Itsestään huolehtiminen ja mikään ei kiinnosta

[bonekuukkeli]

Vaikka se oma terveys ei kertomasi mukaan kiinnosta tai lääkäri, niin huomasitko että näit kuitenkin melkoisen paljon vaivaa kirjoittaessasi tänne foorumille? Ja tuo jos jokin, on sitä itsestään välittämistä. Tuo ehdotus oli ihan huippu, että tulosta teksti mukaan ja mene työterveyteen tai jollekin muulle juttusille. Näin mielenterveyspuolella vuosia työskennelleenä voin sanoa, että sinulla voisi vallan hyvinkin olla kykyä lähteä käsittelemään asioita ja saada niihin muutosta (mitä ilmeisesti ainakin viestin kirjoitushetkellä halusit).

Tuollaiset asiat on hoidettavissa ja kyllä, valitettavasti elämäntapamuutoksista varmasti joutuu myös jonkin verran puhumaan. Mutta mielenterveyspuolelta saat siihenkin tukea ja muutokset saattavat tapahtua huomaamatta. Tärkeintä on se, että löydät sitä juttuseuraa ja keinon käsitellä nuita tuntemuksia.

Vähäinen liikunta tai mielekäs tekeminen ja epäterveellinen ruokavalio/viikonlopun tissuttelut ovat omiaan nollaamaan henkiset voimavarat. Jostain olisi tulevaisuudessa hyvä lähteä liikkeelle, vaikkapa nyt talven pakkasilla kävelylenkeistä.

Tsemppiä kuitenkin ja oikean suunnan olet jo ottanut, kun asiat nuin hienosti sait itsellesikin tiivistettyä!

 

[karniemi]

Älä suunnittele liikaa, älä yritä mitään nopeaa ja suurta elämäntaparemonttia -tulee vain paineita, jää aloittamatta. Ala muuttaa vähän kerrallaan, otat jonkin pienen uuden rutiinin - jatkat vaikka aluksi ei huvittaisi. Jonkin ajan päästä mietit otatko jotain lisää, tai vaihdatko jonkin vanhan rutiinin toiseen.

Rutiinit luo odotusta ja vie ajatukset eteenpäin, niistä tulee jossain vaiheessa semmosia mukavia odotettavia asioita ns. normipäiviin. Esim. joskus muinoin odotettiin jotain tv-ohjelmia, kun ne tuli vain kerran viikossa. Jostain liikuntajutusta voi tehdä myös tuollaisen odotettavan rutiinin. Jokin tietty ruoka juuri tiettyyn aikaan viikosta. Sauna lauantai-iltana. jne. Tee tämmösistä uusi harmaan tasainen normaali elämä, versio 2.0.

Itse lopetin tissuttelun muutama vuosi sitten, en enää jaksanut. Voin suositella. Se tasoitti mielialaa hyvinkin paljon. Ei tullut enää nousua, mutta eipä tullut laskuakaan, eikä väsymystä. Jälkikäteen kuullut että alkoholi heikentää yöunen laatua, paljon, pienikin määrä - vaikka nukkuisitkin yhtä pitkän ajan. Rajanvetona toimi ja edelleen toimii, että en osta, koska muuten juon. Myöhemmin pyysin puolisoakin olemaan ostamatta, koska hän ei juonut, vaan minä join. Joskus jälkeenpäin olen välillä kokeillut ja aina muistanut, että ai niin se oli tätä -enkä minä tätä halua enää.

Syksy ja pimeä. Vasta pari vuotta sitten tajusin, että mielen synkkyys iskee usein syksyisin valon määrän vähentyessä. En ollut huomannut yhteyttä, vaikka sitä oli tapahtunut jo pitkään. En ole varsinaisesti tehnyt sille mitään, mutta tuntuu että asia on helpottanut kun sen tiedostaa.

Saavutukset. Samaan heräsin jossain vaiheessa: ei ole eikä tule, siis sellaisia isoja joita kansat ja historiakirjat kertoisi. En usko että juuri odotinkaan, mutta oli ja on se silti jotenkin tylsä tunne, että "mie en oo mittää". Parempi kai vain hyväksyä sellaisenaan? Se mitä on, se on.

Muut. Vähän saman huomion tehnyt eli tunnetilan, että kaikki muut tekee kaikkea kivaa. En tiedä onko se todellista, vai korostuuko se jotenkin nykyaikana( = joku käy kerran vuodessa jossain ja kertoo siitä. Muutaman suusta kun tällaisen kuulee, niin tuntuu että kaikki tekee koko ajan jotain). Itse ei jaksa, ei kiinnosta, ei saa aikaan. Ei kuulemma kannata verrata itseään muihin -pitää verrata itseensä: mitä olin eilen, mitä tänään, mitä teen huomenna. Haluaisinko oikeasti tehdä jotain "kivaa" ja poustata siitä someen, hmmm ... no vittu en varmaan oikeesti - en se ole minä.

Aloitin itse keväällä hitaan yrityksen parantua pitkään jatkuneesta väsymyksestä ja vitutuksesta, hiljalleen hakenut syitä ja seurauksia. Nukkumisessa parannettavaa, enemmän ja paremmin: aikaisemmin nukkumaan, ilmanvaihto paremmaksi, lämpötila paremmaksi, koira vittuun sängystä, paska viskoelastinen petari helkkariin, paska viskoelastinen patjakin pitäis vaihtaa, fyysistä väsymystä liikunnalla ja samalla kuntoa ehkä paremmaksi. Venyttelyä illalla (ja Rillit huurussa). Aamulla vähän punnerrusta. Selkä ollut pitkään huonona, lankutus ja noi venyttelyt oli fysioterapeutin määräys. Aloin katsella ruokaohjeita ja ostaa aina jotain mitä en ole kokeillut. Lounaaksi työpaikalla salaattia, eikä sitä raskasta mättöä. Välillä syömättä, niin että on kunnolla nälkä, ja syönyt vähemmän - en tiedä miksi tämä tuntuu toimivan.

Tuollaiset periaatteessa tarpeettomatkin muutokset on tuoneet vähän tunnetta, että minähän tätä paattia ohjaan, mikä tuntuu ihan hyvältä itsessään.

Ai niin, Podcasteista on tullut myös kiva rutiini työmatkoille ja auttanut positiivisemmassa ajattelussa. Esim. Esa Saarisen Filosofia ja systeemiajattelun luennot; kolme kertaa kuunnellut nämä Spotifysta. Motivaatiomies oli osin hyvä, osin ärsyttävä.

Ja olihan täällä muilla hyviä vinkkejä jo. Itsellä vielä lääkärit käymättä väsymyksen ja mielialan vuoksi, lähinnä koittanut nyt alkuun lisätä nukkumista, liikuntaa ja terveellisempää syömistä.

Aloita jostain heti, vaikka ei kiinnosta tai huvita - älä odota ja suunnittele liikaa.

 

[mitsumies]

Ja sitten onkin taas vuosi vierähtänyt ja mitään ei vuodesta jäänyt käteen. Kaikki vuodet on harmaat massaa. Kaikki viikot on harmaata massaa. Kaikki päivät on harmaata massaa. Saman toistoa. Päivästä toiseen. Viikosta toiseen. Vuodesta toiseen.

Melko usein samankaltaisia tuntemuksia, joskaan ei ihan tuossa määrin mitä muuten kirjoittelit. Arki vain on liian urautunutta ja ei tule oikein pakotettua riittävän usein rikkomaan rutiineja ja tekemään jotain.

En tiedä, ei taida napit auttaa jos elämä vain tuntuu tyhjältä / ei miltään muttei varsinaisesti ole pahakaan olo. Ehkä kannattaa testata vähän laittomampia päihteitä jos niistä saisi vähän uutta näkökulmaa elämään? Pelloilla taitaa tähän vuodenaikaan kasvaa tattia. Luonnollisesti tuossa iässä varmaan ihan paikallaan mitauttaa myös testotasot varmuuden varalta. Kauanko nuita tuntemuksia on ollut? Tai tuntemattomuuksia. Et kirjoittanut kauan tilanne on jatkunut.

 

[teppo mörkö]

Ei minun, mutta näin:

melkoista pakko-oireisuutta tässä, lähentelee jo autismia.

 

[finWeazel]

Aikoinaan, kun muutin pois suomesta niin muuttopakettiin kuului konsultaatio, jossa avustettiin sopeutumaan uuteen ympäristöön. Hyvin jäi mieleen konsultaatiosta neuvo, että laajenna elinympäristöä. Käy uusissa paikoissa, tapaa ihmisiä, ole avoin. Tuo on hyvä neuvo vaikka ei muuttaisikaan pois maasta. Jos ei aktiivisesti yritä laajentaa elinympäristöä niin helposti työ, viina ja viikonloppu orjuuttaa ja elämän sisältö on hyvin vähäistä.

Ei voi tietää mistä tykkää ellei käy kokeilemassa. Jättää kaljoittelun välistä toviksi ja käy säästyneillä rahoilla reissussa ulkomailla tai vaikka kokeilemassa lohensoutua torniojoella tai karting radalla kokeilemassa vauhdin huumaa. Varmasti joku asia löytyy, mikä alkaa kiinnostamaan, kunhan jaksaa sen ensimmäisen kerran käydä kokeilemassa.

Se voi olla raskasta edes käydä kävelyllä. Ainakin mulle hyvä fiilis tulee vasta jutun tekemisen aikana/jälkeen. Jessus, että on joskus vituttanut herätä neljältä aamulta ja autoilla kalastamaan. Mutta mieli muuttuu siinä auringon noustessa ja tulee kiiteltyä, että olipas hyvä että jaksoi lähteä rannalle. Jälkikäteen miettii, että miten tyhmää olisi ollut olla lähtemättä vaikka herätessä ei ollutkaan se hehkein olo.

 

[Kirahvi]

Vau, ompas tänne tullut paljon viestejä ja kannustavia kommenttejakin!

Yritän tässä vastailla yleisellä tasolla noihin yleisimpiin kysymyksiin.

"Jätä alkoholi"
Tää on käynyt mielessä useampaankin kertaan mutta eipä se ole onnistunut. Kun yrittää viedä harmaan viikon ainoan kohokohdan pois niin putoaa sekin sitten pois että miten jaksaa taas päivästä toiseen kun ei ole enää mitään mitä odottaa. Ja joku kysyi mitä on "runsaasti, mutta kohtuudella". Tarkoitin sillä sitä että dokaaminen ei ole mitään viikonlopun mittaisia rännejä vaan myöhäisillan rentoutumista. Eikä sen itsesarvo ole vetää naulaa päähän vaan se rentoutumisen hetki kun saa vaan kuunnella musaa ja rentoutua.
Ja olen jo työpaikkalääkärissä käynyt noiden tippumisten takia ja sanoin että tuppaa tota alkoholia menemään vähän liikaa kun tollaista tapahtuu ja lääkäri sano että noi noi määrät kuullosta kovin suurita ja että mulla ei näytä olevan mitään varsinaista alkoholionglemaa noin niinkuin määriltään. Passitti mut kuitenkin sitten yleiselle psykalle jossa sitten selviteltäisiin että mistä toi käyttö yleisesti johtuu. Ja ne lekurit oli kanssa sitä mieltä että ei ole mitään syytä mitään alkoholiestolääkityksiä sun muita kokeilla ja että en ole ongelmakäyttäjä siinä suhteessa. Samalla otettiin verikoikeita joissa katottiin maksa-arvot, kilppari jne. eikä missään ollut mitään hälyytävää. Lekuritkin oli sitä mieltä että pitää enemmänkin nyt selvittään syitä tuohon alkoholinkäyttöön ennenminkin kuin olla määristä huolissan. Eipä siellä sitten loppujen lopuks tullu hullua hurskaammaks. Oli siitä vähän apua tietyissä asioissa mutta ei mitään mullistavaa. Joten en usko että pelkän alkoholin takia kannattaa lekurille mennä.

"Aloita liikkumaan"
Tää on käsitelty tässä jo monta kertaa ja on vaikea aloittaa mitään mikä ei kiinnosta ja mikä tuntuu vastenmieliseltä eikä aiheuta hyvää oloa. Ja kun liikuntasuorituksen jälkeen ei ole hyvä olo, vaan tunne että "hyvä että se paska loppu" niin ei se motivoi liikkumaan. Mä oon aikoinaan pyöräilly kouluun/töihin melkein 10v n. 5km suuntaansa, eikä polkemisen jälkeen tullut koskaan hyvä olo. Sen sijaan joka ikinen kerta vitutti nousta fillarin selkään että pääsee taas yleensäkkin jonnekkin. Vaatteet vaatteet ja pää märkänä töissä, kotona tai kaupassa niin ei kiitos.
Sama seikka jos lähden ulos kävelemään vaikka koiran kanssa niin kyllä se koko lenkki on vain sitä että kävelee mahdollisimman nopeesti että pääsee vain takaisin kotiin. Mitään muuta hurraatunnetta tai hyvää oloa tosta ei saa kuin sen vitutuksen pois että sai homman tehtyä.
Hyötyliikunta on ainoa mitä mä tykkään tehdä. Lumien kolaaminen, puun hakkaaminen ja nurmikon ajo on parasta mitä mä tiedän. Siinäkin on vaan taas toi perinteinen hikoiluonglema. Pihankin kun kolaa niin siinä saa pari pipoa vaihtaa ja kerran loput vaatteet ennenkuin on edes piha on kolattu. Puunhakkaaminekin on kivaa kunnet on niin hiessä että pää vuotaa niin ettei eteen nää ja ympärillä niin paljon hyttysiä ja kärpäsiä että ei kykene jatkamaan. Mutta noin niinkuin liikuntana noista tykkään, mutta muualla en voi noita tehdä kuin kotona jolloin pääsee suoriltaan suihkuun ja pystyy olemaan pelkkä pyyhe päällä tunnin verran.

"Syö terveellisemmin"
Ruuassa olis kyllä vähän parantamisen varaa, mutta kyllä mä kaiken kaikkiaan ihan normaalisti syön. Teen itte 80% ruokani ja eineksiä on lähinnä eväänä paripäivää viikossa. Kerran viikossa käyn ulkona kebabilla ruokiksella että on joku kohokohta viikossa mitä odottaa. Rasvaa ja suolaa sais olla vähemmän mutta kaikenkaikkiaan mun ruuat pitäis olla ihan peruskotiruokaa. Varmasti parannettavaa, mutta en näkis tätä minään suurena ongelmana.

"Kokeile ja aloita uusi harrastus"
Niin, on vähän vaikea kokeilla tai aloittaa mitään kun mikään ei kiinnosta. Kaikkea sitä pyrähtää kokeilemaan, mutta heti tai kohta innostus aina lopahtaa. Joka kerta. Oli kyse sitten jostain fyysisestä(liikuntatyyppisestä) tekemisestä, tai vaikka online oppimisesta jossa kurssityyppisesti opettelee vaikka töissä käyttämiäni ohjelmia käyttämään tehokkaammin tai uusia ominaisuuksia. Mutta se tyrehtyy aina siihen että en enää muista tai en tajua jotain ja se hyytyy siihen. Ja muutenkin on todella vaikea aloittaa mitään kun mikään ei oikeasti kiinnosta. Sillain kunnolla. Historiasta tykkään ku hullu puurosta mutta millä siitä teet sen enempää harrastusta kuin kuuntelet luentoja ja luet kirjoja? Mistään fyysisestä harrastyksesta en tykkää niin ei mitään motivoi aloittamaankaan. Ja kun ei ole mitään kilpailuviettiä niin mikään urheilukaan ei kiinnosta. Ei seurata eikä harrastaa. Muutenkin aina kun poistuu kotoota niin ensimmäinen ajatus on että koska pääsee takaisin kotiin?

"Säästä rahaa ja käy ulkomailla jos kadehdit niitä työtovereitakin jotka käyvät"
Pointti tuossa ei ollut niinkään se että surkuttelen että en pääsisi ulkomaille, vaan mä oon kateellinen siitä kuinka jotkut rentoutuvat ja ovat innoissaan näistä ulkomailta saaduista elämyksistä. Itselle kun ei kovin kaksisia fiiliksia ulkomailla käynnistä tule. Tulee semmonen "ihan kiva että toikin tuli nähtyä, mutta meni taas helvetisti rahaa minkä olis voinu käyttää johonkin muuhun". Kun ei saa mistään onnistumisen fiiliksia niin mikään ei enää tunnu miltään. On vain suorituksia. Mä oon kateellinen urheilijoille jotka saa sitä sen hyvän fiiliksen hyvän suorituksen jälkeen ja jaksaa tsempata. Mutta ei ole sellaista mekanismia sisäänrakennettu. Mä en halua kilpailla. Mä en halua olla voittaja tai parempi kuin toinen.
Siksi en pelaa koneellakaan muuta kuin kimppapelejä botteja vastaan.

Mä myös tiedostan että oon perusnegatiivinen tyyppi ja pitäis yrittää repiä jotain onnistumisen iloja mutta se on vaan hirveen vaikee kun ei ole mitään motivaatiota tehdä mitään kun tietää jo lähtökohtaisesti että vituiks menee. Kyllä sitä on kaikkea yritetty ja ihan positiivisin lähtöasetelmin, mutta aina lopputulos menny enemmän tai vähemmän vituiks.

 

[bonekuukkeli]

Mä myös tiedostan että oon perusnegatiivinen tyyppi ja pitäis yrittää repiä jotain onnistumisen iloja mutta se on vaan hirveen vaikee kun ei ole mitään motivaatiota tehdä mitään kun tietää jo lähtökohtaisesti että vituiks menee. Kyllä sitä on kaikkea yritetty ja ihan positiivisin lähtöasetelmin, mutta aina lopputulos menny enemmän tai vähemmän vituiks.

Tämä on yksi aika oleellinen ja selkeä ongelma, mikä olisi siellä mielenterveyspuolella helpotettavissa. Mutta se ei ole helppoa ja vaatii työtä. Oikeastaan voisin sanoa, että nyt sinun olisi älyttömän tärkeää tehdä just niitä asioita, missä joudut menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Sinun elämä pyörii tällä hetkellä kodin pienessä piirissä ja kaikki "rajojen venyttäminen" aiheuttaa hankalaa oloa. Ja juuri tuo rajojen venyttäminen olisi nyt tärkeää. Se mikä vituttaa tänään älyttömästi, voi viikon päästä enään vituttaa paljon, mutta silti vähemmän kuin tänään ja se on askel oikeaan suuntaan. Tärkeää olisikin, että otat itsellesi jonkin ihan sama minkä pienen haasteen ja pidä kirjaa siitä, että milloin sen teit ja miltä se tuntui. Laita vaikka numeroarvosana tuntemuksista: esim. Miten paljon vitutti? Oliko mitään positiivista?

Ongelma tässä on, että jos yksin tuohon projektiin lähdet, niin et oikeen keneltäkään saa reflektiota takaisin että mahtava juttu, olet päässyt eteenpäin ja jotain mikä kannustaisi jatkamaan. Tämä foorumi voisi olla sinulle keino siihen eräänlaisena päiväkirjatyylinä, mutta silti suosittelen jotain kontaktia ulkopuolelta. Silloin sinnekin tulee lähdettyä ja pelkästään se, että siirryt paikan päälle juttelemaan asioista rikkoo jo sinun rutiineita ja mukavuusrajoja.

Toinen asia mistä olisin huolissani, on tuo hikoilu. Kauanko sitä on ollut? Onko lääkäri tutkinut asiaa? Jotkut sairaudet, kuten sydänongelmat saattavat aiheuttaa älytöntä hikoilua pienestäkin liikunnasta ja ne olisi ensiarvoisen tärkeää selvittää, sekä poislukea sinun ongelmista. Koska se sairaus saattaisi olla myös taustalla selittämässä mielialaan liittyviä asioita ja olisihan se sitten mukavampaa liilkua, kun hikoilu on saatu kuriin.

Kiva kun jatkoit jutustelua tänne. Laitan langan seurantaan ja pidän peukkuja, että asiat nytkähtävät parempaan suuntaan!

 

[NewB-66]

En osaa oikein minkäänlaisia neuvoja antaa, mutta olen matkailusta ja kilpailuhenkisyydestä samaa mieltä.

 

[Rokkijani]

Lääkärissä kunnon testit tietysti ensin kuten todettua täällä. Jos siellä on arvoja miten sun sattuu ja keho muutenkin prakaa vastaan täysillä niin vaikeaa on päästä siitä yli voimakkaasti lannistuneena.

Milloin aloittaja muuten olet oikeasti ollut innoissasi jostain? Siis silleen jopa ihan lapsekkaalla tavalla haltioissasi?

Itselleni yksi tehokas konsti on haalia kaikkea turhautumista, harmautta, epäonnistumisia, saamattomuutta ym. energiaksi sisälle ja karjua keskellä metsää tätä pois. Jos tässä onnistuu niin se on yllättävän ravisuttava kokemus henkisesti ja energisesti. Joskus joku totaalisen absurdi mielen rikkominen toimii. Suomalainen mies perkelettä karjumassa niin paljon kuin lähtee herättää parhaimmillaan sisällä vaistoja ja haluja, jotka ovat uinuneet - ei ne ole menetettyjä, ovat vain piilossa. Käy saunassa ja juokse alasti pitkin pihaa kassit heiluen. Unohda hetkeksi aikuisten velvollisuudet ja niiden tuoma harmaus. Tee jotain älytöntä, mutta ei vahingollista.

 

[namlepo]

Hommaa salasuhde. Tai ota avioero. Yleensä tällöin alkaa kiinmittää itseensä huomiota.

 

[idkf]

Helppo tapa saada kiksejä on lähtökohtaisesti se, että pystyy tekemään omasta tai jonkun toisen elämästä parempaa. Kerroit, että olet mahdollisesti hieman ylipainoinen. Länsimaisessa yhteiskunnassa yksi parhaista tavoista nostaa elintasoa on olla hyvässä kunnossa/ normaalipainoinen. Kerro vaimollesi, että mikään ei oikein kiinnosta, tarvisit jonkin projektin ja ehdota yhteistä painonpudotusprojektia, molemmat on tuossa tavallaan voittajia kun kumppani muuttuu viehättävämmäksi.

Pieniä askelia. Yksi kalja vähemmän perjantaina. Sokerillisen kokiksen tilalle sokeriton. Maidon sijasta vettä. Pulla kahvitauolla ainoastaan perjantaina. Muutos kestää kuukausia, ehkä vuosia mutta pikkuhiljaa se tapahtuu. Muista ottaa painoja jne. ylös, sillä muutokset on niin hitaita, että päivittäin peilistä katsomalla niitä ei huomaa.

Voi se projekti jokin muukin olla, uusi harrastus tms. mutta tosiaan suosittelen miettimään sellaista josta olisi itselle hyötyä ja se olisi havaittavissa. Taloon terassin remppausta, pihan parannusta, laatoitukset suoriksi, katon maalausta. Itselle noissa tärkeintä on se, että homma on pilkottavissa riittävän pieniin osiin, esim se remppa huone kerrallaan jne.

 

[Rokkijani]

Itse olen huomannut ja oppinut, että projekti tai muu tekeminen tuossa tilanteessa ei saa kuitenkaan olla liian sellaista raa'alla tahdolla suorittamista ja ajattelua, että tässä minä nyt teen vaikka mikä olisi. Tahtoa tarvitaan, mutta sopivasti myös siimaa itselle ja erinomaista, jos huumoria ja itselleen nauramista saa mukaan. Mitä enemmän pelkkää tahtoa mukana niin sen kovemmin tulee alas ja sen kovemmin se lannistaa.

Tosiaan pieniä askelia ja niistä askelista pyrkiä nauttimaan sekä tiedostamaan. Sitä oluttakin juodessa voi ajatella ihan miltä se maistuu. Voi kuulostaa joltain selfhelp-kirjalta, mutta se läsnäolo on aika tärkeää teki mitä tahansa.

Mutta kattava lääkärireissu ihan ensin. Nyrkillä pöytään vaatimukset kaikista testeistä.

 

[?..]

Vau, ompas tänne tullut paljon viestejä ja kannustavia kommenttejakin!

Yritän tässä vastailla yleisellä tasolla noihin yleisimpiin kysymyksiin.

"Jätä alkoholi"
Tää on käynyt mielessä useampaankin kertaan mutta eipä se ole onnistunut. Kun yrittää viedä harmaan viikon ainoan kohokohdan pois niin putoaa sekin sitten pois että miten jaksaa taas päivästä toiseen kun ei ole enää mitään mitä odottaa. Ja joku kysyi mitä on "runsaasti, mutta kohtuudella". Tarkoitin sillä sitä että dokaaminen ei ole mitään viikonlopun mittaisia rännejä vaan myöhäisillan rentoutumista. Eikä sen itsesarvo ole vetää naulaa päähän vaan se rentoutumisen hetki kun saa vaan kuunnella musaa ja rentoutua.
Ja olen jo työpaikkalääkärissä käynyt noiden tippumisten takia ja sanoin että tuppaa tota alkoholia menemään vähän liikaa kun tollaista tapahtuu ja lääkäri sano että noi noi määrät kuullosta kovin suurita ja että mulla ei näytä olevan mitään varsinaista alkoholionglemaa noin niinkuin määriltään. Passitti mut kuitenkin sitten yleiselle psykalle jossa sitten selviteltäisiin että mistä toi käyttö yleisesti johtuu. Ja ne lekurit oli kanssa sitä mieltä että ei ole mitään syytä mitään alkoholiestolääkityksiä sun muita kokeilla ja että en ole ongelmakäyttäjä siinä suhteessa. Samalla otettiin verikoikeita joissa katottiin maksa-arvot, kilppari jne. eikä missään ollut mitään hälyytävää. Lekuritkin oli sitä mieltä että pitää enemmänkin nyt selvittään syitä tuohon alkoholinkäyttöön ennenminkin kuin olla määristä huolissan. Eipä siellä sitten loppujen lopuks tullu hullua hurskaammaks. Oli siitä vähän apua tietyissä asioissa mutta ei mitään mullistavaa. Joten en usko että pelkän alkoholin takia kannattaa lekurille mennä.

"Aloita liikkumaan"
Tää on käsitelty tässä jo monta kertaa ja on vaikea aloittaa mitään mikä ei kiinnosta ja mikä tuntuu vastenmieliseltä eikä aiheuta hyvää oloa. Ja kun liikuntasuorituksen jälkeen ei ole hyvä olo, vaan tunne että "hyvä että se paska loppu" niin ei se motivoi liikkumaan. Mä oon aikoinaan pyöräilly kouluun/töihin melkein 10v n. 5km suuntaansa, eikä polkemisen jälkeen tullut koskaan hyvä olo. Sen sijaan joka ikinen kerta vitutti nousta fillarin selkään että pääsee taas yleensäkkin jonnekkin. Vaatteet vaatteet ja pää märkänä töissä, kotona tai kaupassa niin ei kiitos.
Sama seikka jos lähden ulos kävelemään vaikka koiran kanssa niin kyllä se koko lenkki on vain sitä että kävelee mahdollisimman nopeesti että pääsee vain takaisin kotiin. Mitään muuta hurraatunnetta tai hyvää oloa tosta ei saa kuin sen vitutuksen pois että sai homman tehtyä.
Hyötyliikunta on ainoa mitä mä tykkään tehdä. Lumien kolaaminen, puun hakkaaminen ja nurmikon ajo on parasta mitä mä tiedän. Siinäkin on vaan taas toi perinteinen hikoiluonglema. Pihankin kun kolaa niin siinä saa pari pipoa vaihtaa ja kerran loput vaatteet ennenkuin on edes piha on kolattu. Puunhakkaaminekin on kivaa kunnet on niin hiessä että pää vuotaa niin ettei eteen nää ja ympärillä niin paljon hyttysiä ja kärpäsiä että ei kykene jatkamaan. Mutta noin niinkuin liikuntana noista tykkään, mutta muualla en voi noita tehdä kuin kotona jolloin pääsee suoriltaan suihkuun ja pystyy olemaan pelkkä pyyhe päällä tunnin verran.

"Syö terveellisemmin"
Ruuassa olis kyllä vähän parantamisen varaa, mutta kyllä mä kaiken kaikkiaan ihan normaalisti syön. Teen itte 80% ruokani ja eineksiä on lähinnä eväänä paripäivää viikossa. Kerran viikossa käyn ulkona kebabilla ruokiksella että on joku kohokohta viikossa mitä odottaa. Rasvaa ja suolaa sais olla vähemmän mutta kaikenkaikkiaan mun ruuat pitäis olla ihan peruskotiruokaa. Varmasti parannettavaa, mutta en näkis tätä minään suurena ongelmana.

"Kokeile ja aloita uusi harrastus"
Niin, on vähän vaikea kokeilla tai aloittaa mitään kun mikään ei kiinnosta. Kaikkea sitä pyrähtää kokeilemaan, mutta heti tai kohta innostus aina lopahtaa. Joka kerta. Oli kyse sitten jostain fyysisestä(liikuntatyyppisestä) tekemisestä, tai vaikka online oppimisesta jossa kurssityyppisesti opettelee vaikka töissä käyttämiäni ohjelmia käyttämään tehokkaammin tai uusia ominaisuuksia. Mutta se tyrehtyy aina siihen että en enää muista tai en tajua jotain ja se hyytyy siihen. Ja muutenkin on todella vaikea aloittaa mitään kun mikään ei oikeasti kiinnosta. Sillain kunnolla. Historiasta tykkään ku hullu puurosta mutta millä siitä teet sen enempää harrastusta kuin kuuntelet luentoja ja luet kirjoja? Mistään fyysisestä harrastyksesta en tykkää niin ei mitään motivoi aloittamaankaan. Ja kun ei ole mitään kilpailuviettiä niin mikään urheilukaan ei kiinnosta. Ei seurata eikä harrastaa. Muutenkin aina kun poistuu kotoota niin ensimmäinen ajatus on että koska pääsee takaisin kotiin?

"Säästä rahaa ja käy ulkomailla jos kadehdit niitä työtovereitakin jotka käyvät"
Pointti tuossa ei ollut niinkään se että surkuttelen että en pääsisi ulkomaille, vaan mä oon kateellinen siitä kuinka jotkut rentoutuvat ja ovat innoissaan näistä ulkomailta saaduista elämyksistä. Itselle kun ei kovin kaksisia fiiliksia ulkomailla käynnistä tule. Tulee semmonen "ihan kiva että toikin tuli nähtyä, mutta meni taas helvetisti rahaa minkä olis voinu käyttää johonkin muuhun". Kun ei saa mistään onnistumisen fiiliksia niin mikään ei enää tunnu miltään. On vain suorituksia. Mä oon kateellinen urheilijoille jotka saa sitä sen hyvän fiiliksen hyvän suorituksen jälkeen ja jaksaa tsempata. Mutta ei ole sellaista mekanismia sisäänrakennettu. Mä en halua kilpailla. Mä en halua olla voittaja tai parempi kuin toinen.
Siksi en pelaa koneellakaan muuta kuin kimppapelejä botteja vastaan.

Mä myös tiedostan että oon perusnegatiivinen tyyppi ja pitäis yrittää repiä jotain onnistumisen iloja mutta se on vaan hirveen vaikee kun ei ole mitään motivaatiota tehdä mitään kun tietää jo lähtökohtaisesti että vituiks menee. Kyllä sitä on kaikkea yritetty ja ihan positiivisin lähtöasetelmin, mutta aina lopputulos menny enemmän tai vähemmän vituiks.

Negatiivinen asennehan se tuosta paistaa läpi. Mutta ei se ole mikään asia jota ei voisi muuttaa. Muutokseen riittää se, että tietoisesti ajattelet, että nyt en ole negatiivinen vaan positiviininen. Pelkästään tuolla se asenne pikkuhiljaa muuttuu. Tietenkin motivaatiota muutokseen pitää olla.

 

[mölyä]

Aloitusviesti olisi voinut monilta osin olla kuin omalta kohdaltani. Tässä lähes 100% etätyön aikana on jotenkin tuo elinpiiri kutistunut ihan minimiin, ja sen kyllä huomaa että se masentaa. Noidankehä siitä muodostuu sitten kun kotiin vain jää kyhjöttämään ja ruutuaika rupeaa kasvamaan isoksi, eikä enää jaksa lähteä ulos eikä syödä ravitsevaa ruokaa. Alkoholi on se ihan vihoviimeinen pisara tähän soppaan joten siitä olen pysynyt erossa, kännejä en ole vetänyt tänä vuonna kertaakaan.

Eipä tuosta tilanteesta mitään oikotietä pois ole, iso elämänmuutos kuten avioero, työttömyys, lapsen saaminen tai muutto toiselle paikkakunnalle varmasti tuottaisi toivottua "ravistelua" elämään mutta ei sellaista kannata ehdoin tahdoin lähteä hakemaan jos muuten menee hyvin. Omalla kohdalla yritän toteuttaa muutoksia pienin askelin, toivoen että ehkä siellä tunnelin päässä vihdoin rupeaa valoa näkymään ennen pitkää. Tsemppiä vain kaikille näiden asioiden kanssa painiskeleville.

 

[munse]

Tämä nyt ei ihan täysin liity asiaan, mutta sopivasti sivuaa kuitenkin.

Arska kertoo menestyksen reseptin. Jospa tämä motivoisi löytämään elämälle suunnan.

 

[Vision]

Suosittelen myös lukemaan keskustelua masennuksesta jos kiinnostusta vain riittänee.

Masennus

Onko täällä ketään jolla olisi diagnosoitu ADD / AD-HD? Ollut tässä pitkähkö kesäloma ja taas joka vuotinen masennus päällä useamman viikon (bipolaarihäiriö). Unettomina öinä kun on liian paljon aikaa miettiä asioita, niin tutkin omia oireita ja niissä on paljon samankaltaisuuksia ADD:n kanssa...

bbs.io-tech.fi

Lisäksi olisi hyvä tehdä masennustesti, google auttaa tässä.

Näitähän käyttävät myös työterveydenhuollossa, itse esim. tehnyt siellä kahdesti tämän vuoden puolella.

Tuloshan voi kovasti heitellä riippuen ihan päivästäsi mutta jos vastaat rehellisesti, tulos on ainakin suuntaa antava.

 

[KuunoKaakkuri]

Katso Yle Areenasta Akuutin jakso "Masennus vai testosteronivaje?". Sitten yksityiselle puolelle labraan ottamaan testoarvot vaikka ilman lähetettä. Jos arvot alarajoilla tai alle niin Googlaat lääkärin jolla kokemusta aiheesta ja varaat ajan.

 

[Themadesuja]

Aloituspostaajan viesti oli melko 1:1 myös oma tilanteeni tällä hetkellä. Kaikki asiat pitäisi olla ihan hyvin, mutta kun ei vaan jotenkin tunnu siltä. Sillä erotuksella että itse olen vielä vähän nuorempi, sekä asun yksin.

Päivät on sitä samaa harmaata massaa enkä saa nautintoa oikein mistään. Työ on henkisesti uuvuttavaa mutta toisaalta "pidän" kyllä työstäni mitä teen enkä nyt keksi mitä muuta haluaisin tehdä. Päivän jälkeen olen niin henkisesti kuin joskus fyysisestikin poikki että käytännössä sitä menee suoraan työpäivän jälkeen makuulleen, herää pariksi tunniksi syömään ja vähän naputtelemaan konetta, ja sitten taas nukkumaan yöunet. Unensaantiin menee ehkä 1-20sec pään osumisesta tyynyyn joten unettomuudesta en todellakaan kärsi, vaikka sitä nukkuisi miten paljon. Viikonloppuna tulee nukuttua pitkään mutta silti on pakko mennä unten maille suht ajoissa, joten aktiivinen aika jää aika vähiin, vaikka päikkäreitä ei toki viikonloppuna tule normaalisti otettua. Mikään aktiviteetti ei oikeastaan kiinnosta, eikä mitään "elämää" oikeastaan ole. Pelaaminen ja ATK:n kanssa huvikseen puuhailu on jäänyt lähes kokonaan pois, koneella ollessa tulee tuijotettua apaattisesti jotain youtuben videoita tai sitten kuunneltua musaa ja selattua muuten vaan. Muita harrastuksia nyt ei oikein ole koskaan ollutkaan, satunnaisia mökkireissuja kaveriporukalla tm. nyt en laske säännöllisiksi.

En oikein itse osaa sanoa onko syy henkisessä vai fyysisessä puolessa miksi unentarve on niin kova, ja jaksaminen sekä kiinnostus silti nollissa. Mikään paikka ei tunnu kipeältä mutta fakta on se että kroppa on aika rappiolla, koska ei sitä tule hoidettua ja paino nousee pikkuhiljaa. Ruuanlaiton suhteen olen luovuttanut, koska ei vaan kiinnosta hittoakaan mitä pistän kurkusta alas kunhan hengissä pitää, joten noutoruokaan tulee pitkälti turvauduttua. Ei hyvä. Vitamiineja syön kyllä, mutta eivät nekään purkista nautittuna oikein riittäisi pelkästään. Sokeri- ja kahvikoukussa ollaan myös. Poisjättäminen ja ainakin vähentäminen käy joka päivä mielessä, mutta ei tapahdu varmaan koskaan tällä menolla. Parempi ruokavalio voisi heti suoriltaan auttaa jaksamaan paremmin ja jeesata pääkopan fiiliksienkin kanssa, mutta kun ei vaan tapahdu sormia napsauttamalla. Ja kynnys laittaa säännöllisesti jotain kanaa ja riisiä vaativampaa ruokaa on suhteellisen korkea, jopa ylitsepääsemätön.

Työterveyshoitajalle tästä joskus puhuin, mutta asenne oli se että nuori mies, pitää jaksaa, sitten kun hänen ikäänsä, liikuntaa vaan jne jne.... Helppo se on siitä liikunnasta paasata, vaan kun ei sekään ole niin yksioikoista. Lajiliikunnat/urheilu ei voisi vähempää kiinnostaa, ja hyötyliikunta ym. jää vähiin myös aloittajan mainitsemista syistä (hikoilu ym.) sekä kaikki lenkkeily jne. ihan sen takiakin kun ei ole oikein ketään kenen kanssa lähteä vaikka sinne lenkille tai kuntosalille. Yksin ei vaan saa itseään patistettua ylös penkistä vaikka välillä ajatuksissa käykin.

Alkoa tai muitakaan päihteitä ei tule käytettyä, koska sekin tuntuu vaan niin tyhmältä yksin tissutella. Joskus avannut kaljan ja muutaman hörpyn jälkeen kaadellut pois, kun ei vaan kiinnosta ja maistuu paskalta. Toki se kalja ja viina nuoruudessa oli hyvää kun fiilis ja henkinen olo oli parempi, mutta harvoin se nyt silloinkaan älyttömäksi juopotteluksi meni edes.

Itselläni on vaikeuksia pukea tätä tunnetilaa sanoiksi, ja yritän vaan pitää positiivista kulissia yllä töissä ja julkisilla paikoilla. Hommaa ei suinkaan helpota myöskään se että olen sosiaalisesti erittäin epävarma, ja kaikki sosiaalinen kanssakäyminen väsyttää henkisesti vielä ekstrapaljon, vaikka usein kuuleekin että mun kanssa on helppo jutella. Kiva juttu, harmi kun mulle se ei ole todellakaan helppoa vaikka niin annan olettaa koska työnkin puolesta joutuu asiakaspalvelua harrastamaan ja muiden kanssatekijöiden kesken kommunikoimaan paljonkin riippuen työkohteesta. Ahdistavia kokouksia joissa pitää raportoida tilanteista, sen semmoista.

En tiedä onko tämä vaan turhaa itkemistä ja ryhdistäytymällä asia korjaantuisi, ehkä en vaan osaa suorittaa life.exe oikein. En edes tiedä miksi kirjoitin mitään, tämä threadi vaan osui tämänhetkiseen mielentilaan kuin kivi otsaan.

 

[finWeazel]

Unensaantiin menee ehkä 1-20sec pään osumisesta tyynyyn joten unettomuudesta en todellakaan kärsi, vaikka sitä nukkuisi miten paljon. Viikonloppuna tulee nukuttua pitkään mutta silti on pakko mennä unten maille suht ajoissa, joten aktiivinen aika jää aika vähiin, vaikka päikkäreitä ei toki viikonloppuna tule normaalisti otettua.

Noin nopea nukahtaminen kertoo siitä, että sulla on jonkinlainen väsymistila päällä. Kannattaa tutkia asiaa ja yrittää löytää keino siihen, että saisi väsymistä vähemmäksi. Normaalia olisi se, että nukahtaminen kestää 10-15minuuttia. Jos kyse on henkisestä väsymisestä niin mindfulness meditaatiot ja hengitysharjoitukset auttavat ihan todistetusti siihen, että elimistö pääsee ja olisi enemmän rest&digest tilassa. Ts. kaikki se paska mitä sataa niskaan pitää elimistöä stressitilassa ja noilla harjoitteilla saa hermoston rauhoitettua. Ouran sormus ja sen yönajalta mittaama Heart Rate Variability(hrv) on hyvä mittari stressin tutkimiseen.

Tämä on melko hyvä video aiheesta



edit. Firstbeat:lla on muuten todella hyvä ratkaisu tuohon stressi/palautumisen selvittämiseen: Firstbeat - You have it in you Suomalainen firma, jos en väärin muista niin jyväskylässä käsin vaikuttavat.

edit2. Jos tykkää lukea kirjoja niin tämä on melko uusi ja törkeän hyvä opus hengittämisestä: Breath by James Nestor: 9780735213616 | PenguinRandomHouse.com: Books

 

[?..]

Noin nopea nukahtaminen kertoo siitä, että sulla on jonkinlainen väsymistila päällä. Kannattaa tutkia asiaa ja yrittää löytää keino siihen, että saisi väsymistä vähemmäksi. Normaalia olisi se, että nukahtaminen kestää 10-15minuuttia. Jos kyse on henkisestä väsymisestä niin mindfulness meditaatiot ja hengitysharjoitukset auttavat ihan todistetusti siihen, että elimistö pääsee ja olisi enemmän rest&digest tilassa. Ts. kaikki se paska mitä sataa niskaan pitää elimistöä stressitilassa ja noilla harjoitteilla saa hermoston rauhoitettua. Ouran sormus ja sen yönajalta mittaama Heart Rate Variability(hrv) on hyvä mittari stressin tutkimiseen.

Tämä on melko hyvä video aiheesta



edit. Firstbeat:lla on muuten todella hyvä ratkaisu tuohon stressi/palautumisen selvittämiseen: Firstbeat - You have it in you Suomalainen firma, jos en väärin muista niin jyväskylässä käsin vaikuttavat.

edit2. Jos tykkää lukea kirjoja niin tämä on melko uusi ja törkeän hyvä opus hengittämisestä: Breath by James Nestor: 9780735213616 | PenguinRandomHouse.com: Books

Ei voi yleistää noin. Jotkut ihmiset nukahtaa nopeasti ja joillakin kestää kauemmin. Itse en saa unta ollenkaan, jos on kova fyysinen rasitus kehossa.

 

[Themadesuja]

Noin nopea nukahtaminen kertoo siitä, että sulla on jonkinlainen väsymistila päällä. Kannattaa tutkia asiaa ja yrittää löytää keino siihen, että saisi väsymistä vähemmäksi. Normaalia olisi se, että nukahtaminen kestää 10-15minuuttia. Jos kyse on henkisestä väsymisestä niin mindfulness meditaatiot ja hengitysharjoitukset auttavat ihan todistetusti siihen, että elimistö pääsee ja olisi enemmän rest/digest tilassa. Ts. kaikki se paska mitä sataa niskaan pitää elimistöä stressitilassa ja noilla harjoitteilla saa hermoston rauhoitettua. Ouran sormus ja sen yönajalta mittaama Heart Rate Variability(hrv) on hyvä mittari stressin tutkimiseen.

Tämä on melko hyvä video aiheesta

Ehkä tuo nukahtamisaika nyt oli hieman kärjistetty että _joka_ kerta mutta melko usein uni tulee ihan samantien kun vaakatasoon pääsee. Ja oikeastaan koskaan ei jää mitkään ajatukset pyörimään päähän estämään unensaantia, mikä on sitten taas toisaalta hyvä(?). Riippuu vähän huoneen viileydestäkin, kesällä meni helposti se 10-20min pyöriessä kun hiosti niin paljon, nyt kun on voinut makkaria pitää viileänä niin uni tulee oitis. Yksi mitä olen hieman epäillyt on myös orastava uniapnea, koska kuorsaan ilmeisesti melko paljon nykyään ja joku samassa tilassa nukkunut sanoi joskus että olisi ihmeellisiä taukoja siinäkin ja sitten jäätävä korahdus tai ilman haukkominen. Itse hieman hankala havainnoida, mutta ei taida vaikuttaa ainakaan positiivisesti unenlaatuun ja muihin asioihin.

Enkä siis päiväsaikaan varsinaisesti ole väsynyt (haukottele jne.) vaan käyttäisin ennemmin ilmaisua "energiatasot nollissa". Välillä sitä nousee viikonloppunakin sängystä "hyvin nukutun yön jälkeen", kävelee koneelle jossa istuu ehkä minuutin ja harkitsee aamupalan väsäämistä, mutta tuntuu olo niin nuutuneelta että palaa samoja askelia makuuhuoneeseen ja jatkaa vielä pari tuntia zetaa. Ja tässäkään tilanteessa ei siis sillä tavalla väsytä että silmät luppaisi, mutta unen saa kyllä aika välittömästi taas kun käpertyy vällyihin. Jossain kohtaa sitä väkisin vääntää itsensä keittiöön kun nälkä ja muut tarpeet nousee kriittiselle tasolle, ja yleensä puolen tunnin päästä ei enää ole vaikeuksia pysyä valveilla, mutta harvoin jos koskaan silti kovin energiseltä tuntuu. En sit tiedä miten suuri osa tästä on ihan normaalia, mut kun tuntuu vaan haittaavan aikaan saamista (missään asiassa) suht paljon.

Jonkinlaisen urheilukellon hankkimista olen miettinyt, kun niissä paremmissa taitaa nykyään olla kaikenlaisia sensoreita joilla voi tarkkailla unen laatua ja stressitasoja ihan luotettavallakin tasolla. Täytyypi tuo video vilkaista joutessaan.

 

[?..]

Ei noista älykelloista ole mitään apua. Kyllä sinä aamulla tiedät nukuitko hyvin. Mikään kellon parametri ei sinua saa nukkumaan paremmin.

 

[finWeazel]

Ei noista älykelloista ole mitään apua. Kyllä sinä aamulla tiedät nukuitko hyvin. Mikään kellon parametri ei sinua saa nukkumaan paremmin.

HRV on hyvä mittari stressitason selvittämiseen. Se kattaa sekä fyysisen, että henkisen stressin. Ei hrv:n tietäminen auta nukkumaan paremmin, mutta jos näkee, että se on kovin alhainen niin voi tehdä työtä sen nostamiseksi. Se motivoi, kun näkee, että viikko ja kuukausitasolla tehdyt asiat vie numeroa eteenpäin ja ajan kanssa sen myös huomaa olotilassa.

Alla mun hrv ourasta kuukausien keskiarvona. Alussa oli melko kova burn out päällä, kun oli 4v painettu töitä niska limassa + työviisumipaineet sun muut niskassa. Mikään ei huvittanut, ei jaksanut ja kaikki vain vitutti. Hyvin näki, että hrv kynti kuukausitasolla ihan pohjamudissa. Sieltä on noustu kiitos parannetun unihygienian. Mindfulness ja hengitysharjoitteet on myös tulleet pysyvästi mun elämään. Hyvin näkee myös käppyrästä sen, että palautuminen henkisesti hyvinvoivaksi kesti todella kauan, ei mikään viikkojen tai parin kuukauden juttu. Hyvin näkee datasta myös, että jos lopettaa harjoitteet tai treenaa liian kovaa niin hrv:n saa painumaan alemmas. Treenien kannalta toki on järkevääkin pyrkiä lievään ylirasitustilaan ja kevennellä superkompensaation toivossa.

HRV on ihan yleisesti huippu-urheilussakin käytetty palautumisen mittari.

 

[finWeazel]

Ei voi yleistää noin. Jotkut ihmiset nukahtaa nopeasti ja joillakin kestää kauemmin. Itse en saa unta ollenkaan, jos on kova fyysinen rasitus kehossa.

Perustin väitteeni mathew walkerin why we sleep kirjassa esitettyyn arvoon. Tottakai ollaan kaikki yksilöitä ja siellä gaussin käyrän ääripäissä on erikoistapauksia. Why We Sleep

 

[Mikkos]

Ei noista älykelloista ole mitään apua. Kyllä sinä aamulla tiedät nukuitko hyvin. Mikään kellon parametri ei sinua saa nukkumaan paremmin.

On niistä se apu että ne auttaa analysoimaan nukkumista ja nukkumisrytmiä vaikka jos nukkuu huonosto niin miksi ja sitten voi koittaa parantaa asiaa. Ittelläkin älykello paljasti että mä hyörin ja pyörin ku hyrrä yöllä ja siitä sitte setvimään mitä sille voisi tehdä ettö nukkuis rauhallisemmin. Ei se kello mitään sun puoleata tee, vaan se kertoo mitä sun pitäos tehdä.

 

[Rikama]

Jätä kuukaudeksi alkoholi pois. Alkoholi voi vaikuttaa yllättävän paljon negatiivisesti jaksamiseen ja ajatusmaailmaan. Kestokrapulasta toivuttua voikin löytyä positiivisuutta ja intoa tehdä asioita. Sitä ei vain tajua kuinka paskaksi alkoholi voi laittaa olon, jos siitä ei pidä taukoa ja huomaa eroa olotilassa.

Tämä tässä, turha mittautella mitään testoarvoja jos perusasiat on pielessä. Mielenterveyspalveluissa katsotaan verikokeet yleensä automaationa mihin kuuluu kilpparin arvot, sieltä se homma lähtee hyvin käyntiin.

 

[Dr. Who]

Ei noista älykelloista ole mitään apua. Kyllä sinä aamulla tiedät nukuitko hyvin. Mikään kellon parametri ei sinua saa nukkumaan paremmin.

Kyllä mulla ainakin selvisi mikä mättää kun hommasin älykellon. Pitkään ollut fiilis että vaikka kuinka nukun 8-10h niin silti vain väsyttää, kello sitten kertoo karua kieltä että syvää unta ei ole tarpeeksi, eli joku häiritsee ja se on kuorsaaminen ja hengityskatkokset.

 

[finWeazel]

Syväuni on tosi mielenkiintoinen. Eihän ne kellot sun muut sitä mittaa tarkasti. Mutta, jos mittausvirhe on suurinpiirtein samaa kokoluokkaa koko ajan niin viikko/kuukausitason trendistä saa paljon kiinni. Mulla triplaantui ouran mittaama kuukausitason syväuni, kun laitoin unihygienian kuntoon. Pimennetty makuuhuone, vakioaikaan nukkumaan, samat iltatoimet 2h ajalle ennen nukkumaanmenoa(rauhoittuminen), valosaasteeen poistaminen ja sinistä valoa blockaavat lasit. Hyvin myös huomaa datasta, että jos laiminlyö unihygieniaa niin mittadata muuttuu oleellisesti huonommaksi. Eniten hämmensi valon ja etenkin sinisen valon vaikutus uneen. Mutta siihenkin on ihan hyvä tieteellinen selitys, miksi sen poistaminen monelle toimii unenlaatua parantavasti.

 

[Ile_26]

Itsekin olen kuin märkä sika treeneissä mutta eipä tuolla ole yhtään mitään väliä. Merkki vain siitä, että on rehkitty.

Hikoilu kertoo siitä, että keho ylläpitää lämpötasapainoa. Olen kolme päivää hikoillut kuumeisena sängyssä, mutta en minuuttiakaan rehkinyt.

 

[KuunoKaakkuri]

Tämä tässä, turha mittautella mitään testoarvoja jos perusasiat on pielessä. Mielenterveyspalveluissa katsotaan verikokeet yleensä automaationa mihin kuuluu kilpparin arvot, sieltä se homma lähtee hyvin käyntiin.

Kannattaa mittauttaa ne arvot, ei ole turhaa. Hormonit vaikuttavat todella paljon jaksamiseemme. Jos arvot ovat pielessä ja ne saa kuntoon on helpompi laittaa perusasiatkin kuntoon. Kannattaa katsoa se Akuutin dokkari.

 

[bonekuukkeli]

En tiedä onko tämä vaan turhaa itkemistä ja ryhdistäytymällä asia korjaantuisi, ehkä en vaan osaa suorittaa life.exe oikein. En edes tiedä miksi kirjoitin mitään, tämä threadi vaan osui tämänhetkiseen mielentilaan kuin kivi otsaan.

Koskaan ei ole turhaa puhua tai kirjoittaa omista tuntemuksista. Sinunkin tekstissä paistaa läpi tietynlainen energiatasojen "nollatila" ja myös mukavuudenhaluisuus sen suhteen, että kaikki muutos vaatii kovaa pinnistelyä. Tuli mieleen tuosta kofeiini ja sokerikoukusta, että miten paljon sinulla niitä menee päivässä? Minulla tuli välillä vähien unien vuoksi juotua päivisin melko paljon colajuomia ja kun tuli päiviä, jolloin en niitä juonut, niin olo oli ihan järkyttävän huono ja väsynyt. Tuo yhdistettynä heikkoon ruokavalioon, niin ei voi oikein pinnistelyä vaatiakaan, kun ei ole voimavaroja. Eli muutos pitäisi lähteä siitä, että valitsee jonkin tavoitteen itselleen ja pysyy siinä. Onko keinoa sopia itsensä kanssa jokin "palkkio" siitä, että jotain saa kun tavoitteeseen on päässyt? Tämä on niitä asioita, mitä vastaanotoilla usein pohditaan. Tavoitteiden tulee olla todella pieniä ja ensimmäinen niistä sellainen, että se varmasti onnistuu. Mikä olisi sinulla toimiva tavoite, johon 100% varmasti pääset? Se, että teet yhden kerran ruokaa (vaikkapa sitä kanaa ja riisiä) isomman satsin kylmään, minkä johdosta noutosafkaa menee vähemmän? Joku muu, mikä? Kun siihen tavoitteeseen kerran pääsee, niin on helpompi lähteä miettimään seuraavaa tavoitetta. Tärkeää olisikin tehdä itselleen tietynlaiset tavoiteportaat ja mennä kokoajan sitä kohti. Minä esim. vastaanottokäynneillä usein piirsin paperille ihan konkreettiset portaat, joiden yläpuolelle asiakas sai valita tavoitteen. Sen jälkeen lähdettiin purkamaan sitä tavoitetta osiin. Usein asiakas saikin yllättyä siitä, että miten hiton monta porrasta vaikkapa "vuoden päästä käyn tunnin lenkkejä 3x viikko" tavoite pitää sisällään. Se ensimmäinen tavoite voi olla se, että käy oven ulkopuolella kääntymässä tai että laittaa kengät jalkaan.

 

[Rikama]

Kannattaa mittauttaa ne arvot, ei ole turhaa. Hormonit vaikuttavat todella paljon jaksamiseemme. Jos arvot ovat pielessä ja ne saa kuntoon on helpompi laittaa perusasiatkin kuntoon. Kannattaa katsoa se Akuutin dokkari.

Ja ne testoarvot saa nousuun, kun lähtee liikkumaan ja lopettaa alkoholin suurkulutuksen jotka on perusasioita.

 

[GuntherPrien]

Lääkärissä kunnon testit tietysti ensin kuten todettua täällä. Jos siellä on arvoja miten sun sattuu ja keho muutenkin prakaa vastaan täysillä niin vaikeaa on päästä siitä yli voimakkaasti lannistuneena.

Lääkäriä ei välttämättä "kiinnosta" vaikka kuinka yrittäisit selittää, että tällaisiä ongelmia olisi.

Itselläni on siinä mielessä hyvä tilanne, että töiden takia on käytävä vuosittain pakollisessa lääkärintarkastuksessa. Useampana vuonna selittelin että nyt on tilanne muuttunut tällaiseksi ja siihen olisi hyvä tarttua. Lääkäri vain hetken mietti, ja totesi, että yritä nyt vain kestää tilanne, kyllä se siitä. Asia tuli myös useamman kerran puheeksi sairaanhoitajan kanssa muiden vaivojen hoidon yhteydessä, ja olivat kaikki samaamieltä, että lääkärille asiaa hoitamaan, mutta kun sitä työterveyslääkäriä ei vain kiinnostanut hoitaa asiaa. Muutos tapahtui vasta siinä vaiheessa, kun työterveys vaihtui toiseen, ja ensimmäisen kerran lääkäri oikeasti kuunteli ja otti asian hoitaakseen. Harmi vain, että tuohon aloitukseen tuhraantui useampi vuosi, ja nyt odotellaan milloin lääkitys alkaisi kunnolla vaikuttaa ja tähän turtumukseen tulisi muutos.

Opastuksena vaikkapa, että jos ensimmäistä lääkäri ei asia nappaa, niin urheasti vain seuraavalle, kyllä sieltä jossakin vaiheessa löytyy joku jota asia kiinnostaa.


Moni on ehdottanut, että aloita uusi harrastus tai tee jotakin joka kiinnostaa. Monellakohan on oikeasti kokemusta tällaisesta tilasta, jossa minkä tahansa aloittaminen on työn ja tuskan takana, ja jo pienen pieni vastoinkäyminen aiheuttaa sen että lopettaa aloittaman asian.

 

[Rokkijani]

Tuo on totta, että lääkäreitä on monenlaisia. Minulla on siis takana vaikea masennus ja vuoden sairasloma. Onneksi työterveyslääkäri otti heti kunnolla asian, vaikka kyllä oli itellä vaikeaa tipahtaa uikuttamaan siinä ison ukon edessä. Onneksi pystyin.

Nyt töissä ollut jo pari vuotta ja elämäni voimissa.

 

[KuunoKaakkuri]

Ja ne testoarvot saa nousuun, kun lähtee liikkumaan ja lopettaa alkoholin suurkulutuksen jotka on perusasioita.

Ei saa nousuun, jos on testotasoihin vaikuttava sairaus. Kannattaa ehdottomasti käydä mittauttamassa ja jos arvot on pielessä kannattaa mennä asiantuntevalle lääkärille. En vänkää tästä enää enempää.

 

[finWeazel]

Moni on ehdottanut, että aloita uusi harrastus tai tee jotakin joka kiinnostaa. Monellakohan on oikeasti kokemusta tällaisesta tilasta, jossa minkä tahansa aloittaminen on työn ja tuskan takana, ja jo pienen pieni vastoinkäyminen aiheuttaa sen että lopettaa aloittaman asian.

Mulla on jonkinlainen kokemus asiasta. Edellinen duuni oli 10h päivässä koodintakomista ja siihen päälle muut stressit(epävakaa työ==koko ajan projektit lähtee alta ja pitää hakea uusi työpaikka talon sisältä + viisumi/työlupa-asiat vaiheessa). Töiden jälkeen ei jaksanut muuta kuin nukkua viikonloput. Työpaikkaa vaihtaessa otin 1kk lomaa ja en saanut lomalla tehtyä muuta kuin nukuttua. Nukuin päivät ja yöt. Kuukauden nukkuminen latasi akkuja sen verran, että uudessa duunissa jaksoi niitä 50h+ viikkoja ja kovaa painetta 1.5v ennen kuin jaksaminen loppui kokonaan. Siinä kohtaa joutui sanomaan, että jos meno ei muutu irtisanoudun. Siitä suosta kun pääsi rämpimään ylös ja sai rajoitettua duunit järkevämmiksi niin on taas innostunut tekemään asioita. Nyt maistuu harrasteet ihan eri tavalla. Esimies tuskin taas on kovin ihastunut nykyminään, kun ei vain pysty enää elämään pelkästään työn ehdoilla. Tämä siis amerikassa, jossa työajat on esimiehen määräämät ja työsopimus at will.

 

[mittari]

^
Yhdyn todella vahvasti ylläolevaan (/ylläoleviin). Käy mittauttamassa seuraavat :

Kilpirauhasarvojen laaja tutkimus 59€ – Ilman lähetettä – Puhti

Tutkimuksella selvität arvot, jotka vaikuttavat muun muassa kilpirauhasen vajaatoimintaan tai liikatoimintaan. Laboratoriot yli 20 paikkakunnalla!

www.puhti.fi

Testosteronin laaja tutkimuspaketti 79€ ilman lähetettä – Puhti

Testosteronin laaja tutkimuspaketti helposti ja nopeasti ilman lähetettä. Näytteenotto yli 75 toimipisteessä. Selkeä tulosraportti!

www.puhti.fi

Et tarvitse lähetettä. Eli ei tarvitse selittää kellekkään yhtään mitään. Lähetteen kanssa ehkä säästät euron pari, mutta itseäni ainakin v*tutti selittää työterveyslääkärille, miksi nuori mies haluaa moisia mittauttaa.. aivan kun nuorella miehellä olis kaikki aina täydellisesti tip top. Ihan kuin olisi jotenkin "kiellettyä" olla kiinnostunut omista arvoistaan.


Tuolla -> Sami Niemiselle määrättiin kymmeniä masennuslääkkeitä, ennen kuin oireiden syyksi paljastui testosteronivaje – “Oli kova kolaus, kun seksi ei enää kiinnostanut” yksi kaveri ketä alettiin hoitaa masennuksen vuoksi kun oli oikeasti kyse matalista testotasoista. Tästä aiheutuu mm. seuraavaa :

Siellä iski totuus: Sami oli kolmekymppinen mies, jonka testosteronivajetta oli hoidettu yli kahden vuoden ajan vahvoilla mieliala- ja masennuslääkkeillä. Siinä vaiheessa Samille oli tullut sydämen rytmihäiriöitä, vapinaa ja hänellä oli aloitettu verenpainelääkitys.

Eli käy nyt hyvä mies nuo mittauttamassa.

Tyhmä kysymys, mutta jos käyt testit mittauttamassa päteekö nuo tulokset lääkärissä ja saat mukisematta korvaushoitoa?

 

[munse]

Normaalia olisi se, että nukahtaminen kestää 10-15minuuttia.

Oho, tuo kuulostaa melko nopealta. Minä nukahdan harvoin alle puolessa tunnissa. Tyypillinen nukahtamisaika minulla on ehkä noin 45 minuuttia. 8 tuntia tulee nukuttua.

 

[KuunoKaakkuri]

Tyhmä kysymys, mutta jos käyt testit mittauttamassa päteekö nuo tulokset lääkärissä ja saat mukisematta korvaushoitoa?

Lääkäri teettää lisätutkimuksia mitä tarvitaan. Mittauksia tarvitaan pitemmältä ajalta.

 

[bonekuukkeli]

Moni on ehdottanut, että aloita uusi harrastus tai tee jotakin joka kiinnostaa. Monellakohan on oikeasti kokemusta tällaisesta tilasta, jossa minkä tahansa aloittaminen on työn ja tuskan takana, ja jo pienen pieni vastoinkäyminen aiheuttaa sen että lopettaa aloittaman asian.

Tavoitteenahan tuo uuden harrastuksen aloittaminen on älyttömän hyvä, mutta kuten sanoit, se vaatii älyttömästi ponnistelua ja siksi se tavoite pitää purkaa osiin. Jos esim. on ajatus että hei alan pelaamaan jalkapalloa, niin se ensimmäisen viikon tavoite voi olla vaikkapa 10min kävely ulkona ja sekin vain yhden kerran. Eli tavoite, mikä varmasti onnistuu (nousen sängystä ja käyn eteisessä?) ja mistä voi lähteä laajentamaan. Ihminen on äärimmäisen keskeliäs ja aivot varmasti eläinkunnan laiskimmasta päästä, mitä tulee asioiden välttelyyn. Siksi jos on jo uponnut niin syvälle, että asiat alkavat tuntumaan ylitsepääsemättömiltä, niin asioissa pitää lähteä liikkeelle todella pienin askelin. Tuollainen voi toki jotain turhauttaa, mutta toisaalta tarkemman pohdinnan seurauksena voi miettiä, että olisiko sitäkään pientä tullut tehtyä muutoin? Nuista syntyy sitten pikkuhiljaa lumipalloefekti, mikä vie eteenpäin kohti isompiakin askelia.

Ja tuohon, ettei lääkäri kuuntele... älkää lannistuko. Elämä on jo potkinut päähän ja ison auktoriteetin lääkärin sanat voi viiltää syvältä. Mutta jos rohkeutta löytyy, niin kannattaa suoraan kysyä että pääsisikö lääkärille, jota oikeasti kiinnostaa asioita hoitaa? Tai vain hakeutua toiselle, tärkeintä että saa apua. Nuissa nuo mukaan tulostetut laput voi olla kullanarvoisia, koska asioiden kertominen siten on usein helpompaa.

 

[finWeazel]

Oho, tuo kuulostaa melko nopealta. Minä nukahdan harvoin alle puolessa tunnissa. Tyypillinen nukahtamisaika minulla on ehkä noin 45 minuuttia. 8 tuntia tulee nukuttua.

Kai tuo melko nopea nukahtamisaika liittyy siihen, että olisi unihygienia kohdallaan. Mun kohdalla se tarkoittaa, että iltatoimet on samat aina 2h ennen nukkumaanmenoaikaa. Elimistö on valmis nukahtamiseen, kun menee sänkyyn ja lamppu sammuu sopivan nopeasti. Ei ole enää ajatuksia pörräämässä päässä tai jotain liikunnan jälkeistä adrenaliinia veressä. Mulle toimii hyvin setti tv-sarja, hengitysharjoitus, valot minimiin + sinistä valoa poistavat lasit päähän, kindlestä ekirjaa ja sitten unta. Ei mitään liian piristävää, kuten ufc matsien jälkilähetyksiä ennen nukkumaanmenoa. Jokerina se, että aamusta kannattaa käydä ulkona, kun auringonvalolla aamusta on yhteys melatoniinintuottoon illemmalla.

 

[Kirahvi]

Toi testosteronijuttu saattais kyllä olla syytä mittauttaa.
Onko täällä kokemuksia millaista sen hoito on? Piikkiä pakaraan lopun elämää kolmen viikon välein vai onko ne jotain kuuriluotoisia?
Vihaan piikkejä ja verikokeita..

 

[finWeazel]

Toi testosteronijuttu saattais kyllä olla syytä mittauttaa.
Onko täällä kokemuksia millaista sen hoito on? Piikkiä pakaraan lopun elämää kolmen viikon välein vai onko ne jotain kuuriluotoisia?
Vihaan piikkejä ja verikokeita..

Moni aloittaa korvaushoidon geelillä. Jos geeli ei toimi niin sitten piikistä testo loppuelämän ajan. Ulkoinen testo vähentää/lopettaa kehon oman tuotannon. Tuo on sitten tie millä mennään koko loppuelämä. Jos sen korvaushoidon lopettaa niin oma tuotanto voi olla nollissa/entistä alhaisempi/ei palaudu normaaliksi ja mennään ojasta allikkoon monellakin tavalla.

Ainakin täälläpäin ennen korvaushoidon aloittamista lääkäri ojentaa, että elintavat kuntoon(ruoka, paino, treeni, uni). Jos noilla ei korjaannu olotila hyväksi niin mennään piikki/geeli juttuihin.

 

[SS_Elite_Guard]

Piikkeinä testosteroni annetaan mut verikokeista tuli mieleen että siinä voisi olla pakettina perusverenkuva, libidit, p-alat, pari kilpirauhasarvoa ja hormoneista sekä testo että testoVL, ei ehkä tarvetta S-E2 eli estradiolia. Toisaalta numeroita ei ole tietenkään tarkoitus hoitaa vaan koko ihmistä mutta jotain osviittaa tai syitä voisi löytyä.

 

[jad]

Kirjoitit aiemmin, että teet itse suurimman osan ruuasta, mitäpäs jos yhdistäisit tämän siihen viikonlopun alkoholiannokseen. Keksi jostain lista uusia ruokalajeja jota valmistat viikonloppuna ja siinä sivussa alat maistelemaan erilaisia viinejä sapuskan kanssa. Saattaisi emäntäkin tykätä. Enkä nyt tarkoita mitään hifistelykokkausta, vaan ihan perushyvää arkisapuskaa. Itse aikoinani etsin inspiraatiota Iskä kokkaa- blogista, kun alkoi kyllästyttämään aina samat sapuskat mitä tuli tehtyä.

Ja mitä historiakiinnostukseesi tulee, niin eikö ikinä ole tullut halua lähteä käymään näillä historiallisilla paikoilla (tai museoissa) mistä luet. Suomestakin löytyy ihan kohtuudella erilaisia varsinkin sota-aikaan liittyviä isompia ja pienempiä nähtävyyksiä. Esim. talvisotamuseo, parolan panssarimuseo, ilmavoimamuseo, jne.

 

[latexii]

Tyhmä kysymys, mutta jos käyt testit mittauttamassa päteekö nuo tulokset lääkärissä ja saat mukisematta korvaushoitoa?

Tulokset ovat päteviä, mutta jos ne on ensimmäiset tulokset niin todennäköisesti joudut oottelemaan jonnin aikaan ja ottamaan uudet. Näiden jälkeen todennäköisesti rakennetaan hoitosuunnitelmaa joka pitää lääkityksen suhteen sisällään esim jotain testosteronijohdannaista kuten testosteronigeeli, piikki sustaa (piikitysväli 5pvää - 21 pvää, riippuen onko annostus kerralla milli vai puol) tai piikki nebidoa (piikitysväli about 6 - 10vkoa).. tai jotain muuta.

Hoito riippuu aika paljolti veriarvoista ja hoidon tavotteista, eli onko esim. kassit / aivolisäke aivan paskana teston tuottamisen / käskyttämisen suhteen vai onko siellä edes vähän eloa. Joissain tilanteissa tikataan tetsonii loppuelämä ja joillain tapauksilla voidaan saada vielä oma tuotanto käyntiin. Mutta niin tai näin, jos tasot on päinvittua ja ne saadaan kondikseen niin ukko kun ukko on uudestisyntynyt. Alkaa virtaa piisaamaan ja asiat kiinnostamaan eikä ole monikaan asia enää mitään pakkopullahöttöä.

Aivan päin vittua olevien elintapojen korjaamisella voidaan saada suht. mataliin arvoihin jotain nousua. Mutta jos arvot on aivan pohjalukemissa johtuen esim. aivolisäkkeen toiminnasta, niin mikään elintapafiksaus ei niitä korjaa. Jos näissä tapauksissa lääkäri edes moista ehdottaa niin se on lähinnä käsienpesemistä ja maton alle lakaisua. Suomessa tuo korvaushoito on aikamoista vänkyröintiä ja siihen on vaikea saada pätevää hoitoa.

 

[elmo]

Elintasosairauksia. Tässä kun itsekkin ollut useamman päivää lievässä kuumeessa ja koko päivän taas yöhousut jalassa vaeltanut välillä tietokone-tv-videotykki alkaa mieli vaeltamaan...

Millään ei ole mitään väliä ja mitään ei saa koskaan aikaiseksi. Älä tee tänään mitään minkä voit jättää huomiseksi on aforismi joka kannattelee hyvin pitkälle viime aikojen fiiliksiä eikä vain viime päiviä.

Sitä mieltä, että ihmisen biologia ei ole vielä ehtinyt kiriä tätä huimaa sadan vuoden kehitystä kiinni ja aivot does not compute kun ollaan jatkuvassa yltäkylläisyyden ja täyteläisyyden tunteessa.

Tiedän ihan hyvin, että oikeasti ei olisi mitään valitettavaa. Mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän yhtään mikään kiinnostaa. Eipä se ruokavalio kuntoon ja liikuntaa on varmaan se oikea vastaus taas kaikkeen. Mutta kun ei ole pakko niin miksi tänään kun sen voi aloittaa huomennakin. Kiinnostaa kuin kilo paskaa. Tiedän ihan hyvin, että jo 1h maastopyörälenkistä saan hyvän fiiliksen. Eikä mulla ole edes mitään tekosyytä miksi ollut taas monta kuukautta taukoa. Hikoilen kuin pieni sika myös, mutta kun takapihalta pääsee suoraan polulle ja samantien suihkuun niin mitä väliä. Ennemmin voi kuluttaa tuntikaupalla jonkun näytön edessä tekemättä yhtään mitään järkevää. Kun edes pelaisi välillä, mutta se tuntuu olevan sitä zombina netissä haahuilua.

Joskus salaa haaveilenkin muuttavani johonkin erämajaan, jotta päivä olisi pakko täyttää pakollisilla asioilla, että torpassa voi asua.

No mikäs tässä. Kuumeisesti odotellaan The Boys s02 finaalia ja sillä välillä kulutetaan aika grindaamalla seuraavaa tankkia wotissa. Menee se elämä näinkin eteenpäin .

 

[Cumbo]

Jonkin verran itselläkin samoja fiiliksiä mitä täällä ovat muutkin kertoneet. Olen ottanut pieniä rakennus-/nikkarointihommia. Niissä käden jälki näkyy ja aina tulee jotain valmista. Oma työ on sellainen, että siinä ei juuri projekteja ole eikä työ lopu tekemällä ikinä. Hyvin vähän siis tulee onnistumisen tunteita onnistuneista jutuista. Olen tietoisesti jättänyt alkoholit minimiin ja lisännyt urheilua paljon, jotta stressi pysyy kurissa.

Joskus joku ihmetellyt, miten jaksaa vapaa-aikaansa käyttää johonkin tuollaiseen, mutta itselle ainakin helkkarin terapeuttista sahata, hiota, ruuvata jne. kun aina tulee jotain valmiiksi.

 

[Technocrat]

Mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän yhtään mikään kiinnostaa.

Tämä on muuten jännä juttu, moni kaveri sanonut mulle samaa ja henkilökohtaisesti just käynyt päinvastoin, eli mitä vanhemmaksi sitä on tullut, sitä enemmän on asiat alkaneet kiinnostaa ja elämään tullut sisältöä. Toki junnuhan minä vielä olen, nelikymppisiin on vielä muutama vuosi, ehkä se tästä vielä kääntyy laskusuuntaan.

 

[meridian]

Ja ne lekurit oli kanssa sitä mieltä että ei ole mitään syytä mitään alkoholiestolääkityksiä sun muita kokeilla ja että en ole ongelmakäyttäjä siinä suhteessa.

Tuskinpa olet siinä määrin ongelmakäyttäjä, että jotain antabusta tai katkoa tarttis miettiä, mutta alkoholilla on pienilläkin määrillä negatiivisia vaikutuksia esimerkiks unenlaatuun, joka sit vaikuttaa mm. vireystilaan, stressitasoihin ja testosteronitasoihin jne. Sen vuoksi ite aloittaisin lopettamalla alkoholin käytön joksikin aikaa ja katsoisin mitä tapahtuu. Se on kuitenkin vaan yks elämäntapamuutos, ettei tarvii koko elämää laittaa heti remonttiin.

Toinen hyvä syy jättää alkoholi pois on se, että vaikka nyt ei olisi suurta ongelmaa, on pahan olon lääkitseminen alkoholilla aika iso riski sille, että käytöstä jossain vaiheessa tulee oikea ongelma.