io-techin lakimiehet hoi.

[taski]

Onko näistä autopuolen asioihin erikoistuneista lakitoimistoista ollut mitään julkista keskustelua?

Hiukan tuntuu siltä että kovasti mainostetaan somessa ja netissä "kuluttajan oikeuksien puolustamista" ja lupaillaan kovia korvauksia, mutta ilman katetta. Kyseessä on oikeusturvavakuutuksen hyödyntäminen, joku voisi varmaan sanoa väärinkäytöksikin.

Homma menee suunnilleen näin:

-Asiakas riitaantuu reklamaatiossa autoliikkeen kanssa
-Asiakas näkee netissä lakifirman mainoksen jossa kertovat että sinulla on oikeus saada korvauksia
-Luodaan asiakassuhde jossa tarkistetaan oikeusturvavakuutuksen olemassaolo
-Kirjelmöidään autoliikkeeseen ja tätä toistetaan kunnes jonkinlainen korvauskatto tulee vastaan
-Todetaan asiakkaalle "Sori ei tässä olekaan mahdollisuuksia korvauksiin" ja lopetetaan kirjelmöinti. Tai vastaavasti jos asiakas on "varakkaampi", todetaan että "Sori oikeusturvavakuutuksen kulukatto tuli täyteen, mutta voit jatkaa tätä omalla kustannuksellasi".

Lakitoimisto nettoaa hillot vakuutusyhtiöltä mutta mitään korvausta ei asiakas yleensä saa ja autoliikkeen puoleltakin kokonaisuudesta aiheutuu lähinnä ylimääräisiä kuluja.

Kuinka yleistä tämä on, kun nyt muutaman vuoden sisään näitä tapauksia on omaan tietooni pompsahdellut jo useampikin...?

Mielenkiintoisin tarina on, että lakitoimisto alkoi takautuvasti painostaa asiakasta maksamaan palkkion kun vakuutusyhtiö oli evännyt oikeusturvavakuutuksessa määritellyn korvauksen sillä perusteella että vakuutusta ei ollut voimassa kaupantekohetkellä ja ei täten kata asian käsittelyä kyseisen laitteen kohdalla.

Kuulopuheita ja puppua varmasti osa ja saattaa olla tarinat muuttuneetkin matkalla, mutta olisi ihan mielenkiintoista kuulla onko tämä yleistäkin.

Vai olisikohan tämä paremminkin autopuolen topicin aihe?

 

[Sallys]

Heittäisin hatusta että 99.9% lievistä petoksista jää uhrin harteille. Ellei tekijällä ole omaisuutta niin ei niiltä mitään saakaan. Ainoastaan häviää sen 5/10€ mitä perintä maksaa ja sillä rahalla saa muistoksi viestin, että perintä lopetetaan koska varallisuutta ei ole. Ellei sitten peri nisteiltä vanhalla kunnon pesäpallomailalla ja hyväksy maksuksi varastettua fillaria.

Sitten se siirtyy passiiviperintään ja rahat otetaan rikollisen tuloista. Minua ei ole näissä huijattu mutta ulosotosta olen saanut minulle määrätyt korvaukset korkojen kera takaisin, juurikin passiiviperinnästä, kun henkilö sai perintöä tai vastaavaa.

 

[LaughteR]

Onko näistä autopuolen asioihin erikoistuneista lakitoimistoista ollut mitään julkista keskustelua?

Hiukan tuntuu siltä että kovasti mainostetaan somessa ja netissä "kuluttajan oikeuksien puolustamista" ja lupaillaan kovia korvauksia, mutta ilman katetta. Kyseessä on oikeusturvavakuutuksen hyödyntäminen, joku voisi varmaan sanoa väärinkäytöksikin.

Homma menee suunnilleen näin:

-Asiakas riitaantuu reklamaatiossa autoliikkeen kanssa
-Asiakas näkee netissä lakifirman mainoksen jossa kertovat että sinulla on oikeus saada korvauksia
-Luodaan asiakassuhde jossa tarkistetaan oikeusturvavakuutuksen olemassaolo
-Kirjelmöidään autoliikkeeseen ja tätä toistetaan kunnes jonkinlainen korvauskatto tulee vastaan
-Todetaan asiakkaalle "Sori ei tässä olekaan mahdollisuuksia korvauksiin" ja lopetetaan kirjelmöinti. Tai vastaavasti jos asiakas on "varakkaampi", todetaan että "Sori oikeusturvavakuutuksen kulukatto tuli täyteen, mutta voit jatkaa tätä omalla kustannuksellasi".

Lakitoimisto nettoaa hillot vakuutusyhtiöltä mutta mitään korvausta ei asiakas yleensä saa ja autoliikkeen puoleltakin kokonaisuudesta aiheutuu lähinnä ylimääräisiä kuluja.

Kuinka yleistä tämä on, kun nyt muutaman vuoden sisään näitä tapauksia on omaan tietooni pompsahdellut jo useampikin...?

Mielenkiintoisin tarina on, että lakitoimisto alkoi takautuvasti painostaa asiakasta maksamaan palkkion kun vakuutusyhtiö oli evännyt oikeusturvavakuutuksessa määritellyn korvauksen sillä perusteella että vakuutusta ei ollut voimassa kaupantekohetkellä ja ei täten kata asian käsittelyä kyseisen laitteen kohdalla.

Kuulopuheita ja puppua varmasti osa ja saattaa olla tarinat muuttuneetkin matkalla, mutta olisi ihan mielenkiintoista kuulla onko tämä yleistäkin.

Vai olisikohan tämä paremminkin autopuolen topicin aihe?

Tuskinpa eroaa muidenkaan asianajopalvelujen tarjoamisesta riita-asioissa, oli kyse sitten autoriidoista, kiinteistön kaupasta taikka missä tahansa muussa riidassa avustamisesa.

Asiansa osaavat juristit harvoin lupaavat tiettyä lopputulemaa varmaksi. Usein asiakas saattaa haluta juristin apua siitäkin huolimatta, että on suoraan kerrottu menestymisen olevan erittäin epätodennäköistä tai että asia voi helposti päättyä tappioon. Kyseisissä tilanteissa häviön ei pitäisi tulla yllätyksenä.

Juristin palkkaamisessa pätee kuitenkin ihan sama kuin muidenkin asiantuntijapalveluiden käyttämisessä: kysy muiltakin kuin vain yhdeltä. Joku lupaa aina paremmat menestymisen mahdollisuudet kuin joku toinen, koska hyvin harvoissa tapauksissa on lopulta yhtä oikeaa vastausta ja aina tulee yllätyksiä matkan varrella.

Jos toimeksiantosopimus kuitenkin solmitaan, asianajajalla ja luvan saaneella oikeudenkäyntiavustajalla on lähtökohtaisesti velvollisuus hakea korvaukset asiakkaan oikeusturvavakuutuksesta, jos sellainen on käytettävissä. Kyse ei siis ole valinnaisesta asiasta, vaan koska vakuutuksen käyttäminen on asiakkaan edun mukaista, sen käyttämättä jättäminen johtaisi valvontalautakunnalta vähintään huomautukseen. Oletan siis, että kukaan ei toivottavasti ota muuta juristia tai "juristia" kuin asianajajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa riitansa hoitamiseen.

Se on sitten miten kukin näkee sen, että oikeusturvavakuutuksella saa juristin avun edullisemmin kuin ilman. Kynnys avun käyttämiseen on varmasti korkeampi, jos asianajajalta tulee esimerkiksi 10 000 euron lasku ilman oikeusturvaa vs. vain 1 200 euroa sen kanssa.

Jos oikeusturvavakuutuksen päätös on jostain syystä kielteinen, sopimusehdoissa tulee mainita, että silloin asiakkaan pitää maksaa lasku itse. Tietysti jos tällaisesta ehdosta ei ole kerrottu, asiakasta on johdettu silloin harhaan ja ei muuta kuin valvontalautakunnalle valitusta. Tosin jos asia selvästi lukee sopimuksella (ja sopimushan tietysti luetaan ennen kuin siihen laitetaan nimi alle), niin silloinhan asiasta on nimenomaan kerrottu etukäteen.

Ja ei, en hoida autoriitoja.

 

[Esterhaus]

Haastemies yrittää toimittaa haastetta. Tuollaisia pikkuasioita ei kai koskaan käsitellä niin että epäilty olisi poissaoleva.

Jos henkilö tosiaan on sen verran ties-missä, ettei väestörekisterillä ole tietoja asuinpaikasta(kelan tuet), niin sitten voi helposti sen joku 4 vuotta vältellä haastetta, jona aikana perusmuotoiset rikokset vanhenee.(syyteoikeus vanhenee) Tuo on kai harvinaisempaa. Tämä tyyppi tuskinpa tuon rikosjutun takia oli teillä tietämättömillä. Koska oletettavasti se mitä hän säästi, oli jonkun 25 päiväsakon tuomion.

Valtionkonttorista voi saada korvauksia näistä henkilökohtaisista vahingoista, tuomitun sijaan. Siis pahoinpitelyt jne. Ei saa tuollaisissa aineellisissa vahingoissa.

Pikkujuttuja käsitellään niin että epäilty on poissa. Rajana on laissa säädetty max. 6 kk rangaistus ja epäillyn henkilökohtainen läsnäolo ei ole harkittu tarpeelliseksi. Petosrikoksissa lievän petoksen pystyy käsittelemään epäillyn poissaolosta huolimatta, normaalia petosta ei. Mutta aina vaatii sen, että haaste saadaan toimitettua perille.

 

[taski]

Tuskinpa eroaa muidenkaan asianajopalvelujen tarjoamisesta riita-asioissa, oli kyse sitten autoriidoista, kiinteistön kaupasta taikka missä tahansa muussa riidassa avustamisesa.

Asiansa osaavat juristit harvoin lupaavat tiettyä lopputulemaa varmaksi. Usein asiakas saattaa haluta juristin apua siitäkin huolimatta, että on suoraan kerrottu menestymisen olevan erittäin epätodennäköistä tai että asia voi helposti päättyä tappioon. Kyseisissä tilanteissa häviön ei pitäisi tulla yllätyksenä.

Juristin palkkaamisessa pätee kuitenkin ihan sama kuin muidenkin asiantuntijapalveluiden käyttämisessä: kysy muiltakin kuin vain yhdeltä. Joku lupaa aina paremmat menestymisen mahdollisuudet kuin joku toinen, koska hyvin harvoissa tapauksissa on lopulta yhtä oikeaa vastausta ja aina tulee yllätyksiä matkan varrella.

Jos toimeksiantosopimus kuitenkin solmitaan, asianajajalla ja luvan saaneella oikeudenkäyntiavustajalla on lähtökohtaisesti velvollisuus hakea korvaukset asiakkaan oikeusturvavakuutuksesta, jos sellainen on käytettävissä. Kyse ei siis ole valinnaisesta asiasta, vaan koska vakuutuksen käyttäminen on asiakkaan edun mukaista, sen käyttämättä jättäminen johtaisi valvontalautakunnalta vähintään huomautukseen. Oletan siis, että kukaan ei toivottavasti ota muuta juristia tai "juristia" kuin asianajajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa riitansa hoitamiseen.

Se on sitten miten kukin näkee sen, että oikeusturvavakuutuksella saa juristin avun edullisemmin kuin ilman. Kynnys avun käyttämiseen on varmasti korkeampi, jos asianajajalta tulee esimerkiksi 10 000 euron lasku ilman oikeusturvaa vs. vain 1 200 euroa sen kanssa.

Jos oikeusturvavakuutuksen päätös on jostain syystä kielteinen, sopimusehdoissa tulee mainita, että silloin asiakkaan pitää maksaa lasku itse. Tietysti jos tällaisesta ehdosta ei ole kerrottu, asiakasta on johdettu silloin harhaan ja ei muuta kuin valvontalautakunnalle valitusta. Tosin jos asia selvästi lukee sopimuksella (ja sopimushan tietysti luetaan ennen kuin siihen laitetaan nimi alle), niin silloinhan asiasta on nimenomaan kerrottu etukäteen.

Ja ei, en hoida autoriitoja.

Pointti oli lähinnä se että onko yleistäkin, että näitä mainostetaan johtamalla harhaan ja lupaillaan asiakkaalle maat ja taivaat. Kun oikeusturvavakuutuksen katto tulee vastaan, todetaan että "sori ei tässä ollutkaan nyt mahkuja menestyä" ja jätetään homma sikseen. Nuo kirjoittamasi asiat on mielestäni ihan selviä ja loogisia toimintamalleja silloin kun pelataan normaalilla moraalisella kompassilla. Vaikuttaa kuitenkin että markkinoille on viime vuosina ilmestynyt useampi tällainen -ei niin rehdin oloinen- toimija.

 

[Professor Kaakoa]

Vaimo tuossa kyseli minulta perintöasioista. Hän haluaa luopua omasta osuudestaan vanhempiensa perintöön. Vaimolla ja minulla ei ole lapsia joten oletamme, että minä en peri vaimoni osuutta vaikka nopealla googletuksella näin väitettiin? Jossain minilexissä etc. oli jotain mainintaa asiasta. Ainakin itselle asia menee järkeen siten, että kun vaimoni luopuu osuudestaan se menee sitten hänen sisaruksille ja heidän lapsilleen eikä millään keinolla siirry missään vaiheessa minulle? Ellei minua sitten ole erikseen mainittu testamentissa puolisona. Minullahan ei pitäisi olla laillista oikeutta vaimoni vanhempien omaisuuteen?

Mietin onko tämä nyt tehty vaikeaksi vai oikeasti järkevästi? Itse olen luopunut omista oikeuksistani aikoja sitten ennen kuin menin naimisiin.

 

[Juusto92]

Olisi oikeusturvavakuutuksista kysymys, asuntokauppoihin liittyen. Aika useassa vakuutuksessa (ellei kaikissa?) on tällainen ehto:

Vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia
kuluja asiassa,

...

e) joka liittyy muuhun kiinteistöön, kiinteistön osaan,
rakennukseen, osake- tai vuokrahuoneistoon
kuin vakuutetun vakinaiseen asuntoon
tai vakuutetun omassa käytössä olevaan,
Pohjoismaissa sijaitsevaan vapaa-ajan asuntoon.

Jos henkilö myy asunto-osakkeen ja muuttaa vuokra-asuntoon, tarkoittaako tämä ehto oikeusturvavakuutuksessa että myyjä ei saa vakuutuksesta korvauksia mikäli ostajan ja myyjän välille syntyy asuntokauppaa koskeva riita ja myyjä tarvitsee lakimiehen palveluita? Myyty asuntohan ei enää ole vakuutetun eli myyjän vakinainen asunto, vaikka sitä onkin vielä vakuutuksen ottamisen hetkellä (eli ennen kauppaa).

 

[LovelyWhore]

Riita-asioissa tämä toimii onneksi myös toiseen suuntaan. Kalliit kulut oikeudenkäynnistä siis.Kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti, olen onnistunut parin vuoden aikana ajautumaan tekemisiin jo kahden sellaisen yrittäjän/yrityksen kanssa jotka ovat olleet viemässä asiaa oikeuden päätettäväksi. Puolisen vuotta toisesta ja vajaa vuosi toisesta tapuksesta on nyt ollut täyttä radiohiljaisuutta. Molemmissa tapauksissa viimeinen yhteydenotto oli laadittu suht samalla mallipohjalla, eli "jätämme asian oikeuden ratkaistavaksi blahblah". Korkeat oikeudenkäyntikulut oli myös muistettu mainita. Toiseen, jonka muuten lähetti yhden miehen lakitoimisto vastasin, että juristina hän varmaan osaa aika tarkasti arvioida kenen maksettavaksi ne tulevat lankeamaan. Toiselle, perintää hoitavan firman edustajalle totesin että olen salaa aina halunnutkin sanoa että "oikeudessa tavataan"

Ei tarvitse olla kummoinenkaan matlock, että näkee tuon kuluilla uhkailemisen taakse. Näissä (täysin erillisissä tapauksissa) toista tuskin olisi edes otettu käsiteltäväksi edellytysten puuttuessa (kantajalla ei ole esittää mitään perustetta saatavalle, kuten nyt vaikka sopimusta tai vahingonkorvausta). Toisessa oli kyse naurettavan pienestä summasta, jonka olin jo suorittanut ja ajallaan. Jostain syystä kuitti ei uudelle velkojalle tästä kelvannut todisteeksi. Saatavaa oli ilmeisesti siirrelty firmalta toiselle tai sitten jossain kohtaa alkuperäisen velkojan lakattua, on tuo suoritus kadonnut. Tässäkin oli selvää, että asian selvittäminen ei edes kiinnostanut velkojaa. Pelkästään oikeuskuluilla pelotellen yritettiin pikavoittoa.

 

[valexi]

Onko hallituksella ilman yhtiökokouksen päätöstä ollut valtuuksia palkata kallis asianajaja? Nyt varsinaisen yhtiökokouksen asialistalle on viety kohta, jossa päätettäisiin, miten kulut jaetaan osakkaille, joille tulisi kullekin tyyliin melkein tonnin lasku. Mietin sitä, onko hallitus ylittänyt valtuutensa?

Miten tässä kävi? Ilmeisesti yhtiökokous oli ja meni?

 

[nyhky]

Miten tässä kävi? Ilmeisesti yhtiökokous oli ja meni?

Ei ollut vielä. Tässä yhtiössä aika laiskasti osallistutaan yhtiökokouksiin, ja todennäköisesti hallitus tai joku heidän kannallaan oleva on kerännyt kaikilta taas valtakirjan, jolloin hallituksen näkemys voittaa. Mutta aion nostaa kyllä esiin, että mielestäni hallituksella ei ole ollut valtuuksia noin ison laskun aiheuttamiseen ilman yhtiökokouksen päätöstä.

 

[ExtraEvil6666]

Ei ollut vielä. Tässä yhtiössä aika laiskasti osallistutaan yhtiökokouksiin, ja todennäköisesti hallitus tai joku heidän kannallaan oleva on kerännyt kaikilta taas valtakirjan, jolloin hallituksen näkemys voittaa. Mutta aion nostaa kyllä esiin, että mielestäni hallituksella ei ole ollut valtuuksia noin ison laskun aiheuttamiseen ilman yhtiökokouksen päätöstä.

Kyllä tuollainen summa olisi ilman muuta sellainen, josta pitäisi päättää yhtiökokouksessa etukäteen, ei jälkikäteen. Etenkin kun osakkaille maksettavaksi tulevasta summasta voi päätellä, että kyseessä ei ole iso taloyhtiö.

Hallitus voi asian tuoda myös jälkikäteen yhtiökokouksen päätettäväksi. Yleensä tällainen toimintatapa on tosin tarkoitettu sellaisiin asioihin, joissa on pakko ryhtyä toimiin heti, eikä voida odottaa yhtiökokousta.

Joku noheva voisi kerätä ryhmän, joka kieltäytyisi myöntämästä vastuuvapautta hallituksen jäsenille. Lisäksi kannattaa pyytää kyllä selvitys siitä, että mihin nämä rahat ovat menneet. Omassa taloyhtiössä selvyydeen saa kyllä ihan tositetasolla. Valtuudet hallituksella ovat olleet riittävät, jos yhtiökokous toteaa, että ne ovat riittävät.

 

[beltone]

Tiedän, että aika k@sipää ollaan mutta onko täytetty muttei allekirjoitettu vuokrasoppari kuinka sitovaa jo?

 

[juhei]

Tiedän, että aika k@sipää ollaan mutta onko täytetty muttei allekirjoitettu vuokrasoppari kuinka sitovaa jo?

Ei kai se sido yhtään mihinkään, jos ei ole allekirjoitettu.

Toki on syytä muistaa, että suullinen ja kirjallinen sopimus ovat yhtä päteviä, edellistä on vaan usein aika vaikea todistaa.

 

[dropadrop]

Ymmärtääkö joku kaavoituksen päälle?

Iso-isoisä oli ostanut maata Naantalin saaristosta reilusti yli 100v sitten. Ajan myötä sitä on pilkottu, mun mummilla oli kuitenkin tontti ja mökki siellä. Saaresta ehkä 95% on nykyisin Turun kaupungin ulkoilualuetta, reunoilla muutama random mökki (mukaanlukien me).

90-luvun lopulla Naantalin kaavoitusviranomaiset valmistelivat nykyistä kaavaa ja palkkasivat jotain konsultteja kiertelemään saaristoa. Konsultit bongasivat meidän yhden kauniin rannan ja päättivät muuttaa kaavan niin että ”luonnontilainen ranta jää kaikkien käytettäväksi ja varmistetaan että veneillä on paikka rantautua käyttämään jokamiehenoikeutta”. Tekivät muutakin outoa, esim. laittoivat suojelun meidän mökille (rämä rintamamiestalo 50-luvulta) perustellen että on hieno hirsitalo 20-luvulta (varmaan viittaa iso-isoisän taloon 500 metrin päässä jonka kaupunki omistaa ja antaa lahota).

Anyway, vaikka se osuus tontista jonka käyttöä rajoitettiin oli näennäisesti ”luonnontilassa” se kyllä oli jonkinlaisessa käytössä. Sen puilla rakennettiin tuo talo 20-luvulla ja rannalla oli ollut myös laituri (jäät rikkoivat eikä ollut silloin kun konsultti kierteli). Metsässä on myös meidän käytössä oleva kaivo, ja tietysti polku joka johtaa rantaan. Ehkä kyse on ennemmin perspektiivistä ja aikajanoista? Vanhemmat asuivat ulkomailla silloin kun kaava muuttui, mutta valittivat tuloksetta.

Nyt sitten tonttia on taas jaettu ja tämä osuus meillä. Kaavoitusviranomaiset kielsivät rakentamasta laituria vaikka tuo on ainut ranta mitä meillä saarella on… Onneksi tajusimme sanoa että kunnostamme sen vanhan laiturin (kasa kiviä tässä vaiheessa), sitä ei kuulemma voinut estää.

Anyway…

1. Jos 95% saaresta on Turun kaupungin ulkoilualuetta (n. 190ha) jolla ei juurikaan kiinteistöjä ole, miten voi olla perusteltua suojella yhden hehtaarin sattumanvarainen suikale ”jotta jokamiehenoikeus toteutuu”?
2. Tosta rannasta puolet on meidän ja puolet on Turun kaupungin. Luonto molemmilla aika samanlaista, ja suojelu laitettiin vain meidän tontille. Pitäisikö viranomaisten kohdella maanomistajia tasapuoleisesti?
3. Onko se, että antaa puiden kasvaa vähän vanhemmaksi perustelu laittaa suojelu tontille?

Jotenkin ärsyttää kun saan helposti seurattua sukua tällä paikkakunnalla 1700-luvulle ja ehkä täällä vierailu loppuu siihen, että joku byrokraatti haluaa viedä viimeisetkin maat. Mikä on oikea tapa vääntää vastaan kun ei itse ymmärrä laista mitään (eikä varmaan isäkään ymmärtänyt viimeksi valitusta tehdessään).

 

[LovelyWhore]

Mulla ei ole mitään sanomista lainopillisiin kysymyksiin. Empiirisesti nähnyt ja kokenut paljon vastaavaa. Kunta ja kaavoitus vs yksityinen kiinteistön omistaja on sellainen yhtälö, että peli on jokseenkin pelattu. Kas kun eivät pakkolunastaneet ensin ja sitten vuokranneet vaikka jollekin yrittäjälle

Kirjoitan tätä kesäasunnollani, joka on kaavoituksessa nykyään suojeltu SR-1 merkinnällä. Valtakunnallisesti erittäin merkittävä rakennettu kulttuuriperintö jne jne. Ne "konsultit" joista mainitsit, oli varmasti museoviraston tyyppejä tekemässä inventointia. Niillä on pallo vähän hukassa, mutta tarkoittavat varmaan ihan hyvää. Jos ei ole kateellisia naapureita, niin ketään tuskin kiinnostaa noudattaako kaikkea rakennustapa-höpöä ja muuta kovinkaan tarkasti.

Aina voit vedota ennallistaviin seikkoihin jotain rakennellessasi. Ei ne tiedä mitä... kukaan ei tiedä mitä arvokasta tontillasi on ollut ja nyt ennallistat sen. Kulttuuriteko. Voit vaikka photoshoppailla jotain hassua johonkin vanhaan kuvaan. Oma moraali on näissä aika löyhä, muuten ei jaksaisi.

Kevennys: Tein laiskuuttani 20v sitten rima-aidan ihan omalla (yksinkertaisimmalla mahdollisella) designilla ja vetäen mutkat suoriksi. Poikkeaa alkuperaisestä merkittävästi. Edesmenneen äitini kanssa oli tästä riitaa koska "se vaan oli väärin tehty" . Tästä mun päähänpistosta, vasemmalla kädellä hutaistusta aidasta, on nykyään kuva alueen rakennustapaohjeissa. Se on malliesimerkkinä tyypillisestä ja perinteisestä rakentamisesta seudulla. Olipa myös jossain kodin kuvalehdessä ollut kuva tästä aidan pätkästä jonkun talotohtorin perinne ohjeistuksen kera.

Mun neuvo onkin opetella elämään vallitsevan kaavan ja muun roskan kanssa. Pienellä mielikuvituksella ja sääntöjen venyttämisellä käännät nuo voitoksi. Voit vaikka valehdella pokkana ja vedota että perimätiedon valossa blahblah... Museotyypit saat puoltamaan asioita kun keksit kivan tarinan siihen tueksi.

 

[Esterhaus]

Joo en ole itsekään näissä asiantuntija. Ilmeisesti ranta on asemakaavassa merkitty suojelualueeksi tai luonnonsuojelualueeksi tai ehkä virkistysalueeksi? Rakennuksen osalta kaavassa saattaa olla erikseen kaavamääräyksiä joilla suojelu on kohdennettu vain siihen vanhempaan taloon?

Nää on sellaisia, että joissain kunnissa olisi samanlaisessa tilanteessa maanomistajan tilanne voinut saada enemmän ymmärrystä ja kaava tehty tuolta osin toisin, jos kaavaa olisi ennen sen valmistumista vastustettu, mutta joissain kunnissa ollaan pänkkäpäisempiä. Nyt perusongelma tuossa jutussa joka tapauksessa on se, että kaava on jo tehty jo aikoja sitten ja on lainvoimainen eikä sille noin lähtökohtaisesti voi enää yhtään mitään.

Kunta voi tietysti muuttaa kaavaa, mutta usko että kenenkään maanomistajan yksityisestä halusta tuollaisessa tilanteessa olisi niin koskaan tehty.

 

[Tekila]

Onko jollain kokemuksia kuviosta, missä isovanhemmista toinen kuoli ja perimässä on lapsi joka on edunvalvonnassa (kunnallinen) ja on myös testamentti missä ko. Perijä halutaan jättää perinnöttä (tiedossa kyllä, että voi vaatia).

Lähinnä kiinnostaa millä kulmalla tuo kunnallinen edunvalvoja näitä ajaa? Ei tahdottaisi pesää jakaa ennen kuin toinen isovanhemmista lähtee vihreimmille maille. Pesässä ei rahaa ihan suuria määriä ole. Omaisuuskin nukkuvassa kylässä oleva omakotitalo.

Tähän lisätietona, että kunnallinen edunvalvoja kunnioitti testamenttiä.