Niin, luitko viestini ensimmäistä kappaletta ollenkaan? Samaa mieltähän tässä ollaan että ei pitäisi monimutkaistaa, ja että välistävetäjät vituttaa.
Ei oo tietoa kyseisestä putkasta, mutta vissiin oot jonkun sortin ohjelmointihommaa etsimässä?
Joo, ohjelmointia. Ois kiva päästä tekemään jollain JavaScript-frameworkeillä ja jollain bäkkärillä fullstackia. Angularia osaan mielestäni jo hyvin, Reactia kohtalaisesti. Bäkkärinä oon käyttänyt lähinnä Nodea ja Pythonia, mut nyt oon alkanu opettelamaan Spring bootia myös. En ehkä seniori ole vielä, ku kokemusta on joku kolme vuotta, mut sitä kohti vahvasti menossa.
Amis on helposti ajanhukkaan. Opetettavia asioita on vähän käytettävään aikaan verrattuna. Meillä ainakin pelattiin päivittäin jotain opiskelun sijasta. Toki voi olla alakohtaista.
Oma kokemukseni on se että eipä amistutkinnoissa motivoitunut kaveri joka on vähänkin säätänyt pahemmin mitään opi, jos kaveria oikeasti ala kiinnostaa eiköhän hän lähde jatkoopiskelemaan. Lukio ei todellakaan ole kaikille ja mielestäni oikein hyvä että vaihtoehtoja on olemassa. Ehkä amistaustalla voitiin vielä 10v sitten palkata koodareita, mutta oma tuntumani on että todennäköisyydet päästä pelkästään tuolla taustalla hommiin ovat surkean ja olemattoman väliltä. Mielestäni amispuolen it-tutkintoja olisi syytä kehittää, se ei ole yhteiskunnan tai oppilaiden etu jos saat paperin pelaamalla 3v cs ja sylkemällä kattoon, kuten nykyään homma tuntuu menevän.
Yritystukien vuoksi yrityksen liiketoiminnasta osa siirtyy tukihimmeli-liiketoiminnaksi. Sitä ei kenenkään pitäisi toivoa. Yrityksien Suomessa pitäisi keskittyä ydinosaamiseensa sekä oikeasti tuottavaan tekemiseen.
Ammattikoulupohjaisten koodarien suurin ongelma kokemusteni perusteella on motivaatio. Siinä missä insinööri tai enemmän koulutettu tekee usein täysin itsenäistä ja oma-aloitteista työtä, ammattikoulukoodari lipsahtaa liian helposti facebookin-selailijaksi ellei joku ole koko ajan ohjaamassa.
Ammattikoulusta voi jatkaa ammattikorkeakouluun siinä missä lukiostakin. Toki lukiosta olisi enemmän oikeaa hyötyä (pitkä matikka, fysiikka, kielet) mutta ei ammattikoulukaan huono valinta ole. Riippuu elämäntilanteesta ja jaksamisesta.
Jos 16-18 vuotiaana onnistuu pilaamaan koko elämänsä, niin ei sitä kyllä koulu tee, vaan siinä pitää suorittaa jotain vähän isompia sankaritekoja.
Minä opiskelin ammattiopistossa elektroniikka-asentajaksi ja jatkoin suoraan tietotekniikan DI-koulutukseen. Ei, amiksella ei saa elämäänsä pilattua. Miksi ihmeessä menisi kolmen vuoden mittaiselle kymppiluokalle lukioon, ellei ole suuntaamassa alalle, jolla historian, biologian, uskonnon tai muun pakollisen lukioaineen oppimääristä olisi jotain hyötyä?
Nii, en mäkään tiedä, et onks yleissivistyksestä mitään sen suurempaa hyötyä. Tietty, jos haluaa vaik johtohommiin, ni psykologiasta ja jossain määrin myös filosofiasta voi olla hyötyä. Muuten yleissivistys on vaan nice to know IT-alan hommissa imo, vaik helpottaa se elämää, jos vaik joku tulee haukkumaan kommariks, ni tietää historian lukio-opintojen kautta, mitä se oikeasti tarkoittaa.
Teitkö siis kaksoistutkinnon vai kuinka lukion pitkä matematiikka kuului ammattiopiston oppimäärään?
Ainakin tuolloin tuota järjestelyä kutsuttiin "yhdistelmäopinnoiksi". Nopea googletus kertoo, että vastaava systeemi kulkee ainakin jossain nykyään kaksoistutkinnon nimellä, vaikka ainakin tuolloin kaksoistutkinto tarkoitti amiksen ja lukion täysiä oppimääriä, mikä on mielestäni aivan päätöntä. Amiksen matematiikka, fysiikka ja kielet yhtä amis-spesifistä ammattiruotsin kurssia lukuunottamatta korvattiin lukion oppimäärillä. Opintopisteitä tuli muistaakseni n. 10 % enemmän ja opiskeluaika oli tasan samat 3 vuotta. Osallistuin myös YO-kirjoituksiin (ja sain siitä paperista 0 pistettä DI-yhteishaussa, koska tuolloin pisteet vaativat lukion päättötodistusta, mikä käsittääkseni on sittemmin muutettu).
Jos lukio ei kiinnosta mutta motivaatiota amiksen suuntaan on niin parempi mennä varmaan amikseen. Tärkeintä olis että on jotain mikä kiinnostaa ja tekee/opiskelee sitä. Jatko-opinnot on auki myös amiksesta jos kiinnostus kasvaa jatkossa.
Kun kaksoistutkintoa aloiteltiin 2000-luvun vaihteessa, niin se oli tällöin kaksoistutkinto nimellä ja tuolloin itse sen kävin. Vähän myöhemmin tuli mahdolliseksi suorittaa kolmoistutkinto, joka on tuo mainitsemasi ammattiopiston ja lukion täysi oppimäärä, mikä sisälsi siis molempien vähimmäisopintopisteet, jolloin sen 3,5 vuoden jälkeen käteen jäi ammattitutkinto, lukion päästötodistus sekä yo-todistus. Kaksoistutkinto sisälsi ruotsin, matematiikan, äidinkielen ja englannin lukion oppimäärät, mutta nämä eivät riittäneet lukion päästötodistukseen, jolloin kävi kuten sanoit eli suorituksista jäi käteen vain ammattitutkinto sekä yo-todistus.
Kun käyt ensin 3v lukion ja päälle 6v kandi + maisterin ja sitten huomaat, että ala on oikeasti aivan väärä. kyllä siinä on vuosi jos toinenkin ehkä tahkottu puisevia peruskursseja, että päästään oman ala kovaan ytimeen kunnes tajutaan valmistumisen jälkeen, että oikeasti olisi pitänyt käydä puuseppäkoulu.
Musiiki ja urheilu voi kyllä rajata aika paljon pois. Tuo lukio—> maisteri niin ollaan vielä alle kolmekymppisiä. Siitä sitten puusepäksi varmaan alle 2v kun kaikki kielet, matikat yms. saa hyväksiluettua.
Toisen asteen koulutuksia pystyy tekemään aika monta kyllä kohtuullisen vähällä vaivalla vielä kun yhden jälkeen ylimääräiset saa hyväksiluettua. Aikuiskoulutuksella noita saa kyllä tehtyä 1,5 vuodessa.
Lähinnä mietin sitä skenaariota, että kun ammattikoulun matematiikalla yrittää päästä läpi yliopiston matematiikan analyysikursseja, niin siinä voi päästä itku. Ainakaan minun aikaan ei derivointia esim. yliopistossa enää opetettu, vaan kaikkien odotettiin osaavan derivoida ensimmäisellä kurssilla. Voisin myös kuvitella, että jos on tottunut pääsemään liian helpolla, niin yliopistossa voi helposti tulla seinä vastaan, kun pitääkin itse olla aktiivinen.
Menee ehkä hieman aiheen ohi, mutta mielestäni yliopiston matematiikat lähtee perusteista liikkeelle nykyään tai ehkä tämä on vain yhden kurssin otoksen tuntuma. Ongelma on lähinnä, että ne on opeteltava vauhdissa kunnolla eli jos perusteet ei ole kunnolla hallussa, niin pitää myös keskittyä kunnolla ja tehdä töitä sen eteen heti lähdöstä. Kävin itse avoimen puolella kokeilemassa jaksaisiko töiden ohessa tehdä dippaa, mutta jo vektorit ja matriisit oli aika työläs sovittaa lasten hoitamisen ja työn oheen kun matematiikan opiskelusta on yli 10 vuotta aikaa. Avoimessa yliopistossahan voi kuka tahansa käydä suorittamassa opintoja pientä maksua vastaan jos haluaa kokeilla kiinnostaako.
Eipä se ammattiopisto mitään "sulje", vaikkei esimerkiksi matematiikan opintoja kävisikään. Vaimo opiskeli aikanaa ammattiopistossa matkailuvirkailijaksi, jatkoi vielä ammattikorkeaan johonkin hotellijuttuun, totesi vuoden jälkeen että paskat tästä ja päätti vaihtaa alaa. Puolessa vuodessa kävi lukemassa iltalukiossa matematiikkaa, kirjoitti L:n YO-kirjoituksissa ja papereilla sisään yliopistoon tilastotiedettä lukemaan.
Kuten moni muukin on sanonut, ei amis sulje mitään pois. Itse valmistuin ohjelmointi-amiksesta ~5.5 vuotta sitten ja siitä lähtien tehnyt töitä alalla. Ekan paikan saanti on vaikeaa kaikille, oli sitten amis tai yliopisto takana. Tosin kun ekan paikan sai niin vuosi valmistumisen jälkeen olin +3k€/kk palkoissa. Nykyään pari työpaikan vaihtoa myöhemmin työkaverit miettii että "miksi minä en mennyt tuota reittiä" ja saan käytännössä valita missä olen töissä. Koulutuksen ainoa muodollinen merkitys on jos haluaa työviisumia ulkomaille ja harvoissa valtion kilpailutuksissa eikä tie nouse pystyyn pelkällä amiksella. Ehkä jollain muulla alalla kyllä mutta ei IT-alalla.
Kunhan ei ole menossa eläkevirkaan kunnalle tai valtiolle, niin pelkällä koulutustaustalla ei nouse mikään tie pystyyn.
Yleisesti IT-alalla ollaan aika epäkiinnostuneita koulutustausta, mutta jos muuta kokemusta ei ole niin onhan se hyvä selkänoja.
Solidabsilla on menossa joku rekry RPA-kehittäjäksi (prosessiautomaatiokehittäjä). Ne kouluttaa siihen työhön. Voisko se toimia?
Oma kokemus on opettanut, että ammattikoulupuolelta tuleva tai koulut kesken jättänyt tms. pystyy kyllä koodaamaan kivoja vilkkuvia ledejä, mutta sitten kun tehdään isompia järjestelmiä ja pitäisi ajatella että joku muukin koodaa/ymmärtää niitä niin nämä kaverit ei oikein osaa nähdä asioita tältä kantilta.
Eikö tuollaiseen ison rungon suunnitteluun kannattaisi valita ihmisiä sen mukaan että onko ne tehnyt sitä aikasemmin eikä koulutustaustan perusteella? Tai itse ainakin ottaisin kriittisen "kovan rungon" suunnitteluun henkilöitä joilla on niin paljon kokemusta koodauksesta että kouluilla ei ole enää väliä.
Samanlaisia fiiliksiä tästä ja joistain edellisistä postauksista.
Kokemus on toki kolikon toinen puoli ja tärkeä osa ammattitaitoa, se että näkee mikä oikeasti toimii käytännössä ja mikä ei. Mutta jos lähdetään ainoastaan perse-edellä puuhun kokeilemaan ja iteroimaan miten kannattaa suunnitella järjestelmiä, koodata ja laskea graafeja auki, niin aika monta vuotta saa mennä että pääsee edes lähelle sellaisen tasoa, joka on käynyt peruskoulutuksen jossa asiaan puolet elämästään perehtyneet opettajat johdattavat hallitusti karikoiden läpi ja pitävät huolen, että kaikki tarvittavat osa-alueet käydään läpi. Vai haluaisitko mennä itseoppineelle lääkärille, joka on itsenäisesti kokeillen opiskellut ammatin? Entä jos tämä lääkäri on hoitanut monta flunssaa onnistuneesti, mutta ei ole koskaan tullut vastaan se tilanne, kun ongelma onkin geenivirhe vaikkapa keuhkorakkuloiden pintajännitteestä huolehtivaa kalvoa tuottavassa proteiinissa, tilanne joka ehkä jokaiselle lääkärille opetetaan lääkiksessä?
Sori vaan, mutta ei missään it-alan koulutuksessa tule valmista oikean elämän järjestelmän ylläpitämiseen saati suunnitteluun kokemusta. Siellä käydään se joku esimerkki läpi ja sit oikeassa elämässä tuotanto hajoaa ja leviää kaikkialle.
Menee jo oftopikiksi, mutta jos tuollaiset asiat kiinnostavat, eiköhän kaveri niitä itsenäisesti opiskele. Yleissivistystä ja tietoa ei pysty kenellekkään pakottamaan.
Tietojenkäsittelytieteitä yliopistossa opiskelleena olen kyllä sitä mieltä ettei sieltä valmistu millään mittapuulla valmiiksi asiantuntijaksi. Samalla tavalla, vaikka siellä oppii paljonkin hyödyllistä tietoa niin samaan aikaan käytäntö on ihan eri asia.
Mä kyllä sain duunia ensimmäisestä paikasta mistä kysyin ja en ollut vielä valmistunut, eli ei se nyt erityisen vaikeaa voi olla, tai sitten meikällä kävi lotto. 3k€ palkka vuoden jälkeen kuulostaa about oikealta. Kukaan ei ole ikinä kysynyt koulupapereita tai arvosanoja, että silläkään ollut muuta arvoa kuin että voi sanoa että siellä on joskus käynyt...
Vilpittömät onnittelut sinulle jos heti ensimmäisestä paikasta sait duunia, yleensä se tarina on vähän toinen.
Ei se tarina paljoa eronnut muillakaan samalla vuosikurssilla olleilla. Ehkä paikkakunta kohtaista.
Mä en edelleen usko että se on siitä koulutuksesta kiinni. Toki tilastollisesti varmaan olisi korrelaatiota - mutta tämmösenä aikana kun suurin osa senioreista pitää palkata ulkomailta olis tosi lyhytnäköistä vetää semmosia johtopäätöksiä.
Itselläkin on ollut samanlaisia kokemuksia että kaikki kyllä oppivat koodaamaan, mutta sitten kun siirrytään kompleksimpaan suunnitteluun, arkkitehtuuriin, laajempiin kokonaisuuksiin, kommunikaatioon yms. niin kyllä yleensä ne yliopiston käyneet/DI:t ovat yleensä aivan eri tasolla kuin koodikoululaiset/yläasteen jälkeen dropoutanneet/amikset jne.
