io-techin lakimiehet hoi.

[taski]

Onko näistä autopuolen asioihin erikoistuneista lakitoimistoista ollut mitään julkista keskustelua?

Hiukan tuntuu siltä että kovasti mainostetaan somessa ja netissä "kuluttajan oikeuksien puolustamista" ja lupaillaan kovia korvauksia, mutta ilman katetta. Kyseessä on oikeusturvavakuutuksen hyödyntäminen, joku voisi varmaan sanoa väärinkäytöksikin.

Homma menee suunnilleen näin:

-Asiakas riitaantuu reklamaatiossa autoliikkeen kanssa
-Asiakas näkee netissä lakifirman mainoksen jossa kertovat että sinulla on oikeus saada korvauksia
-Luodaan asiakassuhde jossa tarkistetaan oikeusturvavakuutuksen olemassaolo
-Kirjelmöidään autoliikkeeseen ja tätä toistetaan kunnes jonkinlainen korvauskatto tulee vastaan
-Todetaan asiakkaalle "Sori ei tässä olekaan mahdollisuuksia korvauksiin" ja lopetetaan kirjelmöinti. Tai vastaavasti jos asiakas on "varakkaampi", todetaan että "Sori oikeusturvavakuutuksen kulukatto tuli täyteen, mutta voit jatkaa tätä omalla kustannuksellasi".

Lakitoimisto nettoaa hillot vakuutusyhtiöltä mutta mitään korvausta ei asiakas yleensä saa ja autoliikkeen puoleltakin kokonaisuudesta aiheutuu lähinnä ylimääräisiä kuluja.

Kuinka yleistä tämä on, kun nyt muutaman vuoden sisään näitä tapauksia on omaan tietooni pompsahdellut jo useampikin...?

Mielenkiintoisin tarina on, että lakitoimisto alkoi takautuvasti painostaa asiakasta maksamaan palkkion kun vakuutusyhtiö oli evännyt oikeusturvavakuutuksessa määritellyn korvauksen sillä perusteella että vakuutusta ei ollut voimassa kaupantekohetkellä ja ei täten kata asian käsittelyä kyseisen laitteen kohdalla.

Kuulopuheita ja puppua varmasti osa ja saattaa olla tarinat muuttuneetkin matkalla, mutta olisi ihan mielenkiintoista kuulla onko tämä yleistäkin.

Vai olisikohan tämä paremminkin autopuolen topicin aihe?

 

[Sallys]

Heittäisin hatusta että 99.9% lievistä petoksista jää uhrin harteille. Ellei tekijällä ole omaisuutta niin ei niiltä mitään saakaan. Ainoastaan häviää sen 5/10€ mitä perintä maksaa ja sillä rahalla saa muistoksi viestin, että perintä lopetetaan koska varallisuutta ei ole. Ellei sitten peri nisteiltä vanhalla kunnon pesäpallomailalla ja hyväksy maksuksi varastettua fillaria.

Sitten se siirtyy passiiviperintään ja rahat otetaan rikollisen tuloista. Minua ei ole näissä huijattu mutta ulosotosta olen saanut minulle määrätyt korvaukset korkojen kera takaisin, juurikin passiiviperinnästä, kun henkilö sai perintöä tai vastaavaa.

 

[LaughteR]

Onko näistä autopuolen asioihin erikoistuneista lakitoimistoista ollut mitään julkista keskustelua?

Hiukan tuntuu siltä että kovasti mainostetaan somessa ja netissä "kuluttajan oikeuksien puolustamista" ja lupaillaan kovia korvauksia, mutta ilman katetta. Kyseessä on oikeusturvavakuutuksen hyödyntäminen, joku voisi varmaan sanoa väärinkäytöksikin.

Homma menee suunnilleen näin:

-Asiakas riitaantuu reklamaatiossa autoliikkeen kanssa
-Asiakas näkee netissä lakifirman mainoksen jossa kertovat että sinulla on oikeus saada korvauksia
-Luodaan asiakassuhde jossa tarkistetaan oikeusturvavakuutuksen olemassaolo
-Kirjelmöidään autoliikkeeseen ja tätä toistetaan kunnes jonkinlainen korvauskatto tulee vastaan
-Todetaan asiakkaalle "Sori ei tässä olekaan mahdollisuuksia korvauksiin" ja lopetetaan kirjelmöinti. Tai vastaavasti jos asiakas on "varakkaampi", todetaan että "Sori oikeusturvavakuutuksen kulukatto tuli täyteen, mutta voit jatkaa tätä omalla kustannuksellasi".

Lakitoimisto nettoaa hillot vakuutusyhtiöltä mutta mitään korvausta ei asiakas yleensä saa ja autoliikkeen puoleltakin kokonaisuudesta aiheutuu lähinnä ylimääräisiä kuluja.

Kuinka yleistä tämä on, kun nyt muutaman vuoden sisään näitä tapauksia on omaan tietooni pompsahdellut jo useampikin...?

Mielenkiintoisin tarina on, että lakitoimisto alkoi takautuvasti painostaa asiakasta maksamaan palkkion kun vakuutusyhtiö oli evännyt oikeusturvavakuutuksessa määritellyn korvauksen sillä perusteella että vakuutusta ei ollut voimassa kaupantekohetkellä ja ei täten kata asian käsittelyä kyseisen laitteen kohdalla.

Kuulopuheita ja puppua varmasti osa ja saattaa olla tarinat muuttuneetkin matkalla, mutta olisi ihan mielenkiintoista kuulla onko tämä yleistäkin.

Vai olisikohan tämä paremminkin autopuolen topicin aihe?

Tuskinpa eroaa muidenkaan asianajopalvelujen tarjoamisesta riita-asioissa, oli kyse sitten autoriidoista, kiinteistön kaupasta taikka missä tahansa muussa riidassa avustamisesa.

Asiansa osaavat juristit harvoin lupaavat tiettyä lopputulemaa varmaksi. Usein asiakas saattaa haluta juristin apua siitäkin huolimatta, että on suoraan kerrottu menestymisen olevan erittäin epätodennäköistä tai että asia voi helposti päättyä tappioon. Kyseisissä tilanteissa häviön ei pitäisi tulla yllätyksenä.

Juristin palkkaamisessa pätee kuitenkin ihan sama kuin muidenkin asiantuntijapalveluiden käyttämisessä: kysy muiltakin kuin vain yhdeltä. Joku lupaa aina paremmat menestymisen mahdollisuudet kuin joku toinen, koska hyvin harvoissa tapauksissa on lopulta yhtä oikeaa vastausta ja aina tulee yllätyksiä matkan varrella.

Jos toimeksiantosopimus kuitenkin solmitaan, asianajajalla ja luvan saaneella oikeudenkäyntiavustajalla on lähtökohtaisesti velvollisuus hakea korvaukset asiakkaan oikeusturvavakuutuksesta, jos sellainen on käytettävissä. Kyse ei siis ole valinnaisesta asiasta, vaan koska vakuutuksen käyttäminen on asiakkaan edun mukaista, sen käyttämättä jättäminen johtaisi valvontalautakunnalta vähintään huomautukseen. Oletan siis, että kukaan ei toivottavasti ota muuta juristia tai "juristia" kuin asianajajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa riitansa hoitamiseen.

Se on sitten miten kukin näkee sen, että oikeusturvavakuutuksella saa juristin avun edullisemmin kuin ilman. Kynnys avun käyttämiseen on varmasti korkeampi, jos asianajajalta tulee esimerkiksi 10 000 euron lasku ilman oikeusturvaa vs. vain 1 200 euroa sen kanssa.

Jos oikeusturvavakuutuksen päätös on jostain syystä kielteinen, sopimusehdoissa tulee mainita, että silloin asiakkaan pitää maksaa lasku itse. Tietysti jos tällaisesta ehdosta ei ole kerrottu, asiakasta on johdettu silloin harhaan ja ei muuta kuin valvontalautakunnalle valitusta. Tosin jos asia selvästi lukee sopimuksella (ja sopimushan tietysti luetaan ennen kuin siihen laitetaan nimi alle), niin silloinhan asiasta on nimenomaan kerrottu etukäteen.

Ja ei, en hoida autoriitoja.

 

[Esterhaus]

Haastemies yrittää toimittaa haastetta. Tuollaisia pikkuasioita ei kai koskaan käsitellä niin että epäilty olisi poissaoleva.

Jos henkilö tosiaan on sen verran ties-missä, ettei väestörekisterillä ole tietoja asuinpaikasta(kelan tuet), niin sitten voi helposti sen joku 4 vuotta vältellä haastetta, jona aikana perusmuotoiset rikokset vanhenee.(syyteoikeus vanhenee) Tuo on kai harvinaisempaa. Tämä tyyppi tuskinpa tuon rikosjutun takia oli teillä tietämättömillä. Koska oletettavasti se mitä hän säästi, oli jonkun 25 päiväsakon tuomion.

Valtionkonttorista voi saada korvauksia näistä henkilökohtaisista vahingoista, tuomitun sijaan. Siis pahoinpitelyt jne. Ei saa tuollaisissa aineellisissa vahingoissa.

Pikkujuttuja käsitellään niin että epäilty on poissa. Rajana on laissa säädetty max. 6 kk rangaistus ja epäillyn henkilökohtainen läsnäolo ei ole harkittu tarpeelliseksi. Petosrikoksissa lievän petoksen pystyy käsittelemään epäillyn poissaolosta huolimatta, normaalia petosta ei. Mutta aina vaatii sen, että haaste saadaan toimitettua perille.

 

[taski]

Tuskinpa eroaa muidenkaan asianajopalvelujen tarjoamisesta riita-asioissa, oli kyse sitten autoriidoista, kiinteistön kaupasta taikka missä tahansa muussa riidassa avustamisesa.

Asiansa osaavat juristit harvoin lupaavat tiettyä lopputulemaa varmaksi. Usein asiakas saattaa haluta juristin apua siitäkin huolimatta, että on suoraan kerrottu menestymisen olevan erittäin epätodennäköistä tai että asia voi helposti päättyä tappioon. Kyseisissä tilanteissa häviön ei pitäisi tulla yllätyksenä.

Juristin palkkaamisessa pätee kuitenkin ihan sama kuin muidenkin asiantuntijapalveluiden käyttämisessä: kysy muiltakin kuin vain yhdeltä. Joku lupaa aina paremmat menestymisen mahdollisuudet kuin joku toinen, koska hyvin harvoissa tapauksissa on lopulta yhtä oikeaa vastausta ja aina tulee yllätyksiä matkan varrella.

Jos toimeksiantosopimus kuitenkin solmitaan, asianajajalla ja luvan saaneella oikeudenkäyntiavustajalla on lähtökohtaisesti velvollisuus hakea korvaukset asiakkaan oikeusturvavakuutuksesta, jos sellainen on käytettävissä. Kyse ei siis ole valinnaisesta asiasta, vaan koska vakuutuksen käyttäminen on asiakkaan edun mukaista, sen käyttämättä jättäminen johtaisi valvontalautakunnalta vähintään huomautukseen. Oletan siis, että kukaan ei toivottavasti ota muuta juristia tai "juristia" kuin asianajajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa riitansa hoitamiseen.

Se on sitten miten kukin näkee sen, että oikeusturvavakuutuksella saa juristin avun edullisemmin kuin ilman. Kynnys avun käyttämiseen on varmasti korkeampi, jos asianajajalta tulee esimerkiksi 10 000 euron lasku ilman oikeusturvaa vs. vain 1 200 euroa sen kanssa.

Jos oikeusturvavakuutuksen päätös on jostain syystä kielteinen, sopimusehdoissa tulee mainita, että silloin asiakkaan pitää maksaa lasku itse. Tietysti jos tällaisesta ehdosta ei ole kerrottu, asiakasta on johdettu silloin harhaan ja ei muuta kuin valvontalautakunnalle valitusta. Tosin jos asia selvästi lukee sopimuksella (ja sopimushan tietysti luetaan ennen kuin siihen laitetaan nimi alle), niin silloinhan asiasta on nimenomaan kerrottu etukäteen.

Ja ei, en hoida autoriitoja.

Pointti oli lähinnä se että onko yleistäkin, että näitä mainostetaan johtamalla harhaan ja lupaillaan asiakkaalle maat ja taivaat. Kun oikeusturvavakuutuksen katto tulee vastaan, todetaan että "sori ei tässä ollutkaan nyt mahkuja menestyä" ja jätetään homma sikseen. Nuo kirjoittamasi asiat on mielestäni ihan selviä ja loogisia toimintamalleja silloin kun pelataan normaalilla moraalisella kompassilla. Vaikuttaa kuitenkin että markkinoille on viime vuosina ilmestynyt useampi tällainen -ei niin rehdin oloinen- toimija.

 

[Professor Kaakoa]

Vaimo tuossa kyseli minulta perintöasioista. Hän haluaa luopua omasta osuudestaan vanhempiensa perintöön. Vaimolla ja minulla ei ole lapsia joten oletamme, että minä en peri vaimoni osuutta vaikka nopealla googletuksella näin väitettiin? Jossain minilexissä etc. oli jotain mainintaa asiasta. Ainakin itselle asia menee järkeen siten, että kun vaimoni luopuu osuudestaan se menee sitten hänen sisaruksille ja heidän lapsilleen eikä millään keinolla siirry missään vaiheessa minulle? Ellei minua sitten ole erikseen mainittu testamentissa puolisona. Minullahan ei pitäisi olla laillista oikeutta vaimoni vanhempien omaisuuteen?

Mietin onko tämä nyt tehty vaikeaksi vai oikeasti järkevästi? Itse olen luopunut omista oikeuksistani aikoja sitten ennen kuin menin naimisiin.

 

[Juusto92]

Olisi oikeusturvavakuutuksista kysymys, asuntokauppoihin liittyen. Aika useassa vakuutuksessa (ellei kaikissa?) on tällainen ehto:

Vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia
kuluja asiassa,

...

e) joka liittyy muuhun kiinteistöön, kiinteistön osaan,
rakennukseen, osake- tai vuokrahuoneistoon
kuin vakuutetun vakinaiseen asuntoon
tai vakuutetun omassa käytössä olevaan,
Pohjoismaissa sijaitsevaan vapaa-ajan asuntoon.

Jos henkilö myy asunto-osakkeen ja muuttaa vuokra-asuntoon, tarkoittaako tämä ehto oikeusturvavakuutuksessa että myyjä ei saa vakuutuksesta korvauksia mikäli ostajan ja myyjän välille syntyy asuntokauppaa koskeva riita ja myyjä tarvitsee lakimiehen palveluita? Myyty asuntohan ei enää ole vakuutetun eli myyjän vakinainen asunto, vaikka sitä onkin vielä vakuutuksen ottamisen hetkellä (eli ennen kauppaa).

 

[LovelyWhore]

Riita-asioissa tämä toimii onneksi myös toiseen suuntaan. Kalliit kulut oikeudenkäynnistä siis.Kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti, olen onnistunut parin vuoden aikana ajautumaan tekemisiin jo kahden sellaisen yrittäjän/yrityksen kanssa jotka ovat olleet viemässä asiaa oikeuden päätettäväksi. Puolisen vuotta toisesta ja vajaa vuosi toisesta tapuksesta on nyt ollut täyttä radiohiljaisuutta. Molemmissa tapauksissa viimeinen yhteydenotto oli laadittu suht samalla mallipohjalla, eli "jätämme asian oikeuden ratkaistavaksi blahblah". Korkeat oikeudenkäyntikulut oli myös muistettu mainita. Toiseen, jonka muuten lähetti yhden miehen lakitoimisto vastasin, että juristina hän varmaan osaa aika tarkasti arvioida kenen maksettavaksi ne tulevat lankeamaan. Toiselle, perintää hoitavan firman edustajalle totesin että olen salaa aina halunnutkin sanoa että "oikeudessa tavataan"

Ei tarvitse olla kummoinenkaan matlock, että näkee tuon kuluilla uhkailemisen taakse. Näissä (täysin erillisissä tapauksissa) toista tuskin olisi edes otettu käsiteltäväksi edellytysten puuttuessa (kantajalla ei ole esittää mitään perustetta saatavalle, kuten nyt vaikka sopimusta tai vahingonkorvausta). Toisessa oli kyse naurettavan pienestä summasta, jonka olin jo suorittanut ja ajallaan. Jostain syystä kuitti ei uudelle velkojalle tästä kelvannut todisteeksi. Saatavaa oli ilmeisesti siirrelty firmalta toiselle tai sitten jossain kohtaa alkuperäisen velkojan lakattua, on tuo suoritus kadonnut. Tässäkin oli selvää, että asian selvittäminen ei edes kiinnostanut velkojaa. Pelkästään oikeuskuluilla pelotellen yritettiin pikavoittoa.