Kuva ei näy.
InterCity-junassa ei kannata syödä hampurilaisia... mäkkäristä tai muualtakaan!
Korjattu.
Ehkä ajatus ns. Mummin marjamehusta mikä ihan oikeasti ihan jopa terveellistä kun sokeria ei juuri ole ja marjat eikä vaan joku esanssimaku karmeella sokerimäärällä.Hauskasti ajateltiin, että limsa on pahasta mutta mehua on OK juoda vaikka joka päivä.
Ainakin meillä oli joko sokeroitua mehua tai sitten siihen mehuun lisättiin laimennusvaiheessa sokeria erikseen.
Kyllä itekkin lisäsin mielelläni lisää sokuria kun oli se aika hapanta ilman.
Paras osuus tuossa on joka paneelissa lisääntyvät jpg-artifaktit. Toinen paneeli on aika hienovarainen
Jos mietitään kuvan filosofiaa laajemmin yksilötasolla, niin tiedon ja median määrä kasvaa eksponentiaalisesti, mutta loppupelissä kiinnostaako ketään jonkun random henkilön digitaalinen perintö vuosikymmenten päästä? Kiinnostaako useimpia meistä edes omat vanhat valokuvat/videot (saati somepostaukset) siinä määrin että niitä jaksaisi kovin tarkkaan katsella pitkän ajan päästä, ellei ole jotain erityistä jota haluaa muistella...
Ei välttämättä niinkään yksilötasolla, mutta nykyään tätä digimateriaalia tallennetaan ja tallentuu enemmän kuin ikinä, ja vastaan tulee lähinnä formaattien kestävyys. Jo 10v vanhan tiedoston avaaminen voi olla hankalaa puhumattakaan 40v vanhasta kamasta, vaikka se olisikin bitti bitiltä saatu tallennettua. Kyllä tuo digitaalisen perinnön vaaliminen ja arkistointi on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Muutoin valtava määrä digitaalista kulttuuriperintöä on vaarassa ennemmin tai myöhemmin kadota lopullisesti. Hyvänä esimerkkinä MuroBBS, joka saatiin aivan viime hetkillä pelastettua, ainakin jossain muodossa. Totta kai joukkoon mahtuu hirvittämä määrä täysin tarpeetonta kakkaa koska esim valokuvia ja videoita tallentuu nykyään valtavasti verrattuna esim 90-lukuun. Ei ole varmasti tarpeen kaikkea mahdollista arkistoida ja se onkin taas oma juttunsa. Silti on tärkeää että jollakin tapaa varmistetaan, että v. 2005 tallennettu video voidaan avata ja katsoa teknisesti vielä v 2050.
Kyllä toi formaattien avaaminen on aika triviaali juttu. Se, että joskus takavuosina on ollut joku omalaatuinen formaatti jota nykyään ei oikein tueta ei tarkoita sitä, että tämä tulisi jatkossa olemaan mikään ongelma.
Toisaalta magneettinauhat käsittääkseni säilyy paremmin kuin CD-R -levyt...
Mutta siitä c-kasetista et saa 1:1 kopiota enää mitenkään. Niin kauan kun se CD-r on luettavissa, saat. Ja eihän noit CD-r:lle nykyisin todellakaan arkistoida. Muutenkin, jos sulla on 1000x soitettu CD-levy, se on edelleen alkuperäiskunnossa ellet ole sitä muuten vahoingoittanut. 1000x kelailtu C-kasetti ei tasan tarkkaan ole enää alkuperäisessä kunnossa.
Niin, mutta jos sulla on parikymmentä vuotta vanha CD-R -levy, joka on kemiallisesti tuhoutunut, niin siitä et saa enää minkäänlaista kopioita mihinkään mitenkään, vaan se on sitten mennyttä. (Levyjen pinnoite hajoaa ajan funktiona.)
Itse ajattelin tämän filosofisena ensin, mutta hyvä että tulin tänne tarkistamaan. Kännykällä tuota en huomannut mutta kiitos sinun vitsi avautui selittämällä. Hyvä sivallus ja käytännössä monesti menee juuri noin.
Voi olla, mutta sitä laatua ei voi jälkeenpäin valita, vaan ne on aikoinaan poltettu sellaisille aihioille kuin on...
Voisin veikata että pikkaisen pienempi kuitenkin kun C-kaseteissa mitä ei pidetä nätisti kotelossaan. Itse datakalvohan on lakkakerroksien välissä, ja levy polykarbonaattia joka kestää kyllä aika paljon rankaisua että datakerroksen saa sellaiseen kuntoon ettei sitä pysty mitenkään lukemaan tai fiksaamaan jos oikeasti tarve datalle on. Halvimmat hionta/pinnoituskoneet on satasissa.
Kyllä mulla on useita CD-R (tai DVD-+R) -levyjä, joiden pinnoite on mennyt fyysisesti pilalle. Eivät ole olleet nätisti koteloissaan, eikä niillä välttämättä ole mitään koteloita koskaan ollutkaan koska on ostettu bulkki-spindeleissä.
Vetelet nyt vähän mutkia suoraksi tässä. Tuo nimenomaan on aihe, johon on tärkeää kiinnittää huomiota arkistoinnissa/pitkäaikaissäilytyksessä. Joku jpg tai pdf nyt ei varmastikaan ihan heti ole vanhenemassa, mutta heti kun aletaan puhumaan harvinaisemmista työtiedostoista, laitekohtaisista formaateista ja epästandardeimmista jutuista, syntyy pitkällä aikavälillä ongelmia. Uudet ohjelmat eivät enää tuekaan tiedostomuotoa X, ja vanhaa ohjelmaa ei voi käyttää koska se ei toimi uuden raudan kanssa. Vanhan raudan saatavuus onkin sitten olematon jne.
"Vanhan raudan saatavuus" on tulevaisuudessa tietenkin kertaluokkaa pienempi ongelma kuin nyt, koska raudan määrä on huomattavasti suurempi. Lisäksi rauta on paljon standardimpaa kuin takavuosina.
Ja nykyään sentään on aika kattavasti emulaattoreita tai virtuaalikoneeseen voi asentaa jotain wanhoja käyttöjärjestelmiä jne, joten oikeaa rautaa ei välttämättä tarvita. Sopivien softien löytämisessä saattaakin olla oma haasteensa, varsinkin jos on joku vähän harvinaisempi softa jota on myyty vain muutamia kappaleita tai muuten ei ole ollut kovin suosittu softa.
Mulla on korppuja sellaisessa formaatissa, että nykyajan USB-korppuasema ei niitä tue vaan vaativat vanhan ajan korppuaseman eli käytännössä vanhan ajan emolevyn. Sellaisten saatavuus ei kuitenkaan ole toistaiseksi mikään ongelma.
Joo, mutta se pinnoite on palautettavissa hiomalla jos skraadu ei ole alumiiniin asti. Kotikonstein helpompi fiksata kun se että mankka on päättänyt imaista nauhan. Sitäkin joskus sattuu, monestakin syystä. Ja toi on vähän tekaistu ongelma, eli jos on oikeasti jotain tärkeää CDR:lla, niin tuskin sitä ilman minkäänlaista suojataskua eteisen lattialla säilytetään. Eli jos CD-R on niin kovassa käsittelyssä että se oikeasti menee muutenkin rikki kun naarmuille, niin samassa käsittelyssä kyllä hajoaa mikä tahansa formaatti.
Kuusnepan lerput ei ole sen hankalampi juttu, ainakaan jos saa käsiinsä kuusnepan lerppuaseman. Sopivan adapterin PC:hen liittämistä varten saa tehtyä muutamalla eurolla. Aikanaan itsellänikin oli sellainen itse tehtynä, ja sen avulla ja sopivalla softalla pystyi lukemaan C64-formaatissa olevia lerppuja PC:llä.
Puhe on nimenomaan datakerroksen tuhoutumisesta, ei lakkakerroksen. Eikä "etikettipuolella" välttämättä edes ole mitään lakkaa ja sieltä puoleltahan se datakerros yleensä kai tuhoutuukin...
Nimenomaan ne lerppuasemat alkaa olla arvokkaita ja hinnat vaan nousee, koska uusia ei valmisteta. Eli lerppujen lukeminen ei teoriassa ole mitenkään hankalaa, mutta käytännössä voi olla liian vaivalloista, jossei lerppuasemaa ole käytettävissä eikä huvita sellaiseen käydä investoimaan kolminumeroista summaa.
