Poliisilta saa palvelua ruotsiksi – jos jaksaa vaatia ja ehtii odottaa
Kaksikielisten poliisilaitosten suomenkieliset poliisit eivät osaa riittävän hyvin ruotsia, toteaa Vaasan yliopistossa väittelevä Sanna Heittola. Kollegojen avulla ja ajan kanssa työtehtävät kuitenkin hoituvat toisellakin kotimaisella.
11.12.2017 klo 13:14päivitetty 11.12.2017 klo 13:14
Petri Aaltonen / Yle
7
Suomen kaksikielisissä poliisilaitoksissa työskentelevien
. Ruotsinkieliset poliisit taitavat suomen kielen, mutta suomenkielisten kielitaito ei ole laissa vaaditulla tasolla.
– Suomenkielisillä poliiseilla on hankaluuksia ruotsin kielen kanssa. Ei täytetä lain asettamaa vaatimustasoa ja ollaan itse sitä mieltä, että kielitaito ei riitä hoitamaan työtehtäviä, sanoo filosofian maisteri Sanna Heittola, jonka ruotsin kielen alaan kuuluva
tarkastetaan ensi lauantaina Vaasan yliopistossa.
Tutkimukseen osallistuneista poliiseista vain noin 40 prosenttia piti ruotsin kielen taitoaan kielilain vaatimukset täyttävänä eli tyydyttävänä tai sitä parempana.
Ruotsinkielisten poliisien suomen kielen taidon osalta vastaavaa puutteellisuutta ei ollut. Heistä yli 80 prosenttia arvioi kielitaitonsa sellaiseksi, että he kykenevät hoitamaan työtehtävänsä myös suomeksi.
Asiointikielen vaihtamisen ehdottaminen vastoin lakia
Käytännön poliisityössä riittämätön kielitaito sekä näkyy että ei näy. Tutkimukseen vastanneista poliiseista suurin osa oli sitä mieltä, että kielelliset oikeudet poliisin toiminnassa toteutuvat. Sellaisia kielestä johtuvia ongelmatilanteita, joita ei pystyttäisi ratkaisemaan, tapahtuu harvoin.
– Kaikki, jotka osaavat ruotsia, auttavat niitä, jotka eivät osaa. Kaikki työtehtävät saadaan kyllä hoidettua, se vaan kestää vähän pidempään, Sanna Heittola sanoo.
Asiakaspalveluprosesseissa erityisesti ruotsinkielisten asiakkaiden palvelun osalta puutteet kielitaidossa saattavat kuitenkin näkyä.
– Kansalaiset eivät aina saa palvelua omalla kielellään ja heille voidaan ehdottaa asiointikielen vaihtamista, mikä voidaan nähdä lainvastaisena toimintana, Heittola sanoo.
Käytännössä Heittolan mukaan ruotsinkieliset asiakkaat tietävät jo, että poliisilta ei saa välttämättä palvelua ruotsiksi, eivätkä lähde sitä edes pyytämään. Kierre on valmis:
– Se johtaa siihen, että kun poliisista näyttää, että ruotsinkielisiä asiakkaita ei ole, ei tarjota palvelua ja samalla kielitaito heikkenee.
Joskus joutuu hyvinkin itsepintaisesti vaatimaan palvelua omalla äidinkielellään ruotsiksi, jos sitä haluaa.
Sanna Heittola
Sanna Heittolan mukaan asiakaskontakti aloitetaan aina suomen kielellä eikä muita kieliä lähdetä hevin tarjoamaan.
– Vain, jos on tosi ilmeistä, että asiakas on ruotsinkielinen, ne, joilla on kielitaito, voivat tarjota palvelua ruotsiksi. Asiakkaan vastuu on aika suuri – on osoitettava, että haluaa palvelua ruotsiksi.
– Joskus joutuu hyvinkin itsepintaisesti vaatimaan palvelua omalla äidinkielellään ruotsiksi, jos sitä haluaa, Heittola toteaa.
Tutkimuksen mukaan riittämätön ruotsin kielitaito tai haluttomuus käyttää kieltä johtavat kielitaitoisten poliisien kuormittumiseen. Yksittäisten poliisien riittämätön kielitaito on myös kansalaisten oikeuksien toteutumisen kannalta ongelmallista, sillä monissa tilanteissa kielitaitoisia poliiseja ei ole saatavilla.
Sanna Heittola väittelee Vaasan yliopistossa 16.12.17.Riikka Kalmi/Vaasan yliopisto
Sisäänrakennettu ongelma
Poliisien riittämättömäksi koettu kielitaito ei tullut Sanna Heittolalle täytenä yllätyksenä.
– Osasin odottaa, että ruotsin kielen kanssa voisi olla ongelmia. Mutta se, että vain 40 prosenttia täyttäsi kielilain vaatimukset oli vähän yllätys. Miten on päässyt virkaan, jos ei täytä lain vaatimuksia, Heittola pohtii.
Heittola muistuttaa, että poliisiviranomaisen on huolehdittava, että työntekijöillä on riittävä kielitaito hoitaa työtehtäväänsä.
– Lain mukaan työhönottohaastattelussa pitäisi tarkastaa kielitaito, mutta suurin osa sanoo, että ei ole tarkastettu. Pitäisi myös tarjota kielikoulutusta, että kielitaitoa ylläpidettäsiin, mutta tosi harva oli saanut mahdollisuuden osallistua kielikurssille, Heittola sanoo.
Heittola pohtiikin, onko kielitaidon arvostus tai arvostamattomuus poliisin organisaatiossa ”sisäänrakennettua”. Kielikurssien tarjoamista hän pitää vain ensiapuna. Kaksikielisyyttä pitäisi arvostaa ja huomioida koko organisaatiossa ylhäältä alaspäin.
– Kielitaidon parantamista tehokkaampaa voisikin olla luoda yhtenäisiä toimintamalleja kaksikielisyyden toteutumista ajatellen, Heittola pohtii.
– Jos lähtee jo rakenteista, että ei osoiteta työntekijöille, että kielitaito on arvostettua, on hankala vaatia sitä. Jos organisaatio ei arvosta, miten voidaan vaatia yksittäiseltä poliisiilta, että tämän pitäisi arvostaa kaksikielisyyttä ja hyvää kielitaitoa.