Venäjä rakentaa nyt kovaa vauhtia sotilastukikohtia Suomen naapuriin – HS:n videot näyttävät, millaista sotilaallista toimintaa arktisella alueella on
Neljä vuotta jatkunut sotilastukikohtien rakentaminen pohjoisilla vesillä varmistaa Venäjän otetta lämpenevästä Jäämerestä.
Jos pietarilaisen viitoskanavan iltauutisista lokakuun viimeiseltä torstailta vuonna 2011 jotakin pitäisi muistaa, niin loppukevennys. Kolmen minuutin reportaasi otsikolla ”Viimeinen šamaani” kertoi, että Wrangelinsaarelta oli löytynyt asukas.
Mammutinluita etsinyt retkikunta oli törmännyt saaren etelärannan autiokylässä Ušakovskojessa intiaanipiirteiseen tšuktšimieheen Grigori Kaurginiin ja haastatellut tätä videolle.
”Monta kertaa olen eksynyt lumimyrskyssä”, Kaurgin kertoi.
”Pitää vain varustautua, pukeutua tämmöiseen poroturkkiin, vetää koira viereen ja mennä nukkumaan karhunpesään. Se on elämää! Jos et tunne tundraa etkä maata, et selviä hengissä.”
Kaurginin löytyminen oli uutinen, sillä aiemmin Wrangelinsaaren viimeisenä asukkaana oli pidetty Vasilina Alpaunia, jonka jääkarhu söi vuonna 2003. Pian Kaurginin haastattelun jälkeen kaikki muuttui.
Uutistoimisto Tass kertoi 20. elokuuta 2014, että Venäjän laivasto oli pystyttänyt lippunsa Wranglerinsaarelle. Maailmaa tuskin olisi voinut vähempää kiinnostaa, sillä Itä-Ukrainassa käytiin sotaa.
Sitä paitsi Venäjän edellinen lipunpystytysnäytös oli päättynyt nolosti. Venäjän televisio välitti elokuussa 2007 filmiä pienoissukellusveneistä laskemassa titaanikapseliin sijoitettua Venäjän lippua napajäätikön alle. Kemiläinen koululainen Waltteri Seretin hoksasi, että filmimateriaalia oli varastettu Titanic-elokuvasta, ja asiasta nousi kansainvälinen kohu.
Nyt asialla ovat Venäjän asevoimat ja ennen kaikkea pohjoinen laivasto. Se teki kaikkien aikojen ensimmäisen arktisen maihinnousuharjoituksensa yli kymmenen vuotta aiemmin hylättyyn Tempin tukikohtaan Kotelnyin saarella syyskuussa 2014.
Uutistoimisto Tass raportoi joulukuussa 2015 nimettömään esikuntalähteeseen vedoten, että arktiselle alueelle oli avattu ja varustettu kuusi uutta tukikohtaa lentokenttineen ja rakennuksineen.
Tempin ja Wrangelinsaaren etelärannalla sijaitsevan Zvjozdnyin lisäksi listalla olivat Aleksandran maa Huippuvuorten länsipuolella, Srednyin saari Severnaja Zemljalla, Rogatševo Novaja Zemljalla sekä Mys Šmidta Tšukotkan niemimaalla.
Maailman huomio oli jään ja roudan sijaan Syyriassa, jonne Venäjä oli lähettänyt joukkojaan ja jossa Turkki oli juuri ampunut alas venäläisen rynnäkköhävittäjän ja aiheuttanut uuden kansainvälisen kriisin. Raportit arktiselta alueelta kertoivat öljynporauksesta, Greenpeacen jäsenten pidätyksestä, kaasukentistä ja liikenteestä Koillisväylällä.
Presidentit Sauli Niinistö ja Vladimir Putin tapasivat maaliskuun lopussa 2017 Arkangelissa arktisessa foorumissa. Pohjoisen uudesta kilpavarustelusta ei puhuttu, mutta venäläiset tiedotusvälineet kertoivat, ettei Putin tullut paikalle suoraan Moskovasta. Hän lensi ensin Aleksandran maalle Frans Joosefin maan saaristoon, Moskovski Komsomoletskin mukaan ”tutustumaan ympäristövahinkojen torjuntaan”.
Todellisuudessa Putin kävi tarkastamassa Venäjän arktisen saariston läntisimmän tukikohdan, joka oli herännyt eloon ensi kerran sitten Neuvostoliiton lopun. Uusi kiitorata, ankkurointipaikat, päärakennus, polttoainesäiliöt, majoitustilaa 150 sotilaalle.
Entäs sitten? Monet sotilasasiantuntijat ja poliitikot kieltäytyvät puhumasta mistään arktisesta varustelukierteestä. Venäjäkin on vain vähitellen palaamassa sinne, mistä Neuvostoliiton romahdettua joutui köyhyyksissään lähtemään. Eikä pieni kilpajuoksu pohjoiseen ole mikään uusi ilmiö.
Wrangelinsaari on tästä hyvä esimerkki. Viime vuosisadan alussa sekä Britannia, Kanada ja Yhdysvallat lähettivät paikalle retkikuntia ja julistelivat saarta omakseen, kunnes Venäjä toipui vallankumouksestaan ja Neuvostoliitto omi saaren itselleen.
Ušakovskojeen perustettiin kalastus- ja porosovhoosi, viereen rakennettiin Zvjozdnyin lentotukikohta. 1980-luvulla etelärannalla oli 180 asukasta, koulu, kulttuuritalo, sairaala. Kunnes huolto loppui ja suurin osa väestä siirrettiin mantereelle 1997. Karhu söi Vasilina Alpaunin, ja Grigori Kaurgin jäi yksin.
Suurin ero menneeseen on jään väheneminen. Aluksi saarille kuljettiin jäitä pitkin, sitten lentämällä. Nyt rakennetaan laitureita.
Merkittävin venäläinen varustautuminen on kuitenkin meneillään Suomen naapurissa, Kuolan niemimaalla. Norjalaisen The Barents Observer -uutissivuston viime syyskuussa julkaisemat satelliittikuvat kertovat kiivaasta rakentamisesta kaikissa Murmanskin pohjoispuolisissa sukellusvenetukikohdissa.
Sukellusvenetunneleita, ohjusvarastoja, laitureita upouusille Borei-luokan sukellusveneille, jotka ampuvat ballistisia Bulava-ohjuksia tarvittaessa 150 kilotonnin ydinkärjillä. Ydinkärkiäkin on Kuolan niemimaalla ainakin viidessä varastossa.
Eivätkö Nato-maat tee mitään? Olavsvernin tukikohta Tromssan eteläpuolella viestii olemassaolollaan, että eivät tee.
Salaista laivastotukikohtaa rakennettiin kylmän sodan aikana kolme vuosikymmentä, ja rahaa paloi puoli miljardia dollaria. Vuonna 2008 Norja sulki tukikohdan tarpeettomana ja pani sen myyntiin 18 miljoonalla dollarilla. Lopulta öljy-yhtiöiden konsortio maksoi luolastosta viisi miljoonaa dollaria ja pani sen vuokralle. Nykyisin luolissa majailee tiettävästi venäläisiä tutkimusaluksia.
Kyllä Nato-maat jotain rakentavatkin. Kanadassa tehdään Nanasivikin suurta laivastotukikohtaa Baffininsaarelle, valmista pitäisi olla tänä vuonna. Thulen tukikohta Grönlannissa on osa Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmää, jonka tutkaverkko levittäytyy Kanadaan.
Venäjän lisäksi Nato-maat ovat nähneet myös Kiinan investoinnit sotilaallisena uhkana, mutta nämä puheet ovat olleet enemmän tai vähemmän teoreettisia.
Grönlanti oli jo sopimassa kiinalaisten kanssa Nuukin uuden lentokentän rakentamisesta, mutta sitten Yhdysvaltain tuolloinen puolustusministeri James Mattis puuttui peliin, ja Tanska ryhtyi kentän tekoon amerikkalaisten rahoilla.
Ohjuspuolustusjärjestelmä on virallisen liturgian mukaan rakennettu Iranin uhan torjumiseksi, mistä kukin vai ajatella mitä haluaa.
Lopputulos lienee, että oletettu uhkaaja on Venäjä.
”Kun välit kiristyvät, tarvitaan kaksi osapuolta”, arktisen alueen tapahtumia kolmen vuosikymmenen ajan seurannut The Barents Observerin toimittaja Thomas Nilsen sanoo.
”Naton, siis Britannian ja Yhdysvaltojen, sukellusveneiden liikenne pohjoisessa on huomattavasti vilkkaampaa kuin kymmenen vuotta sitten.”
”Minä asun kymmenen minuutin matkan päässä Venäjän rajalta, enkä pelkää Venäjän hyökkäystä”, kirkkoniemeläinen Nilsen sanoo.
”Sota ei ala pohjoisesta. Uhka on sodan leviäminen: tilanne kriisiytyy Ukrainassa tai Baltiassa, ja maailmanlaajuisesta konfliktista tulee niin kuuma, että Venäjä katsoo, että sen pitää suojata sukellusveneitään ballistisilla ohjuksilla.”
”Mutta kysymys ei ole vain sotimisesta, kuten gps-signaalin häiritseminen Trident Juncture -sotaharjoituksen aikana osoitti”, Nilsen huomauttaa.
”Ja sitten Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov selittää Moskovassa, että mitään ei häiritty, mikä on ilmeinen vale. En oikein pidä hybridisota-termistä, mutta tällaisessa on kyse hybridioperaatiosta.”
Norjan tiedustelupalvelun johtaja Morten Haga Lunde kertoi aiemmin helmikuussa, että Venäjä häiritsi gps-signaalia Pohjois-Suomessa ja Norjassa Naton järjestämän Trident Juncture -harjoituksen aikana laitteilla, jotka oli sijoitettu piskuiseen Luostarin lentotukikohtaan Venäjälle lähelle Norjan ja Suomen rajaa.
Aiemmin varuskunta on tunnettu lähinnä siitä, että maailman ensimmäinen avaruuslentäjä Juri Gagarin suoritti asepalvelustaan Luostarissa.
Suomi osallistui Trident Juncture -harjoitukseen, on puolensa valinnut ja ottanut Kuolan niemimaan aseistuksen huomioon muun muassa ohjushankinnoissaan.
Venäjä sulki Barents Observerin
Venäjän viranomaiset ovat estäneet norjalaisen, arktisen alueen asioihin keskittyneen The Barents Observer -verkkojulkaisun ilmestymisen Venäjällä. Englanniksi ja venäjäksi myös sotilasasioista raportoiva The Barents Observer kertoo sivujensa sulkeutuneen Venäjällä viime tiistaiaamuna.
Julkaisun pitkäaikaisen toimittajan Thomas Nilsenin mukaan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB on pannut nyt toimeen tarkastusvirasto Roskomnadzorin tammikuisen päätöksen, joka perustui The Barents Observerin julkaisemaan juttuun ruotsinsaamelaisesta Dan Erikssonista. Hän kertoo haastattelussa homoseksuaalisuutensa aiheuttamista vaikeuksista.
Juttu on alun perin julkaistu ruotsalaisessa Arjebloggnytt-sanomalehdessä. Roskomnadzorin mukaan juttu yllyttää itsemurhaan.
”Se on virallinen syy, mutta olemme olleet Venäjän silmätikkuna jo pitkään”, Thomas Nilsen sanoo.
”Näin siksi, koska julkaisemme juttumme venäjäksi ja annamme puheenvuoron ihmisille, joilla ei ole pääsyä päivittäiseen venäläiseen julkisuuteen: kansalaisjärjestöjen ja opposition edustajille.”
Nilsen itse on ollut jo kaksi vuotta FSB:n asettamassa ja Venäjän korkeimman oikeuden vahvistamassa maahantulokiellossa Venäjällä.