Hullu 80 -luku

[Oopi]

Kyllä kasari on ihmisen parasta aikaa. Mitenkähän pääsisi sinne takaisin? Mutta tuohon astianpesukonekeskusteluun voisin sen verran ottaa kantaa, että kun perheemme omakotitalo valmistui 1982, niin siellä oli kyllä sekä astianpesukone että pyykinpesukone ja niin oli kaikkien kavereidenkin perheissä, jotka asuivat omakotitalossa. Että kyllä se tuolloin rakennetuissa taloissa oli ihan perusjuttu.

Pyykinpesukone kesti hyvin viime vuosikymmenen lopulle asti ennen kuin kärähti. Toki joitain kuluvia osia välillä piti vaihtaa, mutta muuten hintansa varmaan takaisin maksoi. Eli jälleen kerran modernin kasariteknologian ylivertaisuus tulee tässäkin esille.

 

[Jeppu5]

80-luku oli vaurauden ja runsauden aikaa.
Ei ollut pienemmissäkään kaupungeissa 80-luvulla tyhjiä liikehuoneistoja; oli vaateliikkeitä, ,kangaspuoteja, kenkämyymälöitä, laukkulikkeitä, kodinkoneliikkeitä, urheiluliikkeitä, huonekaluhalleja, ,valaisinmyymälöitä,lelukauppoja, karkkikauppoja, varaosamyymälöitä,..kaikenlaista erikoismyymälää katujen päästä päähän, muutama ihka oikea tavaratalokin . Oli pankkeja, oli postikonttoreita joka kaupunginosassa, joka automerkillä oli edustus kaupungissa.
Nyt on keskustat autiota, kadut tyhjiä ,tyhjiä liiketiloja, kun mikään ei enää kannata.?? Palvelut kaukana tai niitä ei enää ole.. löytyy lähimmästä isosta kaupungista 50..100..150km..päästä..kehitystä?
Tilalle on toki tulleet Prismat, Citymarketit, Tokmannit, Puuilot ..ja tietysti verkkokaupat ja #oma asiointi# verkossa.

Ei ollut ilmastoahdistusta; bensaa saattoi polttaa ihan pillurallia ja pesukoneetkin huuhteli ihan reilulla vedellä.

Oli Velipuolikuu ja ÄWPK...sai vitsailla ihan asioista, ettei joku taho heti ollut "niskassa" ja "loukkaantunut".
Syötiin Neekerisuukkoja ja Lakupiippuja. Suvivirsikin kävi kaikille ja pojat oli poikia ja tytöt tyttöjä !

Vaatteet oli väljiä ja tukat pitkiä..musiikki oli hyvää..

Ajassa kuin ajassa on ehdottomasti puolensa, mut kyl 80-lukukin oli monessa mielessä hyvää aikaa...nuorikin kun oli.

 

[Erkki_erikeepperi]

Vaatteet oli väljiä ja tukat pitkiä..musiikki oli hyvää..

Vaatteet väljiä? Ei ole kyllä mulle tuollaista mielikuvaa ainakaan teinimuodista jäänyt, mutta ehkä sitten bisnesmaailma on ollut eri juttu. Ei sillä, että siellä nykyäänkään kovin "tiukasti" pukeuduttaisiin välttämättä.

1990-luvullahan ne väljät hipitihoppari vaatteet oli, sen alan pojilla. Ihan homojen hommaa sellainen. (Musta on nyt hauska viljellä näitä homojuttuja feministi-ketjun yllyttämänä, ei tarvitse niin tosissaan ottaa... Sitä paitsi homottelu oli 1980-luvulla ihan muodikasta.)

 

[qwertyu]

Väittäisinpä kyllä, että luokkayhteiskunta-ajattelu ei ollut millään tavalla yleisesti esillä 80-luvulla vaan se on pikemminkin jälkikäteistä tulkintaa.

Kyllä työläiset piti yllä keskenään luokkayhteiskunta-ajattelua ja jonkinasteista vihamielisyyttä keski- ja yläluokkaisia kohtaan. Jopa vielä nykyäänkin netistä löytää sellaisia sisällissodan juoksuhautoihin jumittuneita punaisia, jotka ei edes vessassa käydessään voi laittaa vessan ovea kiinni, kun se olisi herraskaista hienostelua hävetä luonnollisia ääniä ja hajuja

 

[Tonnin Seteli]

Kyllä työläiset piti yllä keskenään luokkayhteiskunta-ajattelua ja jonkinasteista vihamielisyyttä keski- ja yläluokkaisia kohtaan. Jopa vielä nykyäänkin netistä löytää sellaisia sisällissodan juoksuhautoihin jumittuneita punaisia, jotka ei edes vessassa käydessään voi laittaa vessan ovea kiinni, kun se olisi herraskaista hienostelua hävetä luonnollisia ääniä ja hajuja

Toisaalta kaikki työväkihän ei ollut punaista tai vasemmistolaista. Alueellista vaihtelua oli. Tämä nyt on nuoren pojan kuulopuhetta, mutta kuulemma aika kovaa kiusaamista oli vielä tuohon aikaan, jos joku ei ollut punainen.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kaipa sekin kertoo jotain, että 1980-luvulla oli vappumarssitkin iso juttu... Ei kai ne nyt enää viime aikoina enää sellainen juttu ole olleet.

Mäkin usein kävin seuraamassa vappumarssia pikkupoikana, enkä tietysti tajunnut asian poliittista ulottuvuutta.

 

[Copper]

Kullä kai keskimäärin ihmiset olivat köyhempiä 80 luvulla kuin nykyään?

Ja rahankäyttökohteita oli vähemmän myös. Harva matkusti ulkomaille jos vertaa nykyaikaan(no tietysti nyt korona hässäkän aikaan ei matkusteta). Oli ehkä radio ja tv, mutta ei miljoonaa muuta elektronista laitetta niinkuin nykyään. Maksulliset harrastuspaikatkin taisi olla vähemmällä? Eikä lapsille varmaan ollut hoploppeja sun muita.

Muistan kun joskus 80-luvun loppupäässä isä ja äiti lähti viikoksi Teneriffalle. Se oli jotain niin poikkeuksellista että jäänyt mieleen.

Koulukaveri pääsi ekan kerran "ulkomaille", tai pois edes maakunnasta, kun käytiin luokkaretkellä Hämeenlinnassa+Särkänniemessä. 90-luvulla pääsi oikeasti ulkomaille kun luokkaretkellä päästiin ihan Ruotsiin asti.

 

[yero]

Väittäisinpä kyllä, että luokkayhteiskunta-ajattelu ei ollut millään tavalla yleisesti esillä 80-luvulla vaan se on pikemminkin jälkikäteistä tulkintaa.

Kasarilla oli kommareita vielä paljon, aate katosi ysärin alussa, kun reaalisosialismi kaatui ja vahvauskoisimmallekaan ei jäänyt epäselväksi, miten paskasta systeemistä on kyse.

Tästä taitaa olla nin paljon aikaa, että tyhmimpiä taas viehättää sosialismi.

 

[Lucas]

Vaatteet oli väljiä ja tukat pitkiä..musiikki oli hyvää..

Muistelen, että ainakin jossain vaiheessa 1980-lukua oli muotia sellaiset todella tiukat pillifarkut. Siis pojilla ja nuorilla miehilläkin. Vitsailtiin joskus keskenään, että varmaan pitänyt rasvata koivet että saanut kiskottua ne joku jalkaan kun olivat niin pienen näköiset jalassa.

Pitkät tukat saattoivat olla osittain muotia, mutta enemmän muotia oli ne pitkät takatukat ja päältä sitten pallopää siiliksi ajallut tukat. Ja sitten myös jotain permanenttia tai "pehmennyksiä", joiksi niitä permanentteja miehillä nimimitettiin.

Sen verran karun näköisiä nuo 1980-luvun pillifarkut ja tukkamuoti, että niitä tuskin kenelläkään jäänyt ikävä ja toivottavasti eivät ikinä palaa muotiin.

 

[Erkki_erikeepperi]

Muistelen, että ainakin jossain vaiheessa 1980-lukua oli muotia sellaiset todella tiukat pillifarkut. Siis pojilla ja nuorilla miehilläkin.

Pillifarkuthan on olleet muotia myös viimeiset 20 vuotta miehillä, ainakin siitä päätellen mitä tavallisissa vaatekaupoissa miehille myydään...

Mutta siis 80-luvullahan alan standardi oli Levi's 501. Taisi naisetkin käyttää?

 

[Lucas]

Pillifarkuthan on olleet muotia myös viimeiset 20 vuotta miehillä, ainakin siitä päätellen mitä tavallisissa vaatekaupoissa miehille myydään...

Mutta siis 80-luvullahan alan standardi oli Levi's 501. Taisi naisetkin käyttää?

Nehän oli tätä tiukkuus-astetta ja vielä pykälän pari tiukempiakin ne 1980-luvun puolivälin pillifarkut. Suunnillee tällaisia kuin kuvassa. Paitsi värinä useimmiten taisi olla musta tai hyvin vaalea tasainen farkkukangas.

Levi's 501 ja ne ne muut hieman löysemmät farkut tulivat sitten muotiin vuosikymmenen lopulla.

Ysärin alkuvaiheessa alkoi sitten yleistyä ne hiphoppareiden yms. lökäpöksyt.

 

[Erkki_erikeepperi]

Nehän oli tätä tiukkuus-astetta ja vielä pykälän pari tiukempiakin ne 1980-luvun puolivälin pillifarkut. Suunnillee tällaisia kuin kuvassa. Paitsi värinä useimmiten taisi olla musta tai hyvin vaalea tasainen farkkukangas.

Levi's 501 ja ne ne muut hieman löysemmät farkut tulivat sitten muotiin vuosikymmenen lopulla.

Ysärin alkuvaiheessa alkoi sitten yleistyä ne hiphoppareiden yms. lökäpöksyt.

Ei kyllä Levi's 501:kään mitkään "löysät farkut" olleet suhteessa 1970-luvun tai osittain juuri 1990-luvunkin farkkumuotiin...

 

[Makis]

Kyllähän elintaso on noussut 80-luvusta rutkasti. Vai monessako perheessä lapsille ostettiin jotain nykykännyköiden hintaisia huvituksia vuoden, pari välein? Plus tietysti läppärit ja tabletit. Paljon vähemmän käytiin ulkona syömässä tai syötiin puolivalmisteita. Eikä tilattu jotain Spotifyä, Netflixiä ja HBO:ta. Talot ja asunnot olivat pienempiä, autotkin taisivat olla (silloinen perheauto ei olisi sitä kokonsa puolesta nykyään).

Tuo vuosikymmen oli toki käänteentekevä, sen aikana elintaso kyllä nousi ja loppupuolta kohti esimerkiksi astianpesukone ja VHS muuttuivat jo harvinaisuuksista sellaisiksi asioiksi, joita oli ainakin joillakin perheillä.

 

[namlepo]

Joo. Vähä hankala oli 80 luvulla tilata spotifyä. Mulla ainakin jäi vaan modeemi tuuttaamaan varattua, kun koitin soittaa sinne.

 

[Lucas]

Ei kyllä Levi's 501:kään mitkään "löysät farkut" olleet suhteessa 1970-luvun tai osittain juuri 1990-luvunkin farkkumuotiin...

Kuvassa Levis 501 farkut. Olihan nuo toki kohtuullisen kapeat, mutta hyvin kaukana niistä 1980-luvun puolivälin seudun tiukoista pillifarkuista, jotka piti varmaan jonkun vaseliinin voimin kiskoa jalkaan sellaisella alipainoisen ja anarektikon väliltä painoltaan olevallekkin jonnelle. Epäilen että monella niistä perse repesi housuista jos niiden kanssa erehtyi istumaan.

Ne pillifarkut olivat kyllä melkoisen karu ilmestys kun niissä taisi etumuskin pullottaa ja taskuista kaikki jos taskuissa oli mitä tahansa ja sitten ne vasta olivatkin karu näky jos oli niiden pitäjällä normaali paino tai yhtään ylipainoa kun läskit pursoili joka välistä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ne pillifarkut olivat kyllä melkoisen karu ilmestys kun niissä taisi etumuskin pullottaa ja taskuista kaikki jos taskuissa oli mitä tahansa ja sitten ne vasta olivatkin karu näky jos oli niiden pitäjällä normaali paino tai yhtään ylipainoa kun läskit pursoili joka välistä.

1980-luvulla ei ollut läskejä. Enkä pahemmin edes liioittele. Ainakin nuoriso oli noin 90-prosenttisesti hoikkaa, ehkä enemmän.

 

[Junaski]

Ne pillifarkut oli scretch kangasta, ei tarvinnut rasvata koipiaan.

 

[Tech_ananas]

1980-luvulla ei ollut läskejä. Enkä pahemmin edes liioittele. Ainakin nuoriso oli noin 90-prosenttisesti hoikkaa, ehkä enemmän.

Vauraus on lisääntynyt (yleensäkin mahdollista syödä "paremmin" tai siis juuri sitä mitä tekee mieli), samoin valmisruokien syönti ja toisaalta sellaiset huvitukset joiden tekemiseen ei tarvitse tehdä fyysisesti yhtään mitään. Noin se varmasti on että painoindeksit on nousseet vaurauden myötä.

 

[Junaski]

Vauraus on lisääntynyt (yleensäkin mahdollista syödä "paremmin" tai siis juuri sitä mitä tekee mieli), samoin valmisruokien syönti ja toisaalta sellaiset huvitukset joiden tekemiseen ei tarvitse tehdä fyysisesti yhtään mitään. Noin se varmasti on että painoindeksit on nousseet vaurauden myötä.

80-luvulla oli ympäri kylää grillejä joista sai mitä mielikuvituksellisempia mättöjä, nyt löytyy tasan yksi josta saa makkara tai lihapullaperunat 5 eurolla. Silloin sai sentään makkaraperunoihin vielä balkania, nyt ei saa. Valmisruoat ei ole sen epäterveellisempiä kuin kotona tehdyt, kunhan vaan katsoo minkä valmistajan tuotteita ostaa.

Ihmettelen että ihmiset olivat muka hoikempia tuohon aikaan, silloin sentään syötiin melkein mitä kiinni saatiin, eikä ituhipsteröity pakkausselosteita tutkien.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ihmettelen että ihmiset olivat muka hoikempia tuohon aikaan, silloin sentään syötiin melkein mitä kiinni saatiin, eikä ituhipsteröity pakkausselosteita tutkien.

"Muka"? Ei tässä ole mitään epäselvää, ihmiset olivat 1980-luvulla huomattavasti nykyistä hoikempia sekä subjektiivisten havaintojen että objektiivisten mittareiden perusteella.

Se mistä läskiytyminen sitten johtuu on monitahoinen kysymys, johon on pyritty löytämään vastauksia jossain ihan toisessa threadissa kuin tässä.

 

[Tonnin Seteli]

80-luvulla oli ympäri kylää grillejä joista sai mitä mielikuvituksellisempia mättöjä, nyt löytyy tasan yksi josta saa makkara tai lihapullaperunat 5 eurolla. Silloin sai sentään makkaraperunoihin vielä balkania, nyt ei saa. Valmisruoat ei ole sen epäterveellisempiä kuin kotona tehdyt, kunhan vaan katsoo minkä valmistajan tuotteita ostaa.

Ihmettelen että ihmiset olivat muka hoikempia tuohon aikaan, silloin sentään syötiin melkein mitä kiinni saatiin, eikä ituhipsteröity pakkausselosteita tutkien.

Selitys löytyy kaupallisuudesta ja markkinoinnin kehityksestä. Vaikka se grillimättö hyvää olikin, niin halusiko sitä syödä välipalaksi aina ja pystyikö sitä tilaamaan älypuhelinsovelluksella kotiovelle krapulassa? Kyllä sitä pääosin syötiin luontevassa tilanteessa esimerkiksi känni-illan aikana.

Nykyään on lihottavaa öljyistä vehnämössöä joka oksalla ja mainokset kirvelevät silmiä. Osa näistä mielletään jopa terveystuotteiksi, ovat halpoja ja tapana on ladata jääkaappi täyteen näitä. Kasarilla ihmisiä olisi hävettänyt olla kokkaamatta kotona, lisäksi oli houkutteleva ja edullinen vaihtoehto kokata itse.

 

[Erkki_erikeepperi]

Nykyään on lihottavaa öljyistä vehnämössöä joka oksalla ja mainokset kirvelevät silmiä. Osa näistä mielletään jopa terveystuotteiksi, ovat halpoja ja tapana on ladata jääkaappi täyteen näitä. Kasarilla ihmisiä olisi hävettänyt olla kokkaamatta kotona, lisäksi oli houkutteleva ja edullinen vaihtoehto kokata itse.

1980-luvulla ulkona syöminen oli harvinaista, nykyään se on arkipäiväistä.

Ja kouluissa syötiin sitä mitä tarjottiin, eikä juuri omia eväitä tai lähikaupan karkkeja mässäilty...

Muutenkin karkkipäivä oli poikkeuspäivä eikä joka päivä... Mitään energiajuomiakaan ei ollut ja limpparin juontikin säilyi kohtuudessa. Sitä paitsi se oli paljon nykyistä kalliimpaa. Sitä lipitettiin kuin vuosikertaviiniä pikkaisen kerrallaan eikä pullotolkulla.

 

[Tonnin Seteli]

1980-luvulla ulkona syöminen oli harvinaista, nykyään se on arkipäiväistä.

Ja kouluissa syötiin sitä mitä tarjottiin, eikä juuri omia eväitä tai lähikaupan karkkeja mässäilty...

Kouluruoka oli myös luultavasti perinteisiä inhokkeja lukuun ottamatta parempaa ennen lamaa kuin sen jälkeen. Ehkei siis ollut niin kovin houkutustakaan.

Toisaalta aina puhutaan niistä entisaikojen pennin irtokarkeista, joten kyllä sitä nyt omiakin mässättiin, jopa koulussa. Ehkä tässä näkyy ero kappalehinnoittelun ja kilohinnoittelun välillä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kouluruoka oli myös luultavasti perinteisiä inhokkeja lukuun ottamatta parempaa ennen lamaa kuin sen jälkeen. Ehkei siis ollut niin kovin houkutustakaan.

Toisaalta aina puhutaan niistä entisaikojen pennin irtokarkeista, joten kyllä sitä nyt omiakin mässättiin, jopa koulussa. Ehkä tässä näkyy ero kappalehinnoittelun ja kilohinnoittelun välillä.

Mä en muista, että olisin peruskoulussa syönyt karkkia koulupäivän aikana juuri koskaan, paitsi loppuaikoina muutaman kerran kun meillä oli koulussa luokkien järjestämiä myyjäisiä luokkaretkien rahainkeruuta varten.

Karkkia nautittiin kotona kaikessa rauhassa, pikku hiljaa. Ethän sä vuosikertaviiniäkään kouluhulinassa joisi. Vähän sama asia... Sitä paitsi karkkipäivä oli pääasiassa lauantaina.

 

[Junaski]

Toisaalta aina puhutaan niistä entisaikojen pennin irtokarkeista.

Mistä sai kasarilla pennin irtokarkkeja?, täällä hinta oli 10, 20, 25 tai 50 penniä.

 

[Hyrava]

Mistä sai kasarilla pennin irtokarkkeja?, täällä hinta oli 10, 20, 25 tai 50 penniä.

Ainakin paikalliselta elintarvikekioskilta uudellamaalla sai pennin ja 5 pennin karkkeja varmaan 90-luvulle saakka.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ainakin paikalliselta elintarvikekioskilta uudellamaalla sai pennin ja 5 pennin karkkeja varmaan 90-luvulle saakka.

Penni poistettiin vuonna 1981, joten tuskin pennin arvoisia tuotteita on juurikaan ollut sen jälkeen myynnissä ellei sitten ihan yksittäistapauksissa, jos on tarkoitettu että niitä pitää ostaa viiden erissä kerrallaan.

Mun mielikuvien mukaan 10 pennin irtokarkit oli niitä halvimpia, jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien, ja ehkä sitten on jossain saattanut olla 5 pennin karkkejakin mutta sitäkään en ihan varmaksi muista.

Mutta siis 1980-luvulla yksittäisiä karkkeja valkattiin palvelukioskilla kuin nykyaikana metrilakua markkinoilla konsanaan. Se kertookin jo aika hyvin missä on oltu ja mihin on tultu.

 

[Junaski]

ehkä sitten on jossain saattanut olla 5 pennin karkkejakin mutta sitäkään en ihan varmaksi muista.

Sai täältä yhdestä paikasta 5 pennin irtokarkkeja, mutta ne oli isompien karkkien jämäpuolikkaita, tai viimeisen myyntipäivän ylittäneitä. Jälkimmäisistä ei ollut muuhun kuin turistien kiusaamiseen heittelemällä niitä paikallisen Anttilan katolta.

 

[Erkki_erikeepperi]

Rahanarvolaskurin mukaan vuoden 1985 yksi penni on vastaava kuin 0,0034 euroa tänä päivänä eli 0,3 senttiä, joten ei tosiaan penni ole ollut yhtään minkään arvoinen eikä munkaan mielikuvien mukaan yksi penni ollut mitään muuta kuin historian havinaa 80-luvulla ja keräilyesine, joita kaverin isä oli kerännyt purkkiin. "Oikea raha" alkoi noin 10 pennistä, ja sekin oli siis nykyrahassa vain 3 senttiä.

 

[Hyrava]

Penni poistettiin vuonna 1981, joten tuskin pennin arvoisia tuotteita on juurikaan ollut sen jälkeen myynnissä ellei sitten ihan yksittäistapauksissa, jos on tarkoitettu että niitä pitää ostaa viiden erissä kerrallaan.

Mun mielikuvien mukaan 10 pennin irtokarkit oli niitä halvimpia, jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien, ja ehkä sitten on jossain saattanut olla 5 pennin karkkejakin mutta sitäkään en ihan varmaksi muista.

Mutta siis 1980-luvulla yksittäisiä karkkeja valkattiin palvelukioskilla kuin nykyaikana metrilakua markkinoilla konsanaan. Se kertookin jo aika hyvin missä on oltu ja mihin on tultu.

Juu, noita pennin karkkeja ei tosiaan saanut yksittäiskappaleita vaan niitä tosiaan piti ottaa se 5 vai 10 kappaletta kerrallaan (milloinkas se 5 pennin kolikko poistui?). Ne olivat naurettavan pieniä karkkeja ja niitä kun useammalla kymmenellä pennillä meni ostamaan niin kiskantädin ilme kyllä kertoi mielipiteen.

 

[Tonnin Seteli]

Mistä sai kasarilla pennin irtokarkkeja?, täällä hinta oli 10, 20, 25 tai 50 penniä.

Mutta siis 1980-luvulla yksittäisiä karkkeja valkattiin palvelukioskilla kuin nykyaikana metrilakua markkinoilla konsanaan. Se kertookin jo aika hyvin missä on oltu ja mihin on tultu.

Olin nyt vähän huolimaton. Tarkoitan, että niitä siis kaupattiin kappaleittain ja pikkurahalla yleensä kohtuullisia määriä. Ei toki ihan 1 pennillä. Ei ole oikein yksityiskohtia, koska itse ostin vasta 90-luvun puolella.

Enkä nyt siis sano vastaan jollekin joka on todella ostanut jotain mininallekarkkeja pennin kappalehintaan. Mutta yleensähän isojen poikien jutuissa nämä kappaletavarakarkit ovat jotain merkkareita sun muita normaalin kokoisia joita minäkin muistan.

Kaikki tämä verrantona siihen, että nykyään ostetaan karkkipusseja tai kauhotaan hyllystä kilohintaan paperipussillinen.

 

[Erkki_erikeepperi]

Olin nyt vähän huolimaton. Niitä siis kaupattiin kappaleittain ja pikkurahalla yleensä kohtuullisia määriä. Ei toki ihan 1 pennillä. Ei ole oikein yksityiskohtia, koska itse ostin vasta 90-luvun puolella.

Mä ostin tyypillisesti parilla markalla kerrallaan, ehkä joskus vitosellakin jos halusin pistää elämän risaiseksi...

Jännä juttu, että tuohon aikaan oli ihan "taloudellista" ostaa karkkeja yksitellen kioskilta eikä esimerkiksi jostain kaupasta valmiissa pusseissa. Mulla ei ole pussikarkeista juuri edes mielikuvia 1980-luvulta, paitsi nämä vanhan ajan "Fazerin parhaat", Pihlaja, Marianne yms... Ja ne oli sellaisia, joita yleensä mummolassa tarjottiin eikä itse ostettu.

 

[stabbulamus]

Oukki doukki oli aika perus ostos kioskilta pullorahoilla.

 

[Nomber]

Mä ostin tyypillisesti parilla markalla kerrallaan, ehkä joskus vitosellakin jos halusin pistää elämän risaiseksi...

Jännä juttu, että tuohon aikaan oli ihan "taloudellista" ostaa karkkeja yksitellen kioskilta eikä esimerkiksi jostain kaupasta valmiissa pusseissa. Mulla ei ole pussikarkeista juuri edes mielikuvia 1980-luvulta, paitsi nämä vanhan ajan "Fazerin parhaat", Pihlaja, Marianne yms... Ja ne oli sellaisia, joita yleensä mummolassa tarjottiin eikä itse ostettu.

Omassa lapsuudessa karkki muutenkin oli aika ylellisyyshyödyke. Siis ainakin 80 luvulla. Tosiaan niitä irtokarkkeja ostettiin joskus jollain markalla yhteensä tms. ja kovin harvoin. Muistan hyvin kun oli iso tapahtuma saada joku markka tai kaksi ja valita sillä karkkeja.

En tiedä mitä joku karkkipussi olisi maksanut. Ehkä niin paljon ettei minulla ollut sellaiseen koskaan varaa?

 

[Makis]

Eihän tuo lihominen mikään ihme ole:

• Liikkuminen on vähentynyt, varsinkin ruumiillisten töiden vähenemisen myötä.
• Karkkia ja muuta hyväskää mätetään melkein päivittäin.
• Karkki- ja sipsipussien koot on kasvaneet ihan älyttömästi. Jos joku olisi 80-luvulla myynyt näitä nykyisiä karkkipusseja, niin se olisi varmaan ollut neljälle. Paha olo sellaisesta sokerimäärästä olisi tullut.
• Kotiruokaa tehdään vähemmän ja sen sijaan syödään valmisruokia, joissa usein tahtoo olla enemmän hiilareita ja huonoja rasvoja.

 

[Erkki_erikeepperi]

Omassa lapsuudessa karkki muutenkin oli aika ylellisyyshyödyke. Siis ainakin 80 luvulla. Tosiaan niitä irtokarkkeja ostettiin joskus jollain markalla yhteensä tms. ja kovin harvoin. Muistan hyvin kun oli iso tapahtuma saada joku markka tai kaksi ja valita sillä karkkeja.

Niin, karkki oli tuolloin sellainen nautintoaine, jota maisteltiin pikku hiljaa ja harvoin, eikä mikään arkipäiväinen mässäilytuote kuten nykyään. Limsaan pätee sama.

Makeisteollisuus ja vähittäiskauppa taisi herätä vasta joskus 1990-luvun lopulla siihen, että karkkia kannattaa myydä tukkusäkeissä ja ihmiset kyllä ostaa ja koukuttuu...

 

[Maranki]

Koulukaveri pääsi ekan kerran "ulkomaille", tai pois edes maakunnasta, kun käytiin luokkaretkellä Hämeenlinnassa+Särkänniemessä. 90-luvulla pääsi oikeasti ulkomaille kun luokkaretkellä päästiin ihan Ruotsiin asti.

Meillä matkat Ruotsiin olivat jokakesäisiä 70-luvun puolivälistä asti. Tämä johtui tosin siitä, että suunnilleen puolet sukua muutti Ruotsiin. Kukaan ei ole palannut, eikä toinen/kolmas sukupolvi juuri suomea enää osaa.

 

[Lucas]

Penni poistettiin vuonna 1981, joten tuskin pennin arvoisia tuotteita on juurikaan ollut sen jälkeen myynnissä ellei sitten ihan yksittäistapauksissa, jos on tarkoitettu että niitä pitää ostaa viiden erissä kerrallaan.

Mun mielikuvien mukaan 10 pennin irtokarkit oli niitä halvimpia, jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien, ja ehkä sitten on jossain saattanut olla 5 pennin karkkejakin mutta sitäkään en ihan varmaksi muista.

Mutta siis 1980-luvulla yksittäisiä karkkeja valkattiin palvelukioskilla kuin nykyaikana metrilakua markkinoilla konsanaan. Se kertookin jo aika hyvin missä on oltu ja mihin on tultu.

Onhan se ollut todella kallis tapa myydä irtokarkkeja kun yksitellen ne myyjän avustuksella on poimittu laatikoista. Voi vain arvailla kioskin myyjän fiiliksiä kun pikkujannu miettii minuuttikaupalla mitä karkkeja hän valikoi sillä rahalla joka on taskussa ja pitää välillä poistella jo niitä pussiin nostettuja karkkeja kun haluaakin viiden merkkarin sijasta vain kolme merkkaria ja kaksi lätkäkarkkia.

1980-luvulla henkilöautot olivat autoverosta ja palkkojen reaaliarvojen noususta johtuen varmaan tuplaten kalliimpia kuin nykyään.

Varmaan katteet olleet vähittäiskaupassa muutenkin "kohdillaan" kun joka kylässä oli kaikenlaisia kodinkone-, ja urheilutarvikekauppoja eikä mitään pelkoa ollut siitä, että porukka tilaisi suurimmassa määrin ulkomailta paljon halvemmalla samoja rojuja.

 

[Hyrava]

Tuo irtokarkkien kappaletavarana myynti taisi poistua joskus 90-luvun alkupuolella täälläpäin ja niitä ruvettiin myymään kilohinnalla. Oli varmaan melkoinen helpotus kioskien henkilökunnalle kun ei tarvinnut enää laskeskella karkkeja.

 

[Mikkos]

Tuo irtokarkkien kappaletavarana myynti taisi poistua joskus 90-luvun alkupuolella täälläpäin ja niitä ruvettiin myymään kilohinnalla. Oli varmaan melkoinen helpotus kioskien henkilökunnalle kun ei tarvinnut enää laskeskella karkkeja.

Joo keskiviikkoisin kun yritit palauttaa lottokuponkia ja edellä oli tusina lapsia joista jokainen vuorotellen: "Sitten markalla tota. Ja tota seittemälläkymmenellä pennillä. Ja tota markalla.."

 

[Lucas]

Oma mielikuva on, että joskus 1980-luvun puolivälissä "Lauantai-karkkipussi" taisi maksaa noin 5 markkaa ja siinä oli 110 grammaa karkkia. Eli lähemmäs yhden euron suoraan valuutat käännettynä ja kilo karkkipussikarkkia maksaisi silloin lähemmäs 10 euroa nykyrahassa. Rahanarvon ja palkkojen reaaliarvojen muutokset huomioiden kilo karkkia maksoi siihen aikaan kenties 25 euroa nykyrahassa? Irtokarkit joita myytiin kappaleittain olivat varmaan vielä kalliimpia kilohinnaltaan.

Televisiot olivat 1980-luvun puolivälissä niitä 25-28 tuumaisia putkitelevisioita joista isossa osassa ei ollut vielä edes langatonta kaukosäädintäkään. Sellainen mielikuva, että olisivat maksaneet noin luokkaa 5000 markkaa sen kokoiset putkitelkkarien karvalakkimallit siihen aikaan.

Nykyaikana saa tarjouksesta 65 tuumaisen uuden OLED 4k television tuhannella eurolla.

Eli televisoiden reaalihinnat ovat tulleet huikean paljon alaspäin 35 vuoden aikana. Samoin niiden koko ja kuvanlaatu on aivan toiselta planeetalta nykyaikana.

 

[Erkki_erikeepperi]

Oma mielikuva on, että joskus 1980-luvun puolivälissä "Lauantai-karkkipussi" taisi maksaa noin 5 markkaa ja siinä oli 110 grammaa karkkia. Eli lähemmäs yhden euron suoraan valuutat käännettynä ja kilo karkkipussikarkkia maksaisi silloin lähemmäs 10 euroa nykyrahassa. Rahanarvon ja palkkojen reaaliarvojen muutokset huomioiden kilo karkkia maksoi siihen aikaan kenties 25 euroa nykyrahassa? Irtokarkit joita myytiin kappaleittain olivat varmaan vielä kalliimpia kilohinnaltaan.

Rahanarvolaskurin mukaan 1 markka vuonna 1985 oli yhtä kuin 0,34 euroa nykyrahassa, inflaatio huomioiden siis.

Jos oletetaan, että lauantai-pussi olisi maksanut esimerkiksi 5,90 mk, olisi se ollut siis nykyrahassa noin 2 euroa. Mutta lauantai-pussi ei ehkä ole mikään paras mittari koska sen sisältö ei ollut mitään bulkkitavaraa varsinaisesti vaan kokoelma erilaisia erillisiä tuotteita. En tosin usko, että muidenkaan karkkipussien hinta oleellisesti erosi tuosta.

Tällä matematiikalla kilohinta olisi ollut siis lähemmäs 20 euroa...

 

[Nomber]

Tavallaan kyllä tykkään ajatuksesta että ei ollut nettiä ja puhelinkin oli langallinen. Paljon rauhallisempi meininki kun ei ollut tavoitettavissa kun vaan jos sattui olemaan puhelimen lähellä.

No vaikea sanoa miltä tuo aikuisena tuntui kun jo joskus ala-asteen lopulla taisi nettikin tulla kouluun ja kirjastoon käyttöön ja kännykänkin sain joskus yläasteella jo.

Lapsena aina soiteltiin lankapuhelimella ja kyseltiin että onko kaveri x paikalla ja voinko tulla leikkimään tms. Tai sitten vaan käytiin soittamassa ovikelloa.

 

[Centteri]

Stadissa yleisin tapaamispaikka oli Stokkan kellon alla.

 

[Lucas]

Rahanarvolaskurin mukaan 1 markka vuonna 1985 oli yhtä kuin 0,34 euroa nykyrahassa, inflaatio huomioiden siis.

Jos oletetaan, että lauantai-pussi olisi maksanut esimerkiksi 5,90 mk, olisi se ollut siis nykyrahassa noin 2 euroa. Mutta lauantai-pussi ei ehkä ole mikään paras mittari koska sen sisältö ei ollut mitään bulkkitavaraa varsinaisesti vaan kokoelma erilaisia erillisiä tuotteita. En tosin usko, että muidenkaan karkkipussien hinta oleellisesti erosi tuosta.

Tällä matematiikalla kilohinta olisi ollut siis lähemmäs 20 euroa...

Pakkohan niiden namujen oli olla kalliita ja kauppiaalla "katteet kohdillaan" kun sehän niiden myynti kappaleittain vaatii paljon työaikaa. Kenties yksi tunti meni työaikaa kun ärrän täti myi kappaleittain hinnoiteltuja irtokarkkeja yhden kilon lapsille ja rahasti ne? Pienillä kolikoilla niitä taisivat usein lapset maksaa ja välttämättä rahamäärä ei riittänyt kerättyy pussiin ja sitten pussista piti alkaa poistella niitä yksittäishinnoiteltuja karkkeja. Varmaan siinä karkkien keräyksen aikanakin tultiin usein katumapäälle ja jo pussiin kerättyjä karkkeja vaihdeltiin pois ja toisiin.

 

[Erkki_erikeepperi]

Pakkohan niiden namujen oli olla kalliita ja kauppiaalla "katteet kohdillaan" kun sehän niiden myynti kappaleittain vaatii paljon työaikaa. Kenties yksi tunti meni työaikaa kun ärrän täti myi kappaleittain hinnoiteltuja irtokarkkeja yhden kilon lapsille ja rahasti ne? Pienillä kolikoilla niitä taisivat usein lapset maksaa ja välttämättä rahamäärä ei riittänyt kerättyy pussiin ja sitten pussista piti alkaa poistella niitä yksittäishinnoiteltuja karkkeja. Varmaan siinä karkkien keräyksen aikanakin tultiin usein katumapäälle ja jo pussiin kerättyjä karkkeja vaihdeltiin pois ja toisiin.

Niin, mutta tässähän nyt kummasteltiinkin valmiiden pussikarkkien hintoja ja tuskin irtokarkit juuri sen kalliimpia olivat, päinvastoin...

 

[Yeenoghu]

Maaseudun pikkupaikkakunnilla paikalliset poliisit tunsivat tietysti kaikki ja suhtautuivat nuoriin joskus varsin rennosti mutta suojelevasti. Seuraava lainaus yhden sellaisen suusta minua ojentaen, kun poliisi oli huomannut alaikäisen Y:n ajavan kylällä vanhempiensa autolla. Minä (X) olin jo silloin täysi-ikäinen:
"Kuule X, älä päästä Y:tä enää auton rattiin, kun sehän on ihan kännissäkin vielä!"
"Joo en tietenkään!"

 

[Maranki]

Tuo rahanarvolaskuri perustuu johonkin isoon ostoskoriin. Tuoteryhmien kohdalla on sitten hurjia eroja, kodinelektroniikan hinnat ovat tulleet paljon alaspäin, jos ei hankita huippumalleja. Toisaalta 80-luvun alun radionauhuri kesti aivan toisella tavalla kuin 90-luvun vastaava.

 

[Tonnin Seteli]

Pakkohan niiden namujen oli olla kalliita ja kauppiaalla "katteet kohdillaan" kun sehän niiden myynti kappaleittain vaatii paljon työaikaa. Kenties yksi tunti meni työaikaa kun ärrän täti myi kappaleittain hinnoiteltuja irtokarkkeja yhden kilon lapsille ja rahasti ne? Pienillä kolikoilla niitä taisivat usein lapset maksaa ja välttämättä rahamäärä ei riittänyt kerättyy pussiin ja sitten pussista piti alkaa poistella niitä yksittäishinnoiteltuja karkkeja. Varmaan siinä karkkien keräyksen aikanakin tultiin usein katumapäälle ja jo pussiin kerättyjä karkkeja vaihdeltiin pois ja toisiin.

Jotenkin minusta tuntuu, ettei se mitään kannattavaa kauppaa ollutkaan millään mahdollisella suhteellisella katteella(ostokset silti pieniä ja hitaita). Kunhan ihmiset pysyivät tyytyväisinä asiakkaina ja tekivät jotain oikeitakin ostoksia, kun kioskin mukava täti jaksoi myydä lapsillekin markalla karkkia.

Jonkinlaista järkeä toki tuohonkin saattoi tehdä mikäli haiseva epäilykseni, ettei ihan kaikkea karkkirahaa kenties laitettu kassaan osuu oikeaan.

 

[jad]

Enkä nyt siis sano vastaan jollekin joka on todella ostanut jotain mininallekarkkeja pennin kappalehintaan. Mutta yleensähän isojen poikien jutuissa nämä kappaletavarakarkit ovat jotain merkkareita sun muita normaalin kokoisia joita minäkin muistan.

Varhaisin oma muistikuva on nimenomaan noista mininallekarkeista ja ne oli paikallisen kioskin ainoa pennin karkki. Ja tämä sijoittuu aivan 80 luvun alkuun. Myöhemmässä vaiheessa sitten nämä samaiset mininallekarkit oli kioskin ainoita 5 pennin karkkeja. Oliskohan joskus 95 sitten loppunut kokonaan tämä yksittäiskappaleina myynti ja oli vain kioskintätin itse valmiiksi kasaamia 5 ja 10 markan pusseja.

Pesukoneista ja mikroista tietää ruokatieto.fi kertoa:

Mikroaaltouuni tuli Suomen markkinoille 1960-luvulla. Ensimmäiset mikrot olivat kupumallisia ja poikkesivat melkoisesti nykyisistä malleista. Mikroaaltouunit yleistyivät 1980-luvun loppupuolella. Vuonna 1985 vain joka 20. kotitalous omisti mikroaaltouunin. Vuonna 1990 mikro oli jo 3/5-osalla kotitalouksista.

Ensimmäiset astianpesukoneet myytiin Suomessa vuonna 1963. Sen jälkeen niiden määrä on tasaisesti kasvanut. 1990-luvun alussa astianpesukone oli jo joka kolmannessa kodissa.

Työtehoseuran suurnäyttelyssä marraskuussa 1948 esiteltiin suomalaisille ensimmäinen ihan sähköllä toimiva pyykinpesukone. Koneen sisäseinässä oleva pulsaattori korvasi raskaan hieromisvaiheen pyörittämällä vaatteita pesuliuoksessa. Koneen yläreunassa oleva käsikäyttöinen puristin helpotti osaltaan pyykin vääntämistä. Pulsaattorikone helpotti huomattavasti pyykinpesua.

Tämä pulsaattori olikin tuttu nimitys ja juuri tuollainen käsikäyttöisellä puristimella oleva laitos oli joskus 70 luvun lopulla isoäidillä käytössä.