"Hyvinvointiyhteiskunta"

No miten yhteiskunnan pitäisi ajaa tuollaista asiaa jos isovanhemmat ja vanhemmat eivät pysty tai halua olla yhteydessä keskenään. Tuo nyt ei kuulu puolueille yhtään.

kuuluuhan se jos pihan poikki soittaa (stallone jos et ymmärtänyt)
 
No miten yhteiskunnan pitäisi ajaa tuollaista asiaa jos isovanhemmat ja vanhemmat eivät pysty tai halua olla yhteydessä keskenään. Tuo nyt ei kuulu puolueille yhtään.

OK. Puolueiden tehtävä ei siis ole esimerkiksi alue- tai perhepolitiikka. Olen kai sitten käsittänyt väärin kun kuvittelin että puolueet ajaisivat äänestäjien eli ihmisten eli perheiden asiaa. Ehkäpä ne ajaakin vain yritysten ja pankkimaailman asioita.
:sidea:
 
Tutkimustieto osoittaa, että lapsista kasvaa paremmin menestyviä päiväkodissa, ja naisetkin ovat mieluummin töissä kuin lasten kanssa, jos on mahdollisuus valita.

Aikamoinen työ siis olisi lähteä ajamaan asiaan muutosta, eikä tässä nyt oikein muita perusteluja olla kuultu kuin joidenkin ihmisten oma kiva fiilispohja.

Ei sitä ihan turhaan kutsuta oikeudeksi laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Mielestäni nimenomaan hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen piirre, joka auttaa säilyttämään sosiaalista liikkuvuutta, kun kaikki sitä laadukasta kasvatusta saavat vanhempien taustoista ja kasvatuksellisista taidoista riippumatta.

Kunpa minutkin olisi laitettu heti vanhempainvapaiden jälkeen päiväkotiin koulutettujen ammattilaisten varhaiskasvatukseen, eikä perhepäivähoitoon "jollekin tädille". Onneksi sentään laitettiin edes sinne, eikä pidetty kotona tynnyrissä! Ja nykyäänhän perhepäivähoitajia sitten sitoo sama normitus kuin päiväkoteja.

kuinka vitun tampio pitää olla että uskoo lapsen olevan parempi jossain hoidossa kuin kotona

pitää tätä nyt vähän editoida eli: sinut viedään hoitoon joskus 5v? eli vanhempasi hylkäävät sinut tuntemattomille ihmisille ja joudut vielä luultavasti vieraiden lapsien seuraan, toisin kun jos olisit kotipiirissä leikkimässä tuttujen kavereiden kanssa ja rakastavien vanhempien valvonnassa
 
Viimeksi muokattu:
OK. Puolueiden tehtävä ei siis ole esimerkiksi alue- tai perhepolitiikka. Olen kai sitten käsittänyt väärin kun kuvittelin että puolueet ajaisivat äänestäjien eli ihmisten eli perheiden asiaa. Ehkäpä ne ajaakin vain yritysten ja pankkimaailman asioita.
:sidea:

Meinasin että miten se yhteiskunnalle kuuluu jos jos vanhemmat ja isovanhemmat asuu kaukana toisistaan? Ei se yhteiskunnan vika ole jos lastenlapset ei ole yhteydessä isovanhempiin ja "opi" heiltä.
 
Meinasin että miten se yhteiskunnalle kuuluu jos jos vanhemmat ja isovanhemmat asuu kaukana toisistaan? Ei se yhteiskunnan vika ole jos lastenlapset ei ole yhteydessä isovanhempiin ja "opi" heiltä.

et ilmeisesti seuraa päivän politiikkaa tai yhteiskuntaa muutenkaan
 
Meinasin että miten se yhteiskunnalle kuuluu jos jos vanhemmat ja isovanhemmat asuu kaukana toisistaan? Ei se yhteiskunnan vika ole jos lastenlapset ei ole yhteydessä isovanhempiin ja "opi" heiltä.

Totta helvetissä se kuuluu jos työpaikat keskittyy entistä enemmän kasvukeskuksiin ja isovanhemmat jää maaseudulle jossa ovat aina eläneet. Laitetaan väliä vaikka 400km niin kyllä se yhteydenpito vaan hankaloituu kummasti. Jos halua ajaa perheiden yhtenäisyyttä olisi, niin asialle voitaisiin tehdä jotain aluepolitiikalla.
 
Tutkimustieto osoittaa, että lapsista kasvaa paremmin menestyviä päiväkodissa, ja naisetkin ovat mieluummin töissä kuin lasten kanssa, jos on mahdollisuus valita.

Vai että oikein menestyviä, ihanko jopa uraohjuksia?

Ja naisetko tekee lapsia jotta saa sitten kipata ne muiden hoteisiin heti kun mahdollista jättäen kasvatusvastuun muille?

Ihan varmastihan asia nyt on näin. Kumma kyllä Keski-Euroopassa on paljon yleisempää se että mies käy töissä ja vaimo hoitaa lapset kotona. Nykyisessä Suomen työllisyystilanteessa meilläkin olisi mahdollisuus siirtyä tähän suuntaan suuressa määrin. Vai onko se sitten parempi jakautua entistä enemmän niin että menestyjät on päivät pitkät töissä lapset päiväkodissa ja työttömät luuserit kasvattaa lapsensa kotona?
 
et ilmeisesti seuraa päivän politiikkaa tai yhteiskuntaa muutenkaan

En perhepolitiikkaa koska se näyttää toimivan aika hyvin sisarusten ja heidän lapsien kautta. Itse en ole ikinä nähnytkään omia isovanhempia. Viimeinen kuoli kun olin 5 vuotta ja siitä on yli 30 vuotta. Muut on kuolleet kauan sitten.

Kuitenkin minusta on tullut kohtuullisen järkevä immeinen vaikka en isovanhempien kanssa olekkaan ollut tekemisissä.
 
En perhepolitiikkaa koska se näyttää toimivan aika hyvin sisarusten ja heidän lapsien kautta. Itse en ole ikinä nähnytkään omia isovanhempia. Viimeinen kuoli kun olin 5 vuotta ja siitä on yli 30 vuotta. Muut on kuolleet kauan sitten.

Kuitenkin minusta on tullut kohtuullisen järkevä immeinen vaikka en isovanhempien kanssa olekkaan ollut tekemisissä.

pidät siis läheisesti yhteyttä sisariisi?
 
Onneksi tämä ole mikään uskon asia, vaan sitä voidaan mitata.

Parastahan olisi arpoa vakioitu tutkimusjoukko satunnaisesti sijoitettavaksi päiväkotiin, perhepäivähoitoon ja kotihoitoon, mutta koska se olisi aika tylyä, voidaan vain seurata lapsia syntymästä aikuisuuteen ja katsoa, suoriutuvatko jotkut hoitomuodot käyneet lapset paremmin tai huonommin kuin toiset.

1. Yhdysvalloissa lasten terveydestä ja hyvinvoinnista vastaava valtion virasto NICHD teki (yhteistyössä kymmenen muun tutkimusorganisaation kanssa) tällaisen seurantatutkimuksen vuosina 1991-2009. Siinä päivähoidetut lapset suorittivat hieman paremmin kognitiivisesti ja kielelliseti. Myös kotihoidetut lapset saattoivat pärjätä hyvin, mutta vain silloin kuin vanhemmuuden laatu (jota myös erinäisin keinoin kaikilta lapsilta vanhempineen mitattiin) oli hyvä. Tutkimuksessa tuli hyvin ilmi myös sikäläisen päivähoidon eriarvoisuus, köyhissä perheissä lapset saivat selkeästi paskempaa kasvatusta kuin rikkaissa perheissä.

Yhteiskunnallisesti kokonaisuutta katsoen päästään siis parempiin kasvatutuloksiin jopa jenkkien päivähoidolla. Puhumattakaan sitten päivähoidon kansantaloudellisesta tehokkuudesta, kun myös se toinen puolikas työvoimasta painaa duunia, ja vain pieni osa kasvattaa lapsia.

2. OECD vertaili jäsenmaidensa päivähoitojärjestelmiä 1998-2005, summaten tuloksissa että "politiikan tekijät ovat tunnistaneet, että laadukkaan varhaiskasvatuksen tasa-arvoinen saatavuus voi vahvistaa kaikkien lasten elinikäisen oppimisen perustaa ja tukea perheiden laajoja sivistyksellisiä ja sosiaalisia tarpeita".

3. Ruotsissa Bengt-Erik Andersson viimeisteli oman 25-vuotisen seurantatutkimuksensa vuonna 2005. Siinä tutkimusasetelma oli NICHD:n tutkimusta enemmän suoraan kotihoito vs. päivähoito -tyyppinen. Sen mukaan 70 prosenttia alle yksivuotiaina päiväkotiin laitetuista lapsista menestyi hyvin jos menestystä mitataan koulutodistuksilla, sopeutumiskyvyllä ja sosiaalisilla taidoilla. Kotona olleista 38 prosenttia sai saman tuloksen. Aikaisin päiväkodin aloittaneista vain 15 % menestyi huonosti, kun kotona olleista 52 % menestyi huonosti.

Paras kotimaisten kasvatustieteilijöiden paperi satoine lähdeviitteineen taitaa olla "varhaiskasvatuksen historia, nykytila ja kehittämisen suuntaviivat" jonka pohjalta laki varhaiskasvatuksesta juuri uudistettiin.

Että semmoiset "vitun tampiot". Mutta eivät kuvittele, vaan selvittävät ja raportoivat.

mitään tekemistä sillä että ne kaikki pihapiirin lapset on myöskin tarhassa tai hoidossa

tässä kans yks tutkimus ei tosin liity aiheeseen mutta antaa osviittaa kuinka paljon arvoa tuommoisella on

Epärehelliset tiedejulkaisut hyväksyivät Star Wars -hölynpölyn julkaistavaksi – ”Olisi pitänyt hylätä 2 minuutissa” - Tekniikanmaailma.fi


Yhteiskunnallisesti kokonaisuutta katsoen päästään siis parempiin kasvatutuloksiin jopa jenkkien päivähoidolla. Puhumattakaan sitten päivähoidon kansantaloudellisesta tehokkuudesta, kun myös se toinen puolikas työvoimasta painaa duunia, ja vain pieni osa kasvattaa lapsia.

jepjep
 
Ei tarvitse kauaa seurata päiväkoti-ikäisiä lapsia kun huomaa että ne kotona olevat käyttäytyy useimmissa tapauksissa paljon paremmin kuin päiväkodissa olevat.
 
  • Tykkää
Reactions: fly
Ei tarvitse kauaa seurata päiväkoti-ikäisiä lapsia kun huomaa että ne kotona olevat käyttäytyy useimmissa tapauksissa paljon paremmin kuin päiväkodissa olevat.
Tarkoitatko tässä sitä, että ovat hiljaa, tottelevat, eivät häiritse aikuisia?

Eli eivät uskalla tuoda ajatuksiaan esille, vetäytyvät syrjään ja ovat muutenkin arkoja?

Hmm, mitenkähän tuo korreloisi koulu- ja työmenestyksen kanssa?
 
Onneksi tämä ole mikään uskon asia, vaan sitä voidaan mitata.

Parastahan olisi arpoa vakioitu tutkimusjoukko satunnaisesti sijoitettavaksi päiväkotiin, perhepäivähoitoon ja kotihoitoon, mutta koska se olisi aika tylyä, voidaan vain seurata lapsia syntymästä aikuisuuteen ja katsoa, suoriutuvatko jotkut hoitomuodot käyneet lapset paremmin tai huonommin kuin toiset.

Paras kotimaisten kasvatustieteilijöiden paperi satoine lähdeviitteineen taitaa olla päättäjien asiantuntijoilta tilaama "varhaiskasvatuksen historia, nykytila ja kehittämisen suuntaviivat" jonka pohjalta varhaiskasvatuslakia juuri uudistettiin.

Että semmoiset "vitun tampiot". Mutta eivät kuvittele, vaan selvittävät ja raportoivat.

Poistelin välistä hyvät pointit.

Mutta pakko kysyä, että oletko alalla tai onko sinulla omia lapsia päiväkodissa?

Itse olen seurannut jo jonkin aikaa alaa hyvin läheltä ja voin sanoo, että varhaiskasvatus on laadukasta vain puheissa. Ylipäätään se, että ryhmäkoot ovat aivan liian suuria on todella iso ongelma. Ryhmien laskennallinen koko on 21 ja joissakin paikoissa 24 (kiitos hallituksen myöntämän valinnanvapauden). Alle 3-vuotias lapsi on 1.75 kertoimella ja muut lapset ovat 1 kertoimella, myös erityistä tukea tarvitsevat. Mutta myös hoitoaika ja hoitopäivien määrä vaikuttaa laskennallisuuteen, esim. 20h paikalla oleva lapsi lasketaankin vain 0,5 kertoimella.

Näistä 'matemaattisista kaavoista' seuraa se, että oikea määrä lapsia ryhmässä saattaa olla vaikkapa 25-26. Kaikki lapset eivät tietenkään ole joka päivä hoidossa, mutta esimerkiksi keskellä viikkoa olevat päivät tuntuvat olevan suositumpia hoitopäiviä kuin maanantai ja perjantai. Eli tiistai-torstai paikalla saattaa olla 24 samana vuonna täyttänyttä 3-vuotiasta. Lapsien taidot eivät kasva välttämättä samaa tahtia kuin ikää tulee ja nykyään tuntuu, että jokaisessa ryhmässä on vähintään pari erityistä tukea tarvitsevaa lasta.

Työntekijöitä tuolle porukalle on se 3 (laskennallisesti yhdellä aikuisella saa olla 4 alle 3-vuotiasta ja muuten 7(8) lasta) ja näistäkin iltavuoro tulee vasta klo 9-10 ja aamuvuoro lähtee klo 14-15. Lapsista 90% on taas vähintään 8-16, joten joka päivä tulee aivan järkyttävä laskennallinen ylitys, mutta kun työntekijöiltä kysyy niin tilapäinen ylitys on sallittu. Onko ylitys enää tilapäinen kun se tapahtuu säännöllisesti vähintään kolmena päivänä viikossa aamulla ja iltapäivästä?

Tämän lisäksi, että työntekijöitä on tarvittava määrä vain jokusen tunnin päivässä, niin työntekijöiden muut työt ovat lisääntyneet jatkuvasti. On jos jotakin lappua ja paperia täytettävänä ja tämän lisäksi palavereja tuntuu olevan lähes joka päivä. Varsinkin lastentarhanopettaja, jolla on se pedagoginen vastuu, saattaa joutua olemaan useamman tunnin viikossa aivan muissa hommissa kuin siinä perustyössä. Myös jos on vastuussa yli 10 lapsesta yksin, niin toiminnan pedagogiset suunnitelmat saattavat hieman unohtua.

Päiväkodeissa on myös huomattavissa ilmiö, että alalla on yhä vähemmän kasvatustieteen kandeja, jotka ovat suuntautuneet varhaiskasvatukseen ja sosionomien määrä on kasvanut todella merkittäväksi. Omien tuttujen kanssa käytyjen keskusteluiden mukaan valmistuvista vuosikursseista alalle tulevista kandeista allalla on suunnilleen 50% 5 vuoden päästä. Tähän on monta syytä kuten huono palkka, huonot edut ja vähäinen arvostus. Vähäinen arvostus näkyy arjessa, ei arvostuskyselyissä, joissa lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat ovat jossain top 20.

Myös useimmat vanhemmat tuovat ja hakevat lapsensa ja vähät välittävät mistään. Kunhan lapsi on syönyt ja nukkunut / ei nukkunut, niin kaikki on hyvin. Suuri osa vanhemmista pitää päiväkotia täysin lastensa säilytyspaikkana. Ja hyvä niin, sillä laadukasta toimintaa ei siellä kentällä juuri näe.

Se on kumma, että varhaiskasvatuksen laatua ja hyvyyttä puolustavat hallinnon ihmiset ja sitä kritisoivat juuri siellä kentällä töissä olevat. Sanni Grahn-Laasonen kehuu, että kuinka hyviä ja motivoituneita varhaiskasvattajia meillä on, mutta kun puhuu työntekijän kanssa rehellisesti, niin väsymys, kiire, riittämättömyys ja tuska paistaa läpi.

Optimi voi olla se, että tiettyjen perheiden etu todellakin on se päivähoito. Mutta useat perheet pystyvät hoitamaan lapsen hoidon kotona helposti alle 3-vuotiaaksi asti ja pienellä vaivannäöllä ihan eskariin asti. Kunnat ja kaupungit tarjoavat paljon avoimen varhaiskasvatuksen palveluita, seurakunnilla on kerhoja jne. ja näissä + harrastuksissa lapsi saa varmasti aivan riittämiin sosiaalisia suhteita.
 
Tarkoitatko tässä sitä, että ovat hiljaa, tottelevat, eivät häiritse aikuisia?

Eli eivät uskalla tuoda ajatuksiaan esille, vetäytyvät syrjään ja ovat muutenkin arkoja?

Hmm, mitenkähän tuo korreloisi koulu- ja työmenestyksen kanssa?

onko nyt siis täysin kateissa hyvät käytöstavat? jos vastakohtana pidetään jotain vasemmisto anarkistia esim?
 
Tämä tuli esiin myös siinä jenkkien seurantatutkimuksessa. En nyt muista tarkalleen ulkoa, mutta kuitenkin huonosta käytöksestä muita lapsia kohtaan oli kyse; huutamista, vaatimista lyömistä jne. Tämä "häitiökäyttäytyminen" kuitenkin pääsääntöisesti hävisi alakouluikään mennessä. Itse maallikkona tulkitsisin sen aika normaaliksi ilmiöksi laumaeläimen sosiaalisessa kasvussa tai inhimillisessä kanssakäymisessä ylipäätään.

tykkäisitkö jos oma lapsesi joutuisi päivittäin tämmöisen häiriökäyttätymisen kohteeksi
 
Tämä tuli esiin myös siinä jenkkien seurantatutkimuksessa. En nyt muista tarkalleen ulkoa, mutta kuitenkin huonosta käytöksestä muita lapsia kohtaan oli kyse; huutamista, vaatimista lyömistä jne. Tämä "häitiökäyttäytyminen" kuitenkin pääsääntöisesti hävisi alakouluikään mennessä. Itse maallikkona tulkitsisin sen aika normaaliksi ilmiöksi laumaeläimen sosiaalisessa kasvussa tai inhimillisessä kanssakäymisessä ylipäätään.

Ilmiö saattanee johtua siitä, että päiväkodeissa on liian paljon lapsia. Tästä seuraa stressitasojen nouseminen ja häiriökäyttäytyminen. Myös oman äänen kuuluviin saaminen on haastavaa kun vieressä huutaa kymmenen muuta lasta, joten silloin negatiivisilla konsteilla saa huomion parhaiten.

Pienemmissä ryhmissä (= perhepäivähoito) tai kotona, lapsi ei altistu liian jatkuvalle hälinälle ja lasta kuunnellaan aidosti. Hän oppii positiivisia toimintamalleja verrattuna päiväkodin kukkulan kuningas -malliin.
 
Onko teillä laitoksissa kasvatettujen lasten pakottajilla kuten @marx3000 ja @Hopeapaa ainuttakaan pedagogista metatutkimusta esittää jossa todetaan alle 8v lasten häiriintyvän henkisesti jos ne ovat vanhempiensa seurassa eikä laitoksessa kuten kovasti annatte ymmärtää? marx3000 nimimerkistä voinee päätellä että kaikki kollektivistinen laitoskasvatus kehdosta hautaan on kyseisen henkilön kohdalla ihan parantumatonta fetissitasoa eikä järkevä keskustelu ole mahdollista, mutta katsotaan niitä tutkimuksia ensin.
 
Ei kai kukaan muu kuin sinä ole ketään pakottamassa.

Sinä vaan haluat pakottaa lapset kotiin ja äidit helan ja nyrkin väliin.
 
Tarkoitatko tässä sitä, että ovat hiljaa, tottelevat, eivät häiritse aikuisia?

Eli eivät uskalla tuoda ajatuksiaan esille, vetäytyvät syrjään ja ovat muutenkin arkoja?

Hmm, mitenkähän tuo korreloisi koulu- ja työmenestyksen kanssa?

Osaavat kohdella muita lapsia ja aikuisia fiksusti olematta päällepäsmäreitä ja kiusaamatta jatkuvasti. Oma jälkikasvu joutuu olemaan ajoittain olosuhteiden pakosta päiväkodissa, ja käytös muuttuu näinä päivinä selvästi normaalista. Ei se päiväkodin villiintynyt lapsilauma jolla liian vähän aikuisia valvojia vaan ole mikään paras mahdollinen kasvuympäristö.

Toki jos tavoitteena on kasvattaa lapsista itsekkäitä paskiaisia joille oma napa on maailman tärkein asia, on jo imeväisiässä aloitettu päiväkoti-kierre ja omasta perheestä vieraantuminen varmasti hyvä vaihtoehto.
 
Muistelen, että tästä on tehty myös tutkimus ja tulokset oli jotain seuraavaa:

Alle yksi vuotias: kotona
1 - 2 vuotta: harmaata aluetta rippuen lapsesta
Yli 2 vuotta: päiväkodissa, jotta tottuu olemaan ryhmässä
 
kuinka vitun tampio pitää olla että uskoo lapsen olevan parempi jossain hoidossa kuin kotona

Lapsen on parempi olla ikäistensä seurassa oppimassa sosiaalisia taitoja ja tutustumassa muihin kaltaisiinsa. Pelkästään vanhempien kanssa aikaansa viettäneestä tulee aina jolllain tavalla pipipäinen/sosiaalisesti vinksahtanut.
 
Daycare: Raising Baby

"The study found that the more time a child spent in center-based daycare before kindergarten the more likely their sixth grade teacher was to report that the child "gets in many fights," is "disobedient at school," and "argues a lot.""

Päivähoito tekee "vinksahtaneita pipipäitä".
 
Lapsen on parempi olla ikäistensä seurassa oppimassa sosiaalisia taitoja ja tutustumassa muihin kaltaisiinsa. Pelkästään vanhempien kanssa aikaansa viettäneestä tulee aina jolllain tavalla pipipäinen/sosiaalisesti vinksahtanut.

kukaan ei ole sanonut mitään pelkästään perheen kanssa vietystä ajasta

totta kai lasten elinpiiri kasvaa iän myötä, mutta se että laitetaan esim 2v 7-16 5p vk tarhaan on mielestäni sairasta touhua

tässä nyt pari tyyppiä ilmeisesti tahallaan yrittää vääntää asiaa joksikin muuksi kuin se on, järki käteen jooko?
 
Kukahan se yrittää väkisellä vääntää...

Jos esittää väitteen, että "selvästi erottaa kuka on tarhassa ja kuka ei" ilman että edes kertoo mistä tuon erottaa, niin ei pitäisi muutaman tarkentavan kysymyksen tuottaa noin paljoa porua.

Eli: mitäs ne lapset sen tarhapäivän jälkeen tekee? Ja miten se käytös "selvästi eroaa" eri ryhmien välillä?

Omat kokemukset kotona kasvatetuista (äiti kotona kouluikään saakka) ja noin 2-3v iässä tarhaan viedyistä lapsista: tarhassa olleilla on selvästi paremmat sosiaaliset taidot, rohkeutta jutella aikuisten kanssa ihan oikeista asioista (kulttuuri, elämä/kuolema, ...), rohkeutta maistaa kaikkea tarjottua ruokaa (tässä kotiolot on tosin omien lasten kohdalla merkityksellisempi kuin kodin ulkopuolinen kasvatus) ja laajempi kaveripiiri verrattuna kotona kasvatettuihin. Tokihan tämä tuntuu ja kuulostaa pahalta, jos on valinnut omille lapsille kotona kasvatuksen - kaikkihan toivoo omalle jälkikasvulleen parhaita lähtökohtia elämään.
 
Kotona kasvatetut muksut ei pääse pahemmin oppimaan vuorovaikutusta muiden samanikäisten kanssa. Toki, kotona kasvatetut voivat myös tavata samanikäisiä esim. ulkoleikeissä. Tosin nykyään noi muksut räplää aika paljon enemmän älylaitteiden kanssa.

Ei tarhassa niitä lapsia kasvateta, mutta siellä ne oppivat elämässä tärkeitä asioita aikaisemmin kuin kotonakasvatetut ja kotona kasvatetuilla tämä oppimiskäyrä alkaa vasta koulussa. Mulla on tarhaiästä vieläkin lähipiirissä kavereita.

Ei minua kasvatettu tarhassa, minun äitini kasvatti minut. Toki nykypäivänä on havaittavissa se, että suurempi osa lapsista määräilee niiden vanhempia tai riehuvat kaupassa miten sattuu vanhempien tästä välittämättä.

Jotenkin pidän lapsen kotona pitämistä vanhanaikaisena ja seniilinä konservatiivisena muinaisjäänteenä.

Eikun ainiin!!! Tehän voitte pitää muksunne vielä kotiopetuksessa, niin ei tarvitse olla kosketuksissa niin paljon ulkomaailmaan ja saadaan teidän Jani-Petteristä vieläkin paremmin kieroonkasvanut nuori aikuinen :)

(Vedin tahallaan mutkat suoriksi, mielipiteeni ei ole absoluuttinen totuus)
 
Näköjään aika vaippakeskeiseksi tämä hyvinvointiyhteiskuntakeskustelu mennyt. Toki lapsistahan se kaikki lähtee, mutta heitänpä nyt karvaisen pallon mesoamisen aiheeksi: tarvitaanko niitä lapsia niin paljon, onko se itse asiassa hyvä juttu että syntyvyys laskeekin? Maailma on nykyään hyvin erilainen kuin ennen, varhaiskuolleisuus on olematonta, keski-iät kasvavat, automaatio hoitaa yhä suuremman osan kaikesta uudesta ja vanhasta työstä. Ei ole pitkän matkan päässä että kaikki perustarpeet voidaan tuottaa lähes autonomisesti. Ympäristön kannalta myös pahin ekoteko minkä voit tehdä on hankkia lapsi. Joku laskelma oli että se vastaisi hiilidioksidipäästöiltään noin miljardia aamumuropakettia. Sitä ei millään hybriditojotalla tai tofun syönnillä pysty ikinä kuittaamaan.

Historiaa kun tutkii, niin useimmat sodat ja kriisit ovat alunperin lähtöisin yksinkertaisesti resurssien puutteesta seuranneesta kurjuudesta jotka sitten joku nutipää on saanut valjastettua omaan käyttöönsä. Lähi-Itä on hyvä esimerkki siitä kuinka hallitsematon väestönkasvu yhdistettynä niukkoihin resursseihin ylläpitää jatkuvaa tulehdustilaa ja sitä myötä erilaisia konflikteja. Lähi-Idän kulttuurit myös tekevät kaikki tilannetta parantavat muutostarpeet (parempi koulutus, naisten tasa-arvo, toimiva uskonnosta irrallaan oleva oikeuslaitos etc.) käytännössä mahdottomiksi. Kiina teki radikaalin tempun yhden lapsen politiikallaan, mutta sielläpä menee nyt aika lujaa vaikka hyvin vääristynyt heidän sukupuoli- ja ikäjaukautumansa onkin.

Pointtina tässä on se, että toki meillä tässä maassa on vielä varaa lisääntyä ja kasvaa, mutta globaalissa mittakaavassa suunnan pitäisi olla ihan toinen. Kaikki haluavat länsimaista hyvinvointia, mutta tämän pallon resursseilla siihen ei tällä väestönmäärällä tulla ikinä pääsemään. Luontohan tämän on aina korjannut sillä että sitten tapellaan, soditaan ja tapetaan toisiamme niin että tuntuu, jonka jälkeen voidaan taas rakentaa kaikki uudestaan ja jotenkin paremmin kuin ennen. Nyt kun mahdollisuus on myös hallittuun väestömäärän kontrollointiin ilman selibaatteja tai eksoottisempia virityksiä, niin olisihan se kiva nähdä että päästäisiin ihmiskuntana niin kuin seuraavalle levelille ilman sitä alkukantaista tappamiseen pohjautuvaa mekaniikkaa. Toki asiassa on paljon muttia, mutta ajatus oli tosiaan heittää karvapallo pureskeltavaksi.

PS. Kaksi hyvin pidettyä lasta on ja sitä kautta ymmärrän hyvin ihmisen sisäänrakennetun vietin ja tarpeen hankkia niitä.

PPS. Kommenttina vielä noihin tarha/kotikasvatuksiin, niin kyllä niistä voi tikkua vääntää loputtomiin. Itse olen ollut kolmessa eri perhepäivähoidossa, joista yksi oli lähes kotia herttaisempi paikka ja edelleen olen tämän perhepäivähoitajan kanssa tekemisissä. Tämä osuus elämästäni on vaikuttanut minuun paljon enkä ikinä vaihtaisi sitä pois. Eskarissa kävin ja siellä oppi olemaan isomman ryhmän kanssa ennen koulua. Tätä nykyä esikoulu onkin jo pakollinen. Itse näen asian niin, että perhepäivähoito on paras kompromissi sen täysin kotona paapomisen ja päiväkodin välillä kunhan perhepäivähoitopaikka on hyvä. Kyllä niissä laitoksissa/kouluissa ehtii sitten olemaan sen parikin kymmentä vuotta sen jälkeen riippuen mihin lähtee suuntautumaan.
 
Viimeksi muokattu:
Kotona kasvatetut muksut ei pääse pahemmin oppimaan vuorovaikutusta muiden samanikäisten kanssa.

Ne lasten "vuorovaikutukset" kyllä tiedetään niistä kerhoajan yhteisöistä (ja jopa muistetaan, jos halutaan pinnistellä) Pahaisia kuppiakuntia... En leiki sinun kanssasi... Toi löi mua puuvasaralla päähän... Toi tönii... Niih, mutta silti... Mä haluun tehdä (aina sen saman) kanssa... En ole tyttöjen kanssa, paitsi...
Tuskin ne siellä laitoksessakaan oppivat aikuismaisen "mielenhallinnallisen" paskanpuhumisen ja esiintymään irrallaan alkukantaisesta tunne-elämästä, ilman että siellä otetaan joku Pohjois-Korean pedagogiikat käyttöön (jota ainakaan allekirjoittanut ei kannata).

Opettakoon ennemmin sitä mielenteoriaa ala-asteella, psykologian vaiheita siis. Animaatioilla ja tarinakerronnalla ala-asteella, Freudia ja Jungia sitten yläasteella ja tutkimuksia saralta. Niin voi tuntea itsensä, muut ja eheytyä etiketeistä, sisäänpäinkääntyneestä ym. Pohjois-Korea tai pelkkä oletus sosiaalisistavuorovaikutustaidoista, saati sitten ryhmätyöstä ovat onnistuakseen sitä itseään. Niiden tulokset ovat joko robotteja, tai sitten "oma sisäinen ryhmä" tai se lempikaveri.

Lapset eivät ole sen kummallisempia kuin aikuiset. Muodostavat omia "viha-" ja "halausryhmiä". Oikeastaan monet eivät edes kasva koskaan aikuiseksi, mutta siihen tuskin olisi mikään lapsuuksien ryhmitys auttanut. Enemmän pitäisi olla sitä yksilöllistä kasvatusta. Kasvattaa varmana huomattavasti enemmän, kun vastaa kysymyksiin eikä aseta pelkkiä rajoja ja asetuksia, jotka jäävät lasta ihmetyttämään.
En katso päiväkodin ohjaajalla olevan aikaa ja resursseja tällaiseen.
 
Ne lasten "vuorovaikutukset" kyllä tiedetään niistä kerhoajan yhteisöistä (ja jopa muistetaan, jos halutaan pinnistellä) Pahaisia kuppiakuntia... En leiki sinun kanssasi... Toi löi mua puuvasaralla päähän... Toi tönii... Niih, mutta silti... Mä haluun tehdä (aina sen saman) kanssa... En ole tyttöjen kanssa, paitsi...
Tuskin ne siellä laitoksessakaan oppivat aikuismaisen "mielenhallinnallisen" paskanpuhumisen ja esiintymään irrallaan alkukantaisesta tunne-elämästä, ilman että siellä otetaan joku Pohjois-Korean pedagogiikat käyttöön (jota ainakaan allekirjoittanut ei kannata).

Opettakoon ennemmin sitä mielenteoriaa ala-asteella, psykologian vaiheita siis. Animaatioilla ja tarinakerronnalla ala-asteella, Freudia ja Jungia sitten yläasteella ja tutkimuksia saralta. Niin voi tuntea itsensä, muut ja eheytyä etiketeistä, sisäänpäinkääntyneestä ym. Pohjois-Korea tai pelkkä oletus sosiaalisistavuorovaikutustaidoista, saati sitten ryhmätyöstä ovat onnistuakseen sitä itseään. Niiden tulokset ovat joko robotteja, tai sitten "oma sisäinen ryhmä" tai se lempikaveri.

Lapset eivät ole sen kummallisempia kuin aikuiset. Muodostavat omia "viha-" ja "halausryhmiä". Oikeastaan monet eivät edes kasva koskaan aikuiseksi, mutta siihen tuskin olisi mikään lapsuuksien ryhmitys auttanut. Enemmän pitäisi olla sitä yksilöllistä kasvatusta. Kasvattaa varmana huomattavasti enemmän, kun vastaa kysymyksiin eikä aseta pelkkiä rajoja ja asetuksia, jotka jäävät lasta ihmetyttämään.
En katso päiväkodin ohjaajalla olevan aikaa ja resursseja tällaiseen.

Nuo sinun edellä mainitut asiat opettavat lapselle jo pienenä, että elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Se opettaa mukautumaan ja sosiaalisia taitoja, kun taas kotihoidossa ollut joutuu tämän väistämättömän asian eteen vasta koulussa. Vahvat pärjäävät aina paremmin.

Musta sinun viestissäsi paistaa jokin katkeruus?


Olen ollut henkilökohtaisesti sekä perhepäivähoidossa, että normaalissa tarhassa. Kummassakin edellä mainitussa oli monikossa lapsia, toisessa enemmän toisessa vähemmän.

Se lapsi edelleen kasvatetaan kotona, ei tarhassa. Tarhatädillä ei tarvitse olla, eikä pidäkkään olla aikaa tai resursseja jonkun toisen ihmisen lapsen kasvattamiseen.

Jos lapsella ei ole mitään asetettuja rajoja tai kasvatusta, kehittyy lapsi todennäköisesti aikuisikäiseksi kusipääksi vuosien saatossa.

Mitä tulee hyvinvointiyhteiskuntaan;
Uskon että Suomi on yksi maailman parhaista maista, syntyä, elää ja asua. Jokaisella on mahdollisuus menestyä, jos on sinnikäs lähtökohdista huolimatta. Suomessa ei ole niinkään väliä perheen varallisuudella, jos miettii minkälaiset mahdollisuudet jokaisella tähän maahan syntyvällä lapsella on koska esim. ilmainen koulutus ja turvaverkot. Jos esim. vertaa jenkkeihin missä ihonvärisi ja perheesi varallisuus ovat todennäköisyyksiä sille tuleeko sinusta elämäsi aikana "mitään" tai joudutko vankilaan.

Suomessa voi käydä paskasti jos syntyy perheeseen missä on ongelmia, mutta sekään ei tee mahdottomaksi sitä etteikö sinusta voisi tulla hyvä veronmaksaja koska mm. lastensuojelu etc.
 
Viimeksi muokattu:
Aihe herättää selkeästi tunteita mutta vähän voitaisiin vetää henkeä ja rauhoittua. Keskustelua ei tarvitse viedä asiattomuuksiin ja henkilökohtaisuuksiin.
 
Näköjään aika vaippakeskeiseksi tämä hyvinvointiyhteiskuntakeskustelu mennyt. Toki lapsistahan se kaikki lähtee, mutta heitänpä nyt karvaisen pallon mesoamisen aiheeksi: tarvitaanko niitä lapsia niin paljon, onko se itse asiassa hyvä juttu että syntyvyys laskeekin? Maailma on nykyään hyvin erilainen kuin ennen, varhaiskuolleisuus on olematonta, keski-iät kasvavat, automaatio hoitaa yhä suuremman osan kaikesta uudesta ja vanhasta työstä. Ei ole pitkän matkan päässä että kaikki perustarpeet voidaan tuottaa lähes autonomisesti. Ympäristön kannalta myös pahin ekoteko minkä voit tehdä on hankkia lapsi. Joku laskelma oli että se vastaisi hiilidioksidipäästöiltään noin miljardia aamumuropakettia. Sitä ei millään hybriditojotalla tai tofun syönnillä pysty ikinä kuittaamaan.

hyvin kasvatettu oikeilla arvoilla ja rakkaudella varustettu lapsihan pystyy jopa korjaamaan meidän tekemät virheet, ei siihen tarvita mukamas luonnonkannalta hyvää autoa tai geenimuunneltua paputahnaa


Historiaa kun tutkii, niin useimmat sodat ja kriisit ovat alunperin lähtöisin yksinkertaisesti resurssien puutteesta seuranneesta kurjuudesta jotka sitten joku nutipää on saanut valjastettua omaan käyttöönsä. Lähi-Itä on hyvä esimerkki siitä kuinka hallitsematon väestönkasvu yhdistettynä niukkoihin resursseihin ylläpitää jatkuvaa tulehdustilaa ja sitä myötä erilaisia konflikteja. Lähi-Idän kulttuurit myös tekevät kaikki tilannetta parantavat muutostarpeet (parempi koulutus, naisten tasa-arvo, toimiva uskonnosta irrallaan oleva oikeuslaitos etc.) käytännössä mahdottomiksi. Kiina teki radikaalin tempun yhden lapsen politiikallaan, mutta sielläpä menee nyt aika lujaa vaikka hyvin vääristynyt heidän sukupuoli- ja ikäjaukautumansa onkin.

se on hallitsijoiden ja päättäjien huonoa koulutusta ja kasvatusta kun ei osata käyttää niitä olemassa olevia ja odotettavissa olevia resursseja, itse resursseja ei voi syyttää sodista


Pointtina tässä on se, että toki meillä tässä maassa on vielä varaa lisääntyä ja kasvaa, mutta globaalissa mittakaavassa suunnan pitäisi olla ihan toinen. Kaikki haluavat länsimaista hyvinvointia, mutta tämän pallon resursseilla siihen ei tällä väestönmäärällä tulla ikinä pääsemään. Luontohan tämän on aina korjannut sillä että sitten tapellaan, soditaan ja tapetaan toisiamme niin että tuntuu, jonka jälkeen voidaan taas rakentaa kaikki uudestaan ja jotenkin paremmin kuin ennen. Nyt kun mahdollisuus on myös hallittuun väestömäärän kontrollointiin ilman selibaatteja tai eksoottisempia virityksiä, niin olisihan se kiva nähdä että päästäisiin ihmiskuntana niin kuin seuraavalle levelille ilman sitä alkukantaista tappamiseen pohjautuvaa mekaniikkaa. Toki asiassa on paljon muttia, mutta ajatus oli tosiaan heittää karvapallo pureskeltavaksi.

tässä koitetaan perustella ihmisten kaltoin kohtelu riittämättömillä resursseilla, joita siis vain käytetään väärin


PS. Kaksi hyvin pidettyä lasta on ja sitä kautta ymmärrän hyvin ihmisen sisäänrakennetun vietin ja tarpeen hankkia niitä.

PPS. Kommenttina vielä noihin tarha/kotikasvatuksiin, niin kyllä niistä voi tikkua vääntää loputtomiin. Itse olen ollut kolmessa eri perhepäivähoidossa, joista yksi oli lähes kotia herttaisempi paikka ja edelleen olen tämän perhepäivähoitajan kanssa tekemisissä. Tämä osuus elämästäni on vaikuttanut minuun paljon enkä ikinä vaihtaisi sitä pois. Eskarissa kävin ja siellä oppi olemaan isomman ryhmän kanssa ennen koulua. Tätä nykyä esikoulu onkin jo pakollinen. Itse näen asian niin, että perhepäivähoito on paras kompromissi sen täysin kotona paapomisen ja päiväkodin välillä kunhan perhepäivähoitopaikka on hyvä. Kyllä niissä laitoksissa/kouluissa ehtii sitten olemaan sen parikin kymmentä vuotta sen jälkeen riippuen mihin lähtee suuntautumaan.

oliko äitisi kenties työssä kun olit päivähoidossa? semmoinen ihmisryhmä joka olisi saanut riittävästi huolehtivaa äidin rakkautta taitaa olla aika harvinaista tässä yhteiskunnassa

itse näkisin tyytyväisen ja onnellisen äidin yhteiskunnan ehkä tärkeimpänä tavoitteena, ihan vain jatkuvuuden kannalta

tässä ollaan käsitelty kotia ja äitiä, vielä olisi uskonto ja isänmaa...
 
Vahvat pärjäävät aina paremmin.

sori raju referaatti mutta, tämä ilmeisesti perustuu sille mukamas tosiasialle että viidakossa kilpaillaan ja vain vahvat pärjäävät

tämä näkemys on auttamatta vanhanaikainen, jo nyt tiedetään faktaksi se että yhteistyöllä pärjää parhaiten, joka olosuhteissa, kusipäisyys haittaa yhteistyötä rankasti
 
Viimeksi muokattu:
hyvin kasvatettu oikeilla arvoilla ja rakkaudella varustettu lapsihan pystyy jopa korjaamaan meidän tekemät virheet, ei siihen tarvita mukamas luonnonkannalta hyvää autoa tai geenimuunneltua paputahnaa

Pelkään pahoin, että älyluuri-sukupolvi epähuomiossaan kävelee auton alle. Ne tekee sitä pyöräillessään ja autoilessaankin siis vastuu siirtyy toiselle. Niskatkit taipuu etukenoon.
 
Pelkään pahoin, että älyluuri-sukupolvi epähuomiossaan kävelee auton alle. Ne tekee sitä pyöräillessään ja autoilessaankin siis vastuu siirtyy toiselle. Niskatkit taipuu etukenoon.

onkohan tämä se sama lastentarha sukupolvi jonka yhteiskunta on kasvattanut huomioimaan ja välittämään ympäristöstään

vastuunkantohan on ulkoistettu, siis ihan vanhemmilta opittu se ettei mistään tarvitse välittää vaan yhteiskunta hoitaa, jopa kasvatuksen

pohdiskelin tuossa aamutuimaan miten lapsi oppii kasvaessaan aikuisten juttuja, totesin ettei opi

esimerkiksi ruuan laitto, jos lapsi syli-ikäisenä onkin ollut äidin sylissä ruokaa tehdessä niin liian painavaksi tullessaan seuraavan kerran ylettää liedelle noin teini-iässä, muutoinhan koko lieden lähelle meno on no no
 
onkohan tämä se sama lastentarha sukupolvi jonka yhteiskunta on kasvattanut huomioimaan ja välittämään ympäristöstään

vastuunkantohan on ulkoistettu, siis ihan vanhemmilta opittu se ettei mistään tarvitse välittää vaan yhteiskunta hoitaa, jopa kasvatuksen

pohdiskelin tuossa aamutuimaan miten lapsi oppii kasvaessaan aikuisten juttuja, totesin ettei opi

esimerkiksi ruuan laitto, jos lapsi syli-ikäisenä onkin ollut äidin sylissä ruokaa tehdessä niin liian painavaksi tullessaan seuraavan kerran ylettää liedelle noin teini-iässä, muutoinhan koko lieden lähelle meno on no no

Näin juuri, kun pitää olla koko ajan läsnä jossain somessa.

Tosiaan, jos vanhemmat on rappioalkoholisteja ja tämän seurauksena syntyy mongoloidi niin se aika saletisti päätyy laitokseen.

Totaa syöttötuolit on aika korkeita ja semmonen puoli vuotias siinä jo istuu. 1,5-vuotias kävelevä todennäköisesti osaa liedet laittaa päälle sekä roikkua apinoidessaan uuninkampista(onneksi näissä on monesti lukitus) ja pidempänä varmaankin saisi kaadettua keitinvedet päälleen.
Itselläni ei pituus riittänyt, mutta tuolilla seisoessani pystyin jotain taikinasotkotuksia tekemään, kun ehdottomasti sitä vaadin. Orastavalla mäkkärisukupolvella ei ollut mitään jakoa, kun riipaisin kympin köksästä. Kädettömimmät tapaukset keittivät perunoita ilman vettä ja joku pöljäke piti tyhjää kattilaa kuumalla levyllä niin pitkään, että kannen muoviotin suli. Eivät olleet mongoloideja..ymmärrän, että vanhukset unohtelee levyjä päälle ennen laitosta..
 
Muistelen, että tästä on tehty myös tutkimus ja tulokset oli jotain seuraavaa:

Alle yksi vuotias: kotona
1 - 2 vuotta: harmaata aluetta rippuen lapsesta
Yli 2 vuotta: päiväkodissa, jotta tottuu olemaan ryhmässä

Varmasti tällainen tutkimus on olemassa, mutta kyllähän kaiken saa tutkimuksissa näyttämään siltä, miltä tilaaja haluaa. Monet pieniä lapsia koskevat tutkimukset kertovat, että alle 3-vuotiaita ei tarvitse laittaa päivähoitoon sosiaalisten suhteiden takia. Elleivät vanhemmat ole täysin kädettömien ja pidä lasta vain neljän seinän sisällä, niin lapsi oppii sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutustaitoja.

Kannattaa tutustua lastenpsykiatri Jari Sinkkosen kirjoituksiin. Hän ajattelee lasten etua eikä aja poliittista agendaa saada vanhemmat olemaan töissä mahdollisimman paljon.

Lapsen on parempi olla ikäistensä seurassa oppimassa sosiaalisia taitoja ja tutustumassa muihin kaltaisiinsa. Pelkästään vanhempien kanssa aikaansa viettäneestä tulee aina jolllain tavalla pipipäinen/sosiaalisesti vinksahtanut.

Tämä on huonoin mahdollinen skenaario. Jos tilanne on se, että vanhemmat eivät välitä ja lähipiiriin ei kuulu ketään, niin tämä on mahdollista. Mutta jos asiat lähtevät aivan väärille raiteille, niin onneksi Suomessa on neuvolajärjestelmä, joka osaa puuttua siihen.

Onko sinulla jotain ihan faktaakin tarjota tuosta pipipäisyydestä/sosiaalisesti vinksahtuneisuudesta?

Eli: mitäs ne lapset sen tarhapäivän jälkeen tekee? Ja miten se käytös "selvästi eroaa" eri ryhmien välillä?

Omat kokemukset kotona kasvatetuista (äiti kotona kouluikään saakka) ja noin 2-3v iässä tarhaan viedyistä lapsista: tarhassa olleilla on selvästi paremmat sosiaaliset taidot, rohkeutta jutella aikuisten kanssa ihan oikeista asioista (kulttuuri, elämä/kuolema, ...), rohkeutta maistaa kaikkea tarjottua ruokaa (tässä kotiolot on tosin omien lasten kohdalla merkityksellisempi kuin kodin ulkopuolinen kasvatus) ja laajempi kaveripiiri verrattuna kotona kasvatettuihin. Tokihan tämä tuntuu ja kuulostaa pahalta, jos on valinnut omille lapsille kotona kasvatuksen - kaikkihan toivoo omalle jälkikasvulleen parhaita lähtökohtia elämään.

Tuo on täysin totta, että vanhemmat vastaavat lapsensa kasvattamisesta ja päiväkodissa tuota vain tuetaan.

Mutta muuten olen eri mieltä. Vaikka kerrotkin vain omista kokemuksista, niin täytyy muistaa että jokainen lapsi on aina oma yksilönsä. Yksi on rohkeampi ja toinen ujompi, tämä luontainen temperamentti ei siitä muutu oliko kotona tai päiväkodissa.

Miten tuota kotihoitoa on tehty? Onko äiti ollut aktiivinen toimija lasten leikeissä? Onko käyty puistoissa leikkimässä, missä lapsi on saanut kontaktia muihin samanikäisiin? Onko lähipiirissä muita lapsia? Onko osallistuttu johonkin harrastuksiin, esim. jalkapallo, nassikkapaini, muskari?

Et sitä teekään, mutta päiväkodin väittäminen ehdottomasti parhaaksi vaihtoehdoksi on täysin hölynpölyä.

Ei tarhassa niitä lapsia kasvateta, mutta siellä ne oppivat elämässä tärkeitä asioita aikaisemmin kuin kotonakasvatetut ja kotona kasvatetuilla tämä oppimiskäyrä alkaa vasta koulussa. Mulla on tarhaiästä vieläkin lähipiirissä kavereita.

Eikö vanhemmat voi opettaa noita elämässä tärkeitä asioita lapsilleen? Mitähän ne edes ovat? Kenties jotain 'täti ei nyt ehdi, odota' tai itkevää lasta ei oteta syliin ja lohduteta, koska joku muu tilanne on päällä? Maailman kovuus on asia mitä alle kouluikäisillle ei vielä tarvitse opettaa. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän se tarvitsee lämpöä, hoivaa ja tunnetta siitä, että hänet oikeasti huomioidaan.
 
Meno on kuin laulavassa Mikkosen perheessä aikoinaan.

Mitenköhän se hyvinvointi säilytettäisiin jos naiset kiskaistaisiin työelämästä n vuodeksi hoitamaan kotiin lapsia? Melkoinen isku tuottavuuteen ja vaikutus koko uraan on merkittävä jos heti koulujen jälkeen otetaan pitkä aikalisä.

Ihmettelen itse, miksei perhepäivähoito ole yleisempää? Vaikka 4-5 hyvätuloista perhettä palkkaa hoitajan jonkun kotiin jo helposti.
 
Meno on kuin laulavassa Mikkosen perheessä aikoinaan.

Mitenköhän se hyvinvointi säilytettäisiin jos naiset kiskaistaisiin työelämästä n vuodeksi hoitamaan kotiin lapsia? Melkoinen isku tuottavuuteen ja vaikutus koko uraan on merkittävä jos heti koulujen jälkeen otetaan pitkä aikalisä.

Ihmettelen itse, miksei perhepäivähoito ole yleisempää? Vaikka 4-5 hyvätuloista perhettä palkkaa hoitajan jonkun kotiin jo helposti.

Monet tässä ketjussa ovat katsoneetkin asiaa täysin lapsen kannalta. Talouden kannalta olisi tietysti parasta, että vanhemmat menisivät heti töihin kun mahdollista.

Perhepäivähoito ei ainakaan julkisella puolella ole yleistä (kuoleva hoitomuoto) koska se on suhteessa todella kallista järjestävälle taholle. Lisäksi perhepäivähoitajan palkka on todella pieni ja siihen saa aivan mitättömät korvaukset päälle kun ruuat, lelut ja muut tarvitsee ostaa itse. Myös lapset saattavat olla hoidossa jopa 6-18 välisen ajan, joten siinä ei sitä omaa aikaa hirveästi ole.
 
OT: Mielestäni päiväkodeissa voi olla aika paha vankilateema, jos lapset on eri ikäisiä. Vanhempia lapsia yritetään väkisin nukuttaa päiväunille. Sitten voi tulla täti uhkailemaan, että ei saa liikahtaakkaan siellä peiton sisällä ja tuo samainen täti oli muutenkin vihaaja ehkä muistutin sen ex-miestä. Ärsytti, kun ne ei lukenut satuja loppuun niin koko pointti meni ohi. Sitten jos sattuikin nukahtamaan niin joku pirun koliikkipentu, joka on aivan liian nuori laitostumaan niin saa paniikkikohtauksen "ÄITII!" niin nuku siinä sitten.
Ai niin yritettiin osan porukan kanssa luistella koko päiväunista sikseen sen verran ahdistavaa.
Jossain dokumentissa oli juttua possuista, että jos ne vieroitti liian ajoissa emosta niin niille tuli häiriökäyttäytymistä, että olivat paniikissa, purivat toisilta saparot irti jne.
 
Viimeksi muokattu:
OT: Mielestäni päiväkodeissa voi olla aika paha vankilateema, jos lapset on eri ikäisiä. Vanhempia lapsia yritetään väkisin nukuttaa päiväunille. Sitten voi tulla täti uhkailemaan, että ei saa liikahtaakkaan siellä peiton sisällä ja tuo samainen täti oli muutenkin vihaaja ehkä muistutin sen ex-miestä. Ärsytti, kun ne ei lukenut satuja loppuun niin koko pointti meni ohi. Sitten jos sattuikin nukahtamaan niin joku pirun koliikkipentu, joka on aivan liian nuori laitostumaan niin saa paniikkikohtauksen "ÄITII!" niin nuku siinä sitten.
Jossain dokumentissa oli juttua possuista, että jos ne vieroitti liian ajoissa emosta niin niille tuli häiriökäyttäytymistä, että olivat paniikissa, purivat toisilta saparot irti jne.
Kaikki tuo on vain positiivista laitoskasvatusta ihannoivien vasemmistolaisten mielestä. Mitä enemmän häiriintyneitä sekopäitä yhteiskunnassa, sitä enemmän vasemmistoa äänestäviä.
 
Perhepäivähoito ei ainakaan julkisella puolella ole yleistä (kuoleva hoitomuoto) koska se on suhteessa todella kallista järjestävälle taholle. Lisäksi perhepäivähoitajan palkka on todella pieni ja siihen saa aivan mitättömät korvaukset päälle kun ruuat, lelut ja muut tarvitsee ostaa itse. Myös lapset saattavat olla hoidossa jopa 6-18 välisen ajan, joten siinä ei sitä omaa aikaa hirveästi ole.

Tokihan se paljon maksaa mutta vähemmän kuin kotona itse hoitaminen, mikä tässä taisi olla monen suosikki.
 
Monet tässä ketjussa ovat katsoneetkin asiaa täysin lapsen kannalta. Talouden kannalta olisi tietysti parasta, että vanhemmat menisivät heti töihin kun mahdollista.

Perhepäivähoito ei ainakaan julkisella puolella ole yleistä (kuoleva hoitomuoto) koska se on suhteessa todella kallista järjestävälle taholle. Lisäksi perhepäivähoitajan palkka on todella pieni ja siihen saa aivan mitättömät korvaukset päälle kun ruuat, lelut ja muut tarvitsee ostaa itse. Myös lapset saattavat olla hoidossa jopa 6-18 välisen ajan, joten siinä ei sitä omaa aikaa hirveästi ole.

ei välttämättä ole talouden kannalta parasta että lapset työnnetään toisten niskoille

kyllähän terveet ihmiset ovat parempi sijoitus kuin kulutusjuhlaan liukuhihnalla tuotettu muovisälä
 
ei välttämättä ole talouden kannalta parasta että lapset työnnetään toisten niskoille

kyllähän terveet ihmiset ovat parempi sijoitus kuin kulutusjuhlaan liukuhihnalla tuotettu muovisälä

Väite, että lapsista tulisi sairaita päiväkotihoidon vuoksi on täysin toteen näyttämättä toistaiseksi. Yhden lapsen hoitoon kotona tarvitaan yksi ihminen paitsi jos lapsia on useampi, saadaan jotain säästöä tuosta kun hoitoiät limittyy. Esimerkiksi perhepäivähoidossa saadaan turhat löysät pois kun yksi hoitaja hanskaa sen 4-5 ja voi pitää lukumäärän täytenä.
 
Väite, että lapsista tulisi sairaita päiväkotihoidon vuoksi on täysin toteen näyttämättä toistaiseksi. Yhden lapsen hoitoon kotona tarvitaan yksi ihminen paitsi jos lapsia on useampi, saadaan jotain säästöä tuosta kun hoitoiät limittyy. Esimerkiksi perhepäivähoidossa saadaan turhat löysät pois kun yksi hoitaja hanskaa sen 4-5 ja voi pitää lukumäärän täytenä.

tarvitset varmaan bonan sponsoroiman tutkimuksen luettavaksesi jotta uskot että äiti rakastaa lastaan parhaiten
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 715
Viestejä
4 544 974
Jäsenet
74 835
Uusin jäsen
koominen

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom