Kun hain nykyselle työnantajalle järjestelmäarkkitehdiksi mua haastatteli tuleva esimies (istu hiljaa) joka oli kyllä palkannut mut aikaisemmallekin työnantajalle ja pari senior arkkitehtia. Ne pommittivat toinen toistaan vaikeampia kysymyksiä ja skenaarioita ja mä vastailin minkä osasin, ehkä jollain tasolla juttu kuitenkin luisti.
En tiedä olenko koskaan tuntenut itseäni yhtä tyhmäksi, ja posket punasena puskin hikeä myöntäessäni etten tiedä, ja ehdotellessa mahdollisia ratkaisuja. Aika moneen kysymykseen vastasin jopa ettei kuullosta siltä että hänen kysymäänsä asiaa kannattaisi tehdä ensinkään.
Haastattelun jälkeen olin ihan maani myynyt, ja illalla laitoin esimiehelle tekstarilla pahoittelut jos olin nolannut hänet kolleegansa edessä, hän kun oli kuitenkin suositellut mua sinne. Hän sitten soitti ja sanoi että olin paras hakija eikä tarkoitus ollut osata vastata kaikkiin kysymyksiin. Ne haastattelijat halusivat ihmisen joka sanoo suoraan seniorille ettei tiedä, tai että joku idea on huono.
On mulla ollut paljon muunkinlaisia haastatteluja, mutta harva on jäänyt noin vahvasti mieleen.
