Menin klo 22 koskelle kalaan ja ensimmäisen 3,5h aikana en saanut kuin yhden pienen hauen ja yhden pienen ahvenen. Suunnilleen koko pakki käyty läpi ja yksi lippa menetetty (heitin joessa olevaan saareen asti vahingossa). 01:30 tienoolla päädyin kokeilemaan mikrojigejä, joita ostin eilen. Sain 3 ahventa aika nopeasti, mutta syönti loppui taas. Kokeilin vaihtaa isompaan jigiin, mutta ne tarttuivat pohjaan paljon hanakammin kuin mikrojigit, joten niitä ei oikein voinut käyttää vaikka sainkin muutaman sadan gramman ahvenen 2" toukkajigillä. Lopulta päädyin laittamaan koon 2 koukulla varustetun mikrojigipään 2" toukkajigiin.
Heittelin aikani kosken niskalle ja eiköhän tuokin kombo jämähtänyt kiveen kiinni. kokeilin nyppiä ja koukku ei irronnut kivestä, joten aloin siirtyä rantaa pitkin ja nyppäsin pari kertaa uudelleen. Yhtäkkiä jarru alkoi huutaa hoosiannaa ja totesin, että ei se missään kivessä ole kiinni. Toivoin ettei kyseessä olisi hauki, kun kerta ei ollut mitään peruketta mikrojigin kanssa. Ensin epäilin isompaa ahventa ja sitten kirjolohta, joita koskeen olikin viikkoa aikaisemmin istutettu. Kala pisti hanttiin todella lujaa ja itsellä ei ollut mitään käryä mikä se on. Lopuksi vilahti evä pinnalla ja tajusin, että kuhahan se on. Tässä vaiheessa alkoi paniikki hiipiä, kun kala tuntui kohtuullisen kookkaalta ja haavi oli kymmenen metrin päässä maalla. Sain kalan lopulta rantaveteen ja otin oikealla kädellä pään takaa kiinni ja heitin kalan maalle.
Sain siis elämäni ensimmäisen kuhan. Mikrojigillä koskenniskalta matalasta vedestä.
Vapautin ahvenet ja tainnutin ja verestin kuhan ja lähdin kohti aamunkoittoa kotipuoleen.
Painoa kuhalla oli aina niin luotettavalla henkilövaa'alla tehdyllä (minä+kala)-minä mittauksella 3,8kg.
Meinasin, että olisi voinut päästää takaisin, mutta ahneus voitti, kun en ole ennen kuhaa saanut ja ainakaan yli 10 vuoteen syönyt (liekkö koskaan).
tuon sen verran harvoin kalaa kotiin että halvemmalla varmasti hakisi aina halutessaan taksilla valmiiksi savustettua 
