No sehän se on se ongelma, ollut yhdeksänkymmentäluvun lamasta saakka. Vanhemmassa päässä Lex Taipale ja myöhemmin Lex Lindström rajatummin mm. oli näitä keinoja. Juuri tehty
luottotietojen nopeampi korjaaminen jeesaa niitä, joiden on ollut hankala työllistyä niiden vuoksi. Samoin osatyökyvyttömille suunnattu
Työkanava oy yksi uusi osaratkaisu.
Mutta järjestelmälle on ongelma erityisesti ne selkeästi työelämään terveyden, päihteiden, elämäntapojen tai rikoshistorian vuoksi kokonaan kykenemättömät tai kelpaamattomat, jotka eivät kuitenkaan saa myöskään työkyvyttömyyseläkepäätöstä - out of box kenties heille voisi löytyä rekisteriluokittelu tai vaikka uusi tukimuoto, jolla he siirtyisivät sellaiseen tilastoon, mikä irroittaisi heidät muista työttömistä. Pohjalla voisi olla esim. epäonnistuminen kuntoutuksessa tai Työkanava Oy:n palveluissa (x kertaa). Kenties joku erillinen tukimuoto heille.
Nythän siis osa problematiikkaa on siinä, että nykyjärjestelmässä kun sairauspäiväraha loppuu 300 arkivuorokauteen, niin jos ei saa eläkepäätöstä, on ilmoittauduttava työttömäksi työnhakijaksi tai ei voi saada edes viimesijaisia tukia. Ja vaikka myöhemmin olisikin kuntoutustuki- tai työkyvyttömyyseläkekunnossa, niin kukaan ei ole sille enää ohjaamassa.
Tämän korjaaminen ei tekisi asiaa yhteiskunnalle sen halvemmaksi tai kalliimmaksi, mutta tuottaisi aidompaa dataa siitä, minkä verran meillä aidosti on työttömiä työnhakijoita vrt. työpaikkoja. Verraten nykytilanne, missä kukaan ei oikeastaan tiedä.
Sanottakoon silti, että asia on vaikea ja siihen ei ole kolmenkymmenen vuoden kuluessa yllämainittuja parempiakaan ratkaisuja löytynyt. Työkyvyttömyyseläkekriteeristöt on vieläpä koko ajan tiukentuneet.
Itsellänikään siis ei ole esittää asiaan sen kummempaa ratkaisua. Mutta lähtökohtaisesti ensi hallituskin varmasti sitä joutuu taas miettimään.