Itsestään huolehtiminen ja mikään ei kiinnosta

[teppo mörkö]

Tarvitsen alkoholia nukkumiseen.
Tarvitsen alkoholia rentoutumiseen.
Juon alkoholia myös maun vuoksi.
Määristä en halua puhua.
Hermostuttaa jos kaapissa ei ole alkoholia.
En ole alkoholisti.

 

[kntkvtknt]

Mä koen että suurin mielenkiinnon viejä on työ.

40 tuntia viikossa on liian paljon ja taas kolmen viikon loma vuodessa on todella törkeän vähän.

Kävin työterveydessä puhumassa että mikään ei kiinnosta, kotona ei jaksa tehdä ruokaa, työ on ajatuksissa 24/7. Ehdotti ettei uusita määräaikaista sopparia.

Palkkakin oli ihan naurettava työmäärään nähden. Melki piti hakea asumistukea, mutta onneksi asun 400e kk vuokra-asunnossa.

Työttämänä sain 300 e vähemmän kuin tässä työssä ja menetän aikaa 40h vko ja työmatkat pelkästään 10 h vko.

Pääsen kesäksi kortistoon ja luulen että silloin tulee mieliala kohenee ja taas urheilukin kiinnostaan, jota ei ole ollut työn takia aikaa harrastaa.

 

[Paolo Pastarino]

Pääsen kesäksi kortistoon ja luulen että silloin tulee mieliala kohenee ja taas urheilukin kiinnostaan, jota ei ole ollut työn takia aikaa harrastaa.

Miksi urheilu ei kiinnosta nyt?

 

[Mikkos]

Miksi urheilu ei kiinnosta nyt?

ei ole ollut työn takia aikaa harrastaa

.

 

[Paolo Pastarino]

.

No voi paska.

 

[kntkvtknt]

Minun mielipide on että 40h työviikko uuvuttaa ja se että täytyy matkata sinne ja sieltä 2 h päivästä eli työhön menee 10 h päivässä ja sitten vielä aamurutiinit eli kaikki laittautumisen.

Sitten vielä kaupassakin pitää käydä, siivota kotona, laittaa ruokaa. No ruoka jää laittamatta, kun ei jaksa. Liikunnasta ei voi haaveilla, viikonloppuna hieman aikaa, mutta syvään metsään ei kiinnosta lähteä kun ajatukset jo että maanantaina kuitenkin taas töihin... Lomat, vaikka pidän kaikki 3 vko putkeen, menee hujauksessa, kuin muutamassa päivässä ! En ihmettele jos muitakaan mikään ei kiinnosta.

Työ vie energian ja on monilla se ainoa harrastus käytännössä.

Kuinka moni teistä on ajatellut kortistoa ratkaisuksi? Aina kun oon ollut työtön, stressi oli poissa ja jaksaminen oli huipussaan.

Joudun vielä heräämään aamukuudelta että pääsen kahdeksaksi töihin joka sairastuttaa, yöunet jäväät tosi lyhyiksi kun en ole sellaisia ihmisiä joka nukahtaa klo 22.

 

[Paolo Pastarino]

.

Mitä kaikkea teet vapaa-ajalla? Miten terveellisesti syöt/juot?

 

[Cumbo]

Minun mielipide on että 40h työviikko uuvuttaa ja se että täytyy matkata sinne ja sieltä 2 h päivästä eli työhön menee 10 h päivässä ja sitten vielä aamurutiinit eli kaikki laittautumisen.

Sitten vielä kaupassakin pitää käydä, siivota kotona, laittaa ruokaa. No ruoka jää laittamatta, kun ei jaksa. Liikunnasta ei voi haaveilla, viikonloppuna hieman aikaa, mutta syvään metsään ei kiinnosta lähteä kun ajatukset jo että maanantaina kuitenkin taas töihin... Lomat, vaikka pidän kaikki 3 vko putkeen, menee hujauksessa, kuin muutamassa päivässä ! En ihmettele jos muitakaan mikään ei kiinnosta.

Työ vie energian ja on monilla se ainoa harrastus käytännössä.

Kuinka moni teistä on ajatellut kortistoa ratkaisuksi? Aina kun oon ollut työtön, stressi oli poissa ja jaksaminen oli huipussaan.

Joudun vielä heräämään aamukuudelta että pääsen kahdeksaksi töihin joka sairastuttaa, yöunet jäväät tosi lyhyiksi kun en ole sellaisia ihmisiä joka nukahtaa klo 22.

Minä en ole moista ajatellut. Kynnys lähteä yhteiskunnan lompakolle on sen verran korkea, että aina ensin yritetään itse. Eli vaihtoehtojahan on esim. knt..:n tapauksessa: 1) alkaa urheilla enemmän (hormonitoiminta, vireystila), 2) vaihtaa työpaikkaa, 3) lähteä opiskelemaan jotain mielekästä, 4) lopettaa alkoholin käyttö (mieliala, hormonitoiminta, rahallinen säästö). Tuossa nyt jotain alkuun. Mielestäni yksilölläkin on joku vastuu itsestään eikä kovin helposti pitäisi heittäytyä vain yhteiskunnan tuella eläväksi, kun on kuitenkin terve. Jos esim. ei liiku yhtään ja vapaa-aikansa kuluttaa juoden, niin minusta sietäisi itse kantaa vastuu tuosta jossain määrin (ja yrittää ensi alkuun vähän kovempaa) eikä heti "antaa periksi" ja jäädä tukien varaan. Jos tietysti on vakava masennus tms. niin eihän tuo niin helppoa ole mutta uskallan väittää, että aika paljon ihmisten vaivoista olisi korjattavissa ihan urheilemalla ja terveellisemmillä elämäntavoilla.

E: Ja en väitä, että teistä kukaan "ei liiku yhtään" tai "kuluta vapaa-aikaansa juoden" vaan tämä vain yleisenä kommenttina.

Ja tuota "aikaa ei ole" tai "miten sulla aika riittää" kuulee paljon lähipiirissäkin. Sama 24 tuntia se kaikilla on käytettävissä. Kyse on vain siitä, niten sen päättää käyttää. Itse käyn ennen klo 8:n töihin tuloa aamulla treenaamassa ja sitten illalla jää aikaa muille hommille.

 

[Mikkos]

Mitä kaikkea teet vapaa-ajalla? Miten terveellisesti syöt/juot?

Kannattaa kysyä alkuperäiseltä henkilöltä. Mä vain lainasin mitä se oli kirjoittanut.

 

[Tech_ananas]

Minun mielipide on että 40h työviikko uuvuttaa ja se että täytyy matkata sinne ja sieltä 2 h päivästä eli työhön menee 10 h päivässä ja sitten vielä aamurutiinit eli kaikki laittautumisen.

Sitten vielä kaupassakin pitää käydä, siivota kotona, laittaa ruokaa. No ruoka jää laittamatta, kun ei jaksa. Liikunnasta ei voi haaveilla, viikonloppuna hieman aikaa, mutta syvään metsään ei kiinnosta lähteä kun ajatukset jo että maanantaina kuitenkin taas töihin... Lomat, vaikka pidän kaikki 3 vko putkeen, menee hujauksessa, kuin muutamassa päivässä ! En ihmettele jos muitakaan mikään ei kiinnosta.

Työ vie energian ja on monilla se ainoa harrastus käytännössä.

Kuinka moni teistä on ajatellut kortistoa ratkaisuksi? Aina kun oon ollut työtön, stressi oli poissa ja jaksaminen oli huipussaan.

Joudun vielä heräämään aamukuudelta että pääsen kahdeksaksi töihin joka sairastuttaa, yöunet jäväät tosi lyhyiksi kun en ole sellaisia ihmisiä joka nukahtaa klo 22.

Mut eikö nämä ole kaikilla töissäkäyvillä suurinpiirtein näin? Pakko mennä ihmisten aikaan nukkumaan jotta voi herätä duuniin, pakko hoitaa asioita, käydä kaupassa jne. jotta arki pyörii. Tietysti suunnittelemalla ja järjestelemällä asiat voi hoitaa hieman joustavammin mutta yleisenä asiana nuo vain menee valitettavasti noin.

En mä silti näe minään ratkaisuna toivoa tai olla tyytyväinen siihen että on työtön ja tekemättä mitään. Tuo on joskus väistämätätöntä mutta ei varmaan kovin moni tuota sentään toivo.

 

[alakääntö]

Minä en ole moista ajatellut. Kynnys lähteä yhteiskunnan lompakolle on sen verran korkea, että aina ensin yritetään itse.

Kyllä ne ihan sun omia rahojasi on mitä olet veroina maksanut. Mielestäni ollaan kyllä aika hyvin ongelman ytimessä jos mahdolliset tuet on toisen lompakosta ottamista ja "pitää itse selvitä" ja pakolla käydä töissä vaan koska syyt. Tuet on kuitenkin tehty käytettäväksi ja jokainen niitä verorahoillaan tukee.

Itse ajattelen niin että mahdolliset tuet ja työstä maksettu palkka on molemmat rahaa elämiseen. Ja varsinkin palkka ja työssäkäyminen on vaihtokauppaa missä vaihdat omaa aikaasi rahalliseen korvaukseen ja saat siinä sivussa taloudellista ja muutakin vapautta. Jos joku kokee että tuo vaihtokauppa ei hänelle sovi niin hänelle on sitten tarjolla yhteiskunnan puolelta tukia mutta samalla menettää omaa vapauttaan ja rahaa jää vähemmän omaan käyttöön.

Valtion tasolla nuo kuitenkin lasketaan siten että rahat pitäisi riittää kaikille. Se että oma työpanos jää tekemättä kun vaikka lopettaa työssäkäynnin kokonaan ei tarkoita että valtio saa enemmän tai vähemmän rahaa. Loppupelissä siellä on työpaikka johon valitaan sitten joku muu tekemään sitä sinun hommaasi. Yhdestä työttömästä tulee työläinen ja toisesta työllisestä tulee työtön. Ei yksityinen ihminen kuitenkaan työtä vastaanottamalla luo yhtään työpaikkaa. Eikä työstä eroamalla tapa yhtään työpaikkaa markkinoilta.

 

[Bertta]

Yhteiskunnan tuilla elän ainoastaan äärimmäisessä hädässä. En ymmärrä tätä nykyaikaista ajattelua, että olemme oikeutettuja elämään muiden työllä.

Olen samaa mieltä työnteosta, mutta vaihtoehtoja ei ole. Suhteellisen terveenä aikuisena en muiden elättämäksi ryhdy. Töitä on pakko paiskia.

En myöskään ymmärrä miten tämä yhteiskunta voisi toimia jos kaikki elelisivät Kelan tukirahoilla? Aikuisen ihmisen täytyy kantaa vastuunsa myös järjestelmän ylläpidosta.

 

[Cumbo]

Kyllä ne ihan sun omia rahojasi on mitä olet veroina maksanut. Mielestäni ollaan kyllä aika hyvin ongelman ytimessä jos mahdolliset tuet on toisen lompakosta ottamista ja "pitää itse selvitä" ja pakolla käydä töissä vaan koska syyt. Tuet on kuitenkin tehty käytettäväksi ja jokainen niitä verorahoillaan tukee.

Itse ajattelen niin että mahdolliset tuet ja työstä maksettu palkka on molemmat rahaa elämiseen. Ja varsinkin palkka ja työssäkäyminen on vaihtokauppaa missä vaihdat omaa aikaasi rahalliseen korvaukseen ja saat siinä sivussa taloudellista ja muutakin vapautta. Jos joku kokee että tuo vaihtokauppa ei hänelle sovi niin hänelle on sitten tarjolla yhteiskunnan puolelta tukia mutta samalla menettää omaa vapauttaan ja rahaa jää vähemmän omaan käyttöön.

Valtion tasolla nuo kuitenkin lasketaan siten että rahat pitäisi riittää kaikille. Se että oma työpanos jää tekemättä kun vaikka lopettaa työssäkäynnin kokonaan ei tarkoita että valtio saa enemmän tai vähemmän rahaa. Loppupelissä siellä on työpaikka johon valitaan sitten joku muu tekemään sitä sinun hommaasi. Yhdestä työttömästä tulee työläinen ja toisesta työllisestä tulee työtön. Ei yksityinen ihminen kuitenkaan työtä vastaanottamalla luo yhtään työpaikkaa. Eikä työstä eroamalla tapa yhtään työpaikkaa markkinoilta.

Olen osasta samaan mieltä. Itse vain vahvasti ajattelen niin, että on pidettävä ensisijaisesti itsestä huolta ja jos nyt jäisin työttömäksi ihan omasta valinnasta, niin se olis ihan ok, jos en ottais mitään rahaa vastaan, mutta tukien ottamisesta tulisi vähän sellainen kerjäläis-/varasfiilis. Tämä siis vain oma arvomaailma.

Ajatteletko itse siis niin, että kun teet vaikka vuoden töitä, niin olet maksanut sen verran veroja "pankkiin", että voit huoletta olla vaikka vuoden "vapaalla" työttömänä tjsp? Yhteiskunnan perusinfrakin maksaa, jota me kaikki käytämme enemmän tai vähemmän päivittäin. Jollain tätäkin taloa on ylläpidettävä ja jos tietentahtoen jää kotiin, niin ei siitä minusta pitäisi kovin paljon rahaa saada. Vähän mennään sivuraiteille, mutta Suomessa sosiaalituet taitavat olla turhan hyvät (tai palkat matalat/verot korkeat), jos työssäkäymisen ja tukien välinen erotus on niin pieni, että tekee mieli olla tekemättä töitä. Työn tekemisen pitäisi olla kannattavaa.

 

[finWeazel]

Minun mielipide on että 40h työviikko uuvuttaa ja se että täytyy matkata sinne ja sieltä 2 h päivästä eli työhön menee 10 h päivässä ja sitten vielä aamurutiinit eli kaikki laittautumisen.

Sitten vielä kaupassakin pitää käydä, siivota kotona, laittaa ruokaa. No ruoka jää laittamatta, kun ei jaksa. Liikunnasta ei voi haaveilla, viikonloppuna hieman aikaa, mutta syvään metsään ei kiinnosta lähteä kun ajatukset jo että maanantaina kuitenkin taas töihin... Lomat, vaikka pidän kaikki 3 vko putkeen, menee hujauksessa, kuin muutamassa päivässä ! En ihmettele jos muitakaan mikään ei kiinnosta.

Työ vie energian ja on monilla se ainoa harrastus käytännössä.

Kuinka moni teistä on ajatellut kortistoa ratkaisuksi? Aina kun oon ollut työtön, stressi oli poissa ja jaksaminen oli huipussaan.

Joudun vielä heräämään aamukuudelta että pääsen kahdeksaksi töihin joka sairastuttaa, yöunet jäväät tosi lyhyiksi kun en ole sellaisia ihmisiä joka nukahtaa klo 22.

Mun vinkki tähän on, että mene ammattiauttajan puheille. Mutta jos haluat yrittää nettivinkkien pohjalta etiäpäin niin mä kokeilisin näitä asioita:
- Edes lyhkäinen kävely ulkona pari kertaa päivässä. Jos pystyt niin kävely aamu ja ilta-auringon aikaan. Auttaa nukkumisen kanssa. 5-10 minuuttiakin on ihan älyttömän paljon parempi kuin nolla.
- Mindfullness/kiitollisuus/hengitysharjoitteet stressin taittamiseen
- Ruokailut kuntoon, paskalla ruualla on vaikutuksia mielialaan/jaksamiseen/kuntoon. Tee vaikka kerralla enemmän, että voit viikon lämmitellä ruokaa
- Uni kuntoon : Unen laadun optimointi
- Treenit kuntoon. Lähde liikkeelle tuosta kävelystä ja kun jaksaminen paranee niin tee sitten jotain "oikeampaa" treeniä. Jos et jaksa tänään niin huomenna jaksat vielä vähemmän, kun kunto laskee. Nollasta liikkeelle, kyllä se siitä paremmaksi muuttuu.

Mutta todnak. se ammattiauttaja olisi paras apu. Jossain kohtaa voi olla niin syvällä että ei itse voi auttaa itseään, tai ainakin se kynnys aloittaa on todella korkea ja pitäisi jaksaa grindata viikkoja/kuukausia ennen kuin tilanne parantuu.

Uneen ja kävelyyn liittyen tässä videoissa perustelut. Tämä heppu on arvostettu stanfordin yliopiston neurologian ja optomologian professori. Hän ei ole joku käärmeöljynmyyjä. Podcasti ihan puhtaasti tiedepohjaista, joskin käytäntöön sovellettuna.


Tämä on todella kova hengitysharjoitus ja resetoi hermoston lepotilaan. Oikeasti toimii, toimivuus on todistettu mittaamalla aivoaaltoja+sykettä. Olen myös nuo mittaukset ja vaikutukset olotilaan testannut omalla kohdalla. Toimii(tm). Mulle tuo 5 hengitystä minuutissa on optimaalinen, jollekin muulle se voi olla 4,6 tai 7. Jotain noissa raameissa.

Perustelut tuon toimivuudelle


Politiikka-asiaan kommentti. Vika lienee systeemissä, jos on hyvä vaihoehto lopettaa työt ja alkaa työttömäksi. Yksilöä on turha syyllistää, jos käyttää järjestelmän tarjoamia palveluita.

Unen ja meditaation seuraamiseen hyviä laitteita ovat ouran sormus ja muse2 meditaatiopanta. Asioita jaksaa grindata paremmin, kun saa numerodataa ja näkee edistymisen. Tovin kun jaksaa niin noiden toimivuuden huomaa olotilassa ja se lisää motivaatiota pitää itsestään huolta.

Pidemmän päälle tuo kuulostaa siltä, että kun saa pakan kuntoon niin olisiko aika mennä takaisin kouluun/etsiä parempi työ?

 

[alakääntö]

Olen osasta samaan mieltä. Itse vain vahvasti ajattelen niin, että on pidettävä ensisijaisesti itsestä huolta ja jos nyt jäisin työttömäksi ihan omasta valinnasta, niin se olis ihan ok, jos en ottais mitään rahaa vastaan, mutta tukien ottamisesta tulisi vähän sellainen kerjäläis-/varasfiilis. Tämä siis vain oma arvomaailma.

Ajatteletko itse siis niin, että kun teet vaikka vuoden töitä, niin olet maksanut sen verran veroja "pankkiin", että voit huoletta olla vaikka vuoden "vapaalla" työttömänä tjsp?

En ajattele että vuosi vuodesta. Mutta jos on työelämässä on ollut ja tuntuu että oma jaksaminen loppuu niin en pidä tuielle putoamista minään hirveänä petoksena. Paljon eri tukien osalta on myös kiinni siitä miten ne itse mieltää. Onko eläke tukea vai ei, eikö tosimies jatka työelämässä niin kauan kuin jalka nousee? Samaten myös erinäiset tuet millä saa esimerkiksi lääkkeet ilman, että niistä paljoakaan maksaa? Joissain sairauksissa nämäkin voi olla satoja euroja per kk koko elämän ajan,, tuskin kukaan lääkkeitään täysimääräisesti maksaa vaan tuki otetaan siinä asiassa vastaan ihan täysin asiaan huomiotakiinnittämättä vaikka samaten siinäkin voisi ajatella sysäävänsä itse aiheutetun sairauden kulut toisen lompakolle. Samaten valtiolta saa kaikenlaisia tukia asunnon hankkimiseen, kotitalousvähennyksiin, kilometrikorvauksiin ja ties mihin jne.

Sen puolesta minun mielestä toimeentulotuet, työttömyystuet ja asumistuet on samalla tavalla työhön liittyvistä veroista maksettuja ja siten ansaittuja etuja joita voi käyttää ilman mitään syyllisyyttä. Eri asia tietenkin jos ei koskaan tee mitään hyödyllistä.

 

[latexii]

Eiköhän se terveys mene kaiken edelle jos päässä on palikat edes jollaintapaa kasassa. Itse ainakin nautin yhdessä elämänvaiheessa täysin rinnoin työttömyydesta kun sitä edeltävä toimi sai aikaan helvetillisen stressin ja muita terveyteen vaikuttavia ongelmia joita osittain vielä tänäkin päivänä ratkotaan. Niiden kellä on "helppo" ja mukava työ on aina helppo huudella.

 

[Djeep8]

Mä koen että suurin mielenkiinnon viejä on työ.

40 tuntia viikossa on liian paljon ja taas kolmen viikon loma vuodessa on todella törkeän vähän.

Kävin työterveydessä puhumassa että mikään ei kiinnosta, kotona ei jaksa tehdä ruokaa, työ on ajatuksissa 24/7. Ehdotti ettei uusita määräaikaista sopparia.

Palkkakin oli ihan naurettava työmäärään nähden. Melki piti hakea asumistukea, mutta onneksi asun 400e kk vuokra-asunnossa.

Työttämänä sain 300 e vähemmän kuin tässä työssä ja menetän aikaa 40h vko ja työmatkat pelkästään 10 h vko.

Pääsen kesäksi kortistoon ja luulen että silloin tulee mieliala kohenee ja taas urheilukin kiinnostaan, jota ei ole ollut työn takia aikaa harrastaa.

Kyllä jos vaan 300€ vähemmän saat työttömänä niin sehän menee melkeimpä autoilukuluihin niin turhaa sitä itseä loppuun kuluttaa ja samat rahat kuitenkin menee.

 

[kntkvtknt]

Se on juuri tuo ongelma. Nettona 1250 kk. Työttömänä sain kuntouttavassa työtoiminnassa 2 pv vko tuhat euroa ja liikkumiskulut maksettiin (joukkoliikenne).

Nykytyössä on alimitoitettu poppoo atk-alalla ja jatkuvaa painetta joka suunnasta tehdä paremmin ja nopeammin. Minulla on vielä se etten ole moniosaaja vaan harjoittelija, mutta mitään apua en saa työpaikalla, eli miten voi oppia lisää jos kukaan ei näytä miten sitä tehdään. Mä asun myös kevyesti: vuokralla 400 euroa, matkakulut 33e kk ja pyrin välttämään turhaa shoppailua. Niin asetan siksi terveyden muun edelle.

Olen tehnyt paljon mielekkäämpää työtä kuin tämä aiemmin, valitettavasti se päättyi siihen kun firmalla ei ollut rahaa jatkaa sitä.

Jos olin onnellisempi työttömänä kuin töissä, niin kertoohan se jotain.

Siksi lähdinkin mm. aloittajalle ehdottelemaan tuota, että jos jää työttömäksi ja vähän aikaa pohtii mitä haluaa tulevaisuudelta, niin vältytään suurongelmalta nimeltä masennus.

Mä ihan oikeasti mietin nykyään päivittäin, että masennunko nykyisessä työssä, joka taas vie unenlaadun.

Mä kannatan 30 tunnin työviikkoja kyllä helposti, kun säästetyllä ajalla voisi tehdä enemmän sitä, mitä oikeasti rakastaa

 

[sahtimonni]

Silti välillä herää ajatus että onko ihmisen elämän tarkoitus nykyään se, että vietetään 80% elämästä koulun penkillä ja töissä ja kuollaan sitten elintasosairauteen kun eläkkeellä olisi vihdoin aikaa tehdä muutakin.

Samoja mietteitä. Sanotaan, että raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä minä ainakin tulisin paljon onnellisemmaksi, jos voisin rahan myötä tehdä vähemmän töitä ja harrastaa enemmän. Nykypäivän työelämä on niin kuormittavaa henkisesti, että sillä vähäisellä vapaa-ajallakaan ei oikein jaksa ja huvita tehdä mitään. Nykyään tuntuu siltä, että jokseenkin herää henkiin aina kesälomalla, mutta loppuvuosi on sellaista rämpimistä oravanpyörässä.

Sehän on ihan tutkittu juttu, että nykypäivän ihmiset tekevät paljon enemmän töitä, kuin entisaikojen maaorjat ja vapaa-ajastakin on tehty melkoista suorittamista...

 

[finWeazel]

Mindfullnessiin kannattaa kokeilla esim. tätä videota. Jos pääsee energiahuuhaasta ohi ja hengittelee, keskittyy siihen mitä käsketään tehdä ja tyhjentää mieltä muista ajatuksista niin toimii mulle tosi hyvin. Ehkä toimii jollekin muullekin. Tuolla kanavalla on tosi paljon kaikkea erilaista harjoitusta, osa on huteja, osa toimii tosi hyvin.



Kiitollisuus on ollut mulle kova juttu. Kun muistaa miettiä, että asioita on hyvin niin kuppi on puoliksi täynnä eikä tyhjä

 

[sonof]

Sehän on ihan tutkittu juttu, että nykypäivän ihmiset tekevät paljon enemmän töitä, kuin entisaikojen maaorjat ja vapaa-ajastakin on tehty melkoista suorittamista...

Jotain lähdettä tälle? Itse kun olen siinä uskomuksessa, että töitä tehdään ajallisesti vähemmän kuin koskaan aiemmin ja näin myös You are not so smart podcastin tutkujavieras meinasi.

Se on myös hauska oivallus, että vaikka nykyään on tiskikoneen, pesukoneet ja imurit, jotka nopeuttavat siisteyden ylläpitoa niin samaan aikaan kun nuo laitteet paranevat, myös ihmisten toleranssi kasvaa.

Ennen siis syötiin samoilla välineillä useat kerrat, vaatteita vaihdettiin harvemmin ja likaa siedettiin enemmän. Ei välttämättä siis menekään niin, että laitteet säästävät aikaa, koska likaisuutta siedetään niiden seurauksena vähemmän ja lopulta tehdään useammin ne siistimiset, mitä ennen tehtiin harvemmin joskin niissä kesti ennen kerralla kauemmin.

 

[FireFly Renaissance]

Jotain lähdettä tälle? Itse kun olen siinä uskomuksessa, että töitä tehdään ajallisesti vähemmän kuin koskaan aiemmin ja näin myös You are not so smart podcastin tutkujavieras meinasi.

Se on myös hauska oivallus, että vaikka nykyään on tiskikoneen, pesukoneet ja imurit, jotka nopeuttavat siisteyden ylläpitoa niin samaan aikaan kun nuo laitteet paranevat, myös ihmisten toleranssi kasvaa.

Ennen siis syötiin samoilla välineillä useat kerrat, vaatteita vaihdettiin harvemmin ja likaa siedettiin enemmän. Ei välttämättä siis menekään niin, että laitteet säästävät aikaa, koska likaisuutta siedetään niiden seurauksena vähemmän ja lopulta tehdään useammin ne siistimiset, mitä ennen tehtiin harvemmin joskin niissä kesti ennen kerralla kauemmin.

Saman olen lukenut. Vasta teollistuminen räjäytti työn määrän. Toki määrittely on sillä tavalla hankalaa, että eihän ennen tehty töitä paljoakaan siten kuin se nykyään ajatellaan. Suurin osa töistä oli kotitöitä. Ne tehdään taas nykyään työpäivän päälle eikä edes lasketa töiksi. Ja nykyään naisetkin ovat työelämässä kun vielä jokin aika sitten olivat suurissa määrin tekemässä ne kotityöt.

Ja jos nyt vaikka tätä vuodenaikaa mietitään niin miten niitä töitä edes tehtiin ennen sähkövaloja tuolla säkkipimeässä mitä oli yli puolen vuorokautta?

 

[FireFly Renaissance]

Samoja mietteitä. Sanotaan, että raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä minä ainakin tulisin paljon onnellisemmaksi, jos voisin rahan myötä tehdä vähemmän töitä ja harrastaa enemmän. Nykypäivän työelämä on niin kuormittavaa henkisesti, että sillä vähäisellä vapaa-ajallakaan ei oikein jaksa ja huvita tehdä mitään. Nykyään tuntuu siltä, että jokseenkin herää henkiin aina kesälomalla, mutta loppuvuosi on sellaista rämpimistä oravanpyörässä.

Sehän on ihan tutkittu juttu, että nykypäivän ihmiset tekevät paljon enemmän töitä, kuin entisaikojen maaorjat ja vapaa-ajastakin on tehty melkoista suorittamista...

Se ei vaan aina ole niin, että sitä rahaa saa vaihtaa vapaaksi. Usein menee jopa päinvastoin, että kyllä siihen työhön pitää sitoutua enemmän. Mutta tottahan se on, että työ vie paljon energiaa. On hyvä osata pitää omia rajoja sen suhteen. Harvalla on urakkapalkka.

 

[Paolo Pastarino]

Saman olen lukenut. Vasta teollistuminen räjäytti työn määrän.

Kiva. Mistä luit?

 

[kntkvtknt]

Jos ajatellaan, että meillä on 24 tuntia aikaa.

Kahdeksan nukkumiseen, kahdeksan työhön ja kahdeksan vapaa-aikaan. Se kahdeksan tuntia ei ole työaikaa, vaan sitä on oikeasti enemmän.

Oletko koskaan miettinyt miten kauan menee työhön valmistelussa? Parranajo, kampaus, syöminen, pukeminen, ruuhkissa oleminen? Aamuin ja illoin tätä samaa.

Todellinen työhön kuluva aika onkin todellisuudessa siis jopa 10 tuntia kohdallani. Näin ollen varsinaista vapaa-aikaa on se kuusi tuntia. Kuusi tuntia.

Ja jo on ihme, jos mikään ei kiinnosta!

Kävin työterveydessä ja minulle lätkäistiin työuupuminen diaknoosiksi.

Työ ei maita, kireä puhetyyli, väsynyt olo, vapaa-ajalla ei jaksa tehdä mitään. Koko ajan paska työ mielessä.

Ja se oli minun ensimmäinen työpaikka, tai siis toinen oikeastaan. Mutta sanotaanko siis että ensimmäinen pisin työpaikka. Kolme vuotta menin 12 kk pätkissä ja uuvuin.

Se kuusi tuntia joka minulla on, ei todellakaan riitä itsestä huolehtimiseen, kun pitäisi kaupassa käydä, lumet kolata, pestä pyykit, siivota ja tehdä normaaleja arjen asioita.

Jotain työlunotoistakin täytyy välillä opetella, esim. muuttuneet it-informaatiot.

Minä kannatan 30 tai jopa 20 tunnin työviikkoja, mistä sellaisia saisi?

Pääsen työttömäksi 1.4.21 tästä työstä, joten silloin ehkä voisin voida nykyistä paremmin.

Minä suosittelen että jos työ ei maistu, turha siellä on väkisin olla. Työterveydestä diagnoosi ja esimieheltä lähtöpassit

 

[Pow_82]

Jos ajatellaan, että meillä on 24 tuntia aikaa.

Kahdeksan nukkumiseen, kahdeksan työhön ja kahdeksan vapaa-aikaan. Se kahdeksan tuntia ei ole työaikaa, vaan sitä on oikeasti enemmän.

Oletko koskaan miettinyt miten kauan menee työhön valmistelussa? Parranajo, kampaus, syöminen, pukeminen, ruuhkissa oleminen? Aamuin ja illoin tätä samaa.

Todellinen työhön kuluva aika onkin todellisuudessa siis jopa 10 tuntia kohdallani. Näin ollen varsinaista vapaa-aikaa on se kuusi tuntia. Kuusi tuntia.

Ja jo on ihme, jos mikään ei kiinnosta!

Kävin työterveydessä ja minulle lätkäistiin työuupuminen diaknoosiksi.

Työ ei maita, kireä puhetyyli, väsynyt olo, vapaa-ajalla ei jaksa tehdä mitään. Koko ajan paska työ mielessä.

Ja se oli minun ensimmäinen työpaikka, tai siis toinen oikeastaan. Mutta sanotaanko siis että ensimmäinen pisin työpaikka. Kolme vuotta menin 12 kk pätkissä ja uuvuin.

Se kuusi tuntia joka minulla on, ei todellakaan riitä itsestä huolehtimiseen, kun pitäisi kaupassa käydä, lumet kolata, pestä pyykit, siivota ja tehdä normaaleja arjen asioita.

Jotain työlunotoistakin täytyy välillä opetella, esim. muuttuneet it-informaatiot.

Minä kannatan 30 tai jopa 20 tunnin työviikkoja, mistä sellaisia saisi?

Pääsen työttömäksi 1.4.21 tästä työstä, joten silloin ehkä voisin voida nykyistä paremmin.

Minä suosittelen että jos työ ei maistu, turha siellä on väkisin olla. Työterveydestä diagnoosi ja esimieheltä lähtöpassit

Karu totuus, mutta noinhan se ajankäyttö useimmilla ihmisillä menee. Tuohon vielä lapsiperheissä kaikki lastenhoitoon kuluva aika, siis kuskaukset pk, koulu, harrastukset jne. Omaa aikaa jää ehkä se tunti tai kaksi päivässä. Tervetuloa nykymaailmaan. Silti tämä kaikki on useimmille OK ja tällä mennään. Toinen vaihtoehto on tosiaan mätisäkkeys ja kotona koko päivän makaaminen, kun muuhunkaan ei ole varaa.

 

[kntkvtknt]

Karu totuus, mutta noinhan se ajankäyttö useimmilla ihmisillä menee. Tuohon vielä lapsiperheissä kaikki lastenhoitoon kuluva aika, siis kuskaukset pk, koulu, harrastukset jne. Omaa aikaa jää ehkä se tunti tai kaksi päivässä. Tervetuloa nykymaailmaan. Silti tämä kaikki on useimmille OK ja tällä mennään. Toinen vaihtoehto on tosiaan mätisäkkeys ja kotona koko päivän makaaminen, kun muuhunkaan ei ole varaa.

Itse kyllä henkilökohtaisesti ottaisin vähemmän rahaa 20 tuntia vko tahdilla töissä ja olisi aikaa. Aikaa voi aina myydä rahaa vastaan, mutta rahalla et saa aikaa (toki siten saa jos iritsanoutuu ja elää säästöillä).

Hyvä ystäväni, joka oli aiemmin kuviossa, eleli työttömyysturvalla herroiksi ja perusti kevytyrittäjänä siivousfirman pystyyn.

Löysi vakiasiakkaan ja tienaa sillä työttömyysturvan ja asumistuen päälle, aikaa on yllin kyllin ja rahasta ei ole pulaa.

Se voisi olla yksi tapa oravanpyörästä poistumiseen.

Lapsia ja suhdetta en tuon ajankäytön takia hanki. Aivan liikaa vastuuta, eikä tuo 1-2 h päivässä ole vapaa-aikaa nähnytkään.

Toki tämä on yleisesti hyväksyttyä normia maailmassa, mutta mikä estää muuttamasta niitä?

 

[Disfear]

Ihmiset on tietenkin yksilöitä ja reagoi asioihin hyvin eri tavoin, ja tässäkin kuviossa tuntuu olevan aika monta tekijää. 40 tuntia tavallaan tuntuu täysin normaalilta työajalta, mutta tehdessä kurjaa työtä sekin on helposti liikaa. Ja toisaalta jos joskus löydät sen oman jutun työelämässä, sulla saattaa helposti vierähtää 60 tuntia viikossa niin, että säilyt motivoituneena ja innokkaana, ja vapaa-ajalla ne kotihommatkin hoituu helpommin. Tietty jos joskus löydät 20 h/vko työn, jota rakastat, niin varmaan aina parempi.

Sivustakatsojana vielä sen verran, että kannattanee huolehtia ettei se työttömyysjakso kestä liian pitkään, jottei se käänny sun kuntoutumista vastaan – lääkäri varmasti osaa tässä auttaa paremmin, mutta jos työttömyys venyy, voisi kuvitella että sekin on omiaan ruokkimaan uupumusta/masennusta. Se työttömän status maailmassa, jossa suuri osa ihmisistä ympärillä lähtee töihin ja palaa töistä joka päivä, voi osoittautua raskaaksi.

Niin ja sellanen työttömän syyllistäminen ei kuitenkaan auta mielestäni mitenkään. Varmaan suurin osa työttömistä haluaisi kuitenkin olla osa yhteiskuntaa, ja tässäkin vaikuttaa siltä että tarkoitus on nimenomaan löytää se mieluisin ja pitkällä tähtäimellä pysyvin tapa olla Kunnon Työtä Pelkäämätön Veronmaksaja.

 

[FireFly Renaissance]

Kiva. Mistä luit?

Paperilta. Joskus. Saattoi ollaa tiedelehti. Saattaa olla hyllyssäkin, mutta hakukoneen indeksi on ruosteessa.

 

[FireFly Renaissance]

Karu totuus, mutta noinhan se ajankäyttö useimmilla ihmisillä menee. Tuohon vielä lapsiperheissä kaikki lastenhoitoon kuluva aika, siis kuskaukset pk, koulu, harrastukset jne. Omaa aikaa jää ehkä se tunti tai kaksi päivässä. Tervetuloa nykymaailmaan. Silti tämä kaikki on useimmille OK ja tällä mennään. Toinen vaihtoehto on tosiaan mätisäkkeys ja kotona koko päivän makaaminen, kun muuhunkaan ei ole varaa.

Tuo pitkä työmatka tekee paljon. Tunti suuntaansa on sama kuin 1-1,5h ylitöitä joka päivä. Toiset tuotakin tekee, mutta itse välttäisin kuin ruttoa. Etenkin, jos sen joutuu ajamaan autolla, eikä voi vain istua horroksessa joukkoliikenteen penkillä. Normaali työviiko on itselleni aivan tarpeeksi, että ehtii elämässä jotain muutakin.

 

[alakääntö]

Tuo pitkä työmatka tekee paljon. Tunti suuntaansa on sama kuin 1-1,5h ylitöitä joka päivä. Toiset tuotakin tekee, mutta itse välttäisin kuin ruttoa. Etenkin, jos sen joutuu ajamaan autolla, eikä voi vain istua horroksessa joukkoliikenteen penkillä. Normaali työviiko on itselleni aivan tarpeeksi, että ehtii elämässä jotain muutakin.

Itse kyllä mieluummin istuisin yksin autossa tuon ajan kuin jossain joukkoliikenteessä kuuntelemassa muiden mölötystä ja välttelemässä katsekontakteja. Tietenkin riippuu paljon siitä kokeeko ajamisen rentouttavaksi mutta itse ainakin koen että autolla ajaminen, vaikka ihan ruuhkassa on mukavampaa kuin jossain bussissa istuminen.

 

[FireFly Renaissance]

Itse kyllä mieluummin istuisin yksin autossa tuon ajan kuin jossain joukkoliikenteessä kuuntelemassa muiden mölötystä ja välttelemässä katsekontakteja. Tietenkin riippuu paljon siitä kokeeko ajamisen rentouttavaksi mutta itse ainakin koen että autolla ajaminen, vaikka ihan ruuhkassa on mukavampaa kuin jossain bussissa istuminen.

Onko sulla paljonkin kokemusta siitä joukkoliikenteellä kulkemisesta? En ole ainakaan kokenut tarvetta väistellä katsekontakteja ja Suomessa kun ollaan niin työmatka-vuoroilla 90+ % istuu vain hiljaa tuppisuuna. Sitä mölötystä on sitten, jos lähtee perjantai-iltana viihteelle. Ajamisessa on se, että siinä ei voi vaan pyöriä omissa ajatuksissa. Tai ainakin, jos näin tekee, olisi parempi kun ottaisi vaan sen bussin.

 

[alakääntö]

Onko sulla paljonkin kokemusta siitä joukkoliikenteellä kulkemisesta? En ole ainakaan kokenut tarvetta väistellä katsekontakteja ja Suomessa kun ollaan niin työmatka-vuoroilla 90+ % istuu vain hiljaa tuppisuuna. Sitä mölötystä on sitten, jos lähtee perjantai-iltana viihteelle. Ajamisessa on se, että siinä ei voi vaan pyöriä omissa ajatuksissa. Tai ainakin, jos näin tekee, olisi parempi kun ottaisi vaan sen bussin.

No tietenkin tuo vertaus että istuuko tunnin bussissa vai omassa autossa on vähän väärä, julkisella liikenteellä menee kuitenkin paljon kauemmin samaan matkaan kuin omalla autolla. Tunnin bussimatkoista on kyllä kokemusta ja itse kyllä valitsen sille matkalle aina joko auton tai polkupyörän joka kerta. Pyörällä menee käytännössä saman verran aikaa, autolla taas menee paljon vähemmän. Itse en kyllä viihdy ruuhkabusseissa tai kylmällä ja sateessa bussipysäkillä odottelusta. Autossa yksin istuessa se on kuitenkin omaa aikaa missä saa olla yksin rauhassa yksikseen siinä missä bussissa olet koko ajan julkisessa tilassa, missä en itse ainakaan osaa rentoutua.

 

[FireFly Renaissance]

No tietenkin tuo vertaus että istuuko tunnin bussissa vai omassa autossa on vähän väärä, julkisella liikenteellä menee kuitenkin paljon kauemmin samaan matkaan kuin omalla autolla. Tunnin bussimatkoista on kyllä kokemusta ja itse kyllä valitsen sille matkalle aina joko auton tai polkupyörän joka kerta. Pyörällä menee käytännössä saman verran aikaa, autolla taas menee paljon vähemmän. Itse en kyllä viihdy ruuhkabusseissa tai kylmällä ja sateessa bussipysäkillä odottelusta. Autossa yksin istuessa se on kuitenkin omaa aikaa missä saa olla yksin rauhassa yksikseen siinä missä bussissa olet koko ajan julkisessa tilassa, missä en itse ainakaan osaa rentoutua.

Tämä ajankäyttö onkin sitten toinen kysymys, mikä itsellenikin toki nostaa autoilun arvoa. Mutta aina se auto ei ole kaikille vaihtoehto.

 

[alakääntö]

Tietty omalla kohdalla bussimatkaa on aina huonontanut se, että sitä kävelyä tulee molempiin päihin yleensä se 5-10 minuuttia. Jos pääsisi suoraan työpaikan edestä oman kämpän ulko-oven eteen niin silloinhan se voisi olla ihan mukavakin aihtoehto pyöräilylle.

 

[HMCIndie]

Millä mä löydän harrastuksen kun mikään ei kiinnosta? Mua ei kiinnosta urheilu eikä autot eikä käytännössä mikään muukaan. Tietysti mä harrastaisin jos olis joku mikä kiinnostais.

Ihminen on siitä jännä otus että se etsii mukavuusaluetta, mutta mukavuusalue myös hitaasti tappaa. Lähde jonnekin reissulle missä on jotain vaaraa ja miettimistä ja JOUDUT tekemään asioita, ilman että kokoajan odottaisit motivaatiota, kiinnostusta tai tykkäämistä. Ne ei aina tule etukäteen, eikä varsinkaan motivaation odottamista kannata tehdä. Tietokone vähäksi aikaa pois, sekä kännykät ja muut paskat imemästä huomiota ja lähde vaikka viikonloppuna vetämään joku pieni hiking kävely ja semmonen reitti mitä et ole ikinä tehnyt. Pikkuhiljaa sitten adrenaliinia muualtakin. Ihminen ei oikeasti kestä sitä kun elämä rutinoituu tuollaiseksi duuniin -> himaan setiksi ja monillahan se siihen menee. Itselläni juuri vähän semmoinen vaihe, mutta sali + martial arts harrastukset auttavat. Välillä kantsii myös alkaa tehdä jotain omaa proggista vaikka ei kiinnostaisi vittuakaan. Ei ihmistä oikeasti kiinnosta esim. facebookin selailu, siellä on pelkkää paskaa mutta moni sitäkin vain tekee rutiinista.

 

[finWeazel]

Mä näen noissa työajoissa pari merkittävästi erilaista vaihtoehtoa. Toinen on hakea lyhyttä työaikaa ja pitkä työura. Eläkeikä esim. mulla on 69v suomessa ja sinne asti pitäisi sitten jaksaa. Tosin kovin epävarmaa on onko eläkettä oikeasti olemassa tuossa kohtaa. Toinen vaihtoehto on sykkiä niin perkeleesti ja yrittää säästää/sijoittaa ja päästä aiemmin "eläkkeelle". Mä oon tota jälkimmäistä yrittänyt. Se johti siihen uupumiseen mistä olen kirjoittanut palstalle. Tosin rahallisesti tuo kannatti erittäin hyvin, kun en ollut suomessa ja rahaa oikeasti tuli ja progressio ei tappanut nettotuloja.

Suomalaisen systeemin etu on, että on melko pehmeä turvaverkko. On ihan realistista ajatella elävänsä minimalistista elämää yhteiskunnan tuella. Toisaalta sykkimällä on hankala rikastua ellei sitten tee startuppia ja niistähän suurin osa epäonnistuu.

Enemmän threadin aiheeseen liittyen. Ei pitkät päivät mua uuvuttaneet silloin kun työ oli erittäin mielekästä ja omissa käsissä. Uupuminen alkoi hiipimään pikkuhiljaa, kun hommat ei enää ollet omissa käsissä ja ylhäältä kurvipalloilla täytettiin illat ja viikonloput yllätystyöllä. Siihen päälle viisumistressi, joka merkittävästi rajoitti/vaikeutti mahdollista työpaikan vaihtoa niin tuntui kun olisi loukussa.

 

[Butali]

Mun mielestä kannattaa painella suoraan testiin. Tuon Puhti-jutun lisäksi testin ottaminen onnistuu millä tahansa yksityisellä lääkäriasemalla missä on labra. Labraan aamulla ennen klo 10, noihin pääsee ilman ajanvaraustakin eli hetken jonotus, puteli verta ja parin päivän päästä voi katsoa tulokset netistä. Jos s-testo on alle 12 nmol/l niin asiaa kannattaa alkaa selvittämään lääkärin kanssa.

Minä mittautin omalla rahalla terveystalolla teston kahteen kertaan (5kk) väliä. Molemmilla kerroilla oli alle 9 ja työterveyslääkäri laittoi lähetteen kunnalliseen erikoislääkärille. Sieltä sanottiin, että yli 8, niin en pääse.

Paljonko teillä testolääkityksellä olevilla on arvot olleet, kun aloititte lääkityksen?

 

[Joukahaine]

Kysymys on myös minkä itse mieltää vapaa-ajaksi töiden jälkeen. Myönnettäköön, että tiskit ja vaatteiden pesut on sellaista mikä on pakollinen paha, mutta nämäkin menee kuin huomaamatta muun tekemisen ohella.
-Kaupassakäynti vituttaa joskus töiden jlk, mutta tämäkin vähentynyt huomattavasti kun osaa suunnittelella ruuat viikoksi ja ostaa ja tekee kerralla enemmän. Nykyään käydään 2xvko kaupassa entisen 3-4krt sijaan. On myös kauppakassipalvelut jotka esim viikon seteissä ei niin paljoa maksa jos haluaa vapaa-aikaansa enemmän.
-Ruuan teko on itselle vapaa-aikaa eikä pois siitä. Ruokaa on kiva tehdä ja siinä kehittyy. Jos teet aina samoja safkoja viikosta toiseen niin ei kait se mikään ihme jos siitä tulee puurtamista.
-Itsellä myös kuntosaliharrastus, jonka lasken jo vapaa-aikaani. Tähän (kuten ruuan tekoonkin) voi yhdistää podcastien kuuntelun jolloin lyö jo samaan hetkeen jo enemmän tekemistä. Sali itselle mielekästä (lähteminen sinne ei ole) joten tuo on omaa vapaa-aikaa.
-Illalla sitten tv ja pelit on sitä chillailua "ns turhaa" millä saa ajatukset pois päivästä. Silti tykkään mennä jo ysiltä petiin ja lukea kirjaa tunnin verran. Tämä saa mielen ja silmät pois ruuduilta. Jos koko päivän tuijotat yli 10h näyttöä, minkä moni tekee niin tuokin vaikuttaa jaksamiseen/uneen.

Pointtina kai että jos kaikki mieltää töiden jälkeen puurtamiseksi ja pakolliseksi niin se ei tunnu vapaa-ajalta. Jos omaa vapaa aikaa on vain se pelaaminen ja sohvalla makoilu niin tuo tekee pidemmän päälle hallaa omalle keholle ja psykkeelle. Kiva harrastushan pelaaminenkin on, mutta en jaksaisi sitä päivittäin, vähempikin väsyttää.

Viestiä ei kohdistettu kenelläkkään, ihan omia mietteitä vain.

 

[finWeazel]

Minä mittautin omalla rahalla terveystalolla teston kahteen kertaan (5kk) väliä. Molemmilla kerroilla oli alle 9 ja työterveyslääkäri laittoi lähetteen kunnalliseen erikoislääkärille. Sieltä sanottiin, että yli 8, niin en pääse.

Paljonko teillä testolääkityksellä olevilla on arvot olleet, kun aloititte lääkityksen?

Jos pääset asiasta oikeasti ymmärtävän lääkärin puheille niin sitä syytä tasojen mataluuteen tutkitaan ja yritetään hoitaa muillakin keinoilla kuin testosteroni piikki/geeli. Suljetaan syitä pois esim. lisäverikokeilla, jotka voivat johtaa matalaan testoon. Myös ylipaino, ruokavalio, uni ja liikunta laitetaan kuntoon ennen piikkien/geelien aloittamista. Noilla asioilla on iso merkitys testotasoihin. Testotaso ja olotila voi korjaantua siis ilman piikitystä terveillä elintavoilla. Alkoholi on myös vihollinen. Ulkoinen testo on se viimeinen keino ja siitä joutuu kärsimään loppuelämän. Mahdollisesti se vähäinenkin oma tuotanto ja mahdollisesti myös hedelmällisyys voivat loppua, kun piikittäminen alkaa. Se on siis arpa, jonka joutuu katsomaan loppuun asti. Jos sen lopettaa kesken niin oma tuotanto ei välttämättä palaudu koskaan ennalleen. Jos mietteissä on lihaksen kasvattaminen niin niitä efektejä ei merkittävästi saa korvaushoitotasoilla.

 

[sahtimonni]

Jotain lähdettä tälle? Itse kun olen siinä uskomuksessa, että töitä tehdään ajallisesti vähemmän kuin koskaan aiemmin ja näin myös You are not so smart podcastin tutkujavieras meinasi.

Se on myös hauska oivallus, että vaikka nykyään on tiskikoneen, pesukoneet ja imurit, jotka nopeuttavat siisteyden ylläpitoa niin samaan aikaan kun nuo laitteet paranevat, myös ihmisten toleranssi kasvaa.

Ennen siis syötiin samoilla välineillä useat kerrat, vaatteita vaihdettiin harvemmin ja likaa siedettiin enemmän. Ei välttämättä siis menekään niin, että laitteet säästävät aikaa, koska likaisuutta siedetään niiden seurauksena vähemmän ja lopulta tehdään useammin ne siistimiset, mitä ennen tehtiin harvemmin joskin niissä kesti ennen kerralla kauemmin.

Kiinnostava havainto historiasta: Meillä on vähemmän lomaa kuin maaorjilla

Vaikka keskiaikaisella talonpojalla oli monet asiat huonosti, lomaa hänellä riitti.

www.iltalehti.fi

 

[sahtimonni]

Jos ajatellaan, että meillä on 24 tuntia aikaa.

Kahdeksan nukkumiseen, kahdeksan työhön ja kahdeksan vapaa-aikaan. Se kahdeksan tuntia ei ole työaikaa, vaan sitä on oikeasti enemmän.

Oletko koskaan miettinyt miten kauan menee työhön valmistelussa? Parranajo, kampaus, syöminen, pukeminen, ruuhkissa oleminen? Aamuin ja illoin tätä samaa.

Todellinen työhön kuluva aika onkin todellisuudessa siis jopa 10 tuntia kohdallani. Näin ollen varsinaista vapaa-aikaa on se kuusi tuntia. Kuusi tuntia.

Olisikin vain kahdeksan tuntia työaikaa. Valitettavan usein ainakin haastavammissa rooleissa tuo työaika tuppaa venymään reilusti pidemmäksi ja siihen päälle vielä meilien lueskelu kännykästä pitkin iltaa ja muutenkin työasiat pyörii mielessä jopa viikonloppuisin. Tuohon päälle pienet lapset, joiden hoivaamiseen meneekin sitten loppupäivä ja monesti yölläkin saa heräillä. Aikanaanhan tuo lapsenhoitopuoli oli helpompaa, kun naiset eivät olleet työelämässä tai vanhukset+kyläyhteisö pitivät huolen lapsista yhteistuumin. Nyt painetaan niska limassa duunia ja sen lisäksi pitäisi kuntoilla, pitää talo siistinä, opetella työssä tarvittavia taitoja vapaa-ajalla ja hoitaa lasten asiat viimeisen päälle.

 

[sonof]

Olisikin vain kahdeksan tuntia työaikaa. Valitettavan usein ainakin haastavammissa rooleissa tuo työaika tuppaa venymään reilusti pidemmäksi ja siihen päälle vielä meilien lueskelu kännykästä pitkin iltaa ja muutenkin työasiat pyörii mielessä jopa viikonloppuisin. Tuohon päälle pienet lapset, joiden hoivaamiseen meneekin sitten loppupäivä ja monesti yölläkin saa heräillä. Aikanaanhan tuo lapsenhoitopuoli oli helpompaa, kun naiset eivät olleet työelämässä tai vanhukset+kyläyhteisö pitivät huolen lapsista yhteistuumin. Nyt painetaan niska limassa duunia ja sen lisäksi pitäisi kuntoilla, pitää talo siistinä, opetella työssä tarvittavia taitoja vapaa-ajalla ja hoitaa lasten asiat viimeisen päälle.

Tämähän on vain seurausta suurien ikäluokkien itselleen rosvoamista eduista ja heidän ikääntymisen aiheuttamista kuluista. Neljännes kokonaispalkkakuluista menee eläkemaksuihin ja muista tuloveroista leijonan osa sotepalveluiden rahoittamiseen.

Ei siis ihme, että työelämässä vielä olevista tiristetään jokainen hikipisara talteen.

Tässä kun seuraa, mitä ympärillä tapahtuu niin moni on burnoutin partaalla tai vähintäänkin kokee lievää tai vakavaa työuupumusta. Harvemmassa on ne, jotka eivät töistä rasitu siten, että pystyvät väittämään jaksavansa työssään helposti (aina vain kauemmaksi karkaavalle) eläkkeelle asti.

 

[finWeazel]

Tämähän on vain seurausta suurien ikäluokkien itselleen rosvoamista eduista ja heidän ikääntymisen aiheuttamista kuluista. Neljännes kokonaispalkkakuluista menee eläkemaksuihin ja muista tuloveroista leijonan osa sotepalveluiden rahoittamiseen.

Ei siis ihme, että työelämässä vielä olevista tiristetään jokainen hikipisara talteen.

Tässä kun seuraa, mitä ympärillä tapahtuu niin moni on burnoutin partaalla tai vähintäänkin kokee lievää tai vakavaa työuupumusta. Harvemmassa on ne, jotka eivät töistä rasitu siten, että pystyvät väittämään jaksavansa työssään helposti (aina vain kauemmaksi karkaavalle) eläkkeelle asti.

Tuo rosvoaminen on aika vahvasti sanottu. Ainakin mun isä, joka juuri pääsi eläkkeelle on tehnyt koko aikuiselämänsä töitä ja maksanut veroja. Kouluja myös käynyt vähemmän kuin nykyiset nuoret, joten sieltä on säästynyt rahaa ja työura ollut siten pidempi,...

 

[Cumbo]

Tuo rosvoaminen on aika vahvasti sanottu. Ainakin mun isä, joka juuri pääsi eläkkeelle on tehnyt koko aikuiselämänsä töitä ja maksanut veroja. Kouluja myös käynyt vähemmän kuin nykyiset nuoret, joten sieltä on säästynyt rahaa ja työura ollut siten pidempi,...

Rosvoaminen on kieltämättä vahva sana, mutta eläkemaksuja maksettu todella vähän suhteessa eläkkeiden ja ikäluokan kokoon. Nyt pienemmät ikäluokat sitten saavat maksaa suuren ikäluokan eläkkeitä ylisuurilla maksuilla.

 

[finWeazel]

Rosvoaminen on kieltämättä vahva sana, mutta eläkemaksuja maksettu todella vähän suhteessa eläkkeiden ja ikäluokan kokoon. Nyt pienemmät ikäluokat sitten saavat maksaa suuren ikäluokan eläkkeitä ylisuurilla maksuilla.

Tuosta olen samaa mieltä. Tosin, jos oltaisiin politiikkathreadissa niin saattaisin mainita myös jotain nykyisestä suomen lainanotosta ja siitä mihin verovaroja käytetään. Onneksi ei olla politiikkathreadissa, kun tuo aihe aiheuttaa välitöntä pääkipua ja ahdistusta.

 

[Joonaspa]

Kävin viime viikolla labrassa, missä mitattiin perussetit ja testot. S-testo 11 ja S-testo vapaa 214. Mielestäni näin nuorelle miehelle masentavat lukemat.
Ikää on 27, eli pitäisi olla mies parhaassa iässä, mutta kun ei ole... Tuntuu aivosumua, koulunkäynti ei suju, ja kiinnostuksen puute yleisesti...

 

[finWeazel]

Kävin viime viikolla labrassa, missä mitattiin perussetit ja testot. S-testo 11 ja S-testo vapaa 214. Mielestäni näin nuorelle miehelle masentavat lukemat.
Ikää on 27, eli pitäisi olla mies parhaassa iässä, mutta kun ei ole... Tuntuu aivosumua, koulunkäynti ei suju, ja kiinnostuksen puute yleisesti...

Miten sulla liikunta, uni, ruokavalio, stressi ja paino? Jos pääset fiksun lääkärin puheille niin se haluaa katsoa noi kortit läpi ennen piikkien tökkimistä. Samoin poissuljetaan muita vaihtoehtoja vähän kattavammilla verikokeilla ettei siellä ole jotain hoidettavaa syytä tasojen taustalla.

Korvaushoito esim. voi tehdä sinut hedelmättömäksi. Korvaushoidon lopettamisen jälkeen se vähäinenkään oma tuotanto/hedelmällisyys ei välttämättä palaudu == mentävä loppuelämä valitulla linjalla. Korvaushoito ei ole sellainen vain plussaa arpa, joka kannattaa vetää ekana käyttöön.

Amerikassa on aika paljon helpompaa saada kaikenlaista piikkiä. Tässä on tosi hyvä podcasti aiheessa. Tuo podcastin vieras on lääkäri, joka pyörittää bisnestä hoitojen ympärillä. Käyvät hyvin läpi myös negatiivisia vaikutuksia.

 

[Joonaspa]

Liikun/urheilen päivittäin yleensä vähintään tunnin. Ex-kilpahiihtäjä olen, ihan sm-kisoissa käyty. Unta tulee kyllä tuntimäärällisesti ihan 7-9 haitarilla. Ruokavalio viimeiset puoli vuotta puoli kiloa sushia lähes joka ilta. Kananmunaa, kaurapuuroa, maitoa, normi lihaa kanaa yms. Stressiä ehkä jonkinverran, hankala hahmottaa kun jotenkin sumussa mennään. Paino siinä 75 kg tietämillä ja pituus n. 175 cm.

 

[finWeazel]

Liikun/urheilen päivittäin yleensä vähintään tunnin. Ex-kilpahiihtäjä olen, ihan sm-kisoissa käyty. Unta tulee kyllä tuntimäärällisesti ihan 7-9 haitarilla. Ruokavalio viimeiset puoli vuotta puoli kiloa sushia lähes joka ilta. Kananmunaa, kaurapuuroa, maitoa, normi lihaa kanaa yms. Stressiä ehkä jonkinverran, hankala hahmottaa kun jotenkin sumussa mennään. Paino siinä 75 kg tietämillä ja pituus n. 175 cm.

Liian kova liikunta suhteessa palautumiskapasiteettiin laskee myös testotasoja. Toi on yksi iso syy douppaamiseen, kun saa palautusmiskykyä kasvatettua ja sitä kautta voi treenata kovempaa ja kehittyä enemmän. Kuulostaa tosi hyvältä toi ruokavalio, liikunta ja uni kunhan vain palautuminen on kunnossa. Kannattaisi varmaan ottaa pari lepopäivää viikkoon missä tekee lähinnä kehonhuoltoa. Ruokavaliosta miettisin, että onhan sopivasti rasvoja myös mukana. Monen hormonin tuotanto vaatii rasvoja. Ehkä joku 1g/painokilo rasvaa sisään päivässä on hyvä, joskaan ei universaali nyrkkisääntö. Rasvojen lähteilläkin on merkitystä, mutta en ole lääkäri niin en lähde mutuilemaan mistä rasvat kannattaisi ottaa. On myös erityistilanteita missä toi 1g/painokilo ei päde.

Kyllähän tuo siltä kuulostaa, että hyvä olisi päästä asiasta ymmärtävän lääkärin puheille. Perushommat kuulostaa olevan jo tosi kohdallaan! Ja ehkä ne lepopäivät olis hyvä asia ja voisivat auttaa tilannetta. Saatat olla menossa kohti lievää ylirasitustilaa ja siitä ylikin. Sieltä palautuminen on kammottava ja pitkä prosessi.

Palautumista jos yrittäisin itse mutuilla niin mittaisin aamuisin HRV:ta. Jos sulla on polarin, suunnon tms. sykevyö niin aamulla ennen sängystänousua vyö kiinni ja appstoresta hrv appsi. Jos HRV on kovin alhaalla niin palautuminen ei ole riittävä ja kannattaisi satsata sekä fyysisen että henkiseen(stressi) palautumiseen. Jos hrv on hyvällä tasolla niin voisi mutuilla, että ei ole ongelmaa palautumisen kanssa. HRV:sta tosi hyvä kolmiosainen blog suomeksi: Sykevälivaihtelu (HRV) osa I — stressi ja palautuminen tasapainoon - Novus Aditus HRV:ssa yksi mittaus ei kerro paljoa, mutta viikkojen ja kuukausien keskiarvoilla pääsee todella pitkälle.

Jos haluat enemmän satsata niin ouran sormus on todella hyvä palautumisen ja unen mittaamiseen ja optimointiin. Mittaa tuon hrv:nkin luotettavasti koko yön ajalta.