Itselle (+ vaimolle ja tyttärelle) osui posi viikolla 2. Kaksi päivää lievää lämpöä, ei juuri muuta.
Viikolla 4 menin hakemaan antibioottikuuria keuhkoputkentulehdukseen, kun syvään hengittäessä tai hengästyessä alkoi yskittää ja tuntui ikävälle rinnassa. Ei auttanut. Viikolla 8 menin hakemaan uutta kuuria ja lekuri passitti verikokeisiin, EKG:hen ja röntgeniin. Diagnoosiksi tuli yleislääkäriltä keuhkokuume ja lääkkeeksi parin viikon Amoxin-kuuri ja yskänlääkettä.
Viikolla 16 pyysin työterveydestä lähetettä keuhkotautilääkärille kun edelleen ei ollut "omat keuhkot rinnassa". Uusi röntgen, verikokeita, spirometriatestiä ja CT-kuvaus. Keuhkotautilääkäri antoi diagnoosiksi COP eli kryptogeeninen organisoituva pneumonia. Siihen on syöty nyt kuusi viikkoa kortisonia ja kohta pitäisi taas mennä verikokeisiin ja röntgeniin katsomaan, ovatko CT-kuvissa näkyneet muutokset keuhkoissa hävinneet.
V**tumaisia jälkitauteja voi siis tulla, vaikka itse korona olisikin normiflunssaa lievempi.
Maailmalla tuota on tutkittu ja varmaan tutkitaan jatkossakin. COP voi siis aiheutua monesta muustakin syystä (myrkylliset kaasut, homeet, huumeet, sädehoito,...), mutta sen alkuperää ei siis pystytä varmuudella kertomaan. Keuhkokuumediagnoosi on virheellinen, eivätkä antibiootit siihen pure. Sen sijaan suun kautta otettu kortisonilääkitys isolla annoksella auttaa yleensä nopeasti. Itsellänikin hengitysoireet hävisivät 3-4 päivässä. Kirjallisuuden mukaan tauti uusii helposti, joten kortisonikuuria ei pidä lopettaa liian pian. Lisäksi elimistön oma kortisonituotanto loppuu kuurin aikana, joten lääkkeen ottaminen pitää lopettaa vähitellen annosta pienentäen eikä kertalaakista. Käytännössä pillereitä voi joutua napsimaan 6-12 kuukautta.
Organising pneumonia manifesting as a late-phase complication of COVID-19