Hullu 80 -luku

[Pempula]

80-luvultahan on huippumusiikkia paljonkin (on toki hyvin paljon kaikenlaista paskaakin, mutta ei kai se nyt ainakaan parempaan suuntaan ole sen suhteen mennyt). Eput, Juice, Hassisen Kone nyt ainakin kotimaisista vahvoja, miksei vaikka Kolmas Nainen ja Juliet Jonesin Sydän, 22-Pistepirkko, Stone, .... riittäähän noita. Ulkomailta sitten vaikka Police, Metallica, AC/DC, Judas Priest, Maiden ja kyllä Twisted Sister on edelleen sekin rautaa. Ehkä Dingo, Madonna, Bon Jovi ja monet muut eivät itselle niin mieleisiä, mutta kyllä sitten Peter Gabriel, Genesis, Bruce Springsteen ja monta muuta aivan niitä paskimpia taas korvaa. Kyllä ainakin itselleni 80-luku on musiikin puolesta 90-luvun yläpuolella (tai moni 90-luvun parhaista bändeistä sitä jo 80-luvulla).
80-lukuhan on kuitenkin vielä paikallisradioiden (City, Ettan, ....) aikaa, joten musiikkikulttuurikin monipuolistui.

 

[Centteri]

Tuo on totta muutaman muunkin musiikkityylin (esim. goottirock) suhteen. Minulle suurin ongelma 80-luvun musiikissa oli kuitenkin se valtavirtapop ja -rock, joka hallitsi radiota ja televisiota. Todella kehnoja rumpusoundeja, huonoja syntikkasoundeja (on paljon hyvääkin konemusiikkia), puhumattakaan limaisista saksofonisooloista. Heitetään nyt vaikka muutama esimerkki pahoinvointia aiheuttaneista bändeistä ja artisteista: Starship, Modern Talking, Sandra, Rick Astley, Wham, Phil Collins ja Bon Jovi. Muutos parempaan alkoi kuplia pinnan alla jo vuosikymmenen loppupuolella ja toki 90- ja 70-luvuillakin on omat syntilistansa, mutta ne eivät tuntuneet niin voimakkaasti hallitsevan kanavia (ja 70-luvulla ja vielä 80-luvun alussakin kevyttä musiikkia tuli melko vähän radiosta ja televisiosta).

Mun mielestä päinvastoin. 80 -luku meni niin että tarjonta repesi ja tarjontaa oli "kaikille kaikkea". Ska, disco, rock a billy, punk, suomirock, suomipop jne.

 

[Maranki]

Toki tämä on pitkälle myös makukysymys. Ja suomalaisessa rockissa tapahtui paljonkin hyvää (Röyhkä, Nurmio, Ismo Alangon jutut, Tavaramarkkinat). Mutta nuo mainitsemani paskat soundit tuntuivat hyppäävän esille joka paikassa. Pienellä maalaispaikkakunnalla löytyi kaupan levyhyllystäkin vain ne listojen suosituimmat, iskelmäoksennus ja ns. huoltamokasetit. Mutta kun pääsi sitten käymään Helsingissä ja muutti myöhemmin Ouluun, niin levykaupasta tarttui ensin mukaan jotain Beatlesiä, Bowieta ja Doorsia, joita oli kuullut Jake Nymanin Onnenpäivässä

 

[WonderC]

Tollainen se aito 80-luvun stiga oli

Tai kasarin lopulla tulla musta muovipenkkinen kanssa (tossa sinisessä oli puuta)

Mulla oli (tai onhan se mutsin vintillä vieläkin) tosta ilmeisesti seuraava malliversio. Eli sinisellä muovipenkillä ja käsijarrulla. Naapurit sitten sai myöhemmin mustat, joissa oli jalkajarrut. Kyllä noi paino kuin synti ja niitä joutu vetää todella pitkän matkan päähän että pääsi laskemaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kyllä itselläni oli PC:lle mm. Police Quest ja Ultima V ja VI:kin (Ultima VI ilmestyi siis vasta 1990) lerpuilla ja niillä suurin osa 80-luvulla (siis loppupuolellakin toimi). IBM:hän yritti nimenomaan vähän irtiottoa geneerisistä PC:istä tuolla PS/2-mallistollaan (yritti MS/IBM-DOSinkin käytännössä syrjäyttää kehittyneemmällä OS/2:lla - ehkä valitettavasti epäonnistuen) ja 3.5 tuuman levyynkin siirtyminen oli vielä tuolloin PC-maailmassa käytännössä IBM:n erikoisuus (näin ennen kuin 386-sarja käytännössä PC-maailmassa yleistyi).
PS2-mallistosta jäivät elämään sittemmin nuo hiiren ja näppäimistön liitännät (löytyvät varsin tuoreistakin koneista), sitä ennen mentiin hiiren osalta käytännössä sarjaporttiliitännällä.

Jonkin aikaa ohjelmia myytiin mielestäni sekä 5,25" että 3,5" formaateissa, ja voi olla, että samassa pakkauksessa oli joskus jopa molemmat levykkeet. Vaikea sanoa, että mikä vuosi tarkalleen ottaen vaakakuppi sitten kääntyi enemmän 3,5" suuntaan.

Joka tapauksessa itselläni oli vuoden 1988 perus-PC (8086) -malli, jossa oli 3,5" SD levyasema.

PS/2 -malliston suurin "erikoisuus" taisi olla MCA (Micro channel) -väylä, jolla IBM yritti erottua kloonivalmistajista. Sen sijaan korppuasema ja näppäimistö/hiiri -liitännät jäivät elämään...

 

[Jurppii]

80-luku on ehkä varovaisesti sanottuna musiikin vuosikymmen, josta on ollut vain alamäkeä. Toki saman voisi ehkä sanoa myös 70-luvusta. Toki kaikkea on sittemmin enemmän ja varmaan joka tyylissä on tehty "hienompia" teoksia mutta kyllä 80-luvulta ponnistaa niin moni merkittävä tekijä tai ainakin vaikutti merkittävästi 80-luvulla. Monet tässä mainitut (Starship, Phil Collins, Peter Gabriel, Bruce Springsteen, Bon Jovi jne.) eivät varsinaisesti ole mitenkään leimallisesti kasaria (saati huonoja) vaikka tuolloin toki tekivät myös ns. "kasarimusaa".

Rosoisen ja analogisen 70-luvun jälkeen toki kaikki oli kovin kliiniä ja synteettistä mutta se oli sitä aikaa. Kyllä mä Flock of Seagullsini, Duran Duranini jne. edelleen kuuntelen.

 

[petepeluri]

Stigoja, autoratoja, pienoisjunia ja HeMan ukkoja.. helvetin porvarit.
Stigan sain joskus tuhat vuotta muiden jälkeen ja punaisen kun muilla oli mustat ja jalkajarruilla ja mulla oli kälynen käsijarru. Autorataa en saanu koskaan. Minareissakin kavereilla oli aina mustat mutta mulla oli keltaiset. HeMan ukoista ei saanu ees haaveilla vaan sain jonku helvetin kopionuken mutta en muista mikä se oli mutta ei ainakaan HeMan.

Ei kai noiden ostamiseen porvari tarvinnut olla? Ysärin puolella radio-ohjattava auto maksoi muistaakseni ~1500mk/350e.

 

[Mikkos]

Ei kai noiden ostamiseen porvari tarvinnut olla? Ysärin puolella radio-ohjattava auto maksoi muistaakseni ~1500mk/350e.

Ei ainakaan meiän perheessä ollu noihin varaa ihan tosta vaan.

 

[Maranki]

80-luku on ehkä varovaisesti sanottuna musiikin vuosikymmen, josta on ollut vain alamäkeä. Toki saman voisi ehkä sanoa myös 70-luvusta. Toki kaikkea on sittemmin enemmän ja varmaan joka tyylissä on tehty "hienompia" teoksia mutta kyllä 80-luvulta ponnistaa niin moni merkittävä tekijä tai ainakin vaikutti merkittävästi 80-luvulla. Monet tässä mainitut (Starship, Phil Collins, Peter Gabriel, Bruce Springsteen, Bon Jovi jne.) eivät varsinaisesti ole mitenkään leimallisesti kasaria (saati huonoja) vaikka tuolloin toki tekivät myös ns. "kasarimusaa".

Rosoisen ja analogisen 70-luvun jälkeen toki kaikki oli kovin kliiniä ja synteettistä mutta se oli sitä aikaa. Kyllä mä Flock of Seagullsini, Duran Duranini jne. edelleen kuuntelen.

Minä palasin aikalaismusiikin pariin 90-luvun alussa, silloin tuli tai monessa tapauksessa oikeammin nousi suosioon Nirvana, Red Hot Chili Peppers, R.E.M., PJ Harvey, Nine Inch Nails, Hole, Soundgarden jne. Vanhoista artisteistakin Neil Young ryhdistäytyi. Siinä tapahtui ehkä sellainen heiluriliike kliinisemmältä linjalla lähemmäksi analogisia tunnelmia, jopa lo-fi -osastoon. Ja itselleni merkittävin ero oli se, että nimenomaan radiossa ja taustamusiikkina soitettu tavara parani kummasti verrattuna 80-lukuun. Kääntyäkseen sitten huonompaan suuntaan, nykyään hyvä musiikki pitää suunnilleen etsiä.

Mutta ehkä paikallaan palata 80-luvulle: Hittimittari oli tuolloin televisio-ohjelmien kohokohta ainakin niillä paikkakunnilla, joilla ei ollut kaapeli-TV:tä. Todella moni ikätoverini muistaa päivän, jolloin Sabrinan eräs video tuli siellä ensimmäisen kerran

 

[Centteri]

Minä palasin aikalaismusiikin pariin 90-luvun alussa, silloin tuli tai monessa tapauksessa oikeammin nousi suosioon Nirvana, Red Hot Chili Peppers, R.E.M., PJ Harvey, Nine Inch Nails, Hole, Soundgarden jne. Vanhoista artisteistakin Neil Young ryhdistäytyi. Siinä tapahtui ehkä sellainen heiluriliike kliinisemmältä linjalla lähemmäksi analogisia tunnelmia, jopa lo-fi -osastoon. Ja itselleni merkittävin ero oli se, että nimenomaan radiossa ja taustamusiikkina soitettu tavara parani kummasti verrattuna 80-lukuun. Kääntyäkseen sitten huonompaan suuntaan, nykyään hyvä musiikki pitää suunnilleen etsiä.

Mutta ehkä paikallaan palata 80-luvulle: Hittimittari oli tuolloin televisio-ohjelmien kohokohta ainakin niillä paikkakunnilla, joilla ei ollut kaapeli-TV:tä. Todella moni ikätoverini muistaa päivän, jolloin Sabrinan eräs video tuli siellä ensimmäisen kerran

Joskus 80 -luvun musiikki oli se "juttu". Nytt se on 90 -luvun musiikki. Pari vuotta sitten tein täällä stadissa musiikkiristeilyn molemmilla paateilla, 80- ja 90 luvun musiikilla, molemmat paatit omilla grendeillä frendien kanssa. Molemmat oli ihan huippua, samanhenkisiä tyyppejä laivat täynnä sen minkä kesti, abaut 4h helsingin edustalla.

 

[alakääntö]

Nämä oli silloin kuuminta hottia. Eli varmaan siinä 87 tjs. Muistiin jäänyt kun ratti tykkäsi katketa kun ajelin puuta päin. Ehkä kaksi uutta rattia faija osti ja sanoi että kerran vielä ni ostan pulkan sulle. No puutapäin ni iskä osti pulkan. Ei tarvinnut enää kokeilla

Tätäkin oli kahta mallia. Toisessa oli jousitus etusuksessa, toisessa ei. Mulla oli joku serkun perintö hamax joka oli tuota vielä painavampi. Siinä oli sellaiset kääntyvät etusukset, siis monikossa. Toisaalta oli se kyllä melkoinen tankki ja reilusti painavampi kuin tuo stiga.

Ei kai noiden ostamiseen porvari tarvinnut olla? Ysärin puolella radio-ohjattava auto maksoi muistaakseni ~1500mk/350e.

Varmaan olisin selkään saanut jos olisin jotain 1500mk radio-ohjattavia mennyt kyselemään. Jouluksi sai jotain isompaa (500mk) ja synttärille sitten jonkun satasen jutun.

 

[petepeluri]

80-luku on ehkä varovaisesti sanottuna musiikin vuosikymmen, josta on ollut vain alamäkeä. Toki saman voisi ehkä sanoa myös 70-luvusta. Toki kaikkea on sittemmin enemmän ja varmaan joka tyylissä on tehty "hienompia" teoksia mutta kyllä 80-luvulta ponnistaa niin moni merkittävä tekijä tai ainakin vaikutti merkittävästi 80-luvulla. Monet tässä mainitut (Starship, Phil Collins, Peter Gabriel, Bruce Springsteen, Bon Jovi jne.) eivät varsinaisesti ole mitenkään leimallisesti kasaria (saati huonoja) vaikka tuolloin toki tekivät myös ns. "kasarimusaa".

Rosoisen ja analogisen 70-luvun jälkeen toki kaikki oli kovin kliiniä ja synteettistä mutta se oli sitä aikaa. Kyllä mä Flock of Seagullsini, Duran Duranini jne. edelleen kuuntelen.

Kasari on surkein vuosikymmen musiikin saralla. Mielipiteitä on tietysti yhtä monta kuin vastaajiakin.

 

[Maranki]

Varmaan olisin selkään saanut jos olisin jotain 1500mk radio-ohjattavia mennyt kyselemään. Jouluksi sai jotain isompaa (500mk) ja synttärille sitten jonkun satasen jutun.

Aika lailla sama ilman tuota selkäsaunan uhkaa Max. 200 mk oli lahjaksi toivotun esineen hinta 80-luvun puolivälissä ja sekin oli jo vähän yläkanttiin. Mutta äitini oli tosiaan pienituloinen yksinhuoltaja, monella luokkakaverillani oli varsin erilainen tilanne. Minä olin kyllä helppo tapaus kun olin kiinnostunut lähinnä kirjoista ja sarjakuvista.

 

[jurristi]

Nämä oli silloin kuuminta hottia. Eli varmaan siinä 87 tjs. Muistiin jäänyt kun ratti tykkäsi katketa kun ajelin puuta päin. Ehkä kaksi uutta rattia faija osti ja sanoi että kerran vielä ni ostan pulkan sulle. No puutapäin ni iskä osti pulkan. Ei tarvinnut enää kokeilla

Tuo taitaa olla jotain uudehkoa mallia, kun ratti ja istuinosa ovat tuollaiset. Minulla oli samanlainen käsijarrullinen Stiga lapsena kuin tässä kuvassa:

Oma rattikelkkani säilyi kovasta käytöstä huolimatta ehjänä on nykyisin sisareni poikien käytössä. En muista koskaan törmänneeni kelkalla puuhun, mutta kaikkea muuta tyhmää ja uhkarohkeaa sen kanssa tuli tehtyä, kuten laskettua kallioilta.

 

[jake styles]

Stigan Playoff pöytälätkä oli kans kova juttu. Kaverilla oli jalkapalloversio tuosta laitoksesta. Keksittiin sitten, että nyt pelikentällä sataa ja kasteltiin se huopakenttä läpimäräksi. Tuloksena huopa irtoili pinnasta ja koko laite meni aika lailla pelikelvottomaan kuntoon. Kyllä kaverin isä sitten muisti kehua meitä fiksuudestamme.

Mulla oli kanssa toi futisversio. Aluksi vaikutti siistiltä, mutta eihän tuo pelinä oikein toiminut samalla tavalla maagisesti kuin lätkäversio. Se pallo vaan karkaili kentältä ihan koko ajan.

Nää Tomyn autopelit oli kanssa kovia Siis ihan pikkunassikkana ennenkuin pääsi tietokoneiden tai muiden videopelien makuun.

 

[Myrkky]

Mulla oli kanssa toi futisversio. Aluksi vaikutti siistiltä, mutta eihän tuo pelinä oikein toiminut samalla tavalla maagisesti kuin lätkäversio. Se pallo vaan karkaili kentältä ihan koko ajan.

Nää Tomyn autopelit oli kanssa kovia Siis ihan pikkunassikkana ennenkuin pääsi tietokoneiden tai muiden videopelien makuun.

Ai että, kaverilla oli tuollainen. Olin ihan unohtanut Olin kyllä kateellinen silloin ja varmaan vieläkin

 

[Optimist]

Myytiinkö 80-luvulla alkoholi Alkoissa vielä tiskin takaa vai oliko nää nykyiset myymälät?

 

[Mikkos]

Myytiinkö 80-luvulla alkoholi Alkoissa vielä tiskin takaa vai oliko nää nykyiset myymälät?

Tiskin takaa.

 

[MrB]

(muistelisin, että 10MB-20MB kovalevyjä itselläni olisi ollut 8086/88 aikoina

Samaa muistelisin. Ekassa PC'ssä oli 20 megan levy (muistia kaikille riittävät 640kiloo jne =) ja kun tilaa oli niin valtavasti niin sehän oli jopa osioitu pariin eri osaan =)
Tämmönen tykki

 

[warre1]

Samaa muistelisin. Ekassa PC'ssä oli 20 megan levy (muistia kaikille riittävät 640kiloo jne =) ja kun tilaa oli niin valtavasti niin sehän oli jopa osioitu pariin eri osaan =)
Tämmönen tykki

Mun ekassa PCssä sama. Oli Philips PC Tuhattaito 10 tai 12 Mhz 8088. Philips oem Dos 4.01. Mukana tuli VHS jossa Aake Kalliala opetteli käyttämään konetta.
Konetta ostaessa myyjä kopioi muutamalle korpulle pelejä mukaan kaupanpäällisiksi. (siis ihan kaupallisia pelejä...)

 

[taper]

1980-luvun loppupuolella tuli kuunneltua radiosta Tapani Ripatin Ocsidia (Ocsid = discO), tykkäsin tuohon aikaan kovasti syntikka-musiikista, isäukko harrasti muusiikin soittoa, sillä oli jo 1970-luvulta hommatut Hammondit + Leslie ja sitten tuo 10 000mk maksanut syntikka, yritin kovasti soitella sillä Beverly Hils Cop ja Miami Vice -musiikkia 1990-luvun puolella viimeistään Nirvanan myötä musiikkimaku muuttui heavympaan suuntaan ja Metallicakin alkoi nostamaan ihokarvoja eri tahtiin.

 

[namlepo]

Meilläkin oli sähköurut. En oppinut koskaan soittamaan. Kaveri veteli korvakuulolta ilman nuotteja menemään sen minkä kerkes ja kuulosti ihan oikeelta.

 

[Jurppii]

1980-luvun loppupuolella tuli kuunneltua radiosta Tapani Ripatin Ocsidia (Ocsid = discO), tykkäsin tuohon aikaan kovasti syntikka-musiikista, isäukko harrasti muusiikin soittoa, sillä oli jo 1970-luvulta hommatut Hammondit + Leslie ja sitten tuo 10 000mk maksanut syntikka, yritin kovasti soitella sillä Beverly Hils Cop ja Miami Vice -musiikkia 1990-luvun puolella viimeistään Nirvanan myötä musiikkimaku muuttui heavympaan suuntaan ja Metallicakin alkoi nostamaan ihokarvoja eri tahtiin.

Rässiä nyt pitää arvostaa mutta grunge ja sittemmin hyppyhevi nimenomaan pilas kaiken

Vähän kuin punk jyräsi progen, grunge tuli tukkahevin päälle ja kantavana ajatuksena (jos nyt ei noita visuaalisia lasketa) oli, että on siistiä soittaa paskasti

 

[arthur3.0]

80 -luvulla alkoi isot bändien kiertueet ympäri maailman. Poislukien suomi

Kyllähän nämä alkoi jo 1960-luvulla, jolloin Beatles soitteli stadioneilla "ympäri maailmaa" 1964. 1970-luvulla Rolling Stonesin ja Led Zeppelinin johdolla tuo vietiin sitten teolliseen mittakaavaan.

Suomeen isot bändit tulivat silloin, kuten nykyäänkin, satunnaisesti. Stadioneille laajemmassa mitassa päästettin bändejä vasta 1990-luvulla (Rollareilla oli jo 1970 konsertti Helsingin Olympiastadionilla).

 

[nandroid]

Ei kai noiden ostamiseen porvari tarvinnut olla? Ysärin puolella radio-ohjattava auto maksoi muistaakseni ~1500mk/350e.

Tamiya Sand Scorsher akkulla ja Acomsin tikkuradiolla maksoi vajaa 3000 mk vuonna 1980

 

[Honzo]

Nythän mä muistan. Mulla oli Tamiyan auto kanssa (Tais olla Tamiya Falcon). Kaverilta ostin käytettynä ja virittelin sitä. Tein mm. rungon itse alumiinista muovisen tilalle...

 

[taper]

Rässiä nyt pitää arvostaa mutta grunge ja sittemmin hyppyhevi nimenomaan pilas kaiken

Vähän kuin punk jyräsi progen, grunge tuli tukkahevin päälle ja kantavana ajatuksena (jos nyt ei noita visuaalisia lasketa) oli, että on siistiä soittaa paskasti

Kyllä itelle Grunge etenkin 1990-luvun alussa nuorena oli kova juttu. Tuli käytyä Nirvanaa kuuntelemassa 1992 Ruisrockissa ja olihan siellä mukava hyppiessä mudassa kun vettä ruiskuteltiin vielä poppoon päälle

 

[Honzo]

80-luvulla katsoin telkusta ainakin seuraavia:
Sledgehammer
Sledgehammer (disambiguation) - Wikipedia!
Taistelupari
Taistelupari – Wikipedia
Perry Masoni
Perry Mason (TV film series) - Wikipedia
Twiligh Zonea
The Twilight Zone - Wikipedia
Alf
ALF (TV series) - Wikipedia
Bill Cosby show
Bill Cosby Show – Wikipedia
Spede Show
Spede Show – Wikipedia
Vesku Show
Vesku Show – Wikipedia
Hill Street Blues
Hill Street Blues – Wikipedia
LA Law
L.A. Law - Wikipedia
Pulmuset
Pulmuset (televisiosarja) – Wikipedia
Miami Vice
Miami Vice – Wikipedia
Muppet Show
The Muppet Show - Wikipedia
Roseanne
Roseanne - Wikipedia


Sit tietty MacGyver, Ritari Ässä, Katuhaukka...

 

[Erkki_erikeepperi]

Dallas oli aika kova 1980-luvulla. Tai ehkä kovin, noin niinkuin yleisesti ja globaalisti ottaen. Vaikutti jopa Neuvostoliiton kansalaisiin. Esimerkiksi tallinnalaiset seurasivat sitä Suomen television kautta ja välittivät juonenkäänteitä kaukaisille tuttavilleen...

Kyllä mäkin sitä jonkin verran seurasin, vaikka olin aika nuori poika, eikä toi varsinaisesti ollut mikään lasten sarja. Olihan se ihan eri tason produktio kuin joku "Kauniit ja rohkeat" myöhemmin, vaikka samaa genreä edustikin.

 

[arthur3.0]

Dallas oli aika kova 1980-luvulla.

Ja tämän kilpaileva "saippuaooppera" Dynastia

 

[Junaski]

Ei mulla muuta.

 

[GuntherPrien]

Dallas oli aika kova 1980-luvulla. Tai ehkä kovin, noin niinkuin yleisesti ja globaalisti ottaen. Vaikutti jopa Neuvostoliiton kansalaisiin. Esimerkiksi tallinnalaiset seurasivat sitä Suomen television kautta ja välittivät juonenkäänteitä kaukaisille tuttavilleen...

80-luvun suurin uutinen tv-maailmassa oli tietenkin jakso jossa J.R. ammuttiin. Ei spoilata jäikö henkiin...

40 vuotta sitten kajahtaneet laukaukset muuttivat tv:n lopullisesti – koko maailma jännitti, kuka ampui J.R.:n Dallas-sarjassa

J.R. Ewingin ampuminen Dallas-sarjassa mullisti tv-viihteen. Kohtalokkaista laukauksista tulee lauantaina kuluneeksi 40 vuotta.

www.is.fi

 

[Junaski]

80-luvun suurin uutinen tv-maailmassa oli tietenkin jakso jossa J.R. ammuttiin. Ei spoilata jäikö henkiin...

40 vuotta sitten kajahtaneet laukaukset muuttivat tv:n lopullisesti – koko maailma jännitti, kuka ampui J.R.:n Dallas-sarjassa

J.R. Ewingin ampuminen Dallas-sarjassa mullisti tv-viihteen. Kohtalokkaista laukauksista tulee lauantaina kuluneeksi 40 vuotta.

www.is.fi

Kyllä minäkin olisin J.R.n ammunut monta kertaa jos olisin lehmä.

 

[taper]

Ritari Ässän ja Ihmemiehen ohella tykkäsin seurata kasarilla tätä sarjaa Robin Of Sherwood

 

[Kaotik]

Mulla oli toi. Ja olin kateellinen isoveljelle jolla oli samalla periaatteella toimiva avaruuspeli. Siinä oli joystick (toki vain sivuille liikkuva) ja pystyi ampumaan!

 

[Hopeapaa]

80-luvulla yleinen valinta XT ja AT PC-tietokoneisiin oli kaksi 5.25” 360kt lerppuasemaa tai yksi 360kt lerppuasema ja kiintolevy.

Aluksi kiintolevyt olivat 10-20 megatavua kapasiteetiltaan, joka riitti ihan hyvin. Itselläni oli XT kone lerppu + 20Mt kiintolevy kombolla. Kaikki 360kt lerput on edelleen tallessa pahvilaatikossa autotallissa.

Myöhemmin PS/2 ja 386 koneiden myötä yleistyivät 3.5” levykkeet, joita alettiin kovan kuoren takia kutsumaan korpuiksi. 5.25” lerpuista tuli 1.2Mt versio, joka vaati aseman uusimisen. Se etu noissa suuren kapasiteetin lerpuissa oli, että sellaisessa asemassa toimivat edelleen 360kt levykkeet. Molempia sekä 360kt ja 1.2Mt lerppuasemia on itselläni tallessa myös samaisessa autotallissa... huokaus (pitäisi siivota se paikka).

Pelit tulivat yleensä 80-luvun alkupuolella aina noilla 360kt lerpuilla. 80-luvun loppupuolella tuli vaihtoehto ostaa pelit joko lerpuilla tai korpuilla ja pelin laatikossa oli tarra kummat boksista löytyy. Koska levykkeet olivat tosi kalliita, yleensä molempia ei laatikosta löytynyt. Mainittakoon, että paperiset ohjekirjat ja oheismateriaali oli tuohon aikaan toisinaan mielenkiintoisempia kuin itse peli. Pelien kansitaide oli myös hienoa - noita katsomalla saattoi kuvitella mitä ruudulla heiluvien pikselien oli tarkoitus esittää.

Yhtään PC-tietokonetta jossa on 3.5” korppuasema mutta ei kiintolevyä ei ole tullut vastaan. Oisko nuo olleet sitten hieman harvinaisempia... En laske tähän ”kotitetokoneita”, kuten Amiga tai Atari ST.

 

[Pempula]

Televisiosta toki tulivat myös Velipuolikuu, Tabu ja kaipa Hukkaputki ja ÄWPK myös kotimaista huumoria välillä mallikkaasti edustivat. Ulkomaisista sarjoista voisi nostaa noita saksalaisia dekkareita Vanha Kettu ja miksei Kahden keikka.

Briteistä Maanalainen armeija (tuo toki 70-luvun lopun sarja,joten ehkä ennemmin Kessler) myös televisiosta tuli katsottua. Komedioista tietenkin Benny Hill show (Paul Hogan show miksei myös, vaikkei aivan briteistä taida ollakaan). Jo 70-luvulla alkanut Kenny Everett Show (videoviihdettä?). ....edit ja tottakai Kyllä, herra ministeri ja sen jatko.

Jenkkisarjoja mainittujen Dallasin ja Dynastian lisäksi (eivät muuten ole varsinaisia saippuasarjoja vaikka Suomessa usein näiksi mainitaaneli eivät samaa genreä kuten Kauniit ja rohkeat, koska eivät ole päivätelevision lähes jokapäiväisiä esityksiä - Dallas, Dynastia ja Falcon Crest olivat ihan primetimea) voisi mainita 80-luvun loppupuolelta Yön kuumuudessa.

 

[Erkki_erikeepperi]

80-luvulla yleinen valinta XT ja AT PC-tietokoneisiin oli kaksi 5.25” 360kt lerppuasemaa tai yksi 360kt lerppuasema ja kiintolevy.

1980-luku oli aika "laaja" vuosikymmen PC-koneiden kehityksessä, ja vaikka toi olikin totta aivan alussa, niin eihän vuosikymmenen loppupuolella kai kukaan enää 360kt diskettejä käyttänyt... Vaan joko 5,25" 1,2 MB diskettejä tai 3,5" SD/HD diskettejä.

Kovalevyt eivät olleet pakollinen vakiovaruste missään vaiheessa 1980-luvulla, mutta toki yleistyivät ajan funktiona.

Yhtään PC-tietokonetta jossa on 3.5” korppuasema mutta ei kiintolevyä ei ole tullut vastaan. Oisko nuo olleet sitten hieman harvinaisempia... En laske tähän ”kotitetokoneita”, kuten Amiga tai Atari ST.

Esimerkiksi nämä Amstradin/Sinclairin mallit tulivat 3,5" SD korppuasemalla ilman kovalevyä. Näitä myytiin myös Suomessa.

Amstrad PPC - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[warre1]

Kaverin isällä oli musta Nokian MikroMikko PC. olin vähän kateellinen.

 

[Mikkos]

Sattu tulemaan vastaan tuubissa. Vähän 80-luvun kopiosuojauksia:

 

[Rokka]

Yleensä sain syntymäpäivä- ja joululahjoiksi vain halpoja "letkuohjattavia" autoja, kunnes sitten 10-vuotissynttäreillä -89 paketista paljastui Tamiya Monster Beetle, Futaban radio, elektroninen nopeudensäädin, toinen akku ja pikalaturi. Hetken aikaa olin kaveripiirin kateuden kohde...

 

[Maranki]

Honzon lista sarjoista on hyvä, muutama lisää omista suosikeistani: Taisteluplaneetta Galactica (alkuperäinen), Kultaisen apinan jäljillä (ihan kiva Kadonneen aarteen mestästäjät rip-off), Kenny Everett Show (tosi rääviä komiikkaa).

Tales of the Gold Monkey - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[arthur3.0]

Velipuolikuu, Tabu ja kaipa Hukkaputki ja ÄWPK

Lisäksi kotimaisista komediasarjoista tulee mieleen Hymyhuulet, Mutapainin ystävät, Pulttiboys, Soitinmenot ja Lapinlahden lintujen Seitsemän kuolemansyntiä

 

[Erkki_erikeepperi]

80-luvun komedia oli kyllä oikeasti sopivan "edgyä" eikä pyydellyt liikaa anteeksi keneltäkään.

Nykypäivänä käy suurin piirtein oksettamaan koko ajatuskin siitä, että kävisin katsomaan Suomen televisiosta jotain "komediaa".

 

[alakääntö]

Napakymppi ja kymppitonni. Ja ruutuysi. Nimi ei varmasti sano mitään mutta kun katsoo niin varmasti muistaa:

 

[Erkki_erikeepperi]

Ruutuysi vaihtoi nimensä myöhemmin "Pata-ässäksi".

 

[namlepo]

Se vaihtui ruutuässäksi. Ei pata

Ruutuysi vaihtoi nimensä myöhemmin "Pata-ässäksi".

 

[Centteri]

Lähes 30min tv mainoksia vuosilta 85-86. Osan muistin.

 

[Junaski]

Ruutuysi oli kiertueella paikallisessa tavaratalossa, voitin jaffa rannekellon, oli keltainen niin eihän sitä voinut edes käyttää. No tapasinpahan Pulkkisen ja Viljamaan.

 

[MrB]

Näistä kasarin telkkarisarjoista tuli mieleen On the Buses eli Mennään bussilla. Wikipedian mukaan tuo lähetettiin Suomessa tuoreeltaan(?) -70 luvulla ja uudelleen ysärillä. Mulla on vahva muistikuva että mä olen kattonu tuota vanhempien kanssa telkusta ja -75 syntyneenä yllättyisin jos muistaisin -73 päättyneen sarjan "tuoreeltaan" esitettynä. Muistaako kukaan että oliko tää kasarilla kierrossa?