Case Rydman saattaa vaikuttaa Kokoomuksen kannatukseen, mutta ei välttämättä sen takia mitä Rydman väitetysti on tehnyt, vaan siksi kuinka munattomasti Kokoomuksen nykyjohto heitti Rydmanin junan alle. Taasen nähtiin tuon suunnan selkärangan taipuminen Hesarin ja somen lynkkausporukkojen edessä. Tuo selkärangattomuus varmasti montaa vanhan polven Kokoomuslaista tässä eniten jurppii.
Mitäpä muuta ne olisi voinut tehdä? Riski siinä, että teet jotain muuta (annat tuen Rydmanille ja syytät mediaa) tai et tee mitään (ns. hiljainen paheksunta tai hyväksynt) oli se, että puoluetta ja sen järjestöjä aletaan tonkimaan, kunnes jotain lisää löytyy.
Muutamassa päivässä jo selvisi, että edellinen puoluesihteeri Talvitie, joka on nyt puoluevaltuuston puheenjohtaja, oli pyyhkinyt asian alussa sivuun. Sitten selvisi se, että puheenjohtaja Orpo oli tiennyt jo jokunen kuukausi sitten, reagoimatta sen kummemmin. Seuraavaksi pöyhittiin nuorisojärjestöä, ja tietysti sieltäkin kaikenlaista löytyi.
Jos hommaa ei olisi saatu nopealla reagoinnilla, ja tuomalla (puoluesihteerin suulla) myös itse pari asiaa esiin ennen kuin media ehtii kaivaa, juuri niin kuin kriisiviestinnässä pitääkin (eli ota aloite medialta itsellesi), niin aivan taatusti olisi kaivelua jatkettu ja jatkettu ja jatkettu - ja aina jotain löytyy, ja sitten kohu kasvaa tai jos kyseessä on joku uudentyyppinen sivulöydös, niin laajenee.
Puolueen kannalta siis Kokoomus näytti hoitavan tämän kriisin todella hyvin.
Ja huom. Tuo kaivelu ei ole mikään kokoomusspesifi asia. Mistä tahansa isommasta puolueesta kyllä löytyy piilotettuja mörköjä aihealueella kuin aihealueella, jos oikein aloitetaan pöyhimään, ne ovat niin isoja ja hajautettuna organisaatioita. Viimeistään kunnallisjärjestötasolta. Ja tietenkin puolueiden johto sen tietää. Siksi onkin tärkeää saada peli vihellettyä mahdollisimman nopeasti poikki.
Nyt tietenkin siellä uusi jännä on, saako Rydmanin tutkintapyyntö poliisin ja/tai median kaivautumaan asioihin uudelleen ja tarkemmin. Jos saa, ja kannatusta lähtee, niin sitä ei ihan äkkiä unohdetakaan, on kaivamisen tulos mikä hyvänsä.
Se kun on niin, että vaikka pääosin poliitikot onkin mukana kliseisesti hoitamassa yhteisiä asioita ja rakentamassa parempaa maailmaa, niin viime kädessä ammattipoliitikko pelkää aina oman pään putoamista julkisuudessa, tai putoamista seuraavissa vaaleissa. Siksi kriisin tullen aina heitetään mieluummin kaveri bussin alle, kuin otetaan riski hajaluodin osumasta itseen. Ja mikään ei ole niin anteeksiantamatonta kuin se, että tahallisesti tai tahattomasti tehdään joko sellaista, mikä voi vetää muita mukaan tai tahrata puolueen nimeä lisää. Tai molempia.