Hauskojen kuvien KESKUSTELUketju

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja all-in
  • Aloitettu Aloitettu
Hauskasti ajateltiin, että limsa on pahasta mutta mehua on OK juoda vaikka joka päivä. :rolleyes:
Ehkä ajatus ns. Mummin marjamehusta mikä ihan oikeasti ihan jopa terveellistä kun sokeria ei juuri ole ja marjat eikä vaan joku esanssimaku karmeella sokerimäärällä.
 
Ehkä ajatus ns. Mummin marjamehusta mikä ihan oikeasti ihan jopa terveellistä kun sokeria ei juuri ole ja marjat eikä vaan joku esanssimaku karmeella sokerimäärällä.
Ainakin meillä oli joko sokeroitua mehua tai sitten siihen mehuun lisättiin laimennusvaiheessa sokeria erikseen.
 
Ainakin meillä oli joko sokeroitua mehua tai sitten siihen mehuun lisättiin laimennusvaiheessa sokeria erikseen.
Kyllä itekkin lisäsin mielelläni lisää sokuria kun oli se aika hapanta ilman.
Ajatus terveellisyydestä oli pointti vaikka läheskään aina se ei sitä ole.
 
Kuva ei näy.

Jos vielä muistat mistä tuon kuvan löysit, niin

1. tallenna se
2. mene hauskojen kuvien ketjuun
3. valitse Lisää kuva > Lataa kuva > Pudota kuva.

Hyvä syy miksi kuvia linkataan johtuu siitä että silloin ei tarvi lupaa kuvan tekijältä.
Haittana toki se että linkit voi kuolla hyvinkin nopeasti, ja tietoturvallinen selailia joutuu antamaa upotusten takia lupia ties mille
(Kannatan myös palvelimelle lataamista jos suinkin mahdollista)
 
Paras osuus tuossa on joka paneelissa lisääntyvät jpg-artifaktit. Toinen paneeli on aika hienovarainen
Jos mietitään kuvan filosofiaa laajemmin yksilötasolla, niin tiedon ja median määrä kasvaa eksponentiaalisesti, mutta loppupelissä kiinnostaako ketään jonkun random henkilön digitaalinen perintö vuosikymmenten päästä? Kiinnostaako useimpia meistä edes omat vanhat valokuvat/videot (saati somepostaukset) siinä määrin että niitä jaksaisi kovin tarkkaan katsella pitkän ajan päästä, ellei ole jotain erityistä jota haluaa muistella...

Tai sitten vaikka mietitään kaupallista/julkista tuotantoakin, niin senkin arvo vähenee samassa suhteessa kuin uutta tulee koko ajan lisää...

Arvoa on lähinnä "digitaalisen arkeologian" kannalta, mutta yhä vähemmän joku vanha tuotanto muuten ihmisiä kiinnostaa ellei jostain syystä nouse viraaliksi joku juttu.

Ja sitten taas toisaalta, ehkä kaikki vanha data saa uuden elämän AI:n lähdemateriaalien muodossa... Meidänkin pärstäkuvat ja kirjoitukset voi muodostaa pikkuriikkisen osan jonkun AI-mallin lähdedatasta, kuka tietää.
 
Jos mietitään kuvan filosofiaa laajemmin yksilötasolla, niin tiedon ja median määrä kasvaa eksponentiaalisesti, mutta loppupelissä kiinnostaako ketään jonkun random henkilön digitaalinen perintö vuosikymmenten päästä? Kiinnostaako useimpia meistä edes omat vanhat valokuvat/videot (saati somepostaukset) siinä määrin että niitä jaksaisi kovin tarkkaan katsella pitkän ajan päästä, ellei ole jotain erityistä jota haluaa muistella...

Tai sitten vaikka mietitään kaupallista/julkista tuotantoakin, niin senkin arvo vähenee samassa suhteessa kuin uutta tulee koko ajan lisää...

Arvoa on lähinnä "digitaalisen arkeologian" kannalta, mutta yhä vähemmän joku vanha tuotanto muuten ihmisiä kiinnostaa ellei jostain syystä nouse viraaliksi joku juttu.

Ja sitten taas toisaalta, ehkä kaikki vanha data saa uuden elämän AI:n lähdemateriaalien muodossa... Meidänkin pärstäkuvat ja kirjoitukset voi muodostaa pikkuriikkisen osan jonkun AI-mallin lähdedatasta, kuka tietää.
Ei välttämättä niinkään yksilötasolla, mutta nykyään tätä digimateriaalia tallennetaan ja tallentuu enemmän kuin ikinä, ja vastaan tulee lähinnä formaattien kestävyys. Jo 10v vanhan tiedoston avaaminen voi olla hankalaa puhumattakaan 40v vanhasta kamasta, vaikka se olisikin bitti bitiltä saatu tallennettua. Kyllä tuo digitaalisen perinnön vaaliminen ja arkistointi on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Muutoin valtava määrä digitaalista kulttuuriperintöä on vaarassa ennemmin tai myöhemmin kadota lopullisesti. Hyvänä esimerkkinä MuroBBS, joka saatiin aivan viime hetkillä pelastettua, ainakin jossain muodossa. Totta kai joukkoon mahtuu hirvittämä määrä täysin tarpeetonta kakkaa koska esim valokuvia ja videoita tallentuu nykyään valtavasti verrattuna esim 90-lukuun. Ei ole varmasti tarpeen kaikkea mahdollista arkistoida ja se onkin taas oma juttunsa. Silti on tärkeää että jollakin tapaa varmistetaan, että v. 2005 tallennettu video voidaan avata ja katsoa teknisesti vielä v 2050.
 
Ei välttämättä niinkään yksilötasolla, mutta nykyään tätä digimateriaalia tallennetaan ja tallentuu enemmän kuin ikinä, ja vastaan tulee lähinnä formaattien kestävyys. Jo 10v vanhan tiedoston avaaminen voi olla hankalaa puhumattakaan 40v vanhasta kamasta, vaikka se olisikin bitti bitiltä saatu tallennettua. Kyllä tuo digitaalisen perinnön vaaliminen ja arkistointi on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Muutoin valtava määrä digitaalista kulttuuriperintöä on vaarassa ennemmin tai myöhemmin kadota lopullisesti. Hyvänä esimerkkinä MuroBBS, joka saatiin aivan viime hetkillä pelastettua, ainakin jossain muodossa. Totta kai joukkoon mahtuu hirvittämä määrä täysin tarpeetonta kakkaa koska esim valokuvia ja videoita tallentuu nykyään valtavasti verrattuna esim 90-lukuun. Ei ole varmasti tarpeen kaikkea mahdollista arkistoida ja se onkin taas oma juttunsa. Silti on tärkeää että jollakin tapaa varmistetaan, että v. 2005 tallennettu video voidaan avata ja katsoa teknisesti vielä v 2050.

Hyvä esimerkki on -90 luvun äänitykset Finnvox-studiosta. Koitappa mennä avaamaan nykypäivän koneilla senaikaisia äänityksiä.
Ja tuosa muutenkin selitellään enemmän asioita tallenteiden säilymiseen

Finnvox ja Mika Jussila: juttua studiosta sekä miehestä tuhansien masterointien takana, osa 2.

Aiemmin käsittelimme ongelmia, mitkä liittyvät äänitteen säilymiseen ja arkistointiin fyysissessä muodossa. Nyt elämme jo pidemmälle tietokoneistettua aikaa ja musiikki on tiedostoina, hölmömpi voisi luulla että nyt homma on hanskassa.

-Tiedostopuolellakin on omat ongelmansa. Meillä on paljon tapauksia, joissa pitää yrittää saada auki esimerkiksi yhdeksänkymmentäluvun Pro tools -sessioita, tämän päivän koneilla. Olemme ratkaisseet osan tästä ongelmasta niin, että meillä on muutamia tietokoneita jotka on jäädytetty eri aikakausille. Jos ei mikään muu auta, niin me voimme ottaa jonkun kaksikymmentä vuotta vanhan koneen, avata tiedostot siinä ja konvertoida ne sitten muotoon mitä uudemmatkin koneet ymmärtävät.
 
Ei välttämättä niinkään yksilötasolla, mutta nykyään tätä digimateriaalia tallennetaan ja tallentuu enemmän kuin ikinä, ja vastaan tulee lähinnä formaattien kestävyys. Jo 10v vanhan tiedoston avaaminen voi olla hankalaa puhumattakaan 40v vanhasta kamasta, vaikka se olisikin bitti bitiltä saatu tallennettua. Kyllä tuo digitaalisen perinnön vaaliminen ja arkistointi on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Muutoin valtava määrä digitaalista kulttuuriperintöä on vaarassa ennemmin tai myöhemmin kadota lopullisesti. Hyvänä esimerkkinä MuroBBS, joka saatiin aivan viime hetkillä pelastettua, ainakin jossain muodossa. Totta kai joukkoon mahtuu hirvittämä määrä täysin tarpeetonta kakkaa koska esim valokuvia ja videoita tallentuu nykyään valtavasti verrattuna esim 90-lukuun. Ei ole varmasti tarpeen kaikkea mahdollista arkistoida ja se onkin taas oma juttunsa. Silti on tärkeää että jollakin tapaa varmistetaan, että v. 2005 tallennettu video voidaan avata ja katsoa teknisesti vielä v 2050.
Kyllä toi formaattien avaaminen on aika triviaali juttu. Se, että joskus takavuosina on ollut joku omalaatuinen formaatti jota nykyään ei oikein tueta ei tarkoita sitä, että tämä tulisi jatkossa olemaan mikään ongelma.

(Itse kävin keväällä läpi vanhoja korppuja 1990-luvulta, ja sieltähän löytyi vaikka millaista tiedostoformaattia, mutta mitään ylitsepääsemätöntä ongelmaa ei mielestäni ollut minkään avaamisessa. Kaiken lisäksi korput itsessään oli formatoitu epästandardiin formaattiin, jolla sai enemmän kapasiteettia kuin 1.44 MB.)

Ja toisaalta yhä isompi osa datasta elää pilvessä eikä missään ihmisten tai yritysten massamuisteissa...

Arkistointi on tärkeää, mutta ehkä on silti niin, ettei ihan kaikkea voi eikä kannata säilyttää. Sitä vähemmän kaikki vanha kiinnostaa mitä enemmän uutta tulee koko ajan tilalle. Toki juurikin AI-mallit hyötyy siitä, että on mahdollisimman laaja pohja jolta ponnistaa.
 
Viimeksi muokattu:
^ Ja se nyt vaatii vaan duunia, pitää katalogi siinä kunnossa että se on käännetty nykyaikaan, ja kääntäjille ihan varmasti on vielä tulevaisuudessa enemmänkin tilausta. Sensijaan huonosti säilötyt analoginauhat, oli sitten kyse filmistä tai moniraitureista, katoaa- ja ne on jossain vaiheessa pakko digitoida jos meinaa säilyttää. Historian hämärissä oli ihan tavallista että videofilmiä uudelleenkäytettiin. Joku BBC on onnistunut hävittämään tuolla tavalla tolkun määrän esim. myöhemmin superbändeiksi osoittautuneita keikkataltiointeja tai jotain Monty Pythonin varhaisempaa matskua, pienemmistä puhumattakaan. Kyllä tuossa uskon paljon enemmän nykyaikaan kuitenkin.
 
^ Ja se nyt vaatii vaan duunia, pitää katalogi siinä kunnossa että se on käännetty nykyaikaan, ja kääntäjille ihan varmasti on vielä tulevaisuudessa enemmänkin tilausta. Sensijaan huonosti säilötyt analoginauhat, oli sitten kyse filmistä tai moniraitureista, katoaa- ja ne on jossain vaiheessa pakko digitoida jos meinaa säilyttää. Historian hämärissä oli ihan tavallista että videofilmiä uudelleenkäytettiin. Joku BBC on onnistunut hävittämään tuolla tavalla tolkun määrän esim. myöhemmin superbändeiksi osoittautuneita keikkataltiointeja tai jotain Monty Pythonin varhaisempaa matskua, pienemmistä puhumattakaan. Kyllä tuossa uskon paljon enemmän nykyaikaan kuitenkin.
Toisaalta magneettinauhat käsittääkseni säilyy paremmin kuin CD-R -levyt...

Mullakin on itse nauhoitettuja C-kasetteja 1980-luvulta, eikä ne ole miksikään* menneet. Samoin 1990-luvun korput on pääasiassa luettavassa kunnossa, joskin huonolaatuisten kanssa oli ongelmia jo silloin aikoinaan.

(*) Joskus nauha voi olla aika "jumissa" pitkän säilytyksen jäljiltä ja sitä pitää kelailla jonkun aikaa että pyörii asiallisesti ja oikealla/tasaisella nopeudella.
 
Toisaalta magneettinauhat käsittääkseni säilyy paremmin kuin CD-R -levyt...

Mullakin on itse nauhoitettuja C-kasetteja 1980-luvulta, eikä ne ole miksikään* menneet. Samoin 1990-luvun korput on pääasiassa luettavassa kunnossa, joskin huonolaatuisten kanssa oli ongelmia jo silloin aikoinaan.

(*) Joskus nauha voi olla aika "jumissa" pitkän säilytyksen jäljiltä ja sitä pitää kelailla jonkun aikaa että pyörii asiallisesti ja oikealla/tasaisella nopeudella.
Mutta siitä c-kasetista et saa 1:1 kopiota enää mitenkään. Niin kauan kun se CD-r on luettavissa, saat. Ja eihän noit CD-r:lle nykyisin todellakaan arkistoida. Muutenkin, jos sulla on 1000x soitettu CD-levy, se on edelleen alkuperäiskunnossa ellet ole sitä muuten vahoingoittanut. 1000x kelailtu C-kasetti ei tasan tarkkaan ole enää alkuperäisessä kunnossa.
 
Mutta siitä c-kasetista et saa 1:1 kopiota enää mitenkään. Niin kauan kun se CD-r on luettavissa, saat. Ja eihän noit CD-r:lle nykyisin todellakaan arkistoida. Muutenkin, jos sulla on 1000x soitettu CD-levy, se on edelleen alkuperäiskunnossa ellet ole sitä muuten vahoingoittanut. 1000x kelailtu C-kasetti ei tasan tarkkaan ole enää alkuperäisessä kunnossa.
Niin, mutta jos sulla on parikymmentä vuotta vanha CD-R -levy, joka on kemiallisesti tuhoutunut, niin siitä et saa enää minkäänlaista kopioita mihinkään mitenkään, vaan se on sitten mennyttä. (Levyjen pinnoite hajoaa ajan funktiona.)

Magneettinauhojen kanssa ei ilmeisesti ole samanlaista ongelmaa ja kiirettä, vaan ne kyllä säilyy jonkinlaisessa kunnossa pitkään, ellei home tuhoa huonon säilytyksen vuoksi.
 
Viimeksi muokattu:
Paras osuus tuossa on joka paneelissa lisääntyvät jpg-artifaktit. Toinen paneeli on aika hienovarainen
Itse ajattelin tämän filosofisena ensin, mutta hyvä että tulin tänne tarkistamaan. Kännykällä tuota en huomannut mutta kiitos sinun vitsi avautui selittämällä. Hyvä sivallus ja käytännössä monesti menee juuri noin.
 
Laadukkaat CD aihiot kestää +100 vuotta. Omat ekat 1990-luvun lopun poltot toimivat edelleen.
Voi olla, mutta sitä laatua ei voi jälkeenpäin valita, vaan ne on aikoinaan poltettu sellaisille aihioille kuin on...

CD-R -levyissä on melko iso fyysisen vaurion riskikin, jos levyt ei pysy nätisti koteloissaan. Pinnoite voi lohkeilla/naarmuilla fyysisesti pois, jos ottaa osumaa. (Ja helposti eivät pysy koteloissaan, koska CD-kotelot on tunnetusti paskasti suunniteltu...) Spindeleiden yms. tukkupakkausten kanssa ei edes tullut koteloita, joten levyt on voineet lojua vaikka miten.
 
Viimeksi muokattu:
Jotenkin tästä koko datan säilymisestä tulee mieleen pelisarja Horizon :)

Ei sitä voi tietää mitä kaikkea on tallessa tuhansien vuosien päästä. Ja monien CD-R:t lentää roskiin kun aika jättää, vai millä se nuorempi sukupolvi niitä lukee kun ei ole laitteita tai tietämystä saati mielenkiintoa. Ei ole usein väliä säilyykö joku sata vuotta teknisesti vai ei kun ihminen aktiivisesti tuhoaa muistoja. Näin on ollut ja tulee olemaan.
 
CD-R -levyissä on melko iso fyysisen vaurion riskikin, jos levyt ei pysy nätisti koteloissaan. Pinnoite voi lohkeilla/naarmuilla fyysisesti pois, jos ottaa osumaa.
Voisin veikata että pikkaisen pienempi kuitenkin kun C-kaseteissa mitä ei pidetä nätisti kotelossaan. Itse datakalvohan on lakkakerroksien välissä, ja levy polykarbonaattia joka kestää kyllä aika paljon rankaisua että datakerroksen saa sellaiseen kuntoon ettei sitä pysty mitenkään lukemaan tai fiksaamaan jos oikeasti tarve datalle on. Halvimmat hionta/pinnoituskoneet on satasissa.
Mutta arkistoinnistahan tässä on kyse, ja oli arkistointimenetelmä mikä tahansa niin kyllä se on pakko aika-ajoin uusia. Digimaailmassa tosiaan se uusi ei ole kopio vaan klooni.
 
Voisin veikata että pikkaisen pienempi kuitenkin kun C-kaseteissa mitä ei pidetä nätisti kotelossaan. Itse datakalvohan on lakkakerroksien välissä, ja levy polykarbonaattia joka kestää kyllä aika paljon rankaisua että datakerroksen saa sellaiseen kuntoon ettei sitä pysty mitenkään lukemaan tai fiksaamaan jos oikeasti tarve datalle on. Halvimmat hionta/pinnoituskoneet on satasissa.
Mutta arkistoinnistahan tässä on kyse, ja oli arkistointimenetelmä mikä tahansa niin kyllä se on pakko aika-ajoin uusia. Digimaailmassa tosiaan se uusi ei ole kopio vaan klooni.
Kyllä mulla on useita CD-R (tai DVD-+R) -levyjä, joiden pinnoite on mennyt fyysisesti pilalle. Eivät ole olleet nätisti koteloissaan, eikä niillä välttämättä ole mitään koteloita koskaan ollutkaan koska on ostettu bulkki-spindeleissä.

Ei C-kaseteissa ole mitään vastaavaa riskiä. Nauha on 99,9-prosenttisesti suojassa kasetin sisällä. Itse kasetti on niin tukevaa muovia ettei nekään nyt mihinkään hajoa vaikka miten säilytettäisiin. Isoin riski kasetteihin liittyen on home, jos säilytetään kosteudessa tms.
 
Kyllä toi formaattien avaaminen on aika triviaali juttu. Se, että joskus takavuosina on ollut joku omalaatuinen formaatti jota nykyään ei oikein tueta ei tarkoita sitä, että tämä tulisi jatkossa olemaan mikään ongelma.
Vetelet nyt vähän mutkia suoraksi tässä. Tuo nimenomaan on aihe, johon on tärkeää kiinnittää huomiota arkistoinnissa/pitkäaikaissäilytyksessä. Joku jpg tai pdf nyt ei varmastikaan ihan heti ole vanhenemassa, mutta heti kun aletaan puhumaan harvinaisemmista työtiedostoista, laitekohtaisista formaateista ja epästandardeimmista jutuista, syntyy pitkällä aikavälillä ongelmia. Uudet ohjelmat eivät enää tuekaan tiedostomuotoa X, ja vanhaa ohjelmaa ei voi käyttää koska se ei toimi uuden raudan kanssa. Vanhan raudan saatavuus onkin sitten olematon jne.

En ole tämän alan asiantuntija, mutta sen tiedän mikään "triviaali" asia tämä ei tosiaankaan ole. Vähän osviittaa esim
Gradussa - lisäksi aihetta on käsitelty mm. Skrolli-lehdissä.
 
Vetelet nyt vähän mutkia suoraksi tässä. Tuo nimenomaan on aihe, johon on tärkeää kiinnittää huomiota arkistoinnissa/pitkäaikaissäilytyksessä. Joku jpg tai pdf nyt ei varmastikaan ihan heti ole vanhenemassa, mutta heti kun aletaan puhumaan harvinaisemmista työtiedostoista, laitekohtaisista formaateista ja epästandardeimmista jutuista, syntyy pitkällä aikavälillä ongelmia. Uudet ohjelmat eivät enää tuekaan tiedostomuotoa X, ja vanhaa ohjelmaa ei voi käyttää koska se ei toimi uuden raudan kanssa. Vanhan raudan saatavuus onkin sitten olematon jne.

En ole tämän alan asiantuntija, mutta sen tiedän mikään "triviaali" asia tämä ei tosiaankaan ole. Vähän osviittaa esim
DSpace - lisäksi aihetta on käsitelty mm. Skrolli-lehdissä.
"Vanhan raudan saatavuus" on tulevaisuudessa tietenkin kertaluokkaa pienempi ongelma kuin nyt, koska raudan määrä on huomattavasti suurempi. Lisäksi rauta on paljon standardimpaa kuin takavuosina.

Jos vaikkapa 2050-luvulla haluat 2020-luvun rautaa, niin ei pitäisi olla iso ongelma.

Itse en kyllä usko, että asia mitään vanhoja rautoja edes oikeasti vaatii siinä vaiheessa, vaan on ehkä vähän järkevämmätkin konstit ratkaista mahdolliset retrotiedosto-ongelmat.
 
"Vanhan raudan saatavuus" on tulevaisuudessa tietenkin kertaluokkaa pienempi ongelma kuin nyt, koska raudan määrä on huomattavasti suurempi. Lisäksi rauta on paljon standardimpaa kuin takavuosina.

Jos vaikkapa 2050-luvulla haluat 2020-luvun rautaa, niin ei pitäisi olla iso ongelma.

Itse en kyllä usko, että asia mitään vanhoja rautoja edes oikeasti vaatii siinä vaiheessa, vaan on ehkä vähän järkevämmätkin konstit ratkaista mahdolliset retrotiedosto-ongelmat.
Ja nykyään sentään on aika kattavasti emulaattoreita tai virtuaalikoneeseen voi asentaa jotain wanhoja käyttöjärjestelmiä jne, joten oikeaa rautaa ei välttämättä tarvita. Sopivien softien löytämisessä saattaakin olla oma haasteensa, varsinkin jos on joku vähän harvinaisempi softa jota on myyty vain muutamia kappaleita tai muuten ei ole ollut kovin suosittu softa.

Itseasiassa itselläkin kesti useamman päivän löytää sopivia softia millä sain muutamia noin 1996-1999 luomiani dokumentteja avattua kun niille tuli tarvetta joku aika sitten. Olivat vähän spesiaalimpien softien tuotoksia eikä mikään nykyaikainen vastaavan tyylinen softa tukenut tiedostoformaatteja mutta satuin jostain löytämään aikanaan käyttämästäni softasta riittävän lähellä olevan version jonka sain asennettua virtuaalikoneelle asennettuun vanhaan käyttikseen.
 
Vanhaa rautaa emuloidaan aika helposti. Virtuaalikoneet ovat tätäpäivää.

Harvinaiset tiedostomuodot olivat ongelma ATK alkuaikoina, kun jotain todella harvinaista softaa myytiin vain nnn kappaletta, mutta nykyään taitaa lähes kaikki formaatit olla niin kovalla käytöllä ja joka softassa mahdollisuus exportata toiseen muotoon, jotta en usko että suuria ongelmia lukea nykyisiä tiedostoja sadan vuoden päästä.

Toki monella firmalla on ihan omia softa projekteja, eli sellaisia spesiaali softia on maailmalla joita ajetaan ehkä alle kymmenssä laitteessa koko maailmassa ja siinä on jo riski että tietotaito niihin formaatteihin unohtuu.
 
Ja nykyään sentään on aika kattavasti emulaattoreita tai virtuaalikoneeseen voi asentaa jotain wanhoja käyttöjärjestelmiä jne, joten oikeaa rautaa ei välttämättä tarvita. Sopivien softien löytämisessä saattaakin olla oma haasteensa, varsinkin jos on joku vähän harvinaisempi softa jota on myyty vain muutamia kappaleita tai muuten ei ole ollut kovin suosittu softa.

Itseasiassa itselläkin kesti useamman päivän löytää sopivia softia millä sain muutamia noin 1996-1999 luomiani dokumentteja avattua kun niille tuli tarvetta joku aika sitten. Olivat vähän spesiaalimpien softien tuotoksia eikä mikään nykyaikainen vastaavan tyylinen softa tukenut tiedostoformaatteja mutta satuin jostain löytämään aikanaan käyttämästäni softasta riittävän lähellä olevan version jonka sain asennettua virtuaalikoneelle asennettuun vanhaan käyttikseen.
Mulla on korppuja sellaisessa formaatissa, että nykyajan USB-korppuasema ei niitä tue vaan vaativat vanhan ajan korppuaseman eli käytännössä vanhan ajan emolevyn. Sellaisten saatavuus ei kuitenkaan ole toistaiseksi mikään ongelma.

Lerput on jo hankalampi tapaus, koska lerppuasemat on arvossa arvaamattomassa. Tai no, kai niitä noin satasella voi saada. Mutta vähiin alkaa käydä. Puhutaan siis PC-lerpuista. Kuusnelosen lerput voi olla sitäkin hankalampi juttu. Tai en tiedä mitä ne asemat maksaa, voi olla samaa luokkaa. Mutta sen lisäksi pitää olla joku interface, jolla saadaan ne tiedostot sieltä siirrettyä nykyajan medialle.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä mulla on useita CD-R (tai DVD-+R) -levyjä, joiden pinnoite on mennyt fyysisesti pilalle. Eivät ole olleet nätisti koteloissaan, eikä niillä välttämättä ole mitään koteloita koskaan ollutkaan koska on ostettu bulkki-spindeleissä.

Ei C-kaseteissa ole mitään vastaavaa riskiä. Nauha on 99,9-prosenttisesti suojassa kasetin sisällä. Itse kasetti on niin tukevaa muovia ettei nekään nyt mihinkään hajoa vaikka miten säilytettäisiin. Isoin riski kasetteihin liittyen on home, jos säilytetään kosteudessa tms.
Joo, mutta se pinnoite on palautettavissa hiomalla jos skraadu ei ole alumiiniin asti. Kotikonstein helpompi fiksata kun se että mankka on päättänyt imaista nauhan. Sitäkin joskus sattuu, monestakin syystä. Ja toi on vähän tekaistu ongelma, eli jos on oikeasti jotain tärkeää CDR:lla, niin tuskin sitä ilman minkäänlaista suojataskua eteisen lattialla säilytetään. Eli jos CD-R on niin kovassa käsittelyssä että se oikeasti menee muutenkin rikki kun naarmuille, niin samassa käsittelyssä kyllä hajoaa mikä tahansa formaatti.
 
Mulla on korppuja sellaisessa formaatissa, että nykyajan USB-korppuasema ei niitä tue vaan vaativat vanhan ajan korppuaseman eli käytännössä vanhan ajan emolevyn. Sellaisten saatavuus ei kuitenkaan ole toistaiseksi mikään ongelma.

Lerput on jo hankalampi tapaus, koska lerppuasemat on arvossa arvaamattomassa. Tai no, kai niitä noin satasella voi saada. Mutta vähiin alkaa käydä. Puhutaan siis PC-lerpuista. Kuusnelosen lerput voi olla sitäkin hankalampi juttu. Tai en tiedä mitä ne asemat maksaa, voi olla samaa luokkaa. Mutta sen lisäksi pitää olla joku interface, jolla saadaan ne tiedostot sieltä siirrettyä nykyajan medialle.
Kuusnepan lerput ei ole sen hankalampi juttu, ainakaan jos saa käsiinsä kuusnepan lerppuaseman. Sopivan adapterin PC:hen liittämistä varten saa tehtyä muutamalla eurolla. Aikanaan itsellänikin oli sellainen itse tehtynä, ja sen avulla ja sopivalla softalla pystyi lukemaan C64-formaatissa olevia lerppuja PC:llä.

Ja nykyäänhän on mitä ihmeellisempiä interfaceja millä pystyy lukemaan wanhoja korppuja, lerppuja sun muita medioita nykylaitteilla. RLL/MFM-kiintolevytkin saa helposti luettua jos vaan itse kiintolevy on sen verran elossa että siltä pystyy lukemaan dataa. Retroharrastajat ovat rakennelleet aika uskomattomia adaptereita, interfaceja sun muita härpäkkeitä.
 
Joo, mutta se pinnoite on palautettavissa hiomalla jos skraadu ei ole alumiiniin asti. Kotikonstein helpompi fiksata kun se että mankka on päättänyt imaista nauhan. Sitäkin joskus sattuu, monestakin syystä. Ja toi on vähän tekaistu ongelma, eli jos on oikeasti jotain tärkeää CDR:lla, niin tuskin sitä ilman minkäänlaista suojataskua eteisen lattialla säilytetään. Eli jos CD-R on niin kovassa käsittelyssä että se oikeasti menee muutenkin rikki kun naarmuille, niin samassa käsittelyssä kyllä hajoaa mikä tahansa formaatti.
Puhe on nimenomaan datakerroksen tuhoutumisesta, ei lakkakerroksen. Eikä "etikettipuolella" välttämättä edes ole mitään lakkaa ja sieltä puoleltahan se datakerros yleensä kai tuhoutuukin...

"Oikea tärkeys" voi olla vähän suhteellinen juttu, mutta ihmisten polttolevyille on voinut unohtua vaikka vanhoja valokuvia tai muita tiedostoja, joita ei aikoinaan ole pitänyt niin suuressa arvossa mutta voisivat nyt olla ihan mukavia olla olemassa. Näitä on voinut periytyä sukupolvelta seuraavallekin...

Kuusnepan lerput ei ole sen hankalampi juttu, ainakaan jos saa käsiinsä kuusnepan lerppuaseman. Sopivan adapterin PC:hen liittämistä varten saa tehtyä muutamalla eurolla. Aikanaan itsellänikin oli sellainen itse tehtynä, ja sen avulla ja sopivalla softalla pystyi lukemaan C64-formaatissa olevia lerppuja PC:llä.

Ja nykyäänhän on mitä ihmeellisempiä interfaceja millä pystyy lukemaan wanhoja korppuja, lerppuja sun muita medioita nykylaitteilla. RLL/MFM-kiintolevytkin saa helposti luettua jos vaan itse kiintolevy on sen verran elossa että siltä pystyy lukemaan dataa. Retroharrastajat ovat rakennelleet aika uskomattomia adaptereita, interfaceja sun muita härpäkkeitä.
Nimenomaan ne lerppuasemat alkaa olla arvokkaita ja hinnat vaan nousee, koska uusia ei valmisteta. Eli lerppujen lukeminen ei teoriassa ole mitenkään hankalaa, mutta käytännössä voi olla liian vaivalloista, jossei lerppuasemaa ole käytettävissä eikä huvita sellaiseen käydä investoimaan kolminumeroista summaa.
 
"Vanhan raudan saatavuus" on tulevaisuudessa tietenkin kertaluokkaa pienempi ongelma kuin nyt, koska raudan määrä on huomattavasti suurempi. Lisäksi rauta on paljon standardimpaa kuin takavuosina.

Jos vaikkapa 2050-luvulla haluat 2020-luvun rautaa, niin ei pitäisi olla iso ongelma.

Itse en kyllä usko, että asia mitään vanhoja rautoja edes oikeasti vaatii siinä vaiheessa, vaan on ehkä vähän järkevämmätkin konstit ratkaista mahdolliset retrotiedosto-ongelmat.
Kyllähän se rauta vanhenee/uudistuu nykyään ihan siinä missä ennenkin. En epäile hetkeäkään, että vuoden 2025 rauta olisi jotenkin vähemmän obsoletea vuonna 2065, kuin vuoden 1985 rauta vuonna 2025. Standardit ja kokonaiset arkkitehtuurit ja teknologiat ehtii tuossa ajassa muuttua moneen kertaan, voi olla täysin mahdollista että käytössä on tuolloin kvanttikoneet joiden kanaaa nykymeiningit eivät ole enää alkuunkaan yhteensopivia.
 
Kyllähän se rauta vanhenee/uudistuu nykyään ihan siinä missä ennenkin. En epäile hetkeäkään, että vuoden 2025 rauta olisi jotenkin vähemmän obsoletea vuonna 2065, kuin vuoden 1985 rauta vuonna 2025. Standardit ja kokonaiset arkkitehtuurit ja teknologiat ehtii tuossa ajassa muuttua moneen kertaan, voi olla täysin mahdollista että käytössä on tuolloin kvanttikoneet joiden kanaaa nykymeiningit eivät ole enää alkuunkaan yhteensopivia.
Vaikka rauta vanhenisikin suhteessa samaa tahtia (parin viime vuosikymmenen kehitys ei kyllä oikein viittaa siihen), niin puhutaan niin paljon isommista raudan määristä että tuskin on saatavuusongelmia.

Ja tosiaan vuonna 1985 ATK-ala oli vielä villiä länttä ja oli kaikenlaista keskenään yhteensopimatonta rautaa markkinoilla. Nyt ei ole niin, vaan ala on varsin standardoitua. Pitää puhua jostain hyvin nichestä jutusta että voisi kuvitella olevan näitä ongelmia tulevaisuudessa. Mikä se sitten edes olisi se niche juttu. Jaa-a.

Old-school HD-digiboksien kanssa on se ongelma, että sisäinen kovalevy on yleensä laitteeseen sidottu ja sisältö salattu. Joten jos laite hajoaa, niin levyn sisältöä ei saa talteen mitenkään. Mutta ei sekään nyt ihan suoraan liity tähän asiaan. Ja sitten taas toisaalta, ehkäpä ne "kvanttitietokoneet" pystyy ne salaukset murtamaan...

Samahan se voi olla vaikka vanhojen kännyköiden kanssa. Niissä voi olla sisällä vaikka mitä kuvamateriaalia yms., mutta jos puhelin on paskana niin sisällön saaminen talteen voi olla hankalaa nyt ja tulevaisuudessa.
 
Nimenomaan ne lerppuasemat alkaa olla arvokkaita ja hinnat vaan nousee, koska uusia ei valmisteta. Eli lerppujen lukeminen ei teoriassa ole mitenkään hankalaa, mutta käytännössä voi olla liian vaivalloista, jossei lerppuasemaa ole käytettävissä eikä huvita sellaiseen käydä investoimaan kolminumeroista summaa.
Kyllähän noita C64-lerppuasemia näyttää olevan myynnissä alkaen parilla kympillä, toki jotkut huutavat noista useita satoja euroja/dollareita. En kokeillut kuin hakea pelkkää 1541-asemaa ja noitakin löytyi varmaan sadoittain myynnissä, rinnakkais- ja kopiomallejahan tuosta asemasta on tehty lukuisia. Toki mitään takeitahan noiden kunnosta ei ole vaikka joku ilmoittaisi että on testattu ja toimii. Mutta toisaalta, jos jollakin omalla lerpulla on jotain niin tärkeää että sen haluaa lukea ja kopioida talteen niin eiköhän joku taho löydy joka sen homman hoitaa sopuhintaan, esimerkiksi kasettilamerit tai joku muu vastaava porukka.
 
Kyllähän noita C64-lerppuasemia näyttää olevan myynnissä alkaen parilla kympillä, toki jotkut huutavat noista useita satoja euroja/dollareita. En kokeillut kuin hakea pelkkää 1541-asemaa ja noitakin löytyi varmaan sadoittain myynnissä, rinnakkais- ja kopiomallejahan tuosta asemasta on tehty lukuisia. Toki mitään takeitahan noiden kunnosta ei ole vaikka joku ilmoittaisi että on testattu ja toimii. Mutta toisaalta, jos jollakin omalla lerpulla on jotain niin tärkeää että sen haluaa lukea ja kopioida talteen niin eiköhän joku taho löydy joka sen homman hoitaa sopuhintaan, esimerkiksi kasettilamerit tai joku muu vastaava porukka.
Mulla oli ongelmia klooni-aseman kanssa jo silloin kun se oli "uusi", taisi olla aika tunnettu siitä että temppuili...

No joka tapauksessa ei näiden asemien määrä maailmassa ainakaan lisäänny kun vuodet vierii.
 
Kyllähän se rauta vanhenee/uudistuu nykyään ihan siinä missä ennenkin. En epäile hetkeäkään, että vuoden 2025 rauta olisi jotenkin vähemmän obsoletea vuonna 2065, kuin vuoden 1985 rauta vuonna 2025. Standardit ja kokonaiset arkkitehtuurit ja teknologiat ehtii tuossa ajassa muuttua moneen kertaan, voi olla täysin mahdollista että käytössä on tuolloin kvanttikoneet joiden kanaaa nykymeiningit eivät ole enää alkuunkaan yhteensopivia.

Saas nähdä, miten hyvin tää haastaa kvanttitietokoneen ja tässä kilpailee vielä optinen suoritin. Emme tiedä, paljonko suorittimien nopeudet ovat vuonna 2065. Tai monta ydintä on käytössä

Tutkijat kehittivät ensimmäisen DNA-pohjaisen prosessorin
 
Tuntuu täällä keskustelu menneen jälleen kerran hakoteilleen.
C64 lerppuasemat, CD-levyt, Finvox -studiot, C-kasetit, virtuaalikoneet jne. tuskin kovin läheisesti liittyvät hauskoihin kuviin.
 
Tuntuu täällä keskustelu menneen jälleen kerran hakoteilleen.
C64 lerppuasemat, CD-levyt, Finvox -studiot, C-kasetit, virtuaalikoneet jne. tuskin kovin läheisesti liittyvät hauskoihin kuviin.
Kyllä ne liittyy siihen yhteen hauskaan kuvaan, muttei tietysti otsikon aihepiiriin mitenkään laajemmin... =) Mutta jos aihe on keskustelua hauskoista kuvista, niin tässähän sitä nyt sitten oli keskustelua hauskasta kuvasta. Aika syvällistä sellaista.
 
Tuntuu täällä keskustelu menneen jälleen kerran hakoteilleen.
C64 lerppuasemat, CD-levyt, Finvox -studiot, C-kasetit, virtuaalikoneet jne. tuskin kovin läheisesti liittyvät hauskoihin kuviin.
Sen takiahan täällä keskustelufoorumilla on tälläinen hauskojen kuvien keskusteluketju jotta kuvista virinnyttä keskustelua voidaan harrastaa ilman kuvaketjun sotkemista :think:
 
Sen takiahan täällä keskustelufoorumilla on tälläinen hauskojen kuvien keskusteluketju jotta kuvista virinnyttä keskustelua voidaan harrastaa ilman kuvaketjun sotkemista :think:
Ei, vaan ketju on sitä varten, että täällä voi keskustella niistä postatuista kuvista, jos sille kokee tarvetta.
 
Mutta siitä c-kasetista et saa 1:1 kopiota enää mitenkään. Niin kauan kun se CD-r on luettavissa, saat. Ja eihän noit CD-r:lle nykyisin todellakaan arkistoida. Muutenkin, jos sulla on 1000x soitettu CD-levy, se on edelleen alkuperäiskunnossa ellet ole sitä muuten vahoingoittanut. 1000x kelailtu C-kasetti ei tasan tarkkaan ole enää alkuperäisessä kunnossa.
Moni unohtaa (tai ei ylipäätään tiedä) ei 1000 kertaa kuunneltua kasettia normaali laitteistolla erota uudesta, ellei sitä ole samalla jollain hiekalla hiottu.

Se huonon äädenlaadun maine on seurausta lähinnä surkeista halpissoittimista joilla äänityksiä tehtiin.. parhaimmillaan fm radiokanavalta, mutta usein ulkomaiselta am kanavalta, tai sisäisellä mikrofonilla vieressä pauhaavasta toisesta halpamankasta.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
262 195
Viestejä
4 547 755
Jäsenet
74 942
Uusin jäsen
jesse86

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom