmoitusta lukiessa on, että myönnetty 280 000 euroa on vain Suomen Akatemian osuus, ja hankkeelle myönnettyjen avustusten kokonaissumma onkin 400 149 euroa. Akatemian osuuden jälkeen puuttuva 120 000 euron summa on tullut ilmeisesti Honkasalon työpaikalta,
Nuorisotutkimusseuralta (
kuva 1). Maksatustiedoista käy ilmi, että lopulta hankkeen kokonaiskustannukset, jotka koostuvat 30 kuukauden työstä, olivat vain 291 694 euroa. Koska materiaali ym. kulujen osuus oli hyvin pieni, Honkasalon saama bruttokuukausipalkka/-korvaus on vähän päälle 6000 euroa. Tämä koostuu ilmeisesti sekä Suomen Akatemialta saadusta rahoituksesta, että Nuorisotutkimusseuran rahoittamasta osuudesta.
Loppuraportti kertoo kaiken
Tutkimusala: 1. Sosiaalitieteet 2. Nais- ja sukupuolentutkimus 3. Kasvatustieteet
Hankkeen toteutuksessa kerrotaan, miten hanke rajattiin tiukemmin koskemaan kansallista kontekstia. Sitten tulee pitkä selostus vuoden 2015 turvapaikkavyöryn noususta otsikoihin ja keskustelusta turvapaikanhakijoiden seksuaalisesta häirinnästä sekä siitä, miten ”
yhteiskunnallinen kenttä kaipasi kipeästi tietoa seksuaalioikeuksista turvapaikkakontekstista ja mielekkäästä ja rakentavasta seksuaalikasvatuksesta” (
kuva 2). Ymmärsitkö viimeisen lauseen? Hyvä, en minäkään ymmärtänyt.
Loppuraportissa kerrotaan myös, miten tutkimushanke ”
saavutti tavoitteensa hyvin ja syvensi seksuaalikasvatukseen liittyvää kriittistä yhteiskunnallista tietoa ja sen soveltuvuutta”. Rajaa on kuulemma rakennettu ”
sukupuolten tasa-arvoon liittyvien ennakko-oletusten varassa suomalaisiksi miellettyjen ja maahanmuuttajien välille”. Todennäköisesti tämä oli hyvin odotettu johtopäätös, koska Honkasalo on identifioitunut juuri tämän aiheen ympärillä.
Hankkeessa on myös käyty läpi media-aineistoa, ilmeisesti lehtijuttuja ja artikkeleita, joiden sanoma on Honkasalon tutkimuksen perusteella seuraava: ”
Tasa-arvo näyttää olevan polttavan julkisen keskustelun ja poliittisten erityistoimenpiteiden kohde erityisesti silloin, kun tehdään eroa suomalaisen ja ’vieraan’ kulttuurin välille”. Tutkijatohtori tarkoittaa islamia ja muslimikulttuuria, mutta ei sano sitä ilmiselvästi ääneen.
Mitä hankkeessa on käytännössä tehty
Loppuraportissa on lueteltu pitkä lista kissanristiäisiä, joihin Honkasalo on osallistunut. ”
Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri”- hankeen ohjausryhmässä on jaettu tutkimuspohjaista asiantuntemusta sosiaaliseen mediaan, seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja tietenkin rasismiin liittyvissä teemoissa.
Sirkuksella elämälle siivet -hankkeen ohjausryhmän jäsenyys, jossa on polutettu turvapaikanhakijoina tulleita nuoria osaksi kansalaistoimintaa sekä tuettu kielen oppimista. Vertaisarviolausuntoja, opinnäytetyön ohjausta, luentokurssin suunnittelua ja opetusta, pro gradu -tutkielman arviointeja, esitelmiä konferensseissa pakolaisista ja seksiopetuksesta, luento ”
Pitkän odotuttamisen vaikutukset yksin alaikäisinä tulleiden nuorten arkeen ja tutkimusetiikka”, esitelmä ”
Miten monikulttuurisuus ja yhdenvertaisuus tulisi huomioida seksuaalikasvatuksessa?”, lisää luentoja, asiantuntijahaastatteluja lehdissä ja niin edelleen ja niin edelleen. Honkasalo on toiminut eräänlaisena moniosaajana käytännössä lähes yksinomaan pakolaisina tulleiden maahanmuuttajien ja seksuaalisuuden kentällä. Mutta en vieläkään ymmärrä, mitä tutkimustyötä hankkeessa on tehty kolmessa vuodessa.
Ehkä se nyt paljastuu
Seuraavaksi loppuraportissa listataan julkaisut (
kuva 3), joissa Honkasalo on vuosien 2015-2019 aikana ollut osallisena tai kirjoittanut. Suurin osa on artikkeleita lehdissä tai muiden tutkimuksissa olevia osia. Ainostaan englannin kielellä tehty artikkeli ”
Sex Education” julkaisussa ”
Culture and Sexuality in Finnish Health Education Textbooks” [1] on Honkasalon kirjoittama vertaisarvioitu tutkielma. Tämän sisältö on suomennettuna koululuokkien 7-9 sekä lukion terveystietokirjojen tarkastelua sen pohjalta, miten niissä on huomioitu monikulttuurisuus. Vihdoin! Vihdoin saimme jotain, joka käsittelee tutkimuksen aihetta. Hän on siis lukenut kaikki käytössä olevat Terveystiedon kirjat ja etsinyt niistä virheitä, joissa ei ole huomioitu Suomessa asuvia maahanmuuttajia. Artikkelia ei kuitenkaan pääse lukemaan ilman 39 euron korvausta, joten sen sisältö jäi epäselväksi. On kuitenkin mielenkiintoista, että Honkasalo on jo aikaisemmassa tutkimustyössään julkaissut artikkelin ”
Se suuri ero. Kulttuuri ja seksuaalisuus terveystiedon oppikirjoissa. Nuorisotutkimus 1/2013”, joka nimensä ja tiivistelmänsä perusteella
vaikuttaa olevan samaa asiaa kuin nyt Englanniksi tuotettu teksti.
Toinen silmiin pistänyt ja netistä ladattavissa oleva tuotos on yhteistyössä Elina Pekkarisen kanssa (Suomen Akatemian rahoituspäätös 270 000 euroa ”
Positiomallin kehittäminen lasten ja nuorten syrjäytymisen tarkastelemiseksi”) tehty ”
Marginaalien vaiettu vastarinta – tutkimus nuorissa kahdessa laitoksessa” [2]. Sen johdannossa kerrotaan tapauksesta, joka kerännyt suurta huomiota myös mediassa. Annetaan kirjoittajien kuvata ilmiötä tarkemmin:
Ruotsissa on viime vuosina keskusteltu vilkkaasti turvapaikkaa hakeneiden lasten asemasta ja psyykkisestä tilasta. Keskustelua on vauhdittanut jo kahden vuosikymmenen ajan vain Ruotsissa tunnettu ilmiö, jossa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden perheiden lapset ovat vaipuneet koomaa muistuttavaan tilaan. Reaktio on käynnistynyt lasten kuultua perheitään koskevista pakkopalautuksista ja parantunut hitaasti, kun kielteinen päätös on pyörretty. Psykiatriassa on jo pitkään tunnettu dissosiaation ilmiö, jossa traumakokemukset aiheuttavat voimakasta välttämiskäyttäytymistä. Ruotsalaislasten oireet ovat kuitenkin dissosiaatiota vakavampia. Lapset eivät puhu, liiku tai reagoi näkö- tai kuuloaistimuksiin. Osaa heistä joudutaan ruokkimaan letkuilla. Ilmiö ei ole lääketieteen keinoin selitettävissä, vaan lääkärit pitävät sitä äärimmäisenä reaktiona palaamisen aiheuttamaan pelkoon.
Oikeassa elämässä tämä ilmiö tunnetaan nimellä
huijaaminen ja siitä onkin jo kirjoitettu samana vuonna mm. Ylen artikkelissa ”
Sadat turvapaikanhakijoiden lapset vajosivat selittämättömästi vakavaan apatiaan Ruotsissa – Nyt yksi paljastaa: Isä löi, jos liikutin silmiäni” [3]. Jos mielenkiintoa riittää, niin kannattaa käydä läpi tutkimusta marginaalien vaietusta vastarinnasta. En tosin edelleenkään ymmärrä, miten tämä liittyy tutkimuksen alkuperäiseen aihealueeseen kuin maahanmuuttajien kautta, joka on Honkasalon erityisosaamisen ja mielenkiinnon suurin kohde.
Loppupuolella raporttia kerrotaan, että hankkeessa
tehdyt haastattelut monikulttuurisuudesta ja seksuaalisuudesta mm. vastaanottokeskuksissa ovat niin sensitiivisiä, että niiden luovuttamista jatkokäsittelyyn tutkimuksia varten edelleen harkitaan. Olisin kuvitellut, että maahanmuuttajien suuret seksuaalirikollisuusluvut ja seksuaalikäytös olisi näkyneet jotenkin tässä tutkimuksessa, ehkä niistä kerrotaan näissä salatuissa aineistoissa? Mutta jos et edelleenkään ymmärtänyt mikä koko hankkeen idea oli, niin tässä on sen yleistajuinen kuvaus loppuraportista:
Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa seksuaalikasvatuksen kenttää pohjoismaisessa kontekstissa yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa kerättiin useampi laadullinen haastatteluaineisto nuorten ja asiantuntijoiden parissa ja hyödynnettiin aikaisempia seksuaalikasvatukseen liittyviä aineistoja. Tutkimushankkeessa kerättiin myös turvapaikkakeskustelua ja seksuaalikasvatusta tarkasteleva media-aineisto.
Tutkimus osoitti, että nuorten keskuudessa on tarve kattavammalle seksuaalikasvatukselle, joka huomioi nykyistä paremmin nuorten moninaiset taustat ja muuttuneet elinympäristöt. Nuorten seksuaalisten oikeuksien näkökulmasta on oleellista, että seksuaalikasvatus olisi puhuttelevaa ja oikea-aikaista ja huomioisi nuorten omat näkökulmat kattavammin.
Tutkimushankkeen valossa näyttäisi siltä, että osittain seksuaalisuuteen ja oletettuihin kulttuurieroihin liittyen ennakkoluulot estävät monipuoliset ja saavutettavan seksuaalikasvatuksen kehittymisen.
Kolme vuotta ja kolmesataatuhatta euroa
Tuloksena on sen toteaminen, että monikulttuurisuus vaatii ymmärtämistä ja ennakkoluulojen poistoa, eli joustoa länsimaisilta ihmisiltä. Projekti on mahdollistanut Honkasalon toiminnan tutkijaprofessorina sekä ylläkerrotut vierailut erilaisten projektien ja luentojen kautta alueen kentällä verkostoituen. Projekti toi myös Honkasalolle dosentin arvon Helsingin yliopistossa. Uusien tutkijoiden avustaminen ja ristiviittaukset mahdollistavat loputtoman kierteen, jossa tieteen tekemisen nimissä luodaan tutkimuksia toisensa perään, mutta hyötyä oman tutkimusalan ulkopuolelle on vaikea nähdä.
Ylipäätänsä, miksi Suomessa pitää sopeutua tulijoiden erikoispiirteisiin, jotka ilmeisesti käsittävät jopa niin perustavanlaatuisen ja yleismaailmallisen asian kuin seksuaalisuuden, koska eikö tarkoitus ollut integraatio eikä tilkkutäkkien luominen? Vielä oleellisempi kysymys on se, onko sukupuolentutkimuksen näkökulmasta tehtävällä tieteellä mitään arvoa yhteiskunnalle ja veronmaksajille. Ja millaisen asiantuntijuustason tämän alan tohtorin hattu tuo, kun lähdetään ratkomaan oikeasti tärkeitä yhteiskunnallisia asioita? Näissä kysymyksissä oli pohjimmainen syyni lähteä selvittämään, mihin tutkimukseen suunnattuja verorahoja oikeasti käytetään.
.
