Onneksi tämä ole mikään uskon asia, vaan sitä voidaan mitata.
Parastahan olisi arpoa vakioitu tutkimusjoukko satunnaisesti sijoitettavaksi päiväkotiin, perhepäivähoitoon ja kotihoitoon, mutta koska se olisi aika tylyä, voidaan vain seurata lapsia syntymästä aikuisuuteen ja katsoa, suoriutuvatko jotkut hoitomuodot käyneet lapset paremmin tai huonommin kuin toiset.
Paras kotimaisten kasvatustieteilijöiden paperi satoine lähdeviitteineen taitaa olla päättäjien asiantuntijoilta tilaama
"varhaiskasvatuksen historia, nykytila ja kehittämisen suuntaviivat" jonka pohjalta varhaiskasvatuslakia juuri uudistettiin.
Että semmoiset "vitun tampiot". Mutta eivät kuvittele, vaan selvittävät ja raportoivat.
Poistelin välistä hyvät pointit.
Mutta pakko kysyä, että oletko alalla tai onko sinulla omia lapsia päiväkodissa?
Itse olen seurannut jo jonkin aikaa alaa hyvin läheltä ja voin sanoo, että varhaiskasvatus on laadukasta vain puheissa. Ylipäätään se, että ryhmäkoot ovat aivan liian suuria on todella iso ongelma. Ryhmien laskennallinen koko on 21 ja joissakin paikoissa 24 (kiitos hallituksen myöntämän valinnanvapauden). Alle 3-vuotias lapsi on 1.75 kertoimella ja muut lapset ovat 1 kertoimella, myös erityistä tukea tarvitsevat. Mutta myös hoitoaika ja hoitopäivien määrä vaikuttaa laskennallisuuteen, esim. 20h paikalla oleva lapsi lasketaankin vain 0,5 kertoimella.
Näistä 'matemaattisista kaavoista' seuraa se, että oikea määrä lapsia ryhmässä saattaa olla vaikkapa 25-26. Kaikki lapset eivät tietenkään ole joka päivä hoidossa, mutta esimerkiksi keskellä viikkoa olevat päivät tuntuvat olevan suositumpia hoitopäiviä kuin maanantai ja perjantai. Eli tiistai-torstai paikalla saattaa olla 24 samana vuonna täyttänyttä 3-vuotiasta. Lapsien taidot eivät kasva välttämättä samaa tahtia kuin ikää tulee ja nykyään tuntuu, että jokaisessa ryhmässä on vähintään pari erityistä tukea tarvitsevaa lasta.
Työntekijöitä tuolle porukalle on se 3 (laskennallisesti yhdellä aikuisella saa olla 4 alle 3-vuotiasta ja muuten 7(8) lasta) ja näistäkin iltavuoro tulee vasta klo 9-10 ja aamuvuoro lähtee klo 14-15. Lapsista 90% on taas vähintään 8-16, joten joka päivä tulee aivan järkyttävä laskennallinen ylitys, mutta kun työntekijöiltä kysyy niin tilapäinen ylitys on sallittu. Onko ylitys enää tilapäinen kun se tapahtuu säännöllisesti vähintään kolmena päivänä viikossa aamulla ja iltapäivästä?
Tämän lisäksi, että työntekijöitä on tarvittava määrä vain jokusen tunnin päivässä, niin työntekijöiden muut työt ovat lisääntyneet jatkuvasti. On jos jotakin lappua ja paperia täytettävänä ja tämän lisäksi palavereja tuntuu olevan lähes joka päivä. Varsinkin lastentarhanopettaja, jolla on se pedagoginen vastuu, saattaa joutua olemaan useamman tunnin viikossa aivan muissa hommissa kuin siinä perustyössä. Myös jos on vastuussa yli 10 lapsesta yksin, niin toiminnan pedagogiset suunnitelmat saattavat hieman unohtua.
Päiväkodeissa on myös huomattavissa ilmiö, että alalla on yhä vähemmän kasvatustieteen kandeja, jotka ovat suuntautuneet varhaiskasvatukseen ja sosionomien määrä on kasvanut todella merkittäväksi. Omien tuttujen kanssa käytyjen keskusteluiden mukaan valmistuvista vuosikursseista alalle tulevista kandeista allalla on suunnilleen 50% 5 vuoden päästä. Tähän on monta syytä kuten huono palkka, huonot edut ja vähäinen arvostus. Vähäinen arvostus näkyy arjessa, ei arvostuskyselyissä, joissa lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat ovat jossain top 20.
Myös useimmat vanhemmat tuovat ja hakevat lapsensa ja vähät välittävät mistään. Kunhan lapsi on syönyt ja nukkunut / ei nukkunut, niin kaikki on hyvin. Suuri osa vanhemmista pitää päiväkotia täysin lastensa säilytyspaikkana. Ja hyvä niin, sillä laadukasta toimintaa ei siellä kentällä juuri näe.
Se on kumma, että varhaiskasvatuksen laatua ja hyvyyttä puolustavat hallinnon ihmiset ja sitä kritisoivat juuri siellä kentällä töissä olevat. Sanni Grahn-Laasonen kehuu, että kuinka hyviä ja motivoituneita varhaiskasvattajia meillä on, mutta kun puhuu työntekijän kanssa rehellisesti, niin väsymys, kiire, riittämättömyys ja tuska paistaa läpi.
Optimi voi olla se, että tiettyjen perheiden etu todellakin on se päivähoito. Mutta useat perheet pystyvät hoitamaan lapsen hoidon kotona helposti alle 3-vuotiaaksi asti ja pienellä vaivannäöllä ihan eskariin asti. Kunnat ja kaupungit tarjoavat paljon avoimen varhaiskasvatuksen palveluita, seurakunnilla on kerhoja jne. ja näissä + harrastuksissa lapsi saa varmasti aivan riittämiin sosiaalisia suhteita.