Tämä ns. aurinkoaika eli keskipäivä klo 12 tarkoittaisi, että ihminen nukkuisi iltakahdeksasta aamuneljään.
Millä perusteella tarkoittaisi? Jos nyt oikeasti tarkastellaan sitä ympäristöä, missä tämä lajimme on kehittynyt, niin siellä tuota päivänvaloa on ympäri vuoden kello
kuudesta kello
kahdeksaantoista. Lisäksi tropiikissa aurinko laskee nopeammin (tai, no, pystymmässä eli nopeammin), joten se pimeä tulee oikeasti noin vartissa auringon laskun jälkeen ja kestää noin varttia vaille nousuun. Mitä luulet, onko siellä nukuttu 18.15–5.45? Vai, kenties ei...
Entä jos vaikka ovat nukkuneet siten, että heräävät noin kuudelta?
Ja saavat tarpeeksi unta, joten menevät nukkumaan kello X. Missä X on joko noin 22–23 tai sitten se hieman kuuden jälkeen, sanotaan nyt vaikka 19 (mutta silloin keskellä yötä valvotaan pari tuntia, koska lajityypillinen* käytös vaan toimii niin). Se ketjussa aikaisemmin viittaamani lause toki ehkä oli (tahallaan) hieman vaikeammin tulkittava...
Taidat olla vieras sadan vuoden takaisten pohjoisten nukkumatapojenkin kanssa. Siis, ennen keinovalon yleistymistä ja erityisesti talvella... Ei sitä koko pimeää aikaa nukuttu... pimeässäkin voi tehdä hyödyllisiä asioita.
Eikä tarvitse rajoittua pohjoiseen... viittasin siihen kuinka nopeasti nykyinen teollisuusyhteiskunta esimerkiksi unohti juurensa... siis oikeasti unohti. Koko käsitteet ”ensimmäinen uni” ja ”toinen uni” taisivat kadota akateemisen maailman piiristä pariksi vuosisadaksi. Ja, tavan kansa näköjään unohti ne parissa sukupolvessa... ;-)
Kaksiosaisen yön pimeää ja tehotorkkuja näytön loisteessa - Miksi nukumme näin?
Oleellisen tiivistelmä, ei niinkään tuosta uutisesta vaan tuosta unesta: ihminen nukkuu yhteensä noin jonkin tietyn määrän. Jos kukaan ei säätele nukahtamista, se tapahtuu kun tulee pimeä. Jos kukaan ei säätele heräämistä, se tapahtuu kun tulee valoisa. Jos pimeää on liikaa, uni jakautuu kahteen osaan. Ja, jos pimeää on vähän, niin unen tarve vähenee selvästi tiettyyn rajaan asti (lisäksi toki valoa voi estää pääsemästä silmille, kuten me täällä pohjoisessa opimme tekemään).
No, tuon pimeää liikaa voi ”korjata” sillä keinovalolla. Mutta, jos haluaa oikeasti sen kunnon heräämisen, niin sitä keinovaloa saisi olla aika tolkuttomasti. Siksi läheskään kaikki meistä eivät kunnolla herää ennen kuin se valoisa tulee. (Kirkasvalolamppu siis jossain määrin toimii, mutta jotenkin se nyt vaan on idioottimainen tapa ratkaista keinotekoisesti kellot pahoinpitelemällä luotavat ongelmat. Toki, sen yhden–kaksi kuukautta sitä nyt kannattaa pohjoisessa (lue: Suomessa) käyttää. Mutta se kolme–neljä kuukautta pakotettua aamukirkasvaloa... arvannet miksi vedän tässä kohtaa taas sen Venäjä-kortin. Sama laji, sam fysiologinen reaktio. Siinäkin isossa maassa kun tuo tunnin siirto näkyy ihan samalla lailla kaikkialla.)
*[Thomas Wehr ja hänen 1990-luvulla tekemänsä unikokeet siis ”löysivät uudestaan” tuon luonnostaan kaksivaiheisen unen, ja sitten vähän myöhemmin Roger Ekrich ja ”muut humanistikaverit” oivalsivat että esiteollinen läntinen kirjallisuus (päiväkirjat, kirjeet, yms.) puhuu selvästi kahdesta unijaksosta. Loput jätän ihan kunkin itse yhdistettäväksi. Mutta, sen verran toki voinee ”spoilata” että teollistuminen harvinaisti nuo ilmaisut kirjallisuudesta kun tavan kansa pakotettiin tehtaan kellon rytmiin.]