Olen transvestiittina toivonut jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien, että Suomea muokattaisiin edes vähän myötämielisemmäksi minun kaltaisilleni ihmisille. Haluaisin ainoastaan elää elämääni, ilman että otsaani lyödään sekopään kylähullun leima. Haluaisin pystyä käymään ulkona, ilman että siellä tapahtuu minulle jotakin epämiellyttävää. Mutta tätä ei minulle ja kaltaisilleni suoda, muualla kuin rajatuilla pääkaupunkiseudun alueilla, jossa siis en asu.
Valitettavasti on sanottava, että SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät eivät ole koskaan tehneet mitään konkreettista hyväkseni. Monien muiden vähemmistöjen eteen nämä puolueet ovat tehneet hartiavoimin töitä siten, että homoseksuaalisuus, lesbous ja jossain määrin jopa transsukupuoliset, ovat nykyään yleisesti hyväksyttyjä ominaisuuksia. Olen katkera siitä, että minut ja kaltaiseni on jätetty yksin.
Ainoa poliittinen taho, joka on koskaan meitä auttanut, on RKP:n Stefan Wallin käynnistämällä prosessin transvestiittisuuden tautiluokituksen poistamisesta. F64.1 luokitus poistui tautirekisteristä vuonna 2011, mihin asti minut katsottiin Suomessa mielenhäiriöstä kärsiväksi henkilöksi.