Paavo oli uittotyömaalla, ja koska hän oli aivan saatanan laiska rohjake, ukkoherra käytti häntä lähinnä kahvinkeittäjänä sekä omien asioidensa toimittajana.
Kun uitto saatiin loppuun, oli tietysti tilinteon hetki. Herra itse oli ryhtynyt ryypiskelemään kiljua jätkien kanssa, eikä ollut muistanut että tilitkin piti jakaa. Niinpä hän lähetti Paavon hakemaan kirkonkylästä metsäyhtiön pääkonttorista palkkarahoja, jotka konttorinhoitaja, herran ruotsinkelinen vaimo antaisi hänelle. - Synnöve tietää kyllä asian. Ja mitään kuittia ei tarvita, evästi herra vielä matkamiestä.
Paavon ehdittyä perille, oli jo iltamyöhä, ja hieno rouva oli jo yöpuulla, kun Paavo kolkutti ovelle. Rouva pyysi Paavoa peremmälle hakeakseen rahasalkun.
- Olkke hyve, tesse teide raha, sanoi rouva murtaen.
Kaunis, hieno ja hyvältä tuoksuva rouva oli ohuessa yöasussaan melkoisen houkutteleva näky, ja Paavo jäi salkku kädessään seisomaan eteisen lattialle tuijottamaan rouvaa silmät selällään.
Rouva tietenkin luuli, että Paavo odotti vielä jotain. Niinpä hän kysyi:
- Käskiks herr forsmästare antta kvitto kans?
Paavo muisti, että ukkoherra oli sanout ettei kuittia tarvita ja rouva tietää asian, joten hän luuli että kvitto tarkoittaa jotain muuta mukavaa asiaa kuin kuittia, ja ilme kirkastuen hän mylväisi hienolle rouvalle:
- Kiitos kiitos. Kyllähän mun jo sitä mieli tekikin mutta en vaan kehdannu ite pyytää...
www.is.fi
/img-s3.ilcdn.fi/a033fdf30bcecec34d3431e94017b9f56b0b582a9cf8bad62645291a63ea4441.jpg)
www.iltalehti.fi
