Kipuaistimuksen välittyminen kudosvauriokohdasta keskushermostoon tunnetaan varsin hyvin ja siihen vaikuttamiseen löytyy menetelmiä, joiden vaikutusta voi arvioida objektiivisesti ja vaikutusmekanismi sopii tunnettuun anatomiaan ja fysiologiaan. Esimerkkeinä opiaattijohdannaiset kipulääkkeet ja erilaiset puudutukset.Tietenkin kipua voidaan tutkia tieteellisen kritiikin kestävällä tavalla, mutta tieteellinen kritiikin kestävä on kaukana siitä, että kivun tutkimuksessa päästäisiin lähellekkään samoja tuloksia kuin esim. jonkun sairauden hoidon tutkmista, jossa objektiivisesti pystytään osoittamaan sairauden parantuneen. Tuo antamasi esimerkki on ehkä helpoin kuviteltava tapaus, mutta jos mennään kroonisten kipujen puolelle niin muuttujia on aivan hirveä määrä ja pelkän tutkimusryhmän rajaaminen on vaikeaa. Miten esim. saada sopivasti rajattu tutkimusryhmä neuropaattisen kivun hoitoon kun neuropaattisesta kivusta tiedetään niin vähän?
Esimerkkinä lääkkeestä jota laajasti Suomessa kokeillaan kipupotilaille neuropaattisiin kipuihin on Gabapentin: Gabapentiini neuropaattisen kivun hoidossa. Tuolta voidaan katsoa perustelut joilla Suomessa lääkärit reseptejä jakavat. Siellä kommenteissa sanotaan esim. seuraavaa: "Gabapentiini on lumetta tehokkaampi neuropaattisessa kivussa. Tutkimusnäyttö gabapentiinin tehosta on riittävä kivuliaassa diabeettisessa neuropatiassa, vyöruusun jälkisäryssä ja seka-aineistoissa, mutta muissa neuropaattisissa kiputiloissa tutkimuksia on tehty liian vähän luotettavien päätelmien tekemiseksi. Tutkimusnäyttö ei riitä gabapentiinin tehon suoraan vertaamiseen muihin neuropaattisen kivun hoidossa käytettäviin lääkkeisiin. " Eli ihan ok lääke, vaikka NNT 50 % kivunlievitykseen on 6,8 eli ei todellakaan mikään ihmelääke. Ottaen huomioon vielä haitat mitä monille tulee, niin suurimmalla osalla kuuri kokeillaan ja sitten lopetetaan. Mutta tämä kuvaa hyvin kivunlievityksen vaikeutta. Ne parhaat lääkkeet joita nyt on, toimii vain osalle ja heillekkin usein vain vähän aikaa. Neuropatioita on yli sata erilaista , ja kuten tuosta Gabapentin -esimerkistäkin huomaa, niin sama lääke ei tehoa jokaiseen.
Neuropaattisessa kivussa ja kroonisessa kivussa siirrytään sitten enemmän kipuaistimuksen välittymisestä kipuaistimuksen kokemiseen, miten kipu on muokannut tulkitsevaa kipuradan päätä. Siihen vaikuttavat hyvin monet tekijät samoin kuin käyttäytymiseen ja kokemiseen yleensäkin. Näissä tapauksissa itse aistimuksen välittymiseen liittyvien keinojen teho on heikko. Toisaalta areenalle tulee suuri joukko lääkeaineita ja terapioita, jotka kohdistuvat keskushermoston monimutkaisempiin prosessointeihin. Esimerkkeinä masennuslääkkeet ja epilepsialääkkeet. Näitäkin voidaan tutkia vertailemalla vasteita muihin menetelmiin. Käytännössä mikä tahansa sedatoivakin aine vähentää hc-kipulääkkeen tarvetta. Esimerkiksi känniörveltäjä havahtuu vasta seuraavana päivänä, että nilkka on rikki tai nenä vinossa. Lasken gabapentiinin pitkälti kuuluvaksi tähän lokeroon, samoin kannabiksen.