Itsestään huolehtiminen ja mikään ei kiinnosta

[bonekuukkeli]

Jos mikään ei kiinnosta ja alkoholi on niitä "ainoita vapaiden iloja tai mitä odottaa", niin se kertoo jo ihan riittävästi siitä ongelman luonteesta. Alkoholilla kun on tutkitusti vaikutusta mm. mielihyvähormoneihin nuiden edellä listattujen lisäksi. Eli sekin nostaa tuota kynnystä muutoksen tekemiseen. Mutta tärkeintä on, että jostain lähtee liikkeelle kohti sitä muutosta. Mikä vain itselle helpoimmalta tuntuu niistä huonoista vaihtoehdoista.

Ja yksi keinohan on rakentaa itelle keppi/porkkana palkintojärjestelmä. Eli esim. jos pystyy joka päivä käymään 15min kävelyn ulkosalla, niin viikonloppuna saa hyvällä omalla tunnolla pelailla ja tissutella jonain päivänä (ei koko vkl putkeen, elämässä täytyy olla muutakin).

 

[munse]

Tämä on muuten jännä juttu, moni kaveri sanonut mulle samaa ja henkilökohtaisesti just käynyt päinvastoin, eli mitä vanhemmaksi sitä on tullut, sitä enemmän on asiat alkaneet kiinnostaa ja elämään tullut sisältöä. Toki junnuhan minä vielä olen, nelikymppisiin on vielä muutama vuosi, ehkä se tästä vielä kääntyy laskusuuntaan.

Aikuisena on alkanut "aikuisten tylsät jutut" kiinnostamaan. Talous, politiikka, remontointi/sisustus, jne. Itse olen kolmenkympin alkupuolella.

Sitten taas jostain kulutuselektroniikasta ei jaksa enää innostua samalla tavoin kuin teininä. Kunhan laitteet pelittää.

 

[alakääntö]

Itse en ole koskaan saanut mistään liikunnasta minkäänlaista hyvää oloa. Oli kyseessä sitten joku pieni kävelylenkki, pyöräilykierros tai hiki päässä täysiä vedetty treeni. Ei nuorempana eikä nyt. Ainoa mitä tulee on väsymys. Mutta oudosti silti seuraavana päivänä tekee mieli lähteä jollekin lenkille. Tulee sellainen tekemisen pakko, ei jaksa vain olla. Vaikka hyvältä ei tunnu missään vaiheessa niin silti sitä haluaa vain lähteä. Kannattaa kokeilla vaikka tehdä joku 10km lenkki joka päivä, kun kerta aikaa on. Vaikka ongelma voikin ratketa pillerillä tai puhumisella, ei siitä liikunnasta haittaa ole ellei ole joku liikunta-allergia.

En oikein ymmärrä mikä se ongelma sen hien kanssa on? Vaatteethan voi vaihtaa suorituksen jälkeen kun suihkussa käy.

 

[Kirahvi]

Itse en ole koskaan saanut mistään liikunnasta minkäänlaista hyvää oloa. Oli kyseessä sitten joku pieni kävelylenkki, pyöräilykierros tai hiki päässä täysiä vedetty treeni. Ei nuorempana eikä nyt. Ainoa mitä tulee on väsymys. Mutta oudosti silti seuraavana päivänä tekee mieli lähteä jollekin lenkille. Tulee sellainen tekemisen pakko, ei jaksa vain olla. Vaikka hyvältä ei tunnu missään vaiheessa niin silti sitä haluaa vain lähteä. Kannattaa kokeilla vaikka tehdä joku 10km lenkki joka päivä, kun kerta aikaa on. Vaikka ongelma voikin ratketa pillerillä tai puhumisella, ei siitä liikunnasta haittaa ole ellei ole joku liikunta-allergia.

En oikein ymmärrä mikä se ongelma sen hien kanssa on? Vaatteethan voi vaihtaa suorituksen jälkeen kun suihkussa käy.

Hien kanssa on se ongelma, että kun kilometrin jälkeen on vaatteet ja kengät aivan litimärät niin nivuset on täynnä hankaumia ja samoin jalat on ihan paskana kun märillä sukilla ja kengillä joutuu liikkumaan. Samoin paita ja takki ja housut aivan litimärkinä niin kipeeksi tulee aika nopeasti.
Kokeile itte kävellä 10km litimärillä vaatteilla niin tiiät miltä tuntuu.

 

[FireFly Renaissance]

Hien kanssa on se ongelma, että kun kilometrin jälkeen on vaatteet ja kengät aivan litimärät niin nivuset on täynnä hankaumia ja samoin jalat on ihan paskana kun märillä sukilla ja kengillä joutuu liikkumaan. Samoin paita ja takki ja housut aivan litimärkinä niin kipeeksi tulee aika nopeasti.
Kokeile itte kävellä 10km litimärillä vaatteilla niin tiiät miltä tuntuu.

Itsekin hikoaa helposti, mutta eihän tämä nyt ihan terveeltä kuulosta... Yhdyn edellisiin, kannattaa selvittää asiaa.

 

[Kirahvi]

Kirjoitit aiemmin, että teet itse suurimman osan ruuasta, mitäpäs jos yhdistäisit tämän siihen viikonlopun alkoholiannokseen. Keksi jostain lista uusia ruokalajeja jota valmistat viikonloppuna ja siinä sivussa alat maistelemaan erilaisia viinejä sapuskan kanssa. Saattaisi emäntäkin tykätä. Enkä nyt tarkoita mitään hifistelykokkausta, vaan ihan perushyvää arkisapuskaa. Itse aikoinani etsin inspiraatiota Iskä kokkaa- blogista, kun alkoi kyllästyttämään aina samat sapuskat mitä tuli tehtyä.

Ja mitä historiakiinnostukseesi tulee, niin eikö ikinä ole tullut halua lähteä käymään näillä historiallisilla paikoilla (tai museoissa) mistä luet. Suomestakin löytyy ihan kohtuudella erilaisia varsinkin sota-aikaan liittyviä isompia ja pienempiä nähtävyyksiä. Esim. talvisotamuseo, parolan panssarimuseo, ilmavoimamuseo, jne.

Näin mä teenkin. Tavallaan. Viikonloppuisin teen hyvää ruokaa ja maistan eri oluita.
Mutta sitten alkuyöstä sitten alkaakin ne ongelmat kun ei ole mitään tekemistä. Sitten sitä alkaa tissuttelemaan ja kuuntelemaan musaa tai pelaamaan.

Ja juu, aikalailla kaikki suomen sotaan liittyvät muistomerkit ja museot ja linnat ja sen semmoset on melkein jo käyty läpi. Ei oikein tahdo keksiä enää mitä sitä keksis.

Ja mä oon kyllä näennäisesti kiinnistunu monista asiosta, mutta niiden "harrastamiseen" ei käytännössä ole muuta kuin lukeminen ja koneella istuminen dokkareita kattoen. Olis kiva kun olis joku fyysinen harrastus vaikka ei oliskaan liikuntaa. Esmes pienoismallit tai vastaavat mutta niissäkin into kestää sen pari päivää ja ne on nähty ja jää homehtumaan kaapin nurkkaan.

 

[Kirahvi]

Itsekin hikoaa helposti, mutta eihän tämä nyt ihan terveeltä kuulosta... Yhdyn edellisiin, kannattaa selvittää asiaa.

Täytyy varmaan koittaa hommaa aika sinne testo mittauksiin tai sitten kun pitäis lähiaikoina olla duunin puolesta terveystarkastus niin siellä kysyy.
Toisaalta ei kyllä paljon houkuttele piikitellä loppuelämääkään, mutta toisaalta jos on testovaje niin ainakin tietäis mistä johtuu niin siitä vois saada motivaatiota yrittää päästä siitä eroon jos tietää että se saattais jopa auttaa.
Joku piikki kerran kuussa loppuelämän ajan niin sitä tulee varmaan luovutettua kuin alkaa semmoseen ralliin.

 

[alakääntö]

Hien kanssa on se ongelma, että kun kilometrin jälkeen on vaatteet ja kengät aivan litimärät niin nivuset on täynnä hankaumia ja samoin jalat on ihan paskana kun märillä sukilla ja kengillä joutuu liikkumaan. Samoin paita ja takki ja housut aivan litimärkinä niin kipeeksi tulee aika nopeasti.
Kokeile itte kävellä 10km litimärillä vaatteilla niin tiiät miltä tuntuu.

Nivusten hankaumiin voi vaatetuksella vaikuttaa. Paita, takki ja housuasian luulen myös korjaantuvan sopivalla kerrospukeutumisella. Tai ainakin sen pitäisi auttaa. Jalkahikeen en osaa ottaa kantaa mutta netistä löytyy niihinkin joitain kikkoja perspiranteista lähtien. Tosin pelkään että kaikki on varmaan jo testattu? Voithan myös ostaa kuntopyörän ja ajella virtuaalikisoja kotonasi. Siinä ei pitäisi hien haitata. Varoituksen sana tuosta kyllä. Oikean fillarin kanssa on reitti paljon vaikeampi jättää kesken kuin virtuaalifillarin kanssa, joten oikean fillarin kanssa reitti tulee todnäk ajettua loppuun asti vaikka lopussa saattaakin väsyttää.

 

[Kikkoman]

Hien kanssa on se ongelma, että kun kilometrin jälkeen on vaatteet ja kengät aivan litimärät niin nivuset on täynnä hankaumia ja samoin jalat on ihan paskana kun märillä sukilla ja kengillä joutuu liikkumaan. Samoin paita ja takki ja housut aivan litimärkinä niin kipeeksi tulee aika nopeasti.
Kokeile itte kävellä 10km litimärillä vaatteilla niin tiiät miltä tuntuu.

Älä ota tätä vittuiluna, mutta huomaatko että muut yrittävät ehdottaa ratkaisuja ja sinä ammut niitä alas perustelemalla että miksi et voi tehdä asiaa X tai Y? Samaten tuon alkoholin kanssa, olet perustellut itsellesi että alkoholi on välttämättömyys, koska haluat juoda alkoholia. Tiedän varsin hyvin että siitä negatiivisuuden kierteestä ei ole ihan yksinkertaista irtautua, mutta muutosta ei ikinä tapahdu jos ei itse ole halukas sitä tekemään.

Tuossa joku ehdotti uintia ja sanoit että se voisi olla mielekäs liikuntamuoto, mutta työpäivän jälkeen ei jaksaisi lähteä hallille. Tähän auttaa se, että otat kamat mukaan ja menet alkuun vaikkapa pari kertaa viikossa uimahallille joko ennen tai jälkeen työpäivän, vaikka sitten väkisin. Hiljalleen tuosta tulee rutiini ja rutiinista tapa ja tämä on mielestäni avain siihen, että liikunnasta tule pysyvä osa elämää.

Minun mielestä tärkeintä on se, että alkaa tekemään jotain, vaikka vähän kerrallaan. Täydellinen elämäntaparemontti kertarysäkysellä onnistuu aika harvalta, mutta ne pienetkin muutokset kumuloituvat ajan saatossa, jos suunta vain on oikea.

 

[KuunoKaakkuri]

Täytyy varmaan koittaa hommaa aika sinne testo mittauksiin tai sitten kun pitäis lähiaikoina olla duunin puolesta terveystarkastus niin siellä kysyy.
Toisaalta ei kyllä paljon houkuttele piikitellä loppuelämääkään, mutta toisaalta jos on testovaje niin ainakin tietäis mistä johtuu niin siitä vois saada motivaatiota yrittää päästä siitä eroon jos tietää että se saattais jopa auttaa.
Joku piikki kerran kuussa loppuelämän ajan niin sitä tulee varmaan luovutettua kuin alkaa semmoseen ralliin.

Suosittelen, että et venaile mitään duunin tarkastuksia. Sitä kautta voi selvittely lähteä ihan toisille urille. Mene nyt sinne testomittaukseen ja jos siitä ei ole apua niin duunin terveystarkastus on vielä edessä.

Eikä kannata miettiä liikaa mahdollisia hoitoja, piikkejä jne. Niistähän ei tiedä mitä on edessä. Sitäpaitsi jos selviää, että testoarvot ovat kunnossa niin se on vaan hyvä asia. Ei oo häikkää palleissa tai aivolisäkkeessä.

 

[alakääntö]

Nimenomaan kun muutosta yrittää niin vähän kerrallaan, ehkä ihan vain joku pieni asia jota tekemällä saa ikäänkuin todistettua itselleen että pystyy ja kiinnostaa. Mitään isoa muutosta ei kannata edes yrittää. Epäonnistuu vain kun ei jaksa ja ei tunnu heti paremmalta. Ja kuitenkin jotain jää tekemättä, mistä vain negatiivisuus pahenee. Vedä vaikka oluen jälkeen aina saman verran vettä. "Saat" silti juoda niin paljon kuin haluat ja rutiinejakaan ei tarvi muuttaa. Ostat vaikka pullovettä ja vedät olutta ja vettä vuorotellen. Tuota kun teet vaikka pari kuukautta niin on ainakin todistanut itselleen että vähemmällläkin pärjää ja ehkä innostus tehdä muita muutoksia nousee.

 

[Biin]

Näin mä teenkin. Tavallaan. Viikonloppuisin teen hyvää ruokaa ja maistan eri oluita.
Mutta sitten alkuyöstä sitten alkaakin ne ongelmat kun ei ole mitään tekemistä. Sitten sitä alkaa tissuttelemaan ja kuuntelemaan musaa tai pelaamaan.

Entäs jos lopettais tohon? Jätät sen siihen muutaman maisteluun (mielellään toki kokonaan pois) ja sitten nukkumaan?

Täälläkin on paljon ehdotettu liikkumista, jonka olet aika monesti ampunut alas hikoilulla. Omasta kokemuksesta voin taas sanoa, että itselleni parhaiten toimii juurikin ohjattu liikunta. Ei tarvi itse miettiä mitä tekee seuraavaksi yms, vaan joku kertoo mitä seuraavaksi tehdää.

Onko millaiset suhteet työkavereihin? Olisiko mahdollista osallistua samaan harrastukseen jonkun kanssa? Vaikeampi kieltäytyä/jättää menemästä kun on tuttuja siellä. Omakohtaisena esimerkkinä, pomo houkutteli kamppailulajin pariin ja onhan se nyt ihan kiva päästä luvan kanssa lyömään pomoa.

Liikkumisen ei tarvitse olla myös aina niin fyysistä. Meidän perheessä aloitettiin koronasta johtuen retkeily ja ihan lähimetsissä on riittänyt tutkittavaa. Eväsleivät mukaan sekä kahvia terkkaan ja puolison kanssa metsäretkelle. Ei ole kiire mihinkään ja voi rauhassa käppäillä menemään.

 

[Kirahvi]

Nivusten hankaumiin voi vaatetuksella vaikuttaa. Paita, takki ja housuasian luulen myös korjaantuvan sopivalla kerrospukeutumisella. Tai ainakin sen pitäisi auttaa. Jalkahikeen en osaa ottaa kantaa mutta netistä löytyy niihinkin joitain kikkoja perspiranteista lähtien. Tosin pelkään että kaikki on varmaan jo testattu? Voithan myös ostaa kuntopyörän ja ajella virtuaalikisoja kotonasi. Siinä ei pitäisi hien haitata. Varoituksen sana tuosta kyllä. Oikean fillarin kanssa on reitti paljon vaikeampi jättää kesken kuin virtuaalifillarin kanssa, joten oikean fillarin kanssa reitti tulee todnäk ajettua loppuun asti vaikka lopussa saattaakin väsyttää.

Selaappa vähän säiettä taakseppäin.
Kerrospukeutuminen on aivan täyttä murhaa, tekniset on ihan pilipalia ja kuntopyöräkin mulla on ollut. Ei tällä hikoilun määrällä.

 

[EAQRSK]

Lisätäämpäs tähän sellainen mahdollisuus kun rauta arvot. Jos ferritiini arvot on matalalla se saattaa aiheuttaa väsymystä / haluttomuutta tehdä asioita. Mun nuoremmalla lapsella tämä ilmeni siten, että oli vähän väliä kipeä.. sairastelu loppui kun aloitettiin syömään lisärautaa.

Mun muija taas on ollut aina helvetin energinen. Jaksaa tehdä jatkuvasti jotain ja juosta lasten kanssa ympäri kyliä milloin missäkin. Puoli vuotta sitten siltä loppu puhti ja ei saanu enää mitään tehtyä. Sai ferritiinit testattua työterveyden kautta ja ne oli todella alhaiset, siis ihan reippaasti. Sai lähetteen että saa suonensisäisesti rautaa + tabletteja siihen päälle ja muutaman viikon päästä energisyys oli takaisin ja jaksaa taas touhuta kaiken näköstä.

 

[?..]

Mites seksielämä? Onko aamustondis?

 

[Cumbo]

Selaappa vähän säiettä taakseppäin.
Kerrospukeutuminen on aivan täyttä murhaa, tekniset on ihan pilipalia ja kuntopyöräkin mulla on ollut. Ei tällä hikoilun määrällä.

Tämähän siis tarkoittaa kaiketi, että sinun on mahdotonta harrastaa (omasta mielestäsi) minkäänlaista liikuntaa.

Korvien välissä on varmaan suurin ongelma, toki lääkärillä kannattaa noita em. asioita käydä tutkimassa.

Toivon itsesi ja perheesi vuoksi, että saat itsesi nyt alkuun sinne lääkärille raahattua.

 

[Kirahvi]

Entäs jos lopettais tohon? Jätät sen siihen muutaman maisteluun (mielellään toki kokonaan pois) ja sitten nukkumaan?

Täälläkin on paljon ehdotettu liikkumista, jonka olet aika monesti ampunut alas hikoilulla. Omasta kokemuksesta voin taas sanoa, että itselleni parhaiten toimii juurikin ohjattu liikunta. Ei tarvi itse miettiä mitä tekee seuraavaksi yms, vaan joku kertoo mitä seuraavaksi tehdää.

Onko millaiset suhteet työkavereihin? Olisiko mahdollista osallistua samaan harrastukseen jonkun kanssa? Vaikeampi kieltäytyä/jättää menemästä kun on tuttuja siellä. Omakohtaisena esimerkkinä, pomo houkutteli kamppailulajin pariin ja onhan se nyt ihan kiva päästä luvan kanssa lyömään pomoa.

Liikkumisen ei tarvitse olla myös aina niin fyysistä. Meidän perheessä aloitettiin koronasta johtuen retkeily ja ihan lähimetsissä on riittänyt tutkittavaa. Eväsleivät mukaan sekä kahvia terkkaan ja puolison kanssa metsäretkelle. Ei ole kiire mihinkään ja voi rauhassa käppäillä menemään.

Mä oon iltaihminen ja kärsiny univaikeuksista koko elämäni. Mulla ei nukkumaan meno ole niin helppo homma. Ja varmaan silläkin on osansa asiaan kun alkoholin kanssa saa nukuttua paremmin eikä tarvii pelkää ettei nukahda.
Mutta ne on taas yks haara onglemiin lisää.
Niin mä ajattelin että kun muuttaa kuutiosta omakotitaloon niin olisi muutakin puuhaa kuin dokaaminen iltaisin. Ja muuten kyllä osittain onkin mutta kyllä ne myöhäisillat menee ihan yhtälailla.

Se että liikkuuko itse vai ohjattuna ei muuta näitä perusongelmia.
Musta olis kiva kävellä metsässä reppu selässä ja vaan hengailla, mutta tiedätte varmaan mikä tämänkin estää.
Mä olin noin 10v sitten lapissa tuntureilla kaverin kanssa vaeltamassa joskus myöhäissyksyllä. Vilpoiset ilmat. Kaverilla oli viimesen päälle kerrospukeutuminen ja pipot ja hanskat ja kumppanit. Enkä nähny yhtäkään hikipisaraa
koko reissulla. Ittellä taas oli pelkkä maastotakki ja t-paita ja maastohousut. Ja käytännösssä ensimmäisen tunturin nokalle noustessa olin ihan läpimärkä ja sitten sainkin loppupäivän kulkea märissä vaatteissa, onneks tuuli edes vähän, mutta ei ne kamppeet yönkään aikana kuivuneet. Ja niin monia vaihtovaatteita ei edes pystyisi kantamaan kuin tarviis kolme kertaa päivässä vähintään vaihtaa. Flunssahan se tietenkin siitä tuli mutta onneks vasta pari päivää reissun jälkeen. Pää oli usein kipeä kun hikoilun takia ei ehdi juomaan niin nopeasti (varsinkaan tuntureilla) että pystyis korvaamaan hikoilun.
Mutta noin niinkuin fyysisesti silloin, tai nytkään ei itse liikkuminen ala puhalluttaa heti vaikka kunto onkin huono, se on lähinnä se hikoilu mikä kaikesta tekee epämiellyttävää. Ei niinkään se fyysinen rasitus vaikka ei siitä mitään orgasmejakaan saa. Mä mielellään harrastaisin liikuntaa kevyesti ja hyötyliikuntana mutta..

Duunipaikan kanssa oli aikoinaan sulkapalloa kerran viikossa ja se oli kivaa. On vaan helvetin nihkee yritää pelaa ku vartin jälkeen shortsit on liimaantunu reisiin niin kiinni että ei pysty kunnolla liikkumaan. Samoin pää vuotaa niin paljon että ei nää eteensä ja kenttä on ihan märkä.
Nää kuullostaa hullulta mutta näin se mulla menee.
Eikä toi hikoilu tule pelkästään fyysisellä rasituksella. Tulisen ruuan kun heittää lärviin niin pää alkaa vuotaa niin että sityä ei herkempi uskokkaan. Samoin tuskanhiki on aivan kauhea. Tai mikä tahansa tunneperäinen. Saattaa jo pelkästään Ikean kaluston ohjekirjaa lukiessa ja ruuveja pyöritellessä hikoilla tuskanhikeä niin paljon että pitää vaihtaa vaatteita kesken kaiken vaikka ei olisi liikkunut metriäkään tai ruuvannut yhtäkään ruuvia. Eli mun hikoiluun ei tarvita välttämättä mitään fyysistä rasitusta.

 

[Kirahvi]

Mites seksielämä? Onko aamustondis?

On molempia.

 

[Kirahvi]

Tämähän siis tarkoittaa kaiketi, että sinun on mahdotonta harrastaa (omasta mielestäsi) minkäänlaista liikuntaa.

Korvien välissä on varmaan suurin ongelma, toki lääkärillä kannattaa noita em. asioita käydä tutkimassa.

Toivon itsesi ja perheesi vuoksi, että saat itsesi nyt alkuun sinne lääkärille raahattua.

Näin se vähän menee. Uinti on oikeastaan ainoa liikunta mihin ei ole kunnon syytä, vain tekosyitä. Se vaan että pitäis joskus ja jollain ilveellä keksiä milloin ja miten hallille menee. Kun täällä syrjässä asutaan missä halli on puolen tunnin päässä.

 

[Cumbo]

Näin se vähän menee. Uinti on oikeastaan ainoa liikunta mihin ei ole kunnon syytä, vain tekosyitä. Se vaan että pitäis joskus ja jollain ilveellä keksiä milloin ja miten hallille menee. Kun täällä syrjässä asutaan missä halli on puolen tunnin päässä.

Minusta olisi hyvä, jos lukisit tämän ketjun alusta asti ja katsoisit jokaisen vastauksesi ehdotuksiin eli millä syyllä se ei passaa sulle. Huomaisit (toivottavasti), että ne ei ehkä olekaan oikeita syitä vaan tekosyitä. Mutta tosiaan: aloittaisin lääkäristä veri-/hormonitesteistä, samaan syssyyn ehkä (työterveys)psykologille. Kotona ottaisin asian puheeksi heti, jos et ole jo ottanut. Jos sulla on ihan täysjärkinen emäntä, niin saat varmasti paljon voimavaroja siitä, kun oma ongelma onkin yhteinen ongelma ja teitä on vähintään kaksi sitä ratkomassa.

 

[?..]

On molempia.

Hyvä homma. Luultavasti mitään testopuutosta ei sitten ole. Vailuttaa enemmänkin lievältä masennukselta.

 

[tootsi]

Uskon kyllä että runsas hikoilu on ihan oikea ongelma joka estää liikkumisen. Itsekin hikoilen keskimääräistä huomattavasti enemmän, mutta teknisillä vaatteilla pystyn urheilemaan.

Jos hikoilu olisi minulla tästä vielä runsaampaa eikä tekniset vaatteet auttaisi, saattaisi punttisaliin/lenkkeilyyn tulla stoppi. Mutta tuolloin hakisin kyllä apua ongelmaan. Liikahikoiluun löytyy hoitoja, varsinkin jos se heikentää elämänlaatua noin paljon.

Eli en luokittelisi liikahikoilua tekosyyksi. Vain liikahikoilijat tietävät miten paljon se voi haitata elämää. Minulla se ei onneksi haittaa kuin hieman.

 

[bonekuukkeli]

Näin se vähän menee. Uinti on oikeastaan ainoa liikunta mihin ei ole kunnon syytä, vain tekosyitä. Se vaan että pitäis joskus ja jollain ilveellä keksiä milloin ja miten hallille menee. Kun täällä syrjässä asutaan missä halli on puolen tunnin päässä.

Käy oikeasti siellä lääkärillä. Tuo hikoilu on täysin hoidettavissa oleva ongelma. Ja samalla saat labroista tiedon, ettei ole muuta selittävää sairautta, esim. kilpirauhasen liikatoimintaa. Olet turhaan kärsinyt ongelman kanssa, joka on hoidettavissa ja sitä on yllättävän monella. Kyllähän tuollainen vetää mieltä matalaksi jo itsessäänkin ja aiheuttaa selittelyn kierrettä, kun asiat tuntuvat hetken päästä epämukavalta hikisen olotilan vuoksi. Mutta sano sille lääkärille, että tuo ongelma on ollut jo todella pitkään ja mikään ei ole auttanut. Ettei jää vain seurantaan. Ja jos käytät kofeiinia paljon, niin vähennä sitä.

 

[kasa]

Hieno homma että jaksoit kirjoittaa tänne! Itsellä ollut kanssa kausia että oon ollut suht burnoutissa tai mikään ei kiinnosta ja oon koittanu vetää itteeni vähän väkisinkin suosta ja tutkia syitä ja se...on ehkä pikkuhiljaa auttanut. Suurimpana itse näkisin asenteen ja itsetunnon vaikutuksen. Sitten kun saa taistelutahtoa ja sen motivaation että "katotaas nyt olisko sittenki jotain joka vois ees etäisesti kiinnostaa.." niin jotain muutosta voi tapahtuakkin. Ihmepilleriä lääkepurkissa en usko olevan. Mulla tutkitaan ADHD:ta, keskittyminen on vaikeaa ja vähän kaikki tekeminen takkuaa siis. Tätä peitellyt ja hävennyt koko elämän. Vuos sitten makasin himassa lähinnä nukkuen päivät ilman töitä. Sitten aloin nykertää vanhan ala-/yläasteen harrastuksen kanssa pikkuhiljaa. Nyt on töitä siltä alalta. Kyl se siitä. Itellä myöskin syöminen ollut ehkä jopa liian terveellistä ja vähäistä. Nyt mäsäytän kunnolla, eli oon nostanut ruoka-annosta ja mässyt ja sipsit kuuluu ruokavalioon. Koitan syödä about 70% terveellisesti ja loput sitten ihan mitä vaan huvittaa. Energiaa tuntuu olevan enemmän.

Se taitaa nyt vaan olla niin, että tässä yhteiskunnassa ei tarvitse oikeastaan tehdä mitään ellei halua. Ruoan ja kämpän maksaa kela jossei oikein kiinnostele. Kaikkien pitää keksiä jotain tarkoitusta elämälleen. Se on tuskallista, mutta vapauttavaakin tajuta se. Puuhastellaan jotain kehittävää täälläoloaikamme ja sitten seuraava sukupolvi tekee saman. Kannattaa jotenkin hetkauttaa sitä status-quoksi muodostunutta tilaa. Se valitettavasti on useimmiten tuskallista. Mutta kun voitat sen kivun ja saat jotain aikaan niin saatat saada yllättäen myös jotain tyydytystä ja merkitystä. Voisit vaikka kokeilla aluks ihan tunnustella kehossa sitä alkoholitonta viikonloppua. Istu sohvalla ja vain ole jonkun aikaa ja kato miltä se alkoholinhimo tuntuu ja voisitko olla sen kanssa?

 

[Iså]

Samoja vaivoja meinaa olla vähän itselläkin. Ei jaksa innostua oikein mistään ja välillä on masennuksen tapaista havaittavissa. Tämä siis kun ikää on lähemmäs 40 ja kaikki muut ulkoiset asiat ovat kunnossa.
Ratkaisuna on ollut tissuttelun vähentäminen ja joukkueliikunnan lisääminen. Unet ovat parempia eikä seuraavan päivän rapulamasennuksia ole. Joukkueliikunnassa saa jauhaa samanikäisten, hikoilevien, ylipainoisten äijien kanssa paskaa. En tiedä kumpiko viihdyttää enemmän, jutut vai pelaaminen. Ilman näitä arki olisi paljon ankeampaa.

 

[mittari]

Samoja vaivoja meinaa olla vähän itselläkin. Ei jaksa innostua oikein mistään ja välillä on masennuksen tapaista havaittavissa. Tämä siis kun ikää on lähemmäs 40 ja kaikki muut ulkoiset asiat ovat kunnossa.
Ratkaisuna on ollut tissuttelun vähentäminen ja joukkueliikunnan lisääminen. Unet ovat parempia eikä seuraavan päivän rapulamasennuksia ole. Joukkueliikunnassa saa jauhaa samanikäisten, hikoilevien, ylipainoisten äijien kanssa paskaa. En tiedä kumpiko viihdyttää enemmän, jutut vai pelaaminen. Ilman näitä arki olisi paljon ankeampaa.

millai pääset johonkin joukkueliikunta ryhmään?

 

[munse]

Jos ruutuaikaa ei halua tai kykene juuri vähentämään, niin kannattaa ainakin tehdä sellainen muutos, että katselee vain leffoja jättäen sarjat sekä YouTube-kanavat pois. Mieli ei tylsisty ihan niin paljon, kun joka katselukerralla on uusi tarina ja uudet hahmot.

 

[Mikkos]

millai pääset johonkin joukkueliikunta ryhmään?

Esim kansalaisopistot.

 

[baggio]

millai pääset johonkin joukkueliikunta ryhmään?

Lajiliitot yleensä pyörittävät aikuisten harrastesarjoja. Eli palloliiton, jääkiekkoliiton, yms. paikallisen piirisi nettisivuilta etsimään yhteystietoja, sieltä varmasti pääsee eteenpäin. Meidänkin joukkueesta löytyy pelaajia jotka ovat lähteneet kyselemään pelipaikkaa harrastejoukkueen somen tai yhteyshenkilön puhelinnumeron kautta ihan kylmiltään tunematta ketään.

Sitten vielä matalammalla kynnyksellä yksityiset yritykset pyörittävät aikuisille pihapelejä kerta- ja kausimaksulla, ja usein ensimmäisellä kerralla pääsee kokeilemaan ilmaiseksi. Esim. hontsy.fi

 

[Vaakuna]

Juttelin pitkästä aikaa erään vanhan opiskelukaverin kanssa. Hänellä oli juuri tuollaisia ongelmia ja hamppuköysikin oli lähellä. Kuulemma juoksi eri tutkimuksissa parin vuoden ajan kunnes lopulta löytyi syy: alhaiset testoarvot.

 

[drealz]

Vau, ompas tänne tullut paljon viestejä ja kannustavia kommenttejakin!

Yritän tässä vastailla yleisellä tasolla noihin yleisimpiin kysymyksiin.

"Jätä alkoholi"
Tää on käynyt mielessä useampaankin kertaan mutta eipä se ole onnistunut. Kun yrittää viedä harmaan viikon ainoan kohokohdan pois niin putoaa sekin sitten pois että miten jaksaa taas päivästä toiseen kun ei ole enää mitään mitä odottaa.

Tässä se ongelman ydin mielestäni on. Sun elämä on sitä viikonlopun juomisen odotusta. Voisin lyödä vetoa mistä tahansa että jos lopetat juomisen niin masennuskin alkaa häviämään.

 

[MMXVI]

Kun nyt testosteroni on ketjussa jo mainittu moneen kertaan, faktahan on että

Liikunta lisää testosteronintuotantoa ja alkoholin suuri kulutus, tupakointi, stressi ja ylipaino vähentävät sitä.

Tästä ei oikein pääse yli eikä ympäri; jos arkirutiiniin kuuluu viinaa maksimit ja liikuntaa minimit, ei mikään ihme vaikka hormonitoiminnassa olisikin jotain poskellaan ja masentaa niin ettei mikään huvita. Ja jos masennuksen lääkitsemisestä alkoholilla on omaksuttu tapa, siinä on jo aika viheliäinen kierre valmiina.

Ikävä mutta luultavasti tehokkain neuvo on yksinkertaisesti jättää alkoholi kokonaan pois vähintään kuukaudeksi. Koita lisätä liikuntaa. Varmasti tuntuu kaapelikäynnistykseltä ensialkuun, mutta sun täytyisi nyt yksi kerrassaan säätää näitä asiaan vaikuttavia tekijöitä siihen asentoon että todennäköisyydet kääntyvät sun puolelle eikä sua vastaan.

Jos liikunta tuntuu vastenmieliseltä, sitten pitää tehdä tikusta asiaa. Jos sulla on koira, se on hyvä syy lähteä ulos - tehkää hiljalleen pitempiä kävelylenkkejä. Jos hyötyliikuntaa on mahdollista tehdä jossain mielekkäässä muodossa, sitten kannattaa keskittyä siihen. Joitakin motivoi tulosten seuranta ja tavoitteellisuus, esim. siten että seurataan miten senttejä ja kiloja hiljalleen sulaa vyötäröltä kun lisätään aktiviteettia arkeen. Tärkeintä olisi että tekee jotain joka päivä. Ja kun riittävän pitkään tekee joka päivä jotain, siitä hiljalleen voi juurruttaa itselleen tavan. Pätee liikuntaan ihan samoin kuin vaikka hampaiden pesuun.

 

[Kirahvi]

Kun nyt testosteroni on ketjussa jo mainittu moneen kertaan, faktahan on että


Tästä ei oikein pääse yli eikä ympäri; jos arkirutiiniin kuuluu viinaa maksimit ja liikuntaa minimit, ei mikään ihme vaikka hormonitoiminnassa olisikin jotain poskellaan ja masentaa niin ettei mikään huvita. Ja jos masennuksen lääkitsemisestä alkoholilla on omaksuttu tapa, siinä on jo aika viheliäinen kierre valmiina.

Ikävä mutta luultavasti tehokkain neuvo on yksinkertaisesti jättää alkoholi kokonaan pois vähintään kuukaudeksi. Koita lisätä liikuntaa. Varmasti tuntuu kaapelikäynnistykseltä ensialkuun, mutta sun täytyisi nyt yksi kerrassaan säätää näitä asiaan vaikuttavia tekijöitä siihen asentoon että todennäköisyydet kääntyvät sun puolelle eikä sua vastaan.

Jos liikunta tuntuu vastenmieliseltä, sitten pitää tehdä tikusta asiaa. Jos sulla on koira, se on hyvä syy lähteä ulos - tehkää hiljalleen pitempiä kävelylenkkejä. Jos hyötyliikuntaa on mahdollista tehdä jossain mielekkäässä muodossa, sitten kannattaa keskittyä siihen. Joitakin motivoi tulosten seuranta ja tavoitteellisuus, esim. siten että seurataan miten senttejä ja kiloja hiljalleen sulaa vyötäröltä kun lisätään aktiviteettia arkeen. Tärkeintä olisi että tekee jotain joka päivä. Ja kun riittävän pitkään tekee joka päivä jotain, siitä hiljalleen voi juurruttaa itselleen tavan. Pätee liikuntaan ihan samoin kuin vaikka hampaiden pesuun.

"Tästä ei oikein pääse yli eikä ympäri; jos arkirutiiniin kuuluu viinaa maksimit ja liikuntaa minimit"
Ei arkirutiineihin kuulu viinaa maksimit. Ainoastaan kahtena myöhäisiltana. Eikä silloinkaan maksimit. Teräviä juon suht harvoin mutta ongelma on että höräsen ajatuksissani ne liian nopeasti. Ei sillä ettenkö kiistäisi että vähemmänkin vois mennä, mutta ei tässä missään deekiksellä sentään olla.
Liikuntaa sais olla enemmän mutta olen jo useaan kertaan maininnut miksi se on niin vastenmielistä. Uimiselle ei ole mitään tekosyytä paitsi että koska hallille menis kun ei ole tässä kovin lähellä ja suoraan töiden jälkeen ei voi mennä.

"Jos liikunta tuntuu vastenmieliseltä, sitten pitää tehdä tikusta asiaa. Jos sulla on koira, se on hyvä syy lähteä ulos - tehkää hiljalleen pitempiä kävelylenkkejä"
Koira löytyy ja vaikka nykyään ei tarvitse säännöllisesti sen kanssa pitkää lenkkiä tehdä, niin kuitenkin kävelin sen kanssa useamman vuoden n.40min lenkin reipasta kävelyä, mutta ei se vuosienkaan saatossa muuttunut mukavaksi hommaksi. Toki sitä aina mielummin koiran kanssa kävelee kuin ilman, mutta kyllä se kävely on aina enemmän tai vähemmän epämiellyttävää kosteissa vaatteissa ja kokojan sitä on vaan edessä että koska pääsee kotiin. Kunnon talvella homma on vähän helpompaa jos on kunnon pakkasta ja lämmönsäätö on helpompaa. Muina vuodenaikoina ei.

"Tärkeintä olisi että tekee jotain joka päivä. Ja kun riittävän pitkään tekee joka päivä jotain, siitä hiljalleen voi juurruttaa itselleen tavan."
Niinkuin sanoin niin useampi vuosi tuli sekä pyöräiltyä töihin että käytyä koiran kanssa päivälenkit, ja kyllä siitä tapa toki tuli, mutta ei se koskaan kivaa ollut. Vuosienkin jälkeen aina yhtä vastenmielistä.
-----
Tosiaan noi testot voi mittauttaa kun niin moni asia siinä täsmää että olis jotain häikkää. Ja hyvänä sysäyksenä olis jos jotenkin sais tota hikoilua pienemmäks ni vois aloittaa liikkumaan ihan hyötyliikunnalla ja pienillä lenkeillä ilman että on heti ihan litimärkä.

 

[Kirahvi]

Jos mikään ei kiinnosta ja alkoholi on niitä "ainoita vapaiden iloja tai mitä odottaa", niin se kertoo jo ihan riittävästi siitä ongelman luonteesta. Alkoholilla kun on tutkitusti vaikutusta mm. mielihyvähormoneihin nuiden edellä listattujen lisäksi. Eli sekin nostaa tuota kynnystä muutoksen tekemiseen. Mutta tärkeintä on, että jostain lähtee liikkeelle kohti sitä muutosta. Mikä vain itselle helpoimmalta tuntuu niistä huonoista vaihtoehdoista.

Ja yksi keinohan on rakentaa itelle keppi/porkkana palkintojärjestelmä. Eli esim. jos pystyy joka päivä käymään 15min kävelyn ulkosalla, niin viikonloppuna saa hyvällä omalla tunnolla pelailla ja tissutella jonain päivänä (ei koko vkl putkeen, elämässä täytyy olla muutakin).

Korjataan nyt sen verran että ei se alkoholi noin itsessään ole se juttu, vaan se koko setti: työviikon loppu, perjantaisauna, hyvän perjantaiherkun tekeminen ja pääsee vihdoin rauihoittumaan hiljaisessa talossa ja nauttimaan illasta oluen kera ja musiikkia kuunnellen ja nettivideoita katsellen. Saa valvoa pidempään ja nukkua seuraavana aamuna melkein niin pitkään kun haluaa, nukkuminen pitkään on mulle elintärkeää.
Oikeastaan esim. perjantai illaks (klo 22->) ei oikein viitti mitään suurempaa harrastaakkaan ja nukkumaan meno on:
a) turhaa koska ei saa unta
b) vaikka nukahtaisikin niin lauantaina tuntuu että meni vapaa-ilta hukkaan kun ei valvonut
Toisille se viikonlopun rentouttava asia on mennä perjantaina aikaisin nukkumaan ja herätä lauantaisin vasta yhdeksältä ja touhuta kaikkea aamupäivä ja päivä. Mulle se taas on sitä että saa valvoa myöhempään ja nukkua seuraavana aamuna pitkään. Niin pitkään kun nukuttaa. Toki joissain rajoissa mutta kuitenkin. Mä en saa mitään rentoutumista irti heräämällä viikonloppuisin aikaisin.

 

[Technocrat]

Korjataan nyt sen verran että ei se alkoholi noin itsessään ole se juttu, vaan se koko setti: työviikon loppu, perjantaisauna, hyvän perjantaiherkun tekeminen ja pääsee vihdoin rauihoittumaan hiljaisessa talossa ja nauttimaan illasta oluen kera ja musiikkia kuunnellen ja nettivideoita katsellen. Saa valvoa pidempään ja nukkua seuraavana aamuna melkein niin pitkään kun haluaa, nukkuminen pitkään on mulle elintärkeää.
Oikeastaan esim. perjantai illaks (klo 22->) ei oikein viitti mitään suurempaa harrastaakkaan ja nukkumaan meno on:
a) turhaa koska ei saa unta
b) vaikka nukahtaisikin niin lauantaina tuntuu että meni vapaa-ilta hukkaan kun ei valvonut
Toisille se viikonlopun rentouttava asia on mennä perjantaina aikaisin nukkumaan ja herätä lauantaisin vasta yhdeksältä ja touhuta kaikkea aamupäivä ja päivä. Mulle se taas on sitä että saa valvoa myöhempään ja nukkua seuraavana aamuna pitkään. Niin pitkään kun nukuttaa. Toki joissain rajoissa mutta kuitenkin. Mä en saa mitään rentoutumista irti heräämällä viikonloppuisin aikaisin.

Kokeileppa jättää alkoholi pois tosta setistä, se on hyvä testi. Rentoutumisen pitää onnistua ilman alkoakin.

 

[latexii]

Sikstoisekseen se unenlaatu alkon siivittämänä on paskalaatuista eikä suinkaan millään tavalla palauttavaa. Vaikka sitä aikaa ehkä enempi vietetäänkin silmät kiinni vs. ilman alkoa. Tämä on itse todettu firstbeat mittauksista saaduilla tuloksilla.

 

[Tenebrae Aeternae]

En minä lähtis sanomaan ekana että sulla on masennus. Ennemminkin olet ehkä hukkunut suorittamaan tuota 8h viitenä päivänä viikossa duunisykliä, mikä on ainakin itselleni täysin kestämätön yhtälö ellei saa tehdä työtä mistä todella nauttii. Kun fokus on ollut liikaa tuossa syklin suorittamisessa, niin siinä samassa on hukannut itsensä. Ei oikein tiedä mistä nauttii, ja mitä oikeasti edes haluaa. Tuokin jo kertoo aika paljon että pelkäät hukkaavasi muutaman tunnin vapaa-aikaa sillä että et valvoisi. Ennen kuin käyt lääkärissä hakemassa pilleripurkin, suosittelen panostamaan rankkaan itsetutkiskeluun. Koita miettiä asioita joihin on joskus ollut intohimoa, juttuja joita haluaisit tehdä tai kokea (jopa sellaisia mitkä juuri tällä hetkellä tuntuu epärealistisilta), ylipäätään kuvittele elämäntilanne missä olisit aidosti onnellinen. Tämän pohjalta voi sitten suunnitella elämänmuutoksia, joko asteittain tai jopa kertarysäyksellä. On helppo jäädä kuvitelmaan ettei itsellä ole vaihtoehtoja, vaikka yllättävän paljon on mahdollista kun vaan uskaltaa aidosti pyrkiä johonkin.

 

[finWeazel]

Jankataan nyt siitä alkoholista vielä kerran. Jos ei edes yhtä viikonloppua voi olla ilman tissuttelua niin mun korviin se kyllä kuulostaa alkavalta alkoholiongelmalta. Jo yhden viikonlopun välistä jättäminen, eli 2vk selvinpäin olo auttaisi selvittämään tosi paljon sitä, että kuinka paljon tai vähän alkoholi vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen. Kuukausi kertoisi enemmän. Tietty, jos alko on sun juttu niin se on sun juttu ja ehkä sitten on turha haikailla muiden harrasteiden tms. perään.

Ainakin minut tekee onnelliseksi niiden asioiden tekeminen mistä tykkään. Alkoholi jäi pois, kun tajusin jossain kohtaa miten paljon se huonontaa sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Alkoholi myös laiskisti minua niin, että jäi kalastaminen, punttisali, frisbeegolf jne. välistä tai niiden tekeminen oli raskasta(ei mukavaa), kun ei siinä krapulassa vain jaksa. Kestokrapula on salakavala olotila, jonka päälläoloa ei edes tajua, jos ei ota taukoa alkosta. Ihminen tottuu siihen olotilaan mikä on päällä ja ei tiedä paremmasta.

Viimeksi kun join sixpack:in perjantaina ja pari kaljaa lauantaina niin seuraavan viikon keskiviikkona vielä pukkasi hikeä valtavasti ja tuntui ettei vaan jaksa, kun yritti salilla nostella painoja. Ei noita oireita nuorempana niin ollut, mutta siinä 35v korvilla alkoi krapulat pahenemaan ja nyt 40v paremmalla puolella alkon negatiiviset vaikutukset vain pahenevat. Alkoholi saa myös minulla olotilan sellaiseksi, että ahdistaa tuntemattomasta syystä ja elämä/vastoinkäymiset tuntuvat vaikeilta. Alko on mulle kaikinpuolin todella huono huumausaine. Onnea niille, jotka ei saa alkosta negatiivisia efektejä. Nousuhumala on hieno asia, mutta mulle sen hinta on liian iso.

Jos se alko tai kannabis tai mikä tahansa muu huumausaine on pakoa todellisuudesta niin kannattaa pysähtyä ja miettiä miksi haluaa paeta todellisuutta. Jos saa asiat laitettua kondikseen niin ettei tarvitse pakoa todellisuudesta niin noi nautintoaineet voi ottaa silloin kun ne kohottavat tilanteen arvoa eikä sen vuoksi, että pakenisi todellisuutta. Ei ole häpeä käydä ammattiauttajan puheilla ja saada apua sitä kautta. Netti auttaa vain niitä, jotka haluavat auttaa itseänsä ja pystyvät ottamaan ne ensimmäiset askeleet itse.

 

[Cumbo]

Jankataan nyt siitä alkoholista vielä kerran. Jos ei edes yhtä viikonloppua voi olla ilman tissuttelua niin mun korviin se kyllä kuulostaa alkavalta alkoholiongelmalta. Jo yhden viikonlopun välistä jättäminen, eli 2vk selvinpäin olo auttaisi selvittämään tosi paljon sitä, että kuinka paljon tai vähän alkoholi vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen. Kuukausi kertoisi enemmän. Tietty, jos alko on sun juttu niin se on sun juttu ja ehkä sitten on turha haikailla muiden harrasteiden tms. perään.

Ainakin minut tekee onnelliseksi niiden asioiden tekeminen mistä tykkään. Alkoholi jäi pois, kun tajusin jossain kohtaa miten paljon se huonontaa sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Alkoholi myös laiskisti minua niin, että jäi kalastaminen, punttisali, frisbeegolf jne. välistä tai niiden tekeminen oli raskasta(ei mukavaa), kun ei siinä krapulassa vain jaksa. Kestokrapula on salakavala olotila, jonka päälläoloa ei edes tajua, jos ei ota taukoa alkosta. Ihminen tottuu siihen olotilaan mikä on päällä ja ei tiedä paremmasta.

Viimeksi kun join sixpack:in perjantaina ja pari kaljaa lauantaina niin seuraavan viikon keskiviikkona vielä pukkasi hikeä valtavasti ja tuntui ettei vaan jaksa, kun yritti salilla nostella painoja. Ei noita oireita nuorempana niin ollut, mutta siinä 35v korvilla alkoi krapulat pahenemaan ja nyt 40v paremmalla puolella alkon negatiiviset vaikutukset vain pahenevat. Alkoholi saa myös minulla olotilan sellaiseksi, että ahdistaa tuntemattomasta syystä ja elämä/vastoinkäymiset tuntuvat vaikeilta. Alko on mulle kaikinpuolin todella huono huumausaine. Onnea niille, jotka ei saa alkosta negatiivisia efektejä. Nousuhumala on hieno asia, mutta mulle sen hinta on liian iso.

Jos se alko tai kannabis tai mikä tahansa muu huumausaine on pakoa todellisuudesta niin kannattaa pysähtyä ja miettiä miksi haluaa paeta todellisuutta. Jos saa asiat laitettua kondikseen niin ettei tarvitse pakoa todellisuudesta niin noi nautintoaineet voi ottaa silloin kun ne kohottavat tilanteen arvoa eikä sen vuoksi, että pakenisi todellisuutta. Ei ole häpeä käydä ammattiauttajan puheilla ja saada apua sitä kautta. Netti auttaa vain niitä, jotka haluavat auttaa itseänsä ja pystyvät ottamaan ne ensimmäiset askeleet itse.

Jep, alkoholi moninkertaistaa kaikki ongelmat eikä oikeastaan auta mihinkään. Sen hetken nousussa on hauskaa, mutta sitten siitä kärsiikin monta päivää. Jos itsellä on kova stressi päällä/jotain isompaa ongelmaa menossa, niin jätän ne vähätkin alkoholit kokonaan juomatta. Nyt on mennyt käytännössä kesäkuun lopusta niin, että kahdella kaveriporukan reissulla ottanut ihan normisti eli reilusti, mutta muuten täysin ilman. Paino tippuu, urheilu maistuu, mieli on paljon virkeämpi ja nukun paljon paremmin. Ei vain ole sen muutaman kivan tunnin arvoinen se monen päivän hukkaan heittäminen sen jälkeen ja ne morkkikset - jos siis joku painaa mieltä.

 

[Karwa]

Hirmu tarkkaan en lankaa lukenut, mutta jos sotahistoria kiinnostaa niin miten ois pienoismallit? Itte uudelleenkäynnistin harrastuksen kun kummasti alko kiinnostaa 2. maailmansodan aikuset laivastojutut... (lähinnä panssarivaunut kiinnostanut aiemmin) Näissä laivoissa mittasuhteet on niin jäätäviä... esim. Bismarck ampui 800 kiloisia ammuksia 35kilometrin päähän, laiva painoi 50 000 tonnia oli 250metriä pitkä..
Saksalaisten VIIC sukellusveneen jo kokosin ja maalasin testiksi (meni ihan harjotteluksi!). Bismarck -laiva on pohjamaalattu ja pitäs alkaa maskeeraamaan..
Sattui sopivasti löytymään UBOAT-peli steamistäkin. Peli on vielä valitettavan keskeneräinen, mutta kyllä siitä rahalleen saa vastinetta. Jään seuraamaan pelin kehitystä..

 

[Tommy Goldfish]

Eri kaupunkien järjestämät liikuntakurssit ylipainoisille saattaisi olla sopivia. Noissa yleensä halvalla monenlaista toimintaa ja pääsyvaatimuksena jonkun painoindeksitason ylitys tai huonokuntoisuus.

Kuntosali jossa on aina sama ryhmä vakiota isompaa kaveria hikoilemassa keskenään voi olla mukavampi kun yleinen sali. Ohjattuja liikuntoja noissa yleensä on myös, kuten jotain keppijumppia, vesijumppia tjsp. Ja monissa kapungeissa taitaa olla esim. kävelysählyä osana kursseja.

Tietty jossain pikkukunnassa ei välttämättä tuotaa toimintaa ole.

 

[baggio]

Ainakin Tampereella liikuntaneuvonta on maksuton kunnallinen terveyspalvelu, jossa saa 45 minuutin ajan liikuntaneuvojalta terveyskeskuksessa.

Tampereen kaupunki

Tampereen kaupungin verkkosivuilta löydät kaupungin palvelut sekä ajankohtaiset asiat ja pääset kaupungin asiointipalveluihin

www.tampere.fi

Lisäksi on liikuntaluotsipalvelu, jossa saa niinikään ilmaiseksi vapaaehtoisen kaveriksi sinne liikkumaan tai vaikka kulttuuria harrastamaan.

Tampereen kaupunki

Tampereen kaupungin verkkosivuilta löydät kaupungin palvelut sekä ajankohtaiset asiat ja pääset kaupungin asiointipalveluihin

www.tampere.fi

 

[huglo]

Uusi täällä vaikka olenkin taustalla juttuja lukenutkin, mutta nyt ekaa kertaa rekisteröidyin ja rohkaistuin kirjoittamaan.

Tässä eletään 40 kantturoissa ja tuntuu siltä että elämänilo olis hetkittäin kateissa. Joskus kaikki on ihan jees mutta sitten taa usein ajattelee että ei tästä elämästä tunnu oikein kostuvan mitään. Mikään ei tunnu etenevän mihinkään. Mitään ei tapahdu. Töihin, kotiin, töihin kotiin. Mitään harrastuksia ei ole. Mikään ei kiinnosta. Ei ole kavereita. Sosiaaliset kontaktit rajoittuu muutamaan nettipelituntiin viikossa duunikavereiden kanssa.
Kateellisena kuuntelen kuinka työkaverit on olleet mökillä ja harrastamassa sitä ja tätä ja käyneet ulkomailla (ennen koronaa). Mä en oo käyny koskaan missään. Eikä oikeastaan edes kiinnosta. Mutta silti kateellisena kuuntelen.
Tuntuu että elämästä ei vain kostu mitään. Tuntuu että olisi ihan sama vaikka ei aamuisin edes heräis. Ei tässä nyt mitään itsaria viritellä, mutta näin ajatustasolla. Tuntuu että ei osaa oikein nauttia elämästä. Ei oikein kiinnosta mikään ja mistään ei oikein saa mitään hyvän olon säväreitä.

Viikot on sitä että herää, menee töihin tulee kotiin. Ja odottaa viikonloppua jolloin ei silloinkaan mitään tee.
Alkoholia kuluu aina perjantaisin ja lauantaisin paljon, mutta kohtuudella. Lähinnä illalla ja alkuyöstä kun kuuntelee musiikkia tai pelaa koneella. Joskus kyllä se riistäytyy käsistä niin että tippuu lattialle. Mutta ei mitään putkia jää päälle ja voin kyllä sen yhden tai kaksikin ottaa eikä mitään onglemaa. Yleensä vaan tulee otettua liian monta liian nopeasti ja kroppa ei pysy mukana. Dokaukset on siis jotain 4-5h illalla ja yöllä eikä mitään läpipäivän ryyppäämistä. Mutta joskus sitä on niin päissään että kaatuilee jne. Tiedä sitten mitä tuollakin dokaamisella perimmiten ajan takaa. Huonon olon paikkaamista?

Oma terveys ei kiinnosta. Verenpaine on koholla ja varmaan kolesterolikin. Ylipainoakin on vaikkakaan ei mitenkään mahdottomasti, mutta kyllä sitä parikytä kiloo voi pudottaa. Ei vaan kiinnosta. Lekurille ei ole kiinnostusta mennä. Ja vaikka menisikin niin saisi vain kuunnella ripitystä kuinka pitäisi elämäntapoja muuttaa ja vähentää alkoholia, syödä terveellisemmin ja laiduttaa. Mutta kun ei kiinnosta, ei ole motivaatiota, itsestä huolehtiminen ei kiinnosta. Pitäis liikkua enemmän mutta vihaan kaikkea liikuntaa. Mä hikoilen jumalattomasti jo pienestäkin liikkumiseta niin ei voi edes hyötyliikuntaa harrastaa niin että kävisi lähikaupassa kävellen tai kulkisi työmatkoja muuten kuin autolla. Mutta ei se vaan onnistu koska töihin päästessä mä oon jo niin litimärkä että pitäisi vaihtaa kaikki vaatteet heti ja sitten vielä jälkihien takia kohta uudelleen. Eikä asiaa auta yhtään se että mä oon tottunut viileään. Kotona on aina viileää (n.20c) ja sielläkin aina ilman paitaa ja sitten kun pitäisi töihin kävellä mikä vielä talvella menettelee kun voi vähän paremmin säätää lämpöään niin siinä vaiheessa kun tulee töihin ja siellä on 25 astetta sisällä niin voi vain kuvitella minkälainen sauna se mulle on. Shortsejakin pidän lokakuun loppuun ulkona ja en ees muista koska viimeks oon pitäny pitkähihaista paitaa. Melkein aina talvisinkin riittää t-paita takki-yhdistelmä. Kaupoissa niin ikään myös hiki lentää aivan valtoimenaan joten niihinkään ei ole asiaa muutenkuin autolla kuljettuna.

Monella mittapuulla mitattuna kaiken pitäis olla hyvin. On omakotitalo, rauhallinen asuinpaikka missä tykkää olla, on puoliso josta välittää ja joka välittää. Silti elämä tuntuu jotenkin tyhjältä. Ei ole motivaatiota mihinkään. Silloin tällöin remppakuume iskee ja saa jotain aikaiseksi, mutta sekin on vähän niin ja näin milloin jaksaa sitä tehdä. Lapsiakaan ei ole eikä niitä halutakkaan. En ole koskaan halunnut isäksi.
Ei ole rahaonglemia, mutta ei sitä rahaa liikaakaan ole. Pienipalkkainen kun olen, brutto jotain vähän reilu parin tonnin kiepeillä. Ja useinmiten aika menee tilipäivää odotellessa. Ja käytännössä kaikki aina menee mitä tulee, joskin kaikki välttämättömimmät kyllä saa. Työ on toisaalta ihan kivaa, toisaalta taas tuntuu että mä en oikein osaa vielä yli 10v jälkeenkään hommiani kunnolla. Kokoajan tyrin jotain ja aina jossain jotain vikaa. Vaikka yritän ja yritän niin aina mä tyrin jotain. Kokoajan saa kuulla että jotain on taas tyritty. Mutta eipä oikein työpaikkaakaan kannata yrittää vaihtaa koska oman alan hommia on niin vähän ja mä oon niin spesialisoitunut ammatin yhteen osa-alueeseen että kaikki muut asiat alalla on ihan lapsenkengissä. Eikä tällä alalla paikkaa vaihdeta jos ei noi muut hommat ole hanskassa. Käytännössä ainoa konsti vaihtaa työtä olisi vaihtaa kokonaan alaa. Mutta mä oon niin tyhmä ja huono oppimaan että ei oikein sekään ole vaihtoehto.
Ja sitten onkin taas vuosi vierähtänyt ja mitään ei vuodesta jäänyt käteen. Kaikki vuodet on harmaat massaa. Kaikki viikot on harmaata massaa. Kaikki päivät on harmaata massaa. Saman toistoa. Päivästä toiseen. Viikosta toiseen. Vuodesta toiseen.

Emmä tiiä.. jotenkin tuntuu että kaikki mitä tästä elämästä irti saa on jo nähty. Nyt tuntuu että kaikki on vaan toistamista ja odottaa koska pumppu leikkaa kiinni niin loppuis kaikki, ei paljon menettäis. Noin niinkuin kärjistetysti.

Enkä mä oikein tiiä mitä tällä kirjoituksella haen. Varmaan helpotusta omaan oloon kun saa vähän pistää paperille jotain jos löytyis joku kohtalotoveri joka pystyis jakamaan fiiliksen. Pitäis varmaan yrittää kaikesta huolimatta tilata joku lääkäri tai jotain.

Paljon sellaista mikä voisi olla suoraan meikäläisen kynästä... katsotaan missä tilanteessa minä olen sitten 10 vuoden päästä. Kaverit on aika vähissä, harrastukset samoin, tyttöystävääkään ei ole (eikä ole ollut ). Liikunta on melkein kaikissa muodoissaan perseestä, siinä ymmärrän sinua täysin. Viime aikoina on lopahtanut kiinnostus jopa pelaamiseen ja atk:n säätämiseen. Työpaikka on ja se on onneksi ihan OK hommaa, pitää elämän jotenkin kasassa. Vaan eipä siitä elämän tarkoitusta saa.

Ratkaisuja mä en lähde ehdottamaan sen enempää kun ne on tässä jo sanottu. Jos käyt testo/kilpirauhasmittauksessa niin kai postaat sitten tänne tulokset meidän ihmeteltäviksi?

 

[taski]

Uskon kyllä että runsas hikoilu on ihan oikea ongelma joka estää liikkumisen. Itsekin hikoilen keskimääräistä huomattavasti enemmän, mutta teknisillä vaatteilla pystyn urheilemaan.

Jos hikoilu olisi minulla tästä vielä runsaampaa eikä tekniset vaatteet auttaisi, saattaisi punttisaliin/lenkkeilyyn tulla stoppi. Mutta tuolloin hakisin kyllä apua ongelmaan. Liikahikoiluun löytyy hoitoja, varsinkin jos se heikentää elämänlaatua noin paljon.

Eli en luokittelisi liikahikoilua tekosyyksi. Vain liikahikoilijat tietävät miten paljon se voi haitata elämää. Minulla se ei onneksi haittaa kuin hieman.

No mä hikoilen tällä aloittajan kuvailemalla tavalla. Salilla käyminen on jäänyt osittain sen takia, mutta ei minua kyllä estä hikoilu ulkona liikkumasta. Joo 1km jälkeen kun syke nousee, on vehkeet likomärät ja onhan se vittumaista vetää varsinkin talvella kun ensin on tajuttoman kuuma vaikka kuinka yrittäisit pukeutua järkevästi, sen jälkeen karsea hiki ja sitten olet aivan jäässä. Tosin tuo ongelma on ollut viimeisen 15v ja kroppa siinä mielessä on tottunut siihen etten kyllä sen takia muista koskaan kipeeksi tulleeni. Ei tulisi mieleenkään että lopettaisin liikkumisen hikoilun takia, itselle se oli ihan "normaalia" kunnes tajusin joskus about 10v sitten ettei normaali ihminen hikoile näin paljoa.

Minkäs teet, ei sen takia nyt voi jättää liikuntaa pois.

 

[David ":DA" Imodium]

Hikoilu on merkki siitä, että aktiviteetti tehoaa. Anna palaa vaan ja jos jalat kastuu, vaihda sukat.

 

[Kirahvi]

Jaahas, päivitetääs tilannetta kun on taas paljon valunut vettä vantaassa.

Eli parisen viikkoa on viimeisestä viestistä ja muutaman kerran olen käynyt säiettä lukemassa mutta en ole muistanut tunnuksia niin en ole vastaillut tai päivitellyt.

Nyt on kaksi viimeistä viikonloppua mennyt vähemmän alkoholin merkeissä ja muutenkin vähentänyt tissuttelua.
Ensimmäisenä viikonloppuna perjantaina ei mennyt kuin muutama olut siinä illan mittaan, teräviä ei yhtään (vaikka oli avattu viski pöydällä). En ollut kuivinsuin, mutta en kyllä humalassakaan. Ykkösolutta meni kyllä jonkin verran, mutta se olikin "korvaava" juoma. Olis yhtähyvin voinut olla alkoholitonta jos ne ei olis niin pirun kalliita ja pahoja.

Määristä en haluaisi puhua koska määrät on niin yksilöllinen asia, mutta reilusti alle kolmasosa meni "normaalista" perjantaista. Ja tällä kertaa määrä oli nautittu illan mittaan eikä viimeisen kahden tunnin sisään ennen nukkumaan menoa.
Mutta pahin pelko, eli nukahtaminen käytännössä ilman alkoholia ei toteutunut, eli nukahdin yllättävän hyvin ja nopeasti ja se antoi kyllä buustia jatkamaan.
Lauantaina sama meno jatkui, muutama olut illan mittaan ja teräviä otin muistaakseni yömyssyänä n.2cl viskiä maun vuoksi.
Nukahtaminen sujui jälleen hyvin, joskin otin varmuuden vuoksi vielä nukahtamislääkkeen.
Viikolla en juonut kuin jokusen ykkösoluen.

Toisena viikonloppuna sama meno jatkui, joskin perjantaina meni yksi olut enemmän kuin edellisenä, mutta ei käytännössä humalassa silloinkaan. Nukahtaminen meni hyvin ja nukuin hyvin.
Lauantaina sama meno, muutamia oluita ja illan päätteeksi yömyssynä 2x2cl viskipaukut. Ei merkittävässä humalassa, semmoinen kevyt pikku nousu viskien takia. Ykköstä meni jälleen kyllä jonkin verran siinä ohessa. Uni tuli hyvin ja nukuin hyvin.
Tällä viikolla ei ole mennyt kuin jokunen ykkösolut ruuan kanssa ja nautittuna.

Hyvät kokemukset auttaa kyllä jatkamaan ottamaan rauhallisemmin. Tärkein mitä aina pelkään eli tuo nukahtaminen ja nukkuminen ei ole ainakaan parin viikonlopun kokemuksella suuri ongelma. Ehkä mä vaan oon tullut vanhaksi ja nykyinen lääkitys toimii hyvin ilman alkoholiakin.
Meinaan jatkaa samaan malliin tulevana viikonloppuna. Jos tuosta saisi uuden rutiinin niin ton kanssa pystyis elämään.

Ei tässä nyt vieä mitään maailmaa mullistavaa parissa viikossa ole ehtinyt tapahtua, mutta varmasti parempaan suuntaan menossa. Nyt vaan pitää jaksaa tsempata pitämään tää uusi "terveellisempi" elämäntapa.

Muista asioista en ole vieläkään saanut aikaiseksi mittauttaa testoja, mutta viimeiset pari viikkoa ei ole taas ollut niin masentavaa kuin aikaisemmin, joten kaippa tää meikäläisen meno on jotain kausiluontoista vaihdellen aina masennuksesta "normaaliin" oloon.
Kun paha kausi tulee niin tuntuu juuri tämän säikeen aloituspostauksen tyyliseltä, mutta normaalina kautena taas tuntuu että kaikki menee ihan ok eikä murehdi jokaista pikkuasiaa ja osaa melkein nauttia siitä mitä on.

Tiedä sitten taas kuinka kauan tässä jaksaa tsempata kun taas masennuskausi tulee ja kaikki maistuu puulta ja mikään ei kiinnosta ja tuntuu että elämä junnaa paikoillaan eikä tunnu olevan mitään määränpäätä missään. Ei elämässä eikä työelämässä kun duuni on käytännössä sellaista että ylenemismahdollisuuksia ei ole ja palkkojakaan ei voi korottaa koska "taulukkopalkka". Jos parempaa liksaa haluais ja sen myötä parempaa elämänlaatua niin pitäis vaihtaa duunia ja alaa ja eipä musta siihen ole. Liian tyhmä opetellakseen mitään uutta ja liian nössö vaihtaakseen vakiduunin ja vakitulot johonkin täysin uuteen.

Täytyy nyt toivoa että saisi vielä vähän buustia alkaa liikkumaan enemmän. Koiran kanssa lähinnä ja se on ollut jopa ihan jees kun ulkona on jo sen verran viileä että pukeutuminen on helpompaa eikä ulkona tule välittömästi hiki. Pitkiä housuja en ole vielä kaapista kaivanut joten edelleen cargoshortseilla mennään, mutta pitkähikainen fleese on jo pitänyt laittaa pihalle kun kädet muuten jäätyy

Kiitos kaikille viesteistä ja tsempeistä ja puran tänne aina terapianomaisesti kuulumisia ja edistystä jos vaikka jotakuta kiinnostaa tai muille olisi apua tai vertaistukea vastaavassa tilanteessa.

 

[Kirahvi]

Hikoilu on merkki siitä, että aktiviteetti tehoaa. Anna palaa vaan ja jos jalat kastuu, vaihda sukat.

Ja lenkille otetaan 3-4 paria sukkia mukaan ja pari t-paitaa ja muutamat kalsarit?

 

[Cumbo]

Jaahas, päivitetääs tilannetta kun on taas paljon valunut vettä vantaassa.

Eli parisen viikkoa on viimeisestä viestistä ja muutaman kerran olen käynyt säiettä lukemassa mutta en ole muistanut tunnuksia niin en ole vastaillut tai päivitellyt.

Nyt on kaksi viimeistä viikonloppua mennyt vähemmän alkoholin merkeissä ja muutenkin vähentänyt tissuttelua.
Ensimmäisenä viikonloppuna perjantaina ei mennyt kuin muutama olut siinä illan mittaan, teräviä ei yhtään (vaikka oli avattu viski pöydällä). En ollut kuivinsuin, mutta en kyllä humalassakaan. Ykkösolutta meni kyllä jonkin verran, mutta se olikin "korvaava" juoma. Olis yhtähyvin voinut olla alkoholitonta jos ne ei olis niin pirun kalliita ja pahoja.

Määristä en haluaisi puhua koska määrät on niin yksilöllinen asia, mutta reilusti alle kolmasosa meni "normaalista" perjantaista. Ja tällä kertaa määrä oli nautittu illan mittaan eikä viimeisen kahden tunnin sisään ennen nukkumaan menoa.
Mutta pahin pelko, eli nukahtaminen käytännössä ilman alkoholia ei toteutunut, eli nukahdin yllättävän hyvin ja nopeasti ja se antoi kyllä buustia jatkamaan.
Lauantaina sama meno jatkui, muutama olut illan mittaan ja teräviä otin muistaakseni yömyssyänä n.2cl viskiä maun vuoksi.
Nukahtaminen sujui jälleen hyvin, joskin otin varmuuden vuoksi vielä nukahtamislääkkeen.
Viikolla en juonut kuin jokusen ykkösoluen.

Toisena viikonloppuna sama meno jatkui, joskin perjantaina meni yksi olut enemmän kuin edellisenä, mutta ei käytännössä humalassa silloinkaan. Nukahtaminen meni hyvin ja nukuin hyvin.
Lauantaina sama meno, muutamia oluita ja illan päätteeksi yömyssynä 2x2cl viskipaukut. Ei merkittävässä humalassa, semmoinen kevyt pikku nousu viskien takia. Ykköstä meni jälleen kyllä jonkin verran siinä ohessa. Uni tuli hyvin ja nukuin hyvin.
Tällä viikolla ei ole mennyt kuin jokunen ykkösolut ruuan kanssa ja nautittuna.

Hyvät kokemukset auttaa kyllä jatkamaan ottamaan rauhallisemmin. Tärkein mitä aina pelkään eli tuo nukahtaminen ja nukkuminen ei ole ainakaan parin viikonlopun kokemuksella suuri ongelma. Ehkä mä vaan oon tullut vanhaksi ja nykyinen lääkitys toimii hyvin ilman alkoholiakin.
Meinaan jatkaa samaan malliin tulevana viikonloppuna. Jos tuosta saisi uuden rutiinin niin ton kanssa pystyis elämään.

Ei tässä nyt vieä mitään maailmaa mullistavaa parissa viikossa ole ehtinyt tapahtua, mutta varmasti parempaan suuntaan menossa. Nyt vaan pitää jaksaa tsempata pitämään tää uusi "terveellisempi" elämäntapa.

Muista asioista en ole vieläkään saanut aikaiseksi mittauttaa testoja, mutta viimeiset pari viikkoa ei ole taas ollut niin masentavaa kuin aikaisemmin, joten kaippa tää meikäläisen meno on jotain kausiluontoista vaihdellen aina masennuksesta "normaaliin" oloon.
Kun paha kausi tulee niin tuntuu juuri tämän säikeen aloituspostauksen tyyliseltä, mutta normaalina kautena taas tuntuu että kaikki menee ihan ok eikä murehdi jokaista pikkuasiaa ja osaa melkein nauttia siitä mitä on.

Tiedä sitten taas kuinka kauan tässä jaksaa tsempata kun taas masennuskausi tulee ja kaikki maistuu puulta ja mikään ei kiinnosta ja tuntuu että elämä junnaa paikoillaan eikä tunnu olevan mitään määränpäätä missään. Ei elämässä eikä työelämässä kun duuni on käytännössä sellaista että ylenemismahdollisuuksia ei ole ja palkkojakaan ei voi korottaa koska "taulukkopalkka". Jos parempaa liksaa haluais ja sen myötä parempaa elämänlaatua niin pitäis vaihtaa duunia ja alaa ja eipä musta siihen ole. Liian tyhmä opetellakseen mitään uutta ja liian nössö vaihtaakseen vakiduunin ja vakitulot johonkin täysin uuteen.

Täytyy nyt toivoa että saisi vielä vähän buustia alkaa liikkumaan enemmän. Koiran kanssa lähinnä ja se on ollut jopa ihan jees kun ulkona on jo sen verran viileä että pukeutuminen on helpompaa eikä ulkona tule välittömästi hiki. Pitkiä housuja en ole vielä kaapista kaivanut joten edelleen cargoshortseilla mennään, mutta pitkähikainen fleese on jo pitänyt laittaa pihalle kun kädet muuten jäätyy

Kiitos kaikille viesteistä ja tsempeistä ja puran tänne aina terapianomaisesti kuulumisia ja edistystä jos vaikka jotakuta kiinnostaa tai muille olisi apua tai vertaistukea vastaavassa tilanteessa.

Hyvä juttu, mutta vääntäisin silti itseni vaikka väkisin sinne lääkärille tsekkaamaan ne fysiologiset jutut. Sieltä saattaa löytyä selitys - ja sitä kautta myös apu - moneenkin sinun ongelmaasi.

 

[KuunoKaakkuri]

Tsemppiä Kirahvi! Alkon vähentäminen hyvä ensimmäinen askel.

 

[bonekuukkeli]

Jaahas, päivitetääs tilannetta kun on taas paljon valunut vettä vantaassa.

Eli parisen viikkoa on viimeisestä viestistä ja muutaman kerran olen käynyt säiettä lukemassa mutta en ole muistanut tunnuksia niin en ole vastaillut tai päivitellyt.

Nyt on kaksi viimeistä viikonloppua mennyt vähemmän alkoholin merkeissä ja muutenkin vähentänyt tissuttelua.
Ensimmäisenä viikonloppuna perjantaina ei mennyt kuin muutama olut siinä illan mittaan, teräviä ei yhtään (vaikka oli avattu viski pöydällä). En ollut kuivinsuin, mutta en kyllä humalassakaan. Ykkösolutta meni kyllä jonkin verran, mutta se olikin "korvaava" juoma. Olis yhtähyvin voinut olla alkoholitonta jos ne ei olis niin pirun kalliita ja pahoja.

Määristä en haluaisi puhua koska määrät on niin yksilöllinen asia, mutta reilusti alle kolmasosa meni "normaalista" perjantaista. Ja tällä kertaa määrä oli nautittu illan mittaan eikä viimeisen kahden tunnin sisään ennen nukkumaan menoa.
Mutta pahin pelko, eli nukahtaminen käytännössä ilman alkoholia ei toteutunut, eli nukahdin yllättävän hyvin ja nopeasti ja se antoi kyllä buustia jatkamaan.
Lauantaina sama meno jatkui, muutama olut illan mittaan ja teräviä otin muistaakseni yömyssyänä n.2cl viskiä maun vuoksi.
Nukahtaminen sujui jälleen hyvin, joskin otin varmuuden vuoksi vielä nukahtamislääkkeen.
Viikolla en juonut kuin jokusen ykkösoluen.

Toisena viikonloppuna sama meno jatkui, joskin perjantaina meni yksi olut enemmän kuin edellisenä, mutta ei käytännössä humalassa silloinkaan. Nukahtaminen meni hyvin ja nukuin hyvin.
Lauantaina sama meno, muutamia oluita ja illan päätteeksi yömyssynä 2x2cl viskipaukut. Ei merkittävässä humalassa, semmoinen kevyt pikku nousu viskien takia. Ykköstä meni jälleen kyllä jonkin verran siinä ohessa. Uni tuli hyvin ja nukuin hyvin.
Tällä viikolla ei ole mennyt kuin jokunen ykkösolut ruuan kanssa ja nautittuna.

Hyvät kokemukset auttaa kyllä jatkamaan ottamaan rauhallisemmin. Tärkein mitä aina pelkään eli tuo nukahtaminen ja nukkuminen ei ole ainakaan parin viikonlopun kokemuksella suuri ongelma. Ehkä mä vaan oon tullut vanhaksi ja nykyinen lääkitys toimii hyvin ilman alkoholiakin.
Meinaan jatkaa samaan malliin tulevana viikonloppuna. Jos tuosta saisi uuden rutiinin niin ton kanssa pystyis elämään.

Ei tässä nyt vieä mitään maailmaa mullistavaa parissa viikossa ole ehtinyt tapahtua, mutta varmasti parempaan suuntaan menossa. Nyt vaan pitää jaksaa tsempata pitämään tää uusi "terveellisempi" elämäntapa.

Muista asioista en ole vieläkään saanut aikaiseksi mittauttaa testoja, mutta viimeiset pari viikkoa ei ole taas ollut niin masentavaa kuin aikaisemmin, joten kaippa tää meikäläisen meno on jotain kausiluontoista vaihdellen aina masennuksesta "normaaliin" oloon.
Kun paha kausi tulee niin tuntuu juuri tämän säikeen aloituspostauksen tyyliseltä, mutta normaalina kautena taas tuntuu että kaikki menee ihan ok eikä murehdi jokaista pikkuasiaa ja osaa melkein nauttia siitä mitä on.

Tiedä sitten taas kuinka kauan tässä jaksaa tsempata kun taas masennuskausi tulee ja kaikki maistuu puulta ja mikään ei kiinnosta ja tuntuu että elämä junnaa paikoillaan eikä tunnu olevan mitään määränpäätä missään. Ei elämässä eikä työelämässä kun duuni on käytännössä sellaista että ylenemismahdollisuuksia ei ole ja palkkojakaan ei voi korottaa koska "taulukkopalkka". Jos parempaa liksaa haluais ja sen myötä parempaa elämänlaatua niin pitäis vaihtaa duunia ja alaa ja eipä musta siihen ole. Liian tyhmä opetellakseen mitään uutta ja liian nössö vaihtaakseen vakiduunin ja vakitulot johonkin täysin uuteen.

Täytyy nyt toivoa että saisi vielä vähän buustia alkaa liikkumaan enemmän. Koiran kanssa lähinnä ja se on ollut jopa ihan jees kun ulkona on jo sen verran viileä että pukeutuminen on helpompaa eikä ulkona tule välittömästi hiki. Pitkiä housuja en ole vielä kaapista kaivanut joten edelleen cargoshortseilla mennään, mutta pitkähikainen fleese on jo pitänyt laittaa pihalle kun kädet muuten jäätyy

Kiitos kaikille viesteistä ja tsempeistä ja puran tänne aina terapianomaisesti kuulumisia ja edistystä jos vaikka jotakuta kiinnostaa tai muille olisi apua tai vertaistukea vastaavassa tilanteessa.

Hienoa, hyvää toimintaa! Kunhan nyt pidät huolen, ettei nuo annokset ala karkaamaan. Päinvastoin, olisi vieläkin hyvä saada alemmas, sillä määrät kuulostaa vieläkin melko isoilta ja selvästikin yksi seurattava asia jatkossa. Jos oluita kuitenkin menee joka kerta 3-4 kiepeille plus kasa ykköstäkin ja viskipaukku tai pari, niin kyllä siinä jo promillet nousee kovastikin. Kuulostaa kuitenkin humalahakuiselta, mikä ei ole ihan terveellä pohjalla. Ja jo pienellä alkomäärällä on heikentävä vaikutus yöuniin, jos ne ovat olleet ongelma.

Tutkimuksissa kannattaa käydä, oli se kausi mikä hyvänsä (perus labrat myös!) Älä odota sitä seuraavaa huonoa kautta, kun voimat ovat vähissä. Ne jutut on tehtävä nyt, kun menee paremmin. Tuo on yleinen juttu, mihin ihmiset jää looppaamaan.

Olet kuitenkin oikealla tiellä, kun muutosta olet lähtenyt hakemaan. Mutta pidä tavoite kirkkaana mielessä ja ota sitten se seuraava askel. Pidän peukkuja!